maanantai 9. syyskuuta 2019

Etsitkö uutta bilekohdetta? Suuntaa Tallinnan Telliskiveen!


Tämän syksyn ja talven teema on meillä nelikymppiset. Kauniit, etevät, fiksut ystävät osoittavat, että neljäkymmentä on uusi musta, ja se näyttää pirun hyvältä.


Parasta on, että useimmat ystävistämme haluavat merkkipaaluaan myös juhlistaa. Ja mikäpä siinä, kyllä meille aina hyvät bileet kelpaa. Muistatte varmaan, miten Miika juhli omia pyöreitään luksushuvilassa Kroatiassa. Mielettömän onnistunut keikka.




Oikeasti on ihanaa kokoontua ruuhkavuosien keskellä olemaan ihan vaan aikuisia, hetken vailla huolen häivää ja vastuuta, pysähtyä ja pohtia miten hyvin asiat elämässä on, mistä on onnistunutkaan saamaan sellaisia superystäviä, mitä kaikkea me ollaan jo ehditty tekemään - ja miten loistavalta tulevaisuus näyttää. Sen me jo kaikki tiedämme tähän ikään mennessä, ettei kaikki koskaan mene suunnitellusti, mutta voi mennä silti ihan hyvin. Tai paremmin kuin hyvin. Joskus tulee takkiin, mutta pidemmällä aikajänteellä asioita tarkastellessa useimmiten kuitenkaan ei.

Priorisointikyky on myös kirkastunut. Nykyään ymmärtää, mihin asioihin kannattaa keskittyä, ja mikä on oikeasti tärkeää. Kai se niin on, että ikä sittenkin tuo vähän viisautta mukanaan. Ja rentoutta.


Juhlia Tallinnan Fotografiskassa


Rakkaan ystävän pyöreitä juhlistetaan Tallinnassa. Elo-syyskuun vaihteen superlämmin viikonloppu lupailee jo Helsingin satamassa hyvää.




Porukasta itse kukin on saanut varata hotellit ja matkat oman maun ja tyylin mukaan - tärkeintä on, että kaksipäiväiset juhlat vietettäisiin yhdessä.

Heti perjantaina kokoonnumme yhdessä Tallinnan uuden Fotografiskan yläkertaan kattohuoneiston ravintolaan syömään. Fotografiska sijaitsee todella trendikkään Telliskiven alueella. Paikka on tälle Tukholmantuliaiselle täydellinen paikka. Übermatka maksaa jotain viisi euroa satamasta, taksi ehkä tuplat.






Fotografiskan yläkerran loftmaisessa ja teollisesti sisustetussa ravintolassa on newyorkmaista henkeä. Sen ruokakonsepti pohjaa Sustainable pleasure -filosofiaan, johon kuuluu muun muassa zero waste -tapa pyörittää ravintolla. Kaikki käytetään, tai kompostoidaan tai kierrätetään. Aamupalalta jääneestä puurosta tehdään mehevää leipää illalliskattaukseen, kasvien kaikki osat hyödynnetään, mutta se tehdään herkullisesti.

Leivän kanssa saa myös erinomaista yrttitahnaa itsekasvatetuista yrteistä.

Himputti, tässähän tuntee itsensä melkein filantroopiksi kun käy Fotografiskan ravintolassa syömässä.




Seurueellemme on varattu neljän ruokalajin menu hintaan 35 € / hlö. Miikan kanssa otamme tietysti vielä menuun sovitetun viinipaketin kylkeen. Ravintola on varautunut niin vegaaniseen kuin gluteenittomaan ruokavalioon, ja pärjää oikein mainiosti läpi kattauksen.

Menu on hyvin kasvispainotteinen (tervetullutta!), mutta pääruoan kanssa saa pienestä lisämaksusta myös eläinproteiinia mukaan annokseensa. Meille kalaa kiitos!







Puna- ja keltajuurta vieroksuva vegaani joukossa ei ole ihan yhtä tyytyväinen kattaukseen kuin me, muttei erityisen hapanta naamaa näytä hänkään (eikä tässä seurassa edes voisi).

Minä ja Miika myhäilemme kovin tyytyväisinä makuelämykseen. Myös viinimenu on oikein mainio, ruokien kanssa hyvin yhteensopiva. Sellaisinaan en olisi näitä viinejä koskaan valinnut, mutta sommelier on kyllä tiennyt mitä tekee sovittaessaan ne yhteen ruoan kanssa.

Voiton vie luonnollisesti jälkiruoka, joka harvoin paremman tason ravintolassa jättää kylmäksi.







Erittäin tyytyväisinä lähdemme ravintolasta. Kello on siinä vaiheessa jo niin paljon, että näyttely jää käymättä. Sen sijan alakerran Fotografiskan yökerhossa on alkamassa bileet. Tila näyttää aika kivalta, mutta sen verta tyhjältä, että suuntaamme katsastamaan Telliskiven muuta tarjontaa.


Street party, best party


Telliskivi on ihanasti boheemi, rento ja toimiva. Puutarhavalosarjat koristavat aukioita, ja illalla ne luovat hurmaavan tunnelman, yhdessä eri ravintoloiden ja baarien terassien kanssa. Olisipa Helsingissä jotain vastaavaa, huokailen mielessäni. Teurastamo pääsee lähimmäksi, mutta harmillisesti on pakko todeta, ettei se kyllä vetele mitenkään vertoja Telliskivelle.




Olen aiemmin käynyt Telliskivessä mm. syömässä Kivi, Paber, Käärid -ravintolassa, joka on täysin gluteeniton. Sellaista ravintolaa ei Suomesta taida löytyä. Korjatkaa toki, jos olen väärässä.

Hauskinta on, että vaikka luonnollisesti perjantai-iltana eniten bilettämässä on nuorempia, Telliskiven bileissä näkyy vähän kaikista ikäluokista edustajia. Ihan nuorimmat loistavat poissaolollaan. Juuri kun putkahdamme ulos Fotografiskasta, katubileitä pystytellään keskelle kaikkea.

Haemme juomat ja iskemme leirin pystyyn.






Ja mikä parasta, illasta tulee niin hauska, ihan juuri siinä kohdassa, että päädymme tanssimaan aina yökolmeen. Ei räkäkännissä. Vain ihanassa pienessä nosteessa, kevyessä, seitinohuessa, sellaisessa, ettei tee mieli lopettaa tanssimista koskaan.

Juomansa voi hakea mistä tahansa alueen baarista, ketään ei kiinnosta anniskelualueet, tai muut säädökset.




Olen valmis lyömään lukkoon jokakesäisen keikan aikuisten kesken Telliskiveen, tanssia katubileissä kevyillä jaloilla, huolettomin mielin, hymynkaare huulilla aamuun asti.


Puutarhajuhlat argentiinalaisessa ravintolassa


Seuraavana päivänä suuntamme takaisin Telliskiveen hotellilta. Olemme Miikan kanssa lilluneet kaksin ensin spa'ssa koko aamupäivän pitkän aamiaisen jälkeen.

Aurinko paistaa täydeltä taivaalta kun saavumme Telliskiven ravintola Q Argentina Grilliin toisen päivän juhliin. Tässäkin ravintolassa on teollista henkeä, mutta eri tavalla. Kaikkea ei ole tarkoituksella restauroitu vimpan päälle, vaan pintoihin on jätetty luonnetta. Sisustusratkaisut ovat luovia, ulkoseinää koristaa suuri seinämaalaus.








Ravintola on auki vain meitä varten, asetumme pihalle terassille syömään.

Kokki on pannut parastaan - pöytään kannetaan toinen toistaan herkullisempia grilliherkkuja. Pääpaino on kasviksilla, mutta jossain vaiheessa pöytään kannetaan myös ribsejä.






Meille on kannettu äänentoistolaitteetkin ulos, musiikista vastaa vieraiden tekemä Spotifylista. Tunnelma on kerrassaan erinomainen.

Palvelualttius näkyy myös siinä, että ravintolaa pidetään auki juuri niin pitkään, kun me haluamme viihtyä.







Minä ja Miika joudumme yhdeksältä sanomaan muulle jengille heipat, sillä lautta ja paluumatka Helsinkiin odottaa seuraavana päivänä siintävän muuton takia. Muut jatkavat vielä Tallinnan yöhön toistamaan edellisiltaa.





Jos jotain olisin kaivannut lisää, vain aikaa enemmän, ja käynnin Fotografiskan näyttelyssä. Muuten saa täydellisempää synttäriviikonloppua etsiä.

Ja Telliskivi, me tulemme vielä uudestaan, siitä voit olla varma.




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

maanantai 26. elokuuta 2019

Kaikki tuntevat apinan - vuoden sisään meitä on haastateltu näihin kaikkiin medioihin


Mediassa on nykyään tapana nostaa ilmiöitä esille henkilökohtaisten tarinoiden kautta. Sitä näkee ihan joka tasolla, jopa syvemmissä journalistissa tutkimuksissa. Ja kieltämättä, kyllä minuakin enemmän kiinnostaa lukea vaikka Talvivaarasta sen kautta, miten paikan jättänyt insinööri kertoo (ja todistaa todennetulla meilivaihdolla) mitä kaikkea viilunkipeliä yrityksessä on tapahtunut. 

Puhumattakaan tietysti vaikka siitä, miten joku on onnistunut kotiäitinä tekemään itselleen 250 000 euron omaisuuden muutamassa vuodessa sijoittamisella.




Yleensä melkeinpä aina, kun olemme kirjoittaneet rahasta mitään, sitä on pidetty Suomessa sen verta poikkeuksellisena, että usein päädymme kommentoimaan sitä myös johonkin valtamediaan, joka haluaa tehdä jutun aiheesta. Haastattelupyyntöihin melkeinpä kannattaa tarttua - ei sen takia, että kaikki julkisuus olisi aina hyvää, vaan koska blogi on julkinen, juttu voidaan kirjoittaa joka tapauksessa, ilman että saat sen lopputulokseen sanavaltaa.

Toisaalta olen myös sitä mieltä, että kerron mielelläni erityisesti näistä elämänmuutoksiin liittyvistä asioista ja unelmien toteuttamisesta. Ihan vaan sen takia, että se saattaa kannustaa muitakin elämään rohkeasti omannäköistä elämää, ja tekemään konventionaalisista elämänvalinnoista poikkeavia ratkaisuja.




Lisäksi monelle talouspuolen asiat voivat olla aika ratkaisevana tekijänä, joten on varmasti ihan kiva saada jotain tietoa, paljonko rahaa ne vaativat toteutuessaan. Edes suuntaa-antavasti.

Suurin kiinnostus nousi taannoin, kun avasimme koko vuoden maailmanympärimatkan budjetin. Nyt vuoden sisään olemme saaneet antaa haastatteluja paitsi rahasta, myös muusta. Katsotaanpa hieman, mitä kaikkea viimeisen vuoden aikana on ehditty julkaisemaan meistä:


Unelman hinta MeNaiset


MeNaiset kertoivat tarinan kolmesta unelmasta. Tässä jutussa yksinhuoltajaäiti halusi viedä lapsensa Lintsille - ja myöhemmin aurinkolomalle ulkomaille. Toinen nainen oli hankkinut itselleen hevosen. Me kiersimme pallon ympäri. Kaikki avasivat jutussa taustat, säästösuunnitelman tai rahoituksen unelmansa suhteen, ja kertoivat miten onnistuivat. Hauska vertailu, sillä unelmat ovat usein eri kokoiset.

Pelkäsin hieman, että saamme ryöpytyksen niskaan, mutta juttu oli tehty tosi kivasti, vaikka unelmat ja lähtökohdat olivat kovin erilaiset kaikilla.

Meidän osuus jutussa löytyy verkosta täältä, printtielehdessä kaikki jutut olivat putkeen, ja otsikoitu toisin.





Ilta-Sanomat ja maailmanympärimatka, joka oli priorisointikysymys


MeNaisista johdettu juttu tuli julki myös Ilta-Sanomissa. Otsikko oli kieltämättä vähän provosoiva, mutta itse juttuhan oli ihan asiallinen ja aiheesta.

Juttuun klikkaat itsesi täältä.





Helsingin Uutiset ja maailmanympärimatkan budjetti

MeNaisten juttu päätyi myös Helsingin Uutisiin. He olivat myös lukeneet MeNaisten jutun pohjalta kirjoittamani blogipostauksen, ja viitttasivat myös siihen. Erittäin mukavaa sellainen!

Omassa mediassaan, eli täällä blogissa, saa aina purkaa vähän eri tavoin asioita, ja antaa pidempiäkin selityksiä niin halutessaan. Printtilehdessä on yleensä aina rajattu merkkimäärä, eikä sinne koskaan mahdu ihan kaikkea.

Tämä oli hauska yhteenveto, lue täältä!





Vauva-lehti ja lasten ikäero


Kun meidän perheeseen syntyi toinen lapsi, ja ikäero oli ehkä normaalia suurempi, Vauva-lehden toimitusta kiinnosti tietää, miltä ikäero on tuntunut eri perheenjäsenten osalta, ja miten päädyimme tähän ratkaisuun. Mukava pieni juttu, jonka kuvaukset tehtiin niin, että meille jäi aikaa tunti siirtyä Saksaan lähtevälle lautalle, ja suunnata nokka kohta Fuengirolaa Mustan Pantterin kyyditsemänä. Ei siis mitään kiirettä. :)

Minun osuus jutusta löytyy täältä, ja Miikan kertomaa osuutta ei verkosta löytynyt, vain lehdestä.




Fuengirolan Suomiradio ja miten päädyttiin Fugeen


Fugen Suomiradiossa on tapana haastatella - yllätys, yllätys - suomalaisia, jotka viihtyvät Fugessa. Samin haastattelussa käytiin vähän läpi sitä, miten päädyimme Fugeen, mitä siitä ajattelemme, ja mitä kaikkea sitä on tullut puuhattua ennen Espanjatalvea.

Haastattelu löytyy yllättäen Youtubesta täältä!



Iltasanomat ja Espanjan asumisen kuukausibudjetti


Kun palasimme Espanjasta ja avasimme Fugen kuukausibudjettia, Iltasanomat innostui kertomaan millaiset kustannukset perheeltä kuukaudessa oli.

Ihan odotettavissa oli se, että väärin on kommentoijien mielestä rahaa käytetty, eikä noin saisi tietenkään elää ja tehdä. Onneksi kommentoijien joukkoon oli eksynyt myös harvinaisen selväjärkisiä tyyppejä, joiden mielestä kustannukset eivät olleet lainkaan niin korkeat.

Budjetin avaamisella oli tarkoitus avittaa sellaisia, jotka miettivät jotain vastaavaa. Siitä näkee hieman, minkälaisia rahoja voi varata asumiseen, ruokaan, kouluun jne. jos asiat toteuttaa jokseenkin samalla tavalla kun me. Jokainen tekee luonnollisesti mieltymystensä mukaisesti kulutusvalintansa.

Iltiksen juttuun klikkaat itsesi täältä.




Ebookers ja vinkit lasten kanssa matkustamiseen

Matkailuportaali kokosi suomalaisten huippubloggaajien vinkit lasten kanssa matkustamiseen. Suuret, jaetut viisaudet löytyvätkin täältä.




Etelä-Saimaa ja mikä Lappeenrannassa vetoaa


Meidän jokavuotinen, rakas kesälomakohde, Miikan kotipaikka, tuo Saimaan jalokivi, Lappeenranta, on Etelä-Saimaa -lehden koti. Toimittajaa kiinnosti vuosi sitten kirjoittamani postaus, jossa ylistin Lappeenrantaa maasta taivaaseen kotimaankohteena. Seison sanojeni takana edelleen. Ja se on muuten yksi blogin luetuimpia postauksia. Sitä voi matkabloggaaja matkustaa maailman ympäri, käydä paratiisisaaria päiväntasaajalla, sukeltaa haiden, rauskujen, valaiden ja delfiinien kanssa, vaellella Himalajalla, ja silti kiinnostavinta on, kun kirjoittaa Lappeenrannasta. Eikä kuulkaa lainkaan ihme. Se on kyllä hieno paikka se!

Juttu on tilaajille ainoastaan, mutta täältäpä sen saa halutessaan lukea.





Yhteishyvä ja Espanjatalven budjetista ja lähtösyistä


Elokuun Yhteishyvässä olimme kertomassa Raha ja talous -osiossa taasen meidän Espanjatalvesta ja sen kustannuksista. Bonuksena oli vähän jännää löytää itsensä lähi-Alepan megajättiscreeniltä kun meni sinne ostoksille. Oman naaman näkemiseen ei taida ihan hevillä tottua. Tykkäsin kovasti jutun sävystä.

Klikkaa itsesi Yhteishyvän juttuun täältä!



BBC ja etätyöskentely Suomen malliin


Sitten tuli toinen näkökulma Espanjatalveen, nimittäin se, miten se on onnistunut työnteon tiimoilta. Pääosan tässä otti Miika, sillä itse hoidin pääosin kuopusta kotona viime talven ajan Fugessa. Suomi on tutkimusten mukaan yksi joustavimpia maita etätöiden osalta, ja totta tosissaan, onhan se aika hyvin, että Miikalle suotiin mahdollisuus järjestellä asiat niin, että saimme Espanjatalven onnistumaan.

Siellä se Miika siis BBC'ssä patsasteli, ja itse löydyin jutuista mainintana "his wife, who just had a baby, and was on parental leave".

BBC:n juttu löytyy täältä klikkauksen päässä!





Toimittajat bongailevat meitä bloggaajia usein somesta, mutta myös ihan vaan googlettamalla. Bloggaajat ovat jo lähtökohtaisesti tehneet elämästään ainakin joiltain osin julkisen, ja toisaalta kertovat myös mielenkiintoisia tarinoita, joten tavallaan se kai on luonnollistakin, että heitä (tai meitä) haastatellaan ahkerasti.

Oletko muuten koskaan miettinyt, minkälaisia juttuja klikkailet ja luet?




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?


sunnuntai 25. elokuuta 2019

Vuoden sisään olemme muuttaneet kaksi kertaa, ja muutamme ainakin vielä kolme


Etäältä on aina helppo ihannoida. 

Aina välillä kun kertoo uusille tuttavuuksille viettäneensä koko viime talven Espanjassa, koska se nyt sattui olemaan mahdollista, huomaan sellaisen pienen pilkahduksen ihannointia - "voisinpa tehdä jotain vastaavaa." Se on sellainen pieni, ohimenevä hetki, yllätysmomentin paljastuminen toisen kasvoilla, haikeus räjäyttää pankki itsekin, ja myös hetki, kun ehkä ohimenevän silmänräpäyksen ajaksi valaa uskoa toiseen siitä, että muutos voisi olla mahdollista.

Samanlainen reaktio on yleensä, jos joskus kerron tehneeni vuoden maailmanympärimatkan.




En useastikaan lähde sen kummemmin puimaan asiaa, koska se ei ole ensinnäkään tarkoituksenmukaista, eikä välttämättä myöskään sopivaa. Jos jotakuta kiinnostaa aihe enemmänkin, hän varmasti palaa asiaan joskus myöhemmin, kun siltä tuntuu.

Tämän vuoksi usein jää kertomatta se, että kaikki ehkä kuulostaa jotenkin ihanalta ja vaivattomalta, mutta todellisuudessa se vaatii vähän kaikenlaisten epämukavuuksien sietämistä, asioista luopumista, ja kaikkea sellaista, jonka takia moni ei lähde tekemään elämänmuutoksia.


Olen välillä huomannut kaipaavani rutiineja, turvallisuutta, arkea.





Sellaista arkea, mitä suurin osa ihmisistä elää. Se nimittäin kuormittaa hirmuisen paljon vähemmän, kun asioita ei tarvitse olla jatkuvasti järjestelemässä. Voi keskittyä siihen, että muistaa varata itselleen ryhmäliikuntatunnin, miettii, mitä ensi viikolla syödään, tietää, missä asutaan seuraavan vuoden, kahden tai ehkä jopa kymmenen päästä niin halutessa. Tai edes kolmen kuukauden päästä.

Ehkä se ei sinkkuna olisi ihan samanlaista, mutta minun elämässäni on vahvasti mukana parisuhde ja vielä kaksi lastakin. Se tarkoittaa sitä, että asiat pitää aina järjestellä neljän osalta, eikä kaksi neljästä hoida itse mitään omista asioistaan.




Tänä vuonna olemme muuttaneet jo käytännössä kaksi kertaa.

Ensin jätimme Fuengirolan vuokrakotimme ja lähdimme roadtripille. Reilu parin viikon roadtrippailun jälkeen saavuimme Suomeen, ja asetuimme hetkeksi asustelemaan ystävien nurkkiin. Sitten saimme vuokra-asuntomme alle. Asetuimme noin seitsemän muuttolaatikon verran asuttamaan sitä.

Se asunto on ollut onnellisten koti. 

Sehän on pieni, niin pieni, että harva nelihenkinen perhe sellaisessa asuisi, mutta meillä ei ole ollut muutaman käytännönjärjestelyn lisäksi ongelmia mahtua kaksioon. Tavaravähyyden takia olemme todellakin voineet keskittyä olennaiseen - ryhmäliikuntatuntien varaamiseen, ruokalistojen suunnitteluun, harrastamiseen, rutiineihin ja arkeen. Ihanaan tekemiseen, vailla huolen häivää.




Valitettavasti asunto on meillä vain määräaikaisesti, joten ihan näillä näppäimillä joudumme pakkaamaan nuo seitsemän muuttolaatikkoa, ja siirtymään uuteen vuokrakotiin. Se ei onneksi ole kaukana, mutta se on pitänyt löytää, sopia, hoitaa kaikki asunnonvaihtoon liittyvät asiat, kuten vakuudet, vakuutukset, sähköt jne. Tiedätte varmasti. Ensi viikonloppuna kannamme tavarat taas uusiin neliöihin, sopeudumme taas kerran uuteen arkeen.

Ja tiedämme jo nyt, että sekin on vain määräaikainen. Ennen seuraavaa asuntoa, jonka tiedän, meillä olevan, väliin jää pieni väli. Joudumme siis varmasti muuttamaan vielä kolme kertaa tänä vuonna.




Asiat voisivat toki mennä helpomminkin, jos olisimme jo löytäneet ja saaneet Helsingistä meille sopivan kiintopisteen, mutta sitä ei ole vielä tullut vastaan. Ja toisaalta, jos aikoo talven viettää aurinkoisemmissa maisemissa, senkin kiintopisteen vuokraukset ja muu säätö pitäisi hoitaa kuntoon. Jos fyrkkaa, eli massia, eli hilloa, eli euroja riittäisi mielin määrin, ei tämäkään tietysti olisi haaste. Useimmilla meistä tavistyypeistä kuitenkin on jonkinlainen budjettiraamikin olemassa.

Että jos mietit että ihanaa, onpa noilla ihana elämä, ja voi vitsit mä haluan kanssa, voit ihan hyvillä mielin muistuttaa itsellesi, että onhan tässä aikamoista säätöäkin taustalla.

Siitä voi esimerkiksi lähteä, että esittää itselleen kysymyksen "kuinka monta kertaa vuoden aikana jaksaisin muuttaa?"



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

tiistai 20. elokuuta 2019

Pohjois-Saksan maaseudulla Hoisdorfista löytyy satumainen yöpymispaikka


Viimeinen ilta Euroopan road tripiä Fugesta Helsinkiin pitää viettää jossain lähellä Travemündeä, koska sieltä lähtee meidän laiva kohti Helsinkiä keskellä pimeintä yötä. Hotelli ei oikein tunnu hyvältä vaihtoehdolta, joten päädymme selaamaan AirBnb'tä. 

Ja tuossa, n. 50 km päässä satamasta Hoisdorfissa huomaamme sympaattisen oloisen 'mökin'. Tai sillä nimellä sitä markkinoidaan.




Ajamme pitkin Saksan maaseutua, pienet kylät vaikuttavat vaikka ja kuinka sympaattisilta. Lehmukset koristavat kauniisti ajotietä. Käännymme huomaamattoman portin eteen, ja ajamme sisään pihalle.

"Onpa hurmaava maatila", ajattelen heti. Pihalla on vastassa vapaana kulkeva kissa, aitauksessa näkyy olevan lampaita, ja kanatkin kotkottavat jossain. Hyvin hoidettu piha on vehreä. "Mökiksi" tituleerattu näyttää pikemminkin vanhalta kesähuvilalta.


Se on kuulemma omistajapariskunnan isännän lapsuuskoti, mutta toiminut pitkään puutarhanhoitajan asuntona, kun uusi ja modernimpi rakennettiin tilalle. Nyt se on meidän iloksemme AirBnb-käytössä.






Koska kello on saapuessamme jo paljon ja kauppaan on muutama kilometri, hurmaava isäntäperhe toivottaa meidät tervetulleeksi mukaan syömään. Saamme samalla kierroksen uudessa talossa, ja katsauksen historiaan.

Alunperin tontille ei ole kulkenut edes kunnon tietä, ja sen hankintahinta joskus sata vuotta sitten, ellei ylikin, on ollut hyvin edullinen. Edes vieressä olevaa kylää ei ollut, vaan talo rakennettiin käytännössä keskelle ei mitään periaatteella "palvelut seuraavat kyllä perässä". Maata on omistuksessa paljon ympäristössä. Uusi talo on suunniteltu todella ympäristön huomioiden, ja takana aukea isoista ikkunoista ja terassilta mielettömät maisemat niitylle.






Sitä niittyä, sitä tosissaan riittää. Tilalla pidetään lampaita, jotka huolehtivat siitä, ettei ruoho pääse kasvamaan yli. Lampaat ovat puolivillejä, ja ne halutaan sellaisena pitääkin. Samaa lajiketta ei muuten juurikaan enää löydy, joten näitä lampaita lainataan välillä lammasvauvatalkoisiin, ettei laji katoa.

Saamme osallistua kanojen ruokintaan ja lampaiden keräämiseen yöpuulle navettaan. Lapset rakastuvat viimeistään tässä vaiheessa.






Talo on vanha, mutta siitä on pidetty hyvää huolta. Alakerrassa on keittiö ja olohuone, hyvin skandinaaviseen henkeen sisustettu designhuonekaluilla. Nurkassa on talon lasten vanhoja leluja. He ovat jo itse aikuisia. Yläkerrassa on kaksi isoa makuuhuonetta ja kylpyhuone.






Me nukumme kaikki yön erinomaisen hyvin, ja heräämme kirpeään alkukesän aamuun ilman ajastettuja herätyksiä. Kurvaan lähikaupalle ostamaan aamiaistarpeet. Tuorepuristettua appelsiinimehua juodessa kaikessa hiljaisuudessa maisemia ihaillen mietin, ettei se elämä landellakaan, varsinkaan Saksassa, varmaan hassua olisi.






Ehdimme vielä ennen lähtöä tekemään kävelylenkin lähimaastoihin. Rypsipellot kukkivat keltaisenaan, peltojen halki kulkeva luontopolku lähikylään soljuu yllättävän nopeasti. Myös kirsikkapuut kukkivat juuri samaan aikaan.







Kirsikkana kakun päällä huomaamme vielä pienen lammen tilan mailla. Puunoksaan on kiinnitetty keinu. Lampaat laiduntavat muutaman kymmenen metrin päässä rauhassa sillä välin kun kiikutan esikoista keinussa, ja kokeilen vähän itsekin.

Maisema on kuin sadusta.





Tila on kerrassaan niin hurmaava, että mietin milloin pääsisimme tänne ihan ajan kanssa vain olemaan ja lorvimaan. Vähän syöttämään kanoja, kulkemaan keskellä peltoja, keinumaan lammen luona. Ehkä taas vuoden kuluttua, tai ehkä aiemminkin.


Puutarhurin taloa vuokrataan edullisimmillaan yhdelle henkilölle 45 € / yö. Nelihenkiseltä perheeltä veloitettiin 95 €, mutta hinta on luonnollisesti riippuvainen ajankohdasta. Nyt syksyllä taloa näkyy vuokrattavan edullisemminkin. Jos vähän erilainen, satumainen yösija Saksan maaseudulla lähellä Travemündeä kiinnostaa, klikkaa itsesi tänne AirBnb-sivulle. Selvisimme ruuhka-ajan ulkopuolella Finnlinesin satamaan täälä noin 40 minuutissa.

Muista olla varaamatta kuitenkaan niitä päiviä, mitä me tarvitsemme. ;)





Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?