maanantai 6. heinäkuuta 2020

Koronakeväästä, vahvistuneista tunteista ja lapsettomana sinkkuna olosta - tuleeko vauvoja vai eroja?


On suoranainen ihme, että istun nyt junassa. Suomi onnistui koronan tukahduttamisessa sen verran hyvin, että elämä on hieman jo normalisoitunut. Junalla voi matkustaa, eikä koronaakaan tarvitse ihan älyttömästi pelätä, jos tartuntalukuja on uskominen. Kuulokkeissa soi Olavi Uusivirta; "Kesä on täällä taas, istutaan hiljaa, missä raiteet risteytyy on tuulensuojaa, valkea taivas".






Maailma on ollut poikkeustilassa koko kevään ja alkukesän. Harva kolkka meidän pallolla on selvinnyt koronasta pienellä, tai ilman minkäänlaisia rajoituksia. Toisiin maihin se on iskenyt pahemmin kuin toisiin. Yksilötasolla jotkut ovat kipuilleet sitä, etteivät pääse ravintolaan, toiset sitä, ettei kotoa saa edes poistua, paitsi pakollisille kauppa- ja lääkärikäynneille noin suurin piirtein.

On maita jossa tilanne on edelleen karu, toisissa rajoituksia taas on höllennetty reilusti. Rajoja on avattu, mutta myös pidetty suljettuna. Kaikkialla ei onneksi nähty pahinta skenaariota koronasta, mutta monessa paikassa juuri ne skenaariot ovat toteutuneet.

Kaikesta ei edes uutisoida länsimaisissa medioissa. Osassa kehitysmaita tilanne on monella tapaa kamala, kiitos koronan. Sitten on niitä maita joissa näemme jo toisen aallon alkuja, ja niitä, joissa korona niittää yhä edelleen satoa, eikä sille edes näy loppua.




Se mikä yksilöstä tuntuu rajoittavalta ja pahalta on aina riippuvaista perspektiivistä. Sen on huomannut paljon keskusteluista, joita on käyty niin koronan pahimpana aikana, kun sen jälkeenkin. Tuntuu siltä, että useat odottelevat henkeä pidätellen mitä seuraavaksi tapahtuu - monessa mielessä, eikä suotta.

Meni pitkään ennen kuin olemme mekään päässeet halaamaan rakkaita, istumaan keittiön pöydän äärelle juomaan kupin lämmintä, kilistämään kuplilla, täyttämään vatsat yhdessä herkuttelemalla. Nauramaan, vaihtamaan kuulumisia, siitä miten ollaan selvitty, mikä painaa, mitä ajatellaan.

Nyt on varovaisesti on uskallettu katsoa jo vähän tulevaankin. Enää mieli ja keho ei ole pelkässä selviytymistilassa.




Media puhui koronavauvoista, mutta luulen, että todennäköisempää on korona-avioerot


Keväästä tuli meillekin poikkeuksellisempi kuin olimme ajatelleet.

Vietimme neljän seinän sisällä neljä viikkoa, eikä se edes ollut puolia siitä, mitä Espanjassa pysyvästi asuvat joutuivat kestämään, Italiasta puhumattakaan. Tiivis yhdessäolo muuttaa ihan väistämättä perheen dynamiikkaa. Joskus maailmanympärimatkan jälkeen kirjoitimme postauksen siitä, ettei vuosi yhdessä ollut pelkkää auvoa.

Emme olleet ennen matkaa tajunneet, että kun vuodeksi lähtee perheen kanssa tuntemattomiin maisemiin, ei lähellä ole ystäviä, ja olet lähestulkoon 24/7 puolisosi ja lapsesi kanssa. Omia harrastuksia ei ole, ei kavereita, kenelle purkaa sydäntä, ja kaikki uudet ihmiskontaktit jäävät todella pinnalliseksi.

Avioliittoa ja hyvää parisuhdetta ei pidä yllä pelkästään pariskunta itse, vaan myös koko ympäristö, ystävät ja lähipiiri. Onnistuneeseen liittoon tarvitaan paitsi kaksi toisilleen sopivaa ihmistä, lujaa tahtoa, vähän onnea, myös muita ihmisiä.

Vaikka maailmanympärimatka oli mieletön vuosi, se oli myös parisuhteen todellinen stressitesti, mutta opettavainen ja hyvää harjoitusta muun muassa koronaan.




Samantyyppiseen tilanteeseen joutuivat nyt pakon edessä vähän kaikki.

Korona kenties pystyi antamaan jonkinlaista osviittaa siitä, mistä tuolloin puhuimme. Kaverit katosivat, harrastukset samoin, jäljelle jäi oma perhe. Onneksi useimmilla myös oma koti, sillä matkalla meidän piti toki aina etsiä uusi tasaisin väliajoin.

Kun media puhui koronavauvoista, mietin, että todennäköisempää on korona-avioerot. Niin ihana kuin oma perhe ja puoliso onkin, moni on varmasti tottunut myös siihen, että elämässä on muitakin ihmiskontakteja ja tekemistä. Olen kuullut useammalta taholta, että pitkälle maailmanympärimatkalle lähtenyt pari on palannut kotiin eronneena.

Toisaalta korona on pakottanut kaikki meidät pysähtymään ja miettimään, mitkä asiat sittenkään ovat tärkeitä. Ehkä kaikki se, mikä ennen koronaa oli normaalia, ei olekaan ihan tarpeellista.

Meidän kevät oli todella intensiivinen.





Ensin neljä viikkoa neljän seinän sisällä, sitten vuorokaudessa koko elämän pakkaaminen laatikoihin, osa autoon, paluureitin suunnittelu, ruoka- ja majoitussuunnittelu, sitten kolmessa päivässä noin 3000 km ajo halki korona-Euroopan kahden lapsen kanssa, viimeiseen lauttaan ehtiminen, ja kun pääsimme Suomeen, muutimme uuteen kotiimme, joka oli vain puoliksi kalustettu.

Sitten oli kaikki kotiutumiseen liittyvät asiat, ja esimerkiksi loppujen tavaroiden saaminen takaisin Suomeen Espanjasta. Yksi vaikeimpia rasteja oli kauppakassikuljetuksen saaminen karanteeniajaksi, kun koko kansakunta keksi meidän vuosia käytössä olleen palvelun samaan aikaan.

Kaikille korona-ajasta tutut kuviot olivat tietysti ajankohtaisia meilläkin - etäkoulut, etätyöt, yhtäkkinen tilanne siitä että koko perheen aterioinnin pitikin hoitaa pitkälti kotona ja niin vitsin monta kertaa päivässä.


Sitten eräs maanantai-ilta totesin että nyt ei enää pysty.




Mitään suurempia riitoja tai räjähdyksiä ei ole ollut, mutta koronakevät on vahvistanut sitä tunnetta, että tarvitsen omaa aikaa, hiljaisuutta, hetkiä kun taapero ei kerro miten hienosti hän on rakentanut legoja (noin kahden minuutin välein), tai esiteiniä ei tarvitse hoputtaa tai kymmentä kertaa pyytää tekemään yksi asia.

Tai ihan vaan sitä, kun ei edes tarvitse keskustella kenenkään kanssa siitä, mitä aamiaiseksi tehdään - vai tehdäänkö aamiaista ollenkaan jos ei huvita.

Mää-aika. Kyllä, sellaista minä tarvitsen. Hiljaisuutta, tilaa, aikaa olla ilman että on vastuussa mistään kenellekään. Pelkkiä aikuisten juttuja.




Koko kevään intensiivinen yhdessäolo oli parhaiten englanninkielisellä termillä selitettynä 'overwhelming'. Sovittiin Miikan kanssa, että hän ottaa kopin lapsista kokonaan, lähtee mummolaan, ja saan olla lapsettomana sinkkuna useamman päivän, YKSIN KOTONA.

Miten parasta! Yksin kotona! Sellaista hetkeä ei noin neljään kuukauteen ole tapahtunutkaan.

Herään ensimmäisenä aamun kymmeneltä. Kahvi porisee pannussa hetken kuluttua siitä, luen rauhassa päivän uutiset ja kaiuttimesta soi taas Olavi Uusivirta.

"Sopivasti muistetaan vain puolikas totuus siitä kuinka vapaita ollaa-aan-kaa-aan."


Mitä kaikkea sitä ihminen ehtiikään!


Tarkoituksella en ole sopinut kalenteria täyteen, sillä haluan oikeasti myös olla. Haluan maata sohvalla ja katsoa 'Remppa vai muutto' -ohjelmaa, monta jaksoa putkeen, ihmetellä miten rapakon toisella puolella jokaisella pitää olla oma kylppäri huoneen yhteydessä ja siinä myös double vanity, family room, play room, ja open concept for entertaining. Olisipa hupaisan hauskaa nähdä tyyppien ilmeet suomalaisista asunnoista!

Haluan katsoa putkeen kaikki mahdolliset Handmaid's Talet, ja lähteä käymään juoksulenkillä sitten kun siltä tuntuu. Haluan ehkä syödä aamiaisen vasta kello 12, ja ex-tempore lähteä ystävän kanssa illasta keskustaan viinilasilliselle. Tai ehkä pyöräillä ympäri Helsinkiä, pehmeänä kesäyönä tai päivällä jos mieli tekee.

Kaikkea sellaista, mitä minä haluan, juuri siihen aikaan kun minä haluan, kysymättä muilta, järjestelemättä aikatauluja.







Ja niin minä teen, kaikki neljä ihanaa yötä ja viis päivää.

Käyn kahden tunnin vartalohoidossa, jonka jälkeen soitan ystävättärelle ja lähdemme ex-tempore nauttimaan lasilliset kuplia.

Vietämme lisäksi mukavan illan Kallion Riviera -leffateatterissa katsomalla kovasti kehutun Parasiten, kun toiselta ystävättäreltä jää liput käyttämättä. Pyöräillään, otetaan kuplat, käydään syömässä, pyöräillään takaisin lempeässä kesäillassa.

Pyöräilen ympäri Helsinkiä, ilman päämäärää ja aikatauluja, sinne minne satun haluamaan.


Lähden toisen ystävättären kanssa enempi vähempi ex-tempore käymään Linnanmäellä käyttäen pressikutsun ja maistelemaan herkkuja. Voitan tietysti Derby-kisan ja sieltä pehmolelun! Pelataan pelejä, syödään pehmistä, otetaan vielä illan päätteeksi viinilasit.







Luen lukematta jääneitä Suomen Kuvalehtiä, vetelehdin aamuisin, ellen lähde lenkille.

Pyykkejä pesen vasta neljäntenä päivänä, kun on pakko miettiä mitä lomalle tarvitaan mukaan. Astianpesukone ei edes täyty ennen sitä samaa päivää - olen yksin, en tee juurikaan ruokaa, eikä omista tiskeistäni kerry juuri mitään. Hirmuinen ero siihen nähden, että koronakevään aikana kaksikaan koneellista ei välttämättä ole riittänyt perheen päivittäisten sotkujen siivoamiseen.

Tapaan taas yhden ystävättären, ilman suunnitelmia päädymme lempiviinibaariimme Vin-Viniin maustelemaan kuplia ja jakamaan koronakokemuksia. Päädymme myös syömään tacoja ja enchilladoja loistavaan meksikolaiseen. Olen kuulemma kevään aikana ollut niin poissaoleva kanavissa, että herkempi olisi saattanut ottaa itseensä.





En ihmettele. Onneksi ei ottanut.

En viitsi edes sometella koko mää-aikana, niin laiskaksi heittäydyn.

On ihanaa.



Paitsi kun menen nukkumaan kaipaisin jotakuta nukkumaan lusikkaan kanssani. Noh, en edes ehkä vain jotakuta.

Parin päivän päästä alan kaipaamaan myös pieniä, paksuja taaperon käsiä aamuisin halamaan ja kasvoja ilveilemään aamiaiselle, sekä esiteinin bambimaisia, pitkiä jalkoja lämmittelemään peiton alle.


Neljän yön jälkeen pakkaan tunnissa (!) kolmen viikon tavarat, hyppään pyörän selkään duffeli omassa selässäni, ja astun Helsingin päärautatieasemalta pyörineni junan kyytiin.






Ehdinkö silloin joskus ennen tehdä näin paljon näin lyhyessä ajassa? Vai menikö se johonkin muuhun? Muistelen, että pystyin yhdessä työpaikassa viettämään neljän kuukauden jälkeen kolme viikkoa palkallista lomaa ylitöiden takia. Ehkä sekään aika ei ollut yhtä vetelehtimistä ja ex-tempore -viinibaareja, tai kesäyön pyöräilyjä.


En ihan muista, millaista oli olla lapseton tai sinkku, ja lomalla, mutta ajattelin aina sopivin väliajoin olla sellainen, oli korona tai ei.

Katsotaan, miten aktiivinen jaksan olla seuraavatkaan viikot. Sitä voi kurkata instatililtä tai fb-sivulta välillä. Seuraavaksi meitä nimittäin kutsuukin taas Saimaa ja pitkä kesäloma - yhdessä. ♥



Ja yhä edelleen kuulokkeissa soi Olavi Uusivirta;

Ollaanko tämä kesä näin, puistojen katveessa toistuvat kuviot,

ollaanko tämä kesä näin, sulla on syksyllä uudet kuviot.





Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Vuoden 2020 #ReilutBlogit -kampanja kiinnittää huomion vaihtoehtoisiin matkustustapoihin ja lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt- kampanja on käynnissä koko vuoden!

Vastuullisuusasioihin voi tutustua Suomen johtavien asiantuntijoiden haastatteluissa Gian ja Tarinoita Maailmalta -blogin Annikan tuottamassa VastuullisuusPodcastista - klikkaa itsesi Spotifyihin tai Acastiin kuuntelemaan!



tiistai 23. kesäkuuta 2020

Kun haluaa meloa, suppailla ja ajaa fatbikella, muttei halua hankkia niitä omaksi, toimii ulkoilijan kausikortti täydellisesti


*Kaupallinen yhteistyö: Natura Viva*


Olen jo pari vuotta himotellut itselleni kajakkia, koska rakastan melomista. Lisäksi olen himotellut SUP-lautaa, varsinkin kun katselen Sannan instafiidiä iltasuppailuista. Fatbike olisi sekin tosi kiva, mutta omistan jo kaksi pyörää, ja Miikan mielestä se on tarpeeksi.


Kajakin hankinta tuntui tänä kesänä ensimmäistä kertaa ajankohtaiselta, samoin SUP-lauta. Perheen nuorempikin alkaa olla jo siinä iässä, että hänet voi ottaa mukaan kumpaan tahansa, ja lisäksi meillä on oma koti, eikä kaikille tavaroille tarvitse keksiä taas uutta paikkaa, jos lähtisikin jonnekin talvehtimaan (mikä tosin ei sekään ole nyt suunnitelmissa).

Kyselin paitsi instassa, myös tuttavapiiriltä ja kajakin omistavilta millaisia suosittelisivat.




Ensimmäisenä neuvottiin miettimään missä sitä aikoo säilyttää talven. Aivan. Enpä ollut miettinyt sinne asti, mietin vaan miten kivaa olisi lipua kajakin kyydissä keskellä kauniita luontomaisemia.

Sitten SUP-lauta - siitäkin kyselin. Ilmeisesti halvalla on turha yrittää löytää hyvää, eli pitäisi olla valmis maksamaan noin 600 € ja ylöspäin. Sama koski kajakkejakin; kuulemma halvimmat ovat kiikkeriä, ja eritoten puhallettavissa malleissa pitäisi satsata parempaan.

Ynnäilin, että helposti saisin tähän menemään 1500€ ja siihen päälle vielä melat ja kaikki muu varustelu. Sitten siihen vielä fatbike, ja päästäänkin päälle kahteen tonniin reippaasti, ellei lähemmäs kolmea. Ja kaikkien näiden siirtäminen, kuljettaminen, huoltaminen...

Okei, mietin vielä hetken.





Omat kamat vai vuokratut? Ainakin kannattaa ottaa hyvä diili.


Yhteiskunnallisesti ollaan siirrytty jakamistalouteen. Kaikki eivät enää hanki omaa autoa, koska siitä on liikaa kustannuksia ja vaivaa hyötyyn nähden, kaupunkifillarit ovat vapauttaneet oman fillarin tarpeen kaupunkilaisille, Über kuskaa meitä ja AirBnB majoittaa. Joskus autojakin hankitaan jo isommalla porukalla yhteiseksi.

Samaan perustuu Natura Vivan ulkoilijan kausikortti - kausimaksulla saat yhteiskäyttöösi kajakit, fatbiket, SUP-laudat, kanootit ja soutuveneetkin. Kausikortin hinta on 199€, ja sillä hinnalla saa käyttöönsä vieläpä priimaa tavaraa.

Esimerkkinä meidän äskettäisellä juhannuksen melontaretkellä ollut toinen kaksikko on ovh'ltaan 1600 €. Ja sen todellakin huomasi. Natura Vivan SUP-lautojen ovh-hinta taas on noin 600€ + mela.

Fatbikea, kanoottia ja soutuvenettä en edes selvittänyt, sillä 1600€ + 600€ = 2200€. Tuolla hinnalla saisin jo yhdeksitoista vuodeksi ulkoilijan kausikortin Natura Vivalta, ilman säilyttämisen, kuljettamisen ja huoltamisen vaivaa. Vaihtoehto, joka itselleni sopii täydellisesti.

Aika hyvä diili, sanoisin.







Ainoa syy hankkia omat varusteet on se, jos haluaakin jonkin varusteen esimerkiksi omalle mökille tai veneelle omat kamat - tai ahkerasti käydä eri paikoissa, kun mitä Natura Vivan pisteet mahdollistavat.

Olen viikossa myös huomannut, että koska kotona ei tarvitse tehdä muuta kuin vaihtaa päälle sopivat vaatteet, tulee myös lähdettyä pienenkin vapaahetken aikana huomattavan paljon matalammalla kynnyksellä ulkoilemaan näiden harrastusten pariin.

Ilman kausikorttia pitäisi pakata oma kajakki, SUP-lauta tai pistää pyöränkuljetusteline autoon ja siirtyä pyörän kanssa sopiville maastoille, ellei sitten tietysti heti kotiovelta lähde hyvät reitit. Vaihtelu myös virkistää, jos ei aina tykkää vaan esimerkiksi meloa.

Mutta yksinkertaisestettuna: tulee lähdettyä, ja useammin.





Natura Vivan pisteidein sijainti ja varusteiden vuokraus


Natura Vivan pisteitä on tällä hetkellä kolmessa paikassa, ja niiden kalusto hieman vaihtelee.

Vuosaaren Ramsinniemessä, joka on meidän lähipiste, on vuokrattavana kaikkia varusteita: kajakkeja, SUP-lautoja, kanootteja, soutuveneitä ja fatbikeja.






Nuuksion Haukanpesä (jonne olen ihan, ihan pian menossa myös!), on SUP-lautoja, kanootteja ja soutuveneitä. Kuvat sieltä näyttää aika maagisilta, joten odotan maisemilta paljon.

Lisäksi yksi piste löytyy Salon ja Kemiönsaaren läheltä Teijon kansallispuistosta, jossa tarjonta on sama kuin Vuosaaren pisteellä. Teijon pisteeltä pääsee pyörällä näpsästi esimerkiksi Mathildedahlin pittoreskiin ruukkikylään vierailulle. Maisemat näyttää täälläkin niin houkuttelevalta, että haluaisin mieluusti tehdä sinne ehkä viikonlopuretken ja ehkäpä ihan aikuisporukassa. Kenties vielä!

Pisteiden sijainnit antavat hyvän mahdollisuuden lähimatkailuun, ja ne ovat keskellä luontoa jo valmiiksi. Pisteeltä pääsee heti useammalle pyöräily- ja melontareitille. Tämä todellakin kannustaa lähi- ja luontomatkailuun.




Kausikorttilainen saa tunnuksillaan tehtyä Natura Vivan sivuilta varauksen haluamaansa varusteeseen ja kohteeseen, ja siitä tulee vielä kuittaus sähköpostiin. Yön yli -lainoilla menee 10 € lisämaksu, joka sekin on varsin kohtuullinen.

Kausikorttilaisten etuna on muun muassa ilmaiset torstaimelonnat, jonne pääsee, jos ehtii itselleen paikan buukaamaan ja kaipaa melontaseuraa. Sellainenkin on jo buukattu kahdelle torstaille, jeij!

Lisäksi kausarilaisille on yhteinen fb-ryhmä, jossa pääsee vaihtamaan kokemuksia ja ehkä löytämään itselleen ulkoiluseuraakin halutessaan.



Juhannusretki Helsingin edustalle


Olemme lähinnä meloneet Saimaalla ja erinäisissä paikoissa ympäri Suomea, ja sitten tietysti ulkomaillakin. Helsingin edusta on jäänyt vähän vähemmän tutuksi, vaikka täällä asutaankin. Päätimme pakata koko nelihenkisen perheen kajakkeihin yhdessä teltan ja makuupussien ja järjettömän ruokamäärän kanssa, ja suunnata siis juhannukseksi saareen.






Isoon Malkasaareen meloo Natura Vivan pisteeltä vain noin 15-20 minuuttia jos sitäkään - hyvällä kelillä. Saari on aika pieni, mutta siellä on pieni hiekkaranta, paljon kallioita, saunamahdollisuus silloin kun sauna on auki ja grillipaikka ja puuuceet. Lisäksi siellä saa telttailla, joka ei ole ihan itsestäänselvyys kaikilla Helsingin saarilla.







Viihdyimme juhannuksen yli täällä aivan mainiosti, huolimatta siitä, että sauna ei ollut käytössä. Seuraavana päivänä tuuli yltyi sen verran, että se, mikä normaalisti olisi kestänyt ehkä 20 minuuttia melomalla, olikin melkein tunnin urakka. Kahdeksan metrin vastatuuli ja kohtuullinen aallokko takasi sen, että satamaan palasi vähän aiottua märempi perhe. Vaikkei vaaratilanteita ollutkaan, hartiat ja kädet saivat kyllä tehdä omansa.

Ja koska oltiin valmiiksi märkiä, mentiinkin heti uimaan rantaan päästyä. Rannassa Natura Vivan pisteeltä löytyy myös pukukopit ja suihkut, joten lämpimään suihkuunkin pääsee vaikka heti urheilusuorituksensa jälkeen.

Rannasta tekee myös aika mukavan Vuosaaren pisteellä se, että samassa kompleksissa toimii varsin kelpo kahvila, josta voi lämpimänkin ruoan lisäksi ottaa vaikka Aperol Spritzin, tai mikä sitten kelpaakaan.




Mutta ensin kannattaa tietysti hankkia se ulkoilijan kausikortti, niin tulee lähdettyäkin!


Natura Viva vuokraa myös tunti- ja päiväperusteisesti varusteita. Kaikki hinnat löytyvät Natura Vivan sivuilta.

Kausikortteja saa myös jokaiselle lajille erikseen, hintaan 149 €, joten melkein kannattavampaa on ottaa heti kättelyssä kolmen lajin kattava ulkoilijan kausikortti hintaan 199 € - jos nämä ulkoilulajit kuuluvat repertuaariisi. Minä olen tällä hetkellä aika onnellinen tyttö ja kausikorttilainen.

Lue lisää kausikorteista täältä.

Tuntihintaisista vuokrista hintaesimerkkinä kajakin tuntivuokra alkaen 25€ / 2h,  SUP-lauta alkaen 20 € / 1h, ja fatbike alkaen 30 € / 1h.

Joko mennään?

 
 




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Vuoden 2020 #ReilutBlogit -kampanja kiinnittää huomion vaihtoehtoisiin matkustustapoihin ja lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt- kampanja on käynnissä koko vuoden!

Vastuullisuusasioihin voi tutustua Suomen johtavien asiantuntijoiden haastatteluissa Gian ja Tarinoita Maailmalta -blogin Annikan tuottamassa VastuullisuusPodcastista - klikkaa itsesi Spotifyihin tai Acastiin kuuntelemaan!


torstai 4. kesäkuuta 2020

Kesälomakohteita etsinnässä Suomesta? Tässäpä 17 tärppiä kotimaanmatkailuun!


Jos matkailupuolen toimijat hoitavat tämän kesän markkinoinnin oikein, edessä on kaikkien aikojen kesä. Koronan takia matkailun luonne muuttui hetkessä, ja oma vahva veikkaukseni on ollut jo muutaman vuoden, että kotimaan- ja lähimatkailu kasvattaa suosiotaan muutenkin. Korona teki siitä melkein pakon.

Viimeisin tutkimus matkailupuolen rahaliikenteestä oli se, että suomalaiset vievät normaalitilassa ulkomaille 5 miljardia euroa, mutta ulkomaalaiset tuovat meille vain 3 miljardia. Jäädään siis tappiolle 2 miljardia tässä pelissä, ja sellainen summa varmaan ilahduttaisi meitä jokaista yritysten ja valtion kassassa. Tänä kesänä meillä on mahdollisuus pelata omaan pussiin siis hyvinkin!

Maailmalla on avautunut silmät myös sille, että Suomessa on ihan älyttömän hienoja kohteita ja paikkoja, ja vaikka ja mitä tekemistä. Siksi meillä on matkattu paljon kotimaassakin. Tässäpä siis tärpit kotimaanmatkailuun, sellaisiin asioihin siis, mitä olemme itse kokeilleet, ja hyväksi todistaneet.

Toivottavasti löydät itsellesikin uutta ja mieluisaa!







#1. Lapin taikaa Harrinivalla Muoniossa, sekä Torassiepin lomakylässä


Osuin blogimatkalle Muonioon joku kesä sitten, koska satuin "olemaan hoodzeilla" Kuusamon suunnilla. Sieltä paljastuikin olevan vain 9 tunnin bussimatka Muonioon. Perillä odotti kuitenkin huikean hieno kokemus.

Harrinivan lomakylä Muoniossa tarjosi meille hurjan hauskaa koskenlaskua, läskipyöräilyä täydellisessä rauhassa, todella hienossa maastossa, sekä erinomaista ruokaa.

Lähellä sijaitsevan Torassiepin lomakylässä taas pääsimme glampingin makuun aivan ihanassa luksusteltassa. Keräsimme luonnon antimia, joista kokki valmisti meille ruoat kodassa. Kävimme melontaretkellä, ja ajelimme sielläkin läskipyörillä.














Menisin uudestaankin. Ja ehkä menenkin.



#2. Koskenlaskua Muoniossa tai Rukalla


Kävin viikon sisään testaamassa molemmat paikat - ja hauskaa oli molemmissa! Rukalla oli meno iisimpää, koska olimme perheelle suunnatulla retkellä. Sieltäkin tosin löytyy kovempiakin koskia. Muoniossa tuli kunnon kyytiä aikuisporukalla, mutta lyhyemmissä koskissa.







#3. Karhunkierros patikoiden


Teimme ystäväpariskunnan kanssa Karhunkierroksen patikkaretken - mutta aikaa oli meille aivan liian vähän, emmekä päässeet ihan loppuun asti siinä ajassa. Yli 60 km kuitenkin patikoitiin reittiä kahden yön voimin. Pääsisinpä vetämään tämän loppuun asti vielä ajan kanssa.

Lisäksi himottelen Oulankajoen melomisretkeä jollain porukalla. Grand Canyonin melontaretki ei ole ihan ajankohtainen nimittäin - katsotaan jos koskaan.






#4. Karhunkatselua Kuusamossa


Samalla kun kävimme Kuusamossa, tämä aktiviteetti olikin oikeasti ihan hoodzeilla. Karhu-Kuusamon järjestämä karhunkatseluyö oli aivan maaginen! Mökki oli todella iso, ja me yön ainoat asiakkaat, joten saimme olla todella rauhassa katselemassa huikeaa luonnonnäytelmää. Karhuemo poikineenkin kävi ihan suoraan meidän mökin edessä, ja eräskin niistä yli kymmenestä karhusta, jotka näimme, kylpi tuntitolkulla lammessa. Mikä mieletön kokemus - myös viisivuotiaan lapsen kanssa!








#5. Lappeenrannan kesäkaupunki, varsinainen Suomen Nizza!


Lappeenrantaan menee junalla vain 2 tuntia Helsingistä, ja se on ihan mahtava kesäkaupunki - kiitos kaupunkikehityksen! Kaikki on mukavasti kävelyetäisyydellä, ravintolat on todella hyviä ja ihmiset hirveän mukavia.

Suosittelen ainakin viettämään kesäpäivää Myllysaaren rannalla, käymään Satamassa vedyllä, sekä sataman ravintolalaivoissa kenties jäähdyttävällä juomalla, kiipeämään Linnoitukselle katsomaan näkymiä ja Majurskan kahvilaan, sekä Majurskan taloon tekemään käsityöläisostoksia, kulkemaan siitä alas Hiekkalinnoitukselle, eritoten lasten kanssa, ja kenties käymään Wolkoffin ravintolassa fine dining -illallisella, ja aperitiiveilla tai jälkkärishamppiksella saman paikan viinibarissa ja hurmaavalla kesäterassilla.

Lisäksi tietysti melontaretki Saimaalla on superkiva! 










#6. Saimaan Rokansaari


Meillä on tapana veneillä Saimaalla, ja eräs kesä päädyimme Rokansaareen. Se on aivan ihana paikka, josta saa vuokrata yksinkertaisia mökkejäkin Pidä Saaristo Siistinä ry:ltä. Saaressa on kivat maastot, siellä voi myös telttailla, sinne voi tulla grillaamaan, tai käymään omien aikataulujen mukaisesti auki olevalla Mallun kahvilalla - ja siellä voi uida ja saunoa ihanan, smaragdinvihreän sisälammen luona.

Täällä viihtyvät niin aikuiset kuin lapsetkin!







#7. Melontaa ja herkkuja Anttolassa


Viime kesänä vietimme Miikan kanssa Anttolassa, Mikkelin lähellä, treffipäivää. Vuokrasimme kajakit, kävimme melomassa ja lisäksi menimme herkuttelemaan Anttolanhoviin heidän kylpyläosastonsa kautta. Ruoka oli aivan erinomaista, mutta palvelu hitaampaa kun missään mikään koskaan. Onneksi sentään juomalistalta löytyi shamppanjaa, joten odottelimme ruokaa mukavasti riippukeinussa köllötellen ja kuplia siemaillen.

Tästä ei ole erikseen juttua, mutta Anttolanhovin löytää täältä, ja googlettamalla Anttola + kajakkivuokraus, löytyy myös vuokrauksen yhteystiedot.





#8. Juvan teehuoneen iltapäivätee


Teahouse of Wehmais kuuluu meidän jokakesäiseen ohjelmaan. Noh, ainakin minun. Juva on siellä Mikkelin, Puumalan ja Savonlinnan suunnilla, riippuen vähän mistä asiaa katsoo. Siellä on paitsi Suomen ainoa englantilainen teehuone, myös Suomen ainoa teesommelier. Viime kesänä uutuutena oli tullut myös teedrinkkejä!

Kello viiden tee on nautinto sekä sielulle että ruumiille, joten kannattaa ottaa asiakseen mennä. Myös gluteenittomana!







#9. Puumala ja Sahanlahti


Puumala on ihan itsessäänkin mukava pieni paikka, missä on pieniä kesätapahtumia pitkin kesäkautta. Me viihdymme siellä henkilökohtaisista syistä, mutta paikkakunnalla on tarjota paljon hienoa luontoa, ja lisäksi kivoja paikkoja ympäristössä. Nestorinranta oli viime kesän uusi tuttavuus, mutta Sahanlahden resortissa olemme viihtyneet eri tavoin useampana kesänä.

Hiekkaranta siellä on pieni ja intiimi, ja juuri sopiva lasten kanssa. Satamaravintolasta jaa todella hyvät burgerit ja drinkit. Päärakennuksessa syö vähän fiinimmin. Sahanlahden resortissa on yleensä kesäteatteri, vesiaktiviteetteja ja muuta kivaa ja pientä tarjolla.








#10. Keski-Suomen Kapeenkoski, koskikelkkailua ja Jämsän Koskenhovin lomatalot



Amazing Keski-Suomi -kisa tutustutti minua vähän liian nopealla aikataululla Keski-Suomen hienouksiin. Opin kuitenkin tämän: Kapeenkoskella saa vesikelkkailla, sieltä saa myös erittäin hyvää ruokaa, ja Jämsän Koskenhovilla on todella kivoja mökkejä sekä Tentsilejä kauniilla paikalla yöpymistä varten!








#11. Holiday Clubin kylpylät - ympäri Suomen


Olemme muutamaan otteeseen olleet Holiday Clubin kylpylöissä hieman eri paikoissa. Nämä ovat olleet pääasiassa syksyllä tai talvella, mutta ne ovat vaikuttaneet superkivoilta myös kesäaikaan! Imatran kylpylän välittömässä läheisyydessä on ainakin Angry Birds -puiston ja kylpylän lisäksi golfia, ulkoilupaikkoja ja jos oikein muistan, kaikenlaista vesiaktiviteettia.

Kuusamon Holiday Clubin kylpylässä on myös hauska Angry Birds -puisto, ja kaikki Rukan aktiviteetit tietysti tarjolla myös täältä käsin! Luontoa, vesiaktiviteetteja, ja karhunkatseluakin ihan vieressä. Tämä lienee aika helppo tapa viettää lomaa lasten kanssa. On ainakin ollut meillä.








#12. Porvoossa herkutellen


Yksi meidän perinteistä kesällä on käydä myös Porvoossa herkuttelemassa, sillä hyviä ravintoloita löytyy ihan pilvin pimein. Lisäksi on aina pakko käydä ostamassa toffeepaloja Brunbergilta. Tietysti. :) Ravintolasuosituksia näille suunnille: Ravintola Sinne, SicaPelle ja Zum Beispiel.







#13. Melontaa Siuntionjoella


Siuntionjoki on lyhyen ajomatkan päässä Helsingistä, ja sieltä löytyy kanootti-, kajakki- ja SUP-vuokraamo SE-action. Siuntionjokea pitkin on todella helppo ja mukava meloa, myös lasten kanssa, eikä minkäänlaista aallokkoa tarvitse pelätä, ei sitten minkäänmoista. Joessa voi myös SUPpailla. SE-action järjestää myös erilaisia kursseja ja melontaretkiä, mutta ihan pienikinn melonta joella on todella virkistävää.

Onnistuu myös lasten kanssa helposti, jos ei ihan sylivauva ole!

Lisää melonnasta Siuntionjoella täältä





#14. Fiskarsin pieni kylä


Fiskars on varmaankin melkein kaikille jo tuttu. Tunnelmallinen käsityöläiskylä, jossa riittää maittavia ruokapaikkoja jokaiseen makuun, ja fiilistelyä. Kylästä ja sen lähistöltä löytyy  myös pieniä, hurmaavia majataloja, joiden yöpymiskapasiteettia kannattaa hyödyntää! Olemme joskus kokeilleet Villa Taigaa, ja sitä ainakin voi suositella.

Lue käynnistämme Fiskarsissa täältä






#15. Kirkkonummen Långvikin kylpylä ja sen maastot


Kohtuullisen matkan päässä Helsingistä on Kirkkonummen Långvik - kylpylä, jossa hemmotellaan sekä ruoalla, huoneilla, palveluilla että ympäristöllä. Vietimme pienellä porukalla raskaana olleiden naisten kesken pientä irtiottoa, ja erityisesti mieleen on jäänyt ihana vartalohoito kauneushoitolassa, sekä ravintolan ruoka. Kiva pyrähdys, ja irtiotto tämäkin paikka!

Lue Långvikin hemmottelukäynnistä täältä







#16. Helsingin Vartiosaari


Vartiosaari on tainnut nousta tietoisuuteen ihmisille vasta sen myötä, kun sinne on kaavailtu rakennuksia. Monet ovat halunneet säilyttää sen koskemattomana luontoalueena, enkä ihmettele. Vartiosaareen kulkee kuitenkin yhteysvene, ja sinne saa mennä kuka tahansa. Sinne pääsee aika kätevästi myös meloen.

Mukavia maisemia, kesäkahvila, ja tänä kesänä taitaa olla enemmänkin toimintaa, ainakin Nuorisoasiainkeskuksella.









#17. Helsingissä on enemmän kuin tarpeeksi yhdelle kesälomalle


Helsingissä on niin mielettömästi kesätekemistä, että oikeastaan koko kesäloman voisi viettää täälläkin. Omat lempialueet ja -tekemiset: Kivinokka ja sen uimaranta, Lammassaaren pitkospuut ja sen myötä Kuusiluoto ja sen ranta sekä picnicpaikka, Vanhankaupunginlahden ympäristö eritoten pyöräillen, Teurastamon alue ja Jädeliinon jätskit siellä, Hakaniemen tori ja Kahvisiskojen riisipuuro, Töölönlahti, Lonnan sauna, Löyly, Hernesaarenranta, Vuosaari ja Uutelan ulkoilualue, ja vaikka kajakkivuokra NaturaVivan pisteeltä...

Ja mitäs kaikkea näitä nyt oikeastaan on. Onhan niitä.

Yöpymisvinkkiä, jos kaipaa Helsinkiin isommalla porukalla, Radisson Blue Seasidestä löytyy paljon erilaisia huoneita, mutta Double King -huoneeseen mahtuu neljä henkilöä, perhe tai kaveriporukka, ihan kivuttomasti. Siitä voi lukea täältä.






Meidän piti myös mennä uudestaan tänä kesänä yöpymään Bengtskärin majakalle, mutta valitettavasti toimintaa siellä ei käynnistetä täksi kesäksi koronan takia. Jää uusintakierros myöhemmälle. Edelliskerrasta ei valitettavasti ole kunnollisia kuvia saatavilla ihan helposti, mutta laittakaa Bengtskär seuraaville vuosille korvan taakse.

Se on ihana paikka.





Omalla bucket-listalla on vielä paljon asioita tekemättä Suomessa. On varmaan aika monta juttua, mitä en edes vielä tiedä olevan olemassa. Niin mielettömän paljon meillä on luontokohteitakin täällä omassa kotimaassa, etten edes lähde kaikkea näistä listaamaan. Aloitetaan nyt kuitenkin näistä:

  • Puumalan saaristoreitti pyöräillen ja yöpyen
  • Saariston rengasreitti
  • Hossa meloen
  • Saimaa meloen
  • Patikointi Repovedellä ja Kolilla
  • Kaikki mahdolliset hyvät ruokakokemukset kohteissa
  • Joogaretriitti jossain ihanassa paikassa viikonlopun verran - mutta missä?

Mitäpäs omalta ämpärilistaltasi löytyy Suomesta?





Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Vuoden 2020 #ReilutBlogit -kampanja kiinnittää huomion vaihtoehtoisiin matkustustapoihin ja lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt- kampanja on käynnissä koko vuoden!

Vastuullisuusasioihin voi tutustua Suomen johtavien asiantuntijoiden haastatteluissa Gian ja Tarinoita Maailmalta -blogin Annikan tuottamassa VastuullisuusPodcastista - klikkaa itsesi Spotifyihin tai Acastiin kuuntelemaan!