tiistai 29. toukokuuta 2018

Rääkätty, väsynyt ja nälkäinen - Amazing Keski-Suomi oli mahtava!


*kaupallinen yhteistyö*


Asioita joita ei pitäisi koskaan luvata:

1) lähteä kisoihin, joista ei tiedä mitään

2) lähteä kisoihin, joista ei tiedä mitään kun on ensiksi kärsinyt kamalasta pahoinvoinnista koko raskauden ja sitten nukkunut heikommin noin vuoden paitsi sen takia, mutta myös koska vauva

3) lähteä kisoihin, joista ei tiedä mitään kun on ensiksi kärsinyt kamalasta pahoinvoinnista koko raskauden ja sitten nukkunut heikommin noin vuoden paitsi sen takia, mutta myös koska vauva, ja vielä juurikaan treenaamatta ja vieläpä kaikista suulaimpien matkabloggaajakollegoiden kanssa


Teinkö tämän kaiken? No tietysti!






Vuorokauden kestävä Amazing Keski-Suomi -kisa oli ihan puhdasta kultaa monella tapaa.

Se oli kuin maraton, jossa koeteltiin kestävyyttä, erityisesti joukkueen kesken. Ylpeänä voin kertoa sijoituksesta, että emme käyneet toistemme kurkkuihin kiinni kertaakaan, ja huudettiinkin toisillemme ihan vaan vähäsen! Amazing Keski-Suomen live- ja studiolähetysten mainion juontajan Mikko Kallion sanoin, emme olleet ehkä kisan paras, mutta viihdearvoltaan ehdottomasti voittaja.





Kisa aloitettiin Perttulan tilalta, emmekä tienneet montako rasteja tulisi olemaan, tai kuinka paljon joutuisimme vuorokaudessa ajamaan. Kävi ilmi, että rasteja oli 16 ja ajoimme yli 500 kilometriä ympäri Keski-Suomen kuntia biokaasuautoilla.

Tuolla ihan alimpana olen luetellut kaikki rastipaikat.

Jokainen niistä on tutustumisen arvoinen. Kirjoittelen kuitenkin tähän alle kolmesta mielestäni parhaasta. En myöskään päässyt itse tekemään kaikkea, sillä joillain pisteillä joukkue jaettiin kahtia, tai vain yksi meistä suoritti jonkin tehtävän.







Hyvän kokonaiskatsauksen tapahtumaan saa joukkuetoverini Saanan blogipostauksessa kisasta, jossa myös liuta kesken kisaa tehtyjä livevideoita.

1. Kapeenkoski, ruokaa ja koskikelkkailua


Pojat (eli Lanttimatkojen Antti ja Kohteena mailman Rami) laitettiin kokkaamaan meille ruokaa, ja me mimmit (minun lisäkseni Live now, dream laterin Saana) lähdimme testaamaan koskikelkkailua. Tai itseasiassa vain Saana, minä olin apuri ja kuvaaja.






Kapeenkoski on hieno paikka ihan jo miljööltään. Vanhoja puutaloja, rantaa, varjoisaa nurmialuetta. Potkimme ensin kickbikella lähtöpaikalle jonka jälkeen Saana otti käteensä kelkan, hyppäsi veteen, ja minä lähdin Ylen toimittajan kanssa veneeseen.

Saanan koskikelkkailu näytti superhauskalta. Itse sain mennä kosken veneessä ja sekin oli ihan huisin hauskaa!


Tänne kannattaa tulla ihan vaan koskikelkkailunkin takia! 









Kuulemma ainoa paikka Suomessa missä sitä tehdään. Ja ruoka, se oli eri hyvää. Söin kolme poikien tekemää lettua, eli jossain nekin tällä rastilla onnistui! En jaksanut syödä seuraavan pisteen sirkkoja kovinkaan paljon, mutta onneksi meidän sankari-Antti söikin sitten tupla-annoksen.







Tämä oli myös se piste, jossa pojat kämmäsi villiruoan makutunnistuksen, ja muiden nukkuessa sisätiloissa kisayön, me nukuimme yömme Tentsilessä. Ei se niin huono ollut, aika mukava itseasiassa, mutta olishan sitä voinut sisätiloissakin vähän paremmin saada unta kilpailua varten, erityisesti kun eräät mölysivät läheisessä poreammeessa ja vihdoin telttautuessaan viereisiin telttoihin...


2. Kalastusrasti, Koskenpirtti, Jämsä


Illallista pääsimme syömään tunnelmalliseen Koskenpirttiin ensimmäisen päivän jälkeen. Paikassa oli jopa erikoisoluita, joten vetäisin huiviini yhden gluteenittoman ginger beerin. Pisteet tästä Koskenpirtille!






Nukuimme ja saunoimme upean Koskenpirtin tiluksilla, Koskenhovin lomataloilla. reilu 10 km ajomatkan päässä. Taivaalla loisti kuu Suomen lähes yöttömässä yössä.







Sitten Tentsileyön jälkeen saavuimme Koskenpirtin herkkupöytään aamiaiselle. Vieressä haukkuvat huskyt ennustivat rastia.

Ihan ensimmäisen puimme Saanan päälle arktisen kelluntapuvun ja heitimme hänet veteen. Ilmeisen vaikeaa puvussa oli liikkua ja kun Saana vihdoin saavutti vedessä kauempana olevan ponttoonilaiturin, piti sen kyljestä avata avaimella tumpelokäsineillä lukko, ja tuoda katiska neljällä kalalla rantaan.













Rantaan tullessa kaloja oli vain kaksi (joista joku arveli Retkipaikan joukkueen Susi-Jussin päästäneen pari meidän katiskasta irti), jotka Antti juoksi ämpäriin. Koska kaksi kalaa puuttui, Rami sai juosta curlingkiveä kantaen pari kierrosta lipputangon ympäri. Hyvin näytti menevän pienestä kohmelosta ja lyhyistä yöunista huolimatta!


Tämän jälkeen minä valjastin huskymme Foxin, ja tehtävä oltiin suoritettu.






Vesiaktiviteetit on aina hauskoja. Lisäksi yöpymistilat olivat ihanat - Tentsile mukaanlukien, ja ruoka- ja juomatarjoilu erinomaista! Ei muistella Antin veteen tippuneita akkuja kun mies raahasi Saanaa rantaan, niin kaikilla säilyy hyvä mieli tästä rastista.

3. Leivonmäen kansallispuisto


Kansallispuistomaisemat pettävät harvoin.

Lisäksi sellainen rasti, jossa Ramin ja Antin on pakko olla edes 10 minuuttia hiljaa, ei voi olla huono.








Leivonmäen kansallispuiston ensimmäisella rastilla oli tarkoitus hiljentyä. Täydessä hiljaisuudessa kävelimmekin ensin kodalle, jossa piirsimme fiiliksiä paperille itse kukin ylhäisessä yksinäisyydessä. Se on muuten aina yhtä jännä huomata kuinka paljon luonto rauhoittaa lyhyessäkin ajassa.

Patikoimme takaisin lähtöpisteelle, jonka jälkeen sai taas puhua, ja ekstratehtävänä lähdimme lintutornille suorittamaan seuraavaa tehtävää.


Upeita, upeita maisemia.


Useimmat joukkueista juoksi tornille mennen tullen, mutta kisa oli niin lopuillaan, ettemme jaksaneet pitää enää kiirettä, vaan nautimme kansallispuiston annista edes sen pienen hetken.






Muilla rasteilla kiipesimme Petäjäveden kirkon kellotorniin, vedimme kirkkokierroksen videolle, meloimme, söimme sirkkoja, leivoimme leipiä, juoksimme silloilla, kannoimme saunakiviä juosten, arvailimme miltä näyttää rukiin siemenet, otimme kuvia vanhoista junista, ajoimme resinalla, hajotimme läskipyöriä metsässä ja juoksimme sitten sen takia takaisin rastille, opimme tankkaamaan biokaasua, lankutimme, nostimme kahvakuulia, kyykkäsimme, ajoimme autolla IHAN liian kovaa, maistelimme juustoja, lauloimme oodeja luontopoluille, ajoimme laatikkopyörillä ja ihan vaan nautimme maisemista.

Vaikka saavuimmekin kunniakkaasti maaliin jumboina, ei se harmittanut. Siis ihan kauheasti. Olen jo antanut joukkuetovereilleni anteeksi tämän kamalan kohtalon, joka tietysti pääasiassa johtui muista, eikä minusta.


Voisin lähteä samassa seurassa uudelleenkin.









Entä parasta kisassa?

Ehdottomasti muihin tutustuminen, uusien Suomikohteiden laittaminen kartalle itselleen ja teille kaikille muillekin ja tietysti koko, hela seikkailu. Katsokaa tuo aiemmin linkkaamani Saanan postaus. Siellä on kokonaisvaltaiset tunnelmat kisasta. Ja katsokaa ihan viimeinenkin video loppukommenttiin asti.


Seurasitteko muuten fb-livelähetyksiä sivultamme Amazing Keski-Suomi -kisasta? Ei niitä jatkuvasti ehtinyt tehdä tuon 24 tunnin aikana kun kisa oli, mutta aina välillä siirtymillä ja hengähdystauoilla. Tai vaikka melkein keskiyöllä kun kaikki muut joukkueesta vetivät vinettoa porealtaassa ilman huolen häivää aamulla koittavasta kisapäivästä ja valmiiksi vähiin jäävistä yöunista.

Aamuselta kömmin sitten ulos Tentsilestäni freesinä neljän tunnin unien jälkeen, ja katsoin miten joukkuetoverini hönkäilivät muutakin kuin ihan raitista ilmaa suustaan. :)







Kisan jälkeen seuraavat kaksi päivää huomasin olevani jatkuvasti nälkäinen. Lihaksiin sattui pitkästä aikaa kunnolla kun tuli ihan juostuakin. Ja vähäiset yöunet lurppasivat silmää. Rääkätty väsynyt ja nälkäinen.


Lähtisinkö uudestaan? No todellakin!



Muut joukkueet kisassa olivat Retkipaikka, Minna Jakosuon oma Keski-Suomen haastejengi, Mansikkapilven joukkue, sekä matkabloggajakollegan Hetamentariesin sekajoukkue. Ja tuossa järjestyksessä tultiin myös maaliin. Hetat ohittivat meidät viimeisellä rastilla liikuntapaikalla, samperi soikoon.

Mutta lämmin kiitos niin omalle joukkueelle kuin kanssakilpailijoillekin! Retkipaikka oli voittonsa ansainnut.


Hauskaa oli, ja sehän oli tärkein juttu, sanoo jumbosijalainen. ;)







Kaikki rastit:



Lähtö:  Perttulan tila, Leppävesi, Laukaa
Arvaa vanhojen tavaroiden käyttötarkoitus. Lähtöjärjestys määräytyi tästä.

Rasti  1:  Metener Biokaasuasema, Leppävesi,  Laukaa
Löydä itsellesi kisa-auto ja tankkaa se lehmänlannalla.

Rasti  2:  Suolahden Wanha Asema Suolahti, Äänekoski
Laita puolet joukkueesta resinaan ja älytehtävälle, ja toiset kaksi vanhaan junaan puettuna entisajan konduktööriksi. Antti oli elementissään.

Rasti  3:  Kapeenkoski, Äänekoski 
Kokkailua ja koskikelkkailua. Kts. ylempää.

Rasti  4:  Tarvaala  Biotalouskampus, Saarijärvi
Arvailtiin miltä rukiin siemen näyttää, otettiin rankkukierros lankkusuksilla Ramin kanssa, leivottiin leipiä ja syötiin sirkkoja ja matoja.

Rasti  5:  Petäjäveden vanha kirkko  ja Wanhan witosen melontareittiKumpusen  tila   
Noustiin petäjäveden kirkon torniin, tehtiin videoesittely kirkosta, ja puolet meloi Kumpusen tilalle.

Yötauko  ja  majoitus:  Kievari Rantapirtti ja Koskenpään mökit, Jämsä


Rasti  6:  Kalastusrasti  Kievari Rantapirtti  Koskenpää, Jämsä 
Saana kelluntapukuun hakemaan kaloja, Ramin rankkukierrokset curlingkivellä ja huskyn valjastaminen.

Rasti  7:  Toijalanranta ja Gradia Jämsä, Jämsänkoski, Jämsä
Pojat pilkkoivat puita ja jousiampuivat meidät kärkeen, minä ja Saana ajoimme ensin vähän harhaan ja bonuksena takapyörä irtosi keskellä metsää. Käytiin villi-ihmisen luona valamassa savimalja, Saana pyöräili takaisin, minä polkujuoksin. Lähdimme rastilta viimeisenä.

Rasti  8:  Keski-Suomi menu,  Jämsänkosken Vanha Mylly, Jämsä
Keksittiin erinomainen menu juomasuosituksineen!

Rasti  9:  Saunakylä, Jämsä 
Arvailtiin mikä mökki on mikäkin, kannettiin saunakiviä, ja kannettiin vettä järvestä.

Rasti  10:  Kärkisten  salmen  silta, Jyväskylä
Juostiin keskelle siltaa tekemään päättelytehtävä ja ottamaan ryhmäselfie.

Rasti  11:  Joutsan Ekokaasuasema, Joutsa
Tankattiin biokaasua.

Rasti  12:  Jukolan Juusto ja Villiyrtit, Leivonmäki 
Saatiin maistaa tosi hyviä juustoja ja tunnistaa villiyrttejä. Antti osti mukaan juustoa, joka suli ihan löllöksi auton takaikkunalla.

Rasti  13:  Amazing  Staffille haasteita Jukolan Juustossa
Saivat kirjoittaa oodin Keski-Suomelle ja lausua sen suorassa fb-lähetyksessä.

Rasti  14:  Leivonmäen kansallispuisto
Ramin ja Antin piti olla 10 minuuttia hiljaa. Ihme, että onnistui.

Rasti  15:  Naissaari  ja  Kanavuoren luontopolku
Lauloin oodin Kanavuorelle.

Rasti  16:  Jyväskylän  sataman  ulkoliikuntapaikkalastipyörät  ja  Alvar Aalto-museo  
Antti nosti kahvakuulia, minä lankutin, Rami askelsi ja Saana teki pitkää kyykkyä. Rami kuskasi Anttia lastipyörällä, minä ja Saana juostiin. Oltiin silti nopeampia. Haettiin pari faktaa Alvarista museosta.


Maali:  Lounaispuisto
Oltiin tietysti kaikkien lemppareita vaikka vikana tultiinkin maaliin.


Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Apua! Amazing Keski-Suomi tulee! 10 kysymystä mitä siitä ajattelen


Kuulkaa, tällä viikolla se on! Ai mikä niin? No 24 tuntia kestävä Amazing Keski-Suomi -kisa, jonne olen lähdössä yhdessä Kohteena Maailma -blogin Ramin, Lanttimatkojen Antin ja Live now, dream later -blogin Saanan kanssa. Meille on annettu varustelista, joka pitää olla mukana, ja muuta emme sitten tiedäkään.

Päätettiin Saanan kanssa vähän haastella toisiamme koskien tätä kisaa. Että mitkä fiilikset ja tunnelmat, ja millä strategialla mennään. Meillähän on Saanan ja Lanttimatkojen Lotan kanssa historiaa takana muun muassa Muoniosta ja aktiviteeteista siellä.





Mutta here you go, 10 kysymystä ja vastausta.



1. Mikä on paras muistosi Keski-Suomesta? Jos et ole koskaan käynyt Keski-Suomessa, keksi sellainen.

En ole ihan satavarma että mikä lasketaan keski-Suomeen ja mikä ei (koska mitäpä helsinkiläinen mistään mitään tietäisi, kaikki on varmasti nähneet tämän kartan?).

Mutta ainakin Jyväskylästä on tosi hauskat muistot eräältäkin jääurheilun harrasteleiriltä. Tai siis tavallaan. Siellä oli tapana tehdä jäyniä toisille, ja löysinkin omat alapääsuojani hotellihuoneen ovesta, eräänkin Anun laittamana. Sen oli löytäneet myös monet muut, ja sain kuulla siitä kerran jos toisenkin. Tietysti se oltiin kyltitetty nimelläni.

Yhden kaverin luistimista oltiin otettu narut pois ja laitettu väärin päin takaisin. Se on kiva huomata se, just kun pitäisi mennä jäälle.

Vähän kyllä töökeetä sanon minä.

Ja sitten meidän suorituksia videoitiin siellä. Kävi ilmi, että jostain syystä kieleni elää ihan omaa elämää, ja luistellessa se hypähtää suusta ulos ja alkaa vispata puolelta toiselle. Olen siitä lähtien yrittänyt pitää kielen keskellä suuta.






2. Mikä sai sinut lähtemään mukaan Amazing Keski-Suomi -kisaan?

Jaa-a, kuulkaa, sitä ihmettelen just nyt itsekin!

Erityisesti näin pienen vauvelin mutsina, ja en ihan niin täysiä yöunia aina nukkuvana en edes tiedä, miten selviän hereillä 24h. Että morjes vaan. Mutta lähtökohtaisestihan olen aina valmis juuri tällaisiin itsensä haastamisiin, että varmaan just se.


3. Mitkä 3 korvaamatonta ominaisuutta tuot mukanasi kisaan?

Peräänantamattomuuden, can do -asenteen, ja sarkastisen huumorin, joka ihan varmasti on tarpeen yön pimeinä tunteina.







4. Kerroit pakkaavasi mukaan Leathermanin. Mitä aiot sillä tehdä?

No kun tietäisi mitä siellä pitää tehdä! Mutta sillähän voi tehdä ihan mitä vaan! Ellei muuta niin avata viinipullon tai tonnikalapurkin. Jos joku väline, niin Leatherman on sellanen McGyver -tykki. Aina kannattaa kysyä "what would McGyver do?".


5. Mitkä 3 lausetta tulet 99 % varmuudella toteamaan Amazing Keski-Suomi -kisan aikana?


Voi v***u.
Voi saa***a.
Tästä on hyvä jatkaa.


6. Millaista tehtävää et ikimaailmassa suostuisi suorittamaan?

En. Koske. Käärmeisiin.


7. Kuvaile itseäsi joukkuepelurina viidellä sanalla.

Jengin maalivahti, se joka pelastaa.






8. Mainitse yksi asia, mikä tulee takuulla ajamaan sinut raivon partaalle 24-tuntisen kisan aikana.

Olen aika satavarma että Kohteena maailman Rami ja sen jutut. :D


9. Mihin joukkueesi joutuisi ilman sinua?

Perikatoon ja viimeiselle sijalle!


10. Miksi voimme olla varmoja, että Kohteena LanttiKuumeUnelma voittaa Amazing Keski-Suomi -kisan?

Meillä on asenne, aivot ja lihakset. Mikä VOISI mennä vikaan?








Seuraa Amazing Keski-Suomi -lähetystä:

perjantaina 18.5. klo 15.00–16.00 ja 18.30–20.30
sekä
lauantaina 19.5. klo 11.00–13.00 ja 15.30–18.00 täältä


Tämän lisäksi meidän mainio Kohteena LanttiKuumeUnelma -tiimi tekee lähetyksiä omalle fb-sivulleen suoraan kilpailusta ja minä laaitan tietysti meidän omiin kanaviin! Käy tykkään niin pysyt mukana meidän varmasti todella fiksuissa tekemisissä.

Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?



*osallistumme kisaan yhteistyössä Amazing Keski-Suomen kanssa*

lauantai 12. toukokuuta 2018

Ei vaaleanpunaista hattaraa, vaan käytännön tarina äidistä matkalla


Olisi muuten ollut ihan hitsin helppoa kirjoittaa tänä vuonna sellaista vaaleanpunaista hattaraa äidiksi tulemisesta toistamiseen näin äitienpäivän kunniaksi. Suurin matka elämässäni koskaan. Matka todellakin tuntemattomaan. Ja onhan se, suurta ja mahtavaa, ihan yhtä ihanaa kuin ekallakin kerralla. Sitä voisi nuuhkutella vauvaansa ikuisesti, katsella sen ilmeitä ja hymyjä vaikka ihan koko päivän. Omaan vauvaansa on ihan läpeensä rakastunut.





Ja onhan tässä opittu yhtä jos toista toisen muksun kanssa. Erityisesti riittämättömyyttä kun ei tunnu aika ja kädet ja pää riittävän koskaan kaikkeen siihen mitä nämä kaksi hurmaavaa tytärtä tarvitsisi. Olen lukenut tämän ihan normaaliksi kahden lapsen vanhempana oloksi.

Että vähän tässä nyt sitten kuitenkin tulee lässytettyä tästä matkasta äidiksi toistamiseen.

Mutta näin äitienpäivän kunniaksi ajattelin ilahduttaa teitä pienellä kuvasarjalla.

Kävi nimittäin niin, että kun äsken lensimme kotiin Kroatiasta, minä huolehdin pääsääntöisesti kuopuksen tarpeista ja Miika esikoisen. Ja koska siinä koneessa vauva sylissä ei paljoa juhlita tekemisellä tai rentoutumisella, otin ihan aimo määrän selfieitä beebiksen kanssa.

Jälkikäteen tajusin, että olin dokumentoinut lähestulkoon kokonaisen lennon, ja sen miten se meni, vaikkakin hieman huonolaatuisena kiitos puhelimen kameran.


Tällaista on olla äitinä matkalla, sellaisen 4-kuisen nyytin äitinä:


"Jaahas, nyt siis otan tietysti päikkärit juuri ennen lähtöä, niin jaksan sitten riehua koko lennon ajan!"





"Mmmmikäs tää hauska juttu on? Siis näistä kuuluu jotain, ja sitten en kuule lainkaan tota järkyttävän kovaa meteliä. Mutta mitä tää sairaan hyvä musa oikein on?! Älä sano, Abba?"




"Ööh, tuli hiljaista. Siis miksei se musa soi. Mutsi tee jotain."





"Oijoi, jännää, nyt se musa siis taas alkoi!"



"Hei chill vaan, mä otin ne päikkärit, ja tää menee just hyvin! Kohta mun on ehkä pakko päästä joraa!"



"Heeeiiii dude, ootko kuullut tällasista jutuista? Näistä kuuluu siis musaa! Pyydäppä että sunkin mutsis hommaa sulle tällaset!"



"Dude, OMAT, ja SUN mutsilta. Anna ne takasin!"




"Noniin, nyt kun asia on selvitetty niin otan pienet päikkärit tässä."



"Onneksi se ei sentään TAAS ota skumppaa. Mutta nauttikoot nyt hetken kokiksestaan."



"Jeee! Eiköhän tää nukkuminen ollut nyt tässä. Mitäs me seuraavaksi keksitään?"



"Mutsiii, HEI MUTSIII, mä olen TÄÄLLÄ. En siellä kamerassa."



"Siistiä, siis täällä on ikkunat! Onpa hienot maisemat!"



"...mutta mitä toi kamera tekee täällä taas?"



"Heiiii, me lennetään!" (ei tietoa miten tämä kuva on puhelimeen joutunut)



"Onkohan toi lelu nyt ihan vähän liian lähellä naamaa kuule. Katsos nyt tännepäin. Äiti, nyt oikeesti."



"Majito. Kyllä maistuu täällä korkeuksissa."



"Jeeee, tossa on se tosi hauska iskämies! Fantsua, että se tuli moikkaamaan!"



"Tolla tyypillä on siis aina niin parhaat jutut!"



"Hyjj. Mitä se mulle nyt syöttää. Ja minne se iskä meni?"



"Jahas, se taitaa olla sitten laskeutumisen paikka kun mutsi tuntuu vähän jännittyneeltä. Mutta kyllä minulle majito kelepaa. Hei kapteeni, älä läikytä!"



"Ja hei PIKKUSEN nyt vähemmän noita pomppuja, kiitos!"



"Noniin, noniin, sitten ollaankin maan kamaralla. Äitiä tais ihan oikeesti pelottaa."




"Onpas tosi kirkasta. Aah, raitista ilmaa, vihdoin! Alkoi noi omat pierut haista vähän omaankin nenään."



"Mikäs TÄÄ vempele nyt sitten on? Ja miksi toi kamera on TAAS tossa?"




"Nyt taitaa olla sellasia hommia tiedossa, että parempi ottaa vaan torkut ettei iske pahasti välilevyyn toi laukkujen nostelu."



"...eikä mulla taida burgerinälkäkään olla. Annetaan niiden nyt syödä rauhassa edes tämä kerta. Ehtiihän sitä kohta kotona vedellä soseita naamariin ja rellestää koko yön. Olihan tää nyt kuitenkin aika jännä päivä."




Ihan hirveän kamalaa se ei ole matkustaa kahden kanssa. Mutta hetki menee vissiin, ennen kuin lennot on taas ihanan rauhallisia, ja voin keskittyä vaikka lukemaan vain kirjaa, tai kuntelemaan, noh, vaikka sitten Abbaa.


Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?