Koska matkustelu siinä merkityksessä miten sanan ymmärrän, on tällä hetkellä useammastakin syystä pannassa, olemme tyytyneet pieniin ja kevyisiin irtiottoihin. Niitä jaksan sentään joten kuten, ja joskus ne parantavat oloakin huomattavasti.
Kävimme aikuisten kahdenkeskisellä minilomalla Helsingin aivan ytimessä sijaitsevassa Lilla Robertsissa. Se kuuluu monen muun pienen ja elegantiksi mainostetun hotellin joukkoon osana Kämp Collection -hotelleita. Yritys on tehnyt hyvää Helsingin hotelleille, sillä nykyään on mistä valita kun kaipaa hieman parempaa majoitusta ketjuhotellien sijan.
Lilla Roberts on luokiteltu myös osaksi Small Luxury Hotels of the World -rankkausta. Hakemuksia tulee kuulemma vuosittain noin 1000, joista vain 5% hyväksytään mukaan.
Minilomallemme olimme varanneet Comfort King -huoneen hotellista (hinta alkaen n. 130 € - n. 300 €). Mitään varsinaista ohjelmaa, tai edes ravintolaa emme olleet samalle päivälle varanneet, sillä kaikki tekeminen on kiinni päivittäisestä voinnistani.
Yleistunnelma on ylellinen, palvelu ystävällistä
Pidän Lilla Robertsin, ja Kämp Groupin -hotelleissa ylipäänsä heidän tapaansa kiinnittää huomiota yksityiskohtiin. Esimerkiksi Lilla Robertsin logossa käytetty fontti on äärettömän tyylikäs. Se kertoo hotellin tyylistä ihan kaiken tarpeellisen. Voit odottaa art decoa ja tyylikkyyttä, ja sitä saat.
Aulassa selkeästi vain instagramkuvia varten tuotu hevonen odottaa muutenkin tyylillä ja harkiten sisustus tervehtii hotellivierasta. Check-in sujuu moitteita ja nopeasti.
Ajattelen mielessäni että aulabaarin sohvalle olisi mukava tulla ottamaan drinkki tai pari vielä illasta. Vaikkakin alkoholiton, mutta kuitenkin.
Comfort King, ei tunnu erityisen kingiltä
Meidät ohjataan sisäpihan kautta toiseen osaan taloa, pienelle sisäänkäynnille. Hieman sokkeloisen käytävän ja hissin jälkeen löydämme huoneemme. Kun aukaisen sen, hämmästyn sen kokoa. Se on tuskin risteilyaluksen Deluxe-hyttiä suurempi, jos edes sitä.
Hotellin sivujen kuvissa luvataan suuria ikkunoita ja edes jokseenkin tilavaa huonetta, katsokaa vaikka täältä. Meillä on kyllä ikkuna, mutta se on kuin pienen porttikongin sisällä, ja vastapäätä on suoraan toinen huone. Jos emme pidä verhoja kiinni, siitä näkyy suoraan sisälle meidän huoneeseen ja sänkyyn. Valoa ikkunasta ei tule juurikaan, joten keinovalaistus on käytännössä ainoa valonlähde.
Sisustus on kyllä tyylikäs, kuten asiaan kuuluukin. Kylpyhuone on myös kohtuullisen tilava.
Vieressämme on kaksi muutakin huonetta, ja kun näiden huoneiden asukkaat saapuvat, ovenpauke kuuluu läpi kuin ovea ei olisikaan, ja myös ilmastointi on harmillisen kovaääninen.
Krog Roba on ihan ok, mutta jotakin puuttuu
Koska oloni on jokseenkin heikko, päädymme menemään hotellin omaan ravintolaan, Krog Robaan, katsomaan löytyisikö menystä mitään, mitä tekisi mieli niin ettei tarvitse lähteä pidemmälle.
Ruokalista kuulostaa oikein hyvältä, ja interiöörikin on varsin kauniisti sisustettu. Mietitty. Ihailen aina erilaisia värejä, muotoja ja kuoseja yhdisteleviä sisustuksia, sillä itse en ihan siihen kykene.
Annoksiksi meille valikoituu punajuuri-vuohenjuustosalaatti hunajapaahdetuilla pähkinöillä (18 €), sekä Roban burger Hereford -pihvillä (22 €). Palvelu on todella ystävällistä, mitä nyt gluteenittomuus unohtuu tarjoilijalta nopeasti ja joudun erikseen pyytämään gluteenitonta leipää. Muutenkin tulee hieman unohduksia palvelussa.
Ruoka tulee kuitenkin nopeasti.
Maistamme molemmat annoksiamme. Hetken kuluttua toteamme melkein yhteen ääneen että vaikka ne ovat "ihan ok", tuntuu siltä että jotakin mausta puuttuu. Salaatista ehkä jonkinlainen vinaigrette tai kastike, pähkinät eivät maistu erityisen hunajapaahdetulta, ja hampurilainenkin kaipaisi hieman enemmän makua.
Olemme illalliseen "ihan tyytyväisiä", mutta tuskinpa tänne ruoan takia tulemme uudestaan. Loppuillan köllöttelemmekin pienen huoneen sängyllä lähinnä leffoja katsellen. Keho ei kykene liikkumaan minnekään.
Aamiainen hotellivieraille tarjoillaan samassa ravintolassa.
Se on kohtuullisen runsas ja normiruokailijalle löytyy sitä pientä extraa mitä pieneltä luksushotellilta voikin odottaa. Tyrnishottia, kotijuustoa, simaa, montaa leipälajia.
Gluteenittomalle esitys jäi heikoksi. Gluteenittomasta nurkasta löytyi nimittäin vain kuivahkoja, yksittäispusseihin pakattuja leipiä, puuropusseja, riisikakkuja ja muutamaa keksiä makeaksi. Leipiä ei voi edes paahtaa, sillä paahdin on käytössä normiruokalijoilla ja kontaminaatio pääsee tässä tapauksessa varmasti tapahtumaan.
Gluteenittomalle esitys jäi heikoksi. Gluteenittomasta nurkasta löytyi nimittäin vain kuivahkoja, yksittäispusseihin pakattuja leipiä, puuropusseja, riisikakkuja ja muutamaa keksiä makeaksi. Leipiä ei voi edes paahtaa, sillä paahdin on käytössä normiruokalijoilla ja kontaminaatio pääsee tässä tapauksessa varmasti tapahtumaan.
Jugurtteja ja hedelmiä tarjolla on kohtuullisissa määrin, samoin gluteeniton ruokailija saa nauttia tietysti myös munakkaasta ja pekonista. Pisteet annamme siitä, että pöytään tarjoiltu vihreä tee tuotiin sopivan lämpöisenä, eikä kiehuvana, kuten monessa paikassa valitettavasti on tapana. Vihreästä teestä tulee kitkerää jos sen laittaa liian kuumaan veteen.
Saapuessamme kohtuullisen myöhään aamiaiselle, iso osa lisukkeista näytti myös tyhjää. Jossain vaiheessa buffaa kuitenkin täytettiin vielä.
Ihan kiva, vaan ei uudestaan
Lilla Robertsin ja ylipäänsä Kämp Groupin maine antoi odottaa hotellilta hieman enemmän. Erityisesti postimerkin kokoinen ja pimeähkö huone olivat pettymyksiä. Ravintolaltakin olimme odottaneet hieman enemmän. Odotuksia nostaa myös kuuluminen Small Luxury Hotels of the World -konseptiin. Silloinhan kaiken pitäisi olla lite bättre, eikö?
Palvelu on ystävällistä ja sisustus on kaunista ja mietittyä. Sijainti Lilla Robertsilla on tietysti erittäin hyvä. Jos nämä eväät riittää, ja kenties buukkaa toisen huoneluokan, ehkä vierailukin tuntuu enemmän siltä, mitä brändilupaus antaa odottaa.