keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Kouvola + Pariisi + Marokko = Espanjan Granada


Tässä lähtötilanne: olemme olleet vajaan viikon laskettelemassa Sierra Nevadan upeissa mäissä. Meille on hehkutettu Granadaa niin paljon, että olemme päättäneet jäädä hengailemaan sinne muutamaksi päiväksi. Se on kuulemma niin hieno ja ihana ja kaikkea, että se on monen lempipaikka näillä suunnilla. Matkaa Sierra Nevadasta sinne on vain noin puolisen tuntia takaisin Malagan ja Fuengirolan suuntaan.

Ja vastaavasti Granadaan ajaa noin puolitoista tuntia Fugesta.






Odotukset Granadan suhteen ovat todella kovat. Lempipaikaksi leimattu kaupunki niin monen suusta.

Tämän on pakko olla hyvä.


Kirjaudumme ensin hotelliin, jonka olemme kartalta katsoneet sijaitsevan kävelymatkan päässä keskustasta. Hotelli onkin oikein erinomainen (saatte tästä myöhemmin oman postauksen), ja olemme enemmän kuin tyytyväisiä hinta-laatusuhteeseen heti ensikättelyssä.


On iltapäivä, ja lähdemme kävelemään kohti keskustaa. Kartta näyttää mihin suunnistaa. Ympäröivä arkkitehtuuri näyttää vähän Kouvolalta, jos tiedätte mitä tarkoitan. Vähän siis samaa henkeä kuin Fuengirolan Los Bolichesissa, sellaisia 70-luvun kolhooseja, ei mitään suurta iloa silmälle. Olen vähän ihmettynyt siitä, että tämä on jonkun lempikaupunki.






Noh, ehkä tämä tästä paranee, ajattelen.

Pikkuhiljaa Kouvola alkaa muuttumaan enemmän Pariisiksi. Arkkitehtuuri on kaunista ja koristeellista. Erityisesti tykkään siitä, että Sierra Nevadan lumihuiput näkyvät välillä kujien taustalla.

On paljon pieniä kujia ja pieniä putiikkeja niiden varrella. On kahviloitakin, ja leipomoja. Sitten on kirkkoja ja aukioita.









Mutta ongelmana minulle on se, etten oikein välitä Pariisista. Ei se ole erityisen vastenmielinen, muttei suuri lempipaikkakaan. Käyn siellä mieluummin kuin otan selkääni, mutta valitsen toisen kohteen jos mahdollista.

Pariisin ongelma on lisäksi se, että siellä on ihan hirveästi muita ihmisiä pakkaantunut näille pienille kujille. Ja kun siihen lisää vielä autot ja melun, se antaa pitkän miinuksen mille tahansa paikalle. Yritän kovasti löytää Granadan kauneutta ja saamaan kiinni siitä tunteesta, josta muut ovat kertoneet, mutten onnistu siinä.

Olo on pettynyt, jopa huijattu.





Palaamme hotellille, kun olemme ensin syöneet päivällisen. Siellä on ihana käydä vähän uimassa ja sitten lekotella vaan huoneessa.

No, jos ei muuta, niin ainakin hotellivalinta meni nappiin, tuumin.






Seuraavana päivänä päätämme antaa uuden mahdollisuuden vielä Granadalle. Lähdemme taas keskustaan. Löydämme aika lailla samat asiat, paitsi myös vähän viihtyisämpiä pikkukujia, joissa on jotain marokkolaista henkeä.

Marokkolaisuus johtunee Alhambran linnasta, joka on kuulemma upea, mutta liput sinne olisi pitänyt varata tosi paljon aikaisemmin. Emme saa niitä, joten toteamme joutuvamme tekemään sen takia vielä joskus uusintareissun tänne. Ei kyllä tällä kokemuksella huvittaisi.










Valitan vähän asiaa instassa, etten oikein saa kiinni tästä kaupungista. Mietin myös, johtuuko se siitä, että olemme nähneet niin paljon kaikkea, ettei monetkaan paikat jaksa säväyttää enää. Onneksi loistava seuraajajoukkoni alkaa ihan voimalla sylkemään vinkkejä meille kaupungista.

Päätämme vielä antaa paikalle mahdollisuuden viimeisenä päivänä.


Kaikki ohjaavat meidät Albayzíniin, ja kun katsomme kartasta, se ei ole kovinkaan kaukana. Päätämme lähteä sinne heti aamusta.

Kävelemme keskustan läpi, ja päädymme jyrkännäköisen mäen juureen. Oikealla suunnalla ollaan, kertoo Google Maps, ja lähdemme vaunuja työntäen ylös. Mäki on tosi jyrkkä, ja reitit pitää valita aika tarkkaan, koska nopeasti huomaamme, että Albayzínissä on paitsi mäkiä, myös paljon portaita.







Aika nopeasti tajuamme myös, että tämä on se paikka, jonka takia kaikki ovat ihastuneet Granadaan. Tässä yhdistyy Espanja ja Marokko, tai ehkä Istanbul, ihanalla tavalla. Pysähdymme kohtuullisen rankan ylämäen jälkeen aukiolle lounastamaan. Ihmisiä on, muttei tungokseksi asti. Ruoka on vallan mainiota (ja gluteenitonta!). Ja taitaa olla juomakin, kröhöm.

Annamme myös erityispisteet ruokalistan kansikuvasta Michele Obaman kera.










Kiertelemme Albayzínissä pienillä kujilla, ihastelemme fiilistä ja päädymme näköalapaikalle ihailemaan sitä kuuluisaa Alhambran linnaakin. Se näyttää niin upealta, että todellakin pitää sen takia tulla uudestaankin tänne. Olen jo aika paljon enemmän innoissani paluusta Granadaan jossain välissä, nyt kun olemme löytäneet Albayzínin.

Albayzínissä on eniten jäljellä merkkejä Granadan emiraattiajoista, joka johtaa takaisin jopa 1200-luvulle. Iberian niemimaalta lähtöisin oleva muslimijohtaja asettui muutaman pienen mutkan jälkeen Granadaan ja samalla Alhambra rakennettiin.












Tunnelma on oikeasti ihan sellainen, kun kuvittelen sen olevan Marokossakin (jonne muuten halajan viimeistään ensi talvena!). Aivan vietävän hurmaavat putiikit reunustavat kujia. Niissä on niin paljon kaikkea sisustustavaraa, peiliä, pöytää, lamppua, mattoa ja lyhtyä, että jos meillä olisi olemassa oma koti, se olisi jo sisustettu uudelleen.









Lisäksi kujilla on teehuoneita, jossa voi nauttia mitä nyt ikinä haluaakaan. Myönnän, olen aina halunnut kokeilla vesipiippua, ja tilaan sellaisenkin kaiken muun lisäksi. Ihan kahdet sauhut riittää minulle. Köh, köh. 

Ehkä ei sitten kuitenkaan minun juttuni.







Pyörimme ja fiilistelemme, ja kiittelemme vaunuvalintaamme ja sen isoja pyöriä portaisessa ja mäkisessä maastossa.

Kiitän paitsi instagramissa, myös mielessäni instaseuraajiani, jotka niin hanakasti vinkkasivat meille tästä paikasta ja Granadasta. Parviälyssä on selkeästi ideaa ja voimaa. Olisin lähtenyt muuten Granadasta, ajatellen, että se on joku Pariisin ja Kouvolan jännähkö risteytys.

Nyt tiedän, että siellä on myös Marokko ja Espanja, ja se onkin sen paras puoli.






Granada on sittenkin aivan ihana. Ja ymmärrän, miksi se on niin monen lempipaikka. Menen sinne vielä uudestaan fiilistelemään, ja ehkä ostamaan ne huonekalut ja sisustustavarat ainakin, Miikan todennäköisestä vastustuksesta huolimatta.

Ihan varmasti päädymme vielä ainakin Alhambraan.



Katso Granadan sijainti ja ajoreitti Fuengirolasta tästä linkistä.


Lue myös bloggaajakollegoiden juttuja Granadasta:

Espanjan Granada on uusi, värikäs lempikaupunkini - Mutkia Matkassa
Tunnelmallinen Granada - Unelmatrippi
Granada, kätketyn kaihon ja surumielisen intohimon kaupunki - Samppanjaa muovimukista
Albaicín - Alhambdran ihana vieruskaveri Granadassa - Evagamunda



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?