lauantai 31. lokakuuta 2015

Fijin Taveuni - maailman kauneimpien korallien koti

Sukellusfiiliksiä parin kuukauden takaa Fijiltä. Tätä kirjoittaessa loikoilen altaalla Miamissa, Bella häsää vedessä ja pyytää välillä katsomaan juuri oppimaansa altaan laidalta heitettyä volttia (joka päättyy kerta toisensa jälkeen valtavaan loiskahdukseen takapuoli edellä) ja Gia nauttii auringosta rantatuolissaan. Kovin toisenlaisissa, mutta yhtä kaikki mukavissa maisemissa ollaan :)

Edit: Tämän mennessä julki ollaankin jo ehditty takaisin Suomeen, eli vielä erilaisempiin maisemiin.

//






Kävellessämme hiljaista tietä pitkin rannalta takaisin hotellille Fijin Taveunilla, viereisen sukelluskeskuksen pihalta kuuluu iloisesti "Bula!", ja isokokoinen fijiläinen mies kävelee käsi ojossa luoksemme. Vaihdamme muutaman sanan keskellä tietä, ja JK:ksi esittäytyvä kaveri pyytää minua piipahtamaan joku päivä kioskilla, josko sukeltaminen kiinnostaisi. Ja kiinnostaahan se.


Useamman lähteen mukaan täältä löytyy maailmanluokan sukelluksia. Taveunin ja toiseksi isoimman saaren, Vanua Levun, erottaa kapea salmi nimeltään Somosomo Strait. Kapeat salmet puolestaan toimivat merivirtausten suhteen monesti pullonkaulana. Huhupuheiden mukaan vuoroveden virtaus salmessa on niin voimakas, että se saattaa kääntää maskin niskapuolelle.


Hypätessäni veneeseen sieltä löytyy hämmästyksekseni pari muutakin suomalaista - Julia ja Anssi ovat tulleet viettämään häämatkaansa tänne kauas. Edellispäivien sukellukset olivat lyhyen haastattelun perusteella myös tuoreen avioparin mielestä huikeita.







Sukellusten vetäjä  Taveuni Ocean Sportin, alun perin havaijilainen Julie vahvistaa, että virtaukset ovat täällä todella voimakkaita, vuorokaudenajasta ja kuun vaiheesta riippuen. Yleensä virtapaikoissa näkyvyys saattaa myös vaihdella radikaalisti, koska nousuvesi tuo puhdasta vettä avomereltä, kun taas laskuvesi vie hiekkaista vettä rannalta pois. Täällä asia ei sinänsä haittaa, koska salmen molemmin puolin on avomerta. Käytännössä sukellukset on kuitenkin pakko ajoittaa nousu- ja laskuveden väliin, jolloin vesimassat seisovat edes jokseenkin paikoillaan eikä ole pelkoa huuhtoutumisesta aavalle merelle.


Ensimmäisellä sukelluspaikalla todetaan, että siellä ei pysty tänään sukeltamaan virtauksen vuoksi, joten ajelemme kohtuullisen kuoppaisen venematkan seuraavalle paikalle. Perinpohjaisen briiffauksen jälkeen hyppäämme veteen.









Kovassa virtauksessa sukeltaessa on riskinä raapia itseään kiviin tai koralleihin (joista osa on myrkyllisiä), tai pahimmassa tapauksessa ajautua kilometrien päähän virran mukana. Maisemat vilistävät nopeasti ohi eikä mielenkiintoisia juttuja ehdi oikein ajatuksen kanssa tarkastella. Mutta niitä hyviä puolia löytyy myös. Virtaukset tuovat mukanaan planktonia ja muita pieniä eliöitä, jotka puolestaan ovat kalojen ruokaa. Pienet kalat houkuttelevat isompia kaloja, joten virtasukelluksilla saattaa hyvinkin nähdä isoja otuksia, jos niitä on lähtenyt etsimään. Minua kiinnostavat ennen kaikkea korallit, koska täällä niiden pitäisi olla huikeita.


"Fiji is the soft coral capital of the World."
- Jacques Cousteau


Vastoin yleistä ymmärrystä ja ulkonäköään, korallit eivät ole kasveja, vaan eläimiä. Täysin yksiselitteistä tämä ei tosin ole, koska taksonomista luokittelua tehdessään tutkijoilla oli vaikeuksia päättää laitetaanko korallit kivi- kasvi- vai eläinkuntaan.







Korallien lajikirjo on aivan valtava, mutta jos jotain yksinkertaista jaottelua korallien suhteen haluaa tehdä, niin yleensä ne jaetaan kivikoralleihin (stony- tai hard corals) ja pehmytkoralleihin (soft corals). Yksittäiset korallieläimet kiinnittyvät toisiinsa ja saattavat muodostaa useamman metrin kokoisia yhdyskuntia. Mahan täytettä korallit saavat niiden kanssa symbioosissa elävältä levältä, joka tuottaa ravintoa yhteyttämällä. Lisäksi korallit pyydystävät myös planktonia ja jopa pieniä kaloja.


Niin kuin nokkelampi saattoikin jo arvata, niin kivikorallit ovat niitä kovempia koralleja. Niillä on kalkkimainen tukirakenne, joka puolestaan on koralliriutan tärkein rakennusaine. Eli jos korallit kuolevat, niin riutat tuhoutuvat, aallot nousevat ilman luonnollisia esteitä kauemmas rannalle ja aiheuttavat eroosiota ja tuhoavat viljelysmaita, jonka seurauksena sadat miljoonat ihmiset joutuvat muuttamaan tai etsimään uuden elinkeinon.


Ja tämä kaikki siis seurausta ilmastonmuutoksesta ja merivesien lämpenemisestä, eli muista lajitella roskat ja sammuttaa valot kylppäristä. Ja ehkä vähän muutakin.








Serkuistaan poiketen pehmytkoralleilla ei ole tukirakennetta, vaan ne heiluvat vedessä kuin... no, kasvit tuulessa. Ja tässä tullaankin siihen, miksi juuri täällä on erityisen hienot pehmytkorallit. Paikallaan olevassa vedessä nämä kaverit ovat tylsiä ja lättänöitä, mutta virtaava vesi täyttää korallien ontelot ja saa ne loistamaan upeissa väreissä. Eli saadakseen ruokaa, pehmytkorallit luonnollisesti viihtyvät virtaavassa vedessä. Ja nimenomaan pehmytkorallien värikirjo on vaikuttavampi kuin kovapintaisten sukulaistensa, josta selittyy osa tämän maailmankolkan sukellusten viehätyksestä.


Jacques Cousteaun mukaan "Fiji is the soft coral capital of the World."

Julien mukaan "Taveuni is the soft coral capital of Fiji."









Virta vie meitä tasaisen mukavasti eteenpäin, ja ainoastaan jos eksyy liian kauas pohjasta tai korallien valtaamasta seinästä, se yltyy sen verran voimakkaaksi että täytyy oikeasti tehdä töitä päästäkseen takaisin suojaisampaan paikkaan. Vastavirtaan menemisestä ei ole puhettakaan, täällä mennään sinne minne valtameri ohjaa.


Muutamissa suvantopaikoissa on aikaa jäädä kuvaamaan, ja kuvattavaa riittää. Suosikkejani nudibrancheja tulee parit kappaleet vastaan. Viralliselta käännökseltään otukset ovat vapaakiduskotiloita, mutta ystävämme Marikan erinomaisen osuvan luonnehdinnan myötä olen ottanut tehtäväkseni kutsua näitä nakuetanoiksi. Bongailen korallin kyljestä myös christmas tree wormseja, jotka sujahtavat heti piiloon kun vien kameran lähelle (ja joiden nimeä en edes yritä kääntää suomeksi).








Täällä Tyynenmeren kolkassa on kuulemma koko maailman suurin biodiversiteetti, eli laajempi kirjo mereneläviä kuin missään muualla. Enemmän kaloja, enemmän koralleja, enemmän kaikkea. Joidenkin teorioiden mukaan edellinen jääkausi ei vaikuttanut täällä niin vahvasti kuin muualla, ja ilmasto jäi leudommaksi. Tämän ansiosta enemmän otuksia säilyi hengissä, ja täällä ne nyt sitten ovat minua ja kanssasukeltajiani ilahduttamassa.


Väriloisto on jotain aivan huikeaa, ja pieniä kaloja on jälleen kerran niin paljon että ajoittain tunnen uivani kalakeitossa. Korallit ovat erinomaisen hyvässä kunnossa, ja sukelluskohteet on valittu ja ajoitettu siten, ettei se kuuluisa virtauskaan meitä ylenpalttisesti haittaa.


Taveunilla on sukeltajan hyvä olla, niin kauan kun korallit pysyvät hengissä.


P.S. Taveunilla on tarjolla paljon muutakin kuin koralleja. Lue kaikki Taveuni-postaukset:

Piña coladan historiaa ja entisiä lempidrinkkejä maistelemassa Fijin Taveunilla
Oletko uinut paratiisin vesiputouksilla? // Waterfalls in Taveuni's paradise
Ollaan lapsia. Jäädään tähän. Taveunille.


//


Diving in Fiji's Taveuni. The place is called the soft coral capital of the world by Jacques Cousteau himself, and for a good reason!

tiistai 27. lokakuuta 2015

Vain meillä ökyillä on varaa matkustaa! - ja 6 vinkkiä siihen


Maailmanympärimatkamme ja sieltä palaaminen kiinnosti.


Viime viikolla Rantapallo.fi, Aamulehti.fi ja Iltalehti.fi julkaisivat jutun siitä miten 5-vuotias Bella kiersi vuodessa maailman ympäri. Iltalehti promosi juttuaan myös Facebook-sivuillaan.






Lisäksi Radio Suomipopin Aamulypsyssä juteltiin aiheesta (kohdassa 33:50).

Erityisesti Iltalehdestä tuli trafiikkia blogiin aika paljon, ja juttua oltiin suositeltu lähemmäs 4 000 kertaa. Se on aika paljon, varsinkin muihin Iltalehden matkajuttuihin verrattuna. Blogin kommenttimäärissä tämä ei sen sijan juurikaan näkynyt vaikka numeroissa muuten kyllä.

Kaikki jutut olivat meistä, yllättävää kyllä, positiivisessa hengessä tehtyjä, jopa Aamulypsyn juttu - niistähän ei koskaan voi arvata miltä kantilta asiaa käsitellään. :) Kiitos hei sinne kaikille median edustajille siis siitä!


Ruudun tai radion toisella puolella olevat olivat sen sijan kunnostautuneet vähän eri mentaliteetilla. Erityisesti Aamulehden kommenteissa meidän matka nähtiin ökyilynä ja turhana. Iltalehden facebook-sivulla kommentit eivät olleet yhtä katkeran kuuloisia, lähinnä todettiin että mikäs siinä jos on varaa, tai todettiin että itsekin lähtisi jos tilin saldo näyttäisi vähän paremmalta.






Aamulypsyn juontajat totesivat vähän samaa; mikäs siinä lähtiessä, mutta pätäkkää pitää olla millä mällätä, ja että meillä "nyt vaan sattui olemaan sellainen tilanne että voitiin lähteä".


Raha kiinnostaa. Raha ratkaisee.



On jännää tulla tituleeratuksi rikkaaksi, ökyksi tai hyväonniseksi ihan vaan sen takia että matkustaa.

Puhutaanpa siis pari sanaa rahasta ja matkustamisesta.




1. Matkustaminen ei ole kallista


Yksi parhaimmat naurut kirvoittanut kommentti oli Aamulehden palstalla se missä sanottiin että matka olisi kannattanut jättää tekemättä, suosia lähimatkailua ja lahjoittaa hyväntekeväisyyteen nekin reissurahat.

Vielä emme ole laskeneet kokonaisubudjettia, vaikka senkin postauksen kyllä vielä jossain vaiheessa saatte, mutta sen voin jo tässä vaiheessa kertoa että rahaa oli vuoden ajan vähemmän käytössä kuin normaalisti Suomessa eläessä. Sitä myös kului vähemmän kuin Suomessa.

Ja tiedättekö, vaikka tulomme laski 70% vuoden ajaksi, silti jatkoimme kuukausilahjoituksia erinäisille hyväntekeväisyystahoille joille annamme rahaa myös kotona. Jos meillä on varaa matkustaa, meillä pitää olla varaa auttaa myös meitä heikompia.






Halvimmillaan vaikkapa Aasiassa elelee parin kympin päiväbudjetilla herroiksi, ja sinne lentäminen tarjouslennoilla ei välttämättä maksa muutamaa satasta enempää. Meidän päiväbudjetti oli Aasiassa kolmelle hengelle 68€, joka tekee reilu pari kymppiä per henki päivää kohden. Sillä maksettiin asumiset, ruoat, liikkumiset, retket ja ostokset.

Jos emme olisi liikkuneet, olisimme vuokranneet pidemmäksi aikaa talon tms., ja jättäneet ostokset tekemättä, tämä olisi ollut vieläkin halvempaa.

Toki, jos haluat olla vuoden Malediiveilla viiden tähden resortissa, tarvitset aika paljonkin rahaa.






2. Emme ole rikkaita


Ihan varmasti tilillemme pamahtaa kuukausittain rahaa enemmän kuin työttömälle. Varmasti olemme monella mittakaavalla hyvätuloisia. Varmasti on ihmisiä, joille tulee vähemmän rahaa. Ja ihan varmasti on ihmisiä joille tulee enemmän rahaa. Kyllä molempien hommista palkkaa maksetaan, mutta ei meillä varsinaisesti rahassa uida. Kaukana ovat optiomiljoonat tai edes perintörahat. Omillamme eletään, vaikka itselläni ei olisi moraalista ongelmaa käyttää sellaisiakin rahoja matkusteluun.






Valitsemme mihin rahamme laitamme. Pitkäjänteisillä asioilla voi tehdä tulosta. Säästämälllä. Sijoittamalla. Ottamalla ehkä pari riskiäkin. Tekemällä valintoja.

Toisaalta, jos vertaa ketä tahansa suomalaista, about kehen tahansa kambodzalaiseen, olemme kaikki todella rikkaita.


3. Rahan käyttö on arvovalinta


Harvoin kuulen kenenkään taivastelevan sitä miten kalliissa kodissa joku asuu, ja miten laittavat siihen niin paljon rahaa, tai kysellään miksi rakensit itsellesi isomman talon, etkä antanut niitäkin rahoja hyväntekeväisyyteen! Tai herraisä sentään, miksi menit syömään ulos ravintolaan, kun Suomessa nähdään nälkää!







Kun päätät laittaa rahasi matkustamiseen ja näin ollen henkiseen pääomaan, sitä voi kyllä taivastella kuinka paljon tahansa.



Meillä rahaa säästyy matkustamiseen muun muassa koska olemme päättäneet jäädä kompaktiin citykotiimme asumaan, ja mahduttaa kolmihenkisen perheen pienempiin neliöihin kuin missä useimmat perheet asuvat (ja lisäksi rakastamme kotiamme!). Sijainti on kuitenkin meille tärkeä, sillä paitsi että nautimme kaupungin sykkeestä ja palveluista, tämän valinnan myötä emme myöskään tarvitse autoa tai jopa kahta jotta meidän elämä toimii. Liikumme useimmiten pyörillä, joka on paitsi taloudellinen, myös ekologinen ratkaisu. Miika jaksaa vetää jopa talven läpi, itse vaihdan jossain vaiheessa lumen saapuessa julkisiin.

Jatkuvasti vaatteistaan ulos kasvava Bella ei ehkä saa aina viimeisintä huutoa olevaa trendihaalaria, ja vaatteet on muutenkin usein käytettyinä saatuja tai kirpparilta ostettuja, eikä hänelle osteta jatkuvalla syötöllä nurkkia täyteen leluja. Vaatteiden värit ei ehkä aina ole ihan nappiin, mutta sen sijan Bella pääsee katsomaan matkoille ja jopa maailmanympärimatkalle delfiinejä, kilpikonnia, Himalajaa, Fijiä ja kaikkea muuta jännittävää.






Muissa, paitsi lastenvaatteissa panostetaan muuten laatuun, ja se on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Laadukkaan kodinkoneen, vaatteen, kenkien tai huonekalujen käyttöikä on pidempi, ja pitkällä tähtäimellä paitsi säästää rahaa, säästää myös omia hermoja. Hajoavat tavarat ja semikivat jutut alkavat joskus ottamaan päähän. On mukavaa aina ilahtua kun vaikkapa laittaa laadukkaat korkkarit jalkaan missä jalka viihtyy koko päivän väsymättä. Eikä mikään ota pannuun enempää kun se että halpisrinkka hajoaa kesken kehitysmaan viidakkoa, eikä apua ongelmaan ole mailla halmeilla.

Esimerkiksi omia laatuvaatteittani saatan käydä pois heittämisen tai uuden ostamisen sijan muodistamassa ompelijalla.


4. Osta vain se minkä tarvitset


Paras tapa saada rahaa säästöön on olla ostamatta mitään ylimääräistä. Paras tapa välttää ylimääräisten asioiden ostamista on olla menemättä kauppoihin, olla lukematta mainoksia tai olla hullaantumatta tiedätte-kyllä-minä-päivinä.

Älä kuluta enempää kuin tarvitset. Siitä kiittää paitsi kukkaro, myös luonto.







5. Pitkäjänteinen työ


Aamulypsy sai asian kuulostamaan jotenkin niin helpolta; "tuli tilaisuus lähteä ja sitten he päättivät lähteä".


Tosiasiassa tätä matkaa valmisteltiin pitkään. Säästötili avattiin jo vuosia sitten, sinne laitettiin se mikä liikeni. Varsinkin viimeisen vuoden aikana luovuttiin monesta jutusta jotta rahaa saatiin säästöön. Ei lähdetty kauko- eikä edes lähimatkoille, alettiin katsomaan mitä kaupasta ostetaan yhä enemmän laadusta tinkimättä, irtisanottiin lehtiä, sopimuksia, ei ostettu muuta kuin pakollista.

Vuorotteluvapaista neuvottelemiset aloitettiin jo lähes vuotta aiemmin. Se oli pitkä tie siihen että lupa heltisi, että löydettiin sijaiset, että saatiin kaikki natsaamaan. Se oli kaikki normaalin elämän ja työn päälle tehtävää.

Tietysti olisi vain voinut irtisanoutua ja lähteä toteuttamaan unelmaa, mutta tässäkin pitkäjänteinen työ palkittiin.






Kaksikymppisenä moni halusi olla villi ja vapaa ja valitsi vuokra-asumisen helppouden. Itse päätin panostaa pitkäjänteisesti omistusasumiseen, ja Miika liittyi myöhemmin mukaan helpottamaan asuntovelallisen taakkaa. Kun muut hummasivat, minä otin selvää koroista, selvitin asuntolainan riskejä, pohdin onko tämä hyvä vai huono, kannattaako, onko yhtiö hyvä, ja maksoin sitä lainaa. Ei se nyt oikeasti niin kamalaa ollut, mutta hyppäsin tuolloin maailmaan jota en tuntenut lainkaan. Nopeasti sitä oppi kuitenkin tuntemaan.

Näin 15 vuotta myöhemmin asunto voitiin matkan ajaksi laittaa vuokralle poikimaan meille lisätuloja muuten heikentyneitä tuloja kompensoimaan.

Niin, ja asuntoonkin piti löytää luotettava vuokralainen ja tyhjentää se asunto työn ja vuorotteluvapaan ohella, sekä matkaa suunnitellessa, samalla kun vatsassa kouri mietteet siitä "pärjätäänköhän me, maksetaankohan vuokra ajallaan?".

Vieläkin fiksumpi olisi yhtä nuorena aloittanut osakesijoittamisen, mutta onneksi se ei vanhemmallakaan iällä ole myöhäistä.




Valinta on myös ollut työnteko. Niin kutsutuista 'paskaduuneistahan' se työura alkoi, jakamalla mainoksia jotakuinkin 13-vuotiaana (hyvää porrastreeniä se!) ja satunnaisilla toimistohommilla, josta pikkuhiljaa sitten edettiin muihin hommiin. Lisäksi tein jatkuvasti nuorempana opintojen ohessa töitä. Moni päästi itsensä helpommalla. Maisterin tutkinnon yliopistolle viimeistelin äitiyslomalla.


Hyvä työpaikka ei ole tullut ilmaiseksi. Lisätuloja tuova omaisuus ei ole tullut ilmaiseksi. Säästöt eivät ole syntyneet itsestään. Elämää ei olla tarjoiltu hopeatarjottimella eteen.

Monasti kun sanotaan miten joku on ollut vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tai jollain on käynyt hyvä tuuri, vähätellään sitä kaikkea työtä mitä taustalta löytyy.


Lapsuuden sosioekonominen tausta määrittää osittain sitä miten aikuiselämä muotoutuu. Ymmärrämme molemmat olevamme silti onnekkaita ja etuoikeutettuja paitsi hyvän alkuun auttaneen (tavallisen) perhetaustan, kuin myös työmarkkinatilanteen suhteen. Meitä ei ole runnellut mikään pitkäaikainen, vakava sairaus, joka helposti saattaa vetää maton jalkojen alta. Asioita jotka eivät aina ole itsestä kiinni, ei vaikka olisi hoitanut kaiken ns. "oikein".



Lähtökohtaisesti tilaisuuksia ei kuitenkaan "vain tule". Niitä tehdään.






6. Päätöksiä, panostuksia


Kuten ystävämme Pirkka totesi: "Ei ole kenekään helppo lähteä. Ei koskaan."

Vaatii paljon päästä siihen tilanteeseen että uskaltaa lähteä pitkälle matkalle ja jättää kaikki vaikkakin vuodeksi taakseen, muutosta puhumattakaan.

Hitsit, joskus on ollut tosi iso päätös uskaltaa ostaa pelkät lentoliputkin. Miika se onneksi meistä aina loppujen lopuksi rohkeasti klikkailee tilauksen loppuun asti.

Joillain homma kuitenkin kaatuu pelkäämiseen ja jahkailuun heti ensikädessä. Ei päätöksenteko helppoa olekaan kun ei omista kristallipalloa.







--

Ja kaikesta tästä tietysti näkyy blogin toiselle puolelle vain mahtavat matkat, suuret seikkailut ja hienot maisemakuvat.


Minä olen himputin iloinen siitä että uskallettiin lähteä maailmanympärimatkalle vuodeksi, olkootkin että sen rahan sijoittaminen olisi ollut "järkevämpää" muuhun. Kuitenkin vähemmällä rahalla selvittiin vuoden matkasta kun mitä kotona olisi mennyt. Ei matkalla viiden tähden hotelleissa asuttu (paitsi satunnaisesti), ja valintoja joutui tekemään matkan päälläkin että sai rahat riittämään.

Rahan käyttö on monasti arvovalinta. Maksaako autoa, bensaa, isoa asuntoa, lasten harrastuksia, vaatteita, sisustusjuttuja yms. Paljon matkustavat ovat valinneet pistää rahansa muuhun kuin materiaan.

Ja oikeastaan ei ole kenenkään asia miettiä mihin joku toinen rahansa pistää.


Elämyksiin, elämään ja henkiseen pääomaan sijoittaminen ei koskaan ole huono juttu.


Travel is the only thing you buy that makes you richer.








Kuulostaako ihan täysin utopistiselta? Kuulostaako siltä että tilaisuus "vain tuli", että helposti meni ja matkailemaan pääsee vain jos on sikarikas?

Reissaatko itse paljon, ja mitkä on parhaat säästövinkkisi reissukassan kartuttamiseen?



PS. Iltalehden uutisessa ollut brittiläinen Kris on ääriesimerkki siitä miten matkustaminen voi olla todella halpaa, ellei ilmaista. Kris muuten yöpyi Helsingissä ollessaan sohvallamme. :)

lauantai 24. lokakuuta 2015

Karmiva Alcatraz ei päästä ketään helpolla



Vanhoina hyvinä aikoina kaikki oli paremmin.

Laivat olivat puuta ja miehet rautaa. Huonosti nukkuville vauvoille sai juottaa iltatömpsyt konjakkia lääkärin suosituksesta. Ja vankilatkin olivat vankiloita. Kuten tämä Alcatraz. Siellä hyvä käytös ei ollut asia mistä palkitaan, vaan oletettu lähtökohta (toimii myös lastenkasvatuksessa!). Oikeus sisälsi sängyn, vaatteet ja ruoan.

Kaikki muu oli etuoikeutta, joka ansaittiin.









Niskottelusta heitettiin sysipimeään eristyskoppiin, pisimmillään muutamaksi viikoksi. Kopissa vangin ainoa ajanviete oli heitellä nappia lattialle, kontata pienen kopin lattialla kunnes se löytyi. Ja sitten heittää se uudelleen. Tämä tietysti olettaen että vangilla sattui olemaan nappi mukana.


Keskellä San Franciscon lahtea on pieni saari, jossa lepää armeijan entinen linnake. Se rakennettiin vuonna 1850 suojaamaan vilkasta ja elävää satamakaupunkia kultakuumeen riehuessa kuumimmillaan. Varsinaiseen tarkoitukseensa sitä ei koskaan tarvittu, mutta saari koettiin oivalliseksi vankilaksi ja armeija säilöikin sinne vankeja aina vuoteen 1933 saakka, jolloin armeijatoiminnasta saarella luovuttiin kustannussyistä ja vankilasaari myytiin oikeuslaitokselle. Arvokkaita rakennuksia oli lujitettu entisestään, ja vuonna 1934 Alcatraz tunnettiinkin korkeimman turvallisuusluokituksen vankilana, englanniksi maximum security prison.

Turvallisinta se ei tietenkään ole vangeille, vaan kaikille vankilan ulkopuolella. Hienosti positiivisen kautta!










1930-luvulla suuren laman seurauksena paitsi San Franciscossa, myös muualla USA:ssa alamaailman elämä alkoi kukoistamaan eikä aikaakaan kun Alcatrazia alkoi asuttaa läjä gangsterikulttuurin edustajia, joista nimekkäin lienee Al Capone.

Korkean turvallisuusluokituksen takia vankilaan päätyi myös vähän vähemmän vaarallisia vankeja, kuten pientä pankkiryöstöä yrittänyt William G. Baker, jolta oli tapana karkailla kaikista muista vankiloista. Koko olemassa olonsa aikana Alcatrazista on yritetty paeta 14 kertaa, joista kahden yrityksen kohtalo on jäänyt arvoitukseksi.











Tarunhohtoisin pakoyritys lienee vuoden 1962 pako. Frank Morris, inmate 1441 toimi hankkeen aivoina. Hänen johdollaan oli kuukausien mittaan kaivettu lusikalla sellin seinään kolo, jonka kautta pääsi ahtautumaan seinän takana olevaan ilmanvaihtotilaan. Miehet kiipesivät yön pimeinä tunteina katolle ja laskeutuivat sadetakeista tehdyn lauttansa varassa kylmään veteen.

Pakoyritys huomattiin vasta aamulla, kun vartija meni herättämään miehiä ja sängyssä olikin vain nukke. Miehiä ei löydetty koskaan. Joidenkin teorioiden mukaan he katosivat Latinalaiseen Amerikkaan, sillä espanjan opinnot olivat olleet edeltävinä kuukausina intensiiviset. Joidenkin mukaan he hukkuivat kylmiin vesiin niin monen muun kohtalokkaan yrittäjän tavoin.









Alcatraziin astuessaan huomaa kylmien väreiden kulkevan selkäpiitään pitkin. Jättimäinen, hyvin askeettinen rakennus on yllättävän hiljainen, sillä kaikille jaetaan omat kuulokkeet, josta tarinaa voi kuunnella omaan tahtiin. Audiokierros on toteutettu todella hyvin. Ääneen pääsevät sekä entiset vangit että vartijat, ja kaikki kalterien kalahtelut sekä ovien lukitsemiset kuulostavat luureissa aidoilta. Hyvän toteutuksen takia edes Bellalla ei käy aika pitkäksi, vaikka todennäköisesti selostukset menevät huolella ohi huolimatta matkalla opitusta englannista.


Alcatrazissa seurattiin tarkkaa päivärutiinia, mistään ei poikettu. Poikkeamista tiedettiin jonkin olevan vialla. Vangeilta oltiin karsittu kaikki yksityisyys, ja esimerkiksi vessat olivat suoraan näkösällä. Sellejä on monessa kerroksessa päällekkäin. Al Caponen huhutaan asuneen sellissä 181.

Suosituimmat sellit olivat aurinkoseinällä, jonne valonsäteet pilkahtivat iltapäivästä.













Kyllä, tämä näyttää juuri siltä kuin leffoissakin. Voin hyvin kuvitella sen tunnelman kun ensimmäinen vankien mellakka pääsee valloilleen, vangit hakkaavat kaltereita ja pääsevät käsiksi aseisiin. Sekasorto iskee yllättäen. Panttivankeja otetaan, laukauksia vaihdetaan. Vuosi on 1946. Kaksi vanginvartijaa kuolee ja 18 loukkaantuu ennen kuin apuun kutsuttu merijalkaväki rauhoittaa tilanteen.

Monet vangeista viettivät vuosikymmeniä tässä laitoksessa, ja ainoa kosketus ulkomaailmaan saattoi olla San Franciscosta veden yli kantautuvat äänet. Erityisesti uuden vuoden juhlat olivat se katkeransuloinen hetki, jolloin vangit saivat häivähdyksen normaalista elämästä kalterien toisella puolen kuunnellessaan orkesterin soittoa ja ihmisten naurua veneklubin juhlista.









Saarta asutti vankien lisäksi myös vanginvartijat perheineen. Saarella on erityisen hieno puutarha ja se on myös lintubongarin unelma. Elämä näyttäytyi lapsille etuoikeutettuna, eikä vankilan läheisyyttä edes ymmärtänyt. Aamulla lähtiessä veneellä kouluun vankeja ei vielä näkynyt, ja koulusta palatessa vangit olikin jo suljettu takaisin selleihin. Alcatraz oli perheille rauhallinen saari, jonka kontrasti vain reilun mailin päässä olevaan sykkivään kaupunkiin oli kaikessa hiljaisuudessaan huomattava.

Vankila suljettiin vuonna 1963 sen ylläpitokustannusten noustua liian korkeiksi muihin vankiloihin verrattuna. Osa vangeista armahdettiin, osa siirrettiin muihin laitoksiin. Osa vapautetuista ei vuosikymmenien vankilaelämän jälkeen enää tiennyt miten yhteiskunta toimii ja miten pieni ihminen osana sitä.


Jotkut pyysivät päästä takaisin vankilaan asumaan.










  • Vuonna 1930 Yhdysvalloissa oli vankeja 129 453, eli 110 vankia 100 000 asukasta kohden.
  • Vuonna 1963, Alcatrazin sulkiessa ovensa vastaavat luvut olivat 218 830 ja 122 vankia 100 000 asukasta kohden.
  • 1980- ja -90 -lukujen tiukentunut huumelainsäädäntö alkoi purra tosissaan 2000-luvulla.
    Vuosina 2003-2004 vankien määrä nousi 51%.
    Huumeet ovat merkittävin syy vankeusrangaistuksiin.
  • Huippuvuotena 2008 Yhdysvaltojen vankiloissa istui 2 418 352 vankia.
    796 vankia 100 000 asukasta kohden.
    Useampi kuin yksi sadasta aikuisesta.
    Tämän jälkeen lakiin tehtiin muutos, ja pienemmistä huumausainerikoksista ohjattiin ennemmin hoitoon kuin vankilaan.
  • Vuonna 2013 Yhdysvaltojen vankiloissa istui 2 217 000 vankia, väkilukuun suhteutettuna 710 vankia 100 000 asukasta kohden.
  • Vertailun vuoksi Suomen vastaava luku vuonna 2013 oli 3175 vankia, väkilukuun suhteutettuna 58 vankia 100 000 asukasta kohden.
  • Yhdysvaltojen väkiluku kattaa vain 4.4% maailman väkiluvusta, mutta maailman vangeista 22%  kärsii tuomiotaan siellä.



"Alcatraz was never no good for nobody." 

- Frank Weatherman, inmate 1576



Minä jään hetkeksi ihailemaan näkymää Alcatrazista San Franciscon ylle. Sille näkymälle, joka saaren siviileille oli merkki elämänlaadusta, ja vangeille vain kiusallinen tieto kaikesta siitä mistä kalterien takana jää paitsi.







Niin olivat asiat vanhoina hyvinä aikoina. Ja niin on asiat nyt suuressa ja mahtavassa Ameriikassa.



Näin suunnittelet käyntisi Alcatraziin

  • Varaa liput etukäteen osoitteesta http://www.alcatrazcruises.com/. Sesonkina ne saattavat olla loppu muutamankin viikon etukäteen.
  • Aamun ensimmäisillä tai illan viimeisillä kierroksilla on vähiten ihmisiä. Me olimme luonnollisesti keskipäivällä.
  • Hoida itsesi puoli tuntia etukäteen satamaan. F-ratikalla pääsee, mutta myös Uber tai Lyft on helppo ja halpa.
  • Ruokaa ei saa viedä laituria pidemmälle, varo ettei nälkäkiukku pääse yllättämään
  • Varaa aikaa vähintään 2-3 tuntia. Pelkkä audiokierros vie oman aikansa ja saarella on myös muuta. Laput korville saa mennessään varsinaiseen vankilarakennukseen sisään.
  • Koska kyse on kansallispuistosta, park rangerit pitävät tiettyinä aikoina infoja ja vetävät teemakierroksia. Näet aikataulut saapuessasi satamaan.
  • Ihan urheiluvaatteita ei tarvita, mutta älä laita korkkareita tai parasta pukuasi päälle.







Hyvällä tuurilla pääset tapaamaan entistä vankia, William Bakeria, joka välillä signeeraa kirjojaan vankilan kaupassa.

"I always love to be in a picture with a beautiful lady. The warden turns in his grave every time it happens."