perjantai 15. marraskuuta 2019

Ihmeellistä on se, miten lopulta kaikki aina sittenkin järjestyy vaikka mikään ei ole täydellistä


Kaikista eniten sitä aina miettii isojen muutosten siintäessä edessä, että mitenköhän nämä kaikki asiat hoituu. Että aivan järjetön määrä tässä on tullut otettua itselleen taas hommaa. Ja sitten miettii myös, että mitenköhän tässä käy?

Lähtöön liittyy aina paljon hoidettavia asioita. Lisäksi mukana kulkee aina eräänlainen tunteiden vuoristorata. On innostusta tulevasta, on luopumisen tuskaa tutusta ja turvallisesta, jossain vaiheessa iskee epätoivo siitä, miten koskaan tuleekaan ehtimään kaikki ne asiat, mitkä pitää saada kuntoon.

Lisäksi on jo valmiiksi paitsi ikävä sydämessä tärkeiden ihmisten läsnäolon puutteesta, ja silti kutkuttava tunne vatsanpohjassa kaikista uusista, tulevista kokemuksista.




Viimeiset viikot ennen lähtöä on täynnä to do -listoja, joista ruksitaan yksi asia kerralla, ja melkein samaa vauhtia se aina täyttyy uusista asioista. Juostaan kelloa, kalenteria ja Wunderlistia vastaan.


Muistettiinko ilmoittaa sinne, tänne ja tuonne, onko se ja se ilmoitus tehty, mitä piti noutaa varastolta, entä mitä sinne piti viedä? Pakkaa koko elämä pahvilaatikoihin. Muista lähettää sähköposti vuokranantajalle Espanjaan saapumisajasta, netistä, vakuudesta, varaa lennolle ylimääräinen laukku ruumaan. 

Uusi passit niiltä perheenjäseniltä, keneltä ne on menossa umpeen, selvitä lähin valokuvaamo, hoida valokuvat ensin kaikille, ja muista sitten tehdä passihakemukset. Muista ostaa tarpeeksi välipaloja ja juotavaa lennolle. Oliko puhelimeen jo ladattu äänikirjoja ja Muumilaakson tarinat viihdykkeeksi? Vastamelukuulokkeiden patterit, kaikkien härpäkkeiden laturit ei saa joutua vahingossakaan varastoon.

Vakuutusmuutoksethan hoidettiin jo, vai onko niistä verkkopankissa vielä jokin täytettävä liite? Ei kykene muistamaan ihan suoriltaan. Muistettiinko hankkia autolle green card vakuutuksesta, entäpä se matkavakuutuspidennys? Mitä sinne Espanjaan jäi varastoon, pitääkö nämäkin pakata mukaan? Vie-tuo tavarat, muistitko ostaa sitä shampoota, jota ilman päänahka ei pärjää, myy pois pinnasänky, ettei se turhaan odota kun tullaan keväällä takaisin. Ilmoititko lastenhoitajalle Suomessa? Entä Espanjassa, onko sekin nyt varmasti hoidettu? Muistitko ottaa kaikki paperit työpaikalta, entä viedä sinne ne kengät mitä tarvitset Suomessa käydessä?




Ja sitten vielä kolmetuhatta muuta juttua, viisikymmentä wilmaviestiä, budjetoinnit, paperit ja ai hei! Pankkihan oli vaihtamassa juuri nyt pankki- ja visakorttia! Oliko ne tulleet, vai elelläänkö Espanjassa pyhällä hengellä?


Ystäviltä satelee ihania viestejä, mutta juuri ennen kun pää painuu tyynyyn muistaa, ettei niihin ehtinyt vastata. Noh, ehkä huomenna, kun on taas päivä uus. Viimeiset kolme viikkoa ennen lähtöä on se hetki, kun ystävätkin aktivoituvat kahvittelu-, lounas- ja drinkkikutsuilla, ja se on myös se aika, joka on kaikkien lähtövalmistelujen osalta kaikista kiireisin. On pakko vastata, että 'sori, mutta enää ei ehdi, ei vaikka lähtöön on viikkoja.





Sitten aina jossain vaiheessa koittaa viimeinen päivä Suomessa. Viimeinen ilta ennen lähtöä. Koittaa lähtöaamu, ja jotenkin kaikki asiat vaan ovat rullanneet jotenkin siihen pisteeseen että sitä astuu koneeseen kohti määränpäätä.

Olo on aina surrealistinen - miten tähän pisteeseen sittenkin päädyttiin, melkein kaikki ruksit listoilta ruksittuna?




On asioita jotka aina jää hoitamatta, ja ehkä ne on sellaisia mitä sittenkin ehtii vielä myöhemmin. Ehkä kaiken ei aina tarvitse olla täydellisesti valmista. Ehkä mikään ei edes voi olla täydellisen valmista. Ehkä täydellisen valmis on käsitteenä tällaisissa tilanteissa oksymoroni. Ja ehkä tämä on vähän niinkun gradu; parempi valmis kun täydellinen.


Joskus Helsingin bussien näytöillä pyöri arkirunoja. Yksi niistä jäi mieleen.

"Tämä on kesken. Niin tämäkin. Sellaista on aikuisuus."






Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?


maanantai 11. marraskuuta 2019

Väärinymmärretty Fuengirola - käyttöohjeet Aurinkorannikon suomikohteelle


Meidän talvipakojen osalta saan ihan hirmuisen paljon aina viestejä siitä että "aah, kylläpä näyttää ihanalta" ja "voi että, vaikuttaa ihan paratiisilta tuo paikka". Fuengirolassa on ihan hirveän paljon hyviä puolia, mutta eihän tämä paikka nyt ihan suoraan paratiisi ole. Tai tavallaan kyllä on, jos sitä käyttää oikein, ja riippuu vähän mistä roikkuu. Joillekin tämä voi olla kaikin puolin parasta mitä maailmalla on tarjota. 

Minusta Fuengirolan suurin ongelma on, että se on monessa asiayhteydessä täysin väärin ymmärretty kohde, ja sillä on siksi ollut vähän jännähkö maine.

Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin - kaikki se, mitä postailen vaikka instagramin storyihin on ihan täyttä totta. Vaikea se olisi niitä juttuja feikatakaan. Mutta Fugessa on myös paljon muuta kun kaikki se, mikä päätyy somesyötteeseeni.





Kuten kaikissa paikoissa tässäkin on puutteensa, mutta jotain hyvää koko Aurinkorannikossa on pakko olla, kun sinne niin paljon ihmisiä haluaa tulla viettämään talvea joka vuosi uudestaan ja uudestaan. Jotku pysyvästi. Eikä pelkästään Suomesta. Rantabulevardilla kuulee suomen lisäksi ruotsia, englantia, hollantia ja tanskaakin.

Tässäpä muutamia väitteitä, ja ajatuksia niistä.


1. Fuengirolassa on vain kännäileviä, punanaamaisia, suomalaisia eläkeläisiä. Se on suomalaisghetto Espanjassa.


Kuten missä tahansa paikassa, täällä on paitsi ihan normaalia arkea eläviä ihmisiä, myös niitä, joille päihteet ovat ongelma.

Fuengirolassa on vuosittain kasvava määrä työikäisiä ja perheitä, jotka elävät ihan normaalia arkea, mutta suotuisammissa olosuhteissa kuin Suomen talvi. Koska eläkeläisillä on sattuneesta syystä helpompi irtaantua kotimaansa velvotteista, heitäkin näkyy paljon, mutta pääosin he ovat hyväkuntoisia ja aktiivisia ihmisiä, jotka nauttivat elämästä auringon alla, kuten kaikki muutkin täällä olevat.





Kännäileviä turisteja ihan joka maasta näkee kuulemma eniten turistisesonkina, jolloin me emme ole täällä olleet. Vähän niinkun Kaivohuoneellakin on kesäisin ihan hirveä määrä ördääviä suomalaisia, aurinko ja lämpö saa aina nämä piirteet ihmisistä vahvistumaan - ollaan ulkona ja otetaan ehkä pari liikaakin.

Lähtökohtaisesti kännääviä ei ole näppituntumalta sen enempää kun Kallion baareissakaan. Itse valitset millä tavalla aikaasi vietät. Jos et koto-Suomessakaan istu vetämässä tequilaa aamuysiltä Roskapankissa, et ehkä täälläkään tee vastaavaa


.

2. Fuengirolassa pärjää pelkällä suomenkielellä


Tämä väittämä on osittain totta. Jos valitsee ravintolat ja liikkeet, missä asioi kielen mukaan, on täysin mahdollista selvitä täällä pelkällä suomenkielellä. Mitä nyt ehkä Malagan lentokentällä pitää jokunen sana osata ymmärtää muutakin. Kyllä, ummikot pärjäävät ulkomailla helposti jos tulevat Fugeen.

Toisaalta, paikkansa voi valita myös niin, ettei asioi suomeksi koskaan, jos se on joku itseistarkoitus olla puhumatta suomea. Tähän pätee vähän sama kun tuohon ykköskohtaan: voit ihan itse valita, minkälaisissa paikoissa vietät aikaasi.

Lisäksi voit valita, kenen kanssa haluat sosialisoida. Meidän tuttavapiiri koostuu täällä melkein vain muista suomalaisista perheistä, ja olemme siihen varsin tyytyväisiä arjessa. Emme tulleet etsimään täältä suurta eksotiikkaa ja uusia ulkomaalaisia ystäviä, vaikkei meillä heitä vastaan mitään olisikaan, päinvastoin. Nämä ihmiset vaan osuvat arjessa kohdille.

Kielitaitoa ja kansainvälistä kokemusta meillä on molemmilla, jälkimmäistä yli kymmenen vuoden ajalta, joten se ei olisi ongelma lainkaan.





3. Kaikki suomalaiset Fugessa on juntteja, eikä niiden kanssa kannata olla tekemisissä


On vaikea ottaa kantaa tähän väitteeseen, sillä junttiuden ja sen asteen määrittelee jokainen itse. Mikä minulle on junttia, ei ehkä ole sinulle tai toisinpäin. Fuengirolassa on kuitenkin varsin kirjava suomalaisyhteisö. Ihmisiä tulee vähän kaikenlaisilla taustoilla, vähän joka puolelta Suomea. Se mikä kaikkia yhdistää on yleensä se, että Suomi ja/tai Suomen ilmasto on koettu ahdistavaksi, ja on haluttu löytää joku vaihtoehto sille.

Äänestyskartta kertoo varmasti eri alueiden ideologiasta eniten, eli jos sen tiedon jaksaa kaivaa, löytyy ehkä jonkinlainen perusvire alueen ihmisistä.





Meistä muiden suomalaisten läsnäolo arkea eläessä on ollut vain ja ainoastaan positiivinen juttu, sillä vuoden maailmanympärimatkan kokemuksella jatkuva kulttuuritaustansa selittäminen sadoille eri ihmisille oli aika väsyttävää puuhaa. Täällä kontakti toiseen lähtee ihan eri tasolta jos vastapuolikin on suomalainen, kun kun voi olettaa tietävänsä suurin piirtein millainen tausta toisella ihmisellä on. Ainakin kaikki tietävät mikä on sauna, sisu, Suomen marraskuu, Mannerheim, Sauli Niinistö, Tarja Halonen ja #nevöfoget lätkäkulta -95.

Sitten toisaalta, haittaako se, vaikka joku olisikin vähän juntti?



4. Fuengirola on loistava lomakohde


En ole koskaan ollut lomalla Fuengirolassa, joten en ole tästä ihan varma.

Olen elänyt täällä vain arkea, mutta toisaalta, täällä arki tuntuu ihan järjettömän hyvältä. Ilmasto on suotuisa, kaikki on lähellä ja välimatkat lyhyitä, sinun ei jatkuvasti tarvitse selitellä taustojasi ventovieraille ihmisille, jotka ei edes tiedä missä Suomi on, lapsillesi löytyy suomen- tai ruotsinkielinen koulu tai hoitopaikka, saat salmiakkia halutessasi suomikaupasta. Tai Juhlamokkaa, tai mitä nyt Suomesta koskaan kaipaatkaan.

Nämä eivät ehkä kuitenkaan ole niitä kriteereitä, jotka tekevät tästä hyvän lomapaikan. Nämä tekeävät Fugesta nimenomaan loistavan paikan elää arkea.

Ja sitähän me olemme tulleet tänne tekemään; elämään mukavampaa arkea. 





Käymme lähisalilla treenaamassa, asioimme kaupassa, näemme ennestään tuttuja suomalaisia kavereita, teemme ruokaa (myös) kotona, käymme kahviloissa, vietämme aikaa ulkona niin paljon kun mahdollista, harrastamme ja teemme mikroseikkailuja lähimaastoon.

Jos kaipaa helppoa ja aurinkoista kohdetta, eikä osaa kieliä, ja haluaa ehkä lähinnä vaan päästä lämpöön, Fuengirola voi olla aivan mainio kohde jo yksistään siihen.

Minä kehottaisin ehkä pitämään Fuengirolaa jonkinlaisena tukikohtana, jos viettäisin lomaa täällä. Täältä on lyhyt matka Andalusian ympäristössä oleviin sikahienoihin kohteisiin, kuten Ronda, Estepona, Granada, Sevilla, Sierra Nevada ja vaikka patikointipaikkoihin Caminito del Rey ja El Torcal de Antequera.








Fuengirola on paikka, joka on tarpeeksi iso, että täältä löytyy palveluita, mutta silti tarpeeksi pieni, että siellä itsessään ei tarvitse autoa, vaan kaikkialle pääsee kävellen. Aamupäivästä voi maata rannalla auringossa, ja kahden tunnin päästä voi olla Sierra Nevadan lumisilla rinteillä laskettelemassa.

Ja SE on Fuengirolan vahvuus.


5. Fuengirola on mieletön maisemiltaan


Jos tykkää ihanista auringonnousuista ja rannasta, Fuengirola on ihana. Rakastan tuijotella merelle, erityisesti kun aurinko alkaa nousemaan, ja taivaanranta värjääntyy upeilla väreillä.

Arkkitehtuuria ja pittoreskejä kyliä arvostavalle Fuengirola on varmasti kauhistus. Rakennuskanta täällä sijoittuu näppituntumalta noin 60- ja 80-luvulle ja sen välimaastoon. Laatikkomaisia talojahan täällä pääasiassa, ei kamalan kauniita.





Toisaalta, kun istuu rannalla, jota on 7 km verran, eikä katso taakseen, ei rakennuksetkaan niin häiritse. Lisäksi niiden taustalle nousee jylhät, huikeat Mijasin vuoret. Viimeeksi tänään huokailin rannalla että onpa kerrassaan ihanaa istua katsomassa näitä näkymiä täällä.






Fuengirolan lähimaastoista löytyy sen sijan silmäkarkkia vaikka ja kuinka. 15 minuutin ajomatkan päässä on Mijasin kylä, joka itsessään on jo hurmaava, ja josta aukeavat hurmaavat maisemat rannikon ylle.

Samoin Benalmadena pueblo on varsin samanhenkinen. Ihan Fuengirolan vanhassa keskustassakin on kauniita kujia ja taloja, joissa on vähän sellaista vanhan kaupungin henkeä.

Kauneus on myös katsojan silmässä. Eiväthän ne talot Suomessakaan erityisen kauniita ole, erityisesti harmaassa säässä.





6. Fuengirolassa ei varmaan ole mitään tekemistä


Riippuu vähän, minkä kokee tekemiseksi. Ihan ensimmäisenä voi aloittaa siitä, että kävelee 7 km pitkän rantabulevardin päästä päähän.

Sitten voi vaikka tehdä saman kävellen rantaviivaa pitkin, koska se on tosi paljon rankempaa. Sen jälkeen voi käydä testaamassa vaikka alkuunsa kaikkia mahdollisia tapaspaikkoja mitä on tarjolla, Tai ihan vaan muita ravintoloita.






Tai sitten voi vaikka vetää rannalla ihan oman kehonpainotreenin. Suomalaisille on tarjolla vaikka ja mitä aktiviteetteja omalla kielellään Sofia-opistossa. Lisäksi monet salit tarjoavat paljon treenitunteja, ja esimerkiksi joogastudio rantajoogaa.

Kesäisin on paljon vesipuistoja auki, ja sitten on vaikkapa minigolfratoja. Tai mikset menisi pelaamaan kierroksen golfia tai frisbeegolfia, jolle on ihan oma rata?




Mijasin vuorille voi patikoida Los Pacosin -kaupunginosasta, siinä menee mukavasti vaikka koko päivä.

Lapset voivat leikkiä kymmenissä eri leikkipuistoissa, ja vanhemmat nauttia samalla puistossa olevassa kahvilassa joko kahvia, tai vaikka lasin viiniä tai olutta. Täällä ei mikään laki moista kiellä.






Lähimaastossa riittää myös tarjontaa; maastopyöräilyä, kiipeilyä, museoita, taidenäyttelyitä, kauniita puistoja, suppailua, delfiiniristeilyjä, jalkapalloa, rullakiekkoa ja ihan vaikka ja mitä.

Enemmän on ehkä kiinni siitä, mitkä ovat omat mieltymykset ja mihin aikansa haluaa käyttää.


7. Fuengirolassa on vain huonoja suomituristiravintoloita ja kamalia hotelleja


Ravintoloita ja kahviloita löytyy täältä joka lähtöön. On sellaisia ei ihan minun makuun olevia, mutta sitten on aivan järjettömän hyviä paikkoja. Kaikkihan riippuu tässäkin mieltymyksistä.

Käymme kohtuullisen usein esimerkiksi GoGreen! -kahvilassa, jonka smoothiebowleja ja sandwichejä rakastamme kaikki tässä perheessä. Lisäksin meidän lempparikärjessä on mm. intialais-mexicolainen Sizzler ja libanonilainen Mezzanotte.





Vähän vähemmän käymme sellaisissa paikoissa, jotka tarjoavat suomiruokaa, mutta jos mieli tekisi vaikka poronkäristystä ja sitä olisi tarjolla, miksei?

Täältä löytyy siis ihan jokaiseen makuun ja lähtöön ravintoloita. Rannan kalaravintolat saavat monasti kehuja.

Mitä tulee hotelleihin, emme ole niissä juurikaan yöpyneet. Talviaikaan monet kaipaavat lämmitettyä uima-allasta, ja vain ja ainoastaan PYRistä ja Stella Mariksesta löytyy sellaiset. Niistä olemme pari kertaa ottaneet huoneen ihan vaan sitä varten, että pääsemme lämmitettyyn altaaseen uimaan.

Huoneet ovat... no, ehkä parhaat päivänsä nähneet noin 20 vuotta sitten.





Ilmeisesti täältä löytyy ihan mukavia hotelleja, mutta aika monet ovat rakennettu espanjastandardein, ja esimerkiksi äänieristys jättää toivomisen varaa. Melkein suosittelisin katsomaan myös, mitä esimerkiksi AirBnb'llä on tarjottavaa.





Sen jälkeen kun viime talvena saavuimme tänne talvehtimaan, olen ihmetellyt sitä, miksi Fuengirolalla on monelle niin huono kaiku. Tai tiedänhän minä sen - pitkällä aikavälillä on rakennettu mielikuvaa siitä, että tänne tulevat rassukat, joille halpa viina auringon alla on se tärkein juttu.

Todellisuus on kuitenkin ihan jotain muuta: lähistöltä löytyy huikeita kohteita, jonne ajaa 15 min - 2 h. Ketään ei pakoteta olemaan muiden suomalaisten kanssa viinaa kittaamassa, ellei niin itse halua, vaikka varmasti sellainen porukka halutessa löytyy. Niin löytyy mistä tahansa.



Tänä vuonna Aurinkorannikolla on kuulemma enemmän työpaikkoja suomalaisille tarjolla, kun mitä tulijoita on. Suomalainen koulu varattiin viidessä minuutissa täyteen kun ilmoittautuminen aukesi. Iso osa hakijoista ei saanut paikkaa.

Ja vaikka Fuge ei kohteena varmasti sovi kaikille, varsinkin jos sitä katsoo vain lomalasien läpi ja kaipaa suurta eksotiikka, haluaisin painottaa sitä, että moni lähtee tänne nimenomaan helposti järjestettävän, jouhevan ja aurinkoisemman arjen perässä, erityisesti jos mukana matkassa on perhe ja lapsia.

Ainakin siihen käyttötarkoitukseen Fuengirola on mitä parhain paikka lähteä. Ja huomattavasti mukavampi kuin marraskuun pimeä Suomi.



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

keskiviikko 6. marraskuuta 2019

¡Hola Fuengirola!

Täällä me nyt sitten ollaan taas. On tirautettu pienet kyyneleet junamatkalla lentokentältä kohti Fuengirolaa, kun merimaisema on auennut junan ikkunasta auringon heijastaessa kultasäteitään niin kauniisti meren pinnasta. Ensimmäisen kuukauden vuokra-asunto on saatu, rinkat purettu kaappeihin. 







Mercadonassa käyty täyttämässä oman vessan kaapit hajustetulla vessapaperilla, jääkaappi ruualla, tuoreilla, Da Vidan punaviinillä, lemppariguacamolella, jättikokoisilla paprikoillla, uunissa paistettavilla sämpylöillä.

Tiistaimarkkinoiden tuoresaalis noudettu Idalta perheineen. Perheen pienin on vetänyt posket pullollaan granaattiomenan siemeniä suuri onnenkatse silmissään iltapalalla. Se tuntuu sanovan kiitos kun toitte minut tänne taas.





Aamun lentokin sujui ilman pienintäkään huutoa. Neljä ja puoli tuntia koneessa pienessä tilassa, aamuneljän herätyksellä. Se on aika hyvin pieneltä ihmiseltä. Mitäs siitä vaikka terminaalissa saapuessa seisoi silmät päässä väsymyksestä.





On hypitty rantahiekalla ja kasteltu housut polviin asti. On iloittu siitä, ettei ulos lähtiessä tarvitse vetää niskaan paksuja talvikamppeita, koska SE oli tyhmintä koskaan.






On pussailtu onnenhuumassa.





Huomenna vielä aamiainen GoGreenissä. Ja ehkä viikonloppuna ne croissantit Carrefourista. Sitten onkin lista jo hoidettu. Paljon sitä ehtii puolikkaassa päivässäkin jo.


It's good to be back home.




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?