Miten suunnitella (sähkö)pyörämatka Saksan huikeisiin maisemiin?

Aurinko laskee peltojen ja metsän taakse, lampaat määkivät niityllä. Muutama niistä tulee nuuhkimaan meidänkin käsiä ihan aidan viereen. Lämmin alkukesän ilta on täydellinen aloitus pyörämatkallemme, kun rullailemme Travemünden satamasta kohti hotellia samaisessa rantakylässä.

Kaupallinen yhteistyö: Germany Tourism

Seuraavana päivänä upotan varpaat lämpimään hiekkaan, samalla kun Miika purkaa eväs- ja rantatarpeita fillarin sivulaukusta. Lapset lähtivät etsimään simpukoita rannalta, ja paikalliset perheet ovat tulleet viettämään aurinkoista päivää rantatelttoineen ja piknikkoreineen. Muutamat ovat pulahtaneet ajankohtaan nähden yllättävän lämpimän Itämeren syleilyyn. Vesi näyttää olevan polvenkorkuista vielä kymmenien metrien päässä rannasta. 

Tämä on vasta meidän ensimmäinen päivämme Saksassa, ja olen jo ehtinyt hämmästellä kilometri toisensa jälkeen jatkuvia hiekkarantoja. Jäämme rannalle päiväksi viihtymään.

Eihän Saksan mikään rantakohde pitänyt olla? 

Viime kesänä vietimme pitkästä aikaa erilaisen kesäloman pyöräillen koko perheen kera, kun suuntasimme kaksipyöräisillä Ahvenanmaalle ja Tukholmaan. Aiempiin kesiin oli kuulunut oleellisesti veneilyä Saimaalla, sekä viikon tai parin viikon relaaminen Puumalassa ilman sen kummempaa agendaa.

Kun mietimme tämän kesän ohjelmaa, viime kesän kokemuksien myötä pyöräilyloma nousi listan kärkeen jotenkin itsestäänselvyytenä. Myös Saksa ja etenkin Travemünden/Lyypekin seutu oli jäänyt takaraivoon. Normaalisti olemme useimpien muiden tavoin vain kiirehtineet siitä läpi, mutta edellisellä käynnillämme ehdimme viettää siellä muutaman päivän, ja ihastuimme seutuun.

Miten hurmaavia rantabulevardeja, vanhojen hansakaupunkien   

henkeä ja rantalomailuakin!

 

Ensimmäisenä piti miettiä reitti.

Pienen googlettelun jälkeen selvisi, että Baltic Coast Cycle Route kulkeekin näppärästi juuri Travemünden kautta - eli saisimme sähköiset pitkäperäpyörät lastattua Finnlinesin matkustaja-rahtialukseen ja lähdettyä suoraan siitä pyöräreitille!

Tavalliset luomupyörät olisi saanut kuljetettua junan avulla Ruotsin ja Tanskan kautta, tai sitten Baltian kautta busseilla, mutta pitkäperäpyöriä ei. Ja tietysti jos aikaa olisi - ihan koko matka pyöräillenkin. Meille Itämeren ylitys oli kuitenkin sopiva, sillä Finnlinesin rahtilaivalla matkaaminen on yleensäkin ollut mahtava aloitus lomalle, missä koko perhe viihtyy.

Minkälaisilla pyörillä matkaan?

Meillä on alla Ternin sähköiset pitkäperäpyörät, joiden kyydissä kulkee niin kaksi lasta kuin kahden viikon perheen tavaratkin. Punainen Tern GSD -mallinen pyörä on oma, ja lainassa Helsingin Haagan Fillarifiilarista - mistä oma pyörämmekin on hankittu - meillä oli musta Tern HSD, jolla kulki kaikki tavarat. Pyörien tarakat eroaa hieman: siinä missä meidän omaan pyörään on taakse laitettu henkilökuljetukseen sopivat istuimet ja juniorituoli, oli laina-Terniin laitettu tavaroille tarkoitetttu tarakka.

Lisäksi vanhempi lapsista ajoi lainatulla Crescentin sähköpyörällä, mallia hybridi. Fillarifiilarista saa lainattua päivä- ja viikkovuokralla pyöriä.

Saksassa on paljon myös tarjolla lainapyöriä, niin sähköisiä kuin luomupyöriä jos ei tarvitse miettiä erityisesti suurempia kuljetustarpeita. Lähes jokaisella hotellilla taisi olla pyöriä vuokalle, ja varsinaisia vuokraliikkeitäkin näkyi. Omaa pyörää ei siis välttämättä tarvitse kuljettaa Suomesta mukana!

Upeat hiekkarannat ja merenrantakylien hurmaa

Pyöräilyreitiksemme muodostui Travemünde - Wismar - Warnemünde, osa tuota upeaa 1100 km mittaista Baltic Coast Cycle Routea, joka kiertää useamman Itämeren valtion rannikkoja mukaillen.

Meidän osuutemme oli n. 125 km, minkä jaoimme kahteen 55 km ja 70 km päivämatkaan. Reitti jatkuu ennen ja jälkeen meidän aloitus. ja lopetuspistettä.

Matkustustyylimme on sellainen, että haluamme myös tutustua kohteisiin, ei pelkästään ajaa läpi vauhdilla. Lasten kanssa pyöräillessä aikaa kuluu myös vähän kaikenlaiseen säätämiseen, joten sitä ei kannata liian tiukaksi aikatauluttaa yleisen viihtyvyyden nimissä.

Muuten totesimme pyörien antavan vapauden valita majoitukset mistä tahansa mikä tuntuu sopivalta, sillä pyörät kuljettavat myös kohteessa hienosti paikasta toiseen - eikä tarvitse miettiä esimerkiksi pysäköintipaikkoja ja kävelymatkoja, sen kun rullaa suoraan ovelta ovelle. Pyörien etu on myös se, että mukavasti ja helposti tutustuu kohteeseen. Warnemündesta matka jatkui edelleen junalla Hampuriin, ja sieltä takaisin Travemündeen paikallisjunalla Lyypekin kautta.

Ja mitä kaikkea sille matkalle mahtuukaan!

Merenrantakylät, kukkaniityt, aarniometsät ja loputtomiin jatkuvat hiekkarannat hurmasivat meidät heti täydellisesti. Kylät ovat toinen toistaan viehättävämpiä, ja heti alussa tuntui että eihän tässä kahdessa viikossa ehdi taas saamaan kuin pienen pintaraapaisun kaikesta siitä, mitä täällä on tarjolla.

Tuolla on jälleen yksi ravintola jossa haluan käydä, tänne rannalle voisin jäädä useammaksi päiväksi, eikä tuohon majakkaankaan ehditty kiivetä.

¨

Olimme varanneet reitin varrelta etukäteen majoitukset valmiiksi, mutta matkan edetessä huokailimme kerta toisensa jälkeen, miten jokaisessa viehättävässä merenrantakylässä ja -kaupungissa olisi voinut viivähtää pidemmänkin tovin.

Idyllisen Boltenhagenin keskusaukio, jossa pianisti ja trumpetisti vetivät huikean esityksen ohikulkijoille. Wismarin käsinkosketeltava historia vanhana satamakaupunkina. Rerikin huikean kaunis kapea kannas, jonka molemmin puolin on merta. Kühlungsbornin loputtomiin jatkuva rantabulevardi, jonka huvilat ja hotellit ovat toinen toistaan hienompia.

Mutta täytyy jättää jotain ensi kertaankin - sellainen nimittäin varmasti tulee.

Four wheels move the body, two wheels move the soul

Liikumme arjessa pääasiassa pyörällä sen helppouden takia, ja tätä nykyä myös lomat kulkevat usein kaksipyöräisellä. Ruuhkavuosissa elävinä emme silti ole superkuntoisia, eikä Saksan pyörämatkoilla tarvitsekaan. Tärkeintä on miettiä itselleen sopivat päivämatkojen pituudet.

Saksassa pyöräily on tehty helpoksi, opasteet ovat hyviä ja kanssakulkijat huomaavaisia pyöräilijöitä kohtaan. Lisäksi pyöräilyinfra on pääosin hyvässä kunnossa, ja sähköpyöräilijöitä hemmotellaan pyöräreittien varteen sijoitetuilla latauspisteillä.

Pyörätiet ainakin meidän reitillämme kulkivat usein aivan huikeissa maisemissa, ja kaukana autoteistä. Reilu 125 km matkalla meillä oli vain muutama kilometri matkantekoa ajoradalla autojen seassa, ja niilläkin pätkillä liikenne oli vähäistä ja autoilijat ohittivat meidät reilulla turvavälillä. Tai jos ohituspaikkaa ei ollut, ajoivat autoilijat pyöräilijöiden tahtiin kunnes oli turvallista mennä ohi. Pyöräily oli siis sujuvaa, helppoa ja rauhallista. Matkalla näkyi ihan kaiken ikäisiä pyöräilijöitä, mikä suuresti ilahdutti.

Mitään järjettömiä ylämäkiä ei myöskään tullut vastaan, vaikka toki hieman kumpuilevaa maasto oli.

Suurin osa pyöräteistä kulkee keskellä luontoa. Toisella puolella merimaisema, toisella joko pelto tai kukkaniitty. Välillä pujahdettiin metsäreitille aarniometsän varjoihin, ja tunnelma oli kuin sadusta.

Säät myös hellivät meitä, sillä koko kahden viikon reissun aikana kohdallemme osui vain yksi hieman sateisempi päivä, eikä sekään matkapäivälle. Kilometrit taittuivat joko aurinkoisessa tai puolipilvisessä, hellerajan molemmin puolin liikkuvassa säässä, joka toimi pyöräilyn kannalta vallan mainiosti.

Miten pyörien säilytys ja lukitus?

Pyörämatkailijat ovat huomioitu Saksassa hyvin, ja ilmeisesti olemme Saksan matkailualalle jo varteenotettava asiakasryhmä. Jokaisessa majapaikassa oltiin hyvin mietitty pyörien säilyttäminen ja useimmiten löytyi lukollinen tila, missä hyvät kiinnitysmahdollisuudet.

Yhdessä kyllä hieman pohdimme mikä ajatus oli takana, kun pyöräluiskat olivat huomattavan jyrkät ja sähköpyörän kanssa - eritoten pitkäperäisen - hieman hankalat. Alhaalta löytyi loistava säilytystila, missä oli jopa akuille lukolliset latauskaapit ja pyörien huoltopiste. Kaikki muu siis oli priimaa, paitsi tämän yhden säilytyshuoneen saavutettavuus pyörällä.

Noin yleisesti ottaen runkolukituspaikkoja löytyi paljon myös pienemmistä kaupungeista ja rannoiltakin. Sähköpyörät näkyivät olevan melkeinpä enemmistö liikkeellä olleista pyöristä, ja pyöräparkeissa oli akkujen kera lukossa myös arvokkaan näköisiä sähköpyöriä. Uskalsimme siis jättää omammekin jopa akkujen kanssa parkkiin yleiselle paikalle, vaikka usein otamme niistä akut irti.

Aina kannattaa kuitenkin toimia oman vaistonsa ja tapojensa mukaan, mutta lähtökohtaisesti säilytys ja pysäköinti on pyörille hyvin mietitty!

Juna on myös pyöräilijän ystävä

Koska meillä oli tarkoitus viettää aikaa myös Hampurissa, pidempi siirtymä Warnemündesta Hampuriin hoidettiin junan kyydissä.

Saksassa on nyt kahtena kesänä ollut käytössä paikallisjuniin käyvä Deutschland Ticket eli D-Ticket, joka maksaa 49€/kk.

D-ticket on jatkuvaveloitteinen kuukausilippu, joten tilaus pitää muistaa myös katkaista ajoissa. Lipun saa ladattua Deutsche Bahnin omaan appiin, josta saa näppärästi myös tarkistettua aikataulut ja varattua matkat. Lippu käy tosiaan ainoastaan paikallisjuniin (RE-tunnuksella varustetut), kun taas IC-juniin pitää ostaa erilliset liput.

Vaikka lipulla saa matkustaa paikallisjunissa rajoituksetta, täytyy pyörille ostaa omat liput (jotka meidän junamatkoilla maksoivat 2-9€/pyörä, riippuen matkan pituudesta). Paikallisjuniin ei kuitenkaan ole mahdollista varata pyöräpaikkaa vaikka lipun ostaisikin, eli jos pyörä ei mahdu kyytiin tai sen laittaa väärälle paikalle, konnari saattaa heittää junasta ulos seuraavalla asemalla. Podimme siis pientä etukäteisstressiä junasiirtymiä suunnitellessa, mutta lopuksi kaikki sujui todella kivuttomasti.

Lomakaudella ja jossain määrin myös vuorokaudenajalla on kuitenkin vaikutusta junalla kulkevien pyöräilijöiden määrään, joten kiireisimpinä aikoina saattaa jäädä laiturille odottamaan seuraavaa junaa. Konnarit tuntuivat kyllä olevan aika sallivia tässä - jos matkustajat vaan saivat joten kuten pyörät mahtumaan niille osoitetuille paikoille, saivat matkata.

Me päädyimme lopulta ostamaan Rostock-Hampuri -välille IC-junaan liput, koska paikallisjunat olisivat kulkeneet kolmella vaihdolla, ja meidän 40kg+ painavat sähköpyörät eivät ole kevyimmästä päästä nostella junasta toiseen. IC-junaan ne tosiaan jouduttiin nostamaan koska se ei sitten ollutkaan matalalattiajuna, mutta pyörille oli vaunussa varattu hyvin tilaa.

Kohtuullisella googlettelulla meille ei selvinnyt, millainen kalusto on missäkin junassa, joten laiturilla koettiin muutamat helpotuksen huokaisut ja lasketeltiin muutamat ärräpäät, riippuen siitä miten helposti (tai vaikeasti) pyörän sai junan kyytiin. Tämän vahvisti myös IC-junan kanssamatkaajapyöräilijät; koskaan ei oikein voi tietää millainen juna sieltä tulee, sillä kalusto vaihtelee. Apuja kuitenkin tarjotaan auliisti kanssapyöräilijöille, jos nostotarpeita on.

Muutenkin saksalaiset olivat todella ystävällisiä ja avuliaita aina tarpeen tullessa.

Pyöräilyn ja junailun yhdistäminen luonnistuu siis oikein hyvin, ja on aika peruskauraa Saksassa. Pyörämatkailijoita oli jo kesäkuussa ihan kuumimman sesongin ulkopuolella kohtuullisen paljon. Plussaa etenkin hyvistä tiloista pyörille, ja riittävän isoista hisseistä asemilla. Toisin kuin Suomessa, niihin mahtui meidän pitkäperäiset sähköpyörätkin ongelmitta ja kuormaa purkamatta. Useimmiten vieläpä koko perhe yhdessä.

Reissun suunnittelu

Ajankohta. Kesäkuun alkupuolella siirtymät olivat vielä kohtuullisen rauhallisia. Keski-Euroopan kesälomien ajankohta kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, sillä kaupunkien lisäksi myös pyöräreiteillä ja junissa on todennäköisesti huomattavasti enemmän ihmisiä liikkeellä heinä-elo-syyskuussa. Ilmat saattavat olla myös reilusti lämpimämmät, vaikka meidänkin reissulla hätyyteltiin hellelukemia lähes joka päivänä.

Reitti kannattaa tietysti miettiä etukäteen ja mitä kaikkea haluaa nähdä. Pohjois-Saksassa iskee helposti runsaudenpula, sillä kuten jo aiemmin todettua, jokainen paikka missä kävimme, oli hurmaava. Aiemmin olemme käyneet Tanskan suuntaan lähtevän reitin pikkukylissä, ja ne ovat aivan yhtä viehättäviä kuin missä nyt kävimme. Kävimme tälläkin kertaa päiväretkellä Timmendorfer Strandissa, ja ainakin Flensburg ja Glücksburg ovat olleet kovasti meidän mieleen. Parasta tässä tietysti on, että valitset sitten mitkä tahansa kohteet, voitat aina.

Majoitukset kannattaa mahdollisuuksien mukaan varata etukäteen, tai ainakin katsoa valmiiksi muutama vaihtoehto ja selvittää saatavuus. Yksin matkaavalla lienee enemmän mahdollisuuksia joustavaan suunnitteluun, koska neljän ihmisen sijaan tarvitsee pitää huolta vain omasta väsymyksestä ja nälkäkiukusta.

Lasten kanssa matkatessa on helpompaa sujahtaa pitkän pyöräilypäivän päätteeksi valmiiksi varattuun hotellihuoneeseen - ja parhaassa tapauksessa hotellin yhteydessä olevaan vesipuistoon, kuten iloksemme huomasimme Wismarin Wonnemar Resortissa. Joustavuus tosin kärsii, koska olisimme mielellämme viivähtäneet pidemmänkin tovin useassa paikassa, joista emme olleet ennen tätä reissua edes kuulleetkaan mutta ehkä kaikkea ei voi saada. Ainakaan samalla kertaa.

Riippuen siitä missä päin Saksaa liikkuu, fillareiden kuljettaminen junalla kannattaa selvittää etukäteen - joissain osavaltioissa on rajoituksia, miten pyöriä otetaan junien kyytiin. Lisäksi ICE-junissa (Intercity Express) ei ole lainkaan fillaripaikkoja. Deutsche Bahnin sovelluksesta voi onneksi rajata haun vain sellaisiin juniin, jotka pyöriä kuljettavat.

Muutamia hyödyllisiä linkkejä reissun suunnitteluun:

Laivalla Saksaan: Finnlinesin sivut ja meidän kokemukset matkasta (muutaman vuoden takaa)

Junailu Saksassa: Deutsche Bahnin sivut

Pyörien kuljettaminen junassa: Yleistä tietoa

Deutschland-Ticket: Yleistä tietoa ja peruminen

Baltic Sea Cycle Route: EuroVelo ja Komoot - tosin lähdimme matkaan ilman karttoja, ja viitoitukset olivat oikein hyvät, joten ilman mitään ylimääräisiä karttahärpäkkeitäkin selviää.

Lähtisimmekö uudelleen?

No todellakin! Reissu oli kaikin puolin upea, ja näytti meille aivan uuden puolen Saksasta. Suosituin suomalaisten kohde Saksassa lienee Berliini, joka on upea kaupunki ja meidän mieleen sekin. Mutta nämä upeat hiekkarannat ja Itämeren rantakylät ja -kaupungit!

Miksei näistä ole kukaan puhunut meille suomalaisille! 

Tämä reissu toimi meillä vain ruokahalun kasvattajana. Tässä alkoi jo itämään mielessä ajatus, josko vuokraisi jostain asunnon pidemmäksi aikaa, ja sukeltaisi hieman syvemmälle paikalliseen elämään. Jokaisessa paikassa tuntui olevan omanlaisensa viehätys. 

Kirsikkana kakun päälle pyörimme muutaman päivän reissun päätteeksi Hampurissa, johon ehdimme ihastua jo viime vuoden piipahduksella. Kaupunki on iso, ja vaikka junat kulkevat sujuvasti, fillarilla liikkuminen antaa täydellisen vapauden tutkia kaupunkia, eksyä mielenkiintoisiin paikkoihin ja nauttia täysin rinnoin kaupungin sykkeestä. Jalat eivät väsy kävelystä, eikä tarvitse jatkuvasti katsoa mistä ja millä pitäisi liikkua seuraavaan kohteeseen.

 Lisäksi Hampuri osoittautui sellaiseksi pehmeämmäksi ja ystävällisemmäksi versioksi Berliinistä, ja viihdyimme siellä erinomaisesti.

Pyörällä välimatkat eri paikkoihin oli keskimäärin 3-10 minuuttia ovelta ovelle. Ja pyöräily Hampurissa oli helppoa ja jouhevaa niille merkityillä väylillä, joita menee kaikkialla ja läpi kaupungin. Lisäksi autoilijat olivat todella huomaavaisia, eikä pyöräilijöitä ohiteltu vaarallisesti. Yleensä myös tietä annettiin auliisti liikenteen heikommalle osapuolelle.

Heräsikö kiinnostus? Lisää fiiliksiä Instagramin puolella, erityisesti profiilin kohokohdan palluroista löytyy koko matka tallennettuna nimillä 'Pyörämatka Saksaan' 1,2 ja 3: @gia_matkakuume

• Ja jos jotain kysyttävää jäi, laita kommenttia tai vaikka instan puolella viestiä!

Aika aikansa kutakin

Pimeys oli jo ehtinyt laskeutua Australian Daintreen sademetsään, missä teltta oli avattu auton katolle ja minne me - kaksi aikuista ja yksi vastikään viisi vuotta täyttänyt pikkumimmi - oltiin ahtauduttu yöpuulle. Sademetsässä satoi, kuten asiaan kuuluu ja kuuntelin viidakon ääniä samalla kun taskulamppu kajasti valoa valkoisen vesisäiliön sisältä. Melkein saattoi kuvitella, että se oli parempikin designvalaisin eikä meidän yritys saada keskellä pimeyttä hieman valoa telttaan.

Designlamppusen lisäksi teltassa kajastaa läppärinvalo. Yritän jaksaa kirjoittaa valmiiksi - tai edes puolivalmiiksi - jotain blogijuttua. Ehkäpä Sydneystä, tai kenties se oli Balin huumeongelmasta kertova postaus. Osaksi kirjoitan yleisölle, mutta suureksi osaksi meille, jotta meille jäisi muistot kaikesta koetusta, ettemme unohtaisi miksi olemme tulleet sellaiseksi kuin olemme. 

Laskin joskus, että keskimäärin yhden blogipostauksen kirjoittamiseen ja kuvien käsittelemiseen menee noin 5 tuntia. Siihen päälle vielä jaot eri somekanavissa, palautteisiin ja kommentteihin vastailu ja kaikki se mikä vaikuttajatyöhön kuuluu. 

Blogiin on kirjoitettu melkein 600 juttua. Jollain arvauksella tunteja on siis kulunut noin 3000.

Plus se kaikki muu työ muilla alustoilla. Niitäkin tunteja on eittämättä satoja.

Mutta jos se on ottanut, niin on se antanutkin. Paljon.

Eritoten siellä on dokumentoituna osa meidän elämää, joka on muovannut meidät sellaisiksi, mitä nyt olemme. Joskus mietin pitäisikö joku osa siitä poistaa tai edes piilottaa, koska se ei edusta niitä asioita, joiden puolesta tätä nykyä puhumme. Toisaalta se on kuitenkin osa meitä, eikä se pyyhkiydy pois - eikä tarvitsekaan - meistä koskaan.

Ja onhan siellä myös paljon siitä muutoksesta, joka vuosien aikana on tapahtunut.

Blogi sai alkunsa kun olimme lähdössä kolmihenkisenä perheenä toteuttamaan unelmaa maailmanympärimatkasta, ja jonka ansiosta meidät rankattiin Suomen parhaimpien matkabloggaajien kastiin. Olimme ajatelleet, että lukijoita on ehkä vanhemmat, pari ystävää ja mummot ja vaarit. Väärin arvasimme.

Se kaikki on aika kaukana siitä, mitä somealustoiltamme nyt löytyy, ja olen erityisen iloinen siitä, että olemme olleet kykeneväisiä siihen muutokseen, mitä nykyinen maailmantilanne on vaatinut. Että olemme pystyneet pysymään uskollisena itsellemme ja arvoillemme, joista yksi on oikeudenmukaisuus, vaikka yhteiskunta mieluusti meidät olisikin johonkin lokeroon laittanut ja siellä ikuisuuden pitänyt.

Mutta eihän se elämä niin mene. Me muutumme. Maailma muuttuu. Muut muttuvat.

Tunnen oloni paljon mukavammaksi, kun löydän itseni Suomen parhaiden vastuullisuusvaikuttajien joukosta. Vaikka toki, voisinhan keskittyä vieläkin enemmän kanavillani pelkkään pintamatkailuun, ja toivoa, että se vetoaisi massoihin samalla tavalla kuin eeppinen maailmaympärimatkakin.

Huomasin jossain vaiheessa, etten ole muutamaan kuukauteen kirjoittanut juttuja blogiin. Aiheita kyllä olisi, mutta aikaa ei niinkään. Pari kuukautta venyi puoleen vuoteen, ja sitten vuoteen. Huomaamatta meni toinenkin vuosi, ilman jutun juttua. Hassua kyllä, täällä käy Googlen mukaan tuhansia kävijöitä kuukaudessa siitä huolimatta, että päivitystahti on  H  I  D  A  S  T  U  N  U  T.

Sen sijaan huomaan, että sisältö ja dialogi ei ole kadonnut, mutta se on siirtynyt pääasiassa instagrami-tililleni. Kanavana se on palkitseva, sillä palaute on välitöntä ja suoraa. Yhteys toimii jotenkin paremmin, voi kysyä mielipidettä, palautetta, saada reaktioita. Olla aidossa, reaaliaikaisessa yhteydessä muihin. Blogin kautta se on väistämättä hitaampaa - eikä interaktioita tule välttämättä koskaan, vaikka lukijoita olisi tuhansia.

En sano, että blogi päättyy tähän - en siksi, koska ihmiset ja maailma on jatkuvassa muutoksessa. Tulee varmasti elämänvaiheita, kun aikaakin on taas enemmän tai hetkiä kun sormet syyhyävät päästä kirjoittamaan. Ehkä se hetki tulee huomenna, ensi viikolla, kuukauden päästä, tai ehkä vuoden päästä. 

Tiedän, että se kuitenkin varmasti vielä tulee.

Siihen asti toivon, että tulette kanssani instagramin ihmeelliseen maailmaan, jotta voimme jatkaa asioista keskusteluja siellä, ja että voimme yhdessä normalisoida pintamatkailun, ilmastoystävällisen elämän ja jakaa uusia faktoja, uutisia ja näkökulmia siihen, miten pelastamme planeetan jälkipolville yksissä tuumin.

Nähdäänhän!

Rakkaudella,

Gia