keskiviikko 22. elokuuta 2018

Tirkistele matkabloggaajan kotia luvan kanssa - näin me asumme


Matkabloggaajille kotia tärkeämpiä aiheita on melkeinpä ihan kaikki muu. Kotona ei olla matkalla, joten siitä ei ole tarvetta kertoa. Silti monelle paljon matkaavalle koti on tärkeä paikka, turvasatama, jonne aina palata maailmalta.






Ja onhan se. Vuoden maailmanympärimatkallamme ehdin monta kertaa ikävöidä omaa sohvaa, keittiötä ja blenderiä, sängystä nyt puhumattakaan. Erityisesti ikävöin tosin vaatekaappia ja hyllyjä. Te jotka olette eläneet rinkasta pitkään, tiedätte mistä puhun.


Vaikka maailman kutsu tuntuu olevan meillä molemmilla verissä, arvostamme silti sitä, että arkena on hyvä olla. Koti toki on siellä, missä perhe on, mutta varsinaisesti ei haittaa, jos ympäristökin miellyttää silmää ja sielua.








Vuonna 2016 kirjoitin sadan vuoden unelmasta. Sitä on remontoitu pieteetillä sekä sisältä että ulkoa. Me asutamme talosta puolikasta. Sinne pääsee ratikalla, vaikka ympäristö on silti vehreää. Helsingissä monasti on, ja se on ihanaa verrattuna moneen muuhun pääkaupunkiin maailmalla.







Meidän kolmiossa on kolme kakluunia, narisevat lautalattiat ja vähän viistoja kattoja. Väliseiniä on avarrettu tuomaan valoa. Siellä on jokaiselle oma soppi, ja yhteistä tilaa, vaikkei neliöt tietenkään niin isot ole, kun maakunnissa samalla rahalla saisi.

Reissuilla paikallislehtiä lukiessa tulee viihdytettyä itseään sillä, paljonko asunnot maksavat ihan kaikkialla muualla, paitsi Helsingissä. Välillä se pistää miettimään.












Jopa näin elokuun jo syksyisinä iltoina viihdymme usein terassilla pitkään, kietoudutaan vähän vilttiin ja sytytellaan lyhtyihin kynttilöitä. Tai sitten kiivetään piharakennukseen "mökkeilemään" ja pelamaan vaikka Nintendoa koko perhe yhdessä.








Matkailu on osoittanut paitsi sen, että tavallaan koti ei ole tärkeä lainkaan, ja aina löytyy joku paikka minne painaa pää. Toisaalta matkailu on osoittanut, että on ihanaa, kun on olemassa oma paikka maailmassa, jossa omat tavarat on paikoillaan, ja minne voi mennä rankan päivän päätteeksi tai reissuiltaan. Tavallaan se on vähän ambivalentti tunne.


Täällä me nyt kuitenkin ollaan hetken pidetty majaa, ja pidetään toistaiseksi.



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?

maanantai 20. elokuuta 2018

Hyvän ruoan ja reilujen annosten ystävälle Bistro Gimis on bueno!


Samalla kun kävimme testaamassa kesän alussa Radisson Blu Seasiden lasten Taikaa-konseptia, tutustuimme myös hotellin ravintolaan, Bistro Gimikseen. Hotelliravintolat ovat yleensä aika keskitasoisia, lievästi ylihinnoiteltuja ja vähän sellaisia pakollisia pahoja, joita siellä yöpyvät helppouden takia käyttävät. On nähtävissä kuitenkin positiivista muutosta tähän, sillä useamman hotellin oma ravintola on yllättänyt hyvällä tavalla, ja niihin on selvästi alettu panostamaan.





Bistro Gimikseen kannattaa tulla jos on nälkäinen hyvän ruoan ystävä, haluaa reilun kokoisia annoksia, ja tarvitsee gluteenitonta tai muuta erikoisruokavaliota. Paikka sopii niin ystäville, porukoille kuin lapsiperheillekin. Rauhan kaikille takaa leikkipaikka, ja niin iso ruokailutila, ettei kukaan herkkähermoisempi häiriinny skidien leikeistäkään, kun sijoittaa itsensä kauemmas leikkipaikasta.

Ruoan odottelua varten tilaamme ensialkuun drinkit. Toinen näyttää kauniilta, toinen maistuu hyvältä. Tässä vaiheessa skeptisyys nostaa hieman päätään, sillä vain toinen drinkeistä hurmaa, ja sekin maullaan, ei kokonaisuudella. Kun todella reilut alkuruoat tuodaan nenämme eteen, skeptisyys kuitenkin katoaa.








Juustolauta (10€/16€, saatavana myös gluteenittomana) ja makkaraa Bistron tapaan (16€) ovat järjettömän kokoiset alkupaloiksi. Useinhan ravintoloissa määrä saattaa korvata laadun, mutta näistä molemmat ovat erinomaisia. Lisäksi esillepano on kaunis. Popsimme kahteen pekkaan nämä tyhjäksi, samalla kun tyhjennämme alkupalojen kanssa kaadetut siivut suositusviinejä näille. Esikoinen rakentelee viereisessä huoneessa torneja, ja vauva nukkuu vaunuissa.

Melkein kuin treffeillä olisi ihan kaksistaan.




Alkupalojen jälkeen tekee melkein sanoa, ettei pääruokia tarvitse tuoda. Pyydämme pientä taukoa ennen pääruokaa meitä erinomaisen mukavasti ja asiantuntevasti palvelleelta tarjoilijalta. Sehän kuulemma passaa erinomaisesti. Juomasuositukseksi saamme seuraavaa ruokaa varten oluen ja runsaan punaviinin.

Pääruoaksi olemme tilanneet kotimaisesta rotukarjasta valmistetun Bistron burgerin gluteenittomana (21€, saatavana myös kasvisversiona), sekä viisi tuntia haudutettua karitsan entrecôteta paahdetuilla juureksilla ja perunamuussilla (26€), gluteeniton sekin ihan lähtökohtaisesti.







Esikoiselle on lastenlistalta tilattu lihapullia ja spagettia. Lastenlista on ehkä hieman yllätyksetön, mutta toisaalta, en ole vielä onnistunut ylipuhumaan lastani syömään erityisiä aikuisten suuhun mieleisiä herkkuja, joten Gimiksen lastenlista takaa todennäköisesti tyytyväiset skidit.

Bistro Gimiksen gluteeniton hampurilainen on jumalaisen hyvä. Se on itseasiassa yksi parhaita gluteenittomia hampurilaisia koskaan. Mukaan tulee erittäin maukkaat ranskalaiset, ketsuppi ja majoneesi. Eihän tämä mikään terveysruoka ole, mutta järjettömän hyvää.

Ylikypsä karitsa on yhtälailla erinomainen maultaan. Liha on hyvin mureaa, kasvikset juuri oikein paahdetut ja ehta perunamuussi nyt vaan sopii tämän ruoan kanssa kuin nappi silmään. Esikoinen ilmoittaa, että ensi kerralla hänkin haluaa tämän annoksen lihapullien ja spagetin sijan, vaikka nekin kuulemma on "ihan hyviä".







Tämän jälkeen meistä toinen ilmoittaa, ettei jälkiruokaa tarvitse todellakaan enää tuoda. Toinen ilmoittaa iloisesti että paahtovanukas (9,50€) kyllä maistuu. Esikoinen tilaa jäätelön (aikuisten annos 9€).

Lähes koko illallisen nukkunut vauva herää tässä vaiheessa ihastelemaan hänkin kaunista esillepanoa paahtovanukkaassa. Kielloista huolimatta, pöytään tuodaan kaksi jäätelöannosta - toinen lapselle, toinen aikuiselle. Ja kyllähän ne molemmat kuitenkin katoavat kupeista.







Lasten leikkinurkka on ollut ahkerassa käytössä, ja illallinen on ollut mahtavan rauhallinen meille aikuisille. Ruoka on maistunut erinomaisesti, ja kaikille on jäänyt enemmän kuin hyvä mieli. Gluteeniton erikoisruokavalio on ravintolassa hyvin huomioitu. Tämä paikka kannattaa ottaa ihan varteenotettavaksi vaihtoehdoksi, kun ruokapaikkaa miettii Helsingissä.

Bistro Gimiksen koko menyn löydät täältä ja Radisson Blu Seasiden yhteystiedot täältä. Hietalahden tori ja Länsisatama on ihan kivenheiton päässä. :)





Oliko tämä blogiyhteistyö? En ole ihan varma miten vaikka Mainonnan Eettinen Neuvos tästä toteaisi. Ruokailu oli osa Radissonin kanssa toteutettua yhteistyötä, jossa testasimme hotellin lastenkonseptia, mutta mitään kirjoitusta Bistro Gimiksestä emme sopineet. Tämä on ihan vapaaehtoinen pieni postaus paikasta, joka tuntui hinta-laadultaan hyvältä, ja palveli meitä lapsiperheenä, gluteenittomana ja hyvän ruoan ystävinä mainiosti. Varsinaisesti tämä ei siis kuulu yhteistyön piiriin, mutta koska kokemus oli hämmästyttävän positiivinen, halusimme siitä kirjoittaa. Avoimuuden ja läpinäkyvyyden kannalta kuitenkin asia näin, sinulle lukija siellä, avattu.




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?

torstai 16. elokuuta 2018

Lomien jälkeen ero tulee varmimmin


Tilastot ja tutkimukset puhuvat sen puolesta, että lomien jälkeen eropiikki on väistämätön. Loma on aiemmissa suhteissa todellakin ollut se merkitsevä tekijä suhdepohdintojen kannalta, eikä tämä suhde ole siinä mikään poikkeus. Eropäätös kypsyy usein loman aikana, vaikka syyt olisivat muualla. 




Loma kertoo hyvin siitä miten parisuhde jaksaa.

Jos lomalla menee huonosti, miten arkikaan jaksaisi pyöriä hyvillä mielin? Jostain menneisyyden haamuista johtuen olen pitänyt lomaa aina mittarina siitä, missä jamassa suhde on, ja onko molemmilla osapuolilla edes jokseenkin samat intressit. Vaikka omat menot ja tekemiset on ihan hyväkin juttu suhteen toimivuuden kannalta, ei se ihan niin voi mennä että halut lomanvietosta ja -tekemisestä ovat täysin erilaiset.

Erossa voi välillä olla, eikä kaikkea tarvitse tehdä yhdessä, mutta eikö se ole vähän kummallista, jos silloin kun kerrankin on aikaa viettää yhdessä, sen haluaakin viettää jossain ihan muualla kun puoliskonsa kanssa?

Tänä kesänä päätimme olla tekemättä mitään suunnitelmia. Se on lähes ennenkuulumatonta. Teimme sen paitsi molempien itsensä, myös perheen, ja erityisesti parisuhteen takia.





Ensimmäinen vuosipuolisko on ollut vähintäänkin rankka. On ollut vanhan puutalon julkisivuremonttia, on ollut vauvan ensimmäiset elinkuukaudet yöheräämisineen, milloin esikoinen murtanut kätensä ja niin poispäin.

On ollut vähän kaikkea.


Välillä olemme lähinnä olleet iloisia siitä, että kaikki perheessä ovat säilyneet jotenkin hengissä. Ei ole todellakaan ollut mielessä tehdä omia luomusoseita vauvalle tai järkätä päräyttäviä treffejä. Sitä on ollut iloinen kun on saanut ja jaksanut hetken kahden ihan kotisohvalla tekemättä mitään.

Tähän yhtälöön kun vielä olisi tuonut tiukat lomasuunnitelmat, olisi katastrofi ollut valmis. Ehei, siihen lankaan ei sentään menty.




Yhteinen päämäärä oli selvä: ei stressiä, ei aikatauluja ja aikaa koko perheelle ja meille kahdelle. Suunnitelma onnistui täydellisesti.

Loma alkoi kolmen päivän kahdenkeskisistä treffeistä. Sen jälkeen lähdimme viettämään aikaa Lappeenrantaan, Saimaalle ja Puumalaan. Vietimme hyvin kiireettömiä aamuja, päiviä, iltoja, lähinnä pidettiin huolta, että ruokaa oli saatavilla ja kaikille mieluista tekemistä. Yleensä se tarkoitti uimista, saunomista. korttipelejä, kirjojen lukemista, riippumatossa loikoilua, vähän ravintolaruokailua ja nuotiota letuilla.

Treenasi se ken jaksoi. Ihan täyttä nollausta siis, kaikin puolin








Kun kaikki olivat saaneet nukkua tarpeeksi, olla miettimättä mitään asioita, lukea kirjaa laiturinnokassa ja maata veneen kannella ottamassa aurinkoa, alkoi hiljakseen hiipiä tarve olla toisen lähellä enemmän ja enemmän. Ottaa useammin kädestä kiinni, silitellä hiuksia, istua pitkään sylikkäin katselemassa auringonlaskua. Nauraa.

Huomata että me ollaan vieläkin me.





Tämän kesäloman aikana on tuntunut melkein samalta kun joskus ensimmäisinä kesinä kun aloitimme seurustelun.

Ollaan huomattu, että kaiken aikuistumisen lomassa, me ollaan ihan niitä samoja tyyppejä kun silloin kymmenen vuotta sitten. Minä haluan olla tuon ihmisen kanssa, viettää paitsi arkeni, myös lomani hänen seurassaan. En vain pitää jälkikasvua hengissä ja maksella asuntolainaa koska parempaakaan vaihtoehtoa ei ole.

Se on huojentavaa.






Parisuhde jää arjessa herkästi rutiinien ja pyörityksen jalkoihin. Kiireisenä, stressaantuneena ja väsyneenä keho huutaa lepoa ja palautumista, ei räjäyttävän romanttisia parisuhdetekoja. Kun ensin on saanut nollata, tulee helpommin kaipuu toisen luokse. Sellaiselle on hyvä pyhittää loma.

Että jaksaa sitten se parisuhde sitä arjen pyöritystä. Ja ettei loman jälkeen tarvitse olla mukana kasvattamassa tilastojen eropiikkejä.




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?


maanantai 13. elokuuta 2018

Rokansaari on Saimaan salainen helmi - myös veneettömille!


Smaragdinvihreän lammen rannalla lämpiää vanha sauna punaisessa puurakennuksessa. Ovelta johtaa portaat suoraan veteen. Niiden vieressä, kirkkaassa vedessä, uiskentelee pienet kalaset, joiden kanssa voi snorklailla. Niistä rohkein antaa jopa koskea.





Meillä on onneksi ihanat anoppilat, joiden veneellä pääsemme saarihyppelemään tällaisina ihanina kesinä pitkin Saimaata. Vanha puuvene majoittaa meidät, ja siellä voi tehdä ruoatkin. Tänä kesän se on vienyt meitä ihan uusin maisemiin. Yksi niistä on Rokansaari. Ja tänne pääsee ilman omaa venettäkin.

Rokansaari sijaitsee lähellä Puumalaa. Mökkivuokraan kuuluu soutuvene, joten mökkiläiset pärjäävät ilman omaakin venettä. Lisäksi Puumalasta löytyy kaupallisia venetakseja, ja kajakki + teltta vaikuttaa myös suositulta vaihtoehdolta.

Saarella voi yöpyä pienissä mökeissä (50€/vrk), omassa veneessä, teltassa jollakin ihanalla rantapaikalla, tai vaikka grillikodan vieressä. Sekä veneitä että mökkejä ylläpitää Pidä Saaristo Siistinä ry.

Myös saaren huussit ja jätehuolto on heiltä peräisin. Hyvää työtä tekevät, sano. Ja samalla paikan toimivaksi ja mukavaksi.










Tämä saari on kohtuullisen suuri. Piti lähteä tekemään kierros sen ympäri kokonaan, mutta polkujen puuttuessa kiersimmekin vain pienen osan. Ja sekin oli jo ihan tarpeeksi. Kangasmetsä, jossa on sotien aikaisia vallihautoja, useampi sisälampi ja ihanat, lapsiystävälliset hiekkarannat sai meidät viihtymään paikassa kokonaiset kolme yötä. Sitten piti lähteä hakemaan Puumalasta apetta niin isommille kuin pienemmillekin.

Kotimatkalla huomasimme, että veneelläkin sai ajaa pitkään, ennen kuin saaren ohi päästiin. Hyvä ettei saarta kiertävää polkua löytynyt. Mutta eräskin nainen oli löytänyt polulta edestään villisian saunamatkallaan. Harmittelin, ettemme me!










Saarella toimii pieni, omalaatuinen ja hurmaava Mallun kuppila, josta saa virvoketta sekä lapsille, että aikuisille. Mallu myös hoitaa saunaa ja saunavuoroja. Oman vuoronsa saa tunniksi kympillä, sekavuorolle saa osallistua kahden euron maksulla. Oma vuoro kyllä kannattaa.

Mietin myös, josko tänne saisi kaveriporukan rapujuhlat järkättyä ensi vuonna.










Poimimme mustikoita, harrastimme kaljakelluntaa Saimaan superlämpimässä vedessä, saunoimme tuolla saunassa ja vietimme vain ihanaa aikaa Rokansaaressa. Tämä on sellainen todellinen helmi, josta uskoisin harvan kuulleen, ellei satu olemaan veneilijä Saimaalla.












Erityisesti tämä on kiitollinen niillekin, jotka haluavat päästä viettämään mökkielämää helppoon paikkaan ilman omaa venettä. Sellainen täydellinen kesäsaaristoparatiisi, missä kaupunkilaisen sielu ja mieli lepää.









PS. Veikkaisin myös, että iloisen Etelä-Karjalan tai Itä-Savon eri FB-ryhmistä voi pyydystää itselleen autokyytiä niemen kärkeen tai ihan venekyytiä saareen esimerkiksi Lappeenrannasta tai Puumalasta, jos sellaiset menopelit uupuu. Sen verta ystävällistä sakkia niillä main asuu, että pientä maksua vastaan varmasti onnistuu.




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?