perjantai 28. kesäkuuta 2019

Elämä joka jossain välissä muuttui - entä jos unelmia ei ole?


Jossain välissä blogeissa pyöri kovasti matkaunelmahaaste. Piti kertoa siitä, millaisia matkaunelmia on. Haaste heitettiin minullekin muutamaan otteeseen, mutten tarttunut siihen. Osittain, koska kirjoitettavaa on muutenkin niin paljon, mutta osittain siksi, että minua vaivaa unelmattomuus.


Unelmia on hyvä olla.

Ne antavat potkua pyrkimiseen tavoitteita kohti, ja jotain tavoitellessaan ihminen kokee tekevänsä merkityksellisiä asioita. Unelma voi olla yhtä kuin päämäärä tai tavoite, varsinkin kun sille tekee projektisuunnitelman. Unelmia voi olla ihan hyvä pitää jemmassakin, niin voi napsia aina seuraavan esille kun yksi on toteutettu.




Joskus nuorempana unelmat tuntuivat jotenkin kaukaisemmilta. Sellaiset lauseet kuten 'sitku mä oon iso' tai 'sitku mä saan kunnon palkkaa' reunustivat unelmiin liittyviä ajatuksiani. Missään vaiheessa ei alkanut tuntumaan siltä, että olisin kasvanut isoksi, vaikka palkkakehitys oli kyllä suotuisa ja peilistäkin alkoi näkyä ryppyjä. Unelmat tuntuivat silti liian rohkeilta ja suurilta toteutettavaksi. Edelleenkin jossittelin ja sitkuttelin.


Sitten johonkin väliin elämä vähän opetti, että vaikka miten pelaisi varman päälle, asiat eivät silti välttämättä mene kuten on suunnitellut. Opin, ettet välttämättä saa sitä, mitä olit ajatellut.





Bonuksena päälle, Miika toi 11 vuotta sitten elämääni ihan hirmuisen paljon uskallusta ja rohkeutta, vaikka jonkun mielestä en välttämättä ehkä aiemminkaan ole ihan varovaisimmasta päästä ollut. Yhdessä me olimme vahvempia, rohkeampia, uskaliaampia. Ehkä vähän tyhmempiäkin, mutta hyvällä tavalla.

Tuli unelmia, yhteisiä, omia. Ja parasta niissä oli, että niistä tehtiin konkretiaa, projekteja. Ne aikataulutetttiin, niille laskettiin budjetit, mietittiin resurssit, etsittiin tietoa, järjesteltiin asioita. Melkein kaikki ovat edenneet siihen pisteeseen, että ne on toteutettu. Monet niistä ovat liittyneet matkustamiseen, mutta myös paljon muuhun.

Unelmat on tehty toteutettavaksi, ja niin me ollaan eletty. 








Nyt elän tilassa, jossa unelmia ei yksinkertaisesti ole. Elämä tuntuu todella hyvältä juuri nyt, kaikki on mukavasti tasapainossa. Ei ole oikeastaan mitään, mitä kohti pitäisi pyrkiä. Tähän ihan varmasti vaikuttaa viime talven espanjaelo, ja kaikki se, mitä paikalla oli tarjota.

Unelma ei varsinaisesti ollut Espanja, vaan se, ettei tarvitse olla kestämässä pimeää, harmaata, loskaa ja auringottomuutta Suomessa pahimpaan aikaan. Eikä oltu. Mutta Aurinkorannikko oli ihana, mahtava ja kaikkea, ja koko ympäristö kaikin puolin huikea kokemus. Se tarjosi meille niin paljon enemmän kuin olimme uskaltaneet odottaa.








En kaipaa kaukomaille, en kaipaa jättimäisiä seikkailuja, en kaipaa kaikkea sitä järkkäilyä, mitä isojen unelmien toteuttaminen vaatii. Olen jo tehnyt sellaisia useampaan otteeseen, suurimpana niistä maailmanympärimatkan. En unelmoi mistään uudesta matkakohteesta, vaikka voisin tilaisuuden tullen poiketa monessakin paikassa. Ei vain ole mitään erityistä paikkaa, minne pitäisi pakolla päästä.

Ainoa asia matkailun suhteen, jonka tiedän haluavani joskus tehdä on Grand Canyonin halki melominen Coloradojokea pitkin. Juuri nyt ei vaan monesta syystä ole se aika, joten en varsinaisesti edes unelmoi siitä. Se on jossain tuolla taustalla vähän niinkun todo-listalla olemassa. Toteutetaan sitten, kun ajankohta on sopivampi.






Ehkä ero on siinä, etten taida rakennella enää unelmalistoja. Rakennan todo-listoja. Ja olen aika tarkka mitä sille otan, sillä tiedän jo, että unelmat todellakin on tehty toteutettavaksi.




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Rakkaus voittaa aina


Miltä sinusta tuntuisi, kun ulkopuolinen kertoisi että sinä tunnet väärin ja olet väärin? Että tunteesi, ajatuksesi tai kokemasi eivät ole oikein, saati aitoa? Että voisit vaikka vielä eheytyä ja muuttua? Homoseksuaalisuus oli Suomessa rikos aina vuoteen 1971. Edelleen se on sitä 68 maassa ja kuolemantuomion siitä voi saada seitsemässä maassa, muun muassa Arabiemiraateissa ja Iranissa.

Aika karua.

Vaikkei homoseksuaalisuus ole Suomessa rikos, se ei tarkoita sitä, että tasavertaisuus toteutuisi täälläkään, ja etteikö seksuaalivähemmistöt kokisi edelleen syrjintää. Näkyyhän se ihan julkisessa keskustelussa, missä muun muassa eräs nimeltä mainitsematon poliitikko ei haluaisi kirkon hyväksyvän sateenkaari-ihmisiä lain.

Lähimmäisenrakkaus toteutuu tässä diskurssissa aika huonosti.




On kummallista, että meidän ihan oikeasti pitää vielä keskustella siitä, kuuluuko seksuaalivähemmistöille saamat oikeudet kun heteroille.

Sekin on kummallista, että pitää edes käyttää koko sanaa seksuaalivähemmistö. Minusta on lähinnä olemassa ihmisiä, jotka tykkää erilaisista asioista.

Tämä ongelma on vähän sama kun se, että on naisurheilijoita, ja sitten on myös urheilijoita, jotka tunnetaan lähinnä seksuaalisesta suuntautumisestan. Heitä määrittä ihan jokin muu, kuin se, että he ovat pääasiassa kuitenkin urheilijoita. Ihan niinkun se vaikuttaisi mitenkään itse urheilusuoritukseen. Siinä vaiheessa kun urheilijia ei tarvitse etuliitettä tai muuta määrettä, olemme ainakin askeleen lähempänä tasa-arvoa myös ajattelussamme.

Eikä se ole kenellekään uutinen jos hetero tulee ulos kaapista, toisin kun jos homo niin tekee. Ei ole lööppikamaa tai edes uutinen, toi heterous.

Kun homous ei ole enää uutinen, olemme päässeet ainakin eteenpäin.




Tällä viikolla juhlitaan Pride-viikkoa. Se näkyy paitsi viestinnässä eri kanavissa, mutta myös tapahtumina ainakin Helsingissä. Priden kotisivuilta löytyy mm. tapahtumakalenteri, mistä näkee mitä kaikkea on tarjolla, ja mihin voi osallistua.

Miksikö jaksan kirjoittaa tästä?

No muun muassa siksi, että seksuaalivähemmistöillä ei ole vaikkapa ihan yhtä helppoa matkustaa minne tahansa. Kohdevalinnasta riippuen kun saattaa rapsahtaa jopa kuolemantuomio, joten aika paljon on globaalisti vielä tekemistä. Minä en ole koskaan joutunut tältä kannalta miettimään, minne voin matkustaa.

Ja myös siksi, että minun mielestäni ihmisille kuuluvat samat oikeudet ja tasavertaisuus, huolimatta siitä kehen he sitten rakastuvatkaan, niin kauan kun eivät tee pahaa muille. Ei ole minun asiani sanoa, kenen kuuluu elämällään tehdä ja mitä.

Lisäksi on ihan tutkittu juttu, että mitä paremmat oikeudet on naisilla, sen paremmat oltavat on myös seksuaalivähemmistöillä, ja vice versa.




Ja mitä paremmat oltavat meillä kaikilla on, sitä paremmin koko meidän yhteiskunta toimii, ja sen onnellisempia me olemme kaikki. Simple as that.


Erilaisuus on ihan oikeasti rikkaus. Keneltä se erilaisuus tai itsestään eroavat elämänvalinnat on pois? Ei keneltäkään.

Ja rakkaus, se voittaa aina.




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Hakaniemen tori 24 euroa vs. Fuengirolan tiistaimarkkinat 28 euroa - mitä sillä saa?


Olen selvästi vielä jonkinlaisessa akklimatisoitumistilassa muutossa Espanjasta Suomeen, sillä vertaan edelleen kaikkea. Pääseeköhän tästä koskaan?

Rakastan marjoja, kasviksia ja hedelmiä tuoreena, joten siksi kaikki, jotka ovat seuranneet meitä ainakin tämän talven, tietävät, että kävin joka ikinen jumalan tiistai Fuengirolassa tiistaimarkkinoilla ostamassa mummokärryllisen täyteen tuoretta.




Tein tuolloin myös vertailun siitä, paljonko sama setti maksaa Fugen tiistaimarkkinoilla vs. Suomessa kauppakassin kautta. Huikea ero.

Sitten aina joku tuli kertomaan ettei ole ideaa verrata, ja pitäisi verrata kausituotteisiin jnejne.

Noh, tänään kävin Hakaniemen torilla ostamassa mansikoita ja kirsikoita. Taitaa olla niin, että kolmen viikon päästä alkaa varsinainen sesonki, mutta kotimaista mansikkaa saa jo, kirsikat olivat Espanjasta.

Kaksi litraa metsämansikan makuisia suomalaisia mansikoita, 7 € / litra. Ostin kaksi. 14 €, kiitos.

Siihen päälle kaksi litraa kirsikoita. 10 €, kiitos.

Yhteensä siis 24 €. Tämä setti, tässä alla olevassa kuvassa.




Sitten oli pakko etsiä tuo Fuengirolan tiistaimarkkinoiden postaus.


Kaikki tässä alla olevassa kuvassa 28 €.

Mandariinit 4 kg, avokadot 3 kg, mangot 3 kg, mansikat 4 kg, sitruuna 3 kg, lehtikaalipuntti, banaanit 2 kg, vadelmat 2 rasiaa, pensasmustikat 2 rasiaa.




Kyse ei ole niinkään siitä, onko 24 tai 28 euroa absoluuttisesti paljon rahaa, vaan mitä siihen rahaan saa.

Jotenkin tuntuu siltä, että pitää vielä vähän jatkaa tätä sopeutumista. Eikä ne suomalaiset mansikat olleet yhtään sen parempia kun Espanjan auringon alla kunnolla kypsyneet.





Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Parhaat kuplajuomavinkit juhannukseen ja kesään - pihistä tai panosta!


Sehän kuulkaa juhannus siellä tulla jollottaa, joka tietysti tarkoittaa sitä, että kohta on paitsi ruokakauppojen oluthyllyt tyhjillään, myös Alkoissa järkyttävät jonot. Koska juomien valinta on aina haastavaa, ja vaikka meidän alkoholiliikemonopolin asiakaspalvelu pelaa yleensä erinomaisesti, aina ei ruuhka-aikaan ole asiantuntevaa apua saatavilla, joten ajattelinpa vinkata teille parhaat kuplajuomavinkkini.

Alkon valikoimassa on  pelkästään samppanjoita yli 500, joten selvää varmasti on, etten ole kaikkia maistanut, mutta yllättävän montaa kyllä tietääkseni mikä on makuuni. Ja sitten on tietysti tämä viinitila-addiktio, jota aina matkoilla harrastetaan aina kun vaan pystytään.




Pidän yleensä aika raikkaista, kirkkaista, kuivista ja mineraalisista mauista kuplissa. Sitrustakin saa olla, tai marjaa. Makeat jätän muiden juotavaksi ja jälkkärien kanssa. Yleisesti ottaen jos haluan pelata varman päällä otan yleensä rosén niin viineissä kuin samppanjoissakin, mutta muistakin laaduista löydän kyllä suosikkeja.

Koska uutta lempishamppistani Paul-Etienne Saint Germainia saa vain tilaamalla tai hakemalla suoraan tilalta, en suosittele sitä nyt. Mutta tämä kyllä kannattaa laittaa korvan taakse muuten.

Tästäpä siis vinkit kehiin juhannukseen, ja miksei koko kesäänkin, juomista joita saa ihan Suomestakin - pihistä tai panosta!


Wonderland by Minna Parikka - pihistä

Tämän kesän uutuus on rosécava, joka on tehty yhteistyössä ihanan Minna Parikan kanssa, jonka kenkiä olen rakastanut jo vuosikaudet. Sain eräs kaunis päivä yllättäen maahantuojalta postilähetyksellä pullon kotiin, ja korkkasimme pullon testiin eräs kaunis ex-tempore kesäillanvietto lämpimässä Helsingissä.

En koskaan lähtökohtaisesti odota kummallisuuksia kivannäköisiltä pulloilta, jotka on tehty yhteistyössä jonkun kanssa, mutta tämä oli raikas, kevyt ja erittäin helppo ja mukava juotava. Kaikille siis, jotka kaipaavat kevyttä ja vaaleanpunaista kuplivaa, hennon marjaista ja aavistuksen sitruksista.

Hinta Alkossa erittäin maltilliset 12,99 €.





Jaume Serra Cava Brut - pihistä

Jos on esimerkiksi tulossa isot juhlat, ja juomaa tarvitsee paljon, Jaume Serran kuiva cava on erinomainen valinta kuplajuomaksi. Se toimii ihan sellaisenaan, eikä ala puolessa välissä lasia makeuden takia ainakaan vaivaamaan. Maussa on aavistuksen paahteisuutta, mutta enemmän läpi puskee sitrus ja greippi.

Tämä maksaa vain ällisyttävät 9,90 €.





André Clouet Grande Réserve Blanc de Noirs Champagne Brut - pihistä

André Clouet on ollut pitkään sellainen perusvarma samppanja, jota otan aina, kun en tiedä mitä muuta ottaisin, eikä ole tarvetta juhlia mitenkään isosti. Tämän maku on jotenkin niin mukavan kevyt ja helppo, että se toimii vähän kaikenlaisen kanssa ja sellaisenaan. Ei liikaa peitä ruoan kanssa mitään muita makuja, vaikkei erityisesti nosta ehkä esillekään. Maussa on hentoa sitruunaisuutta ja vain kevyesti paahteisuutta.

Samppanjoiden kategoriassa sieltä edullisemmasta päästä, mutta hintalaatu on erinomaisesti kohdillaan. Alkosta hintaan 32,90 €.






Ruinart Blanc de Blancs Champagne Brut - panosta

Alkujaan rakastin blanc de blancseja samppanjoissa, mutta nykyään olen siirtynyt enemmän sekoituksiin ja roséhen. Ruinartin blanc de blancs maistuu kuitenkin edelleen, liekö syynä se, että ko. merkin kaikki shamppikset ovat yleensä aika lailla erinomaisia. Tästä löytyy vielä Alkosta vuosikertaa 2007, jos oikein, oikein haluaa panostaa. Hinta on rapiat 200.

Tämän "peruspullon" saa hintaan 79,96 €.




Billecart-Salmon Sous Bois Champagne Brut - panosta

Erittäin kuiva Sous Bois on myös huomattavasti paahteisempi maultaan, kun mistä yleensä välitän. Maku on kuitenkin muuten niin tasapainoinen ja raikas, että pidän tätä yhtenä lemppareistani Billecart-Salmonilta. Rypäleistä tähän on valikoitunut Chardonnayta, Meunieria ja Pinot Noiria.

Tätä löytyy alkoholimonopolin hyllyltä hintaan 69,98 €.





Billecart-Salmon Rosé Champagne Brut - panosta

Luin jostain, että Billecart-Salmonin Rosé olisi USA:n myydyin roséshamppis. Sille on varmasti olemassa ihan syynsä, sillä tämä erittäin hienostunut ja maultaan kirkas samppanja on ehdottomasti lemppariroséni. Makukuvaus väittää sitä paahteiseksi, mutten itse koe makua erityisesti sellaiseksi. Metsämarjat, sitruksen ja hapokkuuden tunnistan kyllä. En voi muuta kun suositella, jos haluaa panostaa vaaleanpunaisiin kupliin.

Alkosta hintaan 74,90 €.





Oikeastaan ihan paras juoma kesällä on kuitenkin kupliva kivennäisvesi, joka pitää huolen myös siitä, ettei nuppi pääse turpoamaan ihan täysin, koska kaikkihan me tiedämme, että alkoholi myös kuivattaa, eikä kukaan ole mukavimmillaaan ympäripäissään. Muista siis juoda tarpeeksi vettä, eritoten nyt kun helteitä on luvassa!


Joskohan te nyt kuitenkin juhannukseen ja kesään pääsisitte vaikka näillä juomasuosituksilla alkuun, ja nauttimaan kesästä ja juhlista.


Oikein ihanaa keskikesän juhlaa!







Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Linnanmäen Taigassa on taikaa yli kilometrin verran, 100 kilometriä tunnissa ja se aukeaa tänään!


Minun sisuskalut menee solmuun ihan jo pelkästään pihakeinussa. En ole vuosiin käynyt juuri missään laitteissa huvipuistoissa, mitä nyt Lintsillä kerran kesässä vuoristoradassa, ja siinäkin huudan kuin pieni pirulainen.

En ole ollut erityisen innoissani Linnanmäen tämän kesän uutuudesta. Toisin kuin muu perhe, jotka ovat innolla odottaneet tätä uutuuslaitetta.




Taiga on Suomen huikein vuoristorata, ja se avataan Lintsille tänään. Sillä on pituutta yli kilometri, jos tarkkoja ollaan 1104 metriä. Korkeimmillaan se menee 52 metrissä, ja huippunopeus on jopa 106 km / h. Se menee neljä kertaa pää alaspäin ja kestää 65 sekuntia.

Parhaat kyydit saa kuulemma ensimmäisessä vaunussa.




Eilen Lintsi kutsui median paikalle testaamaan laitetta. Ja sitten toki meidät influensseritkin. Noin lähtökohtaisesti en olisi itse tänne mennyt, mutta arvatkaapa vaan, ketkä tänne halusivat? Niinpä.





Projekti on siltä osin mielenkiintoinen, että sitä on tehty pieteetillä neljä vuotta, vertailtu eri maiden vastaaviin, haettu lupia, yhteistyökumppaneita ja vaikka ja mitä. Lisäksi jos ei haluakaan mennä itse laitteeseen, Taiga-shop siinä radan kyljessä tarjoaa aika makeat näkymät suoraan aitiopaikalta. Samalla voi vaikka mutustella Taigapoppareita. Tietenkin.





Tästä alla olevalta videolta voitte katsoa, miltä koko matka näyttää. En ole koskaan kuullut yli tämän kymmenen vuoden aikana, että Miika olisi huutanut näin.

Taigaan ei ole varsinaista ikärajaa, mutta vähimmäispituusvaatimus on 140 cm ja maksimipituus 195 cm. Kaikki siltä väliltä ovat kyytikelpoisia.





Ja jos suorat tunnelmat Miikan ja Bellan (ja Taigan!) ensikierroksista ja tunnelmista heti sen jälkeen kiinnostaa, katsokaa fb-sivun ensimmäinen livevideo täältä, ja toinen livevideo täältä.


Menisitkö itse? 


PS. Lue myös Meriharakan Pirkon ja Lassen juttu Taigasta!


Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?



sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Maailman parhaita pintxoja mahan täydeltä - tähän kortteliin Riojassa kaikki kerääntyvät viikonloppuisin nauttimaan!


Some on hieno asia. Ilman sitä, en olisi koskaan saanut vinkkiä Lähdetään taas -blogin Teijalta Espanjan La Riojassa sijaitsevasta maankuulusta pintxokorttelista, Calle Laurelista. Monta maukasta makupalaa ja ihanaa viinilasillista olisi jäänyt syömättä ja juomatta.

Erityisen hienoa tässä on kuitenkin se, että Calle Laurelin pintxo - ja tapaskortteli Logroñossa on tunnettu siitä, että siellä on maailman parhaita pintxoja. Ainakin 50 loistavaa pientä ravintolaa, tai osa ehkä pikemminkin kioskia, on vieri vieressä myymässä joka päivä ihan hurjan herkullisia suupaloja, jotka hulautetaan alas viinilasillisella. Osasta ostetaan ruoka suoraan kadulle, osassa voi jopa istua sisällä - jos mahtuu.

Hinnatkin ovat yleensä euro, kaksi tai kolme per annos. Viinilasi toiset mokomat, yleensä sieltä alemmasta päästä skaalaa.







Tänne kerääntyvät ikään katsomatta niin ystävät kuin perheet tai pariskunnat nauttimaan eritoten iltaisin ja viikonloppuisin ruoasta, juomasta ja seurasta. Myös lemmikkihauvoja näkyy vaikka ja kuinka.

Pintxot ovat yleensä pieniä sormiruokia, vähän kuten tapaksetkin. Baskimaassa niitä kutsutaan vaan tällä nimellä, ja ne ovat yleensä leipäpohjaisia. Niitä on myös gluteenittomana saatavilla, yleensä tosin ilman leipää. Kaikissa paikoissa ei onnistu, mutta nälkäiseksi ei jää, sillä vaihtoehtoja löytyy.






Maankuulu (vai jopa maailmankuulu?) herkkusienipintxoja myyvä Bar Soriano, osoitteessa Travesía de Laurel 2, kertoo valmistavansa jopa 7000 pientä sieniannosta viikossa. Huhhuh. Kun pääsemme baariin kauniina lauantaipäivänä, jono on jo jonkinlainen. Tämä on meidän ensimmäinen pintxopaikka.

Minä saan sienet gluteenittomana ilman leipää, Miika leivän kanssa. Ja totta tosissaan, kun saan suuhuni nämä oliiviöljyssä, valkosipulissa ja sitruunasoosissa maustetut, herkulliset sienet, ymmärrän, miksi paikka on ehkä suosituin koko korttelissa.

Samaa mieltä on mukava, vanhempi saksalaispariskunta, jonka kanssa vaihdamme pari sanaa maailmanpolitiikasta.








Kiinnitän eritoten huomiota siihen, miten paljon täällä on perheitäkin nauttimassa. Lapset pelaavat puhelimilla tai leikkivät ja maistelevat ruokia samalla kun vanhemmat nauttivat ruoasta ja viinistä kadulla lasi kourassa mukavassa seurassa. Mikä aivan ihana tapa tavata ystäviä viikonloppuna!




Siirrymme seuraavaksi pieneen baariin, jossa kuulemma tarjoillaan maan parhaat patatas bravasit; friteeratut perunalohkot mausteisella, punaisella kastikkeella ja majoneesilla. Aivan. Tajuttoman. Loistavat. Olen jo kahden annoksen jälkeen valmis allekirjoittamaan Calle Laurelin maineen Espanjan parhaana pintxoalueena.





Hyppäämme ihan suoraan kadun toiselle puolelle, mistä Bella halajaa itselleen muutaman herkkuannoksen, mm. isot kiekot vuohenjuustoa hillolla. Itse olen jo niin täynnä etten jaksa mitään hetkeen.






Fiilistelemme kadulla, kunnes alkaa tuntumaan sieltä, että kenties viel yksi tai kaksi annosta. Hakeudumme pieneen, 'pikkuisen paremman' oloiseen paikkaan, joka on myös kohtuullisen tyhjä. Pintxot gluteenittomana, kyllä onnistuu, otatko myös leipää? Eteeni tuodaan pääosin kesäkurpitsasta pääosin valmistettu annos, sekä vasikanposkea smetanalla. Nams!

Lasi roséta kyytipojaksi, ja suupalat ovat täydellisiä.





Miika ja Bella ottavat vielä jälkiruoat, ja vaikka vatsani on täysi, iskee pieni annoskateus. Churromainen suklaa-kerma-annos ja friteerattuja hedelmiä lisukkeilla näyttävät täydellisiltä.

Päätän vielä tämän ruokaosuuden pienellä samppanjasorbettidrinkillä, jonka kutsua en voi vastustaa.







Jos La Riojaan yleensä päädytään viinin ja viinitilojen takia, voisin suositella että sinne hakeutuu ihan vaikka pelkästään tämän Calle Laurelin pintxokorttelinkin takia. Siellä voi helposti vedellä useamman päivän toinen toistaan herkullisempia muutaman euron annoksia, ja hulautella niitä erinomaisilla viineillä alas.

Valitse ravintoloista ihan mitkä tahansa kutsuvatkin luokseen, mutta ota listalle ehdottomasti herkkusienet sekä patatas bravasit. Ja muista yöpyä Logroñossa ainakin tämä ilta, että voit nauttia täysin rinnoin ja vatsoin sekä ruoasta, että juomasta.






Lue myös nämä jutut La Riojasta:

- Näin suunnittelet matkan La Riojan viinialueelle
- High Gastronomy -menu Marques de Murrietan viinitilalla
- 14 ruokalajin ja 317 euron Michelintähtilounas Marques de Riscalin viinitilalla



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?