torstai 30. marraskuuta 2017

Suututtaa.

Minun piti julkaista teille juttua Thaimaasta tai Tukholmasta. Sellaista mukavaa, kevyttä luettavaa tässä Suomen marraskuisessa loskasadeviimassa. Olisi jotain mistä unelmoida, auringosta ja mukavasta tekemistä.

Se sai kuitenkin väistyä kun eilen illalla selvisi jotain, mikä pisti vihaksi.





Mietin pitkään syksymmällä että kirjoittaisin hieman #MeToo -kamppikseen liittyvästi, koska valitettavasti olen liian monta kertaa elämäni aikana törmännyt tilanteisiin, jotka osuvat kampanjan aiheeseen. Päätin kuitenkin osallistua vain häsäämällä Twitterissä tägin. Pois jäi tarinat epämääräisistä kommenteista, kourimisista, ahdisteluista, ehdotteluista ja muuten vaan sukupuoleen kohdistuvasta häirinnästä.


Eilen illalla kuitenkin ekaluokkalainen tytär halusi selvästi kertoa jotain iltasatujen aikana. Annettiin aikaa ja tilaa kertomiselle, mutta asia oli lopulta niin vaikea sanoa pienen tytön ääneen, että se piti kirjoittaa lapulle.


Hänen olonsa oli selkeästi paha ja itkuinen.






Kävi ilmi, että muutama luokan pojista oli käyttänyt hyvin alatyylistä kieltä tyttöä kohtaan, ja kertonut millaisia asioita ehdotetun leikin pitäisi sisältää. Voitte varmasti kuvitella etteivät nämä sanat olleet lapsen suuhun sopivia. Tyttö oli pyytänyt lopettamaan, mutta pojat olivat vain jatkaneet sanomisiaan.


Sillä hetkellä kun katsoin pientä tytärtäni, sydämeni oli särkyä. Että jo ensimmäisellä luokalla pitää törmätä tähän ilmiöön. Sellaiseen, jossa tyttöä kohdellaan objektina, ja hänet alennetaan genitaalien tasolle. Jossa hänellä ei ole muuta virkaa kun olla kohde. Missä hänen rajojaan ja yksityisyyttään ei kunnioiteta.


Ei niin, että pojilla olisi varmaankaan täyttä ymmärrystä asiaan ollut, mutta jostain he olivat keksineet että näin voi ja saa tytölle puhua. Tai kenelle tahansa. Puhutaan siitä että #MeToo - ja suomenruotsalaisten oma, ironisesti eilen julki tullut #DammenBrister -tapaiset kampanjat menevät yli ja ettei niille ole tarvetta.

Kyllä niille on.




Asian voisi helposti lakaista maton alle toteamalla että "lapset vähän kokeilevat rajojaan", tai "pojat on poikia" tai "eivät he sitä ymmärtäneet". #MeToo -kampanjan perusteella vaikuttaa vaan siltä, ettei aikuisetkaan ymmärrä mitä he tekevät toisille ihmisille ja missä rajat menevät.

Jos jo tässä iässä opetetaan, että asia lakaistaan maton alle, tiedämme mitä siitä seuraa vanhempana. Jo nyt joudumme lukemaan liikaa tarinoita siitä miten uhri syyllistyy ja päättää olla kertomatta asiasta, ja itse tekijä pystyy jatkamaan vuosikausia kenenkään puuttumatta asiaa. Se lähtee siitä, miten me jo pienestä pitäen opetamme lapsia suhtautumaan tähän asiaan. Lapsi oppii toimimaan oikein kun aikuiset tarttuvat tällaiseen heti. Ja siitä, että näemme että tämäkin tapaus on tekijälle nolompaa ja ikävämpää kuin kohteelle. Tekijät ovat ne, jota ovat käyttäytyneet epäkunnioittavasti ja nolosti.

Jokaiselle lapselle pitää opettaa tietysti miten suojella itseään hyväksikäytöltä.


Yhtä tärkeää on kuitenkin opettaa myös millä tavalla seksuaalisuutta on suotavaa osoittaa ylipäänsä julkisesti ja toisille. 


Miten toisia ihmisiä kunnioitetaan katsomatta ikään, sukupuoleen tai ihonväriin. Kukaan ei koskaan väittänyt vanhemmuuden olevan helppoa ja mukavaa aina. Tai aikuisuudenkaan sen puolen. Ei voi tehdä ja sanoa ihan mitä päähän sattuu.





Kun kuitenkin ekaluokkalainen joutuu tällaisen kohteeksi kouluympäristössä, on vastuu paitsi koululla valvoa välitunneilla tapahtuvia asioita ja tarttua niihin, mutta erityisesti vanhemmilla opettaa toisten ihmisten kunnioittamista, rajoja ja käytöstä.

Opettajatuttavilta olen kuullut että ilman vanhempien puhelinvalvontaa ja puhelimeen asetettavia estoja, jo ensimmäisellä luokalla saattaa joutua aikuisviihteen ja muun lapsille sopimattoman materiaalin kanssa tekemisiin. Digipuoli kannattaa siis myös varmistaa turvalliseksi, mielummin ennemmin kuin myöhemmin.


Paitsi minä, myös 7-vuotias tyttäreni voisi nyt osallistua myös #MeToo - ja #DammenBrister -kampanjoihin. Ja siinä on jotain kamalan väärää.


perjantai 24. marraskuuta 2017

Black Fridayn parhaat säästövinkit


Joskus aikoinaan suurinta hupiani matkoilla oli shoppailu. Juokseminen kaupasta toiseen, etsien mitä ihanempia vaatteita tai sisustustavaroita. Mitä useampi kassi oli mukana tuliaisena, sitä onnistuneempi reissu. Se, että kaapit pursusivat rättejä jo aiemmasta, oli merkityksetöntä.





Sitten joskus jokunen vuosi takaperin työmatkalla paikalliset, miespuoliset työkaverit kyselivät mitä tein edellispäivänä saavuttuani. Rouva varmasti kävi shoppailemassa, eikö? Olin vaellellut kaupungilla fiilistelemässä, kavunnut korkealle kirkon katolle, etsinyt itselleni kahviloita ja ravintoloita enemmän ja vähemmän onnistuneesti, istuskellut katselemassa ohikulkevia ihmisiä aurinkoisena päivänä. En ollut edes miettinyt shoppailua.

Tajusin siinä hetkessä että matkailutapani oli muuttunut aivan älyttömästi.


Olin alkanut arvostamaan enemmän elämyksiä kuin materiaa. Mietin myös joskus kuinka paljon olinkaan laittanut rahaa menemään kaiken maailman turhuuksiin. 


Samanlainen hetki kun Carriella Sex and the Cityssä, kun hän tajuaa panostaneensa kämpän käsirahan verran kenkiin.




Palveluita ja elämyksiä


Tänä vuonna 2. elokuuta vietettiin maailman ylikulutuspäivää. Se tarkoittaa sitä, että laskennallisesti olemme käyttäneet tämän vuoden luonnonvarat loppuun jo monta kuukautta sitten. Suomen laskennallinen ylikulutuspäivä oli jo 3. huhtikuuta. Niin, meidänkin pieni maamme onnistui siis neljässä kuukaudessa vuoden kahdestatoista käyttämään koko vuoden resurssinsa. Emmekä me suinkaan varmasti ole pahimpia saastuttajia maailmassa.

Suurimmat kulutusjuhlat ovat kuitenkin vasta tulossa. Niistä yksi on Black Friday, jota vietetään tänään. Se on rantautunut Suomeen yllättävän myöhässä, ja tehnyt läpimurron vasta muutama vuosi takaperin.

Toinen kulutusjuhla lie joulu.





Kun aloimme tosissaan säästämään maailmanympärimatkaa varten, karsimme ihan kaiken kulutuksen minimiin. Aloin välttelemään kaikkea, mikä saisi aikaan halun ostaa mitään - koska sitä tarpeen tunne usein on, jollain tavalla rakennettu halu saada jotain. Sen sijan aloin arvottamaan asioita sen kautta mitä silläkin rahalla matkalla voisi saada. Pienistä puroista syntyi isompi joki, ja saimme kasaan tarvitun summan lähteäksemme vuodeksi reissuun.

Tapa on jäänyt. Välttelen edelleenkin sellaisia vaikuttimia, joista aiheutuisi halu saada jotain, vain koska se näyttää hyvältä, tai siitä on rakennettu jollain tavalla haluttava mielessäni.

Panostan mielummin matkoihin, tai elämyksiin ja palveluihin. Ne tekevät minut onnellisemmaksi kuin materia, olen huomannut.






Paras säästövinkki: laatua, laatua, laatua - ja käytettyä kun mahdollista, tarpeeseen


Loppupeleissä ihminen tarvitsee aika vähän pärjätäkseen. Välillä särkee sydäntä katsoa sinällään hyvissä Facebookin kirppariryhmissä, kun ihmiset laittavat myyntiin esimerkiksi vaatteita, joissa on vielä laputkin kiinni.

Ryhmät ovat sikäli mahtavia, että niistä saattaa löytää käytettynä mitä itse tarvitsee. Viimeksi taisin hakea mammasukkikset kun tavalliset eivät enää menneet päälle, ja ruokapöydän ääreen puuttuvat tuolit.

Kun me perheen vanhemmat ostamme itsellemme vaatteita, pyrimme aina siihen, että se on mahdollisimman laadukas. Paitsi että se kestää hyvänä pitkään, on todennäköisempää, että vaate tai tuote on kestävämmin tuotettu ja kuormittaa näin luontoa vähemmän. Edelliset talvikengät ostin 7 vuotta sitten. Nyt ne ovat kuluneet pohjasta puhki, eikä niitä pysty korjaamaan, joten oli aika ostaa uudet.




Lisäksi se on yleensä halvempaa vaihtoehtoa parempi, joskaan ei aina. 

Raskausajan vaatteista meillä on ystävien kanssa toiminut kivasti rinki, jossa annetaan omat vaatteet aina seuraavalle käyttöön. En ole tainnut hankkia kuin kahdet housut, kolme toppia ja sukkahousuja uutena. Vaikka välillä pännii vetää samoja vaatteita taas kerran päälle, tämä vaihe on niin nopeasti ohimenevä, etten jaksa siihen erityisesti panostaa.

Lasten vaatteita pyrimme yleensä hankkimaan käytettyinä. Olemme saaneet uudelle vauvalle aivan älyttömän määrän vaatteita ja tarvikkeita ystäviltä. Kaikki eivät ehkä aina ihan täysin istu omaan makuun ja värit ei keskenään mätsää, mutta olisi sulaa hulluutta - niin ekologisesti kuin ekonomisesti - hankkia kaikki uudet vaatteet vain sen takia, ettei ne sitä pientä hetkeä miellytä silmää. 


Olen yksi niitä äitejä, jotka eivät tunne viimeisimpiä lasten trendivaatemerkkejä, ja jonka mielestä monta sataa ulkoiluvaatteesta pienelle lapselle olisi silkkaa tuhlausta, ellei mukana kuvioissa ole eettinen aspekti. 



Tuntuu siltä että olen aika lailla vähemmistössä. Voin olla väärässäkin.




Viime vuosina on ylipäänsä tehnyt mieli vähentää tavaraa niin paljon kun mahdollista. Toivoisin, että joku tulisi viemään pois nuo 9 muuttolaatikkoa, joita emme tammikuun muuton jäljiltä ole purkaneet. Tuskinpa niitä enää tarvitaan jos ei tähän mennessä olla tarvittukaan.

Siksi jokainen hankinta on alkanut olemaan vieläkin tiukemman harkinnan kohteena; tarvitaanko kyseistä tavaraa oikeasti, vai voisiko sen tarvittaessa vaikka lainata? Tuleeko se ihka oikeasti tarpeeseen?

En voi väittää onnistuvani aina, mutta ainakin yritän.


Säästövinkit


Me suomalaiset olemme jo kuluttaneet tältä vuodelta osamme luonnonvaroista. Siksikin on hyvä pysähtyä miettimään muutamaa asiaa ennen kuin ryntää ostamaan tavaraa vain sen takia että se on näennäisesti halpaa:
  • Tuleeko tuote oikeaan tarpeeseen vai haluatko sitä vain jostain syystä?
  • Voisiko sen saada lainattua jostain kun sille on tarve?
  • Olisiko sitä mahdollista saada käytettynä jostakin?
  • Paljonko ihan oikeasti säästät?




Todellinen säästäminen on kuitenkin aina se summa raha, jonka jättää kokonaan käyttämättä.



Ja sen rahan voi käyttää sitten siihen, mitä oikeasti haluaa ja tarvitsee, kun tarpeensa tunnistaa.

Tarjousten perässä juoksemisen sijan voi hyvin liittyä esimerkiksi amerikkalaisen ulkoilu- ja urheiluketjun Rein jokavuotiseen #OptOutside -kamppikseen. Ketju nimittäin sulkee kaikki liikkeensä aina 24.11. eikä edes lähde hintakilpailuun. Sen sijan kaikki työntekijät lähtevät luontoon ulkoilemaan.

Myös suomalainen Makia ilmoitti sulkevansa ovet perjantaiksi, osana hinnanalennuspolitiikkaansa, jota ei siis tehdä. He haluavat painottaa että ilman alennuksia pystyvät tuottamaan eettisemmmin vaatteitaan, ja maksaa työntekijöilleen koko arvoketjussa kunnon korvausta. 

Arvostan.



torstai 9. marraskuuta 2017

Täydellinen hemmotteluloma Långvikissä


Minun mielessäni Långvik on ollut paikka, jossa järjestetään lähinnä yrityksille konferensseja, ja joka toimii parhaiten juuri vähän virallisemmassa yhteydessä. Onhan nimikin Långvik Congress Wellness Hotel.


Olen mieltänyt hemmottelukylpylät ihan eri kategoriaan kuin Långvik. Mutta olen ollut aivan totaalisen väärässä.




Ulkokuoreltaan rakennus ei ole mikään kaunein, mutta sisältä se on remontoitu täysin uusiksi ja on loistossaan.

Meitä on (ainakin) neljä matkabloggaavaa mammaa mahat pystyssä lasketut ajat lähekkäin; Rimma+Lauran Laura, Tasty Travelissimon Martina, sekä Sarikoon Sari. Suuntasimme porukalla Långvikin viettämään minilomaa mammakuplassa. Ja uskokaa kun sanon, se oli ihanaa. Ja tuli tarpeeseen. Täydellinen päivän irtiotto kaikkeen.




Långvikia ei ehkä tunneta niinkään hemmottelupaikkana, mutta se osoittautui tällä minilomalla Etelä-Suomen parhaimmistoon kylpylöiden kastissa kuuluvaksi. Kun seuraavan kerran mietin kylpylälomaa lähelle, taidan suunnata ihan suoraan tänne.


Långvikin spa'ssa rentotutuu täydellisesti


Vaihdan sviitissämme ihanan paksun kylpytakin ja läpsykät, ja suuntaan yhdessä muiden kanssa alas. Ylellisen Långvik Spa'n interiööri toivottaa meidät tervetulleeksi ja jonkinlainen rauha laskeutuu kaikkien ylle.








Lötköttelemme muotoiluilla, lämmitetyillä penkeillä ja siemailemme hieman vettä ja puolukkamehua. Ei ole kiire minnekään.


Lähden käymään allas- ja saunaosastolla rentoutumassa ennen hoitoa, sillä välin kun ensimmäiset mammat saavat ihanat hemmotteluhoitonsa. Kylpylöintiä suositellaan ennen hoitoja, jotta vaikutus on paras mahdollinen.

Kun on vuoroni mennä noin puolentoistatunnin Essen -luonnonkosmetiikalla tehtäävän Mother to be -vartalohoitoon, olen ihan valmis rentoutumaan saunan jälkeen vähän lisää.

Essen sarja pohjautuu probioottien vaikutukseen ja on tehty erityisesti herkälle iholle, jota kiittelen, sillä omani reagoi herkästi kaikkeen uuteen ja vanhojen kokemusten mukaan erityisesti luonnonkosmetiikkaan.

Hoidon jälkeen ei ilmaannu minkäänlaisia reaktioita iholle.






Kosmetologi kuorii minut ensin kauttaaltaan, eikä tarvitse edes nousta suihkuun kesken kaiken, sillä kuorintavoide pyyhitään lämpimillä, pehmeillä pyyhkeillä vartalolta pois.

Kuorinnan jälkeen keholle levitetään kosteuttava ja hoitava naamio. Myös kasvot saavat saman käsittelyn. Saan vielä rentouttavan hieronnan kauttaaltaan, jalkoihin sivellään juuri tähän hetkeen oikealta tuntuva, viilentävä naamio, ja lopuksi koko keho saa hoitavat tehoaineet iholle, kasvot ja vatsa vielä ihan omansa.

Olen ehkä noin kahdeksannessa taivaassa.

Olo on täydellisesti hemmoteltu hoidon jälkeen. Jopa jatkuvasti kiusaava huonovointisuus on kadonnut, ainakin hetkeksi.







Menen vielä penkille makaamaan kylpytakissani, enkä haluaisi nousta siitä lainkaan. Lämmittävä penkki ja raukea olo houkuttelee jäämään siihen vähintään päiväunille.

Voisiko näin olla vaikka joka päivä?


Katso kaikki Långvik Spa'n vartalohoidot täältä.


Altaissa voi treenata tai nauttia

Långvikin allas- ja saunaosasto ovat todella upeat. Näkymät sekä isosta altaasta, että porealtaista on suoraan rantaan. Suuta alkaa hieman napsaamaan kaikista Möetin shamppanjapulloista, mitä allasbaarissa on. Vielä koittaa sekin aika että hengailen kuplien keskellä kuplia lasissani, eikä siihen toivottavasti ole pitkäkään aika!







Allasosasto on tyhjä sekä alkuillasta, että aamusta. Samoin saunat, joissa löytyy perinteistä, höyrysaunaa, sekä infrapunasaunaa. Viimeeksi mainittujen yhteydessä on vielä erikoissuihkutkin, jos esimerkiksi tykkää simuloida sademetsäfiilistä.


Aurinko paistaa ikkunaseinämästä sisään ja kimmeltää veden pinnalla. Tässä hetkessä on kaikki hyvin.


Yö sviitissä


Meille neljälle on yhdistetty 75 m2 kokoussviitti, sekä vieressä oleva kahden hengen huone. Toimii tälle porukalle täydellisesti. Tilavassa kylppärissä olisi sekä suihku että kylpyamme, mutta emme ehdi nauttia kummastakaan.








Sohvaryhmän äärellä nautimme sentään lasit alkoholitonta sekä hedelmiä ja suklaata. Sängyt tuntuvat tosin olevan jopa hieman liian pehmeät meidän mahoille, sillä yöllä kääntyminen vaatii hieman normaalia enemmän työtä.

Kaikki heräävät kuitenkin hyvin levänneinä runsaalle aamiaiselle.


Ruokaa paremmasta päästä


Meidän neljän mamman miniloman kruunaa vielä Långvikin ravintolassa nautittu kolmen ruokalajin illallinen. Istumme takan vieressä tunnelmoimassa ja juttelemme näistä mahajutuista, edelllisistä ja nykyisistä.




Herkullisten ja sopivan kirpakoiden alkudrinkkien seuraksi meille kannetaan ensimmäisenä eteen Menu Kirkkonummen kermainen salottisipulikeitto kotimaisella Gruyere -juustolla. Muut saavaat tavallista leipää, minä gluteenittoman leipäkorin, jossa hauskasti myös juuressipsejä.


Lautanen tekisi mieli nuolla puhtaaksi, niin hyvää keitto on.





Pääruokana koko seurue nauttii hiillostetusta siiasta puikulaperunapyreellä ja karviaismarjoilla.

Jälkiruoaksi mahdutamme masuihimme vielä mustaherukkajuustokakkua valkosuklaajäätelöllä.





Kaikki ruoat ovat aivan erinomaisia sekä ulkonäöltään, että maultaan. Nämä eivät jätä moitteen sijaa, eikä drinkkikään, joka on yksi harvoja alkoholittomia drinkkejä, jotka ovat olleet raskausaikana oikeasti juotavia, ja edes jotain sinnepäin alkoholillisia drinkkejä muistuttavia eikä sokerilitkua.


Erityisesti ilahdutti se, että Kirkkonummi menu oli lähtökohtaisesti jo gluteeniton. Vain leipä tarvitsi korvata gluteenittomalla.





Päivän päätteeksi jaksamme vielä sviitissämme jutustella hetken kaikesta maan ja taivaan välillä. Olo on erinomainen, rentoutunut, hemmoteltu, mukava. Mietin, että haluan tulla tänne koko perheen kera nauttimaan paitsi uskomattoman hienoista ulkoilumaisemista, altaista ja saunoista, myös ravintolan antimista ja etenkin hemmotteluhoidoista. 


Olen nimittäin aika varma että vastaavanlainen hoito ja miniloma tulee synnytyksen jälkeenkin tarpeeseen.


Hemmottelulomalle lähelle? Långvikille tämän kokemuksen perusteella todella lämmin suositus.




Minilomailimme Långvikissä yhteistyössä hotellin kanssa. Kokemus oli puitteiltaan ensiluokkainen.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Maailman kauneimpana aamuna


Maailman kauneimpana aamuna tuntui siltä että tämä syksy on ihan siedettävää aikaa. Että aurinko sittenkin muistaa meitä. Ettei pimeys ole kokonaan ottanut taas otettaan meistä.




Tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka toivottavat syksyn tervetulleeksi, käpertyvät torkkupeittoihin sohvan nurkkaan, ja lukevat kirjoja. Nauttivat vain pimeydestä ja elosta ja olosta. Tavallaan olen yksi heistä, mutta valonpuute ottaa koville.


Enemmän kuin punaviiniä takan ääressä, kaipaan kuitenkin aurinkoa ja valoa. 





Viideltä on jo pilkkopimeää. Sitäpaitsi on yli kuukausi aikaa, ennen kuin voi sanoa, että tästä se menee parempaan päin koko ajan.


Vaikka Suomi monella tapaa onkin hyvä paikka asua, tämä vuodenaika ei aina tunnu siltä. Joskus mietin, että täällä on parempi ollakin sosiaalipalvelut, yhteiskunnan turvaverkot ja infrat kunnossa, jotta ihmiset jaksavat tämän ajan selväjärkisenä.





En ihmettele niitä, jotka karkaavat Espanjan tai Thaimaan auringon alle. Tekisin niin itsekin, mutta tänä vuonna se ei onnistu.



Yritän ympäröidä itseni ihmisillä, joiden kanssa viihdyn, liikkumalla sen minkä pystyn, sallimalla vähän suklaatakin, sytyttämällä tulet takkaan ja ihan vaan rauhoittumalla. Pyrkimällä tekemään mukavia asioita ja ajattelemalla positiivisesti - että kyllä tämä tästä.






Mutta edes näihin ikävuosiin mennessä en kuitenkaan ole tottunut tähän pimeyteen, sateeseen ja harmaaseen.

Maailman kauneimpana aamuna syksy tuntui ihan hyvältä.
Hetken aikaa se kertoi, että toivoa on. 
Että joskus on taas kaunista.





keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Ainakin 300 parempaa elämää - tule mukaan auttamaan!


Suomalainen äitiyspakkaus on ollut uraauurtava keksintö. Se on niittänyt mainetta maailmallakin viime aikoina. Kun Suomessa lapsikuolleisuus oli korkea, äitiyspakkaus kehitettiin madaltamaan sitä, ja siinä onnistuttiin. Pakkauksesta on kehkeytynyt myös jonkinlainen tasa-arvon symboli.

Meillä on loppuraskaus meneillä ja olemme jo kaivaneet esiin Bellan vanhan äitiyspakkauksen. Valmistaudumme myös pikkuhiljaa pakkaamalla sairaalakassia, joka lähtee mukaan kun h-hetki tulee.




Kuva: World Vision 


Kuva: World Vision


Sen sijan Afrikan Kenian Turkanassa samassa tilanteessa olevat äidit eivät suurin osa edes tiedä asiasta nimeltä synnytyssairaala, saatikka neuvolasta tai äitiyspakkauksesta. Uskomuksen mukaan vain heikot naiset synnyttävät klinikalla, kertoo sikäläinen vanha viisaus. Turkanassa 90% perheistä elää alle köyhyysrajan.

Kun Suomen World Vision kysyi meitä mukaan äitiyspakkauskampanjaan, lähdimme ilolla mukaan. Tämän luettua toivottavasti lähdet sinäkin.


World Vision on jo viime vuonna lanseerannut Finnish Baby Aid Kitin köyhien maiden olosuhteisiin. Sen on voinut ostaa lahjoituksena 35 € hintaan. Täksi jouluksi uusi lahja on kolmen äitiyspakkauksen mahdollistava 105 €:n arvoinen lahja.

Puutalobabyn Krista, Lähiömutsin Hanne ja me olemme mukana kampanjassa, jossa pyritään saamaan mahdollisimman monelle synnyttävälle äidille tällainen pakkaus, ja näin ollen parantaa sekä äidin että vauvan terveydellistä tilannetta.





Meidän bloggaajien tavoite on saada 300 pakkausta lähtemään kohti tulevia äitejä Keniaan!

Osa pakkauksista menee Kakuman pakolaisleirille, jossa olosuhteet ovat normaaliakin karummat. Näistä ei media jaksa enää uutisoida, koska tilanne on ollut niin pitkään niin huono. 


Ihan vaan jos ihmettelet mikset ole paikasta kuullut. Apu menee kuitenkin todella tarpeeseen.

Oma skalpelli mukaan synnytykseen?


Saimme kotiin World Visionin Finnish Baby Aid Kitin tutkittavaksi. Osittain sen sisällön tutkiminen oli mielenkiintoista ja hauskaa, mutta osittain myös järkyttävää.

Pakkaus on muovinen laatikko, jota voi käyttää pesuvannana vauvalle, mutta joka myös suojaa kaikkia tavaroita likaisissa ja ötökkäisisissä olosuhteissa. Talot alueella eivät ole taloja siinä merkityksessä kuin me ne tunnemme. Maalattialla saattaa luikerella mitä tahansa, ja se on yleensä tosissaan vain maata.







Itse pakkauksen sisältä löytyy varmasti tarpeellinen vauvan matkasänkyä muistuttava moskiittosuoja, vaatteita, muun muassa auringolla latautuva taskulamppu ja hygieniatarvikkeita. Tuotteita on yhteensä kymmeniä.


Lisäksi pakkauksessa on skalpelli ja muita mahdollisesti synnytyksessä tarvittavia steriilejä välineitä. On tietysti erinomaisen hyvä, että nämä ovat siellä mukana, sillä klinikoilla tai terveysasemilla steriilejä välineitä ei välttämättä ole.


Mutta se, että joutuu synnytyksen lisäksi huolehtimaan siitä, että saa asianmukaista hoitoa on karmiva ajatus. Oman skalpellin kanssa synnyttämään? 


Minä mietin lähinnä saanko tarpeeksi kivunlievitystä tarvittaessa, mutta tiedän sentään, että hoito on asianmukaista. Ei tarvitse miettiä pakkaanko oman, steriilin skalpellin mukaan sairaalakassiin.







Pakkauksessa on myös miehelle vaate, sillä sikäläisessä kulttuurissa mies on usein se joka päättää saako nainen käydä neuvolassa ja synnyttää klinikalla. Tämän toivotaan alentavan kynnystä. Lisäksi pakkauksen saamisen ehtona on säännölliset käynnit klinikalla ennen synnytystä.

Pakkauksessa mukana tuleva kantoliina on myös äärettömän tarpeellinen, eikä vähiten koska missään ei ole puhdasta ja turvallista alustaa, minne laskea uusi tulokas. Vauvat kulkevat äitien mukana heti alusta asti, sillä vaihtoehtoja ei ole - vähän niinkun meilläkin maalla ennen vanhaa. Afrikassa naiset vastaavat esimerkiksi vedenhausta perheissä. Matkaa saattaa kertyä 10-20 km yhdestä vedenhausta, ja se tehdään vauvaa samalla kantaen.





Pilottivaiheen hanke pyrkii suurempiin parannuksiin


Äitiyspakkaushanke Keniassa on pilotti. Sillä halutaan testata toimiiko konsepti käytännössä ja kulttuurillisesti.

- Pakkaus on suunniteltu yhteistyössä kenialaisten äitien sekä viranomaisten, järjestöjen ja terveydenhuoltohenkilökunnan kanssa, kertoo Suomen World Visionin toiminnanjohtaja Tiina Antturi.

Tämän pilottiohjelman tavoitteena on tutkia äitiyspakkauksen vaikuttavuutta; kannustaako pakkaus vanhemmat neuvolatoiminnan piiriin ja lisääntyykö terveysasemilla synnyttävien määrä.


Keniassa nimittäin alle puolessa kaikista synnytyksistä on läsnä koulutettu avustaja ja alle puolet odottavista äideistä saa säännöllistä neuvontaa raskauden aikana.


Pelkkä ajatuskin synnyttämisestä ilman asianmukaista apua ja kivunlievitystä saa epämukavan olon aikaan, ja se, ettei raskausaikana olisi saanut kaikkea mahdollista tukea ja neuvontaa.

- Vastasyntyneiden kuolleisuus on korkea, eikä se ole juurikaan laskenut vuodesta 1990, toteaa Antturi.

Pilotti toteutetaan World Visionin kehitysohjelman alueella, missä asukkaat ovat pääosin paimentolaisia ja jäävät helposti perusterveydenhuollon ja raskauden seurannan ulkopuolelle.




Maailmalla reissatessa usein tajuaa miten hyvässä asemassa olemme Suomessa. Kaipaisimmekin teidän lukijoiden apuja tässä kamppiksessa - yksikin lahjoitettu äitiyspakkaus parantaa edes yhden vauvan ja äidin elämää. Lahjoituksensa mukana saa lähettää englanninkielisen tervehdyksen tai onnentoivotuksen.


Auta meitä auttamaan ja lahjoita terveyttä, hyvinvointia ja hyvää mieltä. Tehdään ainakin 300 elämästä parempi. Ja ehkä jatkossa sitä skalpellia ei tarvita mukaan pakkaukseen.


Lahjoita yksi pakkaus 35 € hintaan täältä tai lahjoita kolme pakkausta 105 € hintaan täältä ja auta meitä pääsemään 300 pakkauksen tavoitteeseen!




Jos yli 100 € lahjoitus tuntuu yksinään liian isolta, kerää porukka, jonka voimalla lahjoittaa tämä. Sopisiko se ystävälle joululahjaksi tai vaikkapa babyshowerlahjaksi? Tai työporukalla yhteisesti kerättäväksi? 

Me bloggaajat lähetämme omalla rahalla maksettuna useamman pakkauksen. Lähde sinäkin mukaan auttamaan!


Postaus on tehty yhteistyössä Suomen World Visionin kanssa.