torstai 30. lokakuuta 2014

Lentopelkoisen tunnustukset // Confessions of an aerophobic

Olen pelännyt lentämistä niin kauan kun muistan. Se asettaa vähän haasteita matkustamiselle. Lievää ironiaahan siinä on että lentopelkoisen suurin unelma on lähteä kiertämään maailmaa vuodeksi.

Istun joka ikinen kerta koneessa ennen lähtöä vähän hermostuneena, ja mietin miksi olen taas kiusaamassa itseäni. Kamalinta lennossa on nousu. Se kun kone lähtee ottamaan vauhtia ja tuntee kun pyörät nousee maasta. Kuuluu ääniä, selkä painautuu pakostakin vasten istuinta, ja pahinta kaikesta - et pysty tekemään asialle mitään.

Lentopelko on ainakin kontrollifriikkien fobia. Pystyn hyvin sen kyllä myöntämään: pelottaahan se kun ei tiedä minkälainen kaveri siellä ohjaamossa on viemässä konetta ilmojen halki. Mitä jos se ei osaakaan hommaansa? On normipäivä ja joku meneekin vähän vikaan? "Itte tekisin paremmin", noin niinkun kärjistetysti.

Tai entäs jos pelikaani menee turbiiniin?

Lentämisessä on liikaa asioita mihin ei pysty itse vaikuttamaan mitenkään. Kyllä - se tuntuu kontrollifriikistä ikävältä.

Kävin jokunen vuosi takaperin Finnairin järjestämän lentoturvakurssin. Se oli niitä aikoja kun lentelin parhaimmillani työni vuoksi useamman kerran viikossa, ja joka kerta se tuntui yhtä kurjalta. Kaiken sen hauskuuden keskellä Turun Sanomien toimittaja oli tekemässä kurssista juttua ja päädyin hurmaavalla ilmeellä Treffi -lisäosan kansitytöksi hypätessäni evakuointiliukumäkeä alas ovesta. Naamasta taitaa nähdä miltä tuntui. :)






Täytyy silti sanoa että kurssista oli paljon hyötyä. Kun tietää tasan tarkkaan miten koko prosessi menee lentäjien säännöistä alkaen, tietää selityksen kaikkiin niihin ääniin mitä koneessa kuulee, ja ymmärtää lentokoneen aerodynamiikkaa hitusen paremmin, samoin kuin turvajärjestelmiä, on edes hiukan sellainen olo että on jollain lailla kontrollissa, niskan päällä. Kurssilla listattiin myös hyviä käytännön vinkkejä miten saada huomio pois niistä ikävistä ajatuksista johonkin mukavampaan ja miten parhaiten yrittää rentoutua jotta pääsee ikävästä ajatuskehästä eroon.

Lapsena lentopelko hallitsi niin pahasti etten lähtenyt muun perheen kanssa lomamatkoille. Sittemmin matkustusjano on ollut huomattavasti suurempi, eikä pelko ole saanut olla esteenä elämiselle. Lentomaileja on kerätty kaikkien lapsena menetettyjenkin edestä. Vaikkei lentäminen edelleenkään tunnu hirveän mukavalta, en ole antanut sen olla rajoite unelmien toteuttamiselle.

Onkohan täällä muitakin, jotka eivät lentämisestä niin välitä? Jotka puristavat vierustoverinsa käden valkoiseksi aina nousun aikana (kiitos mm. Anna, Anu ja Miika!)?


Mitä te asialle teette?


- Gia



Come fly with me, let's fly, let's fly away
If you can use some exotic booze
There's a bar in far Bombay
Come fly with me, let's fly, let's fly away


 
// I'm terribly afraid of flying, and have been for as long as I can remember. It's slightly ironic that the dream of someone who's afraid of flying is to travel around the world. I've taken a flight safety course by Finnair back in the days when I used to travel for work sometimes many times a week. It did help but still flying isn't really my cup of tea. What's your best trick of not thinking about it while flying?



And to keep ourselves reminded, its time to hit the sky again. Pretty soon.



maanantai 27. lokakuuta 2014

Onko pahin jo ohi? // Is the worst over yet?

Älä muuta, jos ei ole pakko. Se on saatanasta.

Ollaan viikonlopun aikana käyty läpi koko tunneskaala syvästä epätoivosta luopumisen tuskan kautta onnistumisen riemuun. Syvä epätoivo iski noin klo 2:24 lauantai-sunnuntai välisenä yönä, kun kesken pakkauspuuhien loppuivat sekä jätesäkit että pahvilaatikot.

Samoihin aikoihin alkoi realisoitumaan koko se todellisuus, mitä tämä unelman toteuttaminen vaatii, jos se ei aiemmin ollut käynyt ilmi.

Kyyneleet virtasivat pitkin poskia sunnuntai-illasta kun kissat vietiin uuteen kotiin Jennin luokse Espooseen, jossa niillä aivan varmasti on huippuhyvä olla.

Mutta me tehtiin se! Samppakaljat jäi poksauttamatta liiallisen väsymyksen takia ensimmäisen etapin lentolippujen ostohetkellä, joten ehkä tämä nyt on sen arvoista. Meidän koti ammottaa tyhjyyttään, vaatekaapissa roikkuu vielä ensi viikolle muutama hassu vaate ja reissuvaatteet, jotka odottavat maagista kulkeutumistaan rinkkaan.


Voisiko joku luvata että pahin on nyt ohi?





Yksi kuva oli jäänyt hyllyyn. Siinä me ollaan 7 vuotta sitten. Meidän ensimmäisen kesän loppu, iloisesti ystävättären kesäjuhlissa. Vähänpä se nuoripari tiesi  hymyillessään leit kaulassa, drinksut kädessä toisiinsa liimautuneena mitä kaikkea elämä vielä toisi tullessaan.

Se sama pari joka ihan kohta kuukahtaa järjettömän väsyneenä toistaiseksi vielä omaan sänkyynsä, askeleen lähempänä unelmansa toteutumista.

----



Never, ever move, unless it's a total must. It's something the devil has come up with.


This weekend we have experienced a flourishing scale of emotions, everything from deep desperation to giving up on things you love, to pure joy. Desperation caught us red handed around 02:24 a.m. Saturday night running out of cardboard boxes AND plastic bags while packing. Approximately the same time we realized the efforts necessary to make this dream come true.

Sunday evening we had tears running down our cheeks while leaving our cats to Jenni for the next year - even knowing they will be so well taken care of by her.

But eventually we did it! Our home is all empty now! There's only a few clothes for next week work in addition to those waiting to get somehow into our back-packs. This deserves champagne! Can someone, please now promise that the worst is over?


..but we forgot to pack one picture (see above). That's us 7 years ago, a fresh couple so in love, with our lei's and drinks. Little did we know what life would bring. We're still the same, even if we tonight will fall dead tired in to our beds, but a giant leap closer making our dream come true.






tiistai 21. lokakuuta 2014

Matkavakuutushuijaus // Travel insurance bogus



Yksi vähemmän mukava osa näitä matkavalmisteluja on ollut vakuutusten hankkiminen. Käytännössä prosessi menisi ideaalimaailmassa jotenkin näin:

a) vertaillaan netissä vakuutuksia
b) valitaan parhaalta kuulostava(t) vaihtoehto(/-ehdot)
- > käydään ehkä paikan päällä vielä juttelemassa aiheesta
c) tehdään netissä ostos tai käydään toimistolla sopimassa asiasta

Kaikki kuulostaa tosi hyvältä ja saattaa ehkä toimiakin näin niin kauan kun on kyse standardimatkasta ja standardivakuutuksesta. Heti kun teet jotain vähän normista poikkeavaa, homma ei todellakaan toimi näin.

Normimatkavakuutus kattaa maksimissaan 90 päivän matkan. Se on tehty ns. normimatkailijalle, jolla on reittisuunnitelma, tieto siitä missä paikoissa aikoo käydä ja joka tietää mitä kaikkea aikoo tehdä. Kaikkea sitä, mitä meidän matka ei siis ole.

Nythän vakuutuksen hommaaminen meni jotakuinkin näin:

a) yritettiin vertailla vakuutuksia netissä
b) huomattiin se täysin mahdottomaksi
c) käytiin kahdessa puljussa Suomessa (ja kolme kertaa sen toisen puljun konttoreissa) ja käytiin sähköpostikeskustelua yhden ulkomaisen putkan kanssa
d) arvioitiin olisko luottokortilla (Amex) tarjottava vakuutussuoja riittävä
e) hajottiin eri vakuutustarjousten vertailuun ja pikkupräntin lukemiseen, koska eri tahojen vakuutusehdot ja tarjotut paketit olivat toisistaan eriäviä, eikä mitenkään suoraan vertailtavissa. Tietenkään.
f) yritettiin arvailla mistä hinta muodostuu, koska vakuutukset kootaan eri moduuleista, mutta niitä moduuleita ei erikseen hinnoitella vaan annetaan vain yhteenlaskettuna koko paketille loppusumma. Koskee kaikkia puljuja.
g) saatiin hyvä vinkki eräältäkin samantyyppistä matkailua harrastavalta kaverilta ja oltiin tahoon yhteydessä
h) saatiin vihdoin jotain järkeä koko hommaan ja vastauksia meidän kysymyksiin, koska löytyi vihdoin ihminen, joka osasi räätälöidä meidän tarpeisiin sopivan paketin eikä yrittää vänkätä standardijuttua meille kuuntelematta mikä tarve on

Avataanpa hieman näitä eri kohtia hieman.


Eri vakuutukset eri yhtiöissä ja niiden hinnoittelut


Jokainen vakuutusyhtiö tarjoaa siis hieman erilaisen paketin kuin kilpailijansa. Tämä tekee vakuutuksista vaikeasti vertailtavan. Sellainen perussetti kaikilla on, sairaus- ja hoitokulu -moduuli, peruuntumisturva, myöhästymisturva jne. Niiden sisältö ja korvaavuus on vaan erilainen. Jokaisen yhtiön pienen präntin joutuu lukemaan todella tarkkaan läpi, jotta tietää mitä mikäkin vakuutus ja sen eri moduulit kattaa. Ongelma on myös, että koska et tiedä mitä kaikkia tarpeita on, tai mitä matkavakuutus ns. normaalisti sisältää ja tarvitsetko kaikkia osia, joudut lukemaan ne ehdot joka tapauksessa, ellei ole rajaton määrä fyrkkaa käytettävissä. Esimerkiksi odotusmoduuli matkavakuutuksessa oli meidän kannalta vähän turha maksaa, sillä näin pitkällä matkalla on aika pitkälti yksi hailee jos kone on 6 tuntia myöhässä tai joudutaan odottamaan päivän tai jopa kaksi. Lisäksi lentoyhtiöillä on korvausvelvollisuus tiettyyn rajaan asti. Vieläkään ei tiedetä paljonko esimerkiksi sen poisjättäminen on vaikuttanut hintaan.

Hinnoittelu on yksi asia, joka on jäänyt todelliseksi mysteeriksi. Kävimme Lähi-Tapiolan konttorissa, sekä OP:lla juttelemassa meidän vakuutustarpeista ensi vuodelle. OP:ssa juttelimme kolmen eri ihmisen kanssa, ja joka kerta saimme erilaiset tarjoukset. OP on myös sitten viime vakuutuksen ottamisen muuttanut vakuutustarjontaansa, sekä hinnoittelua, ja kertoi tarjontansa olevan nyt vanhaan verrattuna tosi paljon parempi. Ensimmäisen henkilön kanssa jutellessa avoimeksi jäi miten ne vakuutukset ovat parempia kun aiemmin. Yksi selitys oli se että sen sijan että lapsi kuuluisi vanhemman vakuutukseen, lapsi tarvitsee nyt oman vakuutuksen ja se on jotenkin niin paljon selkeämpää kun aiemmin. Ahaa. Uusien vakuutusten myötä kuulemma laajuus on myös kattavampi ja näin ollen parempi. Kysyimme että mitä tämä spesifisemmin tarkoittaa ihan käytännössä. Saimme kuulla että se niinkun vaan korvaa paljon paremmin. Mitä, se jäi vähän avoimeksi.


Varsinaiset tarjoukset ja vaihtoehdot



Käytännössä  eri tapaamisista saadut tarjoukset näyttivät tältä:


Tarjous 1. Lähi-Tapiola n. 1700 € / koko perhe / vuosi
Tarjous 2. OP-Pohjola n. 1700 € / koko perhe / vuosi (ei sisällä USA:ta)
Tarjous 3. OP-Pohjola. n. 1200 € / hlö / vuosi
paitsi jos oltaisiin pidetty Gialle vanha matkavakuutus sis. lapsen 591 € / hlö /vuosi + Miikalle uusi vakuutus
Tarjous 4. OP-Pohjola. n. 800 € / koko perhe / vuosi (sisältäen USA:n)
Tarjous 5. Amexin vakuutus, kortin vuosimaksu 170 € (ensimmäinen vuosi ilmainen)
ehtona matkan ostaminen Amexilla (ei onnistu kovinkaan monessa paikassa), ja voimassa vain 180 ensimmäistä matkapäivää, eli joka tapauksessa lisätarve. Suppeampi kattavuus kuin normivakuutuksilla
Tarjous 6. Lisäksi tähän esim. World Nomads vakuutuksia ja lisävakuutuksia, eri hintoja riippuen maista, ajasta ja tekemisestä. Aika kallis miten päin tahansa. Suurpiirteinen hinta n. 2800 € kaikille koko vuodeksi, mutta kattavuus myös "kaikki". Lisävakuutukset n. 100-300€.


Tarjousten kattavuuksia en edes lähde vertailemaan, sillä tämä postaus ei muuten loppuisi ikinä. Kaikki kuitenkin sanovat sairaus- ja hoitokuluosuuden olevan se kaikista kallein osa vakuutusta.


Kuten huomaatte, heittoa on hinnoissa aika paljon vaikka kattavuus meidän vertailulla oli jokseenkin sama Lähi-Tapiolalla ja OP:lla. Hintaerottelua vakuutuksen eri moduuleista on vaikea saada mihinkään, eli siinä vaiheessa kun tapaamisen lopuksi lätkäistään tarjous paperimuodossa kotiin vietäväksi, ja näet vain loppusumman, voit vain arvailla mitä asioita tuolta voisit muuttaa, tai jättää pois, ja mikä sen vaikutus lopulliseen hintaan olisi. Lisäksi suomalaisten puljujen loppuhinta muuttuu jos aiot käydä USA:ssa. Sitä ei kuitenkaan tiedetä kuinka paljon ja millä tavalla se vaikuttaa kokonaishintaan. Kysyimme ensimmäisessä OP-Pohjolan tapaamisessa saisimmeko nähdä miten koko vakuutuksen hinta muodostuu ja mikä maksaa mitenkin paljon. Meillä ei nyt ole aikaa käydä sellaista läpi, tässä on teille kuitenkin hyvä kattavuus vakuutuksella. Lukekaa kotona ne vakuutusehdot. Valitettavasti vakuutusehdoistakaan ei selviä voitko esimerkiksi asettaa jonkin korvauskaton jollekin vakuutukselle, ja paljonko se vaikuttaa hintaan. Kiire oli kuitenkin sopia seuraava tapaaminen, jossa tarkoitus kai olisi ollut lyödä kauppa lukkoon. Sitä tapaamista ei tullut.

Lisäksi vakuutustiskillä istuu usein ihminen, joka tuntee nimenomaan standardiasiat, mutta joutuu heti jatko- ja lisäkysymyksistä soittamaan muualle selvittääkseen asian.


Loppuratkaisu


Meidän onneksemme ilmestyi taivaanlahjana eräskin kaveri, joka ohjasi meidät sellaisen henkilön puheille, jonka kautta oli itse saanut hyvää palvelua. Hauskaa kyllä, tämän kaverin kaikki matkavakuutukset olivat maksaneet vuodelle noin 400€ kahdelle hengelle. Hintaero oli jokseenkin huomattava, vaikka vakuutus oli vuosi sitten otettu. Vertailimme heidän vakuutuskirjojaan meidän saamiin tarjouksiin, ja niiden ehtoihin. Eroja ei juurikaan ollut.

Tässä vaiheessa alkoi olemaan nauru kaukana, sillä olimme viettäneet kohtuullisen monta päivää vakuutusehtoja lukien.

Soitimme uudelle kontaktille OP-Pohjolaan, jonka kanssa neuvottelut käynnistyivät. Tämä tyyppi vaikutti paremmin ymmärtävän meidän tarvetta vakuutukselle ja sen kattavuudelle. Viimeisen tarjouksen tultua kysyin vielä miten on mahdollista että meidän vakuutukset olivat kuitenkin vieläkin hinnaltaan jopa kaksinkertaiset kaverin vakuutuksiin nähden. Ensimmäinen vastaus oli kaverin henkilökohtainen alennus. Se ei kuitenkaan selittänyt kuin pienen osuuden, eikä 185% hintanousua meille.

Seuraava selitys oli virheelliset tariffihinnat, jotka kaverille oli osunut vuotta aiemmin, ja jotka oltiin saman vuoden marraskuussa korjattu. Uskottava selitys? No en tiedä, mutta en lähde spekuloimaan.

Oli miten oli, vaiva kannatti lähes 900 € verran, joten jonkinlaiselle tuntiansiolle tästä kai vielä pääsi. Vieläkään ei mitenkään ymmärretä mistä hinta koostuu, miten se on muodostunut, ja miten 800 € vakuutukseen on mahtunut myös USA mukaan kun 1700 € vakuutukseen ei. Lisäksi kun sairaus- ja hoitokuluosuus (eli se joka maksaa leijonaosan) oli näissä vakuutuksissa sama, ja korvaavuus yhtä kattava, on hinnan muodostuminen mysteeri. Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä että vakuutuksista on tehty vaikeita verrata keskenään eri yritysten kesken, läpinäkyvyyttä hinnoittelussa ja hintojen muodostuminen ei ole vaan asiakas toimii myyntipuheiden perusteella pimennossa, ja koko vakuutusskene on ihan villi länsi missä myyjät määrittelevät hintoja miten sattuu päivästä ja asiakkaasta riippuen. Jos et osaa kysyä ja kyseenalaistaa, maksat varmasti ihan viimeisimmän hinnan, mahdollisesti jopa suppeammalla kattavuudella.

Todennäköisesti standardimatkat menee ok jos kyseessä on standardivakuutus. Tämän normivakuutuksen lisäksi joudumme ottamaan eri tahoilta vielä lisävakuutuksia tiettyjä aktiviteetteja varten, jotka tietenkään eivät tähän perusvakuutukseen kuulu, ja joita ei suomalaiselta yritykseltä edes rahalla saa.


Lessons learned ja terveiset


Toivottavasti tästä on joskus jollekin apuja. Ja jos ei muuta niin vinkkinä: aina kannattaa neuvotella ja kyseenalaistaa, etsiä kontakti joka tuntuu ymmärtävän teidän tarpeet.

Jos joku sieltä vakuutusyhtiöstä eksyy tänne: tehkää nyt koko tästä prosessistanne ja hinnoittelustanne läpinäkyvämpää, herran tähden. Vakuutukset tuskin lähtökohtaisesti on kenenkään suuri intohimo. Ei ole kenekään edun mukaista tähän bonuksena antaa huonoa palvelua ja saada asiakas v****tuneeksi koko hommasta. Vai onko teillä jotain piilotettavaa?

Onneksi löysimme tuon viimeisen OP-Pohjolan kontaktin, joka vaikutti paitsi asiantuntevalta, myös halukkaalta räätälöidä meille sopiva paketti. Bisnesnäkökulmasta en ihan suoriltaan osaa arvioida kuinka kannattavaa on tehdä 12 normivakuutusta á 70€e vs. yksi räätälöity á 800€. Ilman tietoa käytetystä ajasta per vakuutus, pelkkiä summia tuijottaen parempi hyöty tulee tästä räätälöidystä versiosta.


// Sorry guys, this one only in Finnish. If you ever concider taking a non-standard travel insurance from a Finnish insurance company, be sure to email us in advance, and we'll give you the highlights of this post to guide you in the insurance jungle.



Ja lopuksi vielä, jotta totuus ei unohtuisi:


lauantai 18. lokakuuta 2014

Tämä on totta // This. Is. True.

Eilen loksahti monta palaa kohdilleen. Vakuutukset saatiin sovittua. Sylvi ja Kekkonen löysivät hyvän kodin ja sylin vuodeksi.

Sitten tuli yö. Oli internet. Oli luottokortti. Loppu on historiaa.

Tämä on totta.


------------


Yesterday we got a lot of big things out of our to-do list. We ended successfully insurance negotiations. Our two lovely cats found a great foster home for a year.

Then the night fell. Internet. Credit card. Do I need to say more?

This is now true.





torstai 16. lokakuuta 2014

Arvaa minne me mennään! // Guess where we are going!

Ensimmäinen kysymys mikä kuuluu kaikilta heti kärkeen kun nähdään tai kun nämä meidän suunnitelmat selviävät on: minne te menette? Mikä on ensimmäinen pysähdyspaikka?

Idea on olla vuoden vapaa. Ei mitään pakollista kalenterissa. Meillä ei ole tiukkaa reittisuunnitelmaa aikataulutettuna.

Tiedättekö, maailmaa on ihan hirveän iso, vaikka pieni, mutta iso sitten kuitenkin. Ainakin iso vuodeksi. Meidän bucket-listalla olisi ehkä noin 90% maailman maista.

Mutta sitten taas, koska aikaa on vain vuosi, karsintaa pitää tehdä jos haluaa oikeasti kokeakin niitä paikkoja, eikä vain juosta vauhdilla läpi. Halutaan ainakin pitää aikataulut sillä tavoin vapaana, että ostamme yhden lipun kerralla ja suuntaamme juuri sinne minne huvittaa ja minne nenä sillä kertaa näyttää. Ei siis sitovia lentoaikatauluja tai etukäteen tehtyä aikataulusta. Mistäs me voidaan tietää vaikka löydettäisiin paratiisisaari missä halutaan olla koko vuosi?

Yolo ja silleen.

Lähtöpäivä lähenee. Tosin lippujahan ei näin noin kaksi viikkoa ennen vapaan alkua ole vielä ostettu, mutta lähtö on marraskuun ensimmäisellä viikolla, koska tuolloin vuokralaiset valtaavat meidän asunnon. Ensimmäisenä me kuitenkin suunnataan Aasiaan.

Mutta heitäpä ihan villi veikkaus tuonne alle kommentteihin että minne? =)



Ja vielä #tbt #ThrowBackThursday #TaantumaTorstai #IGTravelThursday -henkeen alla kuva Filippiinien El Nidon Big Lagoonista, jossa Miika sai ihan rauhassa snorklailla yksikseen kristallinkirkkaassa, turkoosissa vedessä vuonna 2011.


--------


The first question we get, when anybody finds out abut our plans is "so where are you guys going"? What will be the first place to go? The whole idea is to be free for a year, without any set schedules in advance. We don't have a strict plan and timetable.

The world is a huge place. Some say small yet big. Especially for a year. Our bucket-list would probably contain 90% of the globe.

Then again, since we only have a year we need to make choices if we really want to experience the places we visit, or just run them through. We decided to buy just one ticket at a time and go where ever we feel like. No schedules. No definite destinations. What if we find a paradise island where we want to stay for the whole year?

Yolo, you know.

The take-off date is getting closer, even if we don't have tickets yet. But the tenants are moving in to our home beginning of November. First destination is somewhere in Asia.

But have a good guess of what it will be? Throw your suggestion there in the comment box. :)



And in the spirit of #tbt #ThrowBackThursday #IGTravelThursday, here's a pic from Big Lagoon in El Nido, Philippines, where Miika had a nice, private snorkeling moment in the crystal clear, turqoise water back in 2011.




tiistai 14. lokakuuta 2014

Entäs duunit? Entäs unelmat?

Ajatus piiiitkästä matkasta on elänyt takaraivossa jo useita vuosia. Aiemmin se on ollut lähinnä unelman tasolla, hautonut mielessä sellaisena "sitten joskus" -ajatuksena.

Töiden osalta ajatus parhaasta tavasta toteuttaa tämä on ollut vuorotteluvapaa, ja mieluiten ennen perheen pienimmän ihmisen oppivelvollisuuden alkamista. Ajateltiin että aikaa on vielä muutama vuosi. Vuoden breikki työhön ei ole tuntunut mitenkään katastrofaaliselta urakehityksen kannalta.


Viime vuoden puolella alkoi kuitenkin liikkua huhuja, joiden mukaan vuorotteluvapaan ehtoja oltiin tiukentamassa vuoden 2014 aikana. Ehdotettuihin lakimuutoksiin tutustuessa kävi selväksi, että uusi lainsäädäntö tekisi  meidän osaltamme vuorotteluvapaan pitämisestä kertaluokkaa hankalamman. Työhistoriaa vaadittaisiin 10 vuoden sijan 16, joka hankaloittaisi aikatauluja oppivelvollisuuteen nähden. Toinen tiukennus lakiin koski vuorotteluvapaasijaisen palkkaamista. Vanhan lainsäädännön mukaan sijaisen piti olla vähintään yksi arkipäivä työttömänä työnhakijana ennen työsuhteen aloittamista, kun taas uuden lain mukaan vaadittiin 3kk työttömyys viimeisen 14kk aikana. Molempien työnantajilla on rekrytointirima kohtuullisen korkealla, ja soveltuvia tekijöitä on hankalaa löytää, saati sitten että heidän vuorottelusijaisuuteensa vaaditut työttömyysehdot täyttyisivät, varsinkaan lakimuutoksen jälkeen.






Mikäli siis mielimme lähteä maailmalle vuorotteluvapaan turvin, oli selvää että peliliikkeitä pitäisi tehdä nyt eikä sitten joskus. Työnantajien kanssa aloitettiin keskustelut 2014 tammi-helmikuussa, ja alettiin kartoittaa mahdollisuutta vuorotteluvapaan pitämiselle. Gia saikin vihreää valoa asian edistämiselle nopeasti, ja sopiva sijainenkin löytyi omien verkostojen kautta. Miikan työnantaja sen sijaan antoi odottaa vuorotteluvapaamahdollisuuden järjestämistä aikalailla loppumetreille saakka. Vihreää valoa saatiin yhdennellätoista hetkellä, ja ratkaisevana tekijänä oli uuden toimipisteen avaaminen Ouluun, jossa IT-markkinat ovat olleet melkoisessa myllerryksessä viime aikoina ja todennäköisyys sopivan sijaisen löytämiseen on suurempi.


Uusi vuorotteluvapaalaki astui voimaan 1.9.2014 ja käytännössä sitä ennen lähetetyt sopimukset takaisivat vuorotteluvapaan pitämisen vanhan lainsäädännön mukaan. Sopimus saatiin TE-keskukseen viimeisenä mahdollisena päivänä, toimiston sulkemisajan jälkeen - mutta silti ajoissa.

Teoreettinen sopimus vuorotteluvapaasta oli siis tässä vaiheessa olemassa. Käytännön tasolla ollaan siinä tilanteessa, että pitäisi vielä löytää se sijainen. Aikaa on... ei ihan hirveän montaa päivää, mutta toivoaan ei saa menettää! Hyviä työntekijöitä on työnantajalla rekryprosessissa.

Tämä Suomen vuorotteluvapaasysteemi on vertaansa vailla, ja erinomainen asia varsinkin eläkeiän nostoa ja työssäjaksamista  ajatellen. Vaikka nykyään ihmiset eivät samalla tavalla fyysisesti uuvu työnteosta, nk. ajatustyöläiset joutuvat työssään henkisesti koville. Odotukset ovat työpaikoilla usein korkealla ja työ ja vapaa-aika sekoittuvat helposti. Vuorotteluvapaa antaa hyvän hengähdystauon jaksaa pidempään vaativassa työelämässä.


Toimistolla ehtinemme istua vielä tarpeeksi monta vuosikymmentä tämänkin jälkeen.





Maailmalle ei kuitenkaan olla lähdössä mitenkään tyytymättöminä nykyisiin työnantajiimme - päinvastoin, työt ovat mielenkiintoisia ja työkaverit huippuja. Aikaikkuna tämän toteuttamiselle oli sulkeutumassa. Sitten joskus muuttui muotoon nyt pakottavista syistä. Valitettavan usein se sitten joskus jää myös toteuttamatta.

Tätä kirjoittaessa Gian vuorotteluvapaa on siis kirjoissa ja kansissa, ja Miikan osalta jää nähtäväksi lähdetäänkö vuorotteluvapaalla vai muulla vapaalla matkaan. Sanomattakin lienee selvää, että on eletty kohtuullisen jännittäviä hetkiä kaikenlaisten järjestelyjen kanssa, ja asunnon lisäksi tämä on ollut toinen kahdesta isoimmasta säädöstä. Asunnon kanssa ollaan päästy jo lopputulemaan. Tätä asiaa odotellaan vielä ratkaistavaksi.

Hatunnosto kuitenkin molempien työnantajille, jotka ovat antaneet eväät unelman toteuttamiseen.


Pitää sietää vähän epävarmuutta. Pitää olla valmis luopumaan asioista. Pitää uskaltaa elää hetkessä ja lähteä tavoittelemaan sitä, mistä unelmoi. Vaikka siinä aina on riskinsä.




sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Lapsen kanssa matkustaminen // Traveling with kids

Olemme matkustaneet jollain mittarilla paljon. Ennen lapsen syntymää ehdimme koluta Etelä-Amerikkaa, USA:ta, Aasiaa ja Eurooppaa yhdessä. Tyttären syntymän jälkeen olemme valloittaneet yhdessä lisää Aasiaa ja Eurooppaa.

Koska matkustaminen on meille tärkeä harrastus tai ehkä pikemminkin elämäntapa, päätimme jo raskausaikana että lähtökohtaisesti emme tätä(kään) harrastusta jätä lapsen syntymän myötä, vaikka lapsen kanssa matkustaminen erilaista olisikin.

Ensimmäisen matkan tytär teki Thaimaahan ja Indonesiaan viisikuisena. Kyseessä ei ollut mikään pakettimatka vaan laitoimme rinkan selkään, vauvan kantoliinaan ja lähdimme Bangkokin kautta ensin Thaimaan Koh Taolle ja siitä Indonesiaan Lombokille ja Balille. Matkaa kesti tasan 4 viikkoa. Aika moni kauhisteli siinä vaiheessa miten vauvan kanssa voi lähteä minnekään niin kauas. Jossain keskusteluryhmässä kehotettiin jopa miettimään kannattaako lähteä ollenkaan vai voisiko vaan kotona nyt nauttia tästä ajasta lapsen kanssa.

Puolentoista vuoden ikäisenä skidi pääsi mukaan kuuden viikon matkalle, joka suuntautui pääasiassa eri puolille Filippiinejä (Boracay, Palawanilla Port Barton ja El Nido, Manila),  ja lopuksi vielä viikko Hong Kongissa ja Macaussa. Lisäksi ollaan koko perhe käyty Euroopassa muun muassa Kroatiassa ja Italiassa, Malediiveilla piipahdettiin eräskin talvi ja esimerkiksi Barceloonaan perheen pienin lähti äidin ja ystävien kanssa kaksin.

Tähän mennessä lapsen passissa on leimoja jotakuinkin 13:sta eri maasta. Ja lisää ollaan keräämässä piakkoin. :)

Matkoilla on kaikki mennyt paremmin kuin hyvin.


Thaimaa/Indonesia - ikää 5 kk
:














Millaista lapsen kanssa matkustaminen sitten on? Hirveää? Kamalaa? Antoisaa? Autuasta?

Fakta on, että jos et ole matkustellut paljoa ennen lapsen saamista, et ehkä aloita kaikkein vaativimmista reppureissaajien kohteista. Silloin pakettimatka voi olla ihan hyvä vaihtoehto.

Lapselle itselleen on kuitenkin tärkeintä, että perusasiat ovat kunnossa, se on sitten sama missä päin maailmaa hoitotarpeiden täyttäminen tapahtuu. Muista tämä: Kaikkialla maailmassa syntyy lapsia, ja suurimmassa osassa maailmaa lapsille löytyy ruokaa ja juotavaa niin että pärjäävät. Lopusta perustarpeista huolehtii vanhemmat. Helpointa on liikkua lapsen kanssa joka on pelkällä rintaruokinnalla eikä vielä liiku paljoa.

Taaperoidenkin kanssa matkanteko onnistuu. Tärkeintä on valmistautuminen sekä tavaroiden, että henkisen puolen osalta. Paljon on kiinni omasta asenteesta ja jaksamisesta. Viikon tai kahden pakettimatka on varmasti helpompi vaihtoehto kun backpackaaminen erilaisissa kohteissa. Esimerkiksi Tjäreborg ja Finnmatkat tarjoavat lapsiystävällisiä majoituskohteita, joissa lapset on erityisesti huomioitu. Näissä lienee turha odottaa hiljaisuutta ja rauhaa, mutta kuten todettua, helppoja kohteita jos ei ole tottunut reppureissaamaan ja vähän seikkailemaan.


Filippiinit, Hong & Macau, ikää 1,5v. :





















Matkalle valmistautuminen on  hieman erilaista lapsen kanssa kuin aikuisten kahdenkeskisellä matkalla. Alla pääpiirteittäin tärkeimmät muistettavat:

  • Matka-apteekki, lääkkeet ja rokotukset
    Ihan ensimmäisenä kannattaa tietysti varmistaa että kaikilla on perusrokotukset kunnossa ja selvittää mitä muita mahdollisia rokotteita tai lääkityksiä matkalle tarvitsee. Esimerkiksi Livingston -seuran matkailijan ohjeet -sivulta löytyy tietoa ensihätään. Jos lähtee jonnekin missä lääkäriä tai sairaalaa ei ole lähellä, kannattaa varustautua hyvällä matka-apteekilla. Lääkäreiltä saa reseptilääkkeitä varuiksi mukaan, ja omia neuloja kannattaa myös pienen ensiapupakkauksen lisäksi ottaa jos menee alueille jossa hygieniasta ei voi olla varma. Selvitä mahdolliset hätännumerot/lähetystön numero hätätilanteita varten. Tee niistä lista, jota pidät mukana.
  •  
  • Hotellit ja matkat
    Jos varaat hotellit etukäteen, pyydä saada huone joka on mahdollisimman lähellä rantaa tai allasta. Saat lapsen nukkumaan päiväunia/yöunia huoneeseen ja voit itse nauttia auringosta. Hanki hyvä itkuhälytin tai radiopuhelimet. Selvitä minkälaisia matkustusvälineitä joudut käyttämään. Esimerkiksi kuulosuojaimet lapselle voi olla tarpeelliset ja hyvä olla. Tämä on pariin otteeseen todettu. Myös omat pelastusliivit lapselle voi olla paikallaan. Osta hyvä matkasänky, joka on kevyt kantaa ja kulkee mukana. Moskiittosuoja on ehdoton. Samaa sänkyä voit käyttää aurinkotelttana ulkona kun hankit siihen aurinkosuojan.   


    Osassa kuvia näkyy meillä ensimmäisellä matkalla lainassa ollut Samsoniten Bubble. Omaksi ostettiin seuraaville matkoille Little Lifen Arc, joka menee edelleen nyt neljävuotiaalle, eli voittaa Bubblen käyttöiässä ja on myös monikäyttöisempi. Samsoniten Bubble menee hieman pienempään tilaan. Molempiin sänkyihin saa myös aurinkosuojan, jotta sänkyä voi käyttää myös rannalla & poolilla lapselle suojana.

  • Lapsen kuljettaminen
    Selvitä tarvitsetko hyviä matkarattaita vai pärjäätkö pelkällä kantorepulla/-liinalla. Useimmat kohteet meillä on olleet sellaisia ettei rattailla tekisi siellä mitään. Kantoliinalla on menty. Ainoastaan Euroopan kaupunkilomilla rattaat ovat olleet mukana, ja tuolloinkin on useasti silti käytetty kantoliinaa. Aasiassa on turha odottaa että sieltä löytyy turvaistuimia lapselle autoon, edes aikuisille ei aina ole turvavöitä. Tähän on pakko vaan asennoitua jos näihin kohteisiin aikoo.

  • Ruoka & vaipat
    Rintaruokinnalla olevalle lapselle ei sen kummempia tarvita. Aasiasta löytyy Nan -korviketta jauheena, kannattaa ottaa oma kertakäyttöpussipullo mukaan ja tarpeeksi pusseja. Purkkiruokia ei juurikaan kaupoissa ole, mutta suurin osa ravintoloista vääntää lapsellesi sopivaa ruokaa kun vaan kerrot mitä haluat ja olet valmis selittämään käsin ja varpain jos sanat eivät riitä. =) Muutama tärkeä sana paikallista kieltä lie hyvä opetella. Vaippoja löytyy, paras merkki on Mamy-Poko, ne ovat paikalliset Pampersit. Näitä jos löytyy kannattaa ostaa mieluiten. Jos menet kauas sivistyksestä, muista varata tarpeeksi vaippoja mukaan. Muutama kestovaippa voi myös olla hyvä olla mukana siltä varalta että kertakäyttöiset loppuvat.


  • Hygienia
    Emme ole sen kummemmin tämän asian kanssa painineet vaan menneet kaupunkilaisjärjellä. Vaalea lapsi on kohtalaisen harvinainen näky Aasiassa ja lapsesi tulee saamaan paljon huomiota ja häntä halutaan kosketella ja kanniskella. Harvoin olemme joutuneet Aasiassa syömään eri aikaan, aina joku ravintolahenkilökunnasta on halunnut tulla kantamaan ja leikittämään lasta. Aasialaiset ovat geneerisesti hyvin lapsirakkaita. Jos haluat olla varovainen, voit ottaa mukaan tarpeeksi Savetteja tai vastaavia, tai käyttää käsidesiä kun lasta on hellitelty.

  • Auringolta suojaaminen
    Hanki muutama kunnollinen UV-suojapuku (esim. Reima), kunnolliset aurinkolasit ja hattuja ja osta Suomesta ruiskutettavaa aurinkosuojaa jossa on tarpeelliset kertoimet (ulkomaiset ei välttämättä kaikkialla ole ihan yhtä hyviä). Lapsesi ei todennäköisesti pidä haalareista ja paksuista talvivaatteista yhtään sen enempää kuin sinäkään ja nauttii ulkona olemisesta, hiekkaleikeistä ja auringosta. Hanki myös hyvä hyttyssuoja Suomesta jos menet malaria- tai denguekuume -alueelle. Lasten hyttyssuojat saattavat etenkin Aasiassa olla liian heppoista ja aikuisten taas turhan tiukkaa tavaraa.

  • Matka-aikataulu
    Suhteuta matkanteko lapsen rutiinien mukaan. Jos lapsesi ei nuku muualla kun sängyssä pimeässä huoneessa, älä kuvittele tekeväsi matkaa 24h putkeen eri matkavälineissä. Jos taas olet saanut hyväunisen lapsen, voit suunnitella matkasi sen mukaan. On turha ajatella juoksevansa kaikki matkanähtävyydet yhden päivän aikana, ainakaan taaperon kanssa. Varaa lapselle aikaa tutustua ja liikkua paikkoihin. Älä unohda rutiineja vaikka olettekin matkalla. Lapsi tarvitsee ruokaa ja lepoa sopivassa määrin. Teet asiat itsellesi näin helpommaksi.

    Meillä ei olla koskaan menty tiukoilla aikatauluilla tai rutiineilla kotonakaan, mutta jonkinlainen päivärutiini on olemassa; jossain välissä syödään aamiainen, lounas, nukutaan, syödään lisää, ja mennään iltaunillekin. Tätä on sitten toteutettu missä milloinkin. Alla videoesimerkki päiväunien vetelystä kovaäänisessä bangkassa Filippiineillä island hopping -päivänä. Hyvä esimerkki myös siitä miksi pelastusliivit ja kuulosuojaimet lapselle on hyvä juttu matkalle mukaan.






    Malediivit, ikää 2,5v.:












Näyttävätkö nämä kuvat ihan hirmuiselta kärsimykseltä?
Omien kokemustemme perusteella voimme suositella lämpimästi lapsen kanssa matkaamista. Se antaa ihan uusia ulottuvuuksia matkustamiselle, vaikka tietysti myös karsii osan. Toisaalta, me emme ole yhdelläkään matkalla harrastaneet muutenkaan villejä bileiltoja, jotka on lähinnä se asia joka lapsen kanssa matkustamisessa karsiutuu. Lapsen kanssa matkaaminen vaatii tietysti hieman enemmän valmistautumista ja suunnittelua, mutta tärkein asia, jonka otat mukaasi matkalle on kuitenkin asenne.

Matkustaminen voi olla joko lapsenhoitoa hankalissa olosuhteissa, tai lapsenhoitoa kauniissa maisemissa. Sinä päätät.

Jos et muista mitään muuta näistä vinkeistä, muista edes tämä: kolme tärkeintä asiaa mitä voit ottaa mukaasi lapsen kanssa matkustaessa on asenne, asenne ja asenne.




Kroatia, ikää 3v.:















Nautinnollisia hetkiä!

// Sorry, this was too long to translate to English. But if you're traveling with a kid, we can give you tons of good advice. Just feel free to ask :)