Kaikki tuntevat apinan - vuoden sisään meitä on haastateltu näihin kaikkiin medioihin

Mediassa on nykyään tapana nostaa ilmiöitä esille henkilökohtaisten tarinoiden kautta. Sitä näkee ihan joka tasolla, jopa syvemmissä journalistissa tutkimuksissa. Ja kieltämättä, kyllä minuakin enemmän kiinnostaa lukea vaikka Talvivaarasta sen kautta, miten paikan jättänyt insinööri kertoo (ja todistaa todennetulla meilivaihdolla) mitä kaikkea viilunkipeliä yrityksessä on tapahtunut. 

Puhumattakaan tietysti vaikka siitä, miten joku on onnistunut kotiäitinä tekemään itselleen 250 000 euron omaisuuden muutamassa vuodessa sijoittamisella.

Yleensä melkeinpä aina, kun olemme kirjoittaneet rahasta mitään, sitä on pidetty Suomessa sen verta poikkeuksellisena, että usein päädymme kommentoimaan sitä myös johonkin valtamediaan, joka haluaa tehdä jutun aiheesta. Haastattelupyyntöihin melkeinpä kannattaa tarttua - ei sen takia, että kaikki julkisuus olisi aina hyvää, vaan koska blogi on julkinen, juttu voidaan kirjoittaa joka tapauksessa, ilman että saat sen lopputulokseen sanavaltaa.

Toisaalta olen myös sitä mieltä, että kerron mielelläni erityisesti näistä elämänmuutoksiin liittyvistä asioista ja unelmien toteuttamisesta. Ihan vaan sen takia, että se saattaa kannustaa muitakin elämään rohkeasti omannäköistä elämää, ja tekemään konventionaalisista elämänvalinnoista poikkeavia ratkaisuja.

Lisäksi monelle talouspuolen asiat voivat olla aika ratkaisevana tekijänä, joten on varmasti ihan kiva saada jotain tietoa, paljonko rahaa ne vaativat toteutuessaan. Edes suuntaa-antavasti.

Suurin kiinnostus nousi taannoin, kun avasimme koko vuoden maailmanympärimatkan budjetin. Nyt vuoden sisään olemme saaneet antaa haastatteluja paitsi rahasta, myös muusta. Katsotaanpa hieman, mitä kaikkea viimeisen vuoden aikana on ehditty julkaisemaan meistä:

Unelman hinta MeNaiset

MeNaiset kertoivat tarinan kolmesta unelmasta. Tässä jutussa yksinhuoltajaäiti halusi viedä lapsensa Lintsille - ja myöhemmin aurinkolomalle ulkomaille. Toinen nainen oli hankkinut itselleen hevosen. Me kiersimme pallon ympäri. Kaikki avasivat jutussa taustat, säästösuunnitelman tai rahoituksen unelmansa suhteen, ja kertoivat miten onnistuivat. Hauska vertailu, sillä unelmat ovat usein eri kokoiset.

Pelkäsin hieman, että saamme ryöpytyksen niskaan, mutta juttu oli tehty tosi kivasti, vaikka unelmat ja lähtökohdat olivat kovin erilaiset kaikilla.

Meidän osuus jutussa löytyy verkosta täältä, printtielehdessä kaikki jutut olivat putkeen, ja otsikoitu toisin.

Ilta-Sanomat ja maailmanympärimatka, joka oli priorisointikysymys

MeNaisista johdettu juttu tuli julki myös Ilta-Sanomissa. Otsikko oli kieltämättä vähän provosoiva, mutta itse juttuhan oli ihan asiallinen ja aiheesta.

Juttuun klikkaat itsesi täältä.

Helsingin Uutiset ja maailmanympärimatkan budjetti

MeNaisten juttu päätyi myös Helsingin Uutisiin. He olivat myös lukeneet MeNaisten jutun pohjalta kirjoittamani blogipostauksen, ja viitttasivat myös siihen. Erittäin mukavaa sellainen!

Omassa mediassaan, eli täällä blogissa, saa aina purkaa vähän eri tavoin asioita, ja antaa pidempiäkin selityksiä niin halutessaan. Printtilehdessä on yleensä aina rajattu merkkimäärä, eikä sinne koskaan mahdu ihan kaikkea.

Tämä oli hauska yhteenveto, lue täältä!

Vauva-lehti ja lasten ikäero

Kun meidän perheeseen syntyi toinen lapsi, ja ikäero oli ehkä normaalia suurempi, Vauva-lehden toimitusta kiinnosti tietää, miltä ikäero on tuntunut eri perheenjäsenten osalta, ja miten päädyimme tähän ratkaisuun. Mukava pieni juttu, jonka kuvaukset tehtiin niin, että meille jäi aikaa tunti siirtyä Saksaan lähtevälle lautalle, ja suunnata nokka kohta Fuengirolaa Mustan Pantterin kyyditsemänä. Ei siis mitään kiirettä. :)

Minun osuus jutusta löytyy täältä, ja Miikan kertomaa osuutta ei verkosta löytynyt, vain lehdestä.

Fuengirolan Suomiradio ja miten päädyttiin Fugeen

Fugen Suomiradiossa on tapana haastatella - yllätys, yllätys - suomalaisia, jotka viihtyvät Fugessa. Samin haastattelussa käytiin vähän läpi sitä, miten päädyimme Fugeen, mitä siitä ajattelemme, ja mitä kaikkea sitä on tullut puuhattua ennen Espanjatalvea.

Haastattelu löytyy yllättäen Youtubesta täältä!

Iltasanomat ja Espanjan asumisen kuukausibudjetti

Kun palasimme Espanjasta ja avasimme Fugen kuukausibudjettia, Iltasanomat innostui kertomaan millaiset kustannukset perheeltä kuukaudessa oli.

Ihan odotettavissa oli se, että väärin on kommentoijien mielestä rahaa käytetty, eikä noin saisi tietenkään elää ja tehdä. Onneksi kommentoijien joukkoon oli eksynyt myös harvinaisen selväjärkisiä tyyppejä, joiden mielestä kustannukset eivät olleet lainkaan niin korkeat.

Budjetin avaamisella oli tarkoitus avittaa sellaisia, jotka miettivät jotain vastaavaa. Siitä näkee hieman, minkälaisia rahoja voi varata asumiseen, ruokaan, kouluun jne. jos asiat toteuttaa jokseenkin samalla tavalla kun me. Jokainen tekee luonnollisesti mieltymystensä mukaisesti kulutusvalintansa.

Iltiksen juttuun klikkaat itsesi täältä.

Ebookers ja vinkit lasten kanssa matkustamiseen

Matkailuportaali kokosi suomalaisten huippubloggaajien vinkit lasten kanssa matkustamiseen. Suuret, jaetut viisaudet löytyvätkin täältä.

Etelä-Saimaa ja mikä Lappeenrannassa vetoaa

Meidän jokavuotinen, rakas kesälomakohde, Miikan kotipaikka, tuo Saimaan jalokivi, Lappeenranta, on Etelä-Saimaa -lehden koti. Toimittajaa kiinnosti vuosi sitten kirjoittamani postaus, jossa ylistin Lappeenrantaa maasta taivaaseen kotimaankohteena. Seison sanojeni takana edelleen. Ja se on muuten yksi blogin luetuimpia postauksia. Sitä voi matkabloggaaja matkustaa maailman ympäri, käydä paratiisisaaria päiväntasaajalla, sukeltaa haiden, rauskujen, valaiden ja delfiinien kanssa, vaellella Himalajalla, ja silti kiinnostavinta on, kun kirjoittaa Lappeenrannasta. Eikä kuulkaa lainkaan ihme. Se on kyllä hieno paikka se!

Juttu on tilaajille ainoastaan, mutta täältäpä sen saa halutessaan lukea.

Yhteishyvä ja Espanjatalven budjetista ja lähtösyistä

Elokuun Yhteishyvässä olimme kertomassa Raha ja talous -osiossa taasen meidän Espanjatalvesta ja sen kustannuksista. Bonuksena oli vähän jännää löytää itsensä lähi-Alepan megajättiscreeniltä kun meni sinne ostoksille. Oman naaman näkemiseen ei taida ihan hevillä tottua. Tykkäsin kovasti jutun sävystä.

Klikkaa itsesi Yhteishyvän juttuun täältä!

BBC ja etätyöskentely Suomen malliin

Sitten tuli toinen näkökulma Espanjatalveen, nimittäin se, miten se on onnistunut työnteon tiimoilta. Pääosan tässä otti Miika, sillä itse hoidin pääosin kuopusta kotona viime talven ajan Fugessa. Suomi on tutkimusten mukaan yksi joustavimpia maita etätöiden osalta, ja totta tosissaan, onhan se aika hyvin, että Miikalle suotiin mahdollisuus järjestellä asiat niin, että saimme Espanjatalven onnistumaan.

Siellä se Miika siis BBC'ssä patsasteli, ja itse löydyin jutuista mainintana "his wife, who just had a baby, and was on parental leave".

BBC:n juttu löytyy täältä klikkauksen päässä!

Toimittajat bongailevat meitä bloggaajia usein somesta, mutta myös ihan vaan googlettamalla. Bloggaajat ovat jo lähtökohtaisesti tehneet elämästään ainakin joiltain osin julkisen, ja toisaalta kertovat myös mielenkiintoisia tarinoita, joten tavallaan se kai on luonnollistakin, että heitä (tai meitä) haastatellaan ahkerasti.

Oletko muuten koskaan miettinyt, minkälaisia juttuja klikkailet ja luet?

Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 

facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Vuoden sisään olemme muuttaneet kaksi kertaa, ja muutamme ainakin vielä kolme

Etäältä on aina helppo ihannoida. 

Aina välillä kun kertoo uusille tuttavuuksille viettäneensä koko viime talven Espanjassa, koska se nyt sattui olemaan mahdollista, huomaan sellaisen pienen pilkahduksen ihannointia - "voisinpa tehdä jotain vastaavaa." Se on sellainen pieni, ohimenevä hetki, yllätysmomentin paljastuminen toisen kasvoilla, haikeus räjäyttää pankki itsekin, ja myös hetki, kun ehkä ohimenevän silmänräpäyksen ajaksi valaa uskoa toiseen siitä, että muutos voisi olla mahdollista.

Samanlainen reaktio on yleensä, jos joskus kerron tehneeni vuoden maailmanympärimatkan.

En useastikaan lähde sen kummemmin puimaan asiaa, koska se ei ole ensinnäkään tarkoituksenmukaista, eikä välttämättä myöskään sopivaa. Jos jotakuta kiinnostaa aihe enemmänkin, hän varmasti palaa asiaan joskus myöhemmin, kun siltä tuntuu.

Tämän vuoksi usein jää kertomatta se, että kaikki ehkä kuulostaa jotenkin ihanalta ja vaivattomalta, mutta todellisuudessa se vaatii vähän kaikenlaisten epämukavuuksien sietämistä, asioista luopumista, ja kaikkea sellaista, jonka takia moni ei lähde tekemään elämänmuutoksia.


Olen välillä huomannut kaipaavani rutiineja, turvallisuutta, arkea.

Sellaista arkea, mitä suurin osa ihmisistä elää. Se nimittäin kuormittaa hirmuisen paljon vähemmän, kun asioita ei tarvitse olla jatkuvasti järjestelemässä. Voi keskittyä siihen, että muistaa varata itselleen ryhmäliikuntatunnin, miettii, mitä ensi viikolla syödään, tietää, missä asutaan seuraavan vuoden, kahden tai ehkä jopa kymmenen päästä niin halutessa. Tai edes kolmen kuukauden päästä.

Ehkä se ei sinkkuna olisi ihan samanlaista, mutta minun elämässäni on vahvasti mukana parisuhde ja vielä kaksi lastakin. Se tarkoittaa sitä, että asiat pitää aina järjestellä neljän osalta, eikä kaksi neljästä hoida itse mitään omista asioistaan.

Tänä vuonna olemme muuttaneet jo käytännössä kaksi kertaa.

Ensin jätimme Fuengirolan vuokrakotimme ja lähdimme roadtripille. Reilu parin viikon roadtrippailun jälkeen saavuimme Suomeen, ja asetuimme hetkeksi asustelemaan ystävien nurkkiin. Sitten saimme vuokra-asuntomme alle. Asetuimme noin seitsemän muuttolaatikon verran asuttamaan sitä.

Se asunto on ollut onnellisten koti. 

Sehän on pieni, niin pieni, että harva nelihenkinen perhe sellaisessa asuisi, mutta meillä ei ole ollut muutaman käytännönjärjestelyn lisäksi ongelmia mahtua kaksioon. Tavaravähyyden takia olemme todellakin voineet keskittyä olennaiseen - ryhmäliikuntatuntien varaamiseen, ruokalistojen suunnitteluun, harrastamiseen, rutiineihin ja arkeen. Ihanaan tekemiseen, vailla huolen häivää.

Valitettavasti asunto on meillä vain määräaikaisesti, joten ihan näillä näppäimillä joudumme pakkaamaan nuo seitsemän muuttolaatikkoa, ja siirtymään uuteen vuokrakotiin. Se ei onneksi ole kaukana, mutta se on pitänyt löytää, sopia, hoitaa kaikki asunnonvaihtoon liittyvät asiat, kuten vakuudet, vakuutukset, sähköt jne. Tiedätte varmasti. Ensi viikonloppuna kannamme tavarat taas uusiin neliöihin, sopeudumme taas kerran uuteen arkeen.

Ja tiedämme jo nyt, että sekin on vain määräaikainen. Ennen seuraavaa asuntoa, jonka tiedän, meillä olevan, väliin jää pieni väli. Joudumme siis varmasti muuttamaan vielä kolme kertaa tänä vuonna.

Asiat voisivat toki mennä helpomminkin, jos olisimme jo löytäneet ja saaneet Helsingistä meille sopivan kiintopisteen, mutta sitä ei ole vielä tullut vastaan. Ja toisaalta, jos aikoo talven viettää aurinkoisemmissa maisemissa, senkin kiintopisteen vuokraukset ja muu säätö pitäisi hoitaa kuntoon. Jos fyrkkaa, eli massia, eli hilloa, eli euroja riittäisi mielin määrin, ei tämäkään tietysti olisi haaste. Useimmilla meistä tavistyypeistä kuitenkin on jonkinlainen budjettiraamikin olemassa.

Että jos mietit että ihanaa, onpa noilla ihana elämä, ja voi vitsit mä haluan kanssa, voit ihan hyvillä mielin muistuttaa itsellesi, että onhan tässä aikamoista säätöäkin taustalla.

Siitä voi esimerkiksi lähteä, että esittää itselleen kysymyksen "kuinka monta kertaa vuoden aikana jaksaisin muuttaa?"

Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 

facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Pohjois-Saksan maaseudulla Hoisdorfista löytyy satumainen yöpymispaikka

Viimeinen ilta Euroopan road tripiä Fugesta Helsinkiin pitää viettää jossain lähellä Travemündeä, koska sieltä lähtee meidän laiva kohti Helsinkiä keskellä pimeintä yötä. Hotelli ei oikein tunnu hyvältä vaihtoehdolta, joten päädymme selaamaan AirBnb'tä. 

Ja tuossa, n. 50 km päässä satamasta Hoisdorfissa huomaamme sympaattisen oloisen 'mökin'. Tai sillä nimellä sitä markkinoidaan.

Ajamme pitkin Saksan maaseutua, pienet kylät vaikuttavat vaikka ja kuinka sympaattisilta. Lehmukset koristavat kauniisti ajotietä. Käännymme huomaamattoman portin eteen, ja ajamme sisään pihalle.

"Onpa hurmaava maatila", ajattelen heti. Pihalla on vastassa vapaana kulkeva kissa, aitauksessa näkyy olevan lampaita, ja kanatkin kotkottavat jossain. Hyvin hoidettu piha on vehreä. "Mökiksi" tituleerattu näyttää pikemminkin vanhalta kesähuvilalta.


Se on kuulemma omistajapariskunnan isännän lapsuuskoti, mutta toiminut pitkään puutarhanhoitajan asuntona, kun uusi ja modernimpi rakennettiin tilalle. Nyt se on meidän iloksemme AirBnb-käytössä.

Koska kello on saapuessamme jo paljon ja kauppaan on muutama kilometri, hurmaava isäntäperhe toivottaa meidät tervetulleeksi mukaan syömään. Saamme samalla kierroksen uudessa talossa, ja katsauksen historiaan.

Alunperin tontille ei ole kulkenut edes kunnon tietä, ja sen hankintahinta joskus sata vuotta sitten, ellei ylikin, on ollut hyvin edullinen. Edes vieressä olevaa kylää ei ollut, vaan talo rakennettiin käytännössä keskelle ei mitään periaatteella "palvelut seuraavat kyllä perässä". Maata on omistuksessa paljon ympäristössä. Uusi talo on suunniteltu todella ympäristön huomioiden, ja takana aukea isoista ikkunoista ja terassilta mielettömät maisemat niitylle.

Sitä niittyä, sitä tosissaan riittää. Tilalla pidetään lampaita, jotka huolehtivat siitä, ettei ruoho pääse kasvamaan yli. Lampaat ovat puolivillejä, ja ne halutaan sellaisena pitääkin. Samaa lajiketta ei muuten juurikaan enää löydy, joten näitä lampaita lainataan välillä lammasvauvatalkoisiin, ettei laji katoa.

Saamme osallistua kanojen ruokintaan ja lampaiden keräämiseen yöpuulle navettaan. Lapset rakastuvat viimeistään tässä vaiheessa.

Talo on vanha, mutta siitä on pidetty hyvää huolta. Alakerrassa on keittiö ja olohuone, hyvin skandinaaviseen henkeen sisustettu designhuonekaluilla. Nurkassa on talon lasten vanhoja leluja. He ovat jo itse aikuisia. Yläkerrassa on kaksi isoa makuuhuonetta ja kylpyhuone.

Me nukumme kaikki yön erinomaisen hyvin, ja heräämme kirpeään alkukesän aamuun ilman ajastettuja herätyksiä. Kurvaan lähikaupalle ostamaan aamiaistarpeet. Tuorepuristettua appelsiinimehua juodessa kaikessa hiljaisuudessa maisemia ihaillen mietin, ettei se elämä landellakaan, varsinkaan Saksassa, varmaan hassua olisi.

Ehdimme vielä ennen lähtöä tekemään kävelylenkin lähimaastoihin. Rypsipellot kukkivat keltaisenaan, peltojen halki kulkeva luontopolku lähikylään soljuu yllättävän nopeasti. Myös kirsikkapuut kukkivat juuri samaan aikaan.

Kirsikkana kakun päällä huomaamme vielä pienen lammen tilan mailla. Puunoksaan on kiinnitetty keinu. Lampaat laiduntavat muutaman kymmenen metrin päässä rauhassa sillä välin kun kiikutan esikoista keinussa, ja kokeilen vähän itsekin.

Maisema on kuin sadusta.

Tila on kerrassaan niin hurmaava, että mietin milloin pääsisimme tänne ihan ajan kanssa vain olemaan ja lorvimaan. Vähän syöttämään kanoja, kulkemaan keskellä peltoja, keinumaan lammen luona. Ehkä taas vuoden kuluttua, tai ehkä aiemminkin.


Puutarhurin taloa vuokrataan edullisimmillaan yhdelle henkilölle 45 € / yö. Nelihenkiseltä perheeltä veloitettiin 95 €, mutta hinta on luonnollisesti riippuvainen ajankohdasta. Nyt syksyllä taloa näkyy vuokrattavan edullisemminkin. Jos vähän erilainen, satumainen yösija Saksan maaseudulla lähellä Travemündeä kiinnostaa, klikkaa itsesi tänne AirBnb-sivulle. Selvisimme ruuhka-ajan ulkopuolella Finnlinesin satamaan täälä noin 40 minuutissa.

Muista olla varaamatta kuitenkaan niitä päiviä, mitä me tarvitsemme. ;)

Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 

facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Kesäloma, joka meni pieleen, vaikka sen piti olla unelma toistamiseen

Viime vuonna meidän kesäloma oli yksi parhaista koskaan. Tälle kesälle ajattelimme, että uusimme onnistuneen lomakonseptin täysin kopiona. Tai ehkä jopa muutamalla pienellä parannuksella. Kelejäkin oli luvattu kohtalaisiksi, joskaan ei onneksi yhtä kuumaksi kuin viime kesänä. Oli jo vähän turhankin tukalaa.

Suuntasimme Mustan Pantterin Porvoon ja Pyhtään kautta kohti Lappeenrantaa, Saimaata, sen ympäristöä ja Puumalaa.

Lappeenranta

On yhteisen loman toisen päivän aamu, ja Miika on herännyt aiemmin lasten kanssa ja antanut minun nukkua. Meillä on tarkoitus olla ihan yön yli treffit samana päivänä, ja venettä on tarkoitus laittaa kuntoon samana, ja seuraavana päivänä, että pääsemme lähtemään lomanviettoon Saimaalle.

Sitten Miika tulee makkariin ja ilmoittaa kasvot kohtuullisen vakavana lähtevänsä sairaalaan toisen lapsen kanssa. Oireet ovat sellaiset, että pahimmassa tapauksessa tästä on pahat, pitkäaikaiset vaikutukset.

Erinomaisesti toimiva Eksote ottaa lapsen huomiinsa, tutkii koko päivän ja pitää yönkin vielä. Yön yli treffit viettää toinen vanhemmista sairaalan lattialla, ja toinen anoppilassa. Pahin skenaario ei onneksi toteudu, ja pääsemme lähtemään Saimaalle kolme päivää viivästyneenä aikataulusta veneelle.

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!

Saimaalla

...kaikki menee erinomaisen hyvin. On luontoa, on hiljaisuutta, on mukavaa yhdessäoloa, ystävät saapuvat suunnitellusti mukaan etapille, vietämme mukavasti aikaa yhdessä.

Aina siihen asti kunnes pysähdymme tankkaamaan ja huomaamme veneen moottorissa vian. Vene viedään laituriin ja vikaa selvitetään. Pysähdys venyy aiottua pidemmäksi, joka ei sikäli haittaa, sillä eihän meillä aikatauluja ollutkaan.

Isomummollan rantasaunareitti antaa meille parastaan. Saunomme ja uimme ihan joka päivä, ja meinaan melkein kuolla Suomen kesän kauneuteen joka ilta, kun ihailen maisemia.

Sitten eräänä iltana huomaamme lapsella taas oireita.

Keskellä yötä kutsumme ambulanssin paikalle, joka saapuukin yllättävän nopeasti ja tutkii lapsen. Olen erittäin tyytyväinen veronmaksaja aina näinä hetkinä, ja yleensä kyllä muutenkin.

Ambulanssi lähtee pois, oireiden takia ei tarvitse lähteä sairaalaan uudestaan. Lapsi voi seuraavina päivinä hyvin, ja pikkuhiljaa saadaan veneen moottorikin kuntoon.

Loppuveneily sujuukin mallikkaasti. Mitä nyt helteet vähän loppuvat kesken, mutta kaikki ovat terveinä, auringonlaskut upeita, ja elämä letkeän rentoa.

Lappeenranta

Pääsemme takaisin maihin, ja varaamme uuden yrityksen yön yli treffeille. Kivasti syömään, ja siitä tunnelmalliseen puutaloon yöksi nukkumaan ihan varmasti täydet yöunet.

Saman päivän aamuna toiselle lapselle nousee korkea kuume. Käymme ruokailemassa oikein hyvin, mutta yön hoidammekin sairasta lasta.

Tampere

Kotiudumme Helsinkiin loman Itä-Suomi -osuudelta. Kaikki menee hyvin, joten päätän lähteä tyttöjen kanssa ihania ystäviä tapaamaan Tampereelle Miikan palatessa töihin.

Olen aloittanut lomanjälkeisen treenin samalla viikolla, kolme ensimmäistä päivää tuplatunneilla, eli esimerkiksi spinning + HIIT -tunti. Saapumisiltana tunnen että nyt muuten nousee kuume ja korkealle. Hytisen vierassängyssä yön lääkkeiden voimalla, ja kun aamulla herään huomaan, että polvi on turvoksissa myös.

Hienompi homma. Kroppahan se siellä kertoo, että nyt on rouva aloittanut vähän turhan kovalla tahdilla treenit kesälevon jälkeen.

Myöhemmin päivällä pakkaan lapset autoon, ja lähden ajamaan kohti Helsinkiä. Moottoritiellä Musta Pantteri alkaa ulisemaan kovaäänisesti. Pysähdyn lähimmälle huoltoasemalle, ja erinäisten tutkimusten jälkeen todetaan, että auto lähtee tästä hinauksella pajalle, ja minä jään huoltoasemalle kipeänä lasten kanssa odottelemaan kyytiä Helsinkiin.

Vika ei ole iso, mutta jos pahin skenaario toteutuu ajaessa moottoritiellä, jälki ei välttämättä ole kovinkaan kaunista.

Vuodet eivät ole toistensa veljiä

Aikomus oli kaunis. Samanlainen, mielettömän onnistunut loma kun edellisvuonakin oli tavoitteena. Vaikka periaatteessa kopiointiin oli täysi mahdollisuus, muuttuvat tekijät osoittivat, että elämä tosissaan tekee kuten haluaa.

Jäin ihan miettimään, että mitkä tästä lomasta, kaikkine tapahtumineen oikein jää päällimäisenä mieleen. Jos oikeasti haluaisin täysin synkistellä, ne olisivat nämä tässä postauksessa luetellut asiat. Mutta niin se ei ollut.

Ei meidän kesä ollut pelkkää epäonnea ja hankalasta tapahtumasta toiseen menoa. Ne olivat vain sellaisia asioita, mitä elämässä nyt aina välillä tapahtuu, ja sitten ne hoidetaan ja mennään eteenpäin.

Päällimmäisenä tästä jää kuitenkin mieleen ruohon kaste varpaiden välissä kun kävelin kukkaniityn halki rantasaunalle. Ilonkiljahdukset, kun polskittiin koko perhe yhdessä siellä.

Rokansaaren smaragdinvihreä, pieni sisäjärvi, ja sen hurmaava, vanha sauna.

Wehmaan teehuoneen iltapäivätee ystävän kanssa. Wolkoffin ravintolan ruoat.

Melontareffit kahden kesken Mikkelissä, ja Anttolanhovin ruokailu illasta. Se, kun maattiin shamppanjalasit kädessä riippumatossa ihan kahdestaan auringonlaskun viimeiset säteet kasvoilla odottamassa ruokia saapuvaksi.

Se, kun opeteltiin Saimaan saarella kuperkeikkoja yhdessä. Kun maattiin lukemassa ja päikkäröimässä veneessä, laineiden liplattaessa rauhoittavasti Saimaalla.

Tiittalan kartanon herkkuvohvelit.

Ihan vaan yhdessäolo. Ystävät.

Auringonlaskut.

Ja se, ettei pahimmat skenaariot toteutuneet yhdessäkään asiassa. Että oikeastaanhan, meillä kävi lomalla ihan mieletön onni. 


Mutta mitä tästä opimme? Ainakin sen, että toimivan konseptin kopiointi voi olla hankalaa, vaikka kaiken pitäisi periaatteessa toimia. Sen, että elämä keksii aina välillä kaikenlaisia asioita tielle. Ja tietysti sen, että omaa asennetta rukkaamalla pääsee aika pitkälle.

Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 

facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?