lauantai 28. maaliskuuta 2020

Koronapäiväkirjat, osa XYZ: kahden viikon karanteeni ja #Havaijibileet


Ihan myöhässähän tämä tulee kaikkiin muihin nähden, mutta minkäs teet. Jatkuvien kuulumisten kirjoittelu blogiin on tuntunut jotenkin vähän turhanpäiväiseltä. Päivät muistuttavat toisiaan, heräämme, syömme, asioita tapahtuu, syömme vähän lisää, asioita tapahtuu lisää aina siihen saakka kunnes menemme nukkumaan.

Joskus sataa, joskus paistaa, olemme joko sisällä ja järjestelemme tiloja sopivaksi läksyille, töille ja taaperon leikeille, tai sitten olemme terassilla, jokainen eri sopissa viihtymässä tai viihdytettävänä.




Suurin osa kaikesta tapahtuu asunnossamme, koska ulkonaliikkumiskielto on ollut päällä tätä kirjoittaessa tasan kaksi viikkoa, ja suljimme itsemme sisälle jo joitain päiviä ennen virallisia suosituksia. Sisällä suurimmalti osin siksi, että täällä Espanjassa jaetaan 100 - 600 000 € sakkoja niille, jotka lähtevät omine lupineen edes pienelle kävelylle ulos. Kattoterasilla jumppaavaa miestä uhatiin 1500 € sakoilla.

Poliisiautot ajelevat rantabulevardilla melkeinpä päivittäin kuuluttamassa, että nyt on poikkeustila ja kaikkien pitää olla sisällä. Kauppamatkalla saatetaan kysyä passia ja millä asialla ollaan.

Kerran viikossa jompi kumpi meistä vanhemmista käy kaupassa ulkona. Loppuajan yritämme hoitaa esikoisen etäkoulua, taaperoa ja töitä. Ja tiskejä, hyvä luoja sentään, tiskejä. Se määrä tiskiä mitä tulee, kun jatkuvasti tekee neljän hengen kaikki ruoat kotona, on ihan järkyttävä.

Jos päivittäiset kuulumiset ja ajatukset kiinnostavat, kannattaa katsoa instagramtilimme instastoryjä.








Elinympäristö on kaventunut huomattavasti. Huomaan kaipaavani mm. kahden viikon takaista pientä patikointia Mijasin vuorilla. Pääsispä ulos, raittiiseen ilmaan, luonnon keskelle!

Huomaan sen sijan yhä paremmin, että kaupoissa maleksiminen ja tavaroiden ostelu menettää enemmän ja enemmän merkitystä, vaikka en ole sitä muutenkaan harrastanut vuosikausiin. Koronasta tulee kai monella tapaa vedenjakaja historiankirjoissa. Ehkä.

Tähän asti olemme selvinneet yli kahden viikon ulkonaliikkumiskiellosta parilla puhelinkiellolla, yhdellä parisuhderiidalla, kärsivällisellä taapero-otteella, kolmella suklaalevyllä ja vain neljällä viinipullolla. Totaalista romahdusta ja kaaosta edustaa vain taaperon legokasat ympäri olohuoneen lattiaa.

Ihan hyvin siis menee.






Olemmeko palaamassa kuinka nopeasti, kuuluu kysymys?


"Milloin takaisin Suomeen?" kuulemme usein. Vastaus on, ettemme tiedä.

Meillä ei ole tällä hetkellä mitään hätää täällä, muuta kuin että kaipaamme kaikki kovasti ulkoilemaan. Lentoja ei enää kulje, paitsi satunnaiset kotiutuslennot, jonne paikat myydään loppuun alta aikayksikön.

Olemme arvioineet, että matkalla tartuntariski on suurempi kuin tänne jäämällä. Lisäksi meidän pitäisi oikeastaan ajaa Euroopan tautipesäkkeiden läpi autollamme takaisin kotiin. Jossain vaiheessa kyllä lähdemme, mutta emme vielä tiedä milloin.




Lisäksi tässä on seuraavanlainenkin näkökulma:

Málagan maakunta ja Uusimaa ovat molemmat väestöluvultaan n. 1,6 miljoonaa. Espanja on taudin kehityksessä useamman viikon Suomea edellä. Tätä kirjoittaessa Uudellamaalla on tartuntoja 785, Málagan maakunnassa 1006.

Suomessa testataan huomattavasti Espanjaa vähemmän, joten jonkinlaisella arvioilla Uusimaa on jo saattanut mennä Málagan ohi. Espanjassa eritoten Madrid on iso tautipesäke, jossa epidemia jyllää.

Milloin luvut Suomessa (tai Espanjassakin) taittui, jää nähtäväksi. Siksi seuraamme molempien maiden kehitystä tiukasti, koska se vaikuttaa siihen, miten päätämme pyrkiä takaisin Suomeen. Ihanaa olisi kyllä nauttia ulkoilmasta, ulkoilua kun ei Suomessa ole vielä ainakaan kielletty.

Toistaiseksi olemme kuitenkin arvioineet siirtymän turhan riskaabeliksi monella tapaa.

Sillä välin koronakaranteenissa....

#Havaijibileet!


En tiedä mistä, miksi tai miten, mutta koska meillä on ollut jo kaksi viikkoa tässä aikaa olla kotona, ja suoraan sanottuna, aika monet viihdytyskeinot on jo kokeiltu, päätettiin ettei anneta koronan nujertaa henkeä ja mielialaa:

Huomenna, sunnuntaina 29.3. klo 16 Suomen aikaa, päätettiin viettää Havaijibileitä - kollektiivisesti, virtuaalisesti, niin että jokainen voi saa iloa ja väriä elämään hetkeksi, kaiken koronakotoilun kesken.

Otetaan ilo irti, pistetään paardit pystyyn jokainen tahollamme, ja jaetaan väriä, iloa ja välittämistä! 





Miksi Havaiji? No koska se yhdistyy kaikkeen kivaan, iloiseen ja rentoon, eikö? Sellaiseen, mitä me kaivataan kaikki näiden koronauutisten keskellä. Toteutustapa on ihan vapaa, mutta suositukset on seuraavat: värikkäät vaatteet, hymyä huuleen, kenties drinkkilasi käteen vapaavalintaisella sisällöllä, hyvää musiikkia ja seuraa (lapset mukaan!) ja kenties jopa vähän tanssimaan! Vapaavalintaisesti saa ottaa mukaan myös suupalojakin, ettei nälkä yllätä.

Ja sitten jaetaan hyvää mieltä ja iloa! Meiltä voi odottaa ainakin instan puolella instaliveä, mahdollisesti myös täällä facebookissa. Muista tägätä #havaijibileet! :)

Instastoryjen puolella mukaan ilmoittautui tahoillaan ainakin sata tyyppiä.

Spottifyn soittolistaan voi kuka tahansa lisätä hyvän mielen musiikkia, ja laittaa soimaan omiin bileisiinsä. Klikkaa itsesi Spotifyin listaan täältä!

Okei, Havaiji myös siksi, koska sillä tulee aina olemaan erityinen paikka meillä sydämessä.




...että sellaista täällä koronakaranteenissa. Ei siis lopulta mitenkään ihan kamalaa.



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Vuoden 2020 #ReilutBlogit -kampanja kiinnittää huomion vaihtoehtoisiin matkustustapoihin ja lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt- kampanja on käynnissä koko vuoden!

maanantai 16. maaliskuuta 2020

Korona kyykytti: huolettaako talous ja omien rahojen riittäminen nyt ja tulevaisuudessa? Hyvä, niin kannattaakin.


Olin ajatellut kirjoittaa tämän postauksen osana ilmastokriisiä vasta paljon myöhemmin, mutta koska korona kätevästi nosti aiheen esille, aikaistetaan sitä nyt sitten. 

Maailmantalous on kyykännyt kiitos koronan, ja se tulee näykmään vielä pitkään. Kannattaako olla huolissaan? Noh, ellet kuulu maailman miljardöörikerhoon, niin ainakin kannattaa antaa asialle hieman ajatusta.

Credit Suissen Global Wealth Report 2019 kertoo muun muassa sen, että 1 % maailman rikkaimmista omistaa noin 44 % koko maailman varoista. Lisäksi se kertoo, että vaikka noin yleisesti ottaen elintaso on noussut ja köyhyys vähentynyt, varallisuus taas on jakautunut yhä epätasaisemmin maailmassa ihmisten kesken. Rikkaat rikastuvat yhä enemmän, ja näin ollen eurot, dollarit ja yenit keskittyvät yhä pienemmälle porukalle.

Mutta miksi näin on, ja onko se tulevaisuudessa uhka? Ja mille se on uhka, jos jollekin?



Asia on moniulotteinen


Tällä hetkellä elämme kapitalistisessa talousjärjestelmässä, eli vapaassa markkinataloudessa, jossa markkinoiden annetaan itse pääasiassa määrätä toiminnastaan. Sitä osittain säädellään laeilla, ja esimerkiksi Suomessa sääntely on voimakkaampaa kun vaikkapa Kiinassa tai Jenkeissä. Suomessa myös erot varallisuudessa ovat pienemmät, mutta se johtuu monesta asiasta.

Todella paljon yksinkertaistaen kapitalismi tarkoittaa sitä, että yrityksen pitää joka vuosi kasvaa jonkin verran, jotta se pysyy hengissä. Muuten inflaatio, eli ostovoiman heikentyminen, ja sen myötä suhteellinen hintojen nousu ja rahan arvon lasku, syö yrityksen hengiltä pikkuhiljaa.

Kasvaakseen yrityksen pitää joko nostaa hintoja tai myydä enemmän. Hintoja ei voi loputtomiin nostaa, joten useimmille ratkaisu on myydä enemmän, eli kasvattaa asiakkaiden kulutusta.




Kapitalismista puhutaan useimmiten sillä tavalla, että se on järjestelmä, joka korjaa itsensä. Ei korjaa.

Sen osoitti edellinen finanssikriisi vuonna 2008, jolloin ensin paljon voittoa tahkonneet, ja erityisesti ylimmälle johdolleen bonuksia ja palkkioita maksaneet pankit kaatuivat. Apuun riensivät valtiot tukien muodossa, eli verorahoilla - eivät suinkaan ne, jotka olivat rahansa yrityksistä jo keränneet omiin taskuihinsa.

Puhtaasti kapitalismi ei siis toimi, vaan elämme jonkinlaista sekatalouden hybridiä.

Esimerkiksi kaatuneen ja yhden kriisin pääaiheuttajan, pankkiiriliike Lehmann Brothersin johtaja, Richard Fuld, oli nostanut 300 miljoonan dollaria vuosipalkkaa ja bonuksia kahdeksan vuoden ajan ennen katastrofia. Kriisin lähentyessä palkan on kerrottu nousseen 480 miljoonaan dollariin vuodessa. Hyvin tehdystä työstä kunnon palkkio, ilmeisesti.

Kriisiä korjattiin sitävastoin maksetuilla verorahoilla kaikkialla globaalisti, ei Fuldenin tai muidenkaan hyötyneiden taskuista. Myös suomalaiset osallistuivat tähän, sillä globaalissa taloudessa me olemme osa koneistoa. Ihan yhtä pahasti kriisi ei Suomeen iskenyt kuin Jenkkeihin, mutta Eurooppaan kyllä, jolloin oma vientimme sakkasi, ja sinne työnnettiin rahaa.

Kaikki muistanevat myös kiky-tunnit?





Nyt koronavirus, ja sen aihettamat laajat toimenpiteet eri maissa ja mantereilla ovat kyykkäyttäneet pörssin täysin, ja monen sijoituksista ja monista yrityksistä on sulanut paljon arvoa. Uhka on, että monet yritykset ja pankit ajautuvat sen takia konkurssiin. Jotkut sijoittajat eivät ehkä koskaan saa takaisin mitä ovat sijoittaneet. Niin toimivat markkinat. Harmillisinta se on niille, joilla ei ole niin paljoa mistä sijoittaa, tai ne, joiden asuntolainoihin, asumiseen ja kotiin tällä on suora vaikutus.

(PS. Miesvaltainen pörssiala on ollut vallan hysteerinen, paniikissa ja varsin tunteellinen viime viikot. Ehkä pitäisi kokeilla sähköshokkihoitoa tai sukuelinten poistoa, kuten naisillekin on vastaavasti tehty...)

Koronan viitoittama tie saattaa olla uusi normaali


Laajojen karanteeni- ja matkustuskieltotoimenpiteiden myötä koronan hopeareunus piilee siinä, että se osoittaa ihmiskunnan olevan kykeneväinen mittaviinkin toimenpiteisiin taloudenkin kustannuksella, silloin kun ihmisen henkeä uhataan.

Päästöt ovat tippuneet huimasti maailmanlaajuisesti kun kulutusta ja matkustamista on vähennetty. Kiinan päästöt ovat tippuneet dramaattisesti. Eikä se johdu siitä, että pelkästään kiinalaiset ovat vähentäneet päästöjä, vaan me länsimaalaisetkaan emme tällä hetkellä kuluta Kiinassa tuotettavia tarvikkeita yhtä paljon. Elintasomme länsimaissa on kiinalaisia korkeampi, ja tehtaat siellä valmistavat meidänkin tarpeisiin paljon tavaraa.




Kapitalismi on ollut vaatimassa meiltä jatkuvasti enemmän ja tehokkaampaa kaikessa. Se on myös käskenyt meitä kuluttamaan enemmän niin, että suomalaisten päästöt ovat kasvaneet jatkuvasti.

Vuodesta 2000 päästömäärät ovat kasvaneet 12 % kotitaloutta kohti. Vuonna 2015 päästöt per suomalainen olivat vielä alle 9000 kg CO2e, nyt keskimäärin 10 000 kg CO2e tai yli.

Maailman päästöt ovat kasvaneet 1850-luvulta asti. Viimeeksi 1950-luvulla Suomessa oltiin hiilineutraaleja, ilmeisesti myös maailmalla.




Syntyvyys on ollut laskussa jo 1960-luvulta, joten sekään ei selitä kulutuksen lisääntymistä.

Me yksinkertaisesti synnytämme vauvojen sijan enemmän päästöjä jatkuvasti.

Kapitalismi kiittää kyllä, sillä meillä on noin 10 vuoden ajan ollut nousukausi, ja yritysten pörssikurssit nousussa. Se ei ole tullut ilmaiseksi, vaan taloutta on elvytetty matalilla koroilla (parempi ostovoima = isompi kulutus) ja erilaisilla valtion tuilla. Ihmiset ovat voineet ostaa enemmän, eli kuluttaa enemmän, eli aiheuttaa päästöjä enemmän.

Toki meillä kaikilla on nyt enemmän kaikkea muuta, paitsi hiilibudjettia tuleville vuosikymmenille.

(Hiilibudjetti = se määrä hiilidioksidipäästöjä, mitä maailmaan voi tuottaa, ennen kuin luonto ja sen kyky imeä päästöt loppuu)

Jonkun arvion mukaan hiilibudjetti loppuu kahdeksassa vuodessa jos jatkamme samalla tavalla kuluttamista ja elämistä. Optimistisemman arvion mukaan hiilibudjettia on 20-50 vuodeksi. Tämä siis, jos haluamme pitää ilmastomuutoksen 1,5 asteessa.

Toimenpiteet pitää aloittaa nyt.




Tilanne on sikäli haastava, että valtio tarvitsee kulutusta, jotta se pyörii, ja toisaalta se myös sitoutuu globaalisti vähentämään päästöjä, jotta maailma pelastuu. Ei mikään helppo yhtälö.

Nyt kun koronan vaikutukset iskevät, onkin mielenkiintoista nähdä, mitä talousjärjestelmän ylläpitämiseksi tehdään, vai tehdäänkö mitään? Ja kuka tekee ja mitä? Korkoja ei voi alentaa juurikaan. Tukia voi ehkä lisätä.

Miljardööreiltäkin saattaa sulaa omistuksia ja varallisuuden arvoa, mutta sanotaanko nyt näin, että he kyllä selviävät tästä. Isompi huoli on tietysti ihan tavallisista ihmisistä ja heidän elämästään. Politikoilla on intressejä pitää seuraavaa vaalikautta ajatellen keskiluokka tyytyväisenä, kiinni omissa asunnoissaan ja työpaikoissaan.





Korona ei kuitenkaan tullut yllättäen. Oman alansa huiput ovat varoittaneet tällaisesta mahdollisuudesta jo paljon aiemmin - mutta koska uhka ei ole ollut välitön, sen estämiseen ei ole annettu rahaa ja resursseja. Sama koskee ilmastonmuutosta, joka ei uhkaa juuri nyt tällä hetkellä ainakaan meidän länsimaalaisten henkeä.

WHO on ilmoittanut tarvitsevansa 675 miljoonaa dollaria koronan vastaiseen työhön. Jäsenvaltiot ovat tähän mennessä antaneet 300 miljoonaa dollaria. Yhdysvallat sen sijan on luvannut 8,3 miljardia dollaria koronatilanteen hoitamiseen.

Kokonaisuudessaan hintalappu järkyttyneelle maailmantaloudelle on suuri.

Olisiko kannattanut tehdä mitään jo etukäteen, ettei tässä tilanteessa oltaisi?


Seuraavaksi kannattaa miettiä, mitä ilmastohätätila tulee aiheuttamaan taloudelle. Koska tiedämme siitä jo nyt, miten kannattaa reagoida?


Ilmastokriisi on jo osoittanut meille muun muassa Australian metsäpalojen, Intian huonon ilmanlaadun, Indonesian tulvien, Grönlannin ja napajäätiköiden sulamisen muodossa, että ilmaston hätätila on tosi luonnon osalta. Kaikki maat raportoivat ilmastoon liittyvistä erityisistä säätiloista ja ilmastonmuutoksista.

Etelä-Suomen talvi on ollut kaikkea muuta kuin normaali talvi. Pelkästään se on aiheuttanut tappioita yrityksille.





Ilmastopakolaisuus on jo nyt tosiasia. Ihmiset joutuvat jo jättämään kotejaan, ja pakenemaan ruoan ja elettävien olosuhteiden perässä, koska ilmasto on muuttunut niin paljon. Intian Delhissä ilmassa on ajoittain haitallisia pienhiukkasia yli 500 mikrogrammaa per kuutiometri. Vaarallisen raja on 25 mikrogrammaa.

Afrikasta paetaan nälänhätää, kuivuutta ja huonoja tulevaisuudennäkymiä. Äskettäin ilmastonmuutoksen osittain aiheuttama järjetön heinäsirkkaparvien inferno on tuhoamassa satoja siellä.

Ilmastopakolaisuus ei tule vähenemään, ellemme tee asialle jotain. Pakolaiskriisi johtuu ilmastokriisistä. Ja kaikki vaikuttaa suoraan myös talouteen.




Hiilibudjettia ei ole jäljellä mahdollisesti moneksikaan vuodeksi, maksimissaan muutamaksi vuosikymmeneksi, jos haluamme pitää lämpenemisen edes 1,5 asteessa.

Huolestuttavin uutinen äskettäin oli, että maailman keuhkojen eli Amazonin sademetsien, on arveltu olevan vain muutamien vuosien päässä siitä, etteivät ne enää kykene toimimaan hiilinieluina. Päinvastoin, pahimmillaan ne saattavat alkaa tuottamaan hiilidioksidipäästöjä. Monet päästölaskelmat yleisellä tasolla pohjaavat uskonsa näihin sademetsiin, ja niiden kykyyn niellä hiilidioksidipäästöjä.

Mitä tehdään, kun niin ei enää tapahdu? Kenties Delhin ilmanlaadusta tulee arkipäivää meillekin Suomessa?




Epidemiologit, eli laajaksi uhaksi leviävien sairausten asiantuntijat, uskovat, että koronavirus on vain pieni alkusoitto sille, mitä ilmastonmuutos aiheuttaa myös erilaisille tautiuhkakuville. Luonnon vähentymisen myötä eläinten elintila kapenee, ja joudumme enemmän kosketukseen sellaisten bakteerien ja mikrobien kanssa, joita ihmiskunta ei ole aiemmin tavannut.

Lisäksi Siperian ikirouta on sulamassa, eikä sieltä paljastuvista taudeista ja bakteereista tiedetä mitään. Ne kun ovat olleet ikiaikoja piilossa.

Ilmaston lämpenemisen myötä pääasiassa tropiikissa jyllännyt denguekuume, johon ei ole olemassa lääkettä, saattaa levitä huomattavasti laajemmalle. Se leviää hyttysten piston kautta. Siihen ei yleensä ensimmäisellä tartunnalla kuole, mutta seuraavat kerrat voivat olla fataaleja. Myös malaria kuuluu samaan, ilmastonmuutoksen takia leviävien kastiin.

Suomessa punkit ovat jo lisääntyneet monella alueella kiitos lämpimien ja kosteiden olosuhteiden. Lämpimämmät kelit eivät tuo siis mukanaan vain iloisia asioita.





Eliöitä ja lajeja kuolee päivittäin sukupuuttoon, ja aina kun luonnosta ottaa yhden asian kokonaan pois, se vaikuttaa myös kokonaisuuteen. On arvioita, että päivässä kuolee jopa 150 lajia, mutta siitä ei ole saatu varmuutta. Jos muutos tapahtuu pikkuhiljaa, luonto adaptoituu, mutta nyt muutosvauhti on karmivan nopeaa.

Ihmisten aiheuttamana. Meidän elintapojen aiheuttamana. Palaan vielä tähän päästögraafiin.





Jos pelkkä korona saa meidät jo näin polvilleen talouden suhteen, miten arvelette, että ilmastokriisi saa tulevina vuosina aikaan? Arvelen, että kovin ruusuista ei tule olemaan kun sairaudet, epidemiat, sääilmiöt ja ihan vaan muutokset luonnossa yleistyvät.


Mikä on vaihtoehto?


Meidän suurin ongelma tällä hetkellä on talousjärjestelmä, joka pohjaa jatkuvaan kasvuun ja jatkuvaan kulutuksen lisäämiseen. Meillä ei ole mitään helppoja vaihtoehtoja. Jos jatkamme samaa tahtia, kriisejä tulee joka tapauksessa.

Äkkinäinen muutos tarkottaisi sitä että kaikki se, minkä tiedämme nyt, pitäisi muuttua. Meidän pitäisi muuttaa monesta asiasta ajattelutapaamme; mitä ajattelemme itsestämme, rahasta, taloudesta.

Pienenkin muutoksen tekeminen on ihmiselle monasti vaikeaa. Korona tosin on osoittanut, että se on mahdollista, mutta vaatii pakkoa.





Erityisesti paljon omaisuutta ja varallisuutta keränneiden pitäisi olla valmiita luopumaan omistaan. Talouden uusjako on jossain vaiheessa jollain tapaa edessä. Samaa rataa jos jatketaan, todennäköisesti erot varallisuudessa vain kasvavat nykyisessä järjestelmässä. Superrikkaista tulee vieläkin varakkaampia - varallisuus jakautuu kapitalismin ehdoin.

Se, mikä uusi talousjärjestelmä olisi, ja miten sen voisi toteuttaa, ei ole tiedossa edes meidän talousasiantuntijoilla. Tai näin olen ainakin ymmärtänyt. En ole siis esittämässä vaihtoehtoa nykyiselle järjestelmälle, mutta tulevaisuus nykyisellään on monella tapaa ongelmallinen.

Jos tämä malli osaisi korjata ongelmat, niin olisi jo tapahtunut.




Mutta se mikä on varmaa on se, että jos palaamme samaan kulutustahtiin kuin ennen koronaa, tulee väistämättä jossain muodossa uusi kriisi.

Jota seuraa uusi kriisi.

Jota seuraa taas uusi kriisi.

Nykyisellään kokonaisuus ilmaston, ihmisten, luonnon ja talouden välillä on haasteellinen. Muutos jollain tapaa on väistämätön.

Ongelmat eivät tule korjaantumaan itsestään, sillä me olemme ne, jotka sen aiheuttavat omalla käytöksellämme. Positiivista tässä on se, että me olemme itse myös ratkaisu ongelmaan.




Nyt kun kaikki joudumme hiljentämään tahtia koronaviruksen ja sen aiheuttamien toimenpiteiden takia, voisimme ainakin kysyä itseltämme seuraavaa:


1. Kuinka paljon minä (ja perheeni) tarvitsemme?

2. Miksi meillä on jatkuvasti niin kamala kiire kaikkialle, suorittamaan enemmän, tehokkaammin, vauhdikkaammin? Tekeekö se meistä parempia tai tyytyväisempiä?

3. Mikä tekee minusta ja meistä oikeasti onnellisen, mikä meille onkaan lopulta tärkeää?


Mistä voisit luopua? Mitä et ehkä sittenkään tarvitse? Mistä kohdasta voisit vähentää? Mitä voisit tehdä eri tavalla? Onko pakko saada kaikki se, mikä elämässä nyt on, tulevaisuuden kustannuksella? Mitkä asiat voisit jo tehdä ilmaston kannalta vähäpäästöisemmin?



Ja jos et tiedä vielä mistä kaikesta suomalaisen 10 000 kg CO2e -päästöt koostuvat, lue edellinen postaus "Päästöt pähkinänkuoressa: miten ja mistä suomalaisen hiilijalanjälki muodustuu - paljonko on paljon?"




Lue myös Saska Saarikosken juttu HS:stä:
Pysähdys - koronavirus on armonisku turbokapitalismille

Ylen juttu, jossa haastateltu tutkijataustaista yrittäjää, Timo Järvensivua, keksijää ja kirjailijaa Perttu Pölöstä, sekä vastuullisen yritystoiminnan professoria Minna Halmetta:
Korona teki mahdottomasta mahdollisen – musta joutsen voi tutkijan mukaan muuttaa tulevaisuuden suunnan pysyvästi





Lähteet mm.:




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Vuoden 2020 #ReilutBlogit -kampanja kiinnittää huomion vaihtoehtoisiin matkustustapoihin ja lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt!


sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Päästöt pähkinänkuoressa: miten ja mistä suomalaisen ja Suomen päästöt ja hiilijalanjälki muodostuvat? Lue ilmastoinfon ABC!


Melkeinpä kaikissa keskusteluissa, ihan oikeassa elämässä tai somessa, olen huomannut, että ihmisillä on noin ylipäänsä heikoissa kantimissa tieto siitä, millä tavalla ja mistä omat päästöt aiheutuvat, ja mikä kaikki niihin vaikuttaa. Lisäksi hakusessa on ollut kuinka paljon erilaiset teot merkitsevät, mihin kannattaa panostaa ja mitkä eivät ole yhtä merkittäviä oman hiilijalanjäljen kannalta. Niin oli meilläkin pitkään.

Myöskään maapallon koko kantokyvystä ei tunnu olevan erityisen paljoa tietoa. Se ei ole mikään ihme, sillä vaikka esimerkiksi media kirjoittaa ilmastokriisiin liittyviä juttuja paljonkin, harvassa käsitellään päästölukemia erityisen syvällisesti. Lisäksi saatetaan puhua päästömääristä, mutta moni ei osaa suhteuttaa niitä mihinkään.

Jos joku tekemäni asia tuottaa 1000 kg hiilidioksidipäästöjä, onko se paljon vai vähän?





Tämä postaus on ensimmäinen osa pidempää, erilaisia ilmastoon, päästöihin ja tekoihin liittyvää sarjaa, ja tämän postauksen tiedot on hyvä sisäistää, jotta ymmärtää kokonaisuutta paremmin. Jos jokin jää tästä epäselväksi, kannattaa ehdottomasti kysyä. Sen verran paljon olen itse paneutunut tutkimustietoon, että ne asiat mitkä minulle jo ovat selkeitä, eivät ehkä ole kaikille muille, eikä niitä tule avattua tarpeeksi laajasti.

Kaikkea ei tietenkään pysty yhdessä postauksessa avaamaan, mutta tämän tarkoitus on antaa jonkinlainen skaala asioille.

Kun kerron omista esimerkeistä ja päästöistä, tarkoitus ei ole nostaa itseäni jalustalle, vaan antaa esimerkkejä ja vertailukohtia. Tehtäköön se nyt heti kärkeen selväksi, ettei tarvitse kuvitella muuta.



Päästöt ja mistä ne tulevat? Mitä ne ovat?


Päästöjä aiheutuu melkein kaikesta mitä teemme kun kulutamme jotain, ja niitä mitataan ilmaan vapautuvana hiilidioksidina, joka aiheuttaa maapallon lämpenemistä.

Yleisin tapa on laskea päästöt hiilidioksidikiloina, mutta moneen asiaan liittyy myös muunlaisia päästöjä pelkän hiilidioksidin lisäksi, esimerkiksi typpeä tai vesihöyryä. Tällöin lukujen suuruudesta kertova yksikkö on hiilidioksidiekvivalentti.

Ekvivalenttilukuun on laskettu mukaan muutkin asian aiheuttamat päästöt ja kulutus. Kannattaa olla siis hereillä puhutaanko jossain pelkästään hiilidioksidikiloista, vai hiilidioksidiekvivalenttikilosta, jossa päästöjen kokonaisvaikutus on laskettu mukaan.

Hiilidioksidikilosta käytetään merkintää kg CO2, ja ekvivalentista kg CO2e. Perässä on siis tuo pieni e-kirjain.




Suomen ja suomalaisten kulutus maapallon kantokykyyn nähden


Tällä hetkellä maapallo kestää sen, että asukaslukuun nähden tuottaisimme noin 1 000 - 2 000 kg CO2e vuodessa per henkilö. Keskimäärin suomalaisen päästöt ovat kuitenkin 10 000 kg CO2e. Käytämme siis keskimäärin kymmenkertaisesti sen määrän, jonka maapallo kestäisi meiltä suomalaisilta ja meidän pitäisi vähentää päästöjä noin 80%.

Suomalaisen päästömäärä riippuu paljon talvien kylmyydestä, jolloin lämmitystä tarvitaan enemmän. Siksi haarukka suomalaisten päästöille on 9 600 - 11 800 CO2e.




En tiedä onko teillä osunut silmään koskaan, mutta nykyään on tapana viettää maapallon ylikulutuspäivää.

Vielä 1960-luvulla maailma oli hiilineutraali. 1970-luvulla maailman ylikulutuspäivää vietettiin ensimmäistä kertaa kun kulutus ylitti maapallon kantokyvyn. Päivä oli tuolloin marraskuussa. Se on aikaistunut jatkuvasti sittemmin, ja nykyään sitä vietetään koko maapallon osalta jo elokuussa.



Suomalaiset viettävät omalta osaltaan ylikulutuspäivää jo maaliskuussa. Käytämme kolmessa kuukaudessa sen, mikä pitäisi riittää vuodeksi. Suomalaisten hiilijalanjälki on ollut jatkuvassa kasvussa, vaikka esimerkiksi syntyvyys on ollut laskussa.




Sama koskee maapalloa - syntyvyys on ollut laskussa 1960-luvulta saakka globaalisti, mutta elämme pidempään ja elintasomme on korkeampi, joten kulutamme enemmän paitsi keskimääräisesti, myös absoluuttisesti.

Maapallon ongelma ei ole massoittain syntyvät vauvat, jotka ylikansoittavat palloa, vaan se, että eliniän ja elintason kasvaessa kulutamme enemmän ja pidempään.



Suomalaiset ovat Euroopan kärkikastia mitä tulee hiilijalanjälkeen ja päästöihin. Vertailun vuoksi vaikkapa espanjalaisten hiilijalanjälki on n. 5000 CO2e, eli karkeasti ottaen puolet suomalaisten vastaavasta.

Suomalaisten päästöt - mistä ne tulevat ja mikä niihin vaikuttaa?


Suomalaisten päästöistä 68 % tulee suoraan kotitalouksilta. Globaalisti luku on 72 %, joten olemme suurin piirtein samassa linjassa muun maailman kanssa. Loput päästöt tulevat julkiselta puolelta ja yksityiseltä sektorilta.

Kuluttajina ja kotitalouksina meillä on siis valtaa vaikuttaa päästöihin.

Keskimäärin suomalaisten päästöt jakautuvat suurin piirtein seuraavalla tavalla:


Asuminen ja lämmitys 4 500 kg CO2e
Matkustaminen ja liikkuminen 2 200 kg CO2e
Ruoka 1 800 kg CO2e
Tavarat ja palvelut 3 000 kg CO2e
Yhteensä: 11 500 kg CO2e


Suomen Ympäristökeskus on tutkimuksessaan arvioinut, että suomalainen voisi kohtuullisella vaivalla saada hiilijalanjälkensä putoamaan n. 7 200 kg CO2e -tasolle omia kulutustottumuksia muuttamalla.

Se ei ole vielä lähellekään tarvittavaa 1 000 - 2 000 kg CO2e -tasoa, mutta ainakin se on alku.




Miten paljon päästöjä erilaiset asiat aiheuttavat? Miten voi pienentää omia päästöjä?


Ruokahävikki aiheuttaa 1 000 miljoonaa kg CO2e vuodessa globaalisti. Jos ruokahävikki olisi valtio, se olisi päästömäärissä mitattuna maailman kolmanneksi suurin saastuttaja USA:n ja Kiinan jälkeen.

Suomessa kotitaloudet vastaavat 30 % :sta ruokahävikistä, joka vastaa noin 120 - 160 miljoonaa kiloa ruokaa, siitä mikä menee roskiin joka vuosi. Kotitaloudet ovat yksittäinen suurin ruokahävikin aiheuttaja. Ensimmäinen askel on vähentää oma ruokahävikki nollaan.

Yhden asteen sisälämpötilan laskeminen talvella vaikuttaa noin 5 % lämmityspäästökiloihin. Vaikutus on noin 100 kg CO2e per henkilö.

Maalämmön tai ilmalämpöpumpun asentamisen vaikutus lämmittämiseen vähentää hiilijalanjälkeä 100 - 2 000 kg CO2e vuodessa.

Sähkö kannattaa vaihtaa ekosähköön. Suomessa uusiutuvaa energiaa on sähköverkoissa vain noin 40 %, mutta mitä enemmän sillä on kysyntää, sitä enemmän sitä pyritään myös tuottamaan tai tuomaan ulkomailta.

Yksi lento välillä:
Málaga-Helsinki-Málaga aiheuttaa per henkilö noin 1500 kg CO2e päästöt
Helsinki-Berliini-Helsinki aiheuttaa per henkilö noin 674 kg CO2e päästöt
Helsinki-Bangkok-Helsinki aiheuttaa per henkilö noin 4 820 kg CO2e päästöt

Nelihenkiseltä perheeltä päästöt per meno-paluulento on:

Málagaan 6 000 kg CO2e
Berliiniin 2 700 kg CO2e
Bangkokiin 19 500 kg CO2e




Ajamalla 17 000 km omalla autolla (kuten suomalainen keskimäärin):

...1.6l dieselauto tuottaa vuodessa 2 300 kg CO2e
...1.4l bensiiniauto tuottaa vuodessa 2 700 CO2e
...2.0l dieselauto tuottaa vuodessa 2 900 kg CO2e
...2.0l bensiiniauto tuottaa vuodessa 3 500 kg CO2e

VR ilmoittaa, että heidän junansa käyttävät 95 % uusiutuvaa energiaa. Esimerkiksi Hki-Lappeenranta-Hki -väli (noin 450 km) aiheuttaa vain muutaman kilon päästöjä junailemalla. Vastaava määrä autoilemalla on yli 30 kg CO2e. Se  taas vastaa noin kolmeatoista hampurilaista. (Toim.huom. VR:n laskurin auton päästöt on muuten keskimääräisiin suomalaisiin autoihin tosi pienet.)

Vaihtamalla esimerkiksi työmatkat julkisiin, pyörään tai kävelyyn voi säästää päästöissä paljon. Tai mikset viettäisi etätyöpäiviä ilmaston nimissä!

Jos matkustat, pitämällä matkan ajan asuntosi tyhjillään, lisää se henkilökohtaisia päästöjäsi vielä enemmän - eli pistä rahoiksi vuokraamalla se vaikka AirBnb:ssä.
¨



Kannattaako suomalaisen tehdä mitään? Onko sillä vaikutusta?


Kaikella on vaikutusta.

Suomalainen tuottaa keskimäärin 10 000 kg CO2e vuodessa. Maailma kestää 1 000 - 2 000 kg CO2e -päästöt per ihminen, per vuosi. Noin 70% päästöistä tulee kotitalouksista, eli meistä yksittäisistä ihmisistä.

Suomalaiset ovat löytäneet lomakohteeksi muun muassa Gambian, joten otetaan se vertailumaaksi vähäpäästöisyytensä ja suosionsa vuoksi. Yhden gambialaisen hiilijalanjälki on 300 kg CO2e vuodessa. Huomattavasti vähemmän kuin suomalaisen siis.

Gambialaisia on 2 miljoonaa. Viiden miljoonan suomalaisen päästöt vastaavat 184 miljoonan gambialaisen päästöjä.


Aina kannattaa tehdä sen minkä voi. Asiaa voi miettiä myös siltä kannalta, että jaetaan koko maailma n. viiden miljoonan ihmisen yhteisöihin. Kannattakaako niistä yhdenkään tehdä mitään? No tottakai.

Ei kannata jäädä aina odottamaan että se kuuluisa Joku Muu tekee jotain.





Oman hiilijalanjäljen kartoittaminen - miten ja miksi se kannattaa?


Jotta osaa suhteuttaa oman kulutuksen siihen, mitä meillä on käytössä, eikä ainakaan elä harhaluulossa siitä millainen oma elämäntyyli on, kannattaa tietysti tehdä hiilijalanjälkitesti.

Muuten saattaa vahingossa elää esimerkiksi siinä uskossa, että elää kovinkin ympäristöystävällistä elämää, eikä nipistettävää ole mistään. Lisäksi se helpottaa omien kulutusvalintojen punnitsemisessa. Näin kävi esimerkiksi meille, kun ymmärsimme mistä päästömme kertyvät.


Hiilijalanjälkitestin voi tehdä vähän yksinkertaisemmin Sitran Elämäntapatestissä, jossa oma tulokseni oli 3800 kg CO2e.

Vastaavasti sen voi tehdä hieman tarkemmin Ilmastodieetti -laskurissa Ympäristöministeriön sivuilla. Tuolla laskurissa sain tulokseksi 4000 kg CO2e.

Kertomalla tuon neljällä, meidän perhekoolla, on tulos noin 16 000 kg CO2e, eli noin 1,6 kertaisesti yhden suomalaisen.

Ilmastodieetti antaa yksityiskohtaisempia ohjeita siitä, minkälaisia parannuksia itse voi tehdä.

Minun ja meidän pitäisi vielä ainakin puolittaa omat päästöt, jotta pääsisimme siihen 1 000 - 2 000 kg CO2e-yksilötasolle perheessämme, minkä maapallo meiltä kestää. Vielä on tekemistä meilläkin.




Tähän asti olemme perheessä tehneet seuraavat muutokset:

- lopettaneet lentämisen
- jos työt pakottavat sen, vähintään kompensoimme lennot
- matkailu on vähentynyt ihan dramaattisesti, paitsi maata pitkin matkailu ja lähimatkailu, joka on lisääntynyt taas dramaattisesti
- vaihdettu ruokavalio pääasiassa kasvispohjaiseksi, mutta lapset syövät edelleen lihaa ruoassa kerran-pari viikossa
- uusien vaatteiden ja shoppailun aika pelkästä shoppailun ilosta on mennyt ohi jo pitkän aikaa sitten. Tarpeeseen hankitaan jos joskus jotain.

- en suoraan tiedä vaikuttaako tämä kuinka paljon, mutta kylppäriremontin yhteydessä suihku vaihdettiin vähemmän kuluttavaksi (normaali on 0,33l/sekunnissa, ekovirtaama uudessa 0,14l/sekunnissa), ja se on silti mukava. Tämä saattaa säästää vesilaskussa satoja euroja ja vedessä tuhansia litroja vuodessa.

Suihkuihin saa ostettua erikseen myös vähemmän vettä kuluttavia päitä muutamalla kympillä.

Nämä asiat aiemmasta vaikuttavat:

- asumme verrattain ahtaissa neliöissä, vain 66 m2 neljälle > vähemmän lämitettävää pinta-alaa, mutta rakastamme asuntoa ja aluetta
- vaihdoimme ekosähköön jo aikaa sitten
- pääasiassa kuljemme pyörällä ja julkisilla, vaikka meillä on auto
- auton ajokilometrit on reippaasti alle 100 km viikossa. Joskus se seisoo viikkoja käyttämättä.
- emme osta kaiken maailman muovikrääsää, lapsillekin joululahjoja tulee 1 kpl / lapsi
- vaatteet ja huonekalut hankimme käytettyinä, jos vaan mahdollista
- lainaamme tavaroita ostamisen sijan, jos siihen on mahdollisuus
- kierrätämme eteenpäin kaiken mahdollisen

Se mistä vielä tuntuu vaikealta luopua:

- juusto
- kananmunat
- kahvi, suklaa ja viini
- jäätelö
- ulkona syöminen
- Malediivit (vaikka siitäkin on luovuttu ihan konkreettisesti jo)




Suurin muutos on ollut muutos ajatusmaailmassa.

Ei aina tarvitse saada kaikkea, ei tarvitse päästä kaikkialle, ja elämä on silti merkityksellistä ellei merkityksellisempää. Jos kuvittelee jotenkin, että aina on pakko omistaa enemmän tavaraa, asua aina vaan isommassa asunnossa tai talossa, hankkia isompi auto, tai päästä jatkuvasti pidemmälle, nopeammin, lentämään lomalle jatkuvasti kokeakseen merkityksellisyyttä ja aitoa onnea, kannattaa miettiä kuviota uudelleen.

Vapaa markkinatalous missä elämme, kertoo nimittäin aina sinulle ettet ole tarpeeksi, etkä kuluta tarpeeksi vaikka mitä tekisit. Se taas on tulevaisuudelle ja ilmaston ja luonnon kannalta todella huono juttu.

Elämän merkityksellisyys löytyy ihan jostain muualta.


Miten ajattelit kuluttaa omat 1 000 - 2 000 kg CO2e tänä vuonna?


Jos päästöistä löytyy kysyttävää, anna tulla.




Lähteet mm.:

Suomen Ympäristökeskus, Consumpiton choices to decrease Finns carbon footprint, https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/225779/SYKEre_30_2017.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Suomen Ympäristökeskus, Lentomatkustuksen päästöt, https://helda.helsinki.fi/handle/10138/292417

Sitra, https://www.sitra.fi/blogit/kulutuksen-hillinta-vaatii-vuoropuhelua-ja-tekoja/
Sitra, https://www.sitra.fi/aiheet/ilmastonmuutos/
Saa Syödä!, http://www.saasyoda.fi/ruokah%C3%A4vikki-suomessa

atmosfair.de, https://www.atmosfair.de/en/offset/flight/
Lentämisen päästöt kasvavat, https://yle.fi/uutiset/3-10595412
Ilmastodieetti, https://ilmastodieetti.ymparisto.fi/ilmastodieetti/
Our World in Data, https://ourworldindata.org/fertility-rate ja https://ourworldindata.org/




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Vuoden 2020 #ReilutBlogit -kampanja kiinnittää huomion vaihtoehtoisiin matkustustapoihin ja lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt!

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Viime viikkojen kummalliset keskustelut - talvilomat, sateet ja tulviva Helsinki. Miten pitkään voimme paeta kelejä?


Suomessa oli yllättävän hyvä olla helmikuussa. Kelit olivat välistä toki harmaat ja sateiset, mutta aurinkokin paistoi. Oli raikkaita, kuulaita talvipäivä. Lumettomia kyllä, mutta mukavia yhtä kaikki. Ei mitään suuria ahdistuksia siitä, vaikka parempiakin talvia on kyllä nähty. 

Niin, ne talvet.




Meidän talvhetimiskohteessa Aurinkorannikolla ja Espanjassa ylipäänsä on ollut ennenkuulumattomia sääilmiöitä tänä talvena. Málagassa satoi lunta ja rakeita niin, että käytännössä helvetti oli irti. Eihän kellään täällä esimerkiksi ole talvirenkaita, koska sellaisia ei pitäisi tarvita. Voitte arvata lopputuloksen.

Entinen naapuri (nyk. ystävä) laittoi omaan Facebookiinsa kuvia kävelylenkiltä: Arabianrannan ulkoilureitti näytti lähinnä meren jatkeelta. Teitä ei ollut enää näkyvissä, eikä vesi näyttänyt olevan kovinkaan kaukana taloista. HS kirjoitti tästä myös jutun.

Tuosta samasta kohdasta olen satoja kertoja työntänyt vaunuissa nukkuvaa vauvaa ja nauttinut ulkoilmasta ja luonnosta. Myös talvella.



Äskettäin törmäsin vielä juttuun ja kuviin Helsingin Sanomien palvelussa, jossa Helsingin Kauppatorikin näyttää pian tulvivan. Tulvia on myös koko muu Suomi täynnä.

Ilmastonmuutos alkaa tulla myös suomalaisten iholle.





Norjan Huippuvuoret (Svalbard) on ollut kohde, jossa ei pitänyt koskaan lämmetä. Koko Norja on täynnä merkkejä ilmastonmuutoksesta, eikä vähiten Huippuvuoret. Norjan Yleä vastaava NRK on tuottanut kauniin, mutta karun kertomuksen tutkivien journalistien havainnoista Norjan luonnosta ja sen muutoksista.

Ainiin, Antarktiksella mitattiin ennätyslämpötila, yli 20 astetta, vaikkei siitä kuulemma voi vetää johtopäätöksiä.

Käytännössä tämä kaikki on esimakua siitä, mitä ilmastonmuutos on tuomassa tullessaan. Vaikka Suomessa todennäköisesti selvitään vähemmällä kuin muualla, tulevat esimerkiksi talvet monin paikoin kurjistumaan entisestään. Jos lumi on aiemmin tuonut valoa talven pimeään, enää ei sitä kannata odottaa.

Keskustelut talvilomasta ja säästä ovat menneet jotakuinkin näin:

"Järkyttävän huonot kelit. Tämä talvi on kyllä ollut yhtä pitkää, harmaata ja sateista marraskuuta."
"Niin on. Eihän tätä kestä kukaan."
"Me ollaan lähdössä Lappiin. Lennetään sinne vähän laskemaan. Nähdään oikea talvi."
"Me lähdetään käymään tuolla etelässä, päästään aurinkoon tätä kurjuutta pakoon."


Ja näin on asia ratkaistu kätevästi talviloman osalta. Ei tarvitse miettiä sen enempää miksi se talvi on kurja, kun voi ostaa itselleen ainakin hetkeksi mukavamman ympäristön.




En ole vielä missään keskustelussa törmännyt haluun viedä keskustelua niin sanotusti nextille levelille: Mitä meidän kannattaisi oikeasti tehdä, jotta talvet eivät entisestään kurjistuisi Suomessa ja sääilmiöt tulisi jatkuvasti vain rajummiksi?

Keskustelu halutaan pitää aina sellaisella mukavalla tasolla.

Olen nähnyt ihan hirveän vähän puhetta edes siitä, että joku sanoisi kompensoivansa talvilomalentonsa pois etelä-Suomen kurjista keleistä. Tai että tekisi matkan vaikka mielummin ilmastoystävällisellä tavalla.

Puhumattakaan siitä, että joku toteaisi että pakko tämä kai vaan on kestää, me kun olemme saaneet tämän jo aikaan, eikä viitsisi enää asiaa pahentaa.


Talvet tulevat olemaan kamalia, ja sitä kamalampia, mitä vähemmän me olemme valmiita asioista luopumaan


Sitten hieman graafeja, jotka perustuvat IPCC-raporttiin ja sen luomiin eri skenaarioihin. A2-käyrä näyttää pahinta skenaariota, A1B toisiksi pahinta, ja B1 jos optimistisimmat oletukset toteutuvat ilmastonmuutoksen suhteen.

Se, ettei mitään tapahtuisi, on jo myöhäistä. Talvet tulevat jatkossakin olemaan aivan kamalia. Ja mitä enemmän me lähdemme niitä lentäen karkuun, sen kamalampia niistä tulee. Eikä pelkästään meille suomalaisille, vaan ihan kaikille maailmassa.

On myös todennäköistä, että ilmastopakolaisuus lisääntyy huimasti jo lähivuosina. Se on myös hinta, jonka maksamme maapallon ylikuluttamisesta, minkä ilmastopakolaiset maksavat meidän puolesta.


Title: Maapallon keskilämpötila 2000-2100


Tämä kuva taaseen kertoo kuinka paljon eri skenaarioiden toteutumiset vaikuttavat maapallon lämpötilaan.


Maapallon keskilämpötilan nousu 2080-2099


XKCD-nettisarjakuva on niin ikään julkaissut silmiä avaavan graafin maapallon keskilämpötilojen muutoksista aikojen saatossa. Sarjakuva kun on, aikajanalle on lisätty keskeisiä ja hieman yllättäviäkin tapahtumia historiassa. Graafi on pitkä, mutta kannattaa selata loppuun saakka.




Eteen osui Ylen sivuilla vastikään skenaariorakennelma siitä millaiselta maailma näyttää 2050, riippuen siitä, millaisia tekoja me nyt yhdessä onnistumme tekemään ilmastokriisin osalta. Skenaariot on luonut futuristi ja tekniikan tohtori Elina Hiltunen.

Kannattaa kokeilla jos ei muuta niin huvin vuoksi. Kuka pelkää ilmastokriisiä?




Jos kiinnostaa mitä itse voisi tehdä ilmastokriisin pysäyttämiseksi, kannattaa syynätä omia kulutustottumuksia. Lähtökohtaisesti seuraavanlaiset asiat auttavat suomalaista pienentämään hiilijalanjälkeä:

- lämmittäminen; pidä asuntosi tai talosi alle 21-asteisena
- vaihda sähkö ekosähköön
- vähennä lihansyöntiä ja minimoi ruokahävikki
- jos sijoitat, sijoita yrityksiin, jotka tekevät aidosti vastuullisia asioita
- älä käytä sellaisten yritysten palveluita, jotka saastuttavat tai toimivat vastuuttomasti missään asiassa
- älä lennä, ja jos lennät kompensoi lentosi mielummin yli vaaditun euromäärän
- liiku jalan, pyörällä tai julkisilla niin paljon kun mahdollista
- älä osta jatkuvasti pikamuotia
- älä osta mitään, mitä et tarvitse

...ja vähennä ihan kaikkea kulutustasi. Mieti paljonko tarvitset ja mitä. Äläkä ota tästä listasta vain sitä, mikä tuntuu mukavalta, vaan tee listan ihan jokainen asia. Ne isot ja saastuttavat tehtaat siellä muualla eivät nimittäin pyöri minkään muun takia, kun sen, että ihmiset kuten sinä ja minä haluavat kuluttaa jatkuvasti niin paljon.

Aloita oman hiilijalanjäljen kartoitus vaikka tekemällä Sitran elämäntapatesti.


Me emme pääse enää huonoja talvia pakoon. Me emme pääse enää ilmastonmuutosta ja rajuja sääilmiöitä pakoon. Emme vaikka miten haluaisimme. Se kaikki koskettaa jo meitä, ihan konkreettisesti.

Nyt on enää kyse siitä, miten huonoiksi me haluamme ne paeta.




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Vuoden 2020 #ReilutBlogit -kampanja kiinnittää huomion vaihtoehtoisiin matkustustapoihin ja lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt- kampanja on käynnissä koko vuoden!

maanantai 10. helmikuuta 2020

Näin meni matka maata pitkin Málagasta Helsinkiin - reitti, hinnat, sudenkuopat ja vinkit suunnitteluun


Huhheijaa mikä reissu! 

Niille, jotka ovat autuaan tietämättömiä, tässä pikainen kertaus taustaan: asutamme perheen kanssa Espanjan Aurinkorannikkoa talvisin, ja aina välillä käymme Suomessa piipahtamassa, milloin mistäkin syystä. Laskeskelin, että nämä "piipahdukset" päräyttävät taivaalle aikamoisen määrän päästöjä. Jos tarkkoja ollaan, kaiken kaikkiaan ihan pelkästään parilla, kolmella edestakaisella lennolla Suomesta tai Suomeen, heittäisin yksistään minä kevyet 4500 kg CO2e:a ilmakehään. Tähän päälle vielä koko muu perhe, joka tekisi saman.

Maapallo kestää tämänhetkisellä ihmismäärällä n. 2000 kg CO2e päästöt per henkilö vuodessa. Ylittäisin, tai tuplaisin tämän yksistään lennoilla reippaasti - ja siihen päälle kaikki muu elämä vielä. Esimerkiksi Sitran elämäntapatesti kertoo oman elämäntapasi päästöt suuntaa-antavasti, jos kiinnostaa testata.




Vaikka miten kompensoisin lennot, fossiilinen polttoaine on kuitenkin poltettu ja haihtunut ilmaan, eikä sitä saa enää koskaan takaisin koska se ei uusiudu, joten päätin kokeilla, miten pääsee mahdollisimman nopeasti liikkumaan maata pitkin Málagasta Helsinkiin. Ja nyt nimenomaan junalla. Autollahan olemme perheen kanssa matkan liikkuneetkin mennen tullen aiemmin.

En siis ehtinyt tällä matkalla jäädä fiilistelemään paikkoja, kuten reilaajat yleensä, vaan suoritin matkan yksin halki Euroopan mahdollisimman nopeasti ja vähillä vaihdoilla, sekä mieluiten niin, että saan nukkua kunnon yöunet.

Avaan tässä postauksessa tarkemmin siitä millaista matkanteko oli, ja miten suunnittelin reitin.

Kaikessa lyhykäisyydessään tässä kuitenkin yhteenveto:

Väsyttikö? Kyllä ja ei. Oliko raskasta? Kyllä ja ei. Tuliko haasteita matkalla? Tuli, mutta kaikesta selvittiin. Tekisitkö uudelleen? Tekisin, ja itseasiassa teenkin.

Koko matkan instastoryt löytyvät ig-profiilistani kohokohtana, katso vaikka täältä!




Reittisuunnittelu junaillen Euroopassa


Huomasin nopeasti reittejä tutkaillessa, että tämä ei tule olemaan mikään suoraviivainen juttu ensikertalaiselle.

Olin autuaan tietämätön miten ajallaan junat Euroopassa kulkee, kuinka paljon vaihtoihin menee aikaa, minkälaiset reitit on parhaita ja mistä kaupungeista löytää hyvin jatkoyhteyksiä. Kaikki asioita, jotka vaikuttavat reittisuunnitteluun.

Netistä löytyy kyllä paljonkin ohjesivustoja, mutta jossain esimerkiksi kerrottiin, että nopein reitti Málaga-Helsinki välille on Tukholma-Kööpenhamina-Bryssel-Pariisi-Madrid ja siitä sitten eteenpäin vielä yhdellä junalla. Yritin etsiä tällaisia suoria junia, mutta nopeasti kävi ilmi, että esimerkiksi jo Tukholma-Kööpenhamina-reitillä joutuu vaihtamaan Malmössä vähintään. Brysseliin päästäkseen saa vaihtaa useamminkin.

Ja minä kun halusin minimoida kaikki vaihdot!





Nyt kun olen kerran etsinyt reittejä, ja tutustunut vaihtoihin ja vaihtoehtoihin, osaan seuraavan kerran jo paremmin miettiä reitit. Muista siis, että ensimmäinen kerta on vaikein. Niinhän se aina.

Lopullinen reittini oli seuraavanlainen:

Málaga - Madrid - Perpignan - Pariisi - Karlsruhe - Hampuri - Lübeck - Travemünde
-> Finnlinesin rahtilaivalla Helsinkiin

1. matkapäivä:
lähtö 08.00 Málaga - Madrid (n. 2,5h)
Madrid - Perpignan (Ranska, n. 5h)
perillä n. 19.30

Yöpyminen Perpignanissa

2. matkapäivä:
lähtö 07.00 Perpignan - Pariisi (n. 5h), aseman vaihto 1h
Pariisi - Karlsruhe (Saksa, n.3h)
Karlsruhe - Hampuri (n.4 h)
Hampuri - Lübeck (n. 40 min)
Lübeck - Travemünde (20 min, Finnlines lähtösatama), perillä n. 23.00. Laiva irti satamasta 03 yöllä.

3. matkapäivä:
erittäin rento laivaylitys Finnlinesin rahtilaivalla Travemündestä Helsinkiin.

4. matkapäivä:
perillä Helsingissä 09.00 aamusta




Vaihtoehtoinen reitti olisi ollut jatkaa Hampurista Kööpenhaminaan vaihdolla, ja astua 2. matkapäivän yötä vasten Kööpenhaminasta Tukholmaan menevään yöjunaan (välissä vielä vaihto Malmössä), nukkua siellä ja lähteä 3. matkapäivän aamuna ylittämään Tukholmasta Itämerta kohti Turkua.

Turussa olisin ollut 3. matkapäivän illasta n. 19 aikaan, ja siitä vielä juna Helsinkiin, jolloin olisin ollut 3. matkapäivän aikana vähän ennen puoltayötä Helsingissä.

Vaihtoehtoisella reitillä olisin siis ollut aiemmin Helsingissä, mutta vasta myöhään yöllä, ja toimistopäivä seuraavana aamuna olisi voinut mennä väsyneenä. Sen sijan nukuin kaksi yötä erinomaisesti rahtilaivalla, ja lähdin 4. matkapäivän aamusta virkeänä, hyvin syöneenä ja hyvissä voimissa satamasta suoraan työpaikalle.




Kun suunnittelee junamatkaa, suosittelen lukaisemaan läpi ensin Seat61.com -sivuston ohjeita, sekä Maatapitkin.net -sivuston neuvoja.


Etsiessäni reittejä itselleni Málaga - Helsinki -välille, huomasin nopeasti, että suurin osa reiteistä kulki Ranskan puolen Perpignanin kautta. Perpignan on siis luontainen paikka pysähtyä ja jatkaa kumpaan tahansa suuntaan. Yhden päivän aikana pääsee Málagasta juuri Ranskan puolelle Perpignaniin, tai vaihtoehtoisesti näyttää myös siltä, että Lübeckistä ehtii päivässä juuri Espanjan ja Ranskan rajalle Perpignaniin päivässä, mutta ei sen pidemmälle. Vaihtoehto Perpignanille on Avignon.

Tämä siis, jos haluaa tehdä matkan nopeasti. Muutenhan reittivaihtoehtoja kyllä on vaikka ja kuinka, ja kiinnostavia pysähdyspaikkoja matkan varrella.

Reittejä kannattaa etsiä eri palveluista, sillä ne reitittävät eri tavoin. Kokeile mm. Happyrail.com, Trainline.com, Eurailin Rail Planner -appia tai Deutsche Bahnin Bahn.de, niin näet vähän erilaisia vaihtoehtoja.




Mistä liput? Mitä maksoi?


Ihan ensimmäsenä voin kertoa, ettei lippujen ostamista ole tehty helpoksi. Tämä on selvästi asia, johon pitäisi saada helpotusta jos junamatkailusta halutaan tehdä muidenkin kuin asiaan vihkiytyneiden hommaa. Vink,vink, tästä hyvä liiketoimintaidea jollekulle!

Yritin ostaa liput ensin Happyrail.com -palvelusta. Se oli todella vaikeaa, sillä ei ole numeroa minne voi soittaa, vaan viestintä tapahtuu sähköpostilla. Vastausviive oli vähintään 12h, useimmiten 24h tai enemmänkin. Ei tullut kauppoja.

Yritin soittaa Deutsche Bahnin asiakaspalveluun. Vastaus oli: "Yeah, I would recommend you to fly, sorry, I can't help you". Osan lipuista olisi tarvinnut paperiversiona postilla. Siihen ei ollut aikaa, enkä luottanut Espanjan Correosin toimintaankaan siinä suhteessa. He eivät myöskään olisi pystyneet varaamaan Espanjan Renfen juniin lippuja.




Sitten aloin onnekseni selvittelemään Interraillippuja. Behold, kuunnelkaapa tätä: lipputyyppejä on todella monenlaisia eri tarpeisiin JA niitä saa ostaa ihan minkä ikäiset tahansa! Pisimmillään reililipun voimassaolo on 3kk.

Muutaman selvittelyn kautta päädyin Málagan juna-asemalle ostamaan itselleni reililipun. Hankin lipun, jolla saa matkustaa kuukauden sisään lähtöpäivästä neljän matkapäivän ajan. Hintaa lipulle tuli 246 €.

Interraillippu pitää tilata joko niin, että se ehditään laittaa postitse, tai sitten katsoa mistä lipun fyysisesti voi hakea. Sitä ei voi ladata millään puhelinsovelluksella, eikä sitä saa digitaalisesti, vaan se on ihan fyysinen paperilippu. Sitä ei kannata hukata, sillä jos niin tekee, lippu on sen jälkeen entinen, ja joudut ostamaan tilalle uuden.

Lipun lisäksi tarvitsee vielä joihinkin juniin paikkalippuvarauksia reiteistä riippuen. Junista ja maista riippuen ne maksavat 4€-50€. Esimerkiksi tuo Perpignan - Pariisi -välin paikkavaraus maksoi 20€. Renfe Espanjassa ei anna varata sähköisesti lippuja, joten ne pitää hakea paikan päältä paperiversiona. Eli vaikka sitten heti silloin, kun saapuu paikkaan, missä Renfe palvelee.

Paluureitille olen katsonut, että Lübeck - Málaga -välin kaikki paikkavaraukset olisivat 90€. Junalipun hinnan välille Málaga - Lübeck - Malaga voi siis laskea esimerkiksi näin:

Interraillippu 246€
Paikkavaraukset 90€ + 90€

Yhteensä meno-paluu: 426€

Yhteen suuntaan hinta: 213€




Paikkavarauksia voi tehdä esimerkiksi aiemmin mainitulla Railplanner -puhelinsovelluksella, sekä erikseen joidenkin maiden raideliikenteestä vastaavan tahon sivulla (esim. Deutsche Bahn tai VR).

Jos sinulla ei ole kiire, voit aina ottaa sellaisia junia, joihin ei tarvita paikkalippuja ja erillisiä varauksia. Tuolloin voit vain hypätä junan kyytiin. Lisävinkkinä perheellisille, että alle 12-vuotiaat lapset kulkevat ilmaiseksi vanhempiensa lipun kyljessä. Tämä pienentää perheellisten kustannuksia liikkumisessa ihan merkittävästi.

Jos et matkusta reililipulla, vaan varaat tietyille reiteille aina yksittäisen lipun, lento- kuin junalippujen hinnassa määrää paljon se, milloin varaa lippunsa - mitä aiemmin, yleensä sitä halvemmalla.

Vertailun vuoksi: katsoin paljonko olisi maksanut erikseen ostetut liput välille Málaga (ES)-Perpignan (FR). Niistä olisi yksistään saanut pulittaa yli 200€. Interraillippu on yleensä siis taloudellisesti kannattavin vaihtoehto.




Rahtilaivalla ilman autoa - kannattaako matkustaa?


*tämä osuus kaupallinen yhteistyö Finnlinesin kanssa*

Valitsin kulkemani reitin nimenomaan sen takia, että tiesin toisen matkapäivän olevan pitkä ja raskas, mutta kolmannen matkapäivän olevan autuaan rentouttava kunhan selviäisin Travemündeen asti ja siitä lautalle.

En varsinaisesti ole masokisti, ja kaiken lisäksi tein koko matkan ajan myös etätöitä. Järkevin vaihtoehto oli siis päästä laivalla ylittämään Itämeri, sillä tuolloin saa todella rauhassa paitsi nukkua, myös viettää koko päivän kuten haluaa ilman vaihtoja tai aikatauluja. Laivalla toimii myös erillisestä maksusta wifi, jos sellaiselle on tarve - ja etätyöskennellessä usein on.




Sen enempää menemättä päästökeskusteluihin tässä vaiheessa; yhden matkustajan yksisuuntainen matka Travemündestä Helsinkiin on Finnlinesilla 79 kg CO2e:a. Se on varmaankin se saastuttavin osuus tällä kokonaismatkalla junalla ja laivalla, mutta huomattavasti pienempi kuin lentäen. Lentomatkan menopaluu olisi noin 1500 kg CO2e:a, kun taas menopaluu juna+lautta on noin 180 kg CO2e:a.

Matkaaminen rahtilaivalla on itseasiassa tosi mukavaa.

Monella on varmaan kuva vuosikymmenien takaa rahtilaivalla matkustamisesta, mutta paitsi että hytit on uusittu ja erittäin kivat, myös ravintola on kelpo, sauna ja poreamme rentouttavat, juoksumatolla ja salilla aina tilaa, ja mainio hierojakin tietää mitä tekee. Lapsille on tilava leikkihuone. Kirjoitin tästä kattavamman postauksen jo aiemmin, kannattaa lukea täältä jos kiinnostaa tarkemmin, klik.








Rahtilaivalle pääsee kuin pääseekin ilman omaa autoa tai muuta omaa kulkuneuvoa. Paras tapa saapua Travemünden satamaan on tulla Lübeckin pääasemalta bussilla tai taksilla lähtöportille, josta Finnlinesin oma auto kyydittää matkailijan laivaan.

Minä en ollut tarkistanut tätä aiemmin, vaan tulin junalla Skandinavienkai-nimiselle asemalle, ja päädyin näin ollen väärään paikkaan satama-alueella. Soittamalla varausvahvistuksessa olevaan numeroon, auto kuitenkin tuli noutamaan minut pikimmiten myös tältä portilta.

Kun laiva taas saapuu Vuosaareen, laivalta viedään Finnlinesin omalla autolla terminaaliin, samalla tavalla.






Laiva lähtee Travemündestä klo 03 yöllä, mutta sinne pääsee jo n. klo 22-23 aikoihin sisään, ja se saapuu puolentoista päivän kuluttua n. klo 09 aamusta Vuosaareen. Aikansa saa paatilla kuluttaa kuten parhaaksi näkee, vaikka saunoen ja porekylvyssä.

Itse olen kokenut ylityksen aina ihanan rauhallisena.

Kun katselin lippuhintoja, huomasin, että Finnlines antaa Interraillipulla alennuksia matkoista. Edullisin lippu olisi ollut naispaikka jaetussa hytissä, n. 30€ hintaan. Yhteistyön merkeissä sain kuitenkin matkustaa todella mukavasti vallaten yksin kokonaisen LUX-hytin, jossa mahduimme viimeeksi koko nelihenkinen perhe oikein oivasti matkustamaan.

En valittanut tästä lainkaan.








Summa summarum, suunnittelin reitin Málagasta Helsinkiin juuri siksi Travemünden kautta, että puolentoista vuorokauden rahtilaivakyyti mukavissa puitteissa antoi hyvän mahdollisuuden hengähtää kahden matkapäivän jälkeen, nukkuen, rentoutuen ja syöden hyvin, ja samalla etätöitä tehden - ja saapumispäivänä olla freesinä uuden päivän haasteisiin.


Entäs ne vaikeudet ja sudenkuopat?


Niitä, jotka seurasivat matkaani instastoryissä ig:n puolella, tietävätkin, että muutama mutka tuli matkaan.

Kaikki alkoi heti lähtöpäivän aamusta, kun huomasin herätessäni, että huolimatta siitä, että myyjälle näytin juna-asemalla ruudulta että varaa tuosta tuo klo 09 lähtevä juna Madridiin, hän olikin varannut minulle klo 08 junaan lipun. Perusmeininkiä Espanjassa. Tämä tarkoitti sitä, että vetäsin itseni lähtökuntoon kotona alle puolessa tunnissa, ja Miika lähti viemään autolla asemalle, sillä aamujunat kulkivat harvakseltaan.

Aamiainen jäi syömättä.






Málagan juna-asemalla kaksi Renfen naisvirkailijaa juoksi minua kohti ja kertoivat, että interraillippuni on peruttu. Kielimuuri esti selvittämästä miksi ja mitä oli tapahtunut, mutta naiset olivat kuitenkin hoitaneet homman niin, että pääsin Madridiin lähtevän junan kyytiin, kunhan ostaisin uuden lipun Madridin asemalta. Pisteet siitä.

Lippu lähti sitten matkaan Madridista. Siellä muuten asiakaspalvelu oli todella hyvää ja englanniksikin pärjäsi. Koskaan ei selvinnyt, miksi Málagasta hankkimani interraillippu oli peruttu.





Perpignanista Pariisiin menevä juna oli niin täynnä, etten saanut paikkalippua. Istuin kuitenkin numeroimattomassa käytäväloosissa mukavan ranskalaisherrasmiehen kanssa vierekkäin muitta mutkitta. Auttavalla ranskallani sain jopa kysyttyä voisiko hän varata paikkaani ja katsoa tavaroiden perään sillä välin kun käyn vessassa, ja selitin myös että hullut, viininiloiset palomiehet (joita koko juna oli täynnä) olivat aivan sekopäitä.




Puhelin lakkasi kertomasta lokaatiotani Pariisissa, joten asema-vaihdon hoidin osittain taksilla. Lisäkustannus oli 7€, joten tähän ei matkakassa kaatunut.





Jännimmät paikat tuli kun juna Pariisista Karlsrüheen oli  myöhässä, ja oli epäselvää ehdinkö sieltä lähtevään Hampurin junaan. Vaihtoaikaa vieraalla asemalla jäi 6 minuuttia. Jos en olisi ehtinyt, olisi myös lautta Helsinkiin saattanut jäädä seuraavaan päivään. Onneksi ehdin.

Lisäjännitystä toi vielä väärälle satamaportille saapuminen, jossa kökin pimeässä, vesisateessa ja tuulessa yksinäni satama-alueella odottelemassa autokyytiä hetken.

Onpahan taas mitä kiikkustuolissa muistella. Loppujen lopuksi olin ajoissa satamassa, yhtenä kappaleena, ilman suurempia ongelmia, eikä kukaan ollut edes yrittänyt ryöstää minua.




Suosittelenko?


Ensimmäinen kerta tällaista matkaa tehdessä on tietysti aina jännittävin ja vaatii ehkä vähän uskaliaisuutta. Nyt kun olen kerran tehnyt tämän, se tuntuu jo tutulta. Kaikki meni hyvin, ja menee varmasti jatkossakin. Kannattaa siis uskaltaa hypätä se ensimmäinenkin kerta junaan!

Mukavinta on, jos matkaa ei tarvitse tehdä kiireellä ja vauhdilla. Maisemat nimittäin kertoivat sen, että menin ihanien paikkojen ohi, jossa mielellään olisin ollut hetken pidempäänkin. Jos siis mitenkään mahdollista, kulje junalla niin, että ehdit tehdä pysähdyksiä välissä. Matkailu tosissaan avartaa. :)




Näin tiukalla aikataululla ja vaihdoilla en lähtisi ihan pienten lasten kanssa. Sen sijan luulen, että ajan kanssa tämä olisi lastenkin kanssa varsin tehtävissä ja jopa mukavakin tapa matkustaa. Kaikki junat olivat todella siistejä, ja aina penkistä vessoihin oli kaikki puhdasta ja hyvin pidettyä. Penkit olivat jopa kovin tilavia. Useimmissa junissa oli myös pyörätuoleille ja/tai lastenvaunuille paikat, eikä niihin tarvinnut kiivetä portaita.

Niin Ranskan kuin Saksankin junissa oli myös pistokkeet melkein jokaisella penkillä, mutta Espanjan Renfen junissa en niitä huomannut kaikissa.






Matkaaminen junalla saattaa tuntua jotenkin haastavalta, mutta lopulta se on aika mukava tapa siirtyä paikasta A paikkaan B. Enemmän kyse on siitä, että muutamme ajatusmaailmaamme siitä, mitä ja millaista matkustamisen kuuluu olla.

Ja jos muuten vähän luksusta kaipaa, sitähän saa raiteillakin niin halutessaan.





Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Vuoden 2020 #ReilutBlogit -kampanja kiinnittää huomion vaihtoehtoisiin matkustustapoihin ja lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt!