Maui, 16.12.2009
Tyynen valtameren aallot lyövät rauhoittavasti muutaman kymmenen metrin päässä rantaan. Sama aaltojen laulu on tuudittanut meidät uneen jo muutamana iltana Mauin vuokrakämpässämme. Nukumme olohuoneen hieman epämukavalla vuodesohvalla, mutta aaltojen ääniä kuunnellessa pienet epämukavuudet unohtuvat.
Asuntomme on oikeastaan kaksio, ja makuuhuoneessa olisi oikein mukava king size -kokoinen sänkykin. Harmillisesti välittäjän tiedoissa ei kuitenkaan kerrottu makuuhuoneen ikkunan takana kulkevasta tiestä, jonka äänet kuuluvat selvästi sisälle saakka. Siksi muutimme siis olohuoneen vuodesohvalle.
Matka ei ollut askelissa mitattuna pitkä, mutta äänimaailman osalta olemme toisessa todellisuudessa.
Maui - tai Havaiji ylipäätään - on meille matkakohteena entuudestaan tuntematon. Havaiji valikoitui matkakohteeksi oikeastaan siksi, ettemme halunneet mennä Aasiaan. Koska matka on pitkä, meillä on ollut ennen Mauia välilasku Los Angelesissa. Muutaman päivän stop over ei maksanut extraa, joten samalla reissulla päätimme viettää hieman aikaa Los Angelesissa. Ja kun nyt kerran siellä suunnalla oltiin, niin parin päivän road trip Las Vegasiin ilmestyi myös matkasuunnitelmaamme.
Los Angeles ja etenkin Las Vegas olivat täynnä spektaakkelia toisensa perään, jotan Maui tuntuu rauhan tyyssijalta niihin verrattuna. Hollywoood Boulevardin ja The Stripin jälkeen lähimmän kaupungin Lahainan pääkatu on suorastaan sympaattisen hiljainen. Kasinot, välkkyvät valot kaikkialla ja bilehileiden reipas meno oli kiva nähdä - mutta vetäytyminen Mauin rauhaan on ollut ihanaa.
Reissu oli suunniteltu kaikkine aikatauluineen, majoituksineen ja autovuokrineen tarkkaan etukäteen. Vasta myöhemmin, kun suunnitelmat ja aikataulut oli jo mietitty, alettiin keskustella siitä.
Gia oli jo aiemmin vastannut kosintaani myöntävästi, mutta mitään suunnitelmaa häiden osalta meillä ei vielä ollut. Sitten palaset alkoivat loksahdella ajatuksissa paikoilleen.
Mitäs jos mentäisiin naimisiin Havaijilla?
Pienen googlettelun jälkeen kävi ilmi, että Havaiji on yksi maailman helpoimmista paikoista mennä naimisiin. Papin allekirjoitus riittää avioliiton virallistamiseksi, ja hääjärjestelijöitä on netti pullollaan.
Täällä me nyt siis odottelemme häitä, jotka ovat neljän päivän kuluttua, ja joista ei meidän lisäksemme tiedä kukaan muu kuin hääjärjestelijämme Fay ja perinteisen havaijilaisen seremonian suorittava Reverend Bob. Ei vieraita, ei massiivisia järjestelyitä, ei stressiä, ei mitään ylimääräistä. Vain me kaksi, ja kutkuttava odotus.
Aamukävelyllä rannalta löytyy jättimäinen merikilpikonna, kokonsa puolesta varmasti yli satavuotias. Ihailemme rauhallista konnaa, otamme siitä muutaman kuvan, ja jätämme sen paistattelemaan päivää aurinkoon. Mietimme, miten monta auringonnousua ja -laskua konna on nähnyt.
Kun syömme iltapalaa terassillamme, kauempana merellä alkaa ryhävalaiden tanssiesitys. Valaskausi on juuri alkanut täällä, kun ryhävalaat ovat saapuneet pitkän vaelluksensa päätteeksi Alaskasta Mauin lämpimämpiin vesiin talvehtimaan. Valaat ponnistavat itsensä melkein kokonaan ilmaan, ja kaatuvat selälleen tai kyljelleen massiivisten molskahdusten saattelemana. Ihailemme valaiden tanssia hyvän tovin iltapalan ja viinilasillisen äärellä.
Iloiset valaat, niiksi me niitä kutsumme.
Tunnelma on seesteinen, taianomainen suorastaan. Koko olemus tuntuu kevyeltä ja rauhalliselta. Meidän pieneen, onnelliseen kuplaamme ei mahdu muita. Koko muu maailma tuntuu sulkeutuneen sen ulkopuolelle.
Silti hieman jännittää. Vielä neljä päivää, ja sanomme toisillemme I do.
--
16.12.2019 Fuengirola, Espanja
Vielä neljä päivää siihen, että olemme olleet naimisissa kymmenen vuotta. Jännät ovat tunnelmat nytkin, mutta eri tavalla. Neljän päivän päästä juhlimme yhteistä kymmenen vuoden taivalta - tällä kertaa yhdessä ystävien kanssa, Espanjan Aurinkorannikolla.
Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!