tiistai 30. kesäkuuta 2015

Matkalla kohti katoavaa maata



Marraskuun alussa lähtiessämme tänne maailmanympärimatkalle taskussa oli avoin maailma ja menolippu Nepaliin. Oli suuri unelma, oli kuvitelmia kaikesta siitä mitä tuleman pitää, oli intoa ja rohkeutta ottaa maailma avosylin vastaan. Agendalla oli suuria seikkailuja ja polkuja joita ei vielä ole tallattu.






Oli illuusio siitä että maailman ehtii nähdä kokonaan vuodessa, oli idea siitä että kaikki matkalla on vaan helppoa, että reissari menee minne nenä näyttää. Ei tullut etukäteen ajateltua miten paljon aikaa lyhyemmänkin seikkailun valmisteluihin menee, että sen kaiken joutuu tekemään sieltä matkan päältä.


Melkein kahdeksan kuukauden matkailun jälkeen taskussa on tallella useampikin menolippu. Ne ovat sellaisia, jotka ovat vieneet meitä Nepalista Thaimaahan, eteenpäin Vietnamiin, Kambodzaan, Malesiaan ja Indonesiaan. Sieltä toiselle puolelle maailmaa Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Ei se ole helppoa ollut, mutta olemme saaneet elää ihan uskomattomia juttuja. Kun selailee vanhoja postauksia, tai vaikkapa vain instagramfeediäkään taaksepäin, sitä ymmärtää mitä kaikkea sillä vaivalla on saanut tuntea ja kokea. Matkaan on mahtunut niitä seikkailuja, ihan tavallisia päiviä ja uskomattomia kokemuksia - mutta on silti myönnettävä ettei maailmasta ehdi saada vuodessa kuin pintaraapaisun.






Ehkä kaikkea ei voi nähdä elämänsä aikana, kokea sitä tunteella? Kenties vain hellästi sanoa hei useammalle, kuin hyvänpäiväntutulle kadulla, ja vain muutaman tuntea syvästi kuin ystävän?



Matkaa on vielä jäljellä yksi kolmasosa ja meillä on takataskussa lentoliput ja reittisuunnitelma aina syyskuulle saakka.


Jos meidän haavena oli päästä Tongalle katsomaan valaita elokuussa, nyt saamme kuukauden päivät paneutua Fijin sirpakkaan sielunelämään heinäkuun puolesta välistä Australian jälkeen. Ei meillä ihan selvillä vielä ole minne kaikkialle mennään ja missä ollaan, mutta elämä on osoittanut että asioilla on tapana järjestyä.


Eniten kauhuissani ja innoissani olen meidän Fijiä seuraavasta kohteesta.






On olemassa paikka maailmassa, josta ei löydy suomeksi tai englanniksi juuri mitään postauksia matkablogeista. On olemassa kysymyksiä keskustelufoorumeilla, joihin ei ole tullut vastuksia. Siellä missä aurinko nousee ensimmäisenä, missä vuosi aloittaa kulkunsa ennen muita, on pieni saari keskellä Tyyntä Valtamerta. Saari, joka katoaa muutamien kymmenien vuosien päästä kiitos merenpinnan nousun.

Kiribati on paikka, jota ei kohta enää ole. Siellä käy vuosittain noin 4000 turistia, eikä siellä ole juurikaan valinnanvaraa hotelleissa. Sen saariryhmät ovat maantieteellisesti levittäytyneet laajemmalle alueelle kuin Australia.

Kun matkatoimiston virkailija kertoi meidän lennon pysähyvän Kiritimatin saarella Kiribatissa matkalla Fijiltä Havaijille, pilkahti päässä heti pieni valo. Voisiko täällä tehdä pienen stop-overin? Kyllä se kuulemma muutaman kymmenen dollarin lisämaksua vastaan onnistuisi, mutta viikoksi, koska lentoja tulee ja menee vain kerran viikossa.

Asia oli sillä selvä.







Kävi ilmi että saarella on kuusi hotellia, joista neljään löytyi ylipäänsä mitään yhteystietoja ja joista kaksi vastasi. On meillä siis sen verran tietoa että katto löytyy pään päältä. Lopputarinaa jäämme ainakin me jännityksellä odottamaan.

Haluan nähdä miten aurinko nousee ensimmäisenä uuteen vuorokauteen, nähdä millainen on maa, jonka presidentti etsii kansalaisilleen kuumeisesti uutta maata minne muuttaa kun saaret uppoavat kohta alta, millainen on maa josta ei löydy tarinoita blogeista.


Havaijilta löysimme jo tämän matkan ensimmäisen couch surfing -asuinpaikan, jonka jälkeen hyppäämme eteenpäin San Josén kautta San Franciscoon. Ilouutinen oli, että ystävämme saapuvat road tripillään tänne samanaikaisesti, sen lisäksi että saamme nähdä ystävät ja naapurimme Pirkan ja Samulin pitkästä aikaa.


Takana tällä matkalla on ihan huimia kokemuksia, elämyksiä ja elämää, ja edessä vielä lisää.

Ja miettikää, tätäkin kirjoitan yhdessä UNESCO:n perintökohteessa, makaan auton katolle avautuvassa teltassa keskellä sademetsää ja sade ropisee meidän teltan katolla. Ympärillä on pilkkopimeää ja valona toimii vesikanisteriin kiinnitetty otsalamppu, joka muuten näyttää lähes designvalaisimelta.







Tästä lisää myöhemmin.



On tämä elämä, aikamoista.



// EN

It's been a ride ever since we left home last November to travel the world for one year. We had a lot of illusions of what this trip was going to be like. Some of them have come true, but we have realized it's impossible to see the whole world in one year. Maybe it's not meant to be consumed as fast-food, but rather taking the time, letting it cook slowly to make it more enjoyable.

We'll leave Australia behind in the middle of July to fly over to Fiji for a month. After Fiji we'll have a stop in Kiribati, a country that will be no more in some ten years because of the sea-level rising. When we have explored Kiritmati, also known as Christmas Islands of Kiribati, for a week, it's time to head towards Havaiji for a week. We were so happy to hear that our road tripping friends will be in San Francisco, our next stop after Havaiji, at the beginning of September, the same time with us. We'll not only get to enjoy the company of our neighbours and friends, Pirkka and Samuli, but also others.

This is as far as we know of. But we have a plan for several months. That's something new for this trip. Hang along to our next destinations!

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Humans of Australia: Roby

I used to live in Sao Paulo, but I moved to Australia 9 years ago. We first stayed here on my wife's student visa, and after that expired, we went in to the process of getting permament visas. It's not straight forward with Australia, you know. The whole process for us took some 5 years, and we had to start it over again a few times, since the status of the organisations sponsoring us the visas changed. Also, the laws for applying them changed in between. It was tough and we spent a lot of money on that, but it was worth it. Me and my wife, we love the lifestyle here in Sydney.






Sao Paulo was just not safe to live in. You couldn't walk outside, you couldn't trust anybody. Once I was kidnapped, right in front of my parents house. I was just about to go in to my car and a gang of three came and wanted to have my car. They threw me in the back, and first just drove around for hours. Then they wanted my credit card and pin and emptied my accounts. At some point I could almost have a conversation with one of them and finally they decided to let me go. I lost my car and all the money I had on my account, but I was alive. And it's not like it's a big thing being kidnapped. It happens all the time.

Here in Australia I don't need to worry about those kind of things. It took a long time before I started feeling safe when walking outside in the dark. That was something you could absolutely not do in Brazil. Here I can let my daughter play outside, go for a walk anywhere, enjoy the outdoors and move freely. I love it, even if Sydney is expensive.


We're thinking about finding something in a smaller place and moving away from here. I would not want to lose so much time in commuting to work as I do here. It's a big city and everything is far apart.


What's your biggest dream in life?


I just want a good life, it's that simple. I want my family to be healthy and secure,I want to have enough money to be able to do the things I want to, and I want to work less. I love working but the long days can be exhausting. That's right I need to find something where I can work less than I do now and still get the equal amount of money.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Valas- ja delfiinibongausta Sydneyssä // Whales and dolphins in Sydney

Merien sympaattisimmat otukset, delfiinit ja valaat, pitävät osan vuodesta kotiaan Sydneyssä. On ihan uskomatonta mitä kaikkea Sydneyllä on tarjota, se on kaupunkina ihan hurjan monipuolinen. On luontoa, on kaupunkia, on rantoja, on kahviloita, on ravintolaa, on puistoa, on kulttuuria. Todella asuttava kaupunki.







Sydneyn alkutalvesta alkaa myös valasbongauskausi suoraan kaupungin edustan rannikolla, joten mikäpä sen parempaa kun lähteä puoleksi päiväksi noita maailman suurimpia jässiköitä bongailemaan. Valastoureja tarjoaa useampikin taho, itse bongasimme hyvän hinnan Scoopon -saitin kautta, jolloin kokonaishinnaksi tälle retkelle kolmelta tuli 105 AUD (n. 80 euroa), yhden henkilön 80 AUD normihinnan sijan. Palvelu ja kokemus on sama riippumatta siitä onko maksanut 35 AUD vai 80 AUD /hlö. Jos valasta ei reissulla bongata, rahoja ei palauteta, mutta uuden risteilyn kyllä saa. Tarkistettiin Australian hintoja jo itseasiassa Uuden-Seelannin (kalliihkossa) Kaikourassa ja todettiin Sydney tässä huomattavasti halvemmaksi vaihtoehdoksi, joten jätettiin valasbongaus tänne.


Paatti lähti aamukahdeksalta satamasta, ja sen kunniaksi saimme kammeta itsemme ylös puoli kuuden aikaan aamusta selvitäksemme Manlystä paikalle ajoissa - suurkaupungissa on pitkät välimatkat. Kauniina Sydneyn talvipäivänä paatti lähti aikataulussaa noin 20 muutakin ihmistä kyydissä keikkumaan kohtalaiseen aallokkoon kohti bongauspaikkoja. Ilmassa oli toivoa ja tunnelmaa, sillä valaita ja delfiineitä oltiin viime päivinä bongailtu useamminkin.









45 minuutin lainematkan jälkeen kaikuluotaimessa alkoi näkyä isompaa liikehdintää ja aluksen bongari alkoi tähyämään. Eikä siinä kauaa mennytkään kun ensimmäinen pyrstö näkyi! Näillä main tavallisimmat valaslajit ovat ryhävalas sekä 'Southern Right Whale', joka sai nimensä aikoinaan lievästä kömpelyydestään, ja siitä että sitä oli helppo pyydystää - helposti pyydettävä etelän valas


Valaat voivat muuten elää yli kaksisataavuotiaiksi. HS kirjoitti tiedepuolellaan juuri jutun yli satavuotiaaasta valasisoäidistä Grannystä. Käsittämättömiä tyyppejä nämä.

Paattia ohjattiin aina sen mukaisesti mistä arveltiin valaan seuraavaksi tulevan pintaan. Kameran putki ei oikein riittäny tallentamaan näitä pyrskähdyksiä, mutta näettekö, kyllä tuolla iso selkä menee, ja välillä se pärski vettäkin oikein näkyvästi!







Jos valaita oli vaikea tallentaa kameralle, toisia iloisia ja älykkäitä veijareita sen sijan ei! Lähes koko bongailun ajaksi meitä tuli ilahduttamaan suuri delfiiniparvi ihan veneen viereen. Flippereitä vaikka toisille jakaa! Paras näkyvyys oli ihan suoraan keulasta, missä tyypit kilvoittelivat keskenään. Delfiineillä ja valailla on kuulemma lämminhenkinen suhde, ja delfiinit hypettävätkin valaita meressä hyppimään yhä korkeammalle. Jos siis näkee delfiineitä, näkee näillä main todennäköisesti myös valaita. Näitä delfiinejä leikitytti aivan hirmusti, sillä ne lähtivät kisailemaan veneen kanssa, hyppivät ja loikkivat ihan innoissaan kuin ilmapallot! Bongari kertoi että ilo johtuu todennäköisesti delfiineiden parittelusta. Mukavaa että Flipperilläkin on nastaa. :)









Ja lisää fiiliksiä tältä videolta. En ollut ihan tajunnut miten nopeita eläimiä delfiinit ovat!




Vaikka aiemmin tällä matkalla ollaan bongattu delfiinejä Indonesiassa Nusa Lembonganin auringonlaskua ihaillessa sekä venematkalla Gileille, näin läheltä ei olla päästy näitä aiemmin ihailemaan.


Valaita me näimme kaikkiaan kolme, mutta nämä delfiinit olivat kyllä ihan selkeästi tämän keikan kohokohta. Tästä innostuneena ollaan tuossa reilu viikon päästä suuntaamassa matkaamme täältä pohjoisen Cairnsista vähän alaspäin Brisbaneen, josta alle otetaan vuokra-auto ja suunnistetaan kohti Noosaa, Rainbow Beachia ja Tin Can Baytä. Viimeiseksi mainitussa pääsee kuulemma kädestä syöttämään villidelfiinejä rannalla.


Sitä odotellessa käydään vielä vähän sademetsässä kämppäämässä teltta-autossa. Joo-o. Jännittää siis vähän itteänikin että millanen se on ja miten homma menee. Mutta siitä sitten lisää kun ollaan ehditty sekin kokemaan.







Tämänkin postauksen video pyörii muuten uuden yhteistyökumppanin ParisRion youtube-kanavalta, missä me ja matkabloggaajakollegamme julkaisemme matkailuaiheisia ja insproivia videoita. ParisRion fb-sivuilta taaseen löytää hyviä lentodiilejä.  Kannattaa pistää seurantaan!

Lisäksi meidät valittiin ihan vastikään Nordic Nomadsin pohjoismaisten matkabloggaajien yhteisöön mukaan, Näistä toivomme olevan teille lukijoille jatkossa hyötyä!



// EN: While we stayed in Sydney, we just HAD to get a whale watching cruise, as the whale watching season had just begun. And you know what, we had more than luck - three whales, too far away for our camera lense however, and probably 30 dolphins just playing around right by our boat! It was awesome! We'll be heading down to Brisbane from Cairns shortly, and get ourselves a car to drive up to Noosa, Rainbow Beach and Tin Can Bay, where it's supposed to be possible to feed wild dolphins. Looking forward to that!

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Hän.

Hän on aina nukkunut paljon ja hyvin. Hän on yleensä iloinen, supersosiaalinen ja hyvin aktiivinen. Hän on maailman hitain syöjä ja hänellä on valikoiva kuulo.

Hän on pitkäkasvuinen ja kikkaratukkainen. Hän on reipas ja utelias, hölmön pelotonkin.


Hän on maailman reippain pieni seikkailijatar, syntynyt kokemaan koko maailman täydellä sydämellä. Hän innostuu aina kun kuulee pääsevänsä lentokoneeseen. Hän nukkuu kaikki yölennot ja usein päivälennoillakin. Hän on huutanut vain kerran kurkku suorana lähtönousua odotellessa 5 (pitkän) minuutin ajan. Jos koneessa on muita lapsia, jotka potkivat penkkejä tai huutavat, hän ihmettelee mikseivät lapset osaa olla nätisti. Hän nukkuu päiväunet milloin Rooman, milloin Balin, milloin Manilan Hard Rock Cafén sohvalla, milloin lauttamatkalla penkillä, milloin puistossa viltillä.

Hän menee katsomaan, koskemaan, kokeilemaan, hän kyselee jatkuvasti kaikenlaista, mitä mieleen juolahtaa.








Hän on loistava matkakumppani. Nuoresta iästään huolimatta hänellä on jo pitkä matkustushistoria.



1. Thaimaa
Koh Tao, Koh Lanta, Koh Lipe, Phuket, Bangkok, Krabi

Hän lensi ensimmäistä kertaa 5 kk ikäisenä Thaimaahan reppureissulle Bangkokiin ja Koh Taolle.









2. Indonesia
Bali, Lombok, Nusa Lembongan, kaikki kolme Gili -saarta

Hän täytti 6 kuukautta sillä samaisella reppureissulla Indonesiassa, ihasteli riisiterasseja ja apinoita Ubudissa, sekä balilaista tanssiesitystä. Hän kasteli varpaitaan pyhässä vedessä. Neljävuotiaana hän sukelteli paholaisrauskujen ja merikilpikonnien kanssa turkooseissa vesissä.










3. Ruotsi
4. Viro

Hän rakastaa päästä laivamatkalle valitsemaan buffet'sta aamiaista, nukkumaan hytin yläsänkyyn ja laskemaan liukumäkeä pallomereen heti muumidiscoilun jälkeen.








5. Italia
Rooma, Toscana, Sienna

Hän rakastaa kiivetä missä tahansa ja huljutella varpaita suihkulähteissä. Hän rakastaa myös pizzaa.









6. Espanja
Barcelona

Hän hurmaantui Parc Güellin kaikista mahdollisista piilopaikoista.








7. Tanska
Kööpenhamina

Tivolin Rasmus Nalle -maailmassa hän olisi viihtynyt koko päivän, muttei pannut pahakseen kaupungissa pyöräilyä tai Christianiakaan.









8. Filippiinit
Manila, Boracay, Port Barton, El Nido

Hän keksi mitä uiminen on turkooseissa vesissä, ja miten hyviä mangosmoothiet ja kookospähkinät ovatkaan.









9. Macau

Hän nukkui nätisti kantoliinassa, muttei siitä huolimatta päässyt ikänsä takia sisälle kasinoon.








10. Hongkong

Huolimatta monesta portaasta, hän tykkäsi vilkutella isolle Buddhalle, ja otti keskuspuiston leikkikentän heti haltuun.









11. Kroatia
Dubrovnik, Orebic, Mljet

Hän hurmaantui vanhan kaupungin erilaisista kuvioista maassa, ja korkeista näkymistä kaupungin yllä.









12. Malediivit

Hän oppi 2-vuotiaana snorklaamaan meressä ja häikäistyi kaikista mahdollisista näkemistään kaloista. Lisäksi hän ymmärsi että mustekala pelkääkin enemmän häntä kuin hän sitä.










13. Nepal
Kathmandu, Pokhara, Himalaja, Chitwan

Hän oppi kaiken yltiöpäisestä huomiosta ja ettei pidäkään siitä, että vuoristossa on kylmiä suihkuja, kanatakseja, muuleja portaissa ja paljon ylä- ja alamäkiä. Hän ihmetteli lehmiä kaduilla, hän rakasti nähdä norsuja ja sarvikuonoja.











14. Vietnam
Hanoi, Halong Bay, Hoi An, Ho Chi Minh

Hän tapasi paljon hauskoja ihmisiä, kajakoi Halong Bayssä ja rakasti istua pyörän pakkarilla kyydissä. Hän ihastui värikkäisiin lyhtyihin.












15. Kambodza
Phnom Penh, Siem Reap, Angkor Wat

Hän ei enää ikinä halua nähdä temppeleitä, mutta hän haluaa aina kun mahdollista ottaa sellaisen mopotaksin missä on sohva.








16. Malesia
Kuala Lumpur

Hän haluaa ehdottomasti jäädä katsomaan kiinalaisen uuden vuoden paikallisväestölle tarkoitettua esitystä, eikä mieluiten halua poistua hotellin kattouima-altaalta. Hän yllättää itsensä sanomalla R-kirjaimen ensimmäistä kertaa virheettömästi ja päristelee sitä sen jälkeen jatkuvasti: "ärrrrrrän kierrrrrrän ympärrrri orrren".








17. Australia
Melbourne, Sydney, Cairns (ja lisää tulossa)

Hän haluaisi paijata jokaista koalaa ja kengurua, ja hän ostaa itselleen omilla rahoillaan Tohtori Harwil Kyösti Melbourne von Koalabjörnin, PhD, sekä Harwilin lapsen Janne Arvidin. Ne seuraavat häntä tästä lähin kaikkialle. Hän hämmästyy valaista ja delfiineistä sekä VividSydneyn uskomattomista valoista.







18. Uusi-Seelanti

Etelä- ja pohjoissaari

Hän innostuu hylkeistä, merileijonista ja delfiineistä, hän ihailee puhtaita vesiä ja hienoja, pyöreitä kiviä kaikkialla, ja ilahtuu aina kaikista lampaista teillä ja niityillä ja jahtaa niitä huutaen BÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ, niin kovaa kun keuhkoista lähtee. Meitä säälittää lammasparat.









Hän on ihminen, jota rakastan enemmän kuin mitään, hän on ihminen joka saa minut raivon partaalle. Hän on maailman ärsyttävin ja maailman hellyyttävin.

Hän on pieni ihminen, joka kovaa vauhtia kasvaa aina vaan isommaksi, itsenäiseksi globetrotteriksi. Me kuvittelemme opettavamme häntä elämästä, mutta hän on se joka opettaa meitä, joka päivä.


Hän on tänään maailmanympärimatkalla Australiassa. Tänään hänellä on tärkeä päivä - oma syntymäpäivä. Tänään hän on viisivuotias.









PS. Reiman aurinkosuojavaatteiden voittaja on syntttäriarvonnassa arvottu satunnaisella numerogeneraattorilla. Rouva Fortuna suosi tällä kertaa Annabellaa, joka on lähdössä reppureissaamaan pienen ihmisen kanssa Thaimaahan kunhan Suomen kesät on ensin lusittu. Lähetä meille yhteystietosi osoitteeseen leimojapassissa at gmail.com!