tiistai 14. tammikuuta 2020

#ReilutBlogit - älä lennä, tai jos lennät kompensoi lentosi! Lähdetkö mukaan vuoden 2020 haasteeseen?


Kun #ReilutBlogit -kampanja perustettiin meidän ja Tarinoita maailmalta -blogin toimesta useampi vuosi takaperin, maailma näytti ilmapiiriltään vielä kovin erilaiselta. Ensimmäinen kampanja keskittyi ihmisten kokemuksiin kestävästä ja eettisestä matkailusta, toinen eläinten oikeuksiin, kolmas merten tilaan. Jokainen vuosi, kun jotain on tehty, on sateenvarjoteemana ollut vastuullisuus, tietenkin. Ilmapiirimuutos on ollut monessa asiassa äkillistä. 

Muutama vuosi on mennyt tässä välissä, kun emme ole kyenneet tai ehtineet muotoilemaan mitään sopivaa aihetta.  Tänä vuonna on kuitenkin toisin.





Tämä kampanja ei varmasti ole ilmastonmuutosdenialisteille, jos sellaisia kaiken julkaistun ja validoidun tutkimustiedon, tai ihan vaan maailman tapahtumien jälkeen voi vielä edes olla. Ilmeisesti voi. Toivottavasti vähenemään päin.

Tämän vuoden #ReilutBlogit -kampanjalla on tarkoitus rohkaista ihan meitä tavan tallaajia, suomalaisia matkailijoita, ja myös kaikkia bloggaavia, vloggaavia ja instaavia vaikuttajakollegoita toimimaan vastuullisemmin matkailun saralla vähentämällä lentämistä tai kompensoimalla omat lennot.

Miksi? No siksi, että suomalaisten hiilijalanjälki koostuu pääasiassa kolmesta isosta L:stä: lämmittämisestä, lihansyönnistä ja lentämisestä. Siksi, että 70 % Suomen ilmastopäästöistä tulee kotitalouksista. Ja siksi, että mitä lentämiseen tulee, suomalaisen suhteellinen osuus on maailman toiseksi suurin. Vain singaporelaiset peittoavat suomalaiset.

Vaikka lentäminen ei ole ainoa päästöjä aiheuttava taho, se on kuitenkin suomalaisilla yksi suurimmista.




Tänä vuonna toivomme, että sekä blogien lukijat - ihan me matkailevat suomalaiset - että vaikuttajakollegamme lähtevät mukaan, ja saamme joukolla kerättyä matkakilometrejä jotka on tehty lentämättä, sekä kompensoituja euroja reaaliaikaiseen laskuriimme.

Laskurin ja halutessaan lomakkeenkin voi lisätä iframella omaan blogipostaukseensa, jos sellaisen haluaa kirjoittaa.

Mutta paneudutaan ensin hieman aiheeseen.

Sitran julkistamassa Megatrendit 2020 -raportissa ilmastonmuutos on keskiössä - eikä sen pitäisi olla epäselvää kenellekään


Tammikuun alussa Sitra julkisti raporttinsa tulevan vuosikymmenen megatrendeistä. Niiden keskiössä oleva ilmastokriisi kerrottiin sanoilla 'Ekologisella jälleenrakentamisella on kiire'. Raportin julkistamistilaisuudessa Sitran Mikko Dufva totesi muun muassa seuraavasti:

"Ei pidä unohtaa toivoa. Meillä ei ole toivoa siitä, että maailma ei muuttuisi, tai että voisimme jatkaa samalla tavalla. Sen sijan meidän täytyy löytää uusi toivo."

Olemme jo siinä pisteessä, ettei maailma tule säilymään ennallaan. Jos siis olet joskus pitänyt maailman ilmastosta sellaisenaan, nyt voi jo sanoa sille heipat. Kaikki tulee muuttumaan. Kuinka paljon, on meistä kaikista kiinni




Edellinen postauksemme käsitteli Australiaa ja sen paloja. Samanlaisia ollaan nähty muun muassa Amazonin sademetsissä ja Californian kuivassa maastossa, vaikka Australia on täysin eri mittakaavassa niihinkin nähden. Eläin- ja kasvilajeja on Australiassa todennäköisesti satoja tai jopa tuhansia kuollut sukupuuttoon.

Pahassa lirissä ollaan siinä vaiheessa kun mehiläiset katoavat. Siinä vaiheessa kukaan ei pölytä enää meidän kasveja, ja kasvit kuolevat. Ilman kasveja ei ole luontoa. Samaisen tilaisuuden paneelikeskustelussa ollutta Jyrki Kataista siteeraten mehiläisten kohtalosta: "se voi olla iso ongelma."

Ilmastonmuutoksen ja sen vaikutukset konkretisoi viime vuoden puolella julkaistu IPCC-raportti. Ennen sitä ja sen jälkeen suurin osa tutkijoista on kertonut tätä tarinaa. Itseasiassa, sitä on kerrottu jo aiemminkin, mutta koska luonto ei vielä tuolloin ole näyttänyt suuria muutoksia, tuloksille ei ole juurikaan korvaa lotkautettu. Media on kiitettävästi uutisoinut viimeiset vuodet näistäkin asioista yhä enemmän.




Siksi ihmetyttää välillä, että edelleen löytyy aina joku, jonka mielestä ilmastonmuutos ei ole niin vakava asia, ja kättä heilauttamalla voi oikeuttaa kaikki omat kulutustottumukset muiden tulevaisuuden kustannuksella. Tutkimukset ovat arvioineet, että esimerkiksi teknologian kehitys ja poliittinen päätöksenteko, johon moni pohjaa toivonsa, ei tule olemaan tarpeeksi nopeaa.

#ReilutBlogit haluaa kollektiivisesti kantaa vastuuta ja antaa toivoa tulevaisuudesta osoittamalla konkreettista joukkovoimaa yksilöiden kautta, ja meidän kaikkien halua tehdä asioiden eteen jotain.


Vaihtoehdot: älä lennä tai kompensoi lentosi


Käytännössä #ReilutBlogit tarjoaa vuoden 2020 -kampanjassaan kaksi vaihtoehtoa:

  • Vaihda lentosi junaan, bussiin, autoon tai vaikka pyörään ja jalkoihin. 
  • Jos on pakko lentää, kompensoi lentosi rahalla.


Syy, miksi ensisijaisesti on parempi vaihtaa lentäminen kokonaan pois on se, että kun päästöt kerran on tehty, niiden nollaaminen on aina vaikeampaa. Jokaisesta lennosta tulee siis hiilidioksidipäästöjä, jotka aiheuttavat kasvihuoneilmiötä, joka taasen johtaa ilmastonmuutokseen. Siksi on hyvä miettiä, onko jokainen lento tarpeen.

Tarinoita maailmalta -blogissa on selitetty tämän vuoden #ReilutBlogit -postauksessa hyvin yksinkertaisesti termit hiilidioksidipäästö, kasvihuoneilmiö ja ilmastonmuutos, jos ne eivät entuudestaan ole tuttuja.




Tiedetään: lentäminen voi olla joskus ekologisempaa tai ainakin yhtä ekologista kuin esimerkiksi laiva. Tämä pätee lyhyisiin lentoihin, jotka on tehty pääasiassa potkurikoneella. Eli esimerkiksi potkurikoneella lentäminen Tukholmaan on suurin piirtein yhtä ekologista kuin laivalla Itämeren ylittäminen.

Kuitenkin moni aina kertoo lentämisen olevan melkeinpä ihan pakollista. Muuten ei nimittäin ehdi millään viettämään viikon tai kahden lomaa jonnekin ulkomaille ja aurinkoon, koska matkat vie niin paljon aikaa, ja sitten ei saa tehdä sitä jokapuolivuotista lomamatkaansa. Ja se ei tietenkään käy päinsä, koska lomailu ja lentäminen on nykyään jokaisen ihmisoikeus, siinä missä tulevaisuus ei sitä tunnu olevan.

Tarpeellisuutta voi myös miettiä siltä kannalta, onko jokainen matka ihan pakko tehdä? Onko tosissaan ihan pakko päästä aina lomalle ulkomaille, nopeasti, lähelle tai kauas, mieluiten monta kertaa vuodessa? Mistä se tarve kumpuaa? Olisiko sille vaihtoehtoa?


Jos saa valita, valitseeko itselleen ja jälkipolville tulevaisuuden, vai kahden viikon lomamatkan.

Entäpä jos saisit tämän vaihtoehdon: jättämällä lentämättä, voit pelastaa kymmenen koalaa. Kumpi painaisi enemmän vaakakupissa, lentäminen vai kymmenen koalaa? Tämä on nimittäin ihan ajankohtainen kysymys.

Siksi on hyvä miettiä ihan syvintä olemusta siitä, onko pakko lentää.




Joskus tosin on. Toiseksi paras vaihtoehto on kuitenkin se, että kompensoi lentonsa. Kompensointi tarkoittaa siis sitä, että jonkun laskurin kautta lasketaan kuinka paljon lento aiheuttaa päästöjä, ja sen verran maksetaan kompensointimaksua joko suoraan lentoyhtiölle tai riippumattomalle taholle. Maksetulla kompensointimaksulla edistetään vastatoimenpiteitä ilmastonmuutokselle.

Katsotaanpa seuraavaksi näitä eri vaihtoehtoja.


Vaihtoehto 1: Älä lennä, mutta matkusta, ja matkusta jollain muulla tavalla!


Miksi lentäminen sitten on niin paha muihin kulkuvälineisiin verrattuna? Sen päästöt ovat selvästi kaikkein korkeimmat.



Taulukko tästä jutusta Maaseudun Tulevaisuus -lehdestä.

Viime vuosina on pinnalle noussut erilaiset matkustustavat. Esimerkiksi Facebookin Maata pitkin matkustavat -ryhmässä jaetaan kokemuksia siitä, miten erilaisiin kohteisiin pääsee lentämättä, miten matkat ovat sujuneet, vinkit siihen miten lippuja kannattaa varata ja mitä huomioida, ja esimerkiksi vinkkejä siitä, miten lasten kanssa pääsee matkailemaan maata pitkin. Matkamessujen yhteyteen on perustettu maata pitkin matkustavien omat matkamessut.

Moni ajattelee esimerkiksi lähtökohtaisesti ettei lasten kanssa mitenkään voi tehdä pitkäkestoisesti matkaa. Kokemukset kyseisessä ryhmässä ovat olleet tässä suhteessa kannustavia: lasten mielestä esimerkiksi junassa nukkuminen on ollut huisin hauskaa ja elämys jo sinällään. Lisäksi lapset eivät useimmiten ole ilmeisesti olleet moksiskaan, kun asiat on järjestellyt hyvin etukäteen. Kirjoja, pelejä, leikkejä ja tietysti ruutuaikaa tarpeeksi.




Lentäminen tuntuu edelleenkin olevan käytännön tasolla helpompaa, sillä mistään et voi ostaa suoraan lippua esimerkiksi Helsingistä Malagaan maata pitkin, vaan matka pitää taittaa etapeissa, ja liput pitää myös ostaa etapeissa.

Juna on ekologisin vaihtoehto korvata lentämistä, muttei suinkaan ainoa. Vaihtoehtoisesti voi myös käyttää pitkällä matkalla vaikkapa bussia tai autoa. Merten yli pitäisi tietysti mennä laivalla, ja mieluiten purjeella kulkevalla, mutta esimerkiksi rahtilaivankin kanssa voi  matkata, vaikka Hampurista Kanadaan, ja ilmeisen mukavasti.

Me päädyimme viime vuonna ajamaan autolla mennen tullen Fuengirolaan Helsingistä, kun lähdimme talvehtimaan puoleksi vuodeksi Suomen harmaita talvikelejä karkuun. Menomatka ei ollut ihan yhtä hehkeä vatsatauteineen ja lähtökaaoksineen, mutta paluumatka oli suorastaan fantastinen.





Se kulki nimittäin Espanjan La Riojan ja Ranskan Champagnen viinialueiden kautta, ja näin ollen saimme paitsi paluumatkan Suomeen tehtyä, myös käytyä kahdessa paikassa samalla reissulla, jossa olemme halunneet pitkään jo käydä. Käytännössä paluumatka sisälsi siis kolme eri reissua; Helsinki-Malaga-Helsinki, Helsinki-Bilbao (->La Rioja)- Helsinki ja Helsinki-Pariisi (-> Champagne)-Helsinki.

Päästöjä laskimme autolla meno-paluulle 991 kg CO2e valmistajan ilmoittaman päästömäärän mukaisesti. Tämän lisäksi päästöjä kertyi lauttamatkoista Helsinki-Travemünde ja takaisin, Finnlinesin mukaan 79kg/henkilö/suunta, eli meidän nelihenkiseltä perheeltä yhteensä 632 kg CO2e.

Yhteensä siis 1623 kg CO2e.

Jos olisimme lentäneet nuo kaikki välit nelihenkisenä perheenä, päästöjä olisi tullut Atmosfair.de :n laskurin mukaan 5904 + 5668 + 3702 kg CO2e = 15 274 kg CO2e. Finnairin päästölaskuri ilmoittaa pienemmät luvut, mutta sanotaan nyt näin, että auton päästöihin verrattuna niissäkään ei ole hurraamista.

Autolla yksi reissu, kolme kohdetta 1 623 kg CO2e.
Lentäen kolme reissua 15 274 kg CO2e.

Aika huima ero.


Laivamatkailukaan ei aina välttämättä ole kaikista vihrein vaihtoehto - sillä on nimittäin eroa matkustaako rahtilaivalla vai risteilijiällä. Siitä voi lukea enemmän täältä.




Paluumatkamme kesti noin kaksi ja puoli viikkoa. Tässäkin tapauksessa matkasta tuli se nautittava osuus.

Toisarvoista oli se, että pääsisimme mahdollisimman nopeasti paikasta toiseen. Maata pitkin matkailu antaa erilaisia mahdollisuuksia tutustua paikkoihin, mihin lentäen ei ehkä päätyisi, ainakaan niin helposti. En oikeasti tiedä, milloin olisimme voineet irroittautua käymään viinitilamatkoilla, tai edes miettineet tekevämme sellaisia lomalla lasten kanssa muuten. Nyt ne vaan osuivat mukavasti matkan varrelle.

Yksi suuri haaste on kulutustottumuksien muutos. Siinä missä aiemmin kukaan matkusti lomalle useammin kuin ehkä kahden tai kolmen vuoden välein, nyt lentäminen ja paikan vaihtaminen on normalisoitunut niin, ettei siinä ihan samalla tavalla ole odotettavaa tai jännittävää, koska sen voi halpojen lentojen ja talouskasvunkin myötä tehdä paljon helpommin.

Uskokaa tai älkää, mutta matkustamista ei ehkä ihan samalla tavalla arvosteta kun se on arkipäiväistynyt.




Itse toivoisin kovasti, että Euroopassa junayhtiöt tekisivät niin paljon ja nopeasti yhteistyötä, että olisi mahdollista ostaa helpommin lippuja kohteesta A paikkaan B, mutta olen valmis näkemään myös sen eteen itse hieman vaivaa kun vaihtoehtoa ei vielä ole. 

Tällä hetkellä esimerkiksi Malagasta Helsinkiin kulkiessa joutuu ostamaan useamman eri junayhtiön kautta liput.

Trainplanet.com -sivustolta voi kuitenkin hakea matkasuunnitelman suoraan, jotta näkee onko matka edes mahdollinen. Huomioi, ettei kaikkiin paikkoihin kulje juna, joten valitse tuolloin lähin kaupunki, minne juna kulkee. Interrailliput ovat yllättävän halvat, selviää samaiselta sivustolta. Myös esimerkiksi Deutschebahnin sivut näyttävät kohtalaisen hyvin vaihtoehtoja, mutta näemmä eri reittejä kuin Trainplanet. Lisäksi monet käyttävät RailEurope -nimistä palvelua matkasuunnitteluun. Tähän saa mukaan myös bussivuorot, jos busseilla haluaa kulkea myös.





Olisiko sinulla siis sellaista matkaa, jonka voisit kuvitella tekeväsi muulla tavalla kuin lentämällä? Tai mitä jos suunnittelisitkin matkan ihan sen ympärille, että maata pitkin matkustaen sinulla on mahdollista nähdä paljon enemmänkin- ehkä La Rioja tai Champagne?

Tähän haastaa #ReilutBlogit -kampanjan ensimmäinen vaihtoehto.


Vaihtehto 2: kompensoi lentosi näillä vaihtoehdoilla!


Paras vaihtoehto on matkustaa maata pitkin. Toiseksi paras vaihtoehto on kompensoida lennot, jos lentämiseen kuitenkin päätyy.

Kompensointikaan ei ole ihan suoraviivainen juttu, mutta se on helpompaa kuin luulisi. Kompensointitahojen vertailusta ei kuitenkaan ole tehty ihan yksinkertaista. Tämä johtuu siitä, että mitään yksiselitteistä laskukaavaa ei olla globaalisti kenenkään taholta päätetty, eikä sellaista tahoa edes taida olla joka päätöksen voisi tehdä.




Lentoyhtiöiden tavoitteena on tietysti esittää päästöt mahdollisimman pienenä, sillä tällöin heitä ei paitsi pidetä saastuttajina ja brändimielikuva pysyy parempana, ja toisekseen jos esimerkiksi kompensointimaksut tai verotus iskisi tähän, eivät maksut olisi niin suuria ja tekisi lovea liiketoimintaan.

Lentäminenhän on yksi liikkumismuoto, jota tuetaan subventoiden paljon. Lentopetroolia ei esimerkiksi veroteta, eikä lentolipuista peritä arvonlisäveroa, kertoo muun muassa tämä Sitran tutkimus. Se vaikuttaa hintoihin niin, että oikeasti 700 euron liput Bangkokiin pitäisi maksaa ainakin 1200 euroa.

Vertailua tehdessä olen käyttänyt kahta riippumatonta tahoa: Atmosfair.de -sivustoa ja ClimateCare.org -sivustoa, sekä lisäksi Finnairin omaa kompensointisivustoa. Nopeasti kävi ilmi, että Finnair on siinä mielessä hövelein, että kompensaatiomaksut ovat kaikista pienimmät asiakkaille.

Siitä en ole varma, onko se hyvä.



Kustannuspuolta olen aina miettinyt itse siltä kannalta, että jos on varaa ostaa loma tai vaan lennotkin jonnekin itselleen tai perheelle viikon tai parin mielihyvän takia, silloin pitäisi olla varaa myös kompensoida omat päästöt ja maksaa euroja oman tulevaisuuden puolesta pitkäjänteisellä tähtäimellä.

Esimerkiksi Atmosfair.de kertoo, että yhden henkilön edestakainen matka Bangkokiin tarkoittaa 111 € kompensaatiomaksuja. ClimateCare.org on huomattavasti edullisempi, edestakainen matka on hieman vajaat 18 puntaa, eli noin 21 euroa. Toisaalta, Finnairin sivujen kautta kompensaatiomaksuja on vain kolme tarjolla: Suomen sisäinen (1€), Euroopan sisäinen (2€) ja mannerten välinen (6€), riippumatta kohteesta, joten Finnairin kautta Bangkokin kompensaatioksi tulee vain 6€.

Atmosfair.de 111 euroa.
ClimateCare.org 21 euroa.
Finnair 6 euroa.

Finnairin kompensaatiomaksut kuulostavat melkein epäilyttävän pieneltä verrattuna riipppumattoman tahon laskukaavaan.




Finnair tarjoaa toisaalta mahdollisuutta ostaa myös biodiesel -kompensaation, samalla kolmen paketin mahdollisuudella 10€, 20€ ja 65€ riippuen omasta lentokohteesta. Sivuilla kerrotaan käytetystä ruokaöljystä valmistetun ja polttoaineean käytettävän biodieselin vähentävän 60-80% lentopäästöjä, ja jos tieto pitää paikkansa, se on tietysti erinomainen vaihtoehto. Hinta sille voi olla noin nelinkertainen, eli se nostaa merkittävästi kustannuksia yritykselle.

Biodieselistä maksaminen ainakin näillä tiedoilla kuulostaa oikein hyvältä!

Vara ei venettä kaada, kertoo vanha suomalainen sananlaskukin, joten jos mitenkään mahdollista, on tietysti aina parempi ylikompensoida, joka tarkottaisi sitä, että paitsi että lentää, tekee myös ekstrapaljon sen eteen hyvää.

On siis myös täysin mahdollista ostaa esimerkiksi sekä lentoyhtiön oma kompensaatiomaksu, ja täydentää sitä vielä riippumattoman tahon kompensaatiomaksulla. Summan voi itse kuitenkin päättää valitessaan, mitä matkasta haluaa maksaa.

Tämä kannattaa pitää mielessä: jokainen kompensaatioeuro on aina parempi kun ei mitään. Kompensoi lentosi omantunnon mukaan.





Lentoyhtiöiden kompensaatiomaksuja maksamalla lähettää samalla viestin lentoyhtiölle: kompensaatiomaksut ovat hyvästä, ja kuluttajina me olemme valmiita myös maksamaan niitä. Mitä useampi niitä maksaa, sen todennäköisemmin ne yleistyvät ja saavat näkyvyyttä tarjonnassa. Sama koskee vaihtoehtoa valita biodiesel, jos sellainen on tarjolla.


Hyvä kysymys on tietysti mikseivät Finnair ja muut lentoyhtiöt kompensoi lentoja automaattisesti ja käytä maapallon hyväksi muutenkin biodieseliä, mutta se lienee toinen keskustelu. Siitä voi lukea esimerkiksi Sitran asiantuntijan mielipiteitä tästä haastattelusta.





Lähtökohtaisesti suosittelemme siis #ReilutBlogit -kampanjan tiimoilta kompensoimaan lentosi:

1. joko Atmosfair.de - tai ClimateCare.org -sivustojen kautta (tai vapaavalintaisesti jonkun muun hyvän tahon kautta)
2. lentoyhtiön oman palvelun kautta ja/tai ostamalla biodieseliä kun vaihtoehto on olemassa
3. ylikompensoimalla enemmän kuin tarvitsisi


Lisäksi voi harkita koko oman elämänsä hiilijalanjäljen kompensoimista Antero Vartian perustaman Compensate.com -säätiön kautta. Kuukausimaksu omalla elämäntyylilläni oli jotain hieman yli 10 euroa ja siihen päälle vielä reilu kymppi koko menneen elämän kompensoimista. Summa riippuu omista elämäntavoista.




Millä tavalla kompensaatiohjelmat toimivat?


Kompensaatiohjelmat eivät tarkoita suoraan sitä, että puita istutetaan saman verran nielemään päästöjä kuin mitä aiheutat päästöjä. Tällainen mielikuva minulla nimittäin oli, ennen kuin tutustuin aiheeseen. Sain myös tietää että pelkkä puiden istuttaminen voi olla ongelmallista siksi, että niiden pitää kasvaa ainakin 50 vuotta ennen kuin ne toimivat hiilinieluna, ja lisäksi aiheeseen liittyi muutama muukin haaste.

Monet kompensaatioprojektit pyörivät siksi päästöjen vähentämisen ympärillä tai nykyisten kasvustojen säilyttämisessä, esimerkiksi uusiutuvien energiamuotojen tukemisessa, hiilineutraalin rakentamisen tai vaikka kehitysmaiden ruoanlaiton uudistamisessa.

Viimeksi mainitussa olikin enemmän ideaa kun olin osannut ajatella: ruoanlaittoon käytetään kehitysmaissa paljon kasvustoa ja hakataan puita ja pensaita, koska jollain tavalla se ruoka pitää valmistaa ja lämmittää, vaikka sitten nuotiolla. Näin ollen tällainenkin projekti saattaa yllättävän paljon auttaa puiden istuttamisen sijan. Annetaan vanhojen puiden olla olemassa hiilinieluna, sen sijan että niitä hakataan nuotioiksi. Muun muassa Finnairin kompensointimaksut menevät tällaiseen projektiin.





Atmosfair.de ilmoittaa 90% kompensointimaksuista menevän suoraan projekteille. ClimateCare.orgilta en löytänyt tietoa tästä, mutta Finnair ilmoittaa muutamien eurojen maksujensa menevän lyhentämättömänä yhteistyökumppanilleen Nefco'lle, joka heidän puolestaan hoitaa projektit.

Kompensaatiomaksuja ohjataan ympäri maailmaa tehtäviin projekteihin, eikä siinä ole mitään vikaa. Vaikutukset lentopäästöistä eivät nimittäin keskity mihinkään tiettyyn paikkaan, vaan ne vaikuttavat ihan globaalisti, kuten nyt Australian maastopaloistakin voimme huomata.

ClimateCare.orgin projekteihin voi tutustua täältä, Atmosfair.de:n projekteihin taas täältä, ja Finnair ilmoittaa projektistaan omalla tuotesivullaan aina.

Jos haluaa kohdistaa apunsa Suomeen, aina voi ostaa aiotulla kompensaatiosummalla Luonnonperintösäätiöltä esimerkiksi palan ikimetsää, ettei niitä hakata. Tämä ei kuitenkaan ole mikään virallinen lentokompensointisivusto, eikä sellaiseksi tarkoitettu.





Monen mielestä on väärin alkaa suitsia vapaassa maailmassa kenenkään kulutustottumuksia. Toisaalta, meillä kaikilla olisi jo nyt vaihtoehto lopettaa ylikuluttaminen, mutta harva on valmis tekemään sitä itse.

Kukaan ei pakota meitä nytkään ylikuluttamaan maapallon varoja, joten saadaksemme kaikki päästöt oikeisiin rajoihin, tarvitaan myös poliittisia päätöksiä. Toivottavasti ne uskalletaan tehdä tarpeeksi aikaisin, vaikka nytkin on jo myöhäistä sille, ettei mitään muutosta tulisi.

Sillä välin, me haluamme uskoa yhdessä Tarinoita Maailmalta -blogin Annikan kanssa siihen, että meistä paljon matkaavista löytyy halua näyttää esimerkkiä ja joko vaihtaa lentäminen muihin vaihtoehtoihin, tai vähintään kompensoida lennot.

Näytetäänhän yhdessä, että näin on?

#ReilutBlogit -kampanjan mukaisesti, me näytämme esimerkkiä ihan ensimmäisenä: helmikuussa ja maaliskuussa käymme Miikan kanssa yhdessä Suomessa työmatkalla täältä Fuengirolasta. Ainakin toisen matkoista taitan maata pitkin, ellei mitään yllättävää estettä tule eteen. Hyvässä lykyssä teen niin molemmilla kerroilla. Ja jos ei, toinen tietysti kompensoidaan jos joudun lentämään.

Walk the talk.



Tämän vuoden #ReilutBlogit -kampanja kestää koko vuoden, ja olet tervetullut osallistumaan siihen koska tahansa omalla kirjoituksella, lentämättä jättämisellä tai kompensointimaksulla. Me raportoimme puolessa välissä missä mennään omien matkojen ja kampanjan suhteen, ja vuoden lopuksi vielä kuinka paljon säästettyjä lentokilometrjeä ja maksettuja kompensaatiomaksuja on tullut kaikilta #ReilutBlogit -kamppikseen osallistuvilta!

Olemme myös tehneet valmiin laskurin tälle, mikä päivittyy reaaliajassa. Voit siis alla olevalla lomakkeella täyttää aina matkan tehtyäsi kuinka monta lentokilometriä säästit, tai kuinka monta euroa kompensoit. Näin pystymme suoraan seuraamaan minkälaista vastuuta me kaikki haluamme kantaa ja se jo itsessään on viesti. Halutessasi voit kertoa minkä blogin kautta olet tästä lukenut, mutta se ei ole mitenkään pakollista.


Tämän koko lomakkeen ja laskurin voi myös halutessaan kopioida kokonaan omalle sivustollesi ja upottaa siihen iframella. Postauksen jälkeen ensimmäisestä kommentista löydät käytetyn koodin.


Tulethan mukaan tämän vuoden #ReilutBlogit -kampanjaan? Me ja tulevaisuus kiitämme.













Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Vuoden 2020 #ReilutBlogit -kampanja kiinnittää huomion vaihtoehtoisiin matkustustapohin ja lentämisen kompenosointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt!

tiistai 7. tammikuuta 2020

Australia palaa; miksi, ja miten voin auttaa nyt ja tulevaisuudessa?


Istumme viettämässä mukavaa päivää ystäväperheiden kanssa The Basinin luonnonpuistossa 1,5h ajomatkan ja pienen lauttamatkan päässä Sydneystä. Ammatiltaan leipurina työskentelevä Rob on tehnyt herkullista suklaakakkua, ja kenguruiden pienemmät serkut, wallabit, loikkivat kiinnostuneina lähemmäs katsomaan, olisiko seurueellamme jotain herkkua tarjolla. Tunnelma on seesteinen, kesäinen ja uskomattoman rauhallinen.

Tätä kirjoittaessa tuosta on kuitenkin kulunut jo viisi vuotta, ja silloiselta maailmanympärimatkalta Australian etapilta tämän postauksen kuvatkin ovat, ellei muuta ole mainittu. Olemme Gian kanssa seuranneet sydän syrjällä tapahtumien kehittymistä meille rakkaassa maassa. Olo on ollut epäuskoinen, ja osittain myös epätoivoinen.

Vaikka The Basin on ilmeisesti vielä toistaiseksi säästynyt, kaikki luonnonpuistot New South Walesin osavaltion etelärannoilla on suljettu ympärillä roihuavien maastopalojen vuoksi.




Niin, ne maastopalot. Niistä on vaikea kirjoittaa millään tavalla, mikä tekisi aiheelle oikeutta.

Koko asia tuntuu niin käsittämättömältä, ja tapahtuu niin suuressa mittakaavassa, että sanat loppuvat kesken. Kuvat tekevät jonkinlaista oikeutta tapahtuman apokalyptiselle mittakaavalle, mutta silti on vaikea käsittää, mitä paikallisten ihmisten - saati eläinten - mielissä liikkuu. Pelko, kauhu ja epätoivo varmaan ovat tunteista ainakin läsnä, mutta haastatteluissa puhutaan myös vihasta. Palataan siihen myöhemmin.

Tällä hetkellä kuitenkin koteja tuhoutuu, kokonaisia lajeja pyyhitään pois, ihmisiä evakuoidaan tuhatmäärin ja tätä kirjoittaessa yli 20 on jo kuollutkin. Tiet ovat monissa paikoin poikki, joten ihmisiä evakuoidaan rannoille, joista heidät pelastetaan.







Vanha koulukaverini Lappeenrannasta sattuu olemaan töissä Australiassa Canberrassa. Toivottomuuden tunteessani laitoin viestiä Katjalle kysyäkseni, miten siellä voidaan ja mitä voisimme tehdä.

Katja kertoi maan epätoivosta. Vaikka Canberra on toistaiseksi säästynyt pahimmalta, on sielläkin ilmanlaatu ollut jo pitkään aivan järkyttävä, luokiteltu erittäin vaaralliseksi. Niin Katjaa kuin monia muitakin mietityttää myös se, että kesäkausi on vasta aluillaan, ja maastopalokausi myös. Mitä se tuo tullessaan, on vielä mahdoton tietää.

Sydneyssä asuvan ystäväperheemme Hanna puolestaan kertoi, että automatkailua kaupunkien välillä ei suositella, koska palot leviävät uskomattoman nopeasti. Teitä on suljettu, tai ne ovat tukossa evakuoitujista.

"Tuntuu, kuin oltaisiin katastrofielokuvassa", Hanna kertoo.






Tällä hetkellä tuhannet ihmiset jättävät kotinsa, koska eivät muutakaan voi. Sosiaalinen media on täynnä pelkkää tulipaloa, joka täyttää ihmisten ajatukset ja vie kaiken energian. Ainakin niiden, jotka välittävät koskaan mistään. On kuvia vanhemmista, jotka taivaan leimutessa oranssina ja mustana suojaavat lapsiaan, niitä, jotka eivät halua jättää maallista omaisuuttaan tulen armoille, vaan jäävät puolustamaan taloaan vesisangoin, on kuvia janoisista koaloista, jotka tekevät mitä tahansa, jotta saavat vettä.

Sitten on tietysti niitä, joiden mielestä tämä on ihan normaalia, ja maailmassa on aina palanut. Jotta saisi paremman ymmärryksen siitä, millaisten asioiden kanssa tavalliset ihmiset kamppailevat, kannattaa lukea tämä postaus.

Ja sitten on vielä muutamia asioita, jotka iskivät omaan tajuntaani kaikkein kovimmin.




1. Arvioiden mukaan 500 miljoonaa eläintä on kuollut.


Viisi vuotta sitten Australia oli mielettömän hieno paikka näkymineen ja eläimineen.

Sanon tämän vielä uudestaan: palojen myötä on kuollut viisisataa miljoonaa eläintä. Puoli miljardia. Luku on aivan käsittämätön. Jos jokaisella suomalaisella olisi 100 eläintä, niin tämä olisi jokseenkin se määrä, mitä on menetetty.

Ja tämä siis maassa, jossa elää lajeja, joita ei ole missään muualla.







Kaikkein suurin huoli on koaloista, ja ne ovatkin nousseet jonkinlaiseen traagiseen pääosaan tapahtumia seuratessa. Hidasliikkeiset koalat eivät pääse liekkejä pakoon kuten nopeammin liikkuvat eläimet, joten ne ovat alttiimpia jäämään liekkien saartamiksi. Lisäksi koalat elävät eukalyptuspuissa, jotka ovat todella paloalttiita. Kun lämpötila nousee tarpeeksi, niin eukalyptuspuiden syistä alkaa tihkua öljyä. Kun palorintama saapuu riittävän lähelle, niin öljy saattaa kuumuuden johdosta syttyä tuleen ilman, että liekit vielä edes koskettavat sitä. Ja kun öljy syttyy, se palaa leimahtaen.

Humps vaan, ja sinne hävisi metsä kaikkine tuhansine koaloineen.

Koaloista valtaosa kärsii klamydiasta, joka aiheuttaa niille sokeutta ja hedelmättömyyttä. Joissain koalakannoissa jopa 90% kärsii klamydiasta, ja tämä tarkoittaa puolestaan sitä, että koaloita syntyy entistä vähemmän. Koalat ovat siis olleet vaarassa jo ennen tätä, mutta nyt tilanne on pahentunut merkittävästi.







Australian ainoa klamydiavapaa koalakanta, koaloiden säilymisen backup plan, sijaitsee Kangaroo Islandilla. Maastopalojen seurauksena yli puolet alueen koaloista on kuollut.

Kaiken kaikkiaan Australian koaloista on menetetty arvioiden mukaan kolmasosa.

2. Palokunnat koostuvat lähinnä vapaaehtoisista


Toinen merkittävä asia, joka iski itselleni vastoin kasvoja. Australiassa suurin osa palokunnista toimii vapaaehtoisperiaatteella. Hesarin ansiokkaan, joskin harmillisesti vain tilaajille rajoitetun jutun mukaan maastopaloja vastaan taistelevista palokunnista 90% koostuu vapaaehtoisista.

Koska vapaapalokunnilla ei ole kunnon rahoitusta turvanaan, nämä urheat miehet ja naiset taistelevat liekkejä vastaan puutteellisella varustuksella, ja samalla asettavat itsensä vaaroille alttiiksi.

Eihän tämän näin pitäisi mennä.






Australian pääministeri on tosin painostuksen seurauksena luvannut kompensoida vapaapalokuntien toimintaa, mutta useimpien mielestä tämä on too little, too late. Ilmeisesti luvatut rahat ovat myöskin aivan liian pienet, jotta sillä olisi kunnollista vaikutusta.

Australiassa maastopalot ovat jokavuotinen ilmiö, eikä niissä sinänsä ole mitään ennenkuulumatonta. Rutikuivan talven, ennätyskorkeiden kesälämpötilojen ja kovien tuulten seurauksena maastopalot ovat kuitenkin päässeet leviämään niin laajoiksi, että niiden sammuttamiseen tarvittaisiin rankkasateita, joista ei ole tietoa. Palokunnat eivät niitä pysty sammuttamaan, vaan pyrkivät rajoittamaan vahinkoja.

Todettakoon vielä, että varsinainen kesä, eli palokausi, on vasta aluillaan. Pahin on niiden osalta vasta edessä.






Parhaiten palokuntia voi siis auttaa lahjoittamalla niille rahaa, johon linkit myöhemmin. Niiden 500 miljoonan eläimen kohtalon kannalta tämä apu tosin tulee auttamattoman myöhään. Toisaalta, palokuntien työ ei tästä varmasti tule helpottamaan kesän edetessä, joten kaikki apu on ehdottomasti tarpeen.

3. Palojen mittakaava


Muistatteko, kun maailma kohisi muutama kuukausi sitten Amazonin metsäpaloista? Miten siellä raivosivat suurimmat palot vuosikymmeniin? Itsekin olin monen muun tapaan vihainen ja turhautunut Brasilian äärioikeistolaiselle presidentille Jair Bolsonarolle, joka vähätteli ja vääristeli asioita ja omalla toiminnallaan salli palojen tapahtua.

Amazonin alueella paloi metsää 2,2 miljoona eekkeriä, tai n. 900 000 hehtaaria vuonna 2019. Jos tämä on hankala asettaa mittakaavaan, niin ajattele kouluvuosien Cooperin testiä.




Juoksurata on monesti rakennettu futiskentän ympärille, ja se kierros tuntui yleensä pitkältä ja tuskalliselta. Kiitettävä coopertulos on 3000m, eli käytännössä 7,5 kertaa futiskentän ympäri.

Amazonissa paloi 1,2 miljoonan futiskentän verran sademetsää. Mutta verrattuna Australiaan, sekin oli pientä.

Australiassa on tähän mennessä palanut viisi-kuusi kertaa enemmän. Pinta-ala vastaa jotakuinkin samaa, kuin jos koko Hollanti olisi kärventynyt.

Ja maastopalokausi on vasta alussa.

Infographic: The Shocking Size of the Australian Wildfires | Statista You will find more infographics at Statista


4. Australian johto antaa tämän kaiken tapahtua


Australian pääministeri Scott Morrison on saanut aiheestakin paljon sapiskaa sekä toiminnastaan että sen puutteesta. Hän vähätteli paloja, ja oli joulukuussa lomailemassa Havaijilla. Sittemmin hän on pelannut mm. Twitter-videollaan krikettiä takapihallaan. Tämän ymmärtääkseen täytyy tietää hieman Australian politiikasta ja taloudesta.

Australian talous ja teollisuus pyörivät vahvasti kivihiilen ja maakaasun ympärillä. Australia on näiden fossiilisten polttoaineiden maailman suurin viejä, ja kivihiilen neljänneksi suurin tuottaja. Kyseinen teollisuudenhaara rahoittaa molempia isoja puoleita, konservatiiveja sekä työväenpuoluetta.

Konservatiivit ovat vuosikausia pyrkineet ajamaan fossiilisen teollisuuden etuja ilmastonmuutoksen kustannuksella, ja palkintona pitkäjänteisestä työstä Australia rankattiin ilmastonmuutosta vastustavien valtioiden listalla vähemmän kunniakkaasti sijalle 57, eli viimeiseksi.

Australian ilmastopolitiikan arvosana oli 0,0. Australia, zero poäng.







Australian pääministeri Scott Morrison saa niin ikään kiittää vaalivoitostaan hiiliteollisuutta. Hiiliteollisuuden kärkimies Clive Palmer perusti oman puoleen United Australian Partyn, jonka avulla edes jollain tasolla ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin sitoutunut työväenpuolue saataisiin pidettyä poissa pääministerin pallilta.

Uusi puolue auttoikin Morrisonin virkaan vaaliliitolla, mutta ei aivan ilmaiseksi; Clive Palmerin puolueen vaalibudjetti oli kaksi kertaa isompi kuin konservatiiveilla ja työväenpuolueella yhteensä.

Ilmainen ei ole myöskään se hinta, jonka tavalliset australialaiset joutuvat maksamaan hiiliteollisuuden virkaan nostamista päättäjistä, jotka eivät laita tikkua ristiin ilmastonmuutoksen estämiseksi.





Ongelma ei ole pelkästään maastopalot. Esimerkiksi maailmaperintökohteeksikin luokiteltu Suuri Valliriutta, Great Barrier Reef, on sekin ollut jo vuosikausia ilmastonmuutoksen kärsijä. Poliitikot eivät ole asialle korvaansa lotkauttaneet, vaikka huudettu on. Tavalliset australialaiset ovat syystäkin vihoissaan poliittisille päättäjille.

5. Mitä voimme tehdä nyt paloille, ja mitä voimme tehdä vastaavien ehkäisemiseksi


Kriisi on tällä hetkellä akuutti, ja paras tapa auttaa on lahjoittaa rahaa sinne, missä sitä tarvitaan.

7News on kerännyt listan kohteista, joiden kautta voi tehdä lahjoituksia. Täältä löytyy Punaisesta Rististä palokuntiin ja eläinten suojeluun erikoistuneita järjestöjä, ja kaikki apu on tällä hetkellä todellakin tarpeen.

Oma lahjoituksemme kohdistuu NSW Rural Fire Servicelle, jonka kautta vapaapalokunnat saavat kipeästi tarvitsemaansa tukea. Suosittu australialainen koomikko Celeste Barber on myös valinnut heidät hyväntekeväisyytensä kohteeksi, ja laittanut pystyyn Facebookiin varainkeruukampanjan, joka on tähän mennessä kerännyt huikeat 26 miljoonaa euroa.

Muita vaihtoehtoja lahjoittaa on esimerkiksi:

  • Koala Foundation, joka suojelee koaloita ja niiden elinympäristöä. Voittoa tavoittelematon ja poliittisesti sitoutumaton järjestö.
  • Australia Zoo on Steve Irwinin perustama eläintensuojelukeskus, joka on hoitanut yli 90 000 eläintä.
  • Punainen Risti tuo apua ihmisten evakuointikeskusten sekä logistiikan muodossa. 
  • Pelastusarmeija auttaa sekä evakuoitujen että paloja vastaan taistelevien palomiesten ruokahuollossa.







Tämä apu auttaa juuri tällä hetkellä, mutta se on vasta alku. Ilmastonmuutos on suurin ongelma maailmalla lisääntyvissä tuhoissa ja ääri-ilmiöissä. Siitä on kertonut myös aussit itse: osa on kuvaillut, miten viimeisen viiden vuoden ajan on ollut nähtävissä miten luonto heidän silmissään muuttuu, ja miten esimerkiksi eläimet hakeutuvat ihmisten lähelle veden ja ruoan toivossa.

Suurin muutos tapahtuu politiikan uudistumisen, ihmisten ajatusmaailman ja sitä kautta ilmastonmuutoksen torjunnan kautta.

Se on sitten se pidempi tie, mutta sitäkin odotellessa on paljon, mitä tavallinen suomalainen voi tehdä. Pallo on meidän yhteinen, ja se mitä teemme Suomessa ja omilla toimillamme, vaikuttaa koko maailmaan. Suomessa 70 % päästöistä aiheutuu kotitalouksista, joten omilla teoilla on merkittävä rooli (lähde: YLE).

Poliittinen koneisto muuttuu hitaasti, mutta se seuraa yleensä taloutta sekä julkista painostusta. Tavalliset kansalaiset puolestaan voivat päättää ketä äänestävät sekä mihin rahansa laittavat, tai eivät laita.

Oletko kuullut seuraavanlaisia kommentteja:

- Eihän minun toimintani vaikuta mitenkään siihen, että Australia palaa.
- No entäs sitten Kiina/Intia/younameit, siellä vasta saastutetaankin.
- Suomalaisten teoilla ei ole mitään merkitystä maailman mittakaavassa.

Väärin. Jokaisella teolla on merkitys, ei ole syytä sortua vähättelyyn tai whataboutismiin. Esimerkiksi suomalaisten suhteellinen osuus lentopäästöistä on maailman toiseksi suurin. Vain suurempi on singaporelaisilla. Suomalaistenkin teoilla ON merkitys.







Tässä muutamia konkreettisia vinkkejä, jotka auttavat pitkällä tähtäimellä.

  • Kompensoi omaa hiilijalanjälkeäsi. Siis ihan koko elämä. Hyvään alkuun pääsee vaikkapa Compensaten laskurilla ja kuukausilahjoituksella. Meillä kustannus tällä elämäntyylillämme on jotakuinkin 16 euroa kuukaudessa per henkilö. Jos haluaa kompensoida mennyttä elämää samalla, se nostaa hintaa noin kympillä.
  • Kuluta vähemmän. Tämä koskee kaikkea elämässäsi. Tarvitsetko ihan välttämättä jokaisen asian, mitä mieli tekee? Kaikkea ei ole pakko ostaa, vaikka halpaa onkin. Jos on pakko ostaa, osta vaikka pala metsää. Vaatteita, työkaluja, kulkuvälineitä ja melkein kaikkea voi lainata tai ostaa palveluna.
  • Kuluta vastuullisemmin. Jos tarvitset jotain, ota selvää tuotteen alkuperästä ja valitse kestävää kehitystä tukevia toimijoita. Lakkaa ensimmäisenä tilaamasta kaikkea kiinalaisista verkkokaupoista, ja ota ohjenuoraksi joku muu kuin "halvalla pitää saada". Halpa nimittäin harvoin on vastuullista.


Mieti asiaa siltä kannalta että entä, jos loputkin seitsemän miljardia ihmistä tekisivät saman kuin sinä? Oikeastaan aina voi miettiä, millainen vaikutus omalla teolla on ja kertoa se seitsemällä miljardilla, siis sillä määrällä, mitä meitä tällä hetkellä maapallolla on. 

Tuntuuko edelleenkin hyvältä idealta?


Näillä kenties pieniltä tuntuvilla toimilla kannat oman kortesi kekoon. Autetaan nyt akuutissa hädässä, ja ehkäistään ennalta tulevia.


PS. Jos satut olemaan Helsingissä, niin AussieBarin kautta voi myös auttaa:



Toisaalta, voit myös laittaa suoraan kaikki kaljarahat johonkin postauksessa mainittuihin lahjoituskohteeseen. Säästyt ainakin päänsäryltä.


Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?