maanantai 29. huhtikuuta 2019

Hei, minä olen Gia ja haluaisin tutustua. Kuka sinä olet?


Meille on tullut ihan hurjasti lisää lukijoita viimeisen puolen vuoden aikana. Aika moni ei varmaan lainkaan tiedä ja tunne meitä ja meidän taustoja, joten on varmaan ihan hyvä hetki esittäytyä. Jotain uutta tässä saattaa olla myös niille, jotka ovat kanssamme matkanneet jo pidempään.


Minä olen Gia, ja kirjoitan pääasiassa tätä blogia. Mukana kirjoitushommissa on aina satunnaisesti myös Miika, joka saattuu olemaan aviomieheni aina vuodesta 2009. Meillä on lisäksi kaksi merkittävässä roolissa olevaa pientä tyyppiä mukana matkassa, 2010 syntynyt Bella, ja 2017 syntynyt Bianca.





Matkustaminen ja jutut elämässä ylipäänsä tapahtuvat eri kokoonpanoilla - milloin mennään yksin, milloin kaksin, milloin koko karavaani. Miika on varsinainen vesipeto, ja vastaa melkeinpä aina kaikkeen siihen liittyvästä kirjoittelusta. Minä en ole sukeltamisen suuri ystävä, mutta olen kyllä vuosien varrella rohkaistunut vaikka ja kuinka siinäkin asiassa. Yleisesti ottaen rakastamme tehdä samoja asioita, mikä on aika kiva juttu ihan tälleen yhteisen elämän kannalta, mutta on meillä omiakin intressejä - vesiurheilu nyt vaikka alkajaisiksi.


Me tapasimme jo aikavuosia sitten, mutta päädyimme yhteen vuonna 2008 yhteisellä matkalla Buenos Airesissa Argentiinassa. Naimisiin menimme Havaijin Mauilla kahden kesken vuonna 2009.

Kun Bella ilmoitti tulostaan, päätimme, ettemme lakkaa tekemästä asioita, joista pidämme. Halusimme edelleen jatkaa matkustelua, urheilla, nauttia hyvästä ruoasta ja juomasta, toteuttaa muitakin unelmia kuin pelkkää perhe-elämää. Lapsi muuttaa asioita - ja niin sen pitää mennäkin - muttei ole este kaikelle.





Blogi sai alkunsa, kun vuonna 2014 päätimme lähteä tuolloin nelivuotiaan Bellan kanssa vuodeksi maailmanympärimatkalle. Se maksoi jotain 53 000 € (budjetti on avattu kokonaan täällä) ja se oli aivan huikea, mutta myös todella rankka ja väsyttävä vuosi. Vaellettiin Himalajalla, snorklattiin mantojen kanssa Indonesiassa, asuttiin kuukausi asuntoautossa Uudessa-Seelannissa, syötettiin villidelfiinejä Australiassa, asuttiin osana perinteistä kyläyhteisöä Fijillä, pohdittiin syntyjä syviä kalastajien kanssa Kiribatilla, lähetettiin raketti avaruuteen Floridassa ja nähtiin auringonnousu Grand Canyonilla. Lähtiessä meillä oli menoliput Nepaliin ja kaksi yötä hotellissa varattuna. Kaikki loppu oli suunnittelematonta.

Se ei ollut loma, vaan seikkailu.





Se on ollut myös tietynlainen vedenjakaja monessa asiassa - on asioita, jotka tapahtuivat ennen matkaa, ja asioita jotka tapahtuivat sen jälkeen. Yksi suurista muutoksista, mitä matkan toteuttaminen toi mukanaan, oli uskallus tehdä asioita ja muutoksia elämässä, jos niitä haluamme. Ne eivät enää pelota samalla tavalla.

Matka muokkasi myös maailmankuvaamme, ja sitä, miten asioista ajattelemme isommassakin mittakaavassa.

Kiitos sen, arvomaailmakin näyttää aika erilaiselta, kun miltä se näyttäisi ilman moista seikkailua. Tällä hetkellä elämässä minua ohjaavat sellaiset arvot kuin tulevaisuus, oikeudenmukaisuus ja onni.





Arvot ohjaavat kaikkea käytöstä, ja se ohjaa paitsi päätöksiä elämässäni laajemmin, myös matkustamiseen liittyviä asioita. Avaamista vaatii ehkä eniten onni, sillä se on niin monitahoinen asia. Onni ei välttämättä tarkoita sitä, että jokin asia tai päätös tuo heti onnea, vaikka joskus niinkin, vaan se saattaa tulla vasta jonkun ajan päästä, tai pitkällä tulevaisuudessa. Eli vaikka joku asia juuri nyt tuntuisi kurjalta tehdä, se saattaa pitkällä tähtäimellä olla arvojen mukainen päätös.

Joskus onni tarkoittaa myös luopumista ja kipeitä päätöksiä.


Onnea löydän monestakin asiasta - se voi olla sitä, että kävelen paljain jaloin rantasaunaan kesällä Puumalassa, se voi olla sitä, että istun Fuengirolan rannalla joulukuussa varpaat hiekassa ja juon vihersmoothieta, se voi olla sitä, että telttailen uskomattomissa maisemissa keskellä luontoa, tai sitä, että heilun ystävien kanssa Helsingin kesäyössä ihanasti seitinohuessa keikalla, se voi olla sitä, että syön Michelinravintolassa huikean aterian, tai katukeittiössä Vietnamissa, se voi olla lasillinen samppanjaa,  se voi olla snorklaamista kilpikonnien kanssa alkeellisen bungalowin rantaviivan edessä, se voi olla lapsen hymy hiekkalaatikolla, miksei laskettelua upeissa, valkoisissa maisemissa, se voi olla auringonsäde kasvoilla ja lämmin kahvi- tai teekuppi kädessä.

Elämä on täynnä pieniä ihmeitä niille, jotka haluavat ne nähdä.






On niitä, joiden mielestä blogin pitäisi keskittyä vain yhteen aihepiiriin menestyäkseen (ja ehkä he ovat oikeassa), mutta minusta elämä on kokonaisuudessaan niin mielenkiintoista, että haluan mielummin jakaa kokemani upeat kokemukset täällä, olivat ne sitten viiden tähden hotelleja, tai yksinkertaisia teehuoneita Himalajan vuoristossa.

Aina välillä kirjoittelen myös yleisemmistä asioista ja ilmiöistä, tai ihan vaan elämään kuuluvista asioista. Välillä minusta, välillä meistä, parisuhteesta, perheestä, tulevaisuudesta ja suunnitelmista.

Ja tietysti onnesta.





Toivottavasti viihdyt mukana matkassa!



Kuulisin myös mielelläni siitä kuka sinä olet? Niin, siis juuri sinä, siellä ruudun toisella puolella. Kerrothan!




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?



sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Jostain pyykkikasojen uumenista, SM-hopean ja ruokakuvausten keskeltä raikaa paluufiilikset Suomeen


Huhhuh. Kaksi viikkoa, 3000 kilometriä, lauttamatka Travemündestä, yksi rengasrikko ja tooooodella monta pissataukoa myöhemmin olemme saapuneet onnellisesti, ehjinä, eikä edes juurikaan matkasta traumatisoituneina Aurinkorannikolta Helsinkiin autolla, kahden lapsen kanssa.




Olimme onnistuneet rytmittämään paluumatkan ajomatkat ja pysähdykset La Riojaan ja Champagneen todella hyvin, niin ettei urakka tuntunut liian rankalta. Lisäksi meidän majoitusvalinnat osuivat aivan nappiin. Se on jo itsessään erittäin iso tekijä sille, että saa matkan tuntumaan mukavalle.

Jos joku muistaa vielä, lähtö Fuengirolaan syksyllä ei ollut ihan yhtä rentouttava - jouduimme siirtämään lähtöpäivää Helsingistä, koska olimme vauvan kanssa vajaan viikon sisällä sairaalassa, siitä johtuen tuli vähän kiire ajaa koko Euroopan halki, valitsimme niin huonon yöpaikan Saksassa, että vaihdoimme keskellä yötä lähimpään hotelliin, ja loppuhuipennuksena perheen pienin sai matkalla oksennustaudin Espanjan rajalla, joka mukavasti tarttui perheen aikuisiinkin. Oltiin niin sanotusti pikkuisen eri fiiliksissä tuolloin.


Mutta takaisin tähän päivään. Saavuimme Suomeen torstaiaamusta, joten eloa takana on tätä kirjoittaessa jo huimat neljä päivää.





On ollut vähän yllättävää, että paluu on ollut samalla lievä shokki ja järkytys, mutta samalla mukavaa ja helppoa.

Mehän myimme asuntomme viime syksynä, joten olen vitsaillut välilllä, että olemme kodittomia kulkureita. Tällä hetkellä olemme ihanan ystäväperheen nurkissa, kunnes ihan kohta saamme vuokra-asuntomme avaimet. Kahden viikon roadtripin aikana ehti kertyä aika läjä pyykkiä, joten kevyet seitsemän koneellista on ihan ensimmäisenä pesty ja kuivattu keväisessä auringonpaisteessa.


Ensimmäinen järkytys tuli kun ajoimme heti lautalta matkan varrella olleeseen Prismaan (!) hakemaan ruokatarpeita ja pesuaineita. Ihan perusjuttuja pariksi päiväksi, suurin piirtein sitä samaa kun Aurinkorannikollakin, tai mitä täälläkin aiemmin. Lasku: reippaasti yli 80 €, vaikka ruokaa oli ehkä pariksi päiväksi. Eikä siinä summassa ollut edes viinejä! Viikko-ostokset Fugessa on yleensä ollut noin 60-80 €, sisältäen ne viinit (ja pesuaineetkin).

Niinpä, tässä meidän ilme!




Se, mihin on pitänyt taas oppia, on että puhdasta ja hyvänmakuista vettä tulee suoraan hanasta. Sitä ei tarvitse hakea pulloissa kaupasta. Se on kuulkaa eri mukavaa.

Seuraavana aamuna kävin hakemassa lähiravintolasta aamukahvin. Kolme euroa suodatinkahvista. Meinasin taas pyörtyä. Kolme euroa, ja se tuli ihan sellaisesta isosta tankista!

Oikeastaan ihmettelen, miten nopeasti on tottunut toisen maan hintatasoon. Eihän tämä oikeasti ole mikään yllätys, ja olen ihan iloisna maksanut näitä hintoja aiemminkin.




Olen myös ehtinyt viilettää punamustalla vauhtihirmullani, eli toisin sanoen cyclocrosspyörälläni ympäri Helsingin upeita luontoreittejä, ihaillut peltoja ja metsiä, joissa hiirenkorvat jo alkavat näkymään ja tuomaan vaaleanvihreää kevätfiilistä ainakin etelä-Suomeen.




Neljään päivään on ehtinyt mahtua yllättävän paljon ystäviäkin. Mm. sunnuntai vietettiin Haarukkavatkain -blogin Mintun ruokakuvauksissa statistina ja vähän heidän hurmaavaa hauvaa rapsutellen. Ei varsinaisesti haittaa juoda vähän skumppaa ja syödä hyvää ruokaa ystävien kanssa jos siitä hyvästä pitää vähän hymyillä kuvissa.







Vanhempi lapsista on saanut juosta yksin ja vapaana ympäri ämpäri pihoja ja metsiä. Espanjassa alle 12-vuotiaita ei saa jättää yksin tai ilman valvontaa, ja kouluunkin pitää saattaa.

Sen lisäksi jätin käsilaukkuni uimahallin aulaan. Siellä oli kaikki kamerasta puhelimeen ja pankkikortteihin. Se löytyi koskemattomana siitä paikasta, mihin sen olin jättänytkin. En ole ihan varma, kävisikö näin missään muualla kuin Suomessa. Tosin Fuengirolassa sain aamulenkillä kadonneen ajokorttini vielä samana päivänä takaisin - sen löytäneeltä toiselta suomalaiselta.


Niin, ja miksikö olin sitten siellä uimahallissa? 

Paluupäivä Suomeen oli tarkoin ajoitettu: Miika on pelannut uppopalloa 27 vuotta, ja voittanut siinä jopa maailmanmestaruuden. Lauantaina pelattiin suomenmestaruudesta finaalit, Miikan joukkue tietysti kärkikamppailussa.

Kolmena edellisenä vuonna tuli kultaa, mutta tällä kertaa oli tyytyminen hopeaan. Sekin on kuitenkin monen ottelun voimin voitettu mitali hienolta kaudelta.





...ja kaiken tämän lisäksi on sanomattakin selvää, että tottakai olemme ihan vaan hengailleet täällä ystäväperheen kanssa, ja maistelleet olivatko ne Ranskan Champagnesta tuodut pullot hyviä. Olihan ne. Ja niitä riittää vielä ihan niin paljon, että mietityttää minne ne saadaan mahtumaan





Tulevina viikkoina blogista tulee löytymään paitsi juttuja vielä Aurinkorannikolta Espanjasta, myös roadtripistä Suomeen, La Riojan -viinialueelta, ihanista ruokakokemuksista, siitä, miten lasten kanssa voi käydä viinitiloilla ja jopa Michelintähditetyissä ravintoloissa, miten suunnitella matka Ranskan Champagnen alueelle, Saksan maatilamatkailusta ja muun muassa ihan siitä, kuinka paljon maksaa nelihenkisen perheen arki Fugessa.


Elämä vaan pistää välillä vähän hengästyttämään, ja välillä tarvitaan siihen pieni hengähdyshetki, että asiat saadaan taas järjestykseen. Stay tuned!






Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?




tiistai 16. huhtikuuta 2019

Matkassa on usein mutkia, niin tässäkin kotimatkassa - varaa sattumalle aikaa!


Keli oli eilen upea. Ajelimme Ranskan maaseudun halki, keltaisinaan kukkivat rypsipellot huikaisivat näkymillään. Matka joutui niin mukavasti, että päätimme ajaa sittenkin koko 700 kilometriä putkeen, vaikka alkuperäisessä suunnitelmassa meidän piti jäädä yöksi matkalle.


Pariisi kävi mielessä. Jos muutamat crepesit gluteenittomana, Eiffel, Notre Dame ja juustokauppa ja siitä eteenpäin? Sitten luimme uutisen, että Notre Dame palaa. Eteenpäin, kaupunki on varmaan kaaoksessa.




Champagnen alueelle tultaessa hiljalleen alkoi näkymään myös kasvun alkuvaiheessa olevia viiniköynnöksiä. Épernayn kylä avautui eteemme juuri kun aurinko laski, ja alkoi värjäämään taivasta pastelleilla.







Saisimme AirBnb -asuntomme avaimen vasta 40 minuuttia saapumisesta, kello oli jo paljon, joten suuntasimme läheiseen leikkipuistoon syömään iltapala ja jalottelemaan. 700 kilometriä on pitkä matka aikuiselle, saati lapselle.

Puistosta ranskalaismies puhuu murtaen meille ruotsia, ja saamme jugurtit mustikoilla tyhjennettyä. Miika lähtee autolle. Hetken kuluttua puskien takaa kuuluu "Gia. Giiaa!". Noh, vastaan takaisin.

"Meillä on rengas puhjennut."


Jaahas. Rengas puhjennut, niinpä tietysti. Vieläpä jossain Ranskan maaseudulla.

Sitten mietin asiaa uudestaan: olemme vain 400 metrin päässä yöpaikasta, olemme koko päivän posottaneet 130-140 km/h motarilla, kyseessä on vain rengasrikko, ja kaipa täällä autokorjaajaa löytyy jostain, käyhän täällä turisteja paljon ja paikallisiakin asuu. Oikeastaan tämä oli täydellinen hetki renkaan puhjeta, jos sen piti puhjeta.

Sitäpaitsi, mehän lähdimme päivää liian aikaisin, ja otimme vielä ajopäivän aikana yhden päivän lisää kiinni. Champagnen alueelle on siis kaksi ylimääräistä päivää alkuperäiseen suunnitelmaan nähden.




Sattumat voi olla hyviä tai huonoja. Esimerkiksi maailmanympärimatkalla ihana sattuma oli se, että päädyimme monestakin sattumasta Gili Airille, ja tykästyimme siihen niin, että jäimme reiluksi kuukaudeksi paikoilleen.

Huono sattuma oli se, että Bella mursi Nepalissa kyynärpäänsä, ja jouduimme tutustumaan paikalliseen sairaanhoitoon vain viikko siitä kun vuoden matka oli alkanut. Onni tässä tietysti oli se, että se tarvitsi vain kipsausta.






Huono sattuma oli se, että autosta puhkesi nyt rengas. Hyvä oli se, ettei se tapahtunut keskellä motaria, ja olimme jo määränpäässä.

Kun lähtee vähän vähemmän organisoidulle matkalle - tai aloittaa vaikka projektin aiheessa, mistä ei ehkä ole ihan kartalla kaikessa, tai vaikka olisikin - aikatauluja ei kannata pistää liian tiukalle. Sattumia voi tulla, hyviä ja huonoja, ja ne yleensä kuluttavat aikaa, olivat ne sitten kumpia tahansa.


Tänään aamulla löysimme autokorjaamon, joka lupasi uuden renkaan meille kahdessa päivässä. Jos olisimme tulleet sen kaksi päivää myöhemmin, olisi meidän kaikki aikataulutetut samppanjatilakäynnit menneet mönkään rengasrikon takia. Toisaalta, se rengas olisi varmasti rikkoutunut myös jossain muualla.






Épernay on täynnä ihania samppanjabaareja ja mukavia ravintoloita ja puistoja. Ja lisäksi meillä on mukana myös pyörät, jolla pääsee lähikyliin ja -tiloille. Mikäs meillä täällä odotellessa, että ranskanpullat saavat auton korjattua.







Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?


keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

"Eissaaa... kulta, me ollaan lähdetty vääränä päivänä!"


Sehän meni jotenkin näin, noin 1,5h sen jälkeen, kun olimme lähteneet ajamaan Fuengirolasta:

"Niin, kerros vielä, miten tää meidän yöpymissuunnitelma nyt menikään?"

"Me ollaan tässä matkalla nyt jossain yötä, katsotaan mihin asti jaksetaan ajaa, otetaan siitä joku paikka, ja sitten huomenna jatketaan Logroñoon."

"Ja sieltä meillä oli se AirBnb -kämppä varattuna jostain keskustasta?"

"Näin mie sen muistan, odotas hetki nii tarkistan.... eisssaaaa.... tää on varattu vasta ylihuomisesta, me ollaan lähdetty vääränä päivänä."






Sitten läheteltiin Jorgelle viestiä näppäimet punaisena, notta sattuisikohan olemaan niin, että asunto olisi vapaana jo edeltävänä päivänä kun tässä nyt...niin... tullaan vähän aiemmin.

Ja onneksi se oli. Sanon vaan, että luojan kiitos että nykyään asioiden hoitaminen on niin helppoa.






Koska muuten minä tuskin olisin nyt jo vähän Logroñoon tutustuneena meidän AirBnb -asunnon sohvalla syömässä tyytyväisenä mansikoita ja kermavaahtoa kun lapset vetelee jo sängyissään sikeitä, päivää liian aikaisin, huomenna lähdössä syömään Marques de Murriettan ja näin ollen La Riojan alueen vanhimmalle viinitilalle viiden ruokalajin "high gastronomy" menu'a, toivottavasti hyvinnukkuneena ja virkeänä.


Onneksi tässä perheessä ollaan kovin joustavahenkisiä noin muutenkin. Voishan se nyt sattua kenelle tahansa, että lähtee vääränä päivänä reissuun.






Reaaliaikaisia tarinoita löytyy kaikista eniten instagramin puolelta ja storyistä. Kurkkaa sinne, jos nämä meidän seikkailut kiinnostaa!




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Talvi Fuengirolassa - mitä jäi käteen?


Tänään on meidän viimeinen päivä Fuengirolassa, ennen kuin huomenna Musta Pantteri aloittaa kehräämisensä ja suuntaa kuononsa ensin kohti La Riojaa, sitten Ranskan Champagnea, sieltä Travemündeen, ja sieltä vihdoin kohti Suomea, ja vie meidät mukanaan sinne.


Meillä on takana noin puoli vuotta eloa ja oloa Espanjassa, jonne myös tulimme autolla Euroopan halki. Olen vitsaillut välillä, että koska meillä ei ole ensimmäistä kertaa melkein kahteenkymmeneen vuoteen omaa kotia, olemme kodittomia kulkureita, vaikka emmehän me oikeasti ole. Suomessa odottaa mukava vuokra-asunto asuttamista.

On meillä yleensä koti, vaikkei aina se yksi ja sama.




Puoli vuotta Aurinkorannikolla hurahti ohi niin nopeasti, ettei melkein ehtinyt kissaa sanoa. Yllättävän paljon puoleenkin vuoteen mahtuu. Muun muassa vauvan ensiaskeleet ja -sanat, synttärit, ystäviä, juhlia, arkea, työtä, treffejä, rakkautta, riitoja, ja mitä kaikkea sitä nyt elämään yleensäkin mahtuu.

Tältä talvelta lähdettiin hakemaan pääasiassa stressittömämpää ja aurinkoisempaa arkea ja talvea vastapainoksi sille, mitä se yleensä Suomessa on. Odotukset eivät olleet erityisen korkealla, kiitos Fuengirolan ja Aurinkorannikon maineen. Oikeastaan odotimme ennemminkin vain sitä, että saisimme elää mukavaa ja seesteistä arkea, emme suuria elämyksiä. Jos edes jonkinlainen ranta ja hiekkaa, sekin olisi jo enemmän kuin lonkeronharmaa Suomi marraskuussa.






Lähtökohta oli ihan eri kuin vuoden maailmanympärimatkalle lähtiessämme, jolloin odotimme toteuttavamme kaikki suurimmat unelmat ja huikeimmat haaveet, mitä matkailun saralla koskaan olisikaan. Oltaisiin villejä ja vapaita, tehtäisiin ihan kaikki.


Olen joskus kirjoittanutkin siitä, mutta jatkuvaa seikkailua eläminen on todella raskasta ja väsyttävää. Jossain vaiheessa matkustustahti hidastui kovin, ja pyörimme kuukaudenkin samoilla seuduilla. Kaipasimme arkea, ja se oli ihanaa kun sellaisen saimme välillä hetkeksi. En ihmettele yhtään, että esimerkiksi Happytrailsin perhe päätti lähteä neljän kuukauden jälkeen takaisin Suomeen irtiotoltaan.


Jos tekisimme jotain vastaavaa uudestaan, se toteutettaisiin ihan eri tavoin kuin kiertämällä paikkoja vuoden, kokemalla jatkuvalla syötöllä kaikkea hienoa, mahtavaa ja upeeta. Siksi talvi yhdessä paikassa kuulosti enemmän kuin houkuttelevalta vaihtoehdolta.





Nyt olemme eläneet koko talven nimenomaan sellaista elämää. Arkea yhdessä paikassa, mutta ulkomailla.

Ei tarvitse googletella jatkuvasti missä asuu viikon päästä, minne pitäisi seuraavaksi lentää, mistä tai minne saa edes lennot, mitä siellä pitäisi tehdä. On voinut mennä lähikahvilaan, josta on tullut kantapaikka, siellä henkilökunta moikkailee, olemme voineet nauttia ajan kanssa ympäröivistä kohteista, saanut lösähtää illalla sohvalle, käydä salilla, treenaamassa, joogassa, pyöräilemässä, patikoimassa... mutta auringossa, valossa ja lämmössä, toisin kuin Suomessa talvella.


En voi väittää, että olisimme samalla tavalla valaistuneet täällä Aurinkorannikolla kuten teimme palloa kiertäessä 342 päivää, mutta ei se ollut varsinaisesti tarkoituskaan. Enkä rehellisesti sanottuna edes tiedä, voiko mistään valaistua niin paljon kuin tuollaisesta vuodesta, paitsi ehkä lapsensaamisesta.

Mutta on tämä uusia ajatuksia herättänyt. Paljonkin. Elämästä ja tulevaisuudesta.




Lisäksi voin vain todeta, että myös vastoin kaikkia odotuksia, tämä talvi on ollut aivan mahtavaa. Kaikkea sitä, mitä haettiin, on saatu. Mukavaa ja leppoisaa arkea, aurinkoista ja valoista, seesteistä, mutta silti tarpeeksi jännittävää lähialueen seikkailuineen.


Maailmanympärimatkan viimeisenä iltana teimme videon tuntemuksista, ja esitimme Miikan kanssa kolme kysymystä toisillemme. Viimeisen illan postauksen videoineen voi katsoa täältä, jos se on jäänyt näkemättä.

Tällä kertaa ajattelimme tehdä Facebook-livelähetyksen, ja tällä kertaa Bella ilmoitti haluavanasa osallistua sekä kysymyksillä, että vastauksilla tähän.





Tänään, maanantaina 8.4. voit siis bongata meidät Facebooksivumme livelähetyksessä klo 18.00 Suomen aikaa, tai klo 17.00 Espanjan aikaa, jossa esitämme toisillemme kolme yllätyskysymystä talvehtimisesta Aurinkorannikolla suorassa lähetyksessä; millaista se on ollut, ja mitä olemme siitä ajatelleet - tai mitä kuka nyt sitten kysyykin!

Livelähetyksessä voit tietysti esittää myös omia kysymyksiä. Klikkaa itsesi siis meidän fb-sivuille ja tule mukaan kuulemaan yllätyskysymykset ja -vastaukset. Vauvakin saattaa osallistua keskusteluun, joskin suosituimmat sanat tällä hetkellä ovat "kakka", "ankka", "vuhvuh" ja "GIIIIIJA!".






Nähdään siis!


Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?



perjantai 5. huhtikuuta 2019

Fuengirolassa parasta on, että kahden tunnin säteellä siitä on koko maailma pienoiskoossa


Tätä on kurja myöntää: ennen kuin tulimme viettämään talvea Aurinkorannikolle, olin tyystin sitä mieltä, että Fuengirola on vihoviimeinen paikka, missä haluaisin koskaan viettää ulkomailla aikaa. Aika pitkälti se johtui siitä mielikuvasta, jonka olin paikasta saanut: ehkä lähinnä punanaamaisia turisteja syömässä lihapullia aikansa eläneellä hiekkarannalla, seiskytluvun hotellissa asuen, crocseihin ja maastohousuihin pukeutuneena, parhaat aikansa nähneen suomalaisen iskelmätähden keikalla iltaisin kännissä heiluen ja siitä karaokebaariin jatkavien suomalaisten kera.


Mitäpä tällaisella paikalla olisi minunlaiselle hienostuneelle ja seikkailuja kaihtamattomalle maailmanluokan trävellerille tarjota? Eipä varmaan juuri mitään.




Kyllä, olin sellainen arrogantti kakkiainen, joka kuvitteli tietävänsä kaikesta kaiken, ilman että oli käynyt edes paikan päällä.

Sitten tuli sellainen olo, että Suomen lonkeronharmaa talvi kaikessa pimeydessä ja kurjuudessa on vaan liika. Ihan sama minne lähdettäisiin, kunhan ei kärsittäisi enää sitä.

Aloimme kartoittamaan vaihtoehtoja, ja koska perheessä on kouluikäinen lapsi, se määräsi pitkälti paikkavalintaa, huolimatta siitä, että opinnot onnistuvat kolmellakin kielellä. Emme silti halunneet kovinkaan kauas, jos tekisi mieli käydä Suomessa useamminkin, ja että näkisimme ystäviäkin.

Homma oli päätetty: lähdetään Fuengirolaan! Ei se VOI olla pahempi kuin Suomen marras-, joulu- ja tammikuu. Kamat kasaan, ja menoksi siis vaan!





Muistan vieläkin sen tunteen, kun Musta Pantteri kaarsi ensimmäistä kertaa Málagan lentokentän ohi rantaa mukailevalle moottoritielle. Eteen aukesi vuoret, aurinko paistoi korkealta, ja jossain alhaalla näkyi pitkä hiekkaranta ja paljon turkoosia vettä. En ollut housuissani pysyä. Tämä todellakin oli parempi kuin marras-, joulu- ja tammikuu.


"Kattokaa, kattokaa nyt, tuolla jossain on meidän koti", huusin muulle perheelle ratin takaa, enkä meinannut housuissani pysyä.





Asetuimme vuokra-asuntoon ja tutustuimme lähitienoon. Ihania ravintoloita ja kahviloita. Älyttömän kauniita auringonnousuja ja lämmintä hiekkaa varpaiden alla. Aina kun kaipasi, sai karjalanpiirakkaa (myös gluteenittomana!).

Suomalaisten läheisyys tuntui itseasiassa vain ihanalta ja hyvältä. Arki asettui niin helposti.


Ei kauaakaan kun aloimme halajamaan kaueammaksi tutkimaan, mitä pienen ajomatkan päässä löytyy. Olen päätynyt siihen lopputulemaan, etten ihmettele ettei espanjalaiset välttämättä matkusta niin paljoa. Fuengirolasta kahden tunnin ajomatkan säteellä löytyy nimittäin koko maailma pienoiskoossa.





Paitsi että arki on soljuvaa, se on myös helppoa ja yksinkertaista kun ei tarvitse välittää eri vuodenaikojen pukeutumisesta. Täällä on aurinkoista, valoisaa, värikästä ja lämmintä ja kaikki on lähellä. Myös kaikenlaiset lähimatkakohteet, jotka ovat ihan maailmanluokkaa.

Meillä on ollut aivan upeita seikkailuja. Väitin jo heti kärkeen, että täältä löytyy maailma pienoiskoossa. Alla liuta esimerkkejä siitä, minne Fuengirolasta pääsee kahden tunnin säteellä autolla.


Valkoisia kyliä


Niitä riittää. Valkoisia kyliä on Espanja täynnä, ja lähin Fuengirolasta on Mijas, jonne ajaa noin 15 minuuttia omalla autolla. Bussillakin pääsee toki.

Mijasissa on paitsi ihana samoilla kujilla, myös ihailla mm. kultaista auringonlaskua Aurinkorannikon ylle. Pienet kylät muistuttavat ylipäänsä kaikkia Etelä-Euroopan kohteita, missä on ihania, tunnelmallisia kyliä.

Lisäksi on hurmaava Estepona noin tunti Fuengirolasta, jossa on valkoinen kylä, kukkaismeri, rantaa ja vähän kaikkea ihanaa.

Lue lisää Mijasista täältä ja Esteponasta täältä.








Ranta


Jo pelkästään Fuengirolassa on 7 km pitkä rantabulevardi, ja kaikissa lähialueen paikoissa sitä piisaa lisää. Minulle tuli itseasiassa vähän samanlainen olo, kuin Honolulussa sikäläisellä rantabulevardilla käyskennellessä. Ihan samoja brändejä ei tietenkään ole tarjolla, mutta vähän samaa fiiilistä. Ja toisaalta, onhan Havaiji jenkkien Tensku, eli vertaus ei kamalan kaukana ole siltäkään osin.

Lue siitä, miten kesä saapui Fuengirolaan täältä.






Urheilu


Julmetun hienoja maastoja kaikkeen outdoorhommaan löytyy, sen kun kävelee ovesta ulos. Pääasiassa olemme harrastaneet pyöräilyä, patikointia, suppailua ja kiipeilyä, mutta oikeastaan täällä voi tehdä mitä vaan.

Frisbeegolfiakin on tullut kokeiltua, ja golfkenttiä on pilvin pimein. On harmillisesti ollut pakko myöntää arjen ajankäytön rajallisuus, ja ettei rahkeet riitä golfiin nyt vielä kun lapset on pieniä. Lisäksi tietysti kaikkea vesiurheilua pystyy täällä vaikka vuoden ympäri harrastamaan.

Lisäksi huvittaisi käydä kanjonoimassa Rondassa, mutta siihenkään ei tällä kertaa aika riittänyt.

Lue vaikkapa SUPpailusta Fuengirolassa lisää täältä.





Patikointi ja luonto


Ihan julmetun hienoja kohteita löytyy vaikka ja kuinka. Lähin reitti lienee Mijasin vuorilla vartin ajomatkan päässä, mutta jonne voi aloittaa retken jo kävelemällä suomalaisten suosimasta Pacosista ja jatkaa vielä se varsinainen vuorenrinne. Lisäksi mm. El Torcal de Antequeran jopa avaruusmaiset maisemat ovat vain tunnin ajomatkan päässä.

Sierra Nevadassa on patikoimista vaikka ja kuinka, sinne ajaa noin kaksi tuntia Fuengirolasta. Ja Rondassa voi apostolikyydillä mennä vaikka viinireitin niin halutessaan.




Meillä jää käymättä tänä talvena ainakin Nerjan ja Sierra Nevadan patikkareitit, ja Mijasin vuorillakin olisi voinut mennä useamman reitin.

Lue patikoimisesta Mijasissa täältä (El Torcalista tulossa postaus myöhemmin).




Eläinkohteet


Me emme perusta eläintarhoista, mutta täällä voi käydä muunlaisissakin eläinkohteissa. Flamingoja näkee Fuente de Piedran luonnosuojelualueella, minkä tahansa rannikkokaupungin satamasta löytyy veneitä, jotka kyydittävät katsomaan delfiinejä merelle, tunnin ajomatkan päässä on aasien turvakoti, Benalmadenan Parque de Palomassa on vapaana kaneja, kaneja, ankkoja ja riikinkukkoja. Vuoristopeuroja näkee Mijasissa ja El Torcalissa ainakin - varmaan ihan millä tahansa patikkareitilläkin.

Lue aasien turvakodista lisää täältä, ja Bellan juttu Parque de Palomasta täältä.





Laskettelu


Jos meinaa kaivata talvea, Sierra Nevadaan ajaa kaksi tuntia, ja sen rinteet on ihan verrattavissa alppikohteisiin Keski-Euroopassa. Käytännössä voi jopa tehdä ihan päiväretkenkin sinne, eli aamulla ottaa aamupalan rannalla, käydä laskettelemassa päivällä Sierra Nevadassa, ja siitä takaisin rannalle iltaviineille.

Lue juttu Sierra Nevadasta täältä.






Historia ja kulttuuri


Málaga on kulttuuriystävän mekka kaikkine museoineen ja näyttelyineen. Lisäksi koko Aurinkorannikko on täynnä historian havinaa. Näistä yksi tunnetuimpia kohteita lienee Alhambran linna Granadassa, jonne harmillisesti emme saaneet tänä talvena lippuja, mutta ehtiihän sitä myöhemminkin.

Lue Málagan tekemisistä täältä, Rondasta täältä ja Granadasta täältä.






Ruoka


Toistaiseksi Espanjassa ei ole vielä tullut vastaan huonoa ruokaa lainkaan. Tarjontaa riittää laidasta laitaan niin paikallista, kuin etnistä ja jos tulee ikävä Suomea, ihan karjalanpaistiakin täältä kyllä saa. Tapaksia ja pintxoja löytyy, paellaa, lihaa, kalaa - oikeastaan mitä vaan. Jopa finediningia ihan Fuengirolan rantabulevardilta.

Ongelmana on ennemminkin se, ettei kaikissa paikoissa ehdi käymään, missä haluaisi!

Lue 3 + 1 ihanaa kahvilaa Fuengirolassa -postaus täältä ja Esteponan ruokapaikkavinkit täältä.







Viinitilat


Lähin viinitila Fuengirolasta taitaa sijaita noin 45 minuutin ajomatkan päässä. Sitten on esimerkiksi Ronda, jonka lähistöllä on paljonkin tiloja, mistä valita. Ja niiltä saa ihan erinomaista palveluakin kaupan päälle.

Lue Rondan viinitilakäynnistä täältä.







Minulle tässä on oikeastaan kaikki elementit, joita kaipaan siihen, että kohdevalinta on onnistunut. Sitten on tietysti olemassa erilaista luontoa, erilaisia eläimiä ja urheilulajejakin on vaikka ja kuinka, mutta en todellakaan pistä pahakseni, että kaikki tämä on korkeintaan kahden tunnin ajomatkan päässä kotioveltani.

Ja aina välillä on hyvä kokeilla sellaista, josta ajattelee, että tuo ei nyt ainakaan ole minulle. Sitä saattaa yllättyä vallan, miten se sopiikin kuin nappi silmään, ja tajuaa olleensa asenteellinen ihan turhaan.



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?