lauantai 27. helmikuuta 2016

Itävallassa on hienot rinteet, mutta töykeä kohtelu


Joudun ex-tempore kahden päivän työmatkalle Müncheniin. Lentoliput ovat useammaksi päiväksi halvemmat, joten päätän säästää firman rahaa ja jäädä omakustanteisesti moikkaamaan sinne muuttanutta ystäväperhettä.

Aika ex-tempore päätämme myös lähteä Itävallan puolelle tekemään laskuviikonlopun. Hotellin varaan vasta Münchenissä jo ollessani. Heikosti on ollut Etelä-Suomessa lunta tarjolla, ja meidän laskut ovat jääneet yhden kerran käyntiin Talmassa, ellei omaa käyntiäni Rukan avajaisviikonloppuna lasketa, joten tämä on tervetullutta.




Ellmaun rinteet SkiWeltissä


Lauantaiaamuna hopeinen ratsu suuntaa nokkansa kohti Ellmauta, yhtä SkiWeltin laskukompleksia. SkiWelt on useammasta rinteestä koostuva keskus, jonka kaikkia lumisia rinteitä voi laskea samalla päivälipulla, ja joiden välillä pääsee liikkumaan samoilla hisseillä.







Yhteensä rinteitä on 280 km :n edestä. Kyllä riittää. Näin SkiWelt kertoo itsestään sivuillansa:

Austria`s largest interconnected ski area!
SkiWelt Wilder Kaiser - Brixental is Austria’s largest interconnected ski area. 280 km of ski runs, 90 modern cable cars and lifts and 77 rustic Alpine huts and après ski bars are all easily accessed from the villages of Brixen im Thale, Ellmau, Going, Hopfgarten, Itter, Kelchsau, Scheffau, Söll and Westendorf.









Ellmaun rinteet ovat aamuselta hyvässä kunnossa. Meidät vie ylös yli 1500 metrin korkeuteen ehkä moderneimmat kabiinihissit koskaan, jossa on wifi, penkinlämmittimet ja muutenkin meno on mukavan vakaata. Himputti että olen fiiliksissä! Siitä on niin pitkä aika kun olen viimeeksi ollut alpeilla laskemassa!

Vuokraamo on pistänyt ensin alle epäsopivat sukset ja alasmeno tuntuu lievästi tuskaiselta. Laskuihin tottumattomat jalat ovat kovilla jo heti ensimmäisessä laskussa. Alas mennään noin 4 kilometriä putkeen.


Mutta kuulkaa, kyllä tuntuu
viima ihanalta kasvoilla,
lumiset pisarat laseissa
ja nämä maisemat
verkkokalvoille piirtyneenä!
AAaaaaaah!










Vaihdan alle toiset sukset ja jo alkaa luistamaan! Ellmaun rinteet ovat pääasiassa sinisiä ja punaisia. Mustiin rinteisiin ei näin pitkällä tauolla ole asiaa. Vetelen pisintä mäkeä alas antaumuksella, viiletän ja kuvittelen olevani mikäkin alppitaituri, vaikka oikeasti varmaankin näytän enemmän bambilta jäällä.


Lounasta syömme ylhäällä KaiserLoungen terassilla. Yksi Aperol Spritz auttaa jalkoja vähän rentoutumaan. Jatkan pienempiin rinteisiin tutustumista, mutta palaan päärinteelle, koska on vaan hauskinta (ja hapottavinta!) vetää tuota pitkää rinnettä alas.











Iltapäivästä reisissä alkaa tuntumaan liikaa, lumi muuttuu sohjomaiseksi ja totean että on parempi siirtyä monestakin syystä aprés skin pariin alas odottelemaan että perheen isä Mikko saa laskunsa tehtyä ennen kuin suuntaamme hotellille.








Sievä Brixen im Thalen -alppikylä ja sen töykeä Alpenhof -hotelli


Koska hotellivaraus tuli tehtyä todella viimetinkaan, ja ajankohta osuu juuri monen maan hiihtolomaviikolle, valinnanvaraa hotelleissa ei juurikaan ollut. Olemme päätyneet Hotel Alpenhofiin Brixen Im Thalen -kylässä. Etukäteen on ilmoitettu muun muassa gluteenittoman ruokavalion tarpeesta ja se on kuitattu.

Tirolilaisasuun pukeutunut nuorempi nainen ottaa meidät vastaan. Toiminta ei ole erityisen jouhevaa ja prosessi kestää ja kestää. Kun vihdoin saan avaimen, lähden ylös hissikopperolla, joka on vuorattu kokolattiamatolla katosta lattiaan. Onhan se tyyli tämäkin. Kokolattiamatto on about ihan kaikkialla, huoneessakin. Terkkuja sinne kaikille astmaatikoille!




Neljän tähden majapaikaksi itseään mainostavaan hotelliin oli mahdollista buukata vain puolihoito, mikä on reilu satasen hintaan per yö varsin kohtuullinen. Laskupäivän jälkeen kietoudun respasta saatuun kylpytakkiin ja lähden pesutavaroineni respan kautta alakerran spa-osastolle. Respaan on tarkoitus vielä viedä passi kopioitavaksi.

Samaan aikaan hotellilla tarjoillaan hintaan kuuluva iltapäivän välipala josta respatyttö kertoo. Kylpylähotellin respan manageri tulee salamannopeasti paikalle ilmoittamaan minulle ja ystävättärelleni ettei respassa ja sen vieressä olevalla baarialueella saa missään nimessä olla kylpytakeissa.  


"You can't be here with bathrobes,
please go away as fast as possible".

Ilmoitusta ei tehdä erityisen
ystävälliseen sävyyn. Jaha.


No, ei siellä välipaloissa mitään gluteenitonta olisi ollutkaan, vaikka etukäteen ilmoitin asiasta.


Itävalta, laskettelu ja spa kuuluvat yhteen


Löydämme ystävättäreni kanssa k-16 spa-osaston. Missään ei ole pukukoppeja. Jännää. Vaihdamme hieman kylpytakilla peitellen bikinit päälle ja menemme suihkuun. Hetken kuluttua kolmen suihkun syvennykseen ilmestyy sukukalleudet vapaasti heiluen mies pyyhe olalla meidän seuraksi.


Hmmm.





Ja pikkuhiljaa alastomia ihmisiä tulee paikalle enemmän ja enemmän. Osa pariskuntia, osa yksin tulleita. Päätän hipsiä aromaattiseen höyrysaunaan. Oven avatessa edessäni komeilee noin 60-vuotias äijähaara.


Eh.


Sauna on aika pieni koppero. Änkeän itseni mahdollisimman diskreetisti toiselle istuimelle. Saunassa oleva nainen toteaa miehelle jotain saksaksi. Erotan puheesta ainoastaan sanan 'bikini'. En taida jotenkin seurata sääntöjä, joita ei ainakaan huoneesta heti löytynyt vaikka yritin etsiä.


Samalla tulen ajatelleeksi että on kyllä
vähän hassua ettei kylpylässä saa asioida
respassa kylpytakki päällä,
mutta yhteissuihku vieraiden
alastomien ihmisten kanssa on ihan ok,
tai alaston, vieras äijähaara
mukavasti siinä saunassa rentoutuen.


Hassua on myös se että näin suomalaisena alastomuus ei tunnu jotenkin lainkaan luonnolliselta täällä. Saunassa ei muuten heitetä mitään löylyä vaikka saunan nimi olisikin Finnish sauna. Huomaan että olo on vähän kiusallinen kyllä silloinkin kun äijähaaraa toteuttaa nainen hyvinkin etevästi. Todettakoon nyt vielä etten erityisesti pyri katsomaan tätä, mutta kun se tervehtii heti saunan oven avatessa, on lievästi vaikea välttyäkään näyltä.

Etsin itselleni saunan, jossa ei ole muita ainakaan juuri sillä hetkellä, ennenkuin poistun omaan huoneeseeni suihkuun, pieni siveä suomalaismieleni vähän järkyttyneenä.


Jälkikäteen kuulen, että tämä on
ihan täysin normaali käytäntö
kaikkialla Itävallassa.

Pidä mielessä jos päätät mennä.




Puolihoito ja huone, so-so


Illallinen tarjoillaan buffet'na. Lähes koko lihapainotteinen tarjoilu on ilokseni gluteenitonta, muttei mitenkään erityisen järisyttävä ruokakokemus. Jotenkin olin odottanut neljän tähden hotellilta enemmän. Joskus laatu korvaisi määrän. Jälkkäri meille seurueen gluteenittomille tarjoillaan lähes pelkästä omenasta koostuva 'hedelmäsalaatti', vaikka seurueen muksu saa valita haluamasa sorbetin tai jäätelön.


Vitsailen ruokavammakaimalleni että tämä on varmasti huomisaamun aamiaisen hedelmäsalaattierästä.









Ja kas, kun pääsemme hyvinnukutun 10 tunnin yöunen jälkeen aamiaiselle, siellä komeilee se sama hedelmäsalaatti buffetpöydässä!

Siihen on vain lisätty nyt hieman appelsiiniakin. Aamiainen on kuitenkin laadultaan muuten parempi kuin illallinen. Erityisen vaikutuksen tekee laaja teevalikoima sekä valmiiksi kuoritut granaattiomenan siemenet. Monta laatua mysliä, jugurtteja, hilloja, leikkeleitä, juustoja ja lämminbuffakin. Gluteenittomia leipiä meille tarjoillaan molemmilla aterioilla niin paljon kun halutaan syödä. Ihan ok siis.

Huone on kohtuullisen kokoinen, mutta esimerkiksi äänieristys on täysin olematon. Ystäväperheeni on seinän toisella puolella ja voimme keskustella seinän läpi normiäänellä. Bonusta kuitenkin parvekkeesta, jolta ihailen miten aamu valkenee pienen alppikylän ylle.








Pikäpyrähdys alpeille, onko se sen arvoista?


Olen henkeen ja vereen ulkoilmaihminen. Rakastan kaikenlaista ulkonaliikkumista, pyöräilystä, vaeltamisesta ja vaikkapa golfista aina näihin talviaktiviteetteihin kuten lasketteluun, kunhan kelit on kohdillaan. Suomessa harmittavinta on se että sadekausi tuntuu jatkuvan vähän vuoden ympäri, ja sateessa liikkuminen ei taas juurikaan itseäni houkuttele. Alpeilla lumitilanne on yleensä varsin hyvä.


Valitettavasti toisena päivänä taivaalta hieman ripotteli, joten jätin toisen päivän laskut väliin märän lumen takia. Keikka oli kuitenkin rahansa arvoinen, sillä pienen ja herttaisen alppikylän ihmettely ei sekään ollut hassumpaa puuhaa, eikä spa-lilluttelu, kunhan löysi tyhjemmän saunan.


Kun katselin parvekkeeltani reidet
laskupäivän jälkeen vielä hieman
heikkoina toisena aamuna miten
pilvet vyöryivät vuortenhuippujen
yli ja laskeutui laaksoon, mielessä
pyöri nimenomaan sanat
'totally worth the money'.










SkiWeltissä suksivuokrapaketti päiväksi maksaa 20-30 € paketin tasosta riippuen, kypärä 10 € ja hissilippu vajaat 50 €. Majoituksia löytyy alkaen 50 €. Keskitasoiset hotellit ovat 100 € paremmalla puolella, sisältäen yleensä puolihoidon. Viiden tähden hotelleista saa maksaa 300 € ja ylöspäin. Hinnat ovat sesonkiriippuvaisia ja kiireisimmän kauden ulkopuolella myydään edullisempia paketteja.

Itävaltaan pääsee kätevästi lentämällä Müncheniin, ottamalla joko auto alle, tai selviytymällä junalla johonkin alppikylään, kuten tuonne Brixen im Thaleen, ja käyttämällä alueen ilmaisia Skibusseja.

Keliaakikko pärjää täällä kohtuullisesti paremman luokan hotelleissa, mutta ravintoloiden kanssa voi olla hieman tekemistä, erityisesti ellei osaa saksaa. Lähtökohtaisesti lähestulkoon jokainen ruoka on majataloissa merkattu gluteenipitoiseksi. Keskustelulla (saksaksi) asian saa selvitettyä.


Lähtisin uudestaankin, lyhyellekin laskureissulle. Tällä kertaa tosin paremmin tietoisena Itävallan hotellien kylpyläetiketistä.

torstai 25. helmikuuta 2016

San Franciscon Trick Dog - maailman 40. paras baari



San Franciscon ylle on laskeutunut jo pimeä lämpimän päivän päätteeksi kun kävelemme Mission Districtin hiljaisemmassa osassa keskellä teollista aluetta. Ympärillä on kolkkoja toimistotaloja ja hallejakin. Siitä, että yksi maailman 50. parhaasta baarista sijaitsee täällä, ei kerro mikään muu kuin pieni punainen lyhty ulko-ovella. Itseasiassa, Trick Dog on listattu maailman 40. parhaaksi baariksi.

Aika hyvin, ottaen huomioon paljonko niitä maailmassa on. Suomesta listalle ei ole yltänyt yksikään. Lähin listalle yltänyt löytyy Kööpenhaminasta.







Astuessamme sisään ovesta, eteen avautuu vanhaan teollisuushalliin tehty baari ja ruokailutila. Trick Dog on saanut nimensä pelistä. Teema ei jää pelkkään nimeen; lasinalusissa poseeraa paitsi läheisen löytökoirakodin asukit, myös työntekijöiden omat hauvat. Kuvista on koostettu kalenteri, ja jokaisella kuukaudella on oma drinkkinsä. 20 dollarin hinnasta koko voitto-osuus menee suoraan löytökoirakodille.

On viimeinen iltamme San Franciscossa ja sitä kelpaa juhlia.











Rennolla otteella drinkkejä ja ruokaa


Baarin yläkertaan on tehty ruokailutila, jonne ei oteta varauksia, vaan pöydät myydään first come, first serve -periaatteella. Ruokalistalla tarjolla on reilua ruokaa - lammasta, tacoja, tartar-pihviä, mutta myös kevyempää salaattia. Testaamme kananuggetit ja ranskalaiset ylenpalttisilla lisukkeillla - tosin baaritiskillä. Makoisaa, joskaan ei parasta koskaan. Yhdistelmänä tämä kuitenkin toimii - rentoa baarihengailua ja siihen sopivaa ruokaa napsittavaksi, ettei känni pääse ainakaan ruoanpuuttesta yllättämään.







Trick Dog -baari kuuluu Bon Vivants -ryhmälle, joka menestyksekkäästi lanseeraa toinen toistaan parempia ravintoloita ja baareja San Franciscon alueelle. Morgan Shick, Bon Vivantsin luova johtaja kertoo menestysreseptin perustuvan siihen, ettei heidän ravintoloitaan ja baarejaan suunnitella tarkka kohderyhmä mielessä, vaan niistä tehdään rentoja paikkoja, joihin on helppo tulla, mutta joissa käytetään huippuluokan raaka-aineita. San Franciscon kovasti kilpaillussa skenessä ei ilman huipputekijöitä pärjäisikään.

Trick Dogissa asiakas yleensä tilaa sitruspohjaisen drinkin, tai ihan perinteisen Old Fashionin.


Me päädymme testaamaan pehmeän tammikuun, tikihenkisen helmikuun, raikkaan ja kirpakan kesäkuun ja tuimemman elokuun drinkit. Yksinkertaisesti siis juomat nimeltä January, February, June & August. Hauskaa on se, että kaikki kolme valitsevat lempidrinkikseen eri vaihtoehdot. Kun Miika valitsee itselleen hassun tikidrinkin, Pirkka tammikuun pehmeämmän vaihtoehdon, minä siemailen mieluusti Pimms-henkistä kesäkuuta.














Tiskin takana häärivä loistavalla asenteella varustettu baarimikotar veistää vitsiä kanssamme drinkinteon ohessa. Morgan Shick kertoo että tärkein rekrytointiperuste Bon Vivantsin paikkoihin onkin nimenomaan asenne. Trick Dogiin ei enää palkata suoriltaan baarimestareita, mutta ravintola tarjoaa mahdollisuuden kouluttautua ammattiin.


Päädymme vielä maistelemaan shotteja, joista osa sekoitetaan itse. Tiukkaa ja tuimaa tavaraa nämä. Ilta jatkuu iloisissa merkeissä, kunnes on aika 'call it a night'.













Lähdemme hyvällä fiiliksellä suunnistamaan kotia kohti, ja poikkeamme vielä La Taqueritassa hakemaan hieman lisää evästä kotiin (kyllä, pitkälti puolen yön jälkeen), jotta jaksaa taas pakata rinkat ja lähteä kohti uusia seikkailuja ja Yosemitea jättikokoisessa luksusasuntoautossa.

Siitä kuitenkin lisää myöhemmin.


Shakerit esiin, täältä pesee reseptejä!


Päätin kuitenkin päästää teidät hieman lähemmäksi tätä kokemusta ja paljastaa teille kerran kuussa yhden drinkin reseptin, jonka voitte tehdä kotona. Ensimmäisenä tietysti seuraa Trick Dogin tammikuun resepti, January. Voin kertoa etten ole erityisesti keskittynyt aiemmin niinkään drinkkien tekoon, vaan pikemminkin niiden nauttimiseen. Mutta jos meikämanne onnistuu tämän tekemisessä, niin hyvin suurella todennäköisyydellä onnistut sinäkin!

Alkosta saa ostettua perustarpeiston muutamalla kympillä, joka sisältää mitat, shakerin ja siivilän. Niin, ja tietysti ne ainekset.







January
1.5 oz Jameson Black Barrel Whiskey
.5 oz Gran Classico
.75 oz vanilla/shiso syrup
.5 oz lemon juice
.75 oz egg white
Shake and strain into coupe
Spray top with white sage water


Senttilitroina resepti menisi about näin:

3cl Jameson
1cl Campari
1,5cl siirappia
1cl sitruunamehu
1cl valkuainen

Shizo -lehtiä saa Suomestakin, mutta siirapin voi korvata ihan vaniljasiirapilla. Gran Classicon tilalle tulee Campari. Jos et löydä alkosta Jamesonin Black Barrelia, myös tavallinen käy. Sitä käytimme mekin, sillä monessa Alkossa Black Barrell on tilaustavaraa.









Kaikki ainekset laitetaan shakeriin ja ravistetaan yhdessä jäiden kanssa, ja sen jälkeen siivilöidään lasiin. Juoman joukkoon voi laittaa pari salvian lehteä, jolloin kikkailua salviaveden kanssa ei tarvita.

Sitten ei tarvitse muuta kuin nauttia tästä pehmeästä, whiskeypohjaisesta sielunparantajasta.



Ja käykääpäs muuten myös lukemassa lisää Trick Dogista uusimmasta, vastikään ilmestyneestä Shaker -lehdestä. Jutussa saattaa tekijänä olla teille joku tuttukin. Ensi viikonloppuna me testataan helmikuun drinkki ja saatte sitten senkin. :)