keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Se ainoa vinkki, minkä annan matkustamisesta ehdottomana


Näin alkaa taas meidän kesäloma: terveisiä vaan sairaalasta. Harmillista kyllä, eihän tämä ole mitenkään ennenkuulumatonta. Tekevälle sattuu ja tapahtuu, toisille enemmän kun toisille.


Aika ajoin saamme kyselyitä aina parhaista reissuvinkeistä.

Eritoten lapsista tykätään kysyä tosi paljon, että mitä suosittelisimme sillä tavalla yleisesti ottaen lasten kanssa matkatessa. Hankaluus tässä on se, että jokainen lapsi ja perhe on erilainen. Asiat, jotka toimivat tai joista tykätään ovat yksilökohtaisia, joten mitään yleispäteviä ohjeita on vaikea antaa. Siinä missä yksi skidi rauhoittuu hyvin katsomalla videoita, toinen saattaa kasvattaa angstia vaan pahemmin.




Meidän esikoinen on ollut SUPERhelppo reissaaja, ja aika lailla muutenkin, joten hänen raahaaminen pitkin maailman kolkkia ei ole ollut haaste. Kuopuskaan ei vaikeimmasta päästä ole, mutta sen verran on eri manööverit, etten ihan samalla tavalla lähtisi häntä roudaamaan kuin siskolleen olen tehnyt.

Yleisesti ottaen voisin sanoa esimerkiksi että kyllä lapsen kanssa kannattaa aina lähteä matkalle ja opettaa vähän siitä, miltä maailma näyttää muuallakin. Sitten disclaimerina heitän että tietysti vain jos lapsi on hyvin sopeutuva, tai muuten kannattaa ainakin etsiä joku helppo ja vaivaton vaihtoehto.

Tai että arvovalinnoista se on kiinni onko rahaa matkustaa, paitsi tietysti jos on pitkäaikaistyötön tai vakavasti sairas tai on korviaan myöten veloissa ja ulosotossa. Ymmärrätte kyllä.

On kuitenkin yksi vinkki, mihin en anna mitään muttia, ehkiä tai muita lieventäviä sivulauseita samaan reissuvinkin yhteyteen, ja se on tässä: pidä aina huolta siitä, että vakuutuksesi on kunnossa.





Tällä hetkellä saamme nauttia suomalaisen yhteiskunnan verorahoilla kustannetusta maailmanlaajuisesti kahdehditusta asiasta: kunnallisesta, superedullisesta ja -tehokkaasta sairaanhoidosta. Kustannuksia meille tulee tästä ehkä kymppejä, ehkä satasia, jotka nekin hoitaa vakuutus, mutta aika pähkinöitä se on joka tapauksessa verrattuna mihinkään sellaiseen maahan, jossa sairaanhoito on yksityistetty. Ja niitähän riittää.

Kaikkihan sen tietävät, ettei vahinko tule kello kaulassa. Aina se pääsee yllättämään.

Pistän tähän vähän esimerkkejä.




Nepal, maailmanympärimatka ja Pokharan kaupunki, josta lähdetään vaelluksille kohti Annapurnaa. Bella hyppää keinusta ja kaatuu. Myöhemmin tajuamme, että kädessä on murtuma. Yksityiseen sairaalaan, mars, vaikkei sekään ole erityisen hyvä länsimaisin standardein katsottuna.

Oli kustannus mikä tahansa, ei tarvitse miettiä mitä tehdään. Tiedämme myös, että murtuman vakavuudesta riippuen, voimme lähteä hoitoon muualle, jos tilanne niin vaatii. Myöhemmin käytämme vielä sveitsiläistä ortopedia Nepalissa hoitamaan homman lopullisesti kotiin.

Hoida vakuutuksesi kuntoon.




Thaimaan paratiisisaari. Röhä on vaivannut jo pidempään, ja olo on ihan puolikuntoinen. Kävelen paikalliselle klinikalle. Kahden päivän kuluttua minuun on pumpattu niin paljon lääkkeitä, että tauti on muisto vain.

Hoida vakuutuksesi kuntoon.


Sama paratiisisaari tekee kamerallemme jotain. Se on lakannut toimimasta. Jonkinlaisen viestinvaihdon jälkeen vakuutus ilmoittaa korvaavansa kameran täysimääräisesti.

Hoida vakuutuksesi kuntoon.





Fijillä saamme koko perhe kamalan vatsataudin. Suoriudumme kuuden tunnin katamaraanimatkasta pääsaarelle, lääkäri tulee tutkimaan meidät, ja tuo myös lääkkeet.

Hoida vakuutuksesi kuntoon.





Perheen pienin syö tuntemattoman tabletin lattialta. Kiidämme vauhdilla suoraan yksityiseen sairaalaan Espanjassa. Alle tunnissa on selvitetty mitä tabletti on sisältänyt ja aloitettu hoito.

Hoida vakuutuksesi kuntoon.

Aika vähällä me olemme silti päässet.

Tänään aamulla, ennen meidän omaa sairaalakeikkaa, luen tuttavani fb-päivityksen. Atlantin toisella puolella on tapahtunut perheenjäsenelle isomman luokan sairastapaus. Ilman tarpeellisia vakuutuksia sairaala kieltäytyy hoitamasta potilasta enempää, kun akuuttivaihe on ohi, jolloin ihminen on hengissä ja tajuissaan, mutta ilmeisesti juuri mikään kehossa ei oikein toimi. Käynnissä on selvitys, miten perheenjäsenen saisi Suomeen takaisin hoitoon ilman taloudellista konkurssia.

Hoida vakuutuksesi kuntoon.





Suomessa kumpuaa aina isomman hädän kohdatessa kiitollisuus siitä, miten hyvin meillä toimii sairaanhoito. Voi se toimia muuallakin, mutta monasti vain, kun kaivaa kuvetta tarpeeksi, vaikka eritoten Euroopassa poikkeuksiakin on.

Yleinen harhaluulo on myös se, että Suomen valtio kustantaisi aina kansalaisensa takaisin hinnalla millä hyvänsä. Näin ei ole, vaan esimerkiksi ambulanssilennot on ihan itse kustannettava. Silloin puhutaan kymmenistä tuhansista euroista riihikuivaa, ellei vakuutukset ole kunnossa.

Lisäksi ehdot kannattaa aina lukea todella tarkkaan, sillä niistä saa todella tietää, mitä korvataan ja mitä ei. Ettei sitten tule yllätyksiä.





Mutta tämä on siis se ainoa ehdoton vinkki, jonka aina annan reissaajille: hoida vakuutuksesi kuntoon.




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?


maanantai 8. heinäkuuta 2019

Miksi kaiken pitää aina olla halpaa?


Tiedättekö, aina kun kirjoittelemme jotain rahasta tänne blogiin, joka ikiseen kanavaan ilmestyy aina joku ihme joukko, jonka mielestä kaikki on ollut niin hälvatun kallista että oksat pois, ja että paljon halvemmalla olisi pitänyt kaikki saada. Tapahtuuko teillekin niin aina kun puhutte jossain rahasta? Vai puhutteko koskaan rahasta?


Meillä on ollut tapana avata erilaisten reissujen ja ihan ylipäänsä elämän kustannuksia. Yleensä ehkä enemmän sellaisista jutuista, jotka saattavat olla jonkun muunkin unelmia, tai ihan agendalla nyt tai tulevaisuudessa. Meiltä pyydetään edelleenkin aina välillä haastatteluja maailmanympärimatkan sikatarkasti tehdyn budjettipostauksen takia. Osittain varmaan siksi, että harva ehkä on kirjannut menojaan tällaiselta reissulta niin tarkkaan, osittain siksi, että vielä harvempi on avannut niitä kenellekään, ja varmasti myös siksi, että harva haluaa julkisesti puhua rahasta.




Ei se meillekään mikään itsetarkoitus ole lätkiä kaikki taloustiedot kaikesta julkiseksi, mutta koska olemme itse yrittäneet joskus etsiä vastaavaa tietoa sitä löytämättä, olemme halunneet auttaa muita vastaavanlaisten suunnitelmien edessä.


Se kyseinen budjettipostaus on yksi blogin luetuimpia edelleen, ja varmasti myös yksi eniten kommentoiduista - paitsi täällä blogissa, myös muissa kanavissa. Se on onneksi saanut myös paljon kiitosta, mutta heti sen julkistamisen jälkeen löytyi tusina ihmisiä, jotka tulivat lähinnä taivastelemaan kuinka paljon rahaa on mennyt, ja miten itse olisi tehnyt sen paljon halvemmalla.

Tämä siis tietämättä lainkaan, mitä olemme sillä rahalla tehneet, nähneet ja kokeneet.







Vähän samalla tavalla kävi, kun päätimme avata huomattavasti suurpiirteisemmin Espanjaelon kuukausikustannuksia viime talvelta. Oli liian kallis asunto, meni ihan hirveä summa rahaa ruokakauppaan, puhumattakaan siitä ökyilevästä törsäilystä, jonka laitoimme ulkona syömiseen.


Moni väitti erityisesti pärjäävänsä huomattavasti pienemmällä ruokakauppasummalla Suomessa.

Ehkä niin. Hyvä heille.


Itse epäilen kovasti, että samalla summalla saa Suomessa lähellekään yhtään niin paljon hedelmiä ja vihanneksia, mitä viikottain roudasin tiistaimarkkinoilta aina kotiin. Eritoten kun ihan vaan vaikkapa mangot ja avokadot maksavat Suomessa hunajaa.

Mutta ei silläkään ole oikeastaan niin väliä.






Eniten ihmettelen sitä, miksi se on niin tärkeää, että jotain voi saada paljon halvemmalla.

Tottakai, melkeinpä kaikkea voi aina saada halvemmalla. Yleensä se kuitenkin vaatii ihan todella paljon enemmän esimerkiksi vaivannäköä, juosta eri kaupoissa tarjousten perässä, ehkä ensin ottaa niistä selvää, laittaa aikaansa siihen kaikkeen. Se on ihan ok jos niin haluaa tai joutuu tehdä.

Jotkut maksavat palveluista, vaikka saman asian saisi absoluuttisesti halvemmalla tekemällä itse. Moni vaan arvostaa ja arvottaa omaa aikaansa tai muita tekemisiä enemmän, kuin sen rahan edestä jonka maksaa vaikkapa siivoojalle, tai siitä, että joku tuo kauppakassit suoraan kotiovelle.

Rahasummalla voi ostaa esimerkiksi enemmän yhteistä aikaa perheen kanssa.




Meidän rahapostausten tarkoitus on vain ja ainoastaan antaa esimerkkejä siitä, kuinka paljon tällä elämäntavalla eläminen tai näillä intressikohteilla noin suurin piirtein maksaa eri kohteissa.

Meillä on harvoin nykyään tarve etsiä absoluuttisesti halvinta vaihtoehtoa, vaan pikemminkin meidän elämälle sopivin vaihtoehto. Se voi joskus tarkoittaa sitä, että asuminen maksaa enemmän kuin halvin hinta, minkä löytää. Se voi joskus tarkoittaa sitä, että pelkästä mielenrauhasta maksamme hieman enemmän. Se voi olla sitä, että ihan vaan säästääksemme itseämme, tai nauttiaksemme elämästä, käytämme erilaisia palveluita, siivoojasta ulkona syömiseen.

Joskus se voi olla todellisten huippudiilien löytämistä, tai oikeasti vaikka halvimmassa mahdollisessa paikassa lomailua. Se aina riippuu niin monesta asiasta. Tärkeintä on hyvä vastine rahalle.




Ymmärrän ihan hyvin senkin, että jos rahaa on käytettävissä tietty summa, ja kulut pitää saada mahtumaan siihen, silloin on tehtävä valinnat sen mukaan. Eikä rahoja kannata varsinaisesti heittää myöskään ihan turhaan menemään. Jos auto maksaa yhdessä liikkeessä sata euroa, ja toisessa tuhat, eikä niissä ole mitään eroa, tottakai kannattaa valita se edullisempi.


Ja kun nyt rahasta puhutaan, ja eritoten matkailusta ja rahasta: matkatessa on hyvä myös miettiä kuinka todennäköisesti tukee esimerkiksi ihmiskauppaa tai muuten vaan epäinhimillisiä työolosuhteita jos vaikkapa hieronnasta maksaa kaksi euroa tai käsityöstä yhtä vähän. Joskus ihmiset voivat olla aikamoisen pakkoraon edessä, ja itse voi miettiä haluaako sellaista tukea omilla toimillaan. Usein halpa hinta on myös tae siitä, että maapalloa tuhotaan mahdollisimman paljon.




Erityisesti toivoisin kuitenkin, että kun joku haluaa ja uskaltaa avata asioita tällä tavalla, yritettäisiin istuttaa se oikeaan kontekstiin. Ei aina siihen, että kaikkea pitää saada halvalla. Halpa hinta kun yleensä tarkoittaa sitä, että jostain pitää karsia, esimerkiksi jouhevuudesta, mukavuudesta, tai ehkä ilosta tai nautinnosta. Minkä arvoista eläminen sinulle on, jos absoluuttista tarvetta laskea jokainen sentti ei ole?


Oscar Wilde kirjoitti aikoinaan "A cynic is a man who knows the price of everything but the value of nothing."

Sen syvintä tarkoitusta on selitetty muun muassa näin:

"A cynic is a person who believes that people are motivated purely by self-interest or selfishness and materialistic value rather than acting for honourable or unselfish reasons. A cynic's outlook is scornfully and habitually negative."The cynic is one who never sees a good quality in a man, and never fails to see a bad one." He judges everything by its monetary value but is unable to realize its emotional or sentimental value and unless it can be transformed into price, it's absurd for him.

For instance, A cynic would see the only the cost of a doll. He would not be able to understand the value of the doll, that it brings a smile to a child's face or a look of utter excitement to the child's eye and warmth to the giver's heart.

In this quote Oscar Wilde is saying that if you focus on what things cost, as opposed to what they can do for you, you end up becoming bitter and negative (in other words, you'll be a cynic) and won't make the most of your situation."

Tähän minä sanon 'word'.




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?


sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Juhannuspurjehdus Turun saaristossa - koeajossa Beneteaun 38-jalkainen purjevene


Tässä lähtöasetelma: on juhannus, Suomen kesä on kerrankin ihan oikeasti kauneimmillaan. Aurinko on niin kuuma, että jo satamassa lapset vetävät vaatteita pois ja hyppivät nakuna uimaan. Meitä on yhteensä kahdeksan; kaksi nelihenkistä perhettä. Vanhin lapsista 10, nuorin 1,5 vuotta. Tavaraa on aika paljon, vaikka purjehduspäiviä on vain neljä, koska kaikille pitää olla kesävaatetta, varavaatetta, lämmintä, muutamat kengät, pyyhkeitä, liinavaatteita ja ruokaakin tämä jengi tarvitsee vaikka ja kuinka.



*kaupallinen yhteistyö Ajola Yachtsin kanssa*




Juhannuspurjehdus Turun saaristossa on melkein muodostunut meille jo perinteeksi. Ensin meitä oli yleensä vain muutama nainen, sitten pariuduttiin ja mukaan tuli muutama mies. Sitten lisäännyttiin, ja jengi on vuosi vuodelta kasvanut. Kipparimme vene on alkanut käymään tälle porukalle pieneksi.

Naantalin Ajolanrannassa toimiva Ajola Yachts on vastikään alkanut tuomaan maahan veneitä. Saimme blogiyhteistyön merkeissä isomman veneen alle koeajolle, yhden niistä uusista, joka vastikään on saatu maahan ja ajettua Naantaliin. Beneteaun Oceanis 38.1 Performance, eli 38.1 -jalkainen erittäin tilava ja hyvinvarusteltu vene on todellakin kaikin puolin mukava valinta matkustajilleen.

Veneen saa varata vähän lyhyemmille koeajoille muutenkin. Eihän sitä voi muuten tietää sopiiko se omiin tarpeisiin.





Minä olen kovin innoissani siitä, että tällainen sunnuntaiskumppapurjehtija pääsee todella mukaviin oloihin, eikä sisätiloissa tarvitse kumarrella, kun taas porukan erittäin kokenut kipparimme Anu on ihan mehuissaan siitä, että pääsee purjehtimaan näin hyvää venettä (ja vielä näin loistavan seuran kanssa).


Hyteissä raikaa nauru, leikki ja kuorsaus


Ensimmäisenä jaamme tietysti hytit, niitä kun on kokonaiset kolme jaettavaksi. Minä ja Miika hyppäämme suurimpaan niistä, keulapunkkaan, sillä mukaan pitää mahtua vielä tuo telmivä, yksivuotias taaperokin. Sivuissa on ikkunat, joista perheen pienin tykkää kyydissä katsella ulos, ja huutaa innostuneena "kettä!" (=vettä).

Hän rakastaa myös leikkiä muiden kanssa vuoteella.






Vuoteen takana on peili, valot ja pistorasiat jotta puhelimet saa näpsästi ladattua, molemmilla sivuilla kaksi todella tilavaa kaappia, ja sängyn allakin vielä roimasti säilytystilaa.

Toisen takahyteistä jakaa onnekas kippariaviopari, joka saa ihan kahdestaan nukkua kohtuullisen tilavassa sängyssä. Toinen takahytti menee kolmelle kihertävälle tytölle, jotka ovat enemmän kuin innoissaan kokonaisesta kolmesta yhteisestä yöstä.







Takahyteissä on molemmissa myös yksi tilava kaappi, ja sängyt ovat myös yllättävän tilavat. Juhannuksen ne toimivat näyttämönä myös korttipeleille, tiktok-videokuvauksille ja ilmeisesti myös salaisuuksien kuiskuttamisille.

Parasta aikuisten mielestä lie se, että tilaa on niin paljon, etteivät lasten aikaiset aamuherätyksen herätä meitä muita, vaan kaikki saavat tarpeellisen määrän unta suljettujen ovien takana omassa rauhassa.



Kansi on kaikkien lempipaikka


Ei mene kauaakaa tajuta, että parhaiten kaikki viihtyvät kannella. Kun purjeet jo heti ensimmäisenä iltana kyydittävät meitä Turun saaristossa, kaikki haistelevat meri-ilmaa kannella, ja lopulta vielä aikuiset ihailevat aina yhtä kaunista saariston auringonlaskua lasten mentyä unten maille.







Sillä aikaa kun aviomiehet ja kippari huolehtivat purjeista ja suunnasta, minä istun mukavasti ihan vaan nauttimassa.

Ero pienempään veneeseen on se, että kun kippari päättää vaihtaa suuntaa, ja purjeet väännetään toiseen asentoon, minun ei tarvitse liikkua mihinkään, ei varoa päätä, ei pitää tavaroista kiinni. Pienemmässä veneessä näin nimittäin tapahtuu kokemuksella aina.








Tilavuus tekee myös ihan vaan matkustamisesta mukavaa


Kokenut kipparimme Anu kehuu, että vene kulkee hyvin niin saaristo-oloissa kuin avomerenkin puolella. Jopa vastatuuleen kryssiessä avomerellä kartta pysyy pöydällä, kiitos maltillisen kallistuskulman.

Miehistö kiittelee sitä, ettei purjeita säätäessä, nostaessa ja laskiessa tarvitse juurikaan katsoa missä toinen on, sillä tilaa riittää. Isommalla porukalla manöövereitä ei tarvitse miettiä, mutta vene on silti ajettavissa kaksin, tai jopa yksinkin.

Sanomattakin lienee selvää, että kaikki mahdolliset ateriat syödään kannella, aamiaisesta aina iltashamppiksiin ja pikkupurtavaan. Kaikki kahdeksan henkeä mahtuvat tähän mainiosti.








Koska ensimmäisen illan purjehdus menee niin mukavasti, päätämme suunnata Ahvenanmaalle asti. Vauhti riittää tällä veneellä hyvin neljässä purjehduspäivässä.

Lappoon vierassatama on aivan hurmaava. Pienistä liikkeissä on mahtava vaatevalikoima, pieni kotikirppiskin on, mistä saadaan ruotsinkielisiä akkareita Bellalle, ja parasta kyllä samana päivänä avaavan Bullebodenin pulla, pannari ja piirakkatarjonta - osa myös gluteenittomana!






Lapsia ilahduttaa veneessä takaosan laskettava uimataso, josta on on helppo hyppiä veteen, ja kiivetä takaisinkin. Ahvenenamaan merivesi ei tunnu heille liian kylmältä. Kieltämättä olen kaivannut tällaista myös meidän kesäisen Saimaan veneilyilläkin.

Aikuisia ilahduttaa erityisesti uimatason lämminvesisuihku...





Yksi jääkaappi ruoille, yksi juomille - ja tilaa viettää aikaa


Keittiön ja salongin varustelu on tässä Beneteaun Oceanis 38.1 Performancessa erinomainen. Uunin ja mikron lisäksi keittiössä on kokonaiset kaksi syvää jääkaappia. Toisessa säilyvät kaikki juomat, toisessa ruoat.

Neljän aikuisen ja neljän lapsen neljän päivän juhannuspurjehduksen kaikki ruoat saatiin ongelmitta mahtumaan niihin. Lisäksi pilssissä oli niin paljon tilaa, ettei sitä saatu alun alkaenkaan täytettyä. Aamu-, väli- ja iltapalatarpeet, kaksi lämmintä ruokaa, ja tietysti juhannusjuomat säilyivät kylminä - ja me tyytyväisinä.








Keittiössä valmistuu helposti meidän purjehduksen kaikki ateriat, mikrossa saa jopa pienimmäisen tuttipullon desinfioitua kätevästi.

Suomen kesä antaa meidän nauttia ulkoilmasta lähestulkoon koko ajan. Vain yhtenä iltana saamme niskaamme vartin verran sadetta, ja sen myötä myös upean sateenkaarinäytöksen keskellä Turun saaristoa. Illan se kuitenkin viilentää sen verran, että syömme iltapalat, ja juomme lasit shamppista aikuisporukalla sisällä lasten jo nukkuessa.






Pöytä on sen verta suuri, että karkkipussia joutuu jopa hieman kurottamaan. Päivällä lapset kiittelevät pöydän kokoa levitellessään siihen piirrustusvälineensä.

Sanitettitilat ovat uudet ja siistit, ja sielläkin on mahdollista ottaa suihku. Pienihän se on, kuten veneissä aina, mutta tarpeeksi iso jopa 185 cm ja 100 kg painavalle miehelle.




Veneen ajo-ominaisuudet: "Peräsintuntuma herkkä, paatti hyvä ajettava"


Minä olen nauttinut koko purjehduksesta lähinnä fiilistellen. Teen siis kyllä kaikkea mitä käsketään tehdä, mutta olen sen verta kokematon, etten osaa oikein tarttua aina oikeaan köyteen tai lukea karttaakaan ilman että joku kertoo minulle tarkkaan mitä tehdä.

Jätän siis itse purjehtimisen mielellään muille, ja nautin purjehduksen tuomasta vapaudentunteesta, ulkoilmasta, auringosta ja ehkä kuplivasta - sekä toteutan muonittajan roolia ihan toimivasti. Paitsi välillä, kun oikeasti joudun ruoriinkin.




Ajo-ominaisuuksien osalta tiedustelin matkalla meidän kilpapurjehdustakin harrastaneen kipparin mielipidettä.




"Olen kuullut tästä veneestä mielipiteitä, mutta kahden purjehduksen perusteella arvostan todella paljon sen tilavuutta ja mukavuutta isommallekin porukalle. Täällä ei kannellakaan törmää muuhun miehistöön edes vahingossa, vaan jokainen saa hoitaa omat tehtävänsä rauhassa, vaikka pystyisin silti ajaa tätä vaikka yksinkin. Vene kulkee todella tasaisesti ja kallistuskulma on maltillinen kaikissa purjehdusolosuhteissa.


Ajo-ominaisuudet on erinomaiset niin saaristossa kuin avomereelläkin, ja 2,1 metrin köli ja uudet kevlarpurjeet antavat hyvän nousukulman ja lisää nopeutta. Tykästyin eritoten B & G :n elektroniikkaan tässä yksilössä, sillä se ajaa todella tarkasti jopa autopilotilla. Peräsintuntuma oli herkkä ja mukava, joten ajaminen tuntui kaikin puolin hyvältä.", kuvailee Anu.










Niinpä niin, siinähän me kaikki köllöttelimme rosélasit kädessä pitkällä suoralla, ilman muuta kipparia kun automaattista 'Jürgenia', Heikin soittaessa kitaralla biisejä, auringon paistaessa täydeltä taivaalta, lasten viihtyessä keskenään kannella leikkien. Tämän helpommaksi ja paremmaksi ei purjehtiminen taida enää tulla.

Sillä hetkellä tuntui melkein siltä, että elämältä kaiken sain.





Tämä kyseinen purjevene maksaa ilman varusteluja noin 150 000 euroa, ja tällä varustelulla noin 219 000 euroa. Sen parhaimpiin puoliin kuuluu ilman muuta huippuvarustelu, ja koko - tällaisella paatilla menee helposti kaksi lapsiperhettäkin, pienemmästä kokoonpanosta puhumattakaan.

Veneellä pääsee tekemään koepurjehduksia, joten sikaa ei tarvitse ostaa säkissä.

Jos tällainen vene, tai mikä tahansa Ajola Yachtsien muu vene, kiinnostaa, kannattaa ottaa reippaasti yhteyttä. Tärkeäähän se on tietää, millainen on näin iso sijoitus, ja vastaako se omia tarpeita.














Kun muuten tehtiin vuoden maailmanympärimatkaa, törmäsimme muutamaan otteeseen muihinkin rohkeisiin matkaajiin. Muun muassa yksi israelilainen oli ilman purjehduskokemusta ostanut paatin Panamasta ja saanut sen ainakin Fijille asti. 

Kun roudasimme jatkuvasti rinkkoja ja muita romppeita kohteesta toiseen, kentällä, alumiinituubeissa ja milloin missäkin, mietimme, että jos koskaan lähdemme uudestaan, teemme sen purjeveneellä. Tuolloin koti kulkee mukana, eikä jatkuvasti tarvitse vaihtaa asuinpaikkaa, pakata ja purkaa. Lisäksi purjehtiminen lie huomattavasti ekologisempi tapa nähdä maailmaa, kuin lentäminen.

Eikä liikkuminen sillä ole niin kallista, varsinkaan kun ei laske veneen hankintahintaa siihen mukaan... Koska eikös sanontakin kuulu, että purjehtiminen on maailman kallein tapa liikkua ilmaiseksi. ;)





Vene oli meillä yhteistyön merkeissä Ajola Yachtsilta käytössä juhannuksen. Kippari-Anu ihan omasta takaaa kiitos vuosien ystävyyden, ja reittivalinta muodostui omaehtoisesti matkalla.




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?