sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Sukellus syvyyksiin - valitse sukelluskeskus oikein


English version here.

--

Se oli käänteentekevä sukellus.

Olin hakemassa henkilökohtaista ennätystä syvyyssukelluksessa ja sukeltanut 40 metriin Suomen vapaasukellusmekassa, Asikkalan Kinisselällä. Muistan ajatelleeni ylöspäin räpylöidessä, että onpa aivan helvetin pitkä matka pintaan. Muistan, miten näkökenttä alkoi kapenemaan ja heittelehtimään. Muistan euforisen olon, sekä todella mukavan ja miellyttävän unen.


Taju oli lähtenyt veden alla,
pari metriä pinnan alapuolella. 



Turvasukeltaja oli nostanut minut viimeiset metrit takaisin pintaan. Heräsin takaisin tähän maailmaan kelluessani selälläni tyynellä järven pinnalla, katsellen yläpuolellani avautuvaa kirkasta taivasta. Turvasukeltajani kertoi rauhoittavaan sävyyn vieressä, että ollaan pinnalla ja taas sopii hengittää.

Ymmärsin, että lähestymistapani koko harrastukseen on ollut täysin väärä, ja asia vaati korjaamista.






Paluu paratiisisaarelle


Pari vuotta myöhemmin huomasin olevani toteuttamassa unelmaani ja syventämässä vapaasukellustietämystäni kuukauden verran Freediving Master Program -kurssilla Indonesian trooppisissa vesissä, jonka seurauksena sukeltaisin syvemmälle vapaasukelluksen sielunelämään. Bonuksena saisin kuitattua vapaasukellusapukouluttajan paperit.

Olin saanut Suomessa loistavaa koulutusta, mutta mielessäni eli haave, että jossain vaiheessa pystyisin kunnolla irrottamaan aikaa harrastukselle ja oikeasti elämään ja hengittämään vapaasukellusta. En kuitenkaan pitänyt tätä kovinkaan realistisena - olimmehan juuri palanneet maailmanympärimatkalta, ja opettelimme uudestaan arkea. Työelämän palaset loksahtelivat kuitenkin siihen malliin uusille paikoille, että löysin itseni lähettelemästä mailia vapaasukelluskeskuksiin eri puolille maailmaa.








Voittajaa ei tarvinnut kauaa hakea. Olimme maailmanympärimatkalla rakastuneet syvästi Indonesian Gili Airiin, ja vajaan vuoden aikana vapaasukellustouhu oli noussut siellä aivan uudelle tasolle. Kävin mailinvaihtoa Freedive Flown perustajan Olin kanssa, eikä siinä kauaa sen jälkeen mennyt kun posti jo kiikutti mailiini lentoliput Balille.



Kahden viikon kuluttua
istuin lentokoneessa.



Sukellusfirmoissa on eroja


Olen vuosien saatossa käyttänyt kymmenien sukelluskeskusten palveluita eri puolilla maailmaa, ja muodostanut tämän seurauksena tietynlaisen kriteeristön "sitä oikeaa" sukelluskeskusta valittaessa. Merivoimien Sukeltajakurssilta mukaan tarttuneet opit turvallisuudesta kulkevat mukana kaikkialle, ja vedenalaisessa maailmassa turvallisuus menee kaiken muun edelle.

Etenkin Aasiassa tarjontaa saattaa paikasta riippuen olla todella paljon, ja kaikkialla ei panosteta turvallisuuteen, luonnonsuojeluun ja kestävään kehitykseen aivan yhtä ponnekkaasti kuin voisi toivoa. Parhaiten asiat selviävät kävelemällä paikan päälle ja jututtamalla kouluttajia ja oppaita toimintatavoista, sekä luomalla pienen katsauksen vuokravarusteisiin ja veneeseen.






Vapaasukelluspuolella pätevät vastaavat vinkit, joskin siellä kannattaa suhtautua varauksella firmoihin jotka lupaavat "From zero to hero" -tyyppisiä kokemuksia, ja kehuvat vievänsä sinut syvemmälle kuin olit kuvitellutkaan. Asiansa osaava vapaasukelluskouluttaja pystyy lupaamaan tekevänsä parhaansa, että saa juuri sinun vahvuutesi esiin, ja tuomaan omaan kokemukseensa nojaten arvokkaita vinkkejä ja sparrausta parempiin suorituksiin.

Metreistä ei puhuta mitään, ne ovat täysin sivuseikka.


Going with the (Freedive) Flow


Freedive Flown filosofiasta ja osaamisesta vakuutuin omistajan ja perustajan Olin kanssa puhuessa siihen malliin, että tiesin olevani hyvässä huomassa jo ennen matkalle lähtöä. Tartuin erityisesti näihin seikkoihin:
  • Oli on AIDAn, maailman suurimman vapaasukellusjärjestön koulutusmateriaalien pääkirjoittaja, joten teoriatuntemus on vähintäänkin riittävällä tasolla
  • Sukelluskeskuksella on käytettävissä 25m allas ja uusi vene
  • Paikalla on aina vähintään kaksi kouluttajaa
  • Selkeä listaus asioista, jotka ovat minun vastuullani järjestää ja mitä järjestetään Freedive Flown puolesta
  • Väsymättömät ja ystävälliset vastaukset yksityiskohtaisiinkin kysymyksiin
  • Ei lupauksia turhasta, vaan pieniä paineita myös siihen suuntaan mitä minulta odotetaan
  • Gili Air!









Kyselin kursseja myös muista keskuksista eri maailmankolkista, ja muutamia muita potentiaalisia vaihtoehtoja rajasin pois epämääräisten vastausten, alueen huonojen sääolojen tai heikon turvallisuustilanteen vuoksi.


Turvallinen laji oikein tehtynä


Istuskelen kouluttajani Yoshuan kanssa varjossa, suojassa tropiikin polttavalta keskipäivän auringolta. Sukelluskeskuksen pihaan kiiruhtaa hätääntynyt nainen. Hänen poikaystävänsä on ollut vapaasukeltamassa toisen sukelluskeskuksen asiakkaana, ja menettänyt tajunsa pinnalla sukelluksen jälkeen. Mies vaikuttaisi olevan ok, mutta sukelluskeskuksella ei ollut happimittaria, jolla määritetään veren happitaso ja todetaan potentiaaliset keuhkovauriot. Hänen tyttöystävänsä on juossut ympäri saarta etsimässä mittaria, ja Yosh lähtee hänen mukaansa oman mittarinsa kanssa.

Palattuaan Yosh pyörittelee päätään, ja kertoo miten aloittelija oli viety aivan liian syvälle ilman riittävää lepoa sukellusten välillä.





Sukelluskeskuksissa ja etenkin sukeltajissa todellakin on eroja. Vaikka laji oikein tehtynä onkin turvallinen, niin tajunnan menettämistä ei missään nimessä kannata vähätellä, sillä se on merkki siitä että omia rajoja ei ole kunnioitettu tai tiedostettu, joka puolestaan kertoo joko väärästä asenteesta, kokemuksen puutteesta tai molemmista. Turvallisuusohjeiden noudattamatta jättäminen ja yltiöpäinen riskien ottaminen saattaa olla kohtalokasta.

Freedive Flown kanssa kaikki järjestelyt olivat järjestään turvallisia, ja omia rajoja käytiin kolkuttelemassa vasta kun siihen oltiin valmiita ja erittäin hyvässä valvonnassa.

Jos tästä jotain pitäisi jäädä mieleen, niin olkoon se turvallisuutta vaalivien sukelluskeskusten valinta sekä vapaasukelluksen tärkein sääntö: Älä koskaan sukella yksin.










Kun kadotin tajuntani pinnan alla Suomessa sukeltaessa, hätyyttelin omia ennätyksiä kiukulla. Tein virheen koko ajatusmaailmassa koskien vapaasukellusta. Tärkeintä ei ole syvyysmetrit, vaikka lajiin vihkiytymättömät niitä aina ensimmäisenä kysyvätkin. Lajin harrastajalle tärkeintä pitäisi olla rento fiilis ja turvallinen ympäristö.

Onnekseni olen aina kunnioittanut merta ja kaikki muu, paitsi älytön kilpailuviettini oli tehty oikein - turvallisuustoimet olivat kunnossa ja turvasukeltaja nosti minut pintaan kun omat voimat ehtyivät. Riski omien, henkilökohtaisten virheiden koitumisesta kohtalokkaaksi minimoidaan kun koulutus ja korvien väli on kunnossa sekä sukelluskeskus valittu oikein.




Top 5 -vinkit sukelluskeskuksen onnistuneeseen valintaan
  1. Varmista, että sukelluskeskuksen henkilöstö on asiansa osaavaa, tuntee kohteet ja kunnioittaa luontoa
  2. Tarkista, että varusteet ovat ajan tasalla ja huollettuja - ne ovat ulkoisesti hyväkuntoiset eivätkä jo parhaat päivänsä nähneitä, eikä niistä testatessa esim. kuulu ylimääräisiä ääniä.
  3. Tarkasta muutamalla kysymyksellä, että heidän filosofiansa istuu yksiin omasi kanssa.
  4. Kysy, mitä voit odottaa sukelluksilta.
  5. Kysele fiiliksiä keskuksen asiakkailta. Googleta netistä kokemuksia ja kiinnitä huonoissa arvioissa huomio olennaisiin seikkoihin, kuten turvallisuuskämmeihin ja henkilöstön asenteeseen.



Jatkossa kirjoittelen teille kokemuksia itse Master Freediving Program -kurssista, muun muassa yllättävästa kohtaamisesta merikäärmeen kanssa.

Stay tuned!