torstai 23. toukokuuta 2019

Aurinkorannikko gluteenittomasti - nälkä lähti, kilot jäi!


Kun lähdimme talvehtimaan Aurinkorannikolle, olin melko varma siitä, että tulee melkein pakostakin laihdutuskuuri, kiitos gluteenittoman ruokavalion. Ja hyvä niin, sillä jostain syystä raskauden jäljiltä oli haastava päästä takaisin vanhoihin vaatteisiin. Aurinkoa, sporttielämää, ja tosi terveellistä ruokaa, kyllä kiitos!


Tein vieläpä niin, että hamstrasin menomatkan ensimmäisellä pysäkillä Münchenissä gluteenittomasta outletista Ikeakassillisen ja vähän päälle kaikenlaista leipää ja keksiä ja ties mitä mukaan, joka kulki mukanamme aina Aurinkorannikolle asti.




Myöhemmin kävi ilmi, että ihan turhaan.

Aurinkorannikko, ja itseasiassa suurin osa turistoitunutta Espanjaa toimii keliaakikolle aivan erinomaisesti. Olen aiemmin pitänyt Australiaa ja San Franciscoa maailman parhaina kohteina gluteenitonta tarvitsevalle. Espanja nousee ehdottomasti mukaan listalle.


Ihan ensimmäisenä huomauttaisin tässä, että keliaakikkona en oleta saavani aina täysin samoja annoksia tai tuotteita, kuin ne, joilla on normaali ruokavalio. Eikä kaikkialta saa kaikkea, mutta niin se vaan menee, kun on ruokarajotteita. Sama koskee äyräisallergikkoja, maitoproteiiniallergikkoja moniallergikoista nyt puhumattakaan.




Espanjassa keliaakikon tarvitsee kuitenkaan harvoin tinkiä juuri mistään. Ainoa poikkeus melkeinpä on pienet, paikalliset ravintolat, missä saa tapaksia ja pintxoja - leivän ja friteerauksien kanssa on vähän niin ja näin. Ja leipää tai pastaa ei kannata odottaa löytävänsä kaikkialta, kuten ei Suomessakaan, mutta monessa paikassa kyllä on tarjolla.

Yleinen tietous gluteenittomuudesta on erinomaisella tasolla Aurinkorannikolla. Vain muutamassa paikassa se sekottui laktoosittomuuteen tai maidottomuuteen. Lisäksi tätä lukiessa kannattaa huomioida, etten suinkaan ole käynyt kaikissa ravintoloissa, mitä Aurinkorannikolla sijaitsee, mutta tälläkin otannalla, olen melkein varma siitä, ettei kukaan kuole nälkään, tai edes hiilihydraattien puutteeseen.

Mutta käydäänpä läpi hieman ravintoloita, kauppatarjontaa ja ruokaelämyksiä ja -suosituksia!





Ruokaostokset ja kauppa


Espanjassa kaupoissa löytyy gluteenittomissa tuotteissa yleensä merkintä Sin gluten, eli gluteeniton. Monasti se on pieni, punainen pallero, joss on sinistä, ja valkoisella teksti. Ihan kaikkia tuotteita ei ole merkitty, mutta jopa mehuista löysin välillä maininnan.




Ensimmäisen keliaakikkowow'n koin kun menimme lähi-Mercadonaan. Hyllyistä löytyi pastaa, gluteenitonta pizzaa, monta sorttia leipää (joista suurin osa tosin sitä höttömäistä, mutta silti!), leivoksia, keksejä, valmisjuustokakkuja pakkasesta... oikeastaan ihan mitä tahansa. Lempparikseni muotoitui uunissa 5 minuuttia paistettava ciabattamainen leipä, jota löytyi leipäosastolta alimmilta hyllyiltä.

Tässä vaiheessa tajusin samointein, että

a) olin turhaan raijannut autossa mukana sitä Ikeakassillista gluteenitonta Saksasta ja
b) ei ollut todennäköistä että ruokavalio ainakaan itsestään mitenkään karsisi pois pastat, pizzat ja muut, ellen tekisi sitä lujalla tahdolla itse

Jos Mercadona oli hyvä, vieläkin parempi ostospaikka on Carrefour. Vaikka kaupan normivalikoimassakin on älyttömästi gluteenitonta, heillä on oma osastonsa (myös muuten Ranskassa, sivuhuomiona) gluteenitonta. Täältä löytyi ihan uusi lemppari, nimittäin esipaistetut croissantit, jotka oikeasti ovat hyviä!

Niin hyviä, että toin niitä mukanani Suomeenkin. Vähän ehkä hävettää myöntää.





Carrefourista löysin myös mm. schnitzeliä, kananuggetteja ja kalapuikkoja gluteenittomana. Edellisistä onkin ihan jonkin verran aikaa.

Summa summarum: Espanjan kaupoista löytyy todella hyvin ihan kaikkea, eikä hinnatkaan ole mitään järkyttäviä!

Lisäksi Fuengirolassa sekä Centron Puodista, että Ewald´sista saa suomalaisia gluteenittomia tuotteita, kuten Moilasta ja Provenaa. Hinnat ovat tottakai kalliimmat kuin Suomessa.


Pikaruoka


Vaikka pikaruoka ei olekaan pääasiallisena ravintolähteenä mikään maailman paras juttu, aina välillä on pakko tyytyä siihen, mitä tarjolla on - tai siihen, mitä ehtii syödä. Ensimmäistä kertaa kun kävelin McDonaldsin ovesta sisään Fuengirolan rantabulevardilla, olin satavarma siitä, että nyt tarjotaan ehkä ranskalaisia, eikä niistäkään tiedä millaisessa kontaminaatiorasvassa ovat lilluneet.


Mutta kuulkaa ei. Mäkkäristä saa tilattua muutamaakin eri purilaista ja ranskalaiset gluteenittomana. Ja mikä parasta, kyytipojaksi saa halutessaan myös gluteenittoman oluen! Kyllä! Ja otin!

Burger Kingin gluteeniton hampurilainen ei ollut ihan yhtä hieno suoritus, mutta suoritus kuitenkin sekin.




Lisäksi rakastuin thaimaalaista katuruokaa tarjoilevaan PadThaiWokiin, joka sattui kätevästi olemaan muun muassa meidän kulmillamme, mutta koska se on ketju, paikkoja on runsaasti joka kaupungissa. Rakastan padthaita, mutta tässä paikassa oli myös erinomaiset kvinoapohjaiset ruoat, curryt ja salaatit. Kaikissa oli merkintä saako ne gluteenittomana, ja oluttakin oli gluteenitonta versiota saatavana jos sellaista kyytipojaksi mielii.


Ihanat kahvilat


Minulla on tapana löytää itselleni asuinpaikoistani nopeasti ihania kahviloita, missä notkua ja toisaalta myös, mista saa hyviä aamiaisia, koska rakastan niitä. Fuengirolassa ihastuin ensimmäisenä Go Green! -kahvilaan. Se sijaitsee junakadulla, ja siellä on tarjolla kaikkea raikkaista smoothieista, wrappeihin, sandwicheihin, salaatteihin ja lettuihin. Melkeinpä kaikkea saa gluteenittomana.

Erinomaisena asiakaspalveluna omistaja alkoi tekemään minulle kananmuna + banaani -lettujakin, vaikkei niitä alunperin ollut saatavilla.






Toinen lempparipaikka on Organic Cafe, joka on PYR-hotellista seuraavan korttelin kulmassa rantakadulla. Se on samanhenkinen paikka kuin GoGreen!, mutta ehkä hieman vielä laadukkaampi. Keliaakikko saa paljon täältä gluteenittomana, kuten Eggs Benedictit leivällä, smoothiebowlit jne, mutta esimerkiksi pizzat eivät ole gluteenittomia.




Lisäksi tykästyin myös Lorena Cafén tarjontaan. Lorena on ketju, joten näitä löytyy vähän eri paikoista, niin Fuengirolan bussikadulta kuin esimerkiksi Mijasin El Corte Inglesista. Yleensä syön täällä salaatin ja juon smoothien.




Junakadulla feria-alueen lähellä suomalaisomisteinen SanDeli tarjoilee lähestulkoon aina paria suolaista piirakkaa ja paria makeaa gluteenittomana. Itse tykästyin ihanan ilmaviin juustokakkuihin! Lisäksi sieltä saa erittäin herkullisia runebergintorttuja gluteenittomana Runeberginpäivän tienoolla.





Esteponan Cocora Café ilahdutti paitsi ihanalla sisustuksellaan ja laadukkaalla kahvilla, myös erinomaisella, gluteenittomalla suklaaleivoksella!




Kahviloita on pilvin pimein Aurinkorannikolla, ja jos ei aina tarvitse paakkelsia tai pullaa, varmasti löytyy aina jotain pientä närvintä, edes jäätelöä.

Lue aiempi postaus 3+1 vinkkiä Fugen kahviloihin täältä.

Esteponan kahvila- ja ravintolatarjontaa löytyy tästä postauksesta.


Tapas! Pintxos!


Hirveän monessa paikassa on tapaksia tarjolla, joten todennäköistä on, että useimmista paikoista saa keliaakikkokin jotain. Olemme mieltyneet arkiruokana eritoten Los Bolichesin kirkkoaukiolla sijaitsevaan Pepes Bariin, jonka tapasten hinta on 1-2 € / kpl, ja Pepe itse perheineen pyörittää paikkaa. Kaikki vaihtoehdot eivät ole sin gluten, mutta Pepe osaa kyllä kertoa, mitä ruokaa vatsaansa saa laittaa.




Lisäksi Málagassa La Taberna del Pintxo Málaga Larios oli myös erittäin herkullinen paikka, missä ei leipää löytynyt, harmi kyllä, mutta pintxoja tehtiin kyllä pyynnöstä gluteenittomana, kunhan vaan rouva kertoi, mitä halusi.




Myöhemmin kirjoittelen tänne meidän ihanasta pintxopäivästä La Riojan viinialueella, jossa sai myös leivälliset pintxot gluteenittomana, joten sekin on ihan mahdollista jossain päin Espanjaa!


Ravintolat


Aurinkorannikolla tunnetaan todella hyvin gluteenittomuus, joten lähestulkoon aina voi olla varma siitä, että ravintolasta saa gluteenitonta. Laitan tähän alle muutamia vinkkejä paikoista, mihin tykästyin oikein huolella.

Sami's beach bar - Torreblancassa rantakadulla sijaitseva Sami's Beach Bar tarjoaa nälkäiselle muun muassa burgeria, salaattia ja pizzaa. Nämä saa kaikki myös gluteenittomana (myös kotiinkuljetuksella!), ja ne ovat todella hyvää mättöruokaa, kun sellaista kaipaa. Kyytipoikana vanha kunnon gluteeniton Daura-olut, mitä on saatavilla ainakin myös Supercorista.





Munchie's - tämä ruotsalaisomistinen paikka sijaitsee PYRin lähellä, ja sieltä saa ehkä kaupungin parhaat purilaiset. Todella herkulliset, ja myös vegaaninen purilainen onnistuu gluteenittomana, joka on välillä harvinaista. Lähes kaikki muutkin hampurilaiset saa siis gluteenittomana, ja salaatit ovat täällä myös erinomaiset.




Pizza Maestro - ihan suoraan Los Bolichesin juna-aseman vieressä. Täältäkin saa pizzat gluteenittomana, samoin nachot.

Sizzler - Rafelin aukion vieressä sijaitseva Sizzler on intialais-mexikolainen ravintola, jonka mangokana paljastui lemppariksi. Täältä, kuten monesta muustakin etnisestä, saa todella hyvin gluteenitonta.




Mezzanotte - libanonilainen ravintola, jonka gluteeniton palvelutaso riippuu vähän siitä, miten hyvin asiansa saa selitettyä espanjaksi ymmärrettävästi. Leivän tilalle saa pyydettäessä lisäkasviksia dipattavaksi hummukseen, ja moni ruoka on lähtökohtaisesti jo gluteeniton. Tasokas paikka!




Sushiravintola Sukiyaki - ihana sushi! Tämä ravintola on tosi hauska siitä, että sushibuffet'lla on kiinteä hinta, saat siis syödä niin paljon kuin haluat, mutta keittiö tekee sushit vasta tilauksesta. Ja tilaus tehdään pädeillä, jossa voi klikata allergeenirajoitukset niin, että se automaattisesti herjaa, jos tuotteessa on gluteenia.

Kerralla susheja voi tilata 10 kpl. Sen jälkeen pitää odottaa hetki, ennen kuin voi tehdä seuraavan tilauksen.

Trattoria Gio - Centro Finlandiassa sijaitseva suomalainen italialaista ruokaa tarjoava Trattoria Gio palvelee keliaakikkoa gluteenittomalla pizzalla ja pastalla, ja eri herkullisilla alkuruoilla!



El Patio Fuengirola - Vähän paremman luokan paikka Fuengirolan keskustassa, jossa saa paljon hyviä kinkkuja ja juustoja, ja henkilökunta ystävällisesti kyllä säätää kaikkensa, jotta keliaakikolle saadaan sopiva annos. Leipää ei ole gluteenittomana, jos sitä kaipaa.




Sabores - tämä suomalaisomisteinen bistro sijaitsee Torremolinoksessa. Kävimme siellä muutamaan otteeseen, ja esimerkiksi blinit siellä olivat paitsi gluteenittomia, aivan järjettömän hyviä! Ihan voi lämmöllä suositella tätä bistrohenkistä paikkaa myös keliaakikolle, muutaman käynnin perusteella.




Gourmet market San Luis - Esteponassa on aivan hurmaava, vanha kauppahalli, joka on kunnostettu niin, että siellä toimii useampi, erinomainen ravintolakoju. Samaan pöytään ja sama seurue voi tilata vaikka jokainen eri paikasta ruokansa, tarjoilijat hoitavat tilauksen. Minä päädyin ottamaan tryffelipastan kun gluteenittomana kerta sai, ja se oli enemmän kuin loistava valinta. Pizzoja ei gluteenittomana ollut saatavana, mutta paljon muuta kylläkin.




Pachamama - perulaisravintola Málagassa tarjoilee paljon eri gluteenittomia vaihtoehtoja. Suurin osa on perulaiskeittiön käyttämien raaka-aineiden takia jo lähtökohtaisesti gluteenitonta. Ihania makuja ja värejä!

AC Hotel Marriot Malaga Palacio kattoterassi - täällä gluteeniton hampurilainen tai sandwich tarjoillaan mielettömän näköalan kera. Erinomainen paikka ottaa sekä drinkki, että lounas.




Jack's smokehouse - Marbellan Puerto Banuksessa löytyi ihan rantabulevardilta ihana Jack's Smokehouse, jonka listalta valitsin salaatin, vaikka muutakin gluteenitonta olisi saanut.



El Deslío - Finediningia Fuengirolassa, ja vieläpä varsin kohtuuhintaan. Emme olleet tehneet pöytävarausta etukäteen, ja saavuimme paikalle hääpäivänä juuri avaamisaikaan seitsemältä. Gluteenittomuus järjestyi ongelmitta. Leipääkin on tarjolla, ihan hyvää sellaista vieläpä.

Tämä on tietysti hieman tyyriimpi esitys, mutta treffi-iltaan, hemmotteluun tai juhlapäivään todella ihana paikka! 11-ruokalajin ateria kustantaa noin 70 € ja siihen viinit päälle joko halvemman tai kalliimman kautta.





Lisäksi suosimme todella usein aiemminkin mainittua GoGreen! -kahvilaa, sekä Organic Caféta ihan kaikkina ruoka-aikoina. :)


Erityisiä ruokakokemuksia


Muistatteko kun olimme Rondassa viinitilalla lounaalla? Se oli ihan mielettömän hyvä. Itseasiassa, se oli niin hyvä, että pelkästään kun ajattelenkin sitä, herahtaa vesi kielelle. Käynti ja lounas pitää aina buukata etukäteen, ja olimme ilmoittaneet gluteenittomuudesta. Kaikki järjestyi ongelmitta, enkä jäänyt paitsi mistään.

Niin loistava suoritus, että taidan haluta lähteä käymään täällä Bodega García Hidalgossa uudestaan, ja nopeastikin sitten. Nams!








Lisäksi kirjoittelen myöhemmin vielä meidän La Riojan -viinialueen käynnistä postauksia, ja siellä sekä Marques de Riscalin Michelintähtiravintolan 12-ruokalajin lounas, ja Marques de Murrietan High gastronomy -lounas olivat molemmat erinomaisia kokemuksia myös gluteenittomasti. Ne eivät kuitenkaan sijaitse Aurinkorannikolla, vaikka Espanjassa kuitenkin. Ja niistä lisää toisessa yhteydessä myöhemmin!


Erikseen voisin vielä mainita, että yleensä hotelliaamiaisilta on löytynyt pyydettäessä gluteenitonta leipää ja kaikkea muuta särvintä, ja vain aniharvoin on niissä tarjoiltu eioota.






Mitä tästä voimme oppia?

Ainakaan gluteenittoman ihmisen ei kannata uskotella itselleen, että Aurinkorannikolla pakotetusti terveellisemmällä ruokavaliolla pääsisi kiloja karsimaan, sillä tarjontaa ja vaihtoehtoja on ihan pilvin pimein. Ja lisäksi tämä kaikki varmaankin selittää myös sen, miksi meillä meni jonkin verran rahaa ulkonasyömiseen, kuten Fuengirolan asumisbudjetista näkyi.

Nälkä kyllä lähti, mutta kilot jäivät. :D



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?



keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Näin paljon maksaa autolla halki Euroopan Aurinkorannikolta Suomeen - varaudu tietulleihin!


Kuten aiemmin onkin käynyt ilmi, karavaanimme liikahti autolla Espanjaan ja takaisin. Musta Pantteri kiidätti meidät mennen tullen mukavasti läpi vanhan mantereen. Ainoastaan yksi rengasrikko aiheutti auton kanssa säätöä, mutta sen ajoitus oli jokseenkin täydellinen eikä aiheuttanut kohtuuttomia mutkia matkaan.


Istumalihaksia voi armahtaa ottamalla lautan Helsinki-Travemünde -välille niin kuin me teimme molempiin suuntiin, ja paitsi säästää reippaasti kilometrejä, myös joko aloittaa tai lopettaa reissu erittäin miellyttävällä tavalla, suunnasta riippuen. Lauttamatkasta lisää täällä.

Matkaa Travemündesta Fuengirolaan kertyy noin 2800 km / suunta ja sen voi tempaista urheilusuorituksenomaisesti kolmessa päivässä. Meillä kuitenkin lapset sanelivat hieman aikatauluja, ja luonnollisesti meitä myös kiinnosti nähdä muutakin kuin motaria. Matkaa taitettiin siis verkkaisempaan tahtiin.


Jos ihan tarkkoja ollaan, 
paluumatka kesti kaksi viikkoa





Mutta menipä kiireellä tai nautiskellen, kustannuksia kertyy joka tapauksessa.

Reittiä optimoimalla voi välttyä ainakin osasta tietulleja, mutta polttoainetta tarvitsee joka tapauksessa, ellei aja sähköautolla. Ne kustannukset on tietysti vähän riippuvaisia auton kulutuksesta, ja myöskin kuormasta, jota meillä oli ihan riittämiin. Erityisesti kun oltiin ensin täytetty autoa pulloilla La Riojasta, ja sen jälkeen lisää Champagnesta. Välillä täytyy löytää kattokin pään päälle, ellei sitten ole matkailuautolla tai -vaunulla liikenteessä.

Itse asiassa, nyt kun tarkemmin ajattelee, niin sellaiseen mahtuisi enemmän matkamuistojakin. Hmm.





Avaan tässä postauksessa meidän road tripin kustannuksia osittain suurpiirteisesti, osittain nippelitasolla. Ruokakuluja tässä ei käsitellä koska reissun päällä ruokailu on välillä mitä sattuu, mutta tietullit, polttoaineet ja majoitusten hintataso käydään läpi.

Lyhykäisesti eri maiden väliset huomiot voisi kiteyttää näin:

  • Saksassa saa varautua ruuhkiin.
  • Ranskassa on korkeat tietullit.
  • Espanjassa edullista.
  • Muutaman sadan kilometrin kokemuksella vaikutti myös siltä, että Belgiassa on paljon lehmiä.

Mutta avataanpa hieman lisää. Menomatkalta ei tullut pidettyä kirjaa kuluista samalla tavalla, joten tässä postauksessa käydään reitti läpi etelästä pohjoiseen.

Paluumatka oli jaksotettu kolmeen yhtä pitkään legiin, joista kukin oli n. 900 km. Nämä pätkät ajettiin kahdessa päivässä, eli yhdelle päivälle tuli ajoa keskimäärin 450 km. Pienimmän päiväunista ja kaikkien yleisestä jaksamisesta riippuen pisimmät päivämatkat olivat pitkälti yli 600 km, ja lyhimmät puolestaan reilu parisataa kilsaa. Tämä oli erittäin miellyttävä ja toimiva ratkaisu.




Tietullit


Tietulleja löytyi meidän matkan varrelta Espanjasta ja Ranskasta, kun taas Belgiassa ja Saksassa tiemaksuja ei kerätä. Saksassa tosin on puuhattu tietullien asettamista jo useamman vuoden, mutta vielä toistaiseksi autobahneilla saa ajella ilmaiseksi.


Tulleja voi vältellä myös valitsemalla pienempiä teitä, mutta niissä ei luonnollisestikaan ajaminen ole yhtä joutuisaa. Espanjassa tietullit olivat selkeästi Ranskaa halvempia, mutta toisaalta Ranskassa on tiemaksut osattu kohdistaa oikein, koska tiestö oli todella hyvässä kunnossa.





Joillain tarkastuspisteillä maksu pitää maksaa etukäteen, kun taas toisilla saa mukaan lippulappusen, joka pitää esittää seuraavalla tarkastuspisteellä. Maksua peritään ajetun matkan mukaan, ja maksuvälineenä käy joko käteinen tai kortti. Kaikki maksuvälineet eivät käy kaikilla kaistoilla, joten kannattaa olla tarkkana mille portille ajaa.



Portilta peruuttaminen on ikävää puuhaa jos perässä on useampi auto jonossa. Kuulemma.



Ainoastaan kerran meidän lappu oli viallinen, ja tarkastuspisteellä ei ollut henkilökuntaa paikalla joten asiaa piti selvitellä ontuvalla ranskalla puhelimitse. Normaalisti tietulleista selviää hyvinkin ripeästi.

Meidän tietullimaksut Espanjan puolella olivat:

Malaga 3,40€
Sesena 4,95€
Pamplona 2,20€
Irun 2,61€

...ja Ranskassa vastaavasti:

Péage de Piriatou 1,70€
Biarritz 2,50€ 
Benesse-Maremne 3,70€ 
Saugnac-et-muret 3,80€ 
Tours 32,80€
Orleans 12,40€ 
Granchette 23,90€

Tietulleihin kului kaiken kaikkiaan 93,96€ josta selkeä enemmistö Ranskan puolella.




Polttoaine


Huoltoasemia on kohtuullisen tiheässä. Bonuksena monet ovat sen verran isoja, että niistä löytyy ruokaa ja parhaista myös lapsille leikkikenttä tms. viihdykettä. Korttiautomaatteja ei juuri meidän tielle osunut, vaan suomalainen joutui ylittämään ihmistenkohtaamiskammonsa ja maksamaan tankkauksen huoltoaseman tiskillä.

Polttoainekustannukset olivat Espanjan osalta seuraavanlaiset:

Fuengirola 29,02l  40,31€  (1,40€/l)
Sesena 45,57l  63,30€  (1,39€/l)
Logrono 44,02l  57,84€  (1,31€/l)

Ranskassa:

Lormont 33,00l  55,35€  (1,68€/l)
Orleans 46,08l  69,21€  (1,51€/l)
Saulces-Monclin 45,15l  69,28€  (1,53€/l)

Saksassa:

Lipperland 41,25l  70,08€  (1,70€/l)




Ruoka


Ruokatarjonta on huoltoasemien yhteydessä vaihteleva, ja reissun päällä lipsahtaa helposti vähemmän optimaalisten ruoka-annosten pariin. Toisaalta, kerran eksyimme vahingossa myös kahden tähden Michelin-ravintolaan, joka valitettavasti oli juuri sulkenut lounaan osalta.

Ranskassa tämän suhteen kannattaa olla tarkkana, sillä ravintolat ovat monesti auki vain lounasaikaan klo 12-14 ja seuraavan kerran päivällisaikaan noin klo 19-21. Jos ruokabreikki osuu näiden välille, tarjonta rajoittuu äkkiä mäkkärin tai huoltoasemaravintolan kaltaisiin vaihtoehtoihin.





Ruokakustannuksia en avaa tässä sen enempää, koska niistä on jokseenkin mahdotonta vetää mitään keskimääräistä hintaa. Ruokaa kuitenkin saa tien päältä, ei tarvitse Suomesta lähtiessä pakata hernekeittoa reppuun.

Majoitus


Isompien huoltoasemien yhteydestä saattaa löytyä myös motelli tai hotelli, joten pään voi kallistaa tyynyyn heti kun on saanut autonsa ja itsensä tankattua. Me emme näissä kuitenkaan yöpyneet, vaan etsimme majapaikat joko Ibis- tai F1 -ketjujen hotelleista, joita löytyy matkan varrelta kuin sieniä sateella, tai vastaavasti AirBnB:stä pidemmille pysähdyksille.

Useimmat Ibikset ja etenkin F1-hotellit ovat kohtuullisen perustasoisia, joissa voi päänsä kallistaa tyynyyn ja jatkaa matkaa aamusta, haukattuaan leipä/muro/jugurtti -tyylisen aamiaisratkaisun. Bonuksena edullinen hintataso sekä yleensä helppo sijainti valtaväylän varrella, miinuksena joissain yhteiskäyttöiset vessat, ja rekkamiesseura, jos se nyt jollekin miinus on.





Meidän reissu oli tosiaan jaettu kolmeen osaan, joiden välillä yövyimme useamman yön samassa paikassa. Nämä majoitukset oli varattu etukäteen AirBnB:stä. Matkapäivinä puolestaan buukkasimme hotellit yleensä paria tuntia ennen paikalle saapumista, koska siinä vaiheessa yleensä tietää, ettei jaksa paljoa pidempään enää sinä päivänä autossa istua. Olimme liikkeellä sesongin ulkopuolella joten tilaa löytyi hyvin, mutta vilkkaampaan aikaan reissatessa kannattanee olla hieman enemmän etukenossa varausten suhteen.

Meidän majoitusten hintahaarukka oli nelihenkiseltä perheeltä:

Espanjassa 60 - 77€
Ranskassa 37 - 84€
Saksassa 68 - 96€

Majoituksiin meiltä kului yhteensä 13 yöltä 1079,83€ keskihinnan ollessa 83,06€.

Näissä tosiaan pidemmät yöpymiset La Riojassa ja Champagnessa mukana, mutta jos haluaa vain reissun päällä yösijan ennen seuraavaa legiä, voi keskihintaa tuoda tuntuvasti alas.



Yhteenveto


Kaiken kaikkiaan rahaa kului seuraavasti:

Tietullit 93,96€
Polttoaine 425,37€ (1,50€/l)
Majoitukset 1079,83€ (83,06€/yö)

Yhteensä: 1599,16€

Tässä siis mukana vain yllä luetellut kustannukset, eikä esim. ostoksia ja ruokailukustannuksia.

Rahaa saa kulumaan autolla liikkuessa jonkun verran. Jos tätä ajattelee puhtaasti kustannuskysymyksenä tai ajankäytön kannalta ja unohtaa lentoliikenteen päästövaikutukset, niin kyllähän esim. Norwegianin tarjouslennot 40 € / suunta kuulostavat äkkiä kovinkin paljon järkevämmältä vaihtoehdolta. Mutta sitten ei toisaalta pääse La Riojaan tai Champagneen!





Ilmastonmuutoksesta huolestuneena yksilönä pitää kuitenkin kiinnittää huomiota omiin valintoihin, ja tässä tapauksessa autoilevan perheemme hiilijalanjälki oli noin puolet verrattuna lentomatkaan. Tässä on kuitenkin niin paljon muuttuvia tekijöitä, ettei näiden vertailu ole aina kovin suoraviivaista saati yksiselitteistä, eikä mistään löydy suoraan laskuria tällaiselle, vaan salapoliisityö pitää hoitaa itse.

Lisäksi halusimme, että meillä on Espanjassa auto käytössä, ja tuntui hölmöltä ja väärältä ajatukselta ottaa sieltä vuokra-auto ja jättää oma auto Suomeen seisomaan siksi aikaa. Autolla reissatessa ehtii ajatuskin paremmin mukaan kuin lentäessä, ja reissusta voi tehdä miellyttävän road tripin mistä jää reilusti reissumuistoja kotiinviemisiksi. Ja ehkä ne muutamat pullot shamppanjaa ja viiniä.




Meidän Champagnen osuudesta voi muuten lukea täältä:
Näin suunnittelet matkan Champagneen!
Eri samppanjatilat ja -kierrokset vertailussa
Dom Pérignon on mies samppanjan takana ja Avenue de Champagne säilöö meille miljoonia pulloja
Paul-Etienne Saint Germain on uusi lempisamppanja!


La Rioja odottaa vielä kirjoittamistaan, mutta tuloillaan on! Stay tuned, se oli nimittäin mahtava kokemus ja paikka!



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

maanantai 20. toukokuuta 2019

Olen alkanut puhumaan itselleni toisin, ja se vie minut aina oikeaan suuntaan


"Hirvee kiire duunissa, tiedätsä? Mä en varmaan millään ehdi nyt."

"Meillon nyt niin paljon kaikkea, että katotaan tossa kuukauden päästä uudestaan."

"Tuli just tällanen kiireellinen juttu, haittaako sua, jos otetaan toisen kerran?"

"Mä en just nyt vaan kerkee."




Kuulostaako tutulta? Minusta tuntuu siltä, että näitä hokemia kuulee vähän jatkuvasti. Ei pysty. Ei kerkee. On vaan niin paljon kaikkea. Tai ehkä tulee pari päällekkäistä juttua, ja sitten pitää perua se toinen, on vaan pakko. Enkä tarkoita nyt henkilökohtaisesti, mutta kiire ja kaikenlainen pakko tuntuu ohjaavan ihmisiä yhä enemmän.

Kyllästyin jossain vaiheessa vuosia sitten siihen, että on jatkuvasti kiire. Ja että kaikkea on pakko. Osa siitä oli ihan totta, mutta osa oli myös tunteen aiheuttamaa. Eritoten harmitti se, että piti aina ajatella että sitku, tää helpottaa, sit mä teen niitä juttuja mitä haluan. Aina välillä havahdun vieläkin sellaiseen sitkutteluun. Että on vaan niin paljon kaikkea, että en pysty tai ehdi tekemään jotain.




Sitten vähän lyön itseäni henkisesti sekä poskille, että kankuille, ja herättelen itseäni. Ei se niin ole. Kyllä minä oikeasti ehdin jos haluan.


Kuuntelin äskettäin Aki Hintsan kirjan 'Voittamisen anatomia' (äänikirjana, koska kotiäidillä on haasteita saada lukuaikaa, mutta vaunulenkit menee hyödyllisesti näin). Se oli kertakaikkisen loistava. Periaatteessa kyse oli ihan perusasioista, sellaisista, jotka tiedän, jotka olen tiennyt jo vaikka kuinka pitkään. Että arvot ovat niitä asioita, jotka ohjaavat elämää. Ja että niiden pitää olla itselleen selkeät, kuin myös tavoitteiden. Että asioihin käytetty aika pitäisi heijastua siihen, mikä on tärkeää.

Jos perheelle ehtii vaikka viikossa antamaan tunnin, ja väittää sen olevan korkealla arvomaailmassaan, teot ja sanat puhuvat aika pahasti ristiin. Silloin elää ristiriidassa itsensä kanssa, ja siitä seuraa harvoin mitään hyvää.




Noin periaatteessa kun tietää omat arvonsa ja tavoitteensa, pitäisi asioiden olla helppoja. Paitsi ettei ole. Olen aina ollut sitä mieltä, että sanat luovat merkityksiä ja ohjaavat käytöstä. Eli pitäisi vielä muistaa puhua itselleen oikein.

Vasta kun aloin puhumaan itselleni, ja myös muille vähän eri tavoin, kun mitä aiemmin olin puhunut, asiat alkoivat selkiytymään. En sano enää, etten ehdi. Sanon, että juuri nyt en priorisoi tätä niin korkealle, että tekisin sen. Ja se kuulostaakin yhtäkkiä aika erilaiselta.




Annan tässä muutaman esimerkin:

En sano esimerkiksi, että en ehdi salille. Sanon että nyt priorisoin sähköposteihin vastaamista sen sijan, että menisin pitämään huolta itsestäni.

En sano, etten ehdi tavata ystävää. Sanon, että priorisoin tämän myöhemmin tulleen kutsun ystäväni edelle. Tai että pidän kaikkea muuta kuukaudessa tärkeämpänä, kuin tämän ihmissuhteen hoitamista.

En sano, etten ehdi leikkiä lasten kanssa. Sanon, että nyt pitää mielummin osallistua tähän tuikiturhaan nettikeskusteluun sen sijan, että viettäisin heidän kanssaan aikaa.

En sano, etten juuri nyt pysty lähtemään toteuttamaan tavoitetta, kun on niin paljon kaikkea. Sanon, että nyt priorisoin aikani sellaisiin asioihin, jotka eivät vie tavoitettani eteenpäin.

En sano, etten juuri nyt tee unelmani eteen mitään. Sanon, että pelkään liikaa menettäväni tämänhetkisen elämäni, koska koen sen arvokkaammaksi, kuin sen, mitä unelmalla olisi minulle annettavaa.





Yhtäkkiä koko ajatusmaailma alkoi tuntumaan selkeämmältä, ja sellaiselta, että pelkästään kieli ohjaa minut ihan erilaisiin päätöksiin. Kaikki jutut eivät nimittäin kuulosta ihan niin hyvältä ääneen sanottuna näin, kun silloin, kun syyttää kaikesta ainaista kiirettä ja pakkoa. Ne kun on sellaisia suuria ja tuntemattomia, jotka eivät ole minun käsissäni. Sen sijan elämäni priorisointi kyllä on.


Oletko koskaan miettinyt, miten puhut itsellesi - ja eritoten, miten se sinuun ja sinun elämääsi vaikuttaa?




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?