torstai 16. elokuuta 2018

Lomien jälkeen ero tulee varmimmin


Tilastot ja tutkimukset puhuvat sen puolesta, että lomien jälkeen eropiikki on väistämätön. Loma on aiemmissa suhteissa todellakin ollut se merkitsevä tekijä suhdepohdintojen kannalta, eikä tämä suhde ole siinä mikään poikkeus. Eropäätös kypsyy usein loman aikana, vaikka syyt olisivat muualla. 




Loma kertoo hyvin siitä miten parisuhde jaksaa.

Jos lomalla menee huonosti, miten arkikaan jaksaisi pyöriä hyvillä mielin? Jostain menneisyyden haamuista johtuen olen pitänyt lomaa aina mittarina siitä, missä jamassa suhde on, ja onko molemmilla osapuolilla edes jokseenkin samat intressit. Vaikka omat menot ja tekemiset on ihan hyväkin juttu suhteen toimivuuden kannalta, ei se ihan niin voi mennä että halut lomanvietosta ja -tekemisestä ovat täysin erilaiset.

Erossa voi välillä olla, eikä kaikkea tarvitse tehdä yhdessä, mutta eikö se ole vähän kummallista, jos silloin kun kerrankin on aikaa viettää yhdessä, sen haluaakin viettää jossain ihan muualla kun puoliskonsa kanssa?

Tänä kesänä päätimme olla tekemättä mitään suunnitelmia. Se on lähes ennenkuulumatonta. Teimme sen paitsi molempien itsensä, myös perheen, ja erityisesti parisuhteen takia.





Ensimmäinen vuosipuolisko on ollut vähintäänkin rankka. On ollut vanhan puutalon julkisivuremonttia, on ollut vauvan ensimmäiset elinkuukaudet yöheräämisineen, milloin esikoinen murtanut kätensä ja niin poispäin.

On ollut vähän kaikkea.


Välillä olemme lähinnä olleet iloisia siitä, että kaikki perheessä ovat säilyneet jotenkin hengissä. Ei ole todellakaan ollut mielessä tehdä omia luomusoseita vauvalle tai järkätä päräyttäviä treffejä. Sitä on ollut iloinen kun on saanut ja jaksanut hetken kahden ihan kotisohvalla tekemättä mitään.

Tähän yhtälöön kun vielä olisi tuonut tiukat lomasuunnitelmat, olisi katastrofi ollut valmis. Ehei, siihen lankaan ei sentään menty.




Yhteinen päämäärä oli selvä: ei stressiä, ei aikatauluja ja aikaa koko perheelle ja meille kahdelle. Suunnitelma onnistui täydellisesti.

Loma alkoi kolmen päivän kahdenkeskisistä treffeistä. Sen jälkeen lähdimme viettämään aikaa Lappeenrantaan, Saimaalle ja Puumalaan. Vietimme hyvin kiireettömiä aamuja, päiviä, iltoja, lähinnä pidettiin huolta, että ruokaa oli saatavilla ja kaikille mieluista tekemistä. Yleensä se tarkoitti uimista, saunomista. korttipelejä, kirjojen lukemista, riippumatossa loikoilua, vähän ravintolaruokailua ja nuotiota letuilla.

Treenasi se ken jaksoi. Ihan täyttä nollausta siis, kaikin puolin








Kun kaikki olivat saaneet nukkua tarpeeksi, olla miettimättä mitään asioita, lukea kirjaa laiturinnokassa ja maata veneen kannella ottamassa aurinkoa, alkoi hiljakseen hiipiä tarve olla toisen lähellä enemmän ja enemmän. Ottaa useammin kädestä kiinni, silitellä hiuksia, istua pitkään sylikkäin katselemassa auringonlaskua. Nauraa.

Huomata että me ollaan vieläkin me.





Tämän kesäloman aikana on tuntunut melkein samalta kun joskus ensimmäisinä kesinä kun aloitimme seurustelun.

Ollaan huomattu, että kaiken aikuistumisen lomassa, me ollaan ihan niitä samoja tyyppejä kun silloin kymmenen vuotta sitten. Minä haluan olla tuon ihmisen kanssa, viettää paitsi arkeni, myös lomani hänen seurassaan. En vain pitää jälkikasvua hengissä ja maksella asuntolainaa koska parempaakaan vaihtoehtoa ei ole.

Se on huojentavaa.






Parisuhde jää arjessa herkästi rutiinien ja pyörityksen jalkoihin. Kiireisenä, stressaantuneena ja väsyneenä keho huutaa lepoa ja palautumista, ei räjäyttävän romanttisia parisuhdetekoja. Kun ensin on saanut nollata, tulee helpommin kaipuu toisen luokse. Sellaiselle on hyvä pyhittää loma.

Että jaksaa sitten se parisuhde sitä arjen pyöritystä. Ja ettei loman jälkeen tarvitse olla mukana kasvattamassa tilastojen eropiikkejä.




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?