Heippa 2017, vuosi jota emme jää kaipaamaan

Se alkoi niin lupaavasti. Oli shamppanjaa Helsingin yllä, ilotulituksia korkeuksissa. Miten siitä tulikin niin hirveä. Kun muut blogit hekumoivat mennyttä vuotta parhaana koskaan, voin rehellisesti sanoa etten jää kaipaamaan vuotta 2017 lainkaan. 


Voin vain toivoa, että 2018 tuo mukanaan jotain paljon parempaa.

Instagramista on voinut hakea vuoden kohokohdat ja tykätyimmät kuvat. Jokseenkin oikealta tuo näyttää. Kohokohdat tosissaan ovat puuterilumessa laskeminen, Lapin revontulet, Kroatia, Suomen luonto (silloin kun se suo sen meille) ja tietysti tuo maailman paras juttu, uusi perheenjäsen.

Käydäänpä kuitenkin läpi fiilikset kuukausittain vuoden tilinpäätöksessä.

Tammikuu

Kävimme Levillä loistavalla laskulomalla, josta palasimme energisinä ja levänneinä. Rinteet olivat hyvässä kunnossa, tungosta ei ollut lainkaan ja valkoiset maisemat hurmasivat.

Helmikuu

Jatkoimme hyvillä mielin uuden kodin remontointia muuton jäljiltä. Otettiin aika lunkisti tämä kuukausi, ulkoiltiin ja nähtiin kavereita.

Maaliskuu

Kävin Pyhällä Mimmi Freekendissä tutustumassa vapaalaskuun. Aivan mielettömän hieno viikonloppu! Kaaduin ja loukkasin nivelsiteet, mutten onneksi hirveän pahasti, selvisi sitten myöhemmin. Kevät teki tuloaan. Vietimme Porvoossa miniloman.

Huhtikuu

Vietimme yhden parhaista lomista koskaan Kroatiassa. Ensin kaksin kaupungeissa ja luonnonpuistoissa, ja sitten vielä yhdessä ystävien kanssa luksushuvilalla Miikan pyöreitä juhlistaen.

Samalla käytiin kokeilemassa todella hauskaa kanjonointia Cetina canyonissa ja ylitin itseni roikkumalla ziplinessa jossain kamalan korkealla samaisen kanjonin yllä. Kahteen kertaan.

Kotiin tultua tein positiivisen raskaustestin. Tämän parempaa huhtikuuta ei olisi voinut olla.

Toukokuu

Ensin iski järkyttävä raskauspahoinvointi. Sen päälle järkyttävä flunssa. Viikkotolkulla en kyennyt mihinkään. Ja se oli vasta alkusoittoa.

Kesäkuu

Pahoinvointi jatkui. Lääkärit odottivat raskauden etenemistä ja sen myötä pahoinvoinnin helpottumista. Ei helpottanut.

Kaikki eivät myöskään olleet raskausuutisista iloisia. Harmitti ihmisten suhtautuminen asiaan kaiken muun lisäksi.

Heinäkuu

Selvisin jotenkin kesälomaan asti, vaikken ymmärrä miten. Pahoinvointi lamaannutti täysin. Kävimme veneilemässä Saimaalla, nauttimassa muutamasta aurinkoisesta päivästä. Heinäkuusta jäi mieleen sateinen keli ja se, ettei pahoinvointi helpottanut vaikka raskaus oli jo edennyt tietyille viikoille.

Elokuu

Kesä ei tullut vieläkään. Pahoinvointi ei helpottanut. Vieläkään.

Syyskuu

Pahoinvoinnin lisäksi ilmestyi liitoskivut ja supistukset. Miika pyöritti edelleen kotia käytännössä yksin, kuten oli toukokuusta asti tehnyt. Jaksoin pääasiassa maata sängyssä tai sohvalla miettien miten selviän.

Lokakuu

Olo vain paheni. Ympärivuorokautisen pahoinvoinnin ja kipujen lisäksi ilmestyi närästys. Nukkuminen alkoi olemaan hankalaa. Jatkuva väsymys vaivasi.

Turha kai sanoa ettei remontti juurikaan edennyt sitten toukokuun.

Marraskuu

Väsymyksen taustalta paljastui anemia. Se helpotti sentään rautavalmisteilla. Mikään muu ei sitten helpottanutkaan. Helsingin kelit käviät yhä masentavammaksi. Jäin virallisesti äitiyslomalle.

Valopilkkuna kävimme sentään matkabloggaajamammojen kanssa Långvikissä täydellisellä hemmottelulomalla. Sen hetken olo oli ihana.

Joulukuu

Närästi, oksetti, ruoka ei maistunut, nukkumaan ei pystynyt pitkiä pätkiä kerralla.

Kunnes maailman paras pieni juttu saatiin saatettua tähän maailmaan. Sinne katosi pahoinvointi, närästys ja uniongelmat, synnytyssaliin. Vauvalla oli kaikki hyvin, vaikka pelkäsin että pahoinvointi indikoi ongelmia.

Ruokahalu palasi ja tunsin saaneeni takaisin elämäni, joskin lievästi uudessa muodossa. Ajatukset ovat vahvasti positiivisempaan päin ja alan muistuttamaan taas omaa, iloista itseäni.

Tapana on, että jostain pitää olla aina kiitollinen vuoden lopussa. Ja kannattaahan se. Mitä kauniimmin puhuu itsestään, ympäristöstä ja elämästä, sen kauniimmaksi se muuttuu.

On tänäkin vuonna asioista mistä olla kiitollinen. 

Olen kiitollinen siitä, että vierelläni kaiken tuon koettelemuksen läpi seisoi tukena maailman paras, kultaisin, ihanin ja jaksavin aviomies. Siellä se seisoi kuin peruskallio ja hoiti kaiken, mikä pitikin hoitaa.

Olen kiitollinen siitä, että esikoisesta on kuoriutunut empaattinen pieni ihminen, joka auttoi kaikissa niissä asioissa, missä osasi. Se, että joku hakee pepsiä jääkaapista tai tulee viereen pitämään kädestä kiinni pahalla hetkellä, voi olla äärettömän iso juttu.

Olen kiitollinen kaikista ystävistä, jotka ovat jaksaneet tsempata ja olla osa kaikkea hyvää ja huonoa tämän vuoden aikana. Niistä jotka jaksaa olla mukana paitsi surussa, myös ilossa. Heitä ei ole koskaan liikaa.

Alkuvuoden hyvästä boogiesta on myös syytä olla kiitollinen. Oli mahtavia matkoja, ystäviä niillä, elämyksiä ja kokemuksia, ihan uusia sellaisia.

Blogilla on itseasiassa mennyt paremmin kuin koskaan aiemmin. Uusia ennätyksiä on tehty. Kiitos teille lukijoille, jotka olette matkanneet meidän mukana läpi tämänkin vuoden, vaikka juttujen ilmestymisvauhti ei ole päätä huimannut. Enempää en olisi kyennyt tänä vuonna teille antamaan.

Kiitos kaikille vuoden yhteistyökumppaneille. On ollut ilo tehdä näitä juttuja teidän kanssanne.

Sanotaan, että elämä kantaa. Toistaiseksi se on ainakin jaksanut niin tehdä, vaikka välillä on tuntunutkin epätoivoiselta.

Parasta tässä vuodessa on kuitenkin ollut tämä loppuvuosi. Tiedätte kyllä miksi. Jos jotain en tästä vuodesta vaihtaisi pois, se on tämä. ❤️

Ainoa uudenvuodenlupaukseni minkä teen on, että juon enemmän viiniä.

Oikein ihanaa alkavaa vuotta 2018. Olkoot se kaikin puolin hyvä ja onnellinen.

Lahjat, jotka vielä ehdit!

Joulu tulla jollottaa, tai itseasiassahan se on niin lähellä että alkaa olemaan jo todella kiire hankkia viimeisetkin lahjat. Koska "on tässä ollut vähän muuta" viime aikoina, ei kaikki lahjahommat ole olleet mitenkään ensisijaisesti mielessä. Monesta jutusta olen myöhästynyt täysin, mutta onneksi on asioita, joiden suhteen ei vielä ole liian myöhäistä.

Jos jotain toivon jouluksi, niin en ainakaan suurta tavararöykkiötä. Päinvastoin, maallista mammonaa ollaan pyritty karsimaan tämän vuoden ja aiempien vuosien mittaan parhaalla mahdollisella tavalla. Aineettomat lahjat ovat siksi useimmiten meille parhaiten mieleen. Rinkkaan pakataan mielummin muistoja kuin materiaa.

Tässäpä vinkkilista lahjoihin, jotka vielä ehdit hankkimaan!

Hanki hemmottelua

Kukapa ei tykkäisi rentoutumisesta ja hemmottelusta spa'ssa? Kävin Kirkkonummen Långvikissa loppuraskaudesta ihanasti hemmoteltavana heidän hoitolassaan, ja yövyinkin samaan syssyyn paikassa. Aivan täydellistä. Kyllä voisin mennä uudelleen vaikka heti vähän rentoutumaan taas. Hoito oli suorastaan taivaallinen, eikä erityisesti hotelliravintolan illallinenkaan antanut moitteen sijaa.

Lahjakortteja saa klikattua itselleen täältä, ja hoitoihin voi tutusta täältä.

Suksielämyksiä!

Onko mielitiettysi halunnut kokeilla jotain uutta sukset jalassa? Eikö rohkeus ole riittänyt lähteä kokeilemaan yksin vaikkapa vapaalaskua? Ei hätää, sillä Pyhä järjestää vapaalaskutapahtumia pitkin kautta. Osa on sekajengille, ja sitten on vain naisille suunnattu Mimmi Free'kend. Piipahdin siellä viime helmikuussa, ja keikka oli aivan mahtava. Siis nuorisoslangilla sanottuna aivan törkeen siisti.

Osta lahjaksi itselle tai sille tärkeälle toiselle. Takaan, että tämä ilahduttaa laskujen ystävää ja hurjapäätä.

Lue ja buukkaa Mimmi Free'kend tai katso muut vapaalaskutapahtumat Pyhällä.

Maistuuko herrasväelle tee?

Tiedätkö missä Juva on? Jos et, niin ei se haittaa, nyt on nimittäin erittäin hyvä hetki tutustua iloiseen Itä-Suomeen. Mitäs jos veisit ystäväsi tai puoliskosi maakuntamatkalle Suomen ainoaan englantilaiseen teehuoneseen, TeaHouse of Wehmaisiin, jossa kesällä piipahdumme Juvalla? Se on nimittäin mukava paikka se, ja ympäristössä on paljon muutakin, johon kannattaa tutustua samalla kertaa. Savonlinnakaan ei kaukana ole, jos oopperajuhlat kiinnostaa samaan syssyyn.

Yhtäkaikki, herkkuhetkitreffit eivät koskaan ole saaneet ketään mököttämään.

Lahjakortteja verkkokaupasta saa vain Cream Tea -tarjoilulla (suosittelen täyttä Afternoon Tea -menua), mutta yhtälailla voit itse askarrella kortin ja luvata että sillä voi lunastaa käynnin teen maailmaan hurmaavalla maaseudulla.

Hänelle, jolla on jo kaikkea - auta muita äitiyspakkauksella

Monella maailmassa ei ole varaa edes miettiä joululahjoja. He toivovat esimerkiksi saavansa edes hieman helpotusta synnyttämiseen. Sitten on meitä, joilla on jo kaikkea, ja jotka voivat auttaa. Olemme mukana WorldVisionin -kampanjassa, jossa tarkoituksena on kerätä vähintään 300 äitiyspakkausta kolmen bloggaajan voimin. Vielä ehdit mukaan. Olemme ihan pian pääsemässä tuohon tavoitteeseen auttaa kolmeasataa äitiä ja vauvaa Keniassa.

Anna lahja joka varmasti tulee tarpeeseen, auttaa ja ilahduttaa. Parhaassa tapauksessa sinua, lahjan vastaanottajaa, ja lopullista äitiyspakkauksen saajaa.

Klikkaa joulupukin konttiin yksi äitiyspakkaus 35 € hintaan, tai kolme äitiyspakkausta 105 eurolla.

Muuten me toivottelemme iloista joulumieltä ja antamisen iloa!


Oikein hyvää joulua!

Synnytyssalista suoraan hotelliin - näin se toimii

Tätä nykyä vastasynnyttäneet saatetaan ohjata suoraan hotelliin. Niin tehtiin meillekin uuden tulokkaan kanssa, kun uusi pieni ihminen saapui meidän perheeseen. Kotiutuessaan hän oli jo vanha tekijä hotelliyöpymisissä. :)

Helsingin toinen synnytyssairaala on vastikään suljettu, ja potilasmäärän kasvun takia Naistenklinikan viereisestä hotellista, Cumulus Meilahdesta, on vuokrattu yksi kerros vastasynnyttäneiden hoitoa varten.

Varsin kekseliästä!

Miten homma sitten toimii?

Jos äiti on tarpeeksi hyväkuntoinen ja vauvalla kaikki hyvin, kuusi tuntia synnytyksestä perhe pääsee hotelliin. Siirtyminen sujuu sairaalataksilla.

Huone on ihan normaali hotellihuone, mutta se on varusteltu vauvan sairaalasängyllä ja hoitopöydällä, sekä sopivilla tykötarpeilla, kuten vaipoilla.

Huoneessa saa yöpyä äidin ja vauvan lisäksi isä, ja ymmärtääkseni myös mahdolliset sisarukset. Ja mikäs siinä, mukavassa hotellihuoneessa köllötellessä koko perheen kera. Vieraita saa tulla miten perheelle itselleen sopii, vierailuaikoja ei ole erikseen.

Kerroksessa on kätilöitä ja tiettyinä aikoina lastenlääkäri. Kätilöiden kanssa voi kommunikoida pädillä suoraan huoneesta. Aloitusnäkymään on koottu myös muita appeja ja linkkejä vauvanhoito-oppaisiin. Kätilöiden kanssa tavataan pari kertaa päivässä ja seurataan, että kaikki on hyvin. Itse voi pyytää myös käyntiä koska tahansa, tai kävellä suoraan kätilöiden toimistoon.

Lääkärin vastaanottohuoneeksi tehdyssä hotellihuoneessa on kaikki tarpeellinen laitteisto vastasyntyneiden tarkastamiseen, ja kotiutustarkastus vauvalle tehdäänkin siellä. Lääkärille pääsee myös muuten tarvittaessa.

Ruokailu sujuu hotellin Bistrossa ruokailukupongeilla, ja täytyy sanoa että hotelliravintolan ruoka pesee kyllä sairaalasapuskat mennen tullen jos muisti ei pahasti petä. Cumuluksen ravintolan annokset olivat todella maukkaita, ja vaihtoehtoja piisasi myös gluteenittomasti.

Isä joutuu maksamaan omat ruokailunsa, joko Bistrossa tai sen vieressä olevassa Burger Kingissä, ellei sitten hae alakerran S-marketista itselleen sapuskoja. Ainoa miinus ruokailussa on se, ettei vauvan kanssa toivota menevän alakertaan. Jos siis haluaa ruokailla yhdessä, pitää ottaa ruoat huoneeseen - kuten useimmiten teimmekin.

Hotelliaamiainen sängyssä heti synnytyksen jälkeen, kyllä kiitos!

Perhepesän kerroksessa on myös leikki-ikäisille leikkihuone, iso loungetila, jossa istuskella halutessaan, ja saunakin. Siitä on tosin hyötyä vain isille.

Kokemuksena hotellihuone vs. sairaalan perhehuone menee kirkkaasti hotellille. Ihanan pehmeät sängyt hotellilakanoineen, mainio ruoka, ja erinomaisesti järjestetty hoito äideille ja vauvoille toimivat todella hyvin.

Niin hyvin, että olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa kotiutumisen sijan.

Ei pöllömpi keksintö sairaanhoitopiiriltä järjestää asiat näin.