tiistai 22. elokuuta 2017

Olisipa aina loma


Olisipa aina loma. Jaksaisi nousta pitkälti ennen aurinkoa. Lähteä haistelemaan miltä metsä tuoksuu, silloin kun se on vielä kostea yön jäljiltä.







Olisipa aina loma. Voisi sen jälkeen mennä nukkumaan, sulkea silmät ja herätä vasta puolilta päivin jos haluaa. Leipoa ehkä mustikkapiirakan, syödä myöhäisen lounaan. Loikoilla nurmikolla ja lähteä uimaan kun haluaa. Lukea kymmenen kirjaa viikossa.







Olisipa aina loma. Menisi riippumattoon nukkumaan päiväunet jos haluaisi ja joisi sen jälkeen kello viiden teen. Söisi mansikoita aamiaiseksi, lounaalla, välipalaksi ja illalliseksi.

Uittaisi varpaita vedessä sateenkaaren alla. Kävelisi kesäsateessa ja kastuisi ja silti olisi lämmin. Ehtisi ajattelemaan kaikki ajatukset loppuun, tekemään suunnitelmia huolella ja ajan kanssa. Kärsiä vähemmän riittämättömyyden tunteesta.

Olla taas kokonainen, kaikin puolin.






Miettiikö sitä kukaan muu, että millaista olisi elämä jos olisi aina loma? Täynnä päiväunia, pitkiä aamuja, auringonnousuja, mansikoita, mustikkapiirakkaa.

Ilman tiukkoja aikataluja, ehtimistä, jaksamista.