maanantai 27. heinäkuuta 2015

Monetko pikkuhousut tarvitset maailmanympärimatkalle?

Pakkaaminen on sellainen taiteenlaji, joka minulla ei todellakaan ole hyppysissä. Eikä taida olla koko meidän perheellä.







Yleensä mukana matkalta palaa kotiin niitä samoja, omia vaatteita joita ei ole kaikkia tullut käytettyä välttämättä kertaakaan, ja lisäksi liuta uusia. Vaatteet ovat usein elämysten lisäksi ainoa hankinta joita matkoilla teemme. On aika ihanaa fiilistellä kotona tai töissä jotain matkavaatetta, melkein kuin pääsisi takaisin hetkeksi sinne paikkaan. Edes ajatuksissaan.

Eilen täällä Fijillä aloin miettimään mista päälläni olevat vaatteet on hankittua. Lista oli vähän yllättävä:

läpsyt ostettu Barcelonasta, alusvaatteet Milanosta, mekko Brisbanesta, hattu Kroatiasta, sormus Thaimaasta, muut korut Fijiltä. Ja lämmin fiilishän siinä tuli kun aiempia seikkailujaan muisteli!








Mutta se pakkaaminen! Ystäväni Amppa kertoi miettineensä ensimmäisenä matkastamme kuullessaan monetko pikkuhousut sinne pitäisi pakata mukaan.


Ihan todella validi kysymys.


Kun matkalle tuntemattomaan lähtee mukaan kaksi isoa ja yksi pieni, varautuminen on ehkä vähän erilaista kun kahden aikuisen kanssa. Toinen rinkoista on puolillaan lääkkeitä. Kaikki mitä ostettiin mukaan löytyy valmisteluhankintojen budjettipostauksesta. Siitä voi päätellä lääkkeiden määrän.

Lisäksi meillä on aina mukana omia neuloja ja ruiskuja, mutta kanyyleja ei harmillisesti ollut. Näitä ei tarvita jos ei mene ns. kolmannen maailman maihin, mutta ottaen huomioon että tiesimme menevämme muun muassa Kambodzaan ja aikomus oli mennä myös Laosiin, nämä olivat pakkauslistalla mukana.


Lääkkeiden ja vaatteiden lisäksi meillä on mukana erinäinen määrä tavaraa, kuten linkkareita, latureita, radiopuhelimet, vesifiltteri, matkapyyhkeet, kosmetiikat jne.






Ihan alkuperäistä listaa emme tähän saa, sillä osa vaatteista on jätetty Nepaliin ja osa lähetetty kotiin niin Thaimaasta, Vietnamista kuin Sydneystä (kiitos Miiat!). Teimme inventaarion kamoihin Sydneystä lähtiessä ja listat perheen eri ihmisille näyttivät tältä.


Gian kamat

Alusta asti mukana:

Matkalla ostettu:

Yhdistettynä tällä hetkellä mukana olevat, alkuperäiset ja ostetut näyttää tältä:



1 vedenkestävä Gore-takki
1 tuulta pitävä Crossin liivi
1 fleece
1 huppari
1 farkut
1 juoksutrikoot
1 pitkähihainen juoksu-/aluspaita
1 safarihenkinen polvipituinen mekko
1 musta, pitkä mekko edestä polviin, takaa maahan
1 valkoiset pellavahousut
1 vihreä ruutukauluspaita (ei siisti)
1 3/4-hihainen kevyt puuvillateeppari
1 Billabongin rantashortsit
1 Puman mustat trikooshortsit
2 tank toppia
1 siistimpi teeppari
1 tuubitoppi/rantahame
1 selästä avoin mekkoteeppari
1 rantahame
1 ruudullinen siistimpi hame

1 lippis
1 paria kevyet hanskat
1 pipo
1 kaulaliina

1 Haglöfsin vaelluskengät
1 ballerinat
3 paria läpyköitä
1 Feelmaxin paljasjalkakengät

2 urheilurintaliivit
4 normirintaliiviä
18 alushousua

2 bikinit

6 sukkahousua tai legginsiä (osa ostettuja matkalta)
5 pr sukkia (osa ostettuja matkalta)



1 Tommy Hilfigerin pikemekko
1 Icepeakin merinovillamekko
1 raidallinen rantamekko
1 teetetty musta pellavamekko
2 Kenzon shortsit (vanhat shortsit repeytyivät)
1 vaellushousut
1 Esprit'n vapaa-ajan housut
2 teepaitaa
2 tank toppia
1 teetetty raakasilkkihame
2 Esprit'n raitapaitaa
1 Tommy Hilfigerin villapaita
2 merinovillaista paitaa, toinen poolokauluksella
2 rentoa rantapaitaa
1 paksu silkkihuivi
1 musta hattu
2 paria kumista ballerinaa
1 bikiniliivit
2 bikinihousut

1 vedenkestävä Gore-takki
1 tuulta pitävä Crossin liivi
1 fleece
1 huppari
2 sortsia
5 t-paitaa
3 tank toppia
1 tuubitoppi
1 merinovillapaita
2 pitkähihaista t-paitaa
1 juoksupaita
1 juoksutrikoot
1 rantahame
2 puuvillaneuletta
1 pitkähihainen
2 muuta mekkoa
1 vaellushousut
1 pitkät housut

1 huivi
1 llippis
1 musta hattu

2 läpykät
1 ballerinat
1 feelmax -juoksukengät
1 Haglöfsin vaelluskengät

2 urheilurintaliivit
4 normirintaliiviä
18 alushousua

1 bikinliivit
2 bikinihousut

4 sukkahousua tai legginsiä (osa ostettuja matkalta)
5 pr sukkia (osa ostettuja matkalta)



Matkassa mukana nyt





Bellan kamat

1 lenkkarit
1 läpsyt
1 crocsit
1 Reiman uimakengät
1 UV-suojarantavaatteet
(sortsit + paita, aiemmin mukana sortsit + 2 paitaa)
1 UV-suojalippis
1 villapaita
1 legginsit
2 paksumpaa tunikaa
1 unisortsit
1 one-piece
1 sortsihaalari
1 Gugguun kokohaalari
2 t-paitaa
2 pitkähihaista t-paitaa
2 hihatonta toppia
4 sortsit
1 pitkähihainen puuvillapaita
1 farkut
2 pitkät olohousut
3 mekkoa
1 fleece
1 sadetakki
1 paksummat säänkestävät ulkoiluhousut

12 alkkaria
5 pr sukkia






Miikan kamat


1 Goretex-takki
1 fleece
2 pitkähihaista t-paitaa
2 pikeepaitaa
1 kaupunkihousut
1 olohousut
3 shortsit
3 t-paitaa
1 vaelluskengät
1 läpykät
6 paria sukkia
1 villasukat
1 uimahousut
7 alushousut







Näyttääkö tosi tasaisesti jakautuneelta? =) Puolustuksekseni täytyy sanoa etten tee tässä selkoa muiden ostoksista - muillekin on hankittu rompetta matkan päältä ja lähetetty kotiin. Taitaa silti olla väistämättä ikävä tosiasia että minulla vaatteita on mukana eniten.


Vastuksena Ampan alkuperäiseen pohdintaan siitä monetko alushousut matkalle tarvitsee mukaan:

Gialle 18, Bellalle 12 ja Miikalle 7.



Kenellä on oikea määrä riippuu varmaan monesta tekijästä. On ollut tilanteita että lähes kaikki 18 on ollut odottamassa pesua.






Kaikki kamat on pakattu kahteen Haglöfsin OXO -rinkkaan, jotka on olleet oikein mainiot, ja jotka vetävät toinen 75 litraa ja toinen 80 litraa. Rinkat painavat yhteensä noin 45 kg. Bellalle raahaamme mukana matkasänkyä, joka on aivan loistava (siitä joskus oma postauksensa) moskiitto- ja aurinkosuojinensa, joten majoituksessa tarvitsemme sängyn vain aikuisille. Lisäksi mukana kulkee meidän käsimatkatavarareppu ja Bellan oma lelureppu.

Karavaani kulkee ja niin poispäin.


OXO-rinkat ovat paitsi tilavia ja hyviä kantaa, ne on myös käteviä siltä osin että aukeavat edestä kokonaan, joten rinkassa olevia tavaroita ei tarvitse kaivaa, eikä aina koko rinkkaa tyhjentää kun jotain haluaa löytää. Etenkin yhden tai kahden päivän pysähdyksissä, tämä on todella loistava ominaisuus. Ei tarvitse levittää koko omaisuuttaa ympäriinsä.






Mitäpä tästä kannattaa poimia mukaansa? No ainakin sen että pakkausta helpottaa kovasti jos reitti on selvillä etukäteen, ja tiedät millaisia vaatteita ehdottomasti tarvitset. Nyt jouduttiin arpomaan. Jos kaikkea ei tarvitse matkalla jatkuvasti, osan voi joko lähettää kotiin tai jättää pois. Meiltä jäi Nepaliin paikallisille kaikista paksuimmat vaatteet. Muutamassa myöhemmässä kohteessa ollaan jouduttu hankkimaan lämmintä päälle pantavaa lisää.

Lisäksi: ostoksia kannattaa välttää. Ottakaa tämä viimeinen kokemuksen syvällä rintaäänellä. Täytyy lisäksi antaa todella korkeat pisteet Meriharakka -blogin Pirkolle, joka onnistui olemaan ostamatta puoleen vuoteen mitään matkoistaan huolimatta!

Kannattaa myös lukea Siveltimellä -blogin Sannan postaus siitä miten kiersivät käsimatkatavaroilla maailman ympäri ihan äskettäin. Sanna ja miehensä tosin olivat matkan päällä lyhyemmän aikaa, kaksin ja reitti oli vähän erilainen kuin meillä - ihan yhtä paljon lämmintä vaatetta ei tarvittu mukaan.



Juuri tällä hetkellä täällä Fijin Suvalla meillä on mukana vain toinen rinkka ja reppu, sillä Fijin sisäisillä lennoilla on 15 kg painoraja matkatavaroille ja huomenna me lennämme pariksi viikoksi Taveunin paratiisisaarelle. Nadiin jäi odottelemaan paksummat vaatteet ja paksut kengät. Toivotaan ettei niitä tarvita seuraavaan kolmeen viikkoon.


Seuraavaksi saanette lukea miten ollaan kamoinemme pärjätty Taveunilla ja millainen paikka se täällä Fijillä oikein on. 



Sillä välin, pärjäilkäähän siellä ruudun toisella puolella murumurmelit!

torstai 23. heinäkuuta 2015

Fijin salainen helmi - Navotuan pieni kylä Naculan saarella

Oikeastaan en haluaisi kertoa teille tästä paikasta mitään, ettei sinne löytäisi muut. Että se pysyisi sellaisena kuin se nyt on. Ettei pienestä Navotuan kylästä Naculan saarella Yasawan saariryhmällä tule paikkaa, josta katoaa sen alkuperäinen taika.







Yasawan saariryhmä on se paikka, minne kaikki reppureissaajat suuntaavat Fijillä.

Yasawa Flyerin katamaraaneille myydään reittimatkojen lisäksi Bula-passeja, joilla saa eri määrän päiviä saarihyppelyyn ja yöpymisiä eri saarien resorteissa. Pakolliset ruokapaketit maksavat ekstraa. Huoneita on tarjolla dormeista aina vähän parempiin kahden tai kolmen hengen huoneisiin. Dormeista pulitetaan 25 € per yö ja ylöspäin ja huoneista noin 80 € ja siitä ylöspäin aina useampaan sataseen. Ruokapakettien hinnat vaihtelevat noin 40 €/pvä/hlö aina 70 €/pvä/hlö kohteesta riippuen.

Meiltä kolmelta hinta resortissa olisi päivältä halvimmillaan lähemmäs 200 € todella yksinkertaisista olosuhteista.










Viisituntinen matka Port Denarausta kohti katamaraanin viimeistä pysäkkiä saariryhmällä on maisemiltaan huumaavan kaunis. Pieniä saaria, isompia saaria, kauniita, pitkiä rantoja, tasaisia, kauniin sinisiä snorklailuvesiä. Tulee mieleen että voisihan sitä vaikka ostaa purjeveneen ja käydä näitä paikkoja läpi.

Resorteissa on siis odotettavissa paitsi valkoisia hiekkarantoja ja kuin maalipurkista kaadettua sinistä vettä sen kaikissa sävyissä, myös muita reppureissaajia, ei mitenkään erityisen edulliseen hintaan. Osa resorteista on erikoistunut erityisesti biletykseen. Veneessä pääosa matkailijoista onkin twenty-something sukupolvea rinkat selässä ja jonkun maan markkinoilta ostetut repparin kuteet päällä.

Ja sitten on pieni Navotuan kylä, jonne matkataan sillä samalla Yasawa Flyerillä. Viiden tunnin venematkan päässä, Yasawa Flyerin viimeisellä pysäkillä on meitä vastassa Big Joe kylän veneellä. Kun muut hyppäävät resorttien venekyyteihin, iso mies huutaa meille "Bula!", hyppäämme veneeseen ja Big Joe lähtee kuljettamaan kohti noin 60 ihmisen kyläyhteisöä saaren toiselle puolelle.











Käsi turkoosissa vedessä 45 minuutin jälkeen rannalla näkyy Thyma, Mela ja muutama muu kyläläinen laulamassa meille tervetulolaulua.


"Bula! Welcome home!", meille huudetaan.


Valkoista hiekkarantaa pitkin meidät viedään kylän toiseen rantabureehen. Thyma istahtaa sängylle ja kertoo kylän säännöistä. Naiset eivät saa käyttää housuja joten kylään mennessä vain hame on sallittu. Saronki pääsee kovaan käyttöön. Meidän odotetaan osallistuvan sunnuntaikirkkoon, yhteisö on hyvin uskonnollinen. Onneksi vain yhteen messuun, sillä sunnuntaisin niitä on kolme. Bikineissä vain rannalla, ja mieluiten vähän sivussa. Olemme tervetulleita juttelemaan kenen kanssa tahansa kylässä, ja ruokailu tapahtuukin aina jonkun kyläläisen luona, vuorotellen.










Bure on yksinkertainen ja toisen buren kanssa jaettu vessa ja suihku seuraavat samaa linjaa. Kaikki tarpeellinen kuitenkin löytyy. Parasta tässä on, että avaamalla ikkunaluukun aamulla, saattaa suoraan sängystä ihailla aivan uskomattoman kaunista auringonnousua. Ennen päiväunia voi tuudittautua aaltojen pieneen suhinaan, sopivaan tuulenvireeseen ja veden turkooseihin väreihin.

1800-luvulla perustetun Navotuan kylän kyläpäällikölle olemme hankkineet neuvosta kavajuuren. Juuresta tehdään kavaa, perinteistä juomaa, jolla on kuulemma rauhoittava vaikutus. Perinteisissä fijiläisissä kylissä ei alkoholi ole sallittua, sillä fijiläiset miehet kuulemma tuppaavat tulemaan aggressiivisiksi ja kovaäänisiksi alkoholia juodessaa. Vain kava on sallittua kylärauhan takaamiseksi.
[ Suomalaiset tunnetusti vain rauhoittuvat juodessaan. ]

Syömme ensimmäisenä lounasta Seran luona. Emäntä ei paljoa englantia osaa mutta hymyilee ja tarjoilee innoissaan tekemiään ruokia - kassawa-juuresta tehtyjä paloja, lehdistä ja jauhoista tehtyjä pikkulettuja, riisiä ja dalia eli papumuhennosta jota matkalla on aiemmin syöty paljonkin Nepalissa.

Mukana on Theresia, Thyman pieni lapsenlapsi, jonka kanssa Bella löytää heti yhteisen sävelen. Seran ja Thyman miehet ovat veljeksiä keskenään. Toistensa miehille he eivät ole kuitenkaan koskaan puhuneet. Se ei ole sallittua.











Lounaan jälkeen isokokoinen mies, Denia vie meidät tapaamaan kyläpäällikköä, jolle kavajuuri lahjoitetaan. Pelkään jatkuvasti mokaavani jotain, ja aiheuttavani jonkun kulttuurillisen katastrofin. Ilmeisesti aika turhaan. Kyläpäällikkö kömpii matalassa majassaan lattialta päiväunilta pelkissä sortseissa ja vetää teepparin päälle kun tullaan oviaukosta sisään.

Seuraa seremonia, jossa päällikkö vaikuttaa lähinnä kyllästyneeltä. Olen lievästi huvittunut. Kovaa se kyläpäällikön homma, joutuu vastaanottamaan jotain tuntemattomia turreja ja kavajuuria, kaikkea sitä. Homma periytyy isältä pojalle. Sopii siis toivoa että tulee hyviä poikia. Ja näemmä hommiinsa voi kyllästyä muuallakin kuin konttorilla.

Kuuluisasta fijiläisestä kava-sessiosta saamme osamme pariinkin otteeseen vierailun aikana, mutta ilman kyläpäällikköä. Rentoa hengailua jonkun kämpillä, toinen kylän yhteisessä talossa, community hallissa.















Meidän koko perheeltä yksi yö kylässä maksaa noin 60 €. Siihen kuuluu majoituksen lisäksi aamupala, lounas, iltapäivätee ja illallinen. Fijiin nähden hinta on hyvin edullinen. Tämä maa ei nimittäin mitenkään erityisen edullinen paikka ole. Ja parasta kaikesta, täällä ei tarvitse hengailla kymmenien muiden turistien kanssa, jauhaa niitä samoja juttuja joita on jauhanut jo kuukausitolkulla, vaan saa tutustua siihen miten tässä maassa kylissä oikeasti toimitaan.

Olemme päässeet siihen pisteeseen matkustamista ja tätä matkaa ettei yhden rannan takia jaksa lähteä näkemään vaivaa, sillä ranta on ranta on ranta ja niitä löytyy läheltäkin, vaikka Yasawa on tunnettu myös upeasta rantaviivastaan. Snorklauksessakin saa olla aika hyvät vedet tarjolla että niiden takia viitsii erityisesti vaivautua lähtemään jonnekin. Pikkukaloja ja hyväkuntoisia koralleja on jo nähty, ja vähän isompiakin.

Edes Yasawalla sijaitseva Mantaray resort ei saa meitä hihkumaan innosta vaikka rauskukausi olisikin meneillään - Indonesiassahan me jo snorklailtiin noiden vesien batmanien kanssa. Navotuan kylässä pääsee lähelle ihmisiä, katsomaan sitä arkea mitä ihmiset paratiisissa resorttien ulkopuolella elävät, millaista elämä oikeasti muualla on. Syömään ja elämään samaa tahtia. Hengittämään samaa ilmaa.

Kulttuurillinen kokemus on täydellinen.













Päivät kuluvat milloin mitenkin. Heräämme usein joko aamujumalanpalveluksen kaukana kumahtavaan kelloon, tai kylässä vapaana paimentavien kukkojen kutsuhuutoihin. Tai sitten ihan omia aikoja, bureen pimeydestä huolimatta kuitenkin yleensä jo seitsemältä. Kun illalla täysi pimeys laskeutuu seitsemältä ja meidän rantahengailua valaisevat vain tuhannet tähdet, ei öitäkään tule valvottua myöhään.

Joskus jaksamme nousta katsomaan auringonnousua, ja vähän myöhemmin siitä saan ylhäisessä yksinäisyydessä joogata aiempien automatkojen jäykistämää selkää kuntoon rannalla. Mela kutsuu meidät aamupalalle, joku hakee meidät lounaalle.


















Kävelemme kylän läpi katsomaan viljelyksiä, joka tekee kylästä omavaraisen ruoan suhteen, tai käymme katsomassa kyläkoulua. Bella jää sinne muiden lasten kanssa innoissaan. Seuraavan kerran näemme tytärtämme, kun koulu on päättynyt.

Lapset kerääntyvät usein päivällä ja alkuillasta leikkimään meidän bureen ympäristöön Bellan kanssa. Yksi pikkutytöistä rakastaa selfieitä ja liimaantuu aina kylkeeni kun näkee kädessäni kameran tai puhelimen.
















Jaksamme sentään käydä ihailemassa auringonlaskua mereltä. Kaikki ihmiset ovat todella ystävällisiä ja meille tarjotaan ruoaksi aina parasta mitä antaa on. Ei se ehkä paljoa ole, mutta nämä ihmiset tekevät sen täydellä sydämellä. Yrittävätpä nekin tuoda muutenkin täyten pöytään jotain lisää, joille gluteenittoman ruoan tarve ei ole mennyt rikkinäisellä puhelimella perille etukäteen.

Harvalla kyläläisellä on kaikki hampaat suussa jos ikää on yli viisitoista. Harvan pienenkin lapsen hampaissa ei ole mustia tai tummia jälkiä.

Se ei kuitenkaan estä ketään hymyilemästä.










On helppo soljahtaa kylän verkkaiseen rytmiin, ystävälliseen ilmapiiriin. Olisimme pidempäänkin kuin neljä yötä ja viisi päivää mutta ikävä vatsatauti iskee eräs ilta koko perheeseen ja nostaa bonuksena korkean kuumeen. Lääkäriä ei ihan lähettyviltä löydy, joten meidän pitää muuttaa suunnitelmia, jättää kylä ja aiottu resorttikäynti välistä ja suunnattaa viisituntinen takaisin pääsaarelle Viti Levulle lääkärille. Tämä on yksi paratiisin kääntöpuolia. Saman matkan joutuvat tekemään myös esimerkiksi raskaana olevat naiset, kuukausi ennen laskettua aikaa ja jäämään odottamaan synnytystä.


Peter, Gail tai Don - kylän muut vieraat eivät ole sairastuneet vaikka ovat syöneet tasan samoja ruokia ja juomia kun me, joten pikalaihdutuskuuri on peräisin jostain muualta. Todennäköisesti Bellan kautta kylän muilta lapsilta.











En haluaisi kertoa teille Navotuan kylästä, sillä haluaisin pitää sen sellaisenaan. Ettei kukaan mene ja pilaa sitä tunnelmaa, että voin itsekkäästi joskus palata takaisin tähän. Snorklata turkooseissa vesissä rauhassa, viettää kavaseremoniaa Aporosan kotona, syödä Melan tekemiä kookos-kassawapalloja iltapäiväteelläni.

 Istua ja olla ja miettiä että voisi se elämä olla tällaistakin.



On silti aika laittaa jäähyväisleit kaulaan, aurinkolasit silmille, ja lähteä kohti seuraavia seikkailuja täällä Fijillä. 

Koko Fiji -kuukauden suunnitelmat löytyvät täältä.