sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Arvatkaa mitä? Taas mennään!


Olen kävellyt pitkin Helsingin syksyisiä katuja ja huokaillut kauneudesta; puiden väriloisto on ollut käsittämätöntä. Yhtä lailla olen istunut aamulla keittiön pöydän äärellä lämmin teekuppi kädessäni ja huokaillut syksyn sateita, harmautta ja pimeyttä. En voi valehdella, etteikö pimeät aamut, ja yhä aiemmin pimenevät, sateiset ja kalsat illat olisi jo vaikuttaneet mielialaan. Kyllä sen huomaa, että syksy on jo täällä.

En ole mitenkään niitä ihmisiä, jotka tykkäävät kääriytyä huopaan ja sytytellä kynttilöitä, ja sitten uskotella itselleni että hei, ihan kivaa tämäkin on. Ei se minusta vaan sitä ole, vaikka sytyttäisin niitä tuhat.





Vuosi sitten olimme juuri päässeet sairaalasta pois lapsen kanssa, ja hoitelimme ihan viimeisiä lähtövalmisteluja ennen road tripiä halki Euroopan, kohti talvea tuolla juntti-Suomen mekassa, Fuengirolassa.

Lähtöfiilikset olivat kauhunsekaiset. Vaikka maailmanympärimatkakin on tehtynä, Fuge oli tuntematonta territooriota, ja mietimme kovin olikohan tämä virhe. Viihtyisimmekö? Olisiko siellä mitään meille?

Kävi ilmi, että Espanjan Aurinkorannikko tarjosi puitteet yhteen elämämme parhaista talvista. Että siellähän arki tuntui lomalta, ei tarvinnut pukea kiukustuvaa vauvaa paksuihin vaatteisiin, ja itse kääriytyä villapalttooseen. Valoa, aurinkoa ja värejä riitti melkeinpä jokaiselle päivälle. Ulos saattoi lähteä melkeinpä joka päivä t-paidassa ja shortseissa.




Koko Aurinkorannikko ja sen ympäristö olikin täynnä järjettömän hienoja kohteita. Seikkailimme milloin vuorilla, milloin viinitiloilla, milloin harrastimme kulttuuria kaupungissa. Tai kävimme vain rantajoogassa, tai juoksulenkillä rantabulevardilla. Tai syömässä, tai nautimme tuoreita mangoja ja mansikoita aamiaisella aurinkoisella terassilla. Arki todellakin tuntui jouhevammalta, ja monella tapaa vain paremmalta. Aika moni muukin suomalainen on sen hienouden huomannut.

Kai se pitää ääneenkin sanoa: elämä tuntui ehkä noin kymmenentuhatta kertaa kivemmalta kuin marraskuisessa Suomessa.




Ja ne suomalaiset siellä, eihän ne olletkaan juntteja - ainakaan kaikki. Tai ehkä minustakin oli tullut sellainen. Mene ja tiedä. Erityisen ihanaa oli saada ympärilleen samanhenkisistä tyypeistä koostuva naisporukka, jonka kanssa tehdä kaikkea ja pitää hauskaa.


Kävellessäni täällä Helsingissä keskellä huikeaa syksyn väriloistoa (ja välillä keskellä rankkasateita) olo on ollut kovin ristiriitainen. Toisaalta haluaisin vain jäädä Suomeen ja asettautua pysyvästi johonkin. Jatkuva muuttaminen asunnosta toiseen, ja ensinnäkin sopivan asunnon etsiminen aina edellisen vuokrasopimuksen loppumista kohden ei ole erityisen rentouttavaa, erityisesti parin lapsen kanssa. En oikeastaan jaksaisi pakata näitä kamoja taas kerran noihin meidän vihreisiin muuttolaatikoihin ja miettiä mikä lähtee ja mikä jää. Haluaisin vain olla ilman säätöä. En ehkä niinkään Suomessa, mutta jossain. Pysyvästi.




Toisaalta sydän on huutanut jo kuukausitolkulla takaisin Fugeen. Iskemään paljaat varpaat pehmeään hiekkaan, katsomaan noita auringonnousuja huojuvien palmujen kehystäessä näyttämöä. Huolettomana lähtemään kotoa kesävaatteissa, ehkä rantakahvilaan kahville tai viinilasilliselle, ehkä tiistaimarkkinoille ostamaan tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, ehkä tapaamaan ystävää, tai vaan perheen kanssa lorvimaan. Auringon paistaessa kasvoille. Sen säteiden lämmittäessä meitä mukavasti. Luonnon maalatessa kaikilla paletin väreillä.

Sieluni janoaa niitä maisemia, niitä kulmia, sitä fiilistä. Minusta tuntuu, että täällä Suomen syksyssä kuolen joka päivä vähän enemmän, pala palalta.




Ja tiedättekö mitä? 16 päivää lähtöön on, laskin ihan itse. Me vietetään taas tämä talvi Fuengirolassa.


Kohta maisemat näyttävät taas enemmänkin tältä. Tervetuloa mukaan matkaan.♥











PS. Tästä eteenpäin pidämme kerran viikossa fb-sivuillamme livelähetyksen, eli näet meidän kuulumisia ja eloa ihan viiideolla. Myöhemmin määrittelemme sille ihan tarkan ajan, mutta näissä muuttolähtöhässäköissä otetaan tässä vaiheessa kun ehditään. Liity siis iloiseen seuraamme fb-sivuillamme päästäksesi osaksi tätä viikottaista spektaakkelia!

PPS. Tänä vuonna meillä on ihan mielettömän siisti kämppä Fugessa, ja elämä vähän eri mallilla muutenkin! Siitä sitten myöhemmin lisää. :)



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?