maanantai 2. joulukuuta 2019

Vuoden neljäs, ihanin helpoin ja paras muutto - niin ihana, että tekee vaan mieli laulaa!


Lauantai-iltana noin klo 18 alkaa meidän molempien tunteet olla vähän kireällä; jälkikasvu riekkuu levottomana, kaikilla on vähän nälkä ja ehkä vähän väsykin. Edessä on vielä kamojen pakkaaminen, sillä yöunien jälkeen on aika muuttaa taas.

Se on vuoden sisään kuudes muutto, ja tämän vuoden puolella neljäs. Alkaa olemaan sellainen olo, että ei taas tätä samaa, vaikka todellisella rutiinilla se jo menee.




Sitäpaitsi, meillä on ollut matkassa mukana aika vähän tavaraa. Ihminen, tai jopa nelihenkinen perhe, ei lopulta tarvitse ihan hirveästi.


Klo 19 kaikki on ruokittu, alla on lasi viiniä, me hyökkäämme Miikan kanssa kiinni pakkaamiseen kimppuun sillä välin kun isovanhemmat hoitavat perheen pienintä unikuntoon, ja esikoinen pakkaa lelunsa omaan pikkurinkkaansa ja vaatteensa isompaan. Koulukirjat menevät tuttuun, keltaiseen Fjällräveniin odottamaan maanantaita.

Aika soljuvasti ja jouhevasti soljuu pakkaaminen, molemmat meistä tietää jo miten tämä homma menee optimaalisesti. Punainen heppakin löytää parkkiin, kunnes huomenna saa laukata kohti mukavempia niittyjä.






Klo 22 kaikki on pakattu siihen pisteeseen, että poislukien aamulla tarvittavat dödöt, vaatteet ja kylmätuotteet jääkaapissa ovat uloskantoa vaille valmiita. Vihreät pelikaanilaatikot vaihtavat jälleen kerran osoitetta.





Koska marraskuun väliaikainen asuntomme on täynnä pakattua tavaraa, eikä se ole mikään tilavuuden huippu, lähdemme aamusta lempparikahvilaamme GoGreen! :iin syömään todella tukevan aamiaisen. Menee varmaan nimittäin tovi jos toinenkin ennen kuin saamme taas ruokaa.

Aamiaisen jälkeen alkaa muuttopuuhat. Sillä välin kun Miika käy isänsä kanssa pakkaamassa Mustan Pantterin täyteen tavaraa, minä viihdytän perheen pienintä rannalla. Yhdeltä saamme avaimet.






Uusi asunto on ollut meidän ystäväperheellä useamman talven, ja tunnen sen siksi jo hyvin entuudestaan. Tänä vuonna he eivät tule Fugeen talvehtimaan. Tartuimme tilaisuuteen viime helmikuussa, ja varasimme sen itsellemme. Tiesimme, että talvi täällä on ihana. Ainakin ihanampi kuin Suomen marraskuu, meidän mielestä.

Olen silti pakahtua onnesta kun kävelen sisään ja katson maisemia. Jos ihan tarkkoja ollaan, kun kuvaa pienen instavideon storyjen puolelle, on pakko laulaa ihan vaan sen takia, että niin tekee iloinen, onnellinen ihminen ajattelematta, spontaanisti.






Miika tuo ensimmäisen kuorman sisälle, minä laitan kuopuksen nukkumaan päiväunia, ja alan purkamaan tavaroita. Punainen heppa pääsee heti laukkaamaan paremmille laitumille. Miika tyhjentää kahden ystävämme, Tuulan ja Pekan kanssa vielä varaston, jossa meillä on kesän yli ollut liikaakin tavaraa odottamassa paluutamme.





Iltakymmeneltä noin 90% kaikista tavaroista on paikoillaan, olemme juoneet muuttoapulaisten kanssa oluet terassilla ja syöneet noutoillallisen siinä samaisella terassilla appivanhempien kanssa.




Ihan kohta painan pään tyynyyn. Tämä asunto on meille tälle talvelle enemmän kuin täydellinen. Meillä tuskin koskaan olisi tällä sijainnilla, näillä neliöillä ja näillä näkymillä varaa asua Helsingissä. Käytännössä meidän pitäisi asua jotakuinkin presidentinlinnan kupeessa, tornitalossa ja isokokoisessa perheasunnossa. Sellaiset neliöt on usein tällaisten tavantallaajien ulottumattomissa.


Aion huomenna nousta katsomaan auringonnousua, käydä ehkä jopa rannalla suoraan ulko-oven edessä joogaamassa tai kävelyllä, ja istua syömässä järjettömän ihanissa maisemissa aamiaista. Mutta palataan siihen myöhemmin.

Vuoden viimeinen muutto on nyt hoidettu. Ja se on kaikin puolin ihanaa. <3




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?