perjantai 23. lokakuuta 2020

Aseet ankeilua vastaan koronatalven yli!

 

Niin. Sieltähän se saapui sitten upean, aurinkoisen ja kuulaan alkusyksyn jälkeen. Pimeys. Aamulla on vähintäänkin hämärää  kun työt alkavat ja iltapäivästä kun lopettaa hämärtää myös. Jos päivä venähtää yhtään, on pimeää. Ei mitään uutta auringon alla. Heh.

Korona tuo meille kaikille tietysti vielä yhden ekstraulottuvuuden tähän. 




Muistatteko, kun maaliskuussa juhlittiin sitä, että onneksi on sentään kevät ja valoisaa vaikka meidän elinympäristöä rajoitettiin? 

Nyt kun Suomessa ollaan jo kakkosaallossa, ja luvut ovat viime kevättäkin korkeammalla, ei voida hehkuttaa edes sitä. Henkilökohtaisesti osaan tietysti olla onnellinen siitä, ettemme nyt syksyllä ole espanjankaltaisessa lockdownissa, jossa oikeasti ei saa poistua neljän seinän sisältä. Se tuntuu edelleenkin jonkinlaiselta voitolta.

Ja koska tapanani (tai tapanamme) ei ole vaipua synkkyyteen, oli olosuhteet mitkä tahansa, tehdään tästä talvesta niin hyvä kun näissä olosuhteissa pystyy - ja pystyyhän sitä!

Näillä aseilla siis kaikenlaista synkistelyä vastaan.


Uni

Ilman unta ei ihminen selviä ja ilman riittävää unta ei ihminen selviä selväjärkisenä. Tämä on muuten fakta. Ja silloin kun tuntuu kaikista rankimmalta, on supertärkeää nukkua tarpeeksi ja hyvin. Olen tehnyt pyhän lupauksen itselleni, etten jatkuvasti ole valmis nipistämään jonkun asian takia yöunistani, koska se näkyy ihan kaikessa vähintään seuraavana päivänä.

Lisäksi keskittymiskyky ja päätöksenteko on huomattavasti helpompaa hyvin levänneenä. Samoin pinna kestää jos lapsilla vaikka sattuisikin olemaan huonompi päivä.



Instagramin storyjä seuraavat tietääkin että meillehän tuli kesän lopussa uusi, i-ha-na sänky, jossa on joustinpatjan lisäksi geeli, joka mukautuu todella hyvin kehon muotoon ja tukee juuri sieltä mistä pitääkin. Lisäksi olen ostanut itselleni painopeiton jo aiemmin, joka entisestään syventää unta. 

Nämä kaikki edellämainitut ovat saaneet unenlaatuni hyppäämään potenssiin neljäkymmentäkaksi ihan vähintään. Olo on välillä kuin uudestisyntyneellä. Ajatus kulkee hereillä ollessa. Uni ei ole katkonaista. On yksinkertaisesti levännyt olo.

Hyvään uneen liittyy myös se, ettei myöhään illasta tee mitään erityisen kuormittavaa, eikä esimerkiksi istu zombiena scrollaamassa puhelinta pari tuntia.



Happi ja liikunta

Etätyöaamuina olen pyrkinyt siihen, että teen vähintään 30 min, mielellään 60 minuutin kävelylenkin ennen kuin istahdan koneen ääreen. Lisäksi pyrin käymään lounastauolla ulkoilemassa lyhyesti. Toimistopäivinä taas joko hoidan hapensaannin pyöräilemällä toimistolle tai vähintään tekemällä vastaavasti illalla kävelylenkin.

Kun siihen vielä yhdistää luonnon, saa tuplavoiton. Luonto kuulemma laskee stressitasoja jo 15 minuutin jälkeen. Rakastan myös aamuisia kävelymaisemiani.

Keho tarvitsee liikettä ja aivot happea. Sieltä ne oksitosiinit sitten vapautuvat verenkiertoon ja saavat aikaan paremman fiiliksen!




D-vitamiini + rauta

Olen välillä kärsinyt molempien vajeesta. Erityisesti naisilla saattavat rautavarastot tyhjentyä helposti, ja vaikka hemoglobiini olisi kohtuullinen, rautavarastot huutaa tyhjyyttä. Pimeä ei varsinaisesti helpota, ja kasvisruokavaliolla joutuu kiinnittämään asiaan vielä enemmän huomiota. D-vitamiinia suomalaiset saavatkuulemma ympäri vuoden liian vähän.

Panostan itse näihin - mutta molempien tasot kannattaa mittauttaa, jotta tietää kärsiikö puutteesta ja johtuuko mahdollinen väsymys siitä.



Mieluisa urheilu

Tätä aihetta sivuttiinkin jo aiemmin, mutta tarkennan vielä - pelkkä kävely ei nimittäin omassa skaalassani vielä yletä urheiluksi. Olen valinnut mieluisia lajeja, mitä pyrin harrastamaan 2-3 kertaa viikossa. Näihin kuuluu tehotreeni, eli HIIT-tunnit, pyöräily tai spinning, sekä jooga ja pilates. Tykkään oikeasti tehdä näitä, joten kynnys lähteä tunneille tai treenata kotona on pieni ja treeni tulee odennäköisemmin tehtyä.

Olen superpaljon virkeämpi ja jaksan paremmin kun liikun tarpeeksi. Lisäksi tästä tulee hyvä mieli.



Kivat jutut ja tekemiset

Olen päättänyt mahduttaa ruuhkavuosienkin keskelle kivoja juttuja. Se voi tarkoittaa ex-tempore kahvilakäyntiä mieluisassa paikassa, tai jotain hauskaa aktiviteettia. Olen löytänyt mukavan naisporukan, jonka kanssa olemme päättäneet säännöllisen epäsäännöllisesti vaikka testata sumopainia hassuissa puvuissa, saunoa, pelata padelia tai kokeilla värikuulasotaa. 

Tai sitten lähdetään perheen kanssa vaikka syöttämään oravia tai johonkin luontoon liikkumaan, ja otetaan brunssiboksit mukaan lähikahvilasta.

Pääasia on, että tekee itselleen mieluisia asioita.






Hemmottelu

Olen pyhästi päättänyt eritoten näin ostolakossa kulutustottumuksiani pysyvästi muuttaen, että voin sijoittaa käyttämättä jääneet rahat itseeni. Niinpä olen tähän mennessä käynyt kesäloman jälkeen kahdesti kasvohoidossa, neljä kertaa hieronnassa, kahdesti vartalohoidossa - eikä loppua näy! Miten rentouttavaa onkaan antautua ammattilaisen käsiin, ja maata tunti tai pari nauttimassa.

Tämä on money well spent, todellakin.



Minilomat

Matkailu ja lähimatkailu ei ole kiellettyä - noh, ainakaan vielä. Olemme varanneet useamman pienen loman maksimissaan 2 tunnin ajomatkan päähän kotoa, ja toivon mukaan varaamme vielä useamman. Mikäpä sen ihanampaa, kun lähteä pois arkiympyröiden keskeltä hetkeksi paikkaan, missä ei voi edes miettiä pyykkejä, tiskejä, ruoanlaittoa tai tavaroiden järjestelyä.

Yksi miniloma tehtiin jo kaksin Miikan kanssa ihan Helsingin keskustaan hotelliyö + paremman tason ravintolaruokailu ystävien kanssa. Jo se oli ihanaa.




Seuraavaksi tulossa ainakin kylpyläloma x2, ja toivottavasti vielä useampikin hotelliloma!

Hotelleilla on ollut ihan todella hyviä tarjouksia nyt syksylle, kannattaa pitää silmät auki koska tuskin jää kertaan tai kahteen kampanjat. Ja muista - koska elämme korona-aikaa, huolehdi turvaväleistä, kasvomaskien käytöstä sekä käsienpesusta ja -desinfioinneista.

Näin pidämme lähi- ja suomimatkailun yhdessä pystyssä.

Lisäksi kalenteriin on buukattu jo myös naisten adventtivaellus. Tässä yhdistyy monta hyvää asiaa kuten luonto, ulkoilu ja yhdessäolo hyvässä seurassa.



Suklaa ja viini

Jossain vaiheessa huomasin, että siinä missä kesällä suu napsaa rosélasillisen ja kuplien perään, nyt himottelen lähinnä punaviiniä ja oluita. Johonkin vähän tukevampaan on selvästi kaipuu.

Lisäksi suklaa on vahvasti agendalla. Tällä saralla panosta eritoten käsintehtyihin konvehteihin, sillä niitä ei pysty makeutensa takia syömään muutamaa useampaa. Vaarallisen lähelle meitä on ilmestynyt Vanhankaupungin suklaa, jonka rasiat ovat olleet erinomaisia.




Oleminen

Liiankin tehokkaassa maailmassa on hyvä antaa itselleen lupa vaan olla. Aina ei tarvitse jaksaa lähteä ja tehdä ja olla mahdollisimman tehokas. Kyllä me tarvitaan myös pysähtymistä ja joutenoloa. Minä olen päättänyt antaa itselleni luvan myös vaan olla silloin kun huvittaa.





Ja viimeisenä listaan vielä tähän listaan positiivisen asenteen. Ei kannata etukäteen synkistellä että kamalaa tästä tulee kuitenkin. Eihän siitä välttämättä edes tule. Ehkä meillä on tarpeeksi järkeä päässä käyttäytyä vastuullisesti. Mauno Koiviston sanoja siteeraten:

"Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin."


Tällä listalla mennään. Onko hyviä vinkkejä vielä lisättäväksi?



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät
meidän facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?


Vuoden 2020 #ReilutBlogit -kampanja kiinnittää huomion vaihtoehtoisiin matkustustapoihin ja
lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt
- kampanja onkäynnissä koko vuoden!

Vastuullisuusasioihin voi tutustua Suomen johtavien asiantuntijoiden haastatteluissa Gian ja
Tarinoita Maailmalta -blogin Annikan tuottamassa VastuullisuusPodcastista - klikkaa
itsesi Spotifyihin tai Acastiin kuuntelemaan!



keskiviikko 7. lokakuuta 2020

Alamäkipyöräilyä Meri-Teijossa - tarvitaan vähän rohkeutta ja roimasti tervettä järkeä!

Kun saavumme Meri-Teijo Bike Parkiin (eli paikkaan, joka talvisin toimittaa Meri-Teijon laskettelukeskuksen virkaa) syyskuisena sunnuntaina yhdessä hyvän ystäväni Anun kanssa, ovat sen mäet vihreitä ja kahvila-lipunmyyntirakennus vielä tyhjä. Paikalle saapuu muutama muukin vähän orvon näköinen tyyppi, ja odottelemme kauniissa auringonpaisteessa vetäjiä saapuvaksi. Anu pyörii ympäri kuin olisi muurahaisia housuissa.

Meidän on tarkoitus osallistua alamäkipyöräilyn alkeet -kurssille.

Kaupallinen yhteistyö: Visit Salo ja Meri-Teijo BikePark



Alamäkipyöräily on ollut koko kesän agendallani. Bongailin kesäpaikkamme lähistöltä pyörämäkiä, ja pohdin ääneen mentäisiinkö vähän kokeilemaan. Miika ei oikein lämmennyt idealle.

Sitten keksin, että olemme Anun kanssa menossa Teijoon, Mathildedaliin ja Saloon viettämään yhteistä naisten viikonloppua, ja että Meri-Teijon laskettelukeskus muuntautuu lumettomana aikana alamäkipyöräkeskukseksi JA että Anuhan on vähintään yhtä hullu kuin minä ja lähtee tähän ihan varmasti! 

Joten hetken kuluttua siitä, kun olemme lähteneet hotelliaamiaiselta ja odotelleet aamuauringon paisteessa MTB-parkia avattavaksi, olenkin sitten alamäkipyöräilykeskuksen tiloissa sovittamassa itselleni sopivia suojia, kypärää ja täysjousitettua maastopyörää.







Alamäkipyöräilystä, eli downhill bikingista, eli deehoosta, on tullut yhtä suositumpaa, ja esimerkiksi naisillekin on perustettu ihan oma yhteisö, Puss Camp, vaikka lajin parissa pyörii ehkä odotetusti enemmän miehiä. Noh, ainakin toistaiseksi.

Laskettelukeskuksia valjastetaan lumettomina kausina tähän hommaan, ja se on oikeastaan aivan erinomaisen hyvä juttu. Hyödynnetään täysillä sitä, mitä on jo valmiiksi olemassa. Meri-Teijo Bike Park on tänä vuonna auki ensimmäistä kauttaan.

Kiteytettynä idea on nousta pyörän päällä hissillä ylös mäkeä, ja sitten rullailla sieltä omien kykyjensä mukaan alas maastoa pitkin.






Näin sanottuna se kuulostaa hieman helpommalta, kuin mitä käytännössä osoittautui. Mistään mahdottomasta hommasta ei kuitenkaan ole kyse.


Ensin peruskurssi ja turvallisuus, sitten vasta alas vauhdilla


Kuten missä tahansa lajissa, ihan ensimmäisenä kannattaa opetella perusteet. Tässä lajissa perusteisiin voi laskea muun muassa perusajoasennon, pyörän hallinnan ja käytön, sekä muutaman perusliikkeen. Lisäksi hissillä nousu on aika oleellinen osa hommaa.

Meidän opettajaksi osuu Miss Small Balls, eli jopa legendaarinen Elise Kulmala, joka on intoillut jo ennen alamäkipyöräilyä roadracingista, skeittauksesta ja BMX'stä. Tässäpä nainen, joka on ihan täyttä timanttia, eikä todellakaan anna periksi, ei vaikka lääkäri sanoisi ettet koskaan enää kävele. Elisen oppitunneilla mennään selvästi turvallisuus edellä. 

Ja se on erittäin hyvä se.





Veivaamme aluksi reilun tunnin ihan hiekkatiellä erilaisia jarrutuksia, kiihdytyksiä, keulimisia ja pyörän perääkin pitää oppia nostamaan. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta kyllä meillä kaikilla hiki nousee tästä pintaan ihan ensimmäisten harjoituskierrosten jälkeen jo.

Huomaan, että vaikka pyöräilen yleisellä tasolla kai kohtuullisen paljon ja taitan mm. 22 km päivittäisen työmatkan cyclocrossillani, on tämä nyt vähän eri asia kuitenkin.

Porukka koostuu teini-ikäisestä aina 40+ -ikäisiin, ja lajin parissa on paljon vanhempiakin, joten lajissa pärjää kyllä iästä riippumatta, kunhan peruskunto on jonkinlainen.

Ihan oman itsensä kannalta puolen päivän peruskurssi kannattaa käydä. Hinta on 59 € Meri-Teijossa, ja se varmasti maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti mäessä. Voin rehellisesti nimittäin sanoa, että ilman sitä olisin tuskin selvinnyt ensimmäisestäkään laskusta.



Kuivaharjottelun jälkeen hissin kautta mäkeen!

Pienen juomatauon jälkeen suuntaamme ensimmäiseen hissinousuun. Vähän jännittää, koska noh, minua nyt jännittää aina kaikki, ja toisaalta ankkurihissit eivät ole aina olleet lasketellessakaan ystäviä. Onnistun kuitenkin jo heti ensimmäisellä nousulla oikein mallikkaasti pääsemään huipulle. 

Ankkurihissi satulan ja reisien taakse, pidä tasapaino, ohjaa tangosta ja nauti matkasta.





Lähdemme laskemaan Meri-Teijon helpointa reittiä, ja meinaan jähmettyä heti kärkeen. Kun edessä näkyy varmaan 30 cm kivinen kuoppa, meinaan vetää jarrut pohjaan, ja niinhän ei missään nimessä saa tehdä - ellei sitten halua olla ihan heti nuuhkimassa nenällään maan kamaraa.

Koska omassa cyclocrossissani kotona ei ole minkäänlaista jousitusta, aivoni eivät ymmärrä, että täysjousitettu pyörä kyllä menee isommastakin montusta todella pehmeästi. Reaktioni nähdessäni jotain potentiaalisesti vaarallista on vetää jarrut pohjaan, koska niin tekisin normaalisti vaikkapa maanantai-aamun työmatkalla, jos vastaavaa tulisi vastaan.

Selviän ensimmäisestä montusta, ja yritän säätää aivoni siihen asentoon, että tämä pyörä on tehty tällaista nimenomaista maastoa varten. Täysjousitus takaa sen, että etuhaarukka joustaa ja menee melkein minkä tahansa yli, ja perä seuraa yhtälailla pehmeästi perässä.


Seuraava vastaava kohta menee jo vähän paremmin. Kurveissa ei missään nimessä saa jarrutella ellei halua kaatua, ja hidastankin juuri ennen niitä. Näin se menee oikein.

Tulen reippaasti muiden perässä, mutta itseäni se ei haittaa. Pakko mennä sillä tavalla, kun itsestä parhaalta tuntuu.

Ensimmäinen kunnon stoppi tulee ensimmäisen ns. laiturin kohdalla. Se on siis radalla oleva puurakennelma, joka ei sinällään ole mitenkään pelottava, mutta se lähtee todella jyrkkää kulmaa alamäkeen (ainakin ylhäältä katsottuna), jota seuraa reipas hiekkakurvi, ja arvioin että tuosta ei kyllä selviä hengissä.



Talutan ensimmäisen kierroksen. Toisella kuitenkin uskallan jo mennä siitä, sillä luotan pyörään enemmän, olen sinut ajatuksen kanssa ja myös Elise menee varmasti omaan normivauhtiinsa verrattuna etanamaisen hitaasti edellä ja neuvoo miten mennä.

Ja woohoo!

Toisella kierroksella selvitän radan ilman pysähdyksiä! Ehkä hitaammin edelleen kuin muut, mutta tällä kertaa tämä on kilpailu ennemmin oman pääkoppani kuin muiden kanssa. Olen saanut hallittua mieltäni enemmän siihen suuntaan, että näinhän tämän pyörän kuuluukin käyttäytyä, ja että se kyllä kestää sen mitä radalla on tarjota.

Hikistä, mutta kivaa!




Jääkö tästä käteen uusi harrastus?


Nousemme muutamankin nousun lisää ja kokeilemme kahta eri ajorataa, joista toisessa käytännössä ajetaan pitkää S-kuviota mäkeä alas kaartaen puolelta toiselle, ja toinen on se, mistä aloitettiin. Se on laskettelumäkikategorioiden mukaisesti sininen, eikä meillä punaisiin ja mustiin mäkiin olisi tällä kokemuksella mitään asiaakaan.

Olen äärettömän iloinen muutamastakin asiasta:

1. Lähdimme testaamaan Anun kanssa lajia

2. Teimme sen peruskurssin kautta

3. Ylitin itseni ja tulin alas paikoista, joista ensi näkemältä ajattelin, ettei tästä kyllä tulee niin sanotusti hittojakaan.




Palaamme takaisin laskettelu-/pyöräkeskukselle palautamme pyörät, löysäämme kypärän nauhat, pikkuhiljaa otamme pois paidat, rintapanssarin, kyynärpääsuojat, housut ja kaikki mitä päällä on. Olen sen verta liekeissä, että voisin melkein rynnätä heti ostamaan omat kamat. Vuokrauspisteeltä hieman toppuutellaan, sillä peruskamoihinkin saa helposti uppoamaan viitisen tonnia jos ostaa kunnollisen pyörän alle.

Ehkä ihan hyvä miettiä kaksi kertaa, ja mennä vuokrakamoilla alkuunsa.



Kun palaan kotiin, olen jo suunnitellut uutta retkeä Mathildedalin Ruukkikylään, johon tietysti sisältyy myös deehoon peruskurssi Miikalle, ja laskuja minulle. Nähtäväksi jää, miten käytännön tasolla arkirumban ohella seuraavan kerran pääsee taas kokeilemaan riittääkö kantti laskea edelleen, ja tuntuuko se yhtä hyvältä.


Sen sijan rohkenen suositella ketä tahansa alamäkipyöräilystä kiinnostunutta kokeilemaan - mutta turvallisesti ja peruskurssin kautta.

Lue lisää Meri-Teijo Bike Parkin sivuilta aukioloajoista, hinnoista ja tiedustele peruskurssien ajankohtaa!




Lähistöllä sijaitsee mm. Teijon kansallispuisto, Mathildedalin Ruukkikylä sekä Salo. Lue aiemmat postaukset niistä:

Teijon kansallispuisto on helposti lähestyttävä luontokohde myös vähemmän vaativaan retkeilyyn

Mathildedalin Ruukkikylässä on Keski-Eurooppalaista tunnelmaa, ja se sopii ihan kaikille

Anna Salon yllättää - suuntaa sinne jos kaipaat hyvää ruokaa, golfia, kulttuuria ja nostalgiaa!



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät
meidän facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?


Vuoden 2020 #ReilutBlogit -kampanja kiinnittää huomion vaihtoehtoisiin matkustustapoihin ja
lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt
- kampanja onkäynnissä koko vuoden!

Vastuullisuusasioihin voi tutustua Suomen johtavien asiantuntijoiden haastatteluissa Gian ja
Tarinoita Maailmalta -blogin Annikan tuottamassa VastuullisuusPodcastista - klikkaa
itsesi Spotifyihin tai Acastiin kuuntelemaan!