keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Balkanin roadtrip, joka tyssäsi Brac -saaren Boliin


Minä makaan huoneistomme isomman makuuhuoneen sinivalkoisen sisustuksen keskellä sängyssä ja katselen Adrianmerta, ja vastapäätä siintävää Hvarin saarta. Täällä ei ole ketään muuta. Olemme olleet kohta melkein viikon Bracin saarella sen pienessä Bolin kylässä, jossa on myös kuulemma Kroatian kaunein ranta, Zlatni Rat. Ja onhan se hieno.




Miika on rohkeasti lähtenyt molempien lasten kanssa tutkimaan 45 minuutin ajomatkan päässä olevaa Supetarin kylää. Aurinko paistaa meidän terassille ja jossain soi Ed Sheeran, joka vaihtuu joksikin kroatilaiseksi popiksi. Tällä hetkellä meidän pitäis olla oikeastaan kaikkien menossa jotakuinkin Korculan saarella, hypätä sieltä kohta eteenpäin ja käydä Mljetillä ihailemassa toistamiseen vanhaa luostaria, ja katsomassa auringonlaskua rannalta.


Miten tässä näin kävi?





Ne, jotka seuraavat meidän fb-sivua, näkivätkin ehkä fb-livelähetyksen meidän lähtöpäivästä Villa Prestigeltä. Päädyin aamutuimaan linkin kautta tutkailemaan Euroopan tuhkarokkokarttaa, ja totesin, että olin aiemmin tulkinnut karttaa väärin; sekä Bosniassa, että Montenegrossa on tämän vuoden puolella todettu kymmeniä tuhkarokkotapauksia.

Koska matkassa on mukana tuo meidän nelikuinen kuopuksemme, ja tuhkarokkoa vastaan voi rokottaa aikaisintaan kuuden kuukauden ikäisenä, päätimme siinä lennosta lähtöpäivänä vaihtaa suunnitelmia; Balkanin roadtripin sijan tekisimme vauvan terveyden takia saarihyppelyn Kroatian saarilla. Brac, Hvar, Korcula ja Mljet.

Päivän toinen livelähetys tulikin lautalta Braciin, jonne ehdimme heti samana päivänä vaikka kävimme Bosniassakin pikavierailulla. Tuossa vaiheessa olimme vielä epävarmoja olisiko meillä siellä yösijaa.








Majoitus löytyi, kanatarhan kera kirkonkellojen vierestä Sumartinista, minne lautta Makarskasta saapuu. Jatkoimme seuraavana päivänä Boliin, joka on noin 45 minuutin serpentiinitien päässä Sumartinista.

Ensimmäisenä suuntasimme tietysti Zlatni Ratiin rannalle. Paikka oli tyhjää täynnä. Miten on mahdollista, mietimme? Päivä paistoi kuitenkin jotakuinkin +30 ja aurinkoisena. Mutta eipä ollut rannalla palveluitakaan tarjolla. Ei totta tosissaan ole turistisesonki.








Nälän yllättäessä suuntasimme rantaravintolan puuttuessa Bolin kylään. Ja oli muuten vaikeaa löytää ruokapaikkaakin. Ilmeisesti koska turistisesonki ei ole vielä alkanut, paikat ovat pääasiassa kiinni. Olemmekin saaneet aika ylhäisessä yksinäisyyydessä täällä kävellä kaduilla ja kujilla. Ravintoloissa olemme monasti ainoat, tai ainakin yksi harvoista asiakaskunnista.






Samana päivänä löysimme itsellemme villan merinäköalalla yösijaksemme. Harmiksemme huomasimme vasta paikan päällä ettei uima-allasta oltu otettu vielä käyttöön. Myöhemmin huomasimme, ettei niitä ole otettu juuri missään muuallakaan käyttöön, paitsi viereisessä hotelli Bolissa, jossa saammekin käydä halutessamme saunassa ja uimassa.

Muuten kahden makuuhuoneen, kahden kylppärin ja kolmen vessan huoneisto onkin aivan täydellinen. Mitä nyt uima-altaan remppaajat hieman häiritsee.







Ensin tuli yksi huonosti nukuttu yö vauvan kanssa aiempien päälle. Sitten tuli toinen. Ja sitten olimmekin niin väsyneitä molemmat aikuiset, ettei mistään tahtonut tulla mitään.

Teimme nukkumisjärjestelyjä (kiitos useamman makuuhuoneen!) jotta molemmat saavat levättyä.

Ja se tepsi. Bonuksena kuopuskin alkoi yhtäkkiä nukkumaan todella pitkiä yöunia. Päätimme kuitenkin, että nyt on tärkeämpää saada levättyä, kuin juosta ympäriinsä pää kolmantena jalkana kaikkia saaria.

Yhdelle voisimme vielä ehtiä.








Toissapäivänä heräsin kurkku karheana ja yskien. Mikä lie, oliko suomentuliaisina villalle tuotu, vai jotain paikallista, kuka tietää. Infosta kertoivat, että kunnalliselle lääkärille voi mennä. Tuli messevä lääkitys, mutta olo on edelleen vetämätön. Päätimme jäädä vielä tänne parantelemaan, koska mikäs täällä on ollessa.


Siksi minä ihailen sängystä ja välillä terassilta Adrianmerta ja Hvaria, sillä välin kun muu perhe on katsastamassa Supetaria. Siksi me olemme jämähtäneet Bracin saarelle Boliin tänne meidän merinäköalalliseen huoneistoon. Koska täysin väsyneenä ei kukaan nauti paikasta toiseen kamojen ja perheen raijaamisesta. Ja sairaana vielä vähemmän.







Mietin, että onpa tympeää downgreidata ensin roadtrip lähes pelkästään Kroatiaan, ja sitten vielä tympätä se ihan nollaksi. Sitten mietin että onhan tämä nyt huomattavasti mukavampi kärsiä näin, Adrianmerta ihaillen ja välillä kuitenkin auringostakin nauttien, iltaisin terassilla lämpimässä rosélasillisen kera. Ja ollaanhan me koko perhe kuitenkin yhdessä tämäkin aika.


Ehtiihän sitä myöhemminkin. Jospa se lasi sittenkin on puoliksi täysi.