torstai 31. lokakuuta 2019

Kaikki mitä kaipaan - ja mitä kohta saan


Kun palasimme viime keväänä Suomeen, koin jatkuvia kulttuurishokkeja. Se on oikeastaan vähän typerää, sillä olenhan suurimman osan elämästäni elänyt ja kasvanut Suomessa siksi, mikä olen. Pystyin toteamaan, että ihminen, tai ainakin minä, on kovin sopeutuvaista sorttia. Olin ehtinyt adaptoitumaan jotenkin niin täysin espanjaelämään, maan ilmastoon, ihmisten asenteisiin, maisemiin, väreihin ja aurinkoon, että kavahdin kovin toukokuisia lumisateita, harmaita maisemia ja sisäänpäinkääntyneisyyttä.

Joitain shokkeja tuli koettua myös ruokaostoksilla.




Hassua on, etten vieläkään ole oikein kotiutunut uudestaan takaisin omaan kotimaahani. Olen kulkenut puolikkaana pitkin katuja ja kujia, aina välillä toivonut olevani muualla, vaikka asiat ovat ihan hyvin. Joiltain osin oikein todella hyvin.

Olen aikuisiällä kasvanut vinoon siltä polulta, mikä meille tämän maan kansalaisille annetaan helppona, ennalta määriteltynä reittinä kehdosta hautaan. Se soljuu kovin mukavasti kun sille astuu, ja jatkuu vaivattomasti sen kummemmin asiaa miettimättä. Ja se on ihan mukava ja hyvä polku. En ole kyennyt sitä astelemaan kuten kuuluisi, vaan lähtenyt tallaamaan omia sivupolkujani.

Ei mitään ennalta tallaamattomia kaikki niistä mitenkään, mutta sellaisia, minne enemmistö ei koskaan eksy.




Se on tuntunut oikealta. Samalla se on vienyt elämän siihen tilaan, etten ole kunnolla kotona enää missään.

Viimeiset viikot olen mennyt oikeastaan fiilistellen sitä, mitä ihan kohta pääsen taas tekemään. Kaikkia näitä asioita olen kaivannut. Kaikkia näitä asioita aion tehdä, heti ensimmäisellä viikolla. Osan ehkä heti ensimmäisenä päivänä. Kun taas saavumme Aurinkorannikolle Espanjaan.


1. Paljain jaloin kävely varpaat syvällä lämpimässä hiekassa


Tästä sielu ammentaa voimaa. Se maadoittaa minut, se tuntuu siltä, että kaikki huolet häviävät ja olo on kymmenen kiloa kevyempi ihan heti.




2. Aamiainen, välipala tai oikeastaan ihan mikä tahansa ruoka GoGreenissä


Tästä tuli viime syksynä heti meidän kantis. GoGreenin omistaja ei puhu englantia, emmekä mekään kovinkaan hyvin espanjaa, mutta ymmärsimme toisiamme aina täydellisesti. Omistaja alkoi valmistamaan minulle gluteenittomia lettusia, sain lähestulkoon mitä halusinkaan aina sopivasti erityisruokavaliolle tehtynä. Ja ne smoothiet ja mehut! Ja smoothiebowlit! Aah!

Ensimmäisenä päivänä. Lupaan.


 



3. Tiistaimarkkinoiden saalis


En malta odottaa että saan hakea tiistaimarkkinoilta taas kaikki tuoreet kasvit ja hedelmät. Saavumme keskiviikkona, mutta olen pyytänyt Fuengirolaan kotiutunutta Intensiivisesti by Idaa hakemaan meille vähän kausituotteita. Kuulemma granaattiomenat ovat nyt parhaimmillaan. Lisäksi tietysti ainakin mangoja!





4. Iltapäiväkävely Paseolla


Ilman päämäärää ihan pelkkää spatseeraamista Paseolla. Ehkä Bellalla on rullaluistimet. Ehkä haetaan smoothiet jostain ravintolasta matkalla, tai käydään jätskillä.





5. Carrefourin croissantit viikonloppuaamiaisella


Nämä on parasta, mitä gluteenittomana löytyy mistään. Harmi, ettei löydy Suomesta. Mutta kohta taas.



6. Auringonnousut


Istuin melkein joka aamu katsomassa tätä vähintään terassilta. Joskus ihan rannaltakin. Tarvitseeko tätä erikseen perustella?




7. Ilo ja hymy


En ole ehkä ihan niin paljon hymyillyt viime viikkoina kun lähdön lähetessä tuhat asiaa vyöryy niskaan. Mutta on siinä sekin, ettei täällä Suomessa ihmiset hymyile ja iloitse samalla tavalla enää kesän jälkeen. Eikä se ole mikään ihme. Vaikeaa se on löytää suuri ilo ja onni kun työmatkapyöräillessä kasvoille vihmoo räntäsade, ja vähintään sormet ovat jäässä hanskoista huolimatta. Auringossa on helpompi heittää hymy huulille.

Lupaan siis hymyillä enemmän. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien.





Seitsemän päivää lähtöön on.



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?


sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Esitätkö kysymyksiä somessa? Kannattaa ehkä harkita seuraavan kerran - some tarvitsee oman "keltaisen listan"


Kuten kunnon someaktiivin kuuluukin, olen jäsen todella monessa ryhmässä Facebookissa. Erityisesti reissausryhmiä on vaikka ja kuinka, ja sitten on kaikenlaisia erilaisia muita intressiryhmiä. Kaikkia ryhmiä yhdistää yksi tekijä: jostain syystä ryhmän jäsenet ovat alkaneet ajattelemaan, että fb-ryhmien 'Kirjoita julkaisu' -kenttä on yhtä kuin Google. Samoja kysymyksiä kysytään samassa ryhmässä parhaimmillaan useita kertoja päivässä.

Tämä ominaisuus ei selvästi ole sen yleisempi missään erityisessä ikä- tai paikkakuntaryhmässä. Se on ihan yleinen ominaisuus missä tahansa ihmisryhmässä.

Mitäs se sitten haittaa, jos kaikki vähän kyselee aiheita, jotka mietityttää?




Noh, se kuluttaa kamalasti muiden aikaa. Se aiheuttaa kohinaa. Se peittää alleen kohinallaan muita aiheita.

Jos vaikka postaa kysymyksen ryhmään, jossa on 10 000 ihmistä, ja sen saman kysymyksen esittää kaksi tyyppiä eri aikaan samana päivänä, se tarkoittaa sitä, että parhaimmillaan 10 000 ihmistä pistää siihen aikaansa 20 sekuntia kaksi kertaa sinä päivänä.

Se on 6666 minuuttia. Tai 111 tuntia. Ihmisten aikaa. Siihen, että jonkun mielestä oli hyvä idea laittaa kysymys facebookin "Kirjoita julkaisu" -kenttään, sen sijan, että vaikka käyttäisi ryhmän hakua tai Googlea.

Jos kysyjä itse olisi kirjoittanut saman Googleen, tai hakukenttään, aikaa olisi kulunut 20 sekuntia, yhdeltä ihmiseltä. Some on täynnä kohinaa jo ilman tätä.




Äskettäin Helsingissä järjestettiin Nordic Business Forum, jossa aina on upeita puhujia. Kyllä! Näin myös George Clooneyn siellä livenä. Yksi esiintyjistä oli Juliet Funt, joka vannoo paremman organisaatioviestinnän nimiin.

Julietillä on olemassa metodi nimeltä keltainen lista.

Se tarkoittaa työympäristössä sitä, ettei jokaista kysymystä tai linkkiä laiteta ajattelematta kollegalle, vaan kerätään jokaiselle henkilölle ns. "keltainen lista", ja henkilökohtaisesti kysytään kerralla useampi juttu, jos asiat eivät ole selvinneet siihen mennessä muuten. Sähköposti pysyy kaikilla siistimpänä, viestintä selkeämpänä, ja se vaikuttaa tietysti ajatuksenjuoksuun ja työn lopputulokseen. Kaikki tietotyöläiset ainakin tietävät mistä tässä puhutaan.

Henkilökohtaisesti esitetty asia on myös viestinnällisesti tehokkainta, eikä jäädä sähköpostilimboon. Tai somessa, kommenttilimboon juupas-eipäs -vastauksilla.




Somessa keltainen lista voisi tarkoittaa sitä, ettei jokaista päähän juolahtavaa kysymystä heti kysyttäisi kymmeneltä tuhannelta ihmiseltä, vaan maltettaisiin hetki, ja kokeiltaisiin vaikka hakuja paitsi fb-ryhmistä, ja sen jälkeen Googlea.

Voisi säästyä päivittäin vaikka 111 tuntia aikaa muilta ihmisiltä. Ehkä jopa paljon enemmän. Juliet Funtin englanninkielisen videon aiheesta voi katsoa täältä.


Olen lisäksi välillä vähän huolissani siitä, millaisia kysymyksiä somessa esitetään ihan tuikituntemattomille, esimerkiksi omasta terveydestään, varallisuudesta tai ihan oikeudellisista asioista.


Millaisia ne kysymykset sitten on, joita kysystään jatkuvasti? Noh, tässäpä muutama niistä, ja samalla vastaukset.



K: Moi kaikki, mulla olis lomaa heinäkuussa, jee! Meitä olis minä, ja mummo, ja sen serkku ja sitten Risto ja Liisa, ja kolme pientä porsasta, mitä kohdetta suosittelet!

V: Moi Lenni-Lomailija! Kukaan ei oikeastaan voi tietää että mistä sinä, mummosi, sen serkku, Risto, Liisa ja kolme pientä porsasta tykkää. Kukaan ei oikeastaan voi myöskään tietää tämän perusteella, mitä te haluatte lomaltanne. Kukaan ei myöskään tiedä, millainen budjetti teillä tähän hommaan on. Eikä kukaan tiedä minkä tasoista lomaa kaipaatte, tai mitä aktiviteetteja haluatte tehdä. Siksi neuvoisin vaikka ensin kertomaan kaikki nämä asiat, ja sitten mahdollisesti selaamaan kaikki ryhmän kolmetuhatta vastaavaa kysymystä ennen kuin palaat asiaan.

Sitten on myös tosi paljon esimerkiksi matkablogeja, matkalehtiä ja muuta inspiroivaa materiaalia, jotka mahdollisesti voisi auttaa tässä asiassa. Ne muuten löytyy, jos vaikka hakee Googlesta. Matkatoimistot on ihan erikoistuneita myös matkojen suunnitteluun toiveiden mukaan jos valmiista paletista ei löydy mieluista. Vaihtoehdot näkee usein internetistä.





K: Mihin aikaan kulkee juna paikasta A paikkaan B?

V: Hei Jaakko-junailija, parhaiten kysymykseesi vastaa junayhtiön kotisivu. Tätä on myös kysytty ryhmässä tosi monta kertaa aiemmin, ja kymmenet, ellei sadat vastaukset löytyvät tosi kivasti hakutoiminnalla. Veturimiehet heiluttaa vaan!


K: Meidän jarkko-pirkko-alexandra on 3 kuukautta, mihin suosittelisitte että matkustan vauvan kanssa?

V: Moikka Äityli, tämä kysymys on kysytty noin 23 kertaa jo tämän viikon aikana tässä ryhmässä, ja niihin on yhteensä kerääntynyt tällä viikolla 2741 kommenttia siitä a) minne kannattaa matkustaa b) ettei kannata matkustaa, koska vauvalla ei ole rokotuksia c) että hyvä äiti pysyisi lapsensa kanssa kotona d) miten meidän päivi-matias-jesus-maria pulauttelee niin paljon, ettei sen kanssa voi edes lähteä minnekään.

Ennen kuin siis kysyt, kokeile ryhmän hausta, löytyisikö kysymys sieltä jo entuudestaan.





K: Olen lähdössä Dubaihin, mitä suosittelette?!

V: Moikka Dubai-David, tämä kysymys on kysytty tässä ryhmässä viimeisen kuukauden aikana noin 18 kertaa (huomattavasti vähemmän siis kun vauvan kanssa matkaamisesta!), ja kommentteja on kerääntynyt 883. Saatat löytää sieltä vastauksen.

Ennen kuin siis kysyt, kokeile ryhmän hausta, löytyisikö kysymys sieltä jo entuudestaan!



K: Olen lähdössä Indonesiaan (Balille), mitä suosittelette?! Kaikki vinkit kehiin nyt!

V: Moikka Indonesia-Iita, ja Bali, hei tosi nasta paikka! Tämä kysymys on kysytty tässä ryhmässä viimeisen kuukauden aikana noin 38 kertaa (huomattavasti vähemmän siis kun vauvan kanssa matkaamisesta, mutta enemmän kuin Dubaista!), ja kommentteja on kerääntynyt 1024. Saatat löytää sieltä vastauksen.

Ennen kuin siis kysyt, kokeile ryhmän hausta, löytyisikö kysymys sieltä jo entuudestaan!





K: Mä olen lähdössä Kongo-Yemen- Itä-Timor-Baku-Siperia-Antarktis-Marshall saaret -reissulle! Mitä rokotuksia mun kantsis ottaa, mitä ootte muut ottaneet?!

V: Moikka Reissu-Repe. Nyt yksi juttu - kyse on sinun terveydestä, mahdollisesti elämästä. Oletko ihan varma, että haluat jättäytyä asiassa ihan täysin tuntemattomien varaan?

Jos, niin suosittelen, että osallistut johonkin meneillä olevaan rokotetutkimukseen klamydian estämiseksi rokotteella, josta et tietysti voi tietää saatko lumetta vai oikean. Lisäksi käytä korvakynttilöitä, otat pari homeopaattista tippaa mukaan, ja se on varmaan ihan tarpeeksi. Kuulin nimittäin, että yksi Marja-Liisa kävi Lahdessa, eikä silläkään ollut mitään muuta, ja se tuli ihan hengissä sieltä kotiin.

Tai sitten voit vaan soitella vaikka tähän asiaan erikoistuneelle taholle, esimerkiksi lääkäriasemalle tai terveydenhoitajalle, jolla on faktisesti oikeaa tietoa siitä mitä tarvitaan, ja mitä juuri sinun terveytesi tarvitsee.



K: Mistä löydän halvat lennot Bangkokiin!

V: Hyvä Bangkok-Bertta, koko internet on täynnä erilaisia lentohakusaitteja. Niitä voi etsiä esimerkiksi Googlesta laittamalla hakuun "lentohaku" tai "halvat lennot Bangkok". Olisiko se helpompaa, vai onko sittenkin vaan ovela suunnitelmasi rekrytä koko fb-ryhmä hakemaan puolestasi lennot? (joillain tämä on muuten selkeesti toiminut!)

Paljastan myös salaisuuden, mitä kukaan ei tiedä, ja nyt lupaat, ettet kerro kenellekään! Lentoyhtiöt myy itse www-sivuillaan lippuja lennoille! Hys! Lupasit olla kertomatta!





K: Mistä löydän asunnon tai hotellin lomalleni / ulkomaillaoloajalleni!

V: Hyvä Annikki-asuja, hotelleja löytää melkeinpä noista ihan samoista paikoista kun lentojakin, mutta laita tällä kertaa Googlen hakuruutuun ihan rohkeasti vaan "hotelli [kohteen nimi]". Olen aika varma, että nämä hotellihakusivustot ovat paitsi optimoineet itsensä tuloksiin korkealle, maksaneet ihan rahaa siitä, että pääsevät tuon mainostuloilla miljardeja ansaitsevan Googlen hakutuloksiin mainoksilla korkealle. Rohkeasti vaan, anna mennä! Google kyllä tuntee sinut paremmin kuin sinä itse, ja osaa kertoa vastauksen.

Sitten asuntoihin: näille kysymyksille on yleensä ihan omat ryhmät, ja sitten lohdutan myös, että ongelmasi ei suinkaan ole uniikki - tätä on kysytty tässä ryhmässä tosi paljon! Kannattaa siis kokeilla ryhmän hakutoimintoa vielä, jos ei vastauksia heru! Voi nimittäin olla, ettei suurin osa jaksa enää vastata neljättäsataa kertaa tähän samaan kysymykseen.


K: Missä Pariisissa on Eiffeltorni ja miten löydän sinne?

V: Hei Pariisi-Pera, oletko kokeillut laittaa Google Mapsiin Eiffel, Paris?




K: Missä Helsingissä kannattaisi syödä, apua oon tulossa sinne huomenna!

V: Hei Syöppö-Santeri! Helsingissä on ehkä noin 2961 ravintolaa, joista valita. Ilman enempää kriteereitä on todella vaikea suositella edes yhtä. Useimmista kuitenkin saa ruokaa, eli nääntymisestä en olisi huolissani.

PS. Ryhmässä on tosi monta samaa aloitusta, kokeilepa haulla ensin!


K: Hei ryhmä, nyt on kiperä paikka: me ollaan lähdössä reissuun, ja sitten meidän ryhmästä Make sairastui, ja sillä ei ole matkavakuutusta, mutta voisinko mä sitten laittaa Maken sairastumisen mun matkavakuutukseen ja sit voisinksmä perua reissun myös?

V: Heippa Sairastaja-Sari, nyt on niin, että jokaisessa matkavakuutuksessa on erilaiset sopimusehdot, ja paljon riippuu oman vakuutuksesi kattavuudesta. Sitten on niin, että ellei vakuutusyhtiön asiakaspalveluhenkilösi satu olemaan täällä feispuukkiryhmässä, tähän ei oikein kukaan osaa vastata 100% varmuudella.

Helpointa varmaan olisi, jos joko soittaisit vakuutusyhtiöösi, tai vaikka chattailisit asiakaspalvelun kanssa heidän sivuillaan.





K: Hei ryhmäläiset! Kiitos ryhmään pääsystä! Olen tehnyt asunnosta tarjouksen, mutta minulla ei ole lainalupausta. Minkälaisia sanktioita tästä voi seurata jos en saakaan pankista lainaa?

V: Hei Anni-Asunnonostaja! Ensinnäkin, aina kun laitat nimen johonkin sitovaan paperiin, kannattaa lukea, minkälaiseen paperiin laittaa nimen. Siellä on sopimusehdot, jotka määrittää sen, minkälaisia sanktioita tulee, jos et pystykään toimimaan sopimusehtojen mukaisesti.

On TODELLA oletettavaa, ettei kukaan ryhmäläinen ole nähnyt tätä sopimusta, joten ensi kerralla, ennen kuin kysyt tätä ryhmästä, ota paperi kouraan ja lue se. Itseasiassa, kannattaa lukea se ennen kuin laitat siihen nimen. Lisäksi kannattaa tutustua asuntokauppalakiin, sillä internetissä kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa, eikä se päde esimerkiksi oikeusneuvotteluissa lainkaan. "Marika Holmenkollen-von-Bollenkulen neuvoi mua siinä feispuukryhmässä, että näin voi tehdä" ei ole pitävä argumentti sitten kun asiaa setvitään jollain oikeusasteella.




Uskon muuten vahvasti myös siihen, että jos joku linkkaa sinulle artikkelin / jutun / blogipostauksen, on  todella oletettavaa, että sieltä löytyy vastaus kysymykseesi. Kannattaa siis lukea se, ennen kuin kyselee lisää. Osasyy ainakin itselleni miksi kirjoitan blogia, ja linkitän vastauksia tekemiini postauksiin on se, että mielelläni jaan tietoa kun sitä kysytään, mutten joka kerta jaksa kirjoittaa samaa romaania auttaaksesi sinua. Näin se on todella paljon helpompaa.

Somessa yksi parhaita asioita on yhteisöllisyys ja vertaistuki. Mutta ehkä samojen levyjen jauhaminen jatkuvasti isolla porukalla ei niinkään kanna hedelmää. Ja ehkä voi miettiä onko oma kysymys ratkaistavissa muulla, kuin 50, 110 tai vaikka 500 tunnin ihmistyövoimalla.

Rohkeasti kuitenkin vaan somettelemaan - mutta ehkä kannattaa ensin pohtia millainen oma keltainen lista somessa olisi.





Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?


perjantai 25. lokakuuta 2019

Tapahtui viimeisen kahden kuukauden aikana...


Joskus luin sellaisen hassunhauskan sanonnan missä kerrottiin että "life happens while you're busy making other plans". Että kaikenlaista sitä voi pieni ihmisraasu suunnitella, mutta sillä välin elämä tekee ihan omat suunnitelmat ja viisveisaa muusta. Valtameriaalto pyyhkäisee yli pienen ihmisen tahdon ja suunnitelmallisuuden mennen tullen ja vie minne sitten koskaan haluaakaan viedä.


Niinpä. Niinhän se elämä menee, sen huomaa jossain vaiheessa. On turha yrittää pyristellä vastaan, ja kuvitella että kaikki menee kuten elokuvissa.




Parin viikon aikana on somekanavissa kiertänyt "mitä olet tehnyt viimeisen vuosikymmenen aikana". Palataan siihen vielä myöhemmin tämän vuoden puolella, mutta ihan ensimmäisenä kysyisin että mitä olet tehnyt viimeisen kahden kuukauden aikana? Kerro ihmeessä, sillä minä aion nyt vähän avautua.

Olen ihan ekana tehnyt suunnitelmia. Hiton hienoja suunnitelmia, jonka avulla elämästä tulee ihan älyttömän siistiä ja makeeta ja rentoa ja kaikkea. Arvatkaapa mitä sitten on tapahtunut? Jep. Elämä.

Koska listat on hirveän havainnollistavia, teen nyt kuitenkin sellaisen kaikesta siitä, mitä viimeisen kahden kuukauden aikana on tapahtunut.


Olen....

1. juhlinut ystävän nelikymppisiä Helsingissä.
2. juhlinut ystävän nelikymppisiä Tallinnassa.
3. juhlinut toisen ystävän nelikymppisiä Helsingissä.







4. muuttanut perheen ja kamat uuteen asuntoon yhden näiden nelikymppisten jälkeisenä päivänä. Rairai.




5. aloittanut uudessa työpaikassa.
6. järjestellyt kuopuksen hoitokuviot uusiksi, koska kaupungin tarjoamalla päivähoitosijainnilla työmatkaa olisi tullut lisää jotain 1,5-2h päivään. Eri kätevää.
7. käynyt työmatkalla Ruotsissa.




8. käynyt noin kymmenessä asuntonäytössä.
9. tehnyt tarjouksen kolmesta ja ostanut yhden.
10. hankkinut siihen vuokralaisen meidän Espanja-ajaksi.
11. järjestellyt asunnon remonttikuviot ja -tekijät.
12. hankkinut remonttitarpeet.
13. kokenut aikamoisen takaiskun, kun asuntoon tuli vesivahinko.
14. järjestellyt asioita vesivahingon tiimoilta, joka on aika paljon hankaloittanut koko kuviota.




15. pohtinut ostaisimmeko vielä toisenkin asunnon perheelle ja paneutunut siihen prosessiin ja kohteeseen.

16. tehnyt jatkuvasti samalla töitä, uudessa työpaikassa.

17. hoitanut lasten harrastukset, niiden hengissäpitämisen, ruokkimisen, pyykit, vaatteet, you name it.

18. hoitanut kipeän lapsen lääkärit, labrat, lääkkeet ja hoidot. Kiitollisena siitä, että kaikki on hengissä eikä kukaan ei ole joutunut sairaalaan toisin kuin viime vuonna tähän aikaan.




19. pakannut puolet uuden asunnon tavaroista uudestaan, koska kohta lähdemme Espanjaan talveksi ja suunnitellut lopun pakkaamisen aikataulun.
20. järjestellyt perheen vakuutuskuviot kuntoon.





21. järjestellyt työnantajan kanssa työkuviot talveksi (ei ihan mikään pieni juttu yksistään).
22. järjestellyt esikoisen koulukuviot sekä Suomen että Espanjan koulun suuntaan.

23. kärsinyt pahasta treeni- ja ystäväajan puutteesta.
24. juonut ihan liian monta pakkausolutta, koska tämä neljäs muutto vuoden sisään ottaa päähän aika paljon prosessina.

25. lähettänyt ehkä noin viisikymmentä Wilmaviestiä. Sähköposteja en uskalla laskea.

26. järjestellyt joulukuussa tapahtuvia pyöreiden juhlia Espanjaan.




Kun joku puhuu ruuhkavuosista, samaistun todella vahvasti. Toisaalta, osa asioista on itseaiheutettua - kuka käski haluta Espanjan auringon alle talveksi. Rehellisyyden nimissä täytyy tietysti myös mainita, että osan asioista on hoitanut tuo oiva toinen puoliskoni Miika. Ihan kokonaan en vastaa meidän perheen asioista kuitenkaan.

Sitten toisaalta, vaikka tilanne ei ole mitenkään ideaali kaiken kuormituksen osalta, pyrin ajattelemaan että kaikki tämä vie meitä eteenpäin sinne minne halutaankin. Että oikeastaanhan tämä on ihan hyvä asia, että asiat ovat näin.

Eli ihan levällään. :D




Mutta tiedättekö mikä on aika ihanaa? Me tiedetään jo, että kun keväällä palataan takaisin Suomeen, meillä on oma asunto, ihana pieni pesä minne palata ja asettua. Se on oikeasti superkiva, eikä sen takia melkein meinaa malttaa edes lähteä.

Mutta tämä on se, joka ilahduttaa eniten: EI ENÄÄ YHTÄÄN YLIMÄÄRÄISTÄ MUUTTOA.

Meillä on nyt koti.




Ja sitten tämä: 13 päivää lähtöön on! 


Sokerina pohjalla; koska lupasin viikottaisen livevideon fb:n puolella, tervetuloa mukaan meidän lauantain aamupalalle. En vielä tiedä mihin aikaan se tapahtuu, mutta toivottavasti mahdollisimman myöhään, hyvinnukuttujen unien jälkeen.


Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?


sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Arvatkaa mitä? Taas mennään!


Olen kävellyt pitkin Helsingin syksyisiä katuja ja huokaillut kauneudesta; puiden väriloisto on ollut käsittämätöntä. Yhtä lailla olen istunut aamulla keittiön pöydän äärellä lämmin teekuppi kädessäni ja huokaillut syksyn sateita, harmautta ja pimeyttä. En voi valehdella, etteikö pimeät aamut, ja yhä aiemmin pimenevät, sateiset ja kalsat illat olisi jo vaikuttaneet mielialaan. Kyllä sen huomaa, että syksy on jo täällä.

En ole mitenkään niitä ihmisiä, jotka tykkäävät kääriytyä huopaan ja sytytellä kynttilöitä, ja sitten uskotella itselleni että hei, ihan kivaa tämäkin on. Ei se minusta vaan sitä ole, vaikka sytyttäisin niitä tuhat.





Vuosi sitten olimme juuri päässeet sairaalasta pois lapsen kanssa, ja hoitelimme ihan viimeisiä lähtövalmisteluja ennen road tripiä halki Euroopan, kohti talvea tuolla juntti-Suomen mekassa, Fuengirolassa.

Lähtöfiilikset olivat kauhunsekaiset. Vaikka maailmanympärimatkakin on tehtynä, Fuge oli tuntematonta territooriota, ja mietimme kovin olikohan tämä virhe. Viihtyisimmekö? Olisiko siellä mitään meille?

Kävi ilmi, että Espanjan Aurinkorannikko tarjosi puitteet yhteen elämämme parhaista talvista. Että siellähän arki tuntui lomalta, ei tarvinnut pukea kiukustuvaa vauvaa paksuihin vaatteisiin, ja itse kääriytyä villapalttooseen. Valoa, aurinkoa ja värejä riitti melkeinpä jokaiselle päivälle. Ulos saattoi lähteä melkeinpä joka päivä t-paidassa ja shortseissa.




Koko Aurinkorannikko ja sen ympäristö olikin täynnä järjettömän hienoja kohteita. Seikkailimme milloin vuorilla, milloin viinitiloilla, milloin harrastimme kulttuuria kaupungissa. Tai kävimme vain rantajoogassa, tai juoksulenkillä rantabulevardilla. Tai syömässä, tai nautimme tuoreita mangoja ja mansikoita aamiaisella aurinkoisella terassilla. Arki todellakin tuntui jouhevammalta, ja monella tapaa vain paremmalta. Aika moni muukin suomalainen on sen hienouden huomannut.

Kai se pitää ääneenkin sanoa: elämä tuntui ehkä noin kymmenentuhatta kertaa kivemmalta kuin marraskuisessa Suomessa.




Ja ne suomalaiset siellä, eihän ne olletkaan juntteja - ainakaan kaikki. Tai ehkä minustakin oli tullut sellainen. Mene ja tiedä. Erityisen ihanaa oli saada ympärilleen samanhenkisistä tyypeistä koostuva naisporukka, jonka kanssa tehdä kaikkea ja pitää hauskaa.


Kävellessäni täällä Helsingissä keskellä huikeaa syksyn väriloistoa (ja välillä keskellä rankkasateita) olo on ollut kovin ristiriitainen. Toisaalta haluaisin vain jäädä Suomeen ja asettautua pysyvästi johonkin. Jatkuva muuttaminen asunnosta toiseen, ja ensinnäkin sopivan asunnon etsiminen aina edellisen vuokrasopimuksen loppumista kohden ei ole erityisen rentouttavaa, erityisesti parin lapsen kanssa. En oikeastaan jaksaisi pakata näitä kamoja taas kerran noihin meidän vihreisiin muuttolaatikoihin ja miettiä mikä lähtee ja mikä jää. Haluaisin vain olla ilman säätöä. En ehkä niinkään Suomessa, mutta jossain. Pysyvästi.




Toisaalta sydän on huutanut jo kuukausitolkulla takaisin Fugeen. Iskemään paljaat varpaat pehmeään hiekkaan, katsomaan noita auringonnousuja huojuvien palmujen kehystäessä näyttämöä. Huolettomana lähtemään kotoa kesävaatteissa, ehkä rantakahvilaan kahville tai viinilasilliselle, ehkä tiistaimarkkinoille ostamaan tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, ehkä tapaamaan ystävää, tai vaan perheen kanssa lorvimaan. Auringon paistaessa kasvoille. Sen säteiden lämmittäessä meitä mukavasti. Luonnon maalatessa kaikilla paletin väreillä.

Sieluni janoaa niitä maisemia, niitä kulmia, sitä fiilistä. Minusta tuntuu, että täällä Suomen syksyssä kuolen joka päivä vähän enemmän, pala palalta.




Ja tiedättekö mitä? 16 päivää lähtöön on, laskin ihan itse. Me vietetään taas tämä talvi Fuengirolassa.


Kohta maisemat näyttävät taas enemmänkin tältä. Tervetuloa mukaan matkaan.♥











PS. Tästä eteenpäin pidämme kerran viikossa fb-sivuillamme livelähetyksen, eli näet meidän kuulumisia ja eloa ihan viiideolla. Myöhemmin määrittelemme sille ihan tarkan ajan, mutta näissä muuttolähtöhässäköissä otetaan tässä vaiheessa kun ehditään. Liity siis iloiseen seuraamme fb-sivuillamme päästäksesi osaksi tätä viikottaista spektaakkelia!

PPS. Tänä vuonna meillä on ihan mielettömän siisti kämppä Fugessa, ja elämä vähän eri mallilla muutenkin! Siitä sitten myöhemmin lisää. :)



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?