keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Auringonnousun ainoat katsojat Yosemitessa


Aurinko ei ole vielä edes noussut kun varovaisesti yritämme ohjata laivan kokoista luksusmatkailuautoa ahtaasta leirintäalueen parkkipaikasta. Kun selviämme siitä, saamme ajaa tyhjää tietä - ketään muuta ei kiinnosta nähdä auringonnousua Glacier Pointin näköalapaikalta 2200 metrin korkeudesta.

Ulkona on lähes jäätävän kylmä meidän varusteluun nähden. On maailmanympärimatkan viimeinen kuukausi ja kaikki paksut kamat ovat lähteneet aikaa sitten kohti kotia.




Vaelluskengät on pöllitty hostellin tavarasäilytyksestä ja minä vetelen paljasjalkakengilläni, jotka ei erityisen lämpimät ole. Pilvet eivät ota väistyäkseen, mutta yhtä kaikki näky on henkeäsalpaava kun valo alkaa voittamaan pimeän.


Ihailemme legendaarista, haastavaa Half Domea vain etäältä, sillä sen kiivetäkseen tarvitaan rutkasti aikaa ja erityislupa, jota emme tietenkään ole vuotta aiemmin hakeneet. 










Ajamme Winnien hieman alaspäin varsinaiselle parkkipaikalle kunhan olemme viimeistelleet aamupalan. Vaeltelemme hieman edestakaisin eri tasanteilla ja saamme hetkeksi seuraa säikyistä peuroista, mule deer, ainoat mitä Yosemite peuralajeista tarjoaa.









Half Dome ei suinkaan ole ainoa nähtävyys  täältä. Olemme karmaisevan korkealla Yosemiten kylään nähden. Se on suoraan meidän alapuolella, noin kilometrin verran suoraa, jyrkkää pudotusta. Pelottaa pelkkä alaspäin katsominenkin. Iloinen turisti menee istumaan suoraan kielekkeelle.


Miikaa kiellän menemästä sinne istumaan, sillä haluan pitää itselläni aviomiehen ja lapsellani isän.











Yosemitessa ei varsinaisesti ole lomasesonki, mutta ihmettelen silti missä kaikki ihmiset ovat. En uskonut paikan tekevän sellaista vaikutusta kun mitä se teki. Ilmeisesti muut ovat aamusta meitä väsyneempiä. Lähellä ei ole yöpymispaikkoja, vaan Glacier Pointille ajaa pakostakin ainakin puolisen tuntia leirintäalueelta, jos saapuu kylästä, lähemmäs tunnin. Mutta Glacier Point on sen arvoinen.

Me ehdimme vielä hetken aikaa istua henkeäsalpaavissa maisemissa ennen kuin pysäköintialueelta alkaa kuulumaan muidenkin ääniä. On aika lähteä kohti päivän vaellusta ja jättää näköalat muille.

Aikainen lintu madon nappaa, sanotaan, ja niin se taitaa totta tosissaan ollakin.