Meille on tullut ihan hurjasti lisää lukijoita viimeisen puolen vuoden aikana. Aika moni ei varmaan lainkaan tiedä ja tunne meitä ja meidän taustoja, joten on varmaan ihan hyvä hetki esittäytyä. Jotain uutta tässä saattaa olla myös niille, jotka ovat kanssamme matkanneet jo pidempään.
Minä olen Gia, ja kirjoitan pääasiassa tätä blogia. Mukana kirjoitushommissa on aina satunnaisesti myös Miika, joka saattuu olemaan aviomieheni aina vuodesta 2009. Meillä on lisäksi kaksi merkittävässä roolissa olevaa pientä tyyppiä mukana matkassa, 2010 syntynyt Bella, ja 2017 syntynyt Bianca.
Matkustaminen ja jutut elämässä ylipäänsä tapahtuvat eri kokoonpanoilla - milloin mennään yksin, milloin kaksin, milloin koko karavaani. Miika on varsinainen vesipeto, ja vastaa melkeinpä aina kaikkeen siihen liittyvästä kirjoittelusta. Minä en ole sukeltamisen suuri ystävä, mutta olen kyllä vuosien varrella rohkaistunut vaikka ja kuinka siinäkin asiassa. Yleisesti ottaen rakastamme tehdä samoja asioita, mikä on aika kiva juttu ihan tälleen yhteisen elämän kannalta, mutta on meillä omiakin intressejä - vesiurheilu nyt vaikka alkajaisiksi.
Me tapasimme jo aikavuosia sitten, mutta päädyimme yhteen vuonna 2008 yhteisellä matkalla Buenos Airesissa Argentiinassa. Naimisiin menimme Havaijin Mauilla kahden kesken vuonna 2009.
Kun Bella ilmoitti tulostaan, päätimme, ettemme lakkaa tekemästä asioita, joista pidämme. Halusimme edelleen jatkaa matkustelua, urheilla, nauttia hyvästä ruoasta ja juomasta, toteuttaa muitakin unelmia kuin pelkkää perhe-elämää. Lapsi muuttaa asioita - ja niin sen pitää mennäkin - muttei ole este kaikelle.
Blogi sai alkunsa, kun vuonna 2014 päätimme lähteä tuolloin nelivuotiaan Bellan kanssa vuodeksi maailmanympärimatkalle. Se maksoi jotain 53 000 € (budjetti on avattu kokonaan täällä) ja se oli aivan huikea, mutta myös todella rankka ja väsyttävä vuosi. Vaellettiin Himalajalla, snorklattiin mantojen kanssa Indonesiassa, asuttiin kuukausi asuntoautossa Uudessa-Seelannissa, syötettiin villidelfiinejä Australiassa, asuttiin osana perinteistä kyläyhteisöä Fijillä, pohdittiin syntyjä syviä kalastajien kanssa Kiribatilla, lähetettiin raketti avaruuteen Floridassa ja nähtiin auringonnousu Grand Canyonilla. Lähtiessä meillä oli menoliput Nepaliin ja kaksi yötä hotellissa varattuna. Kaikki loppu oli suunnittelematonta.
Se ei ollut loma, vaan seikkailu.
Se on ollut myös tietynlainen vedenjakaja monessa asiassa - on asioita, jotka tapahtuivat ennen matkaa, ja asioita jotka tapahtuivat sen jälkeen. Yksi suurista muutoksista, mitä matkan toteuttaminen toi mukanaan, oli uskallus tehdä asioita ja muutoksia elämässä, jos niitä haluamme. Ne eivät enää pelota samalla tavalla.
Matka muokkasi myös maailmankuvaamme, ja sitä, miten asioista ajattelemme isommassakin mittakaavassa.
Kiitos sen, arvomaailmakin näyttää aika erilaiselta, kun miltä se näyttäisi ilman moista seikkailua. Tällä hetkellä elämässä minua ohjaavat sellaiset arvot kuin tulevaisuus, oikeudenmukaisuus ja onni.
Arvot ohjaavat kaikkea käytöstä, ja se ohjaa paitsi päätöksiä elämässäni laajemmin, myös matkustamiseen liittyviä asioita. Avaamista vaatii ehkä eniten onni, sillä se on niin monitahoinen asia. Onni ei välttämättä tarkoita sitä, että jokin asia tai päätös tuo heti onnea, vaikka joskus niinkin, vaan se saattaa tulla vasta jonkun ajan päästä, tai pitkällä tulevaisuudessa. Eli vaikka joku asia juuri nyt tuntuisi kurjalta tehdä, se saattaa pitkällä tähtäimellä olla arvojen mukainen päätös.
Joskus onni tarkoittaa myös luopumista ja kipeitä päätöksiä.
Onnea löydän monestakin asiasta - se voi olla sitä, että kävelen paljain jaloin rantasaunaan kesällä Puumalassa, se voi olla sitä, että istun Fuengirolan rannalla joulukuussa varpaat hiekassa ja juon vihersmoothieta, se voi olla sitä, että telttailen uskomattomissa maisemissa keskellä luontoa, tai sitä, että heilun ystävien kanssa Helsingin kesäyössä ihanasti seitinohuessa keikalla, se voi olla sitä, että syön Michelinravintolassa huikean aterian, tai katukeittiössä Vietnamissa, se voi olla lasillinen samppanjaa, se voi olla snorklaamista kilpikonnien kanssa alkeellisen bungalowin rantaviivan edessä, se voi olla lapsen hymy hiekkalaatikolla, miksei laskettelua upeissa, valkoisissa maisemissa, se voi olla auringonsäde kasvoilla ja lämmin kahvi- tai teekuppi kädessä.
Elämä on täynnä pieniä ihmeitä niille, jotka haluavat ne nähdä.
On niitä, joiden mielestä blogin pitäisi keskittyä vain yhteen aihepiiriin menestyäkseen (ja ehkä he ovat oikeassa), mutta minusta elämä on kokonaisuudessaan niin mielenkiintoista, että haluan mielummin jakaa kokemani upeat kokemukset täällä, olivat ne sitten viiden tähden hotelleja, tai yksinkertaisia teehuoneita Himalajan vuoristossa.
Aina välillä kirjoittelen myös yleisemmistä asioista ja ilmiöistä, tai ihan vaan elämään kuuluvista asioista. Välillä minusta, välillä meistä, parisuhteesta, perheestä, tulevaisuudesta ja suunnitelmista.
Ja tietysti onnesta.
Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!
Kuulisin myös mielelläni siitä kuka sinä olet? Niin, siis juuri sinä, siellä ruudun toisella puolella. Kerrothan!
Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?