maanantai 31. joulukuuta 2018

Elämä, josta ei tarvitse pitää lomaa - La Vida es Bella


Melkein kaikki bloggaajat ovat kirjoittaneet koosteen menneestä vuodestaan viimeisen viikon aikana. Katsotaan vähän taaksepäin, mitkä oli luetuimmat postaukset, tykätyimmät instakuvat, missä sitä onkaan tullut reissattua. Osa on listannut tulevan vuoden matkakohteita. Ainakin niitä, jotka jo tässä vaiheessa on tiedossa ja suunniteltuina.


Matkoja ollaan toki tehty mekin, ja pari isompaakin juttua tänä vuonna. Itseasiassa, vauhti on ollut niin kova, että päätä vähän huimaa. Mutta sellaista se meidän elämä aina välillä on, olen huomannut.





Minä en oikeastaan jaksa tehdä tiliä menneestä vuodesta, enkä tulevastakaan, sillä olen todennut ettei elämä tunnu menevän suunniteltuja polkuja. Ja hyvä niin. Välillä sen yllätykset on mieluisia, välillä ei.

Tähän asti vaikeistakin vaiheista on päästy yli, saatu kaikki taas oikeille raiteille.




Näiden koostepostausten sijan olen miettinyt paljon elämää pitkällä ja lyhyellä tähtäimellä. Millaista se on, mitä sen pitäisi olla ja meneekö se oikeaan suuntaan. Kaikkeen ei ole helppo löytää suoria vastauksia, sillä kysymyksiin ei ole oikeaa tai väärää vastausta.


Ihan vähän aikaa sitten Yle julkaisi jutun sairaalapapin roolista, ja millaisia asioita ihmiset miettivät kuoleman lähetessä. Ne siis, jotka ehtivät miettiä asiaa, eikä loppu tule yllättäen. Etukäteenhän ei ajankohdasta voi tietää mitään meistä kukaan.





Minulle koko artikkeli kiteytyy tähän:

Ihmisten ajatuksia kuolinvuoteellaan on tutkittukin. Lehdon mukaan esiin nousee tavallisesti kolme asiaa. 
– Ethän jätä minua yksin? Kuoleman kynnyksellä toivotaan, että vieressä on läheinen ihminen. 
- Toiseksi pohditaan, onko elämä varmasti eletty omien, eikä toisten toiveiden mukaan. Kysytään, että elinkö kuten halusin, vai tanssinko liikaa muiden pillin mukaan. 
- Kolmanneksi mietitään, huolehdinko perheestäni tarpeeksi hyvin. Olinko tarpeeksi läsnä omalle perheelleni, vai olinko aina töissä?


En ole toivon mukaan edes lähellä lähtöajankohtaa. Nämä kysymykset ovat mielestäni silti huomattavasti tärkeämpiä mietittäviä kuin se, mitä vuoden aikana tuli tehtyä, tai mitä ensi vuonna tapahtuu. Suurimpia kysymyksiä kannattaa pysähtyä miettimään aina tasaisin väliajoin. Mitä vastaisit niihin nyt?





Loma on kyllä ihan kiva juttu, mutta entäs jos koko elämä loman ja matkojen ulkopuolella onkin ikävää? Jos huomaakin elävänsä vain neljän viikon lomiaan varten?


Nyt lähipäivinä luin Yleltä myös jutun ex-ministeri Juha Rehulan burnoutista ja silloisesta työtahdista. Se kuulosti ihan hullulta. Sieltä löytyy häivähdyksiä, jotka kuulostavat harmillisen tutuilta - ei ole yksi eikä kaksi tarinaa, joita ystävien kanssa on vuodatettu viinilasin äärellä, jotka sivuavat samantyyppisiä asioita, joskaan ei lainkaan samassa mittaluokassa. Mutta sori Juha, kuulostaa siltä, etten osaa lainkaan kadehtia tuota elämää, enkä ymmärrä miksi samaan myllyyn voisi vielä lähteä uudelleenkin.

Status nimikkeestä, tai yhteiskunnallisesta asemasta ei omassa vaakakupissa paina yhtään tarpeeksi, jotta tekisin saman uhrauksen.





Kun vietimme joululomaa Sierra Nevadassa, lojuimme Miikan kanssa afterskissä ravintolan terassilla lepakkotuoleissa. Bianca nukkui vaunuissa, Bella oli jäänyt hotellihuoneeseen viettämään omaa aikaa, aurinko paistoi kasvoille samalla kun kädessä rennossa otteessa oleva viinilasi keräsi säteitä ja läpinäkyvä, punainen rosé katosi hiljalleen huuliltamme ensin suuhun, ja sieltä iloisesti verenkiertoon pieniksi onnenkupliksi.

Lasillinen hulmahti suoraan päivän laskuista väsyneisiin jalkoihin, lihakset vetivät rennoksi. Olo oli täydellisen raukea siinä vuorten keskellä, kirpakassa, aurinkoisessa päivänvalossa.


Se oli hetki, kun ymmärsin, että elämä näyttää tällä hetkellä siltä, ettei siitä tarvitse pitää lomaa.





Nyt juuri tuntuu siltä, että vaikka ruuhkavuosissa pienten lasten kanssa on aina omansa, asiat ovat kuten pitääkin. Tämä elämä näyttää meiltä. Sellaiselta, mitä en arvannut tai osannut ajatellakaan edes pari vuotta sitten, en ehkä edes alkuvuodesta.


Ympärillä on perhe, ja ystäviäkin, vaikka ne kaikista lähimmät on tietysti Suomessa. Ei kuitenkaan kovinkaan kaukana, ja olemme onnekkaita kun meille on buukattu vierailujakin paljon. Meillä on täällä Espanjassa aikaa yhdessäololle. Ehdimme tehdä yhdessä kaikenlaista kivaa. Ennen kaikkea jaksamme tehdä kaikkea kivaa, ja mahdollisuuksia on ihan hirveästi kaikkeen siihen, mitä tykkäämmekin tehdä. Tästä kiitämme erityisesti valoa ja aurinkoa, mutta myös koko elämänrytmiä.

Elämme meitä varten, emme juokse muiden aikataulujen mukaan. Tätä edesauttaa tietysti toisen vanhemman hoitovapaa vauvan takia, joka helpottaa arkirutiinien leppoistamisessa.








Lasketteluloman fondueillallisen jälkeen tuntui melkein siltä, että jos viikatemies kolkuttelisi ovea juuri sillä hetkellä, voisin kuolla täysin eläneenä ja onnellisena.


Vaikka mikään ei ole mennyt suunnitelmien mukaan, elämä on ollut ihan mielettömän hienoa. Resilienssiä on ollut sen verran, että aallonpohjista on noustu. Unelmia on ehditty toteuttamaan useampi, kaikki on nyt kohdillaan.







Sen sijan että pohtii sitä, mikä on ollut luetuinta, missä on reissattu, mitä tuleva vuosi matkojen osalta tietää, kannattaa miettiä näyttääkö elämä siltä miltä pitääkin. Olisitko tyytyväinen siihen, miten se on mennyt, mitä olet tehnyt jos tuonela kutsuisi heti huomenna? Onko elämä sellaista, ettei siitä tarvitse pitää lomaa. Ja jos ei, mitä sille pitäisi tehdä?


Koska juuri nyt elämä voi olla aika kaunista. La Vida es Bella.





Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?


sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Sierra Nevada - laskettelukeskus vuoristossa vain kaksi tuntia Fuengirolasta - suunnittele täydellinen laskuloma!


Parasta tässä Aurinkorannikossa ja Andaluciassa? Ehdottomasti se, että koko alue, ja sen ympäristö on täynnä ihan mielettömän hienoja paikkoja. Vaikka Fuengirolassa on talvi, päivät saattaa olla niin lämpimiä, että rannalla tarkenee melkein bikineissä suojaisassa paikassa. Ja sitten taas kahden tunnin ajomatkan päässä meidän Fuengirolan kodista on maailmanluokan laskettelukeskus Sierra Nevadan vuoristossa.

Toisin sanoen, viikonloppuna voin viettää rantalomaa yhtenä päivänä (tai patikoida mielettömissä maisemissa), ja toisena lähteä käväisemään vuoristossa laskettelemassa. Oikeasti nyt, missä muualla onnistuu? Ihan vaan, jotta tiedän, minne voi harkita muuttoa seuraavaksi.






Me päätimme lähteä joulunviettoon Sierra Nevadaan. Ja se oli aivan erinomainen päätös! Neljä päivää ensin rinteissä ja afterskissä, ja siitä vielä pari päivää lähikaupungissa Granadassa.

Sierra Nevadaan ajaa tosiaan vain noin kaksi tuntia meiltä ja samoin Malagasta. Näin joulukuussa tiet itse alppikylään, josta hissit lähtevät, eivät olleet lumen peitossa tai jäässä. Matkaan pitää kuitenkin ottaa lumiketjut, ellei autossa ole talvirenkaita, sillä niiden olemassaolo saatetaan tarkastaa. Ketjuja saa ostaa lähes kaikilta huoltoasemilta ennen varsinaista nousua vuorille.









Tie 2100 metrissä sijaitsevaan Pradollanon laskettelukeskuskylään on oikein hyvässä kunnossa. Vastaan ei osunut hurjastelijoita, mutta joillain näytti olevan haasteita ajaa tietä omalla kaistalla. Välillä se pisti vähän jännittämään. Kun nousu alkaa, maisemat ovat jo siinä vaiheessa huokailun arvoiset. Alaspäin tullessa painoin kerran kaasua noin kymmenen sekunnin ajan. Loppu laskettiin vapaalla.

Kylässä on käytännössä yksi parkkihalli, jota omalla autolla joutuu käyttämään. Neljältä yöltä maksoimme hotellin alennuksen kanssa 48 euroa.






Mistä majoitus?


Kylä ja sen palvelut ovat keskittyneet hyvin pienelle alueelle, mutta asuminen taas leviää laajalle. Useimmat huoneistot ja edullisemmat hotellit nousevat vuoren rinteeseen kylästä ylöspäin nousevan tien varrelle. Mitä ylemmäs mennään, sen vähemmän on palveluja tarjolla. Ski bus kyllä kulkee, ja joistain paikoista pääsee myös suoraan rinteeseen tai hissille.

Kyse on siis siitä, miten päivänsä haluaa suunnitella, ja kaipaako ravintoloita, kauppoja tai muuta majoituksensa lähistölle. Joka tapauksessa kannattaa selvittää missä lähin skibussipysäkki tai hissi on.







Kylän ytimessä on jonkin verrankin tarjontaa, niin hotelleissa kuin huoneistoissa. Emme ole koskaan tainneet maksaa 200 euroa /yö sen tasoisesta hotellista kuin majapaikkamme Hotel Ziryab oli. Tämän hotellin parhaat puolet olivat ehdottomasti sen runsas buffetaamiainen, ravintolan näkymät, sekä keskeinen sijainti.

Huoneet eivät kummoiset olleet, vaikkei niissä erityisesti vikaakaan ollut. Saunaa, uima-allasta tai spa'ta, tai muitakaan lisäpalveluita ei juurikaan pelihuonetta lukuun ottamatta löytynyt. Lisätään tähän siis, ettei hotelli ollut erityisen huono, mutta 200 euron hinnalla per yö on yleensä tullut yövyttyä pikkuisen paremmassa paikassa.










Yhtäkaikki, meidän valintakriteeri oli hissien ja rinteiden, sekä ravintoloiden läheisyys, sillä matkassa oli mukana tuo armas yksivuotias vauva, jonka takia molemmat aikuiset eivät vielä samaan aikaan rinteissä laske. Läpsystävaihdon piti olla jouhevaa, ja tässä asiassa hotelli ajoi asiansa paremmin kuin hyvin.

Kylän ytimestä olisi löytynyt myös mm. astetta parempi hotelli Melia, joissa on uima-altaat ja spa't, mutta jouluaikaan yhden yön hinta olisi mennyt yli kipurajan. Neljän yön yöpymisestä ei ihan kahta tonnia viitsinyt maksaa.

Mieti siis omat tarpeesi ja budjettisi - kaipaatko lähelle palveluita, pitääkö hisseille päästä heti ovelta, tai kuten meidän, päästä nopeasti vaihtamaan läpsystä rinnevuoroa?






Paljonko hissiliput maksaa, mistä niitä saa?


Hissiliput ovat vakiohintaisia, eikä niistä juurikaan alennuksia heru. Liput voi ostaa joko ns. virallisesta lipunmyyntipisteestä Pradollanon kylän ytimestä, tai hotellit tarjoavat myös lippuja respasta. Lisäksi ne saa hankittua etukäteen webistä, tai myös heidän automaateiltaan. Jos mielii infosta ostamaan niitä, niin heti aamusta saa varautua jonkinlaiseen jonottamiseen, sillä jo yhdeksän aikaan jonoa oli kymmeniä metrejä.

Hintaluokkia on neljä; eläkeläiset, aikuiset, nuoret ja juniorit. Aikuisten yhden päivän lippu on noin 40 euroa ajankohdasta riippuen, ja lapsen n. 25 euroa.

Yksi aikuisten ja yksi lasten lippu kolmelle päivälle maksoi yhteensä 198 euroa. Alle 5-vuotiaat saavat tulla 5 euron maksulla ylös rinteisiin gondolihissillä.

Katso kaikki lippuhinnat ja -vaihtoehdot täältä.











Millaista on laskeminen?


Yhteensä rinteitä on 131. Pituutta niillä löytyy yhteensä 110 km.

Pradollanon kylästä kannattaa oikeastaan lähteä aina kahdella samaan paikkaan päätyvällä gondolihissillä ylös Borreguillesin keskukseen 2690 metrin korkeuteen, josta pääsee varsinaisiin rinteisiin - tai laskea samantien alas takaisin Pradollanon kylään takaisin sinistä rinnettä.

Kuten jokaisessa laskettelupaikassa, heti aamusta rinteet ovat parhaassa kunnossa ja tyhjimmillään. Seuraavan kerran ne ovat tyhjiä myöhään iltapäivästä, mutta kunto ei ole enää yhtä hyvä. Nyt täytyy tosin mainita, että jopa iltapäivästä rinteet olivat ihan kohtuullisessa kunnossa, niinkin hyvässä, että niitä pitkin oli kiva tulla alas - etenkin korkeammalla olevat, pääosin punaiset rinteet joilla oli huomattavasti väljempää.






Noin kello 10.30 asti eturinteissä saa lasketella varjossa, ennen kuin aurinko nousee niiden ylle lämmittämään sekä laskijaa, että rinteitä.

Borreguilesin eturinteet ovat suurin osa sinisiä ja vihreitä, joskin siniset ovat astetta vaativammat joissain kohti kuin mihin ehkä Lapinlaskijat ovat tottuneet. Ja pitkiäkin ovat, penteleet. Täytyy sanoa, että koska viime vuosina laskut ovat jääneet talvella yhteen viikkoon melkeinpä, meinasi jalat hapottaa 2,5 km rinteessä aika nopeasti parin laskun jälkeen.

Miika otti useamman lapsettoman vuoron, ja lähti taaemmille, punaisille rinteille laskemaan - myös olympiareitin. Vielä iltapäivästä hän onnistui löytämään rinteen, jossa oli jälkien perusteella päivän toinen laskija. Huolimatta siis siitä, että koko vuoristokylä ja eturinteet olivat joulunaikaan täynnä laskijoita.








Tästä voisi melkeinpä vetää johtopäätöksen, että paremmille laskijoille löytyy tilaa ja puuteria koko päiväksi punaisista rinteistä. Ja punaisiin rinteisiin kannattaa sitten mennä oikeasti vain jos osaa laskea.

Bella, joka normaalisti esimerkiksi Rukalla tulee alas jopa mustaksi luokitellun rinteen kanssamme, jänisti jopa sinisissä. Riippuen siis siihen, mihin sinä (tai lapsesi), on tottunut, hyviä laskuja todennäköisesti löytyy.






Mainittakoon, että kylässä lumitilanne oli heikonlainen vielä joulukuussa, mutta hiihto-ope kertoi hississä, että paras aika on tammikuun puolesta välistä maaliskuun puoleen väliin. Silloin lunta kuulemma tupruttaa.

Se on varmaan pakko käydä päiväreissulla testaamassa tämäkin asia todeksi.

Katso Sierra Nevadan rinnekartta täältä.


Mistä varusteet?


Rompevuokraajia löytyy kylästä yllin kyllin. Oikeastaan on kyse lähinnä siitä, millaiset kamat tarvitset. Voi olla, että kannattaa tiedustella etukäteen jos kaipaat erityisiä kamoja, ja ollaan high-seasonina liikkeellä.

Aika tuhannen varmasti sukset tai laudan saa alleen aina.






Satuimme bongaamaan fb-fiidistä Grouponin tarjouksen, jolla saimme yhdelle henkilölle kolmeksi päiväksi kamat lainaan 39 eurolla. Espanjan Grouponista voi siis katsoa tarjouksia. Joskus sieltä ilmeisesti voi löytää myös hotelleja tai hotelli+hissiliput -paketteja.


Entäpä lasketteluvaatteet? Meillähän ei mitään laskettelupukuja täällä mukana ole. Minä laitoin Fjällrävenin vaellustrikoiden alle sukkahousut, merinovillaisen paidan ja kevytuntuvatakin - ja välillä tuli ihan kunnon hiki. Miikalla oli softshell-housut ja kevytuntsikka, sekä tekninen aluskerrasto. Nyt joulukuussa ei enemmälle ollut tarve. Lämpöä oli parhaimmillaan +15 astetta.

Näkyipä ylärinteillä parikin kundia, jotka olivat laittaneet sukset parkkiin rinteen reunalle ja ottivat aurinkoa ilman paitaa.





Mitä tekee porukkaan kuuluvat ei-laskijat?


Pradollanon kylä on aika nopeasti katsottu. Siellä on enimmäkseen varusteisiin ja suksiin erikoistuneita liikkeitä ja ravintoloita.

Vinccin ja Melian spa't tarjoavat hemmottelua sitä kaipaaville.

Kylän lähellä rinteessä on erityisesti yli 6-vuotiaille lapsille suunnattu lumimaa, jossa voi laskea kelkalla, pulkalla tai kokeilla lasten snowmobilea.

Aikuisille löytyy kaunista luontoa ja luontopolkua, mutta parasta ehkä on pelkkä hengailua aurinkoisella terassilla rosélasi kädessä.






Vaihtoehtoisesti voi tehdä pienen reissun n. 40 minuutin ajomatkan päähän Granadaan ja vaikka sen ihanaan Albaicinin kaupunginossan (tästä myöhemmin lisää blogissa!), tai siellä sijaitsevaan Alhambran upeaan linnaan. Varaa viimeeksi mainittuun liput ajoissa, jo viikkoja etukäteen!


Ruokasuosituksia?



Kylässä on tarjontaa yllin kyllin kaikkea erilaista. Ensimmäisenä iltana osuttiin vain nopeasti hotellista melkeinpä lähimpään ravintolaan. Tilasin lasagna Bolognesen gluteenittomana. Kovasti ilahduin listasta, jossa erikseen oli Menu Celiac.

Eteeni kannettiin tämä. Ja siitä veloitettiin 11,80 €. Samaan paikkaan emme enää menneet.





Sen sijan yhtä lailla hotellin lähellä toiseen suuntaan löytyi Morgan, jonka afterskimaisemat ovat varmasti kylän parhaat, eikä heidän vino rosadossa ja Morgan-salaatissa ollut mitään väärää. Päinvastoin, siinä lepakkotuolissa auringossa laskupäivän jälkeen nämä maistuivat erinomaisesti!









Lisäksi koettiin lähes kyynelten suolaama onnenhetki La Fondue de Noa -ravintolassa, jossa vedettiin - yllättävää kyllä - aivan järjettömän hyvää fondueta! Kannattaa tilata se versio, missä on cavaa mukana juustossa, ja extrana tähän Jambon Ibericoa juustoon dipattavaksi!

Jälkiruoaksi tietysti suklaafondueta hedelmillä ja karkeilla.










Siinä minä istuin, onnellisena päivän auringosta, laskuista, lumesta, tästä lomasta ja perheestä ja mietin, että tämä on varmaan se hetki, kun elämä tuntuu aika täydelliseltä.

Et voi käydä Sierra Nevadassa, ja jättää tätä väliin. Muistakin.





Muutenhan kannattaa luonnollisesti heti laskujen jälkeen Borreguilessa valita mikä tahansa ravintola, hakea olut tai ron con cola, ja nauttia laskujen jälkeisestä fiiliksestä. Erityisen rajuja bileitä en nähnyt missään vaiheessa, mutta mukavaa hengailua kylläkin.










Meidän Sierra Nevadan loma oli kertakaikkisen onnistunut ja loistava. Oikeastaan hingun sinne jo takaisin, ellei muuta niin päivälaskureissulle. Ihan halpaa lystiähän tämä ei ole, mutta toisaalta, ei ole laskettelu juurikaan koskaan.

Tässä on melkeinpä parasta se, että pystyy yhdistämään vaikkapa Aurinkorannikon rantoja, laskettelua Sierra Nevadassa ja huikean hienoa historiallista kaupunkilomaa esimerkiksi Granadassa samaan pakettiin ja helpollakin vielä. Lennot Malagaan ja sieltä eteenpäin puolentoista-kahden tunnin päähän.


Mikset lähtisi?


Sierra Nevadan virallisille sivuille pääset täältä










Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?