tiistai 26. heinäkuuta 2016

Vadelmakesä ja rinkkarumba


Kaksi litraa mansikoita hujahtaa alas
15 minuutissa helposti. Koko kesän olen
 syönyt niitä hulluna, ottanut joka
päivä takaisin viime vuoden
menetetyn marjakesän.



Meillä on loma alkanut muutenkin enemmän kuin hyvin. Vajaa puolet siitä on mennyt kuin varkain. Eikös lomat aina tuppaa niin tekemään? Sen aina aloittaa ja miettii mitä kaikkea sitä ehtiikään tehdä, ja yhtäkkiä huomaa että päivät ovat vain valuneet jonnekin.






Oikeastaan päätimmekin kyllä ottaa tämän kesän ihan rennosti. Siksi ihmettelenkin miksi löydän itseni pakkaamasta ja purkamasta rinkkaa jatkuvasti vähän eri paikoista - asia mitä vannoin etten halua tehdä "enää koskaan" kun palasimme kotiin viime lokakuussa maailmaa kiertävältä radalta. Muistot eivät ole rinkkarumban osalta vielä kultautuneet tarpeeksi.


Jokin kuitenkin ajaa hankkimaan lisää kauniita muistoja. Erityisen rakkaaksi kesänviettopaikaksi meille on vuosien myötä muodostunut Puumalan iso-mummola, jossa 100-vuotias Elsa pitää torppaa pystyssä ja käy heti jäiden lähdettyä rantasaunallaan uimassa. Tänä vuonna se taisi olla pääsiäisenä.







Minä viihdyn vedessä vasta kun se on niin lämmintä kuin männä viikolla on ollut, noin +25. Mummo aina nauraa vilukissan varpailleni. Minä nauran mummon kanssa.






Puumalan metsät ja ryteiköt ovat antaneet parastaan kesävajakille. Vadelmaa on niin paljon että harmittaa lähteä ämpärit notkuen pois metsästä ja jättää vielä jättimäärä sinne jäljelle. Keski-ikä ei näemmä lähesty yksin vaan ämpäreiden ja marjametsän kanssa.





 Rauhoittuminen ennen jälkimmäisen lomapuolikkaan vaelluskokemuksia on tehnyt terää. Tänään me lähdemme ystävien kanssa kiertämään Isoa Karhunkierrosta.

Sen jälkeen seuraa vielä karhujen katselua, raftingia ja siitä vielä eteenpäin tunturiseikkailua Lapissa. Pohjoisesta Suomesta tulevat tämän kesän lomabloggaukset. Vaellusta, suppailua, melomista, koskenlaskua, karhuja vähän luksustelttailuakin.


 Onhan se jotenkin nurinkurista
 että olemme menneet maailman ympäri,
 muttei nähty kaikkea kaunista Suomesta.



Ehkä se on sittenkin sen kaiken rinkkarumban arvoista. Onhan?






Facebookissa ja Instagramissa pääsette todennäköisesti seuraamaan enempi vähempi livenä meidän Karhunkierroksen menestystä ja tunnelmia. Ja jos ette siellä jaksa olla kuulolla, kyllähän ne jutut tänne blogiinkin myöhemmin tulevat. :)

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Uskomaton iltapäivätee Berliinissä


Minä en niin shoppailemisesta välitä. Pyrin ostamaan lähinnä tavaroita joita tarvitsen, en huvin vuoksi tai ostamisen takia. Säästyy pitkä penni kaikenlaiseen muuhun, muun muassa matkustamiseen.

Palveluihin laitan rahaa sen sijan aika surutta, joten kun matkaseuralaiseni Berliinissä halusivat lähteä shoppailemaan, minä päätin panostaa itseeni 40 € ja mennä nauttimaan iltapäiväteestä hotellimme Ritz-Carltonin alakerran teeloungeen.

Se osoittautuukin aivan loistovalinnaksi.





Olen päivän ainoa iltapäiväteen asiakas, joten teemestarilla on paljon aikaa vain minulle. Teehetkeni olen varannut etukäteen ja ilmoittanut tarvitsevani gluteenittoman setin - se vähän jännittää. Onko se taas vain kalpea varjo normiversiosta, tuodaanko eteeni joku "ihan kiva" yritelmä, kuten monasti tapahtuu?


Yleensä iltapäiväteehen kuuluu yksi tai maksimissaan kaksi teetä. Koska olen päivän ainoa teeasiakas, saan valita useamman. Teemestarilla on valikoimissaan 60+ erilaista teelajiketta ranskalaisen gourmetbrändin Mariage Fréresin valikoimista. Jokainen tee käydään paikan päällä plantaaseilla valikoimassa jotta laatu on taattu.

Teemestari selvittää ensin mieltymyksiäni ja antaa sen perusteella haisteltavaksi vaihtoehtoja.

"Ei, liian tumma tuoksu. Ottaisin jotain vähemmän kirpeää. Tämä on hyvä, onko jotain freesimpää versiota tästä? Täydellistä, tämän haluan!"








Ihan alkujaan päätämme keskittyä vihreisiin ja valkoisiin teelaatuihin. Musta tee ei kuulu mieltymyksiini. Tuoksut ovat toinen toistaan parempia, ja iloitsen siitä miten hyvin teemestari minua lukeekaan. Makeahko kirsikkainen valkoinen tee, hieman appelsiinivivahteinen vihreä ja yllätyksenä Gyokuru -niminen tee, jonka tuoksu on jotenkin kepeä mutta pyöreä. Lisäksi hän ylipuhuu minut maistamaan Lotus Blancsia, jonka mausta ja tuoksusta on itse hämmästynyt aikoinaan.

En olisi ensimmäisenä valinnut tätä itse, mutta annan sille mahdollisuuden teemestarin suosituksesta.







Kohtapuolin teelistani on valmis. Teemestari tekee tästä vielä optimaalisen järjestyksen missä järjestyksessä ne kannattaa maistaa.


Pyhä jysäys mitkä tarjoilut!


En ole uskoa silmiäni kun eteeni kannetaan kolmikerroksinen tarjoiluastia. Voi pyhä jysäys minkälainen määrä herkkuja! Gluteenittomia! Vain minulle! Eipä tienneet tytöt mitä missasivat kun lähtivät kuluttamaan rahaa kaupoille tämän sijan.

Jo tässä vaiheessa olen täysin vakuuttunut siitä että 40 euron panostus tähän oli kannattava.






Ylimmältä lautaselta löydän perinteiset teekeksit. Niiden kanssa on ehkä parasta koskaan maistamaani mansikkahilloa ja kermaista levitettä.

Keskimmäisellä hyllyllä on pienet suolaiset naposteltavat, lohta, tartaria, pieni sandwich ja tomaatti-mozzarella -salaattin. Alimmalla hyllyllä on viisi(!) erilaista jälkiruokaa! Ja minä kun huolin siitä tuleeko tästä vatsa täyteen.

Syötävää on.









Mitä pidemmälle maisteltavissani pääsen, sitä selvemmäksi käy ettei tässä olla panostettu pelkkään määrään, vaan myös laatuun. Jokainen suupala on toinen toistaan herkullisempi. Näistä paras maku tulee kuitenkin ylimmästä lautasesta, niinkin yksinkertaisesta yhdistelmästä kuin keksit, mansikkahillo ja kermalevite.

Voisin syödä pelkästään niitä ja olla tyytyväinen.




Teet


Teemestari tuo teet vuoronperään, ja täytyy sanoa että jokainen valinta on mennyt nappiin. Maut ovat pehmeitä ja miellyttäviä, tuoksut suorastaan huumaavia. Suurin osa kotona olevista irtoteestäkään ei pääse lähellekään tätä. Mariage Frèresin teet pääsevät ostoslistalleni.

Erityisesti Lotus Blancin maku jää mieleen. Sen maku on jotenkin kokonaisvaltainen ja pyöreä, jää pitkään suuhun miellyttävänä tunteena.

Teemestari ehtii aina uuden teen valmistuksen lomassa vaihtaa kanssani muutaman sanan ja lopulta huomaankin viihtyneeni yli kolme tuntia tästä nauttien, omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni.

Matkseuralaiseni ovat ehtineet jo tällä välin palata takaisinkin shoppailuiltaan.










Tarjoiltavaa on yksinkertaisesti niin paljon, etten millään jaksa syödä kaikkea. Ne mitä en jaksa, viedään takaisin keittiöön kylmään. Myöhemmin illalla soitan puhelinpalveluun ja ne kiikutetaan ylös huoneeseen.


Erilaisten baarikokemusten lisäksi taidankin alkaa keräämään myös erilaisia iltapäiväteekokemuksia matkoiltani. Berliinin Ritz-Carltonille 12 pistettä.

Iltapäivätee tarjoillaan viikon jokaisena päivänä. Maanantaista lauantaihin kello 14-18, sunnuntaisin 14.30-17.30. Hinta on 40 €, shamppanjalasillisen kanssa 48 €. Lue lisää RC:n sivuilta.

torstai 14. heinäkuuta 2016

Berliini - sano Ritz-Carlton kun haluat hyvää


Tiergartenin polut Berliinissä ovat pitkiä  ja tyhjiä lämpimänä, keväisenä iltana.  Nautin täysin rinnoin siitä miten neonpunaiset juoksulenkkarini astuvat kerta toisensa jälkeen aina askeleen eteenpäin ja hiki alkaa hiljalleen virrata pitkin ohimoitani. Brandenburg loistaa kauniisti alkuillasta kun juoksen sen ohi takaisin kohti hotelliamme.


Hengästyneenä huohotan hotellin oven edessä ja noin 15 sekunnin kuluttua minulle juoksutetaan pieni pyyhe ja vesipullo käteeni siihen pääsisäänkäynnin eteen.

Tätä kutsun palveluksi.









Kun hengitän taas normaalisti, suuntaan askeleeni vielä alakerran hyvin ilmastoituun, pienehköön mutta hyvinvarusteltuun kuntosaliin tekemään kuntopiirin.


Vuoden maailmanympärimatkan aikana yövyin Himalajan vuoristossa kylmissä ja vetoisissa teehuoneissa huonoilla patjoilla, thaimaalaisissa reppumatkaajien kosteissa ja kuumissa merenrantabungaloweissa, Uuden-Seelannin karavaanimme Kertun yläpunkassa, Australian Sunshine Coastilla ihan vaan tila-autoon muunnellun takaosan "sängyllä", fijiläisen perinteisen kylän kuoppaisella patjalla ja useammalla ystävien varavuoteella. Ja tietysti lukemattomissa eri tason hotelleissa.

Ei minulla mitään seikkailuja vastaan ole, päinvastoin, mutta jos saisin valita, yöpyisin tasan jokaisen matkayön tällaisissa puitteissa, viiden tähden Ritz-Carltonissa, sen jälkeen kun olen vaikkapa 6 tuntia kävellyt vuoristossa portaita pelkkää ylämäkeä.


Ritz-Carlton ja palvelu


Neljän tähden hotellit eroavat viiden tähden hotelleista yleensä suurimmalti osin palvelussaan ja pienissä, mutta juuri sen suuren eron tekevissä asioissa. Ritzissä meidän matkatavarat otetaan heti haltuun ja toimitetaan pyytämättä huoneeseen, check-in sujuu vaivattomasti ja hymyillen, samalla kun taustalla soi elävä pianomusiikki. Huoneessa meitä odottaa käsintehdyt suklaat, hedelmävati ja juomat.

Hotellin aulassa olevat concierget auttavat kaikissa kysymyksissä mitä minulla onkaan. Huomionarvoista on, että yksi conciergeistä on nainen, harvinaisuus alallaan. Kun en jaksa syödä kaikkea iltapäiväteellä tarjoiltua ruokaa, ne viedään kylmään odottamaan.


Kun juoksulenkkini jälkeen soitan
puhelinpalveluun, tarjoilija tuo loput
ylös huoneeseen haukattavaksi
ennen illallista. Ja se vesipullo
joka automaattisesti tuodaan
käteeni kun palaan juoksemasta
- se on piste i:n päälle.



Kaikki tapahtuu niin ystävällisesti ja hymyillen, etten voi muuta kuin viihtyä täällä.






Lapsien kanssa yöpyvälle tiedoksi, hotelli pyörittää klubia nimeltä Ritz Kids (heh!), ja järjestää erilaisia lastentapahtumia. Palvelu pelaa myös muuten perheen pienille aina pikkutohveleista ja kylpytakeista, Mercedes-leluihin ja lasten menuun. Aulassa voi ajella polkuautolla. Vaatimus on tietysti ettei ylettömästi häiritse muita vieraita, jotka esimerkiksi nauttivat iltapäiväteestään. Lapsille tarjotaan tietysti myös oma cocktail saapuessa.


Huone


Yövymme standardtason huoneessa, joka on tilava ja uusantiikilla tyylikkäästi sisustettu. Lepotuoli, kirjoituspöytä, kulmahuoneesta hyvät näkymät yli Tiergartenin, lipastot vaatteille, vaatepuut. Kylpyhuone on suuri, kahdella altaalla, kylpyammeella, erillisellä suihkuhuoneella ja vessalla varusteltu. Kosmetiikassa on mistä valita; erituoksuisia kylpyvaahtoja, vartalovoide, pesuaineet ja shaving kit.  Valitsen omaan vaahtokylpyyni kukkaistuoksuisen.


















Eteisessä on paljon tilaa ulkovaatteille ja kengille.

Hauska kuriositeetti on myös valokatkaisijat. Etsimme niitä pitkään, kunnes tajusimme että yöpöydän laatikon avaamalla saa esiin paneelin, jolla kauko-ohjataan huoneen kaikkia valoja! Helppouden lisäksi siitä saattoi painaa myös yövalo -toiminnon, jolloin huoneeseen laskeutuu pimeä aavistuksella valoa, jotta yöllä näkee toimia tarpeen vaatiessa.






Sänky


Selkävaivaisena sänky on aivan äärimmäisen tärkeä hotellissa. Pahimmassa tapauksessa koko loma menee pilalle jos unet jäävät huonoksi. Jos alla on heikosti lepoa, ei mielikään ole yhtä virkeä ja jaksaminen on huonoa. Ritz-Carltonin patja sopi täydellisesti minulle ja juuri sopivan paksuinen peitto pitämään vilukissan kehon lämpimänä.






Parasta hyvässä hotellissa on kuitenkin yleensä tyynyt! Tiedättekö sen tunteet kun laskette päänne ihanan pehmeälle tyynylle, joka tukee niskaa aivan täydellisesti? Ei ole vielä keksinyt miten ne sen tekevät, mutta joku päivä vielä keksin, ja saan saman, kuohkean, pehmoisen ja hieman kahisevan fiiliksen joka ilta kotona nukkumaanmennessä.

Tyynyissäkin on mistä valita, useampi variantti, ja niitä voi laittaa oman päänsä alle vaikka kolme jos tykkää korkeammasta päänasennosta. Yhtäkaikki, tällä sängyllä et nuku huonosti.


Siivous


Huone siivottiin joka kerta kun poistuimme sieltä. Siivoojia ei koskaan nähnyt, mutta kun palasimme illalla hotellille, sänky oli pedattu, vaatteet aseteltu ja yöpöydällä oli kauniisti aseteltu pieni iltakarkki ja uudet vesipullot.

Samoin kylpyhuone ja kaikki tavarat oltiin aina järjestelty.






Ruoka & juoma


Ritzissä on huoneeseen tilattavissa erillinen menu huonepalvelusta. Tätä emme testanneet, kuten emme aamiaistakaan, koska liian paljon nähtävää ja syötävää myös muualla.

Sen sijan kävin syömässä liikelounaan alakerran ravintolassa Brasserie Desbrossessa, joka taitaa olla Michelintähditettykin. Liikelounaan saa kokonaisedulliseen 16 euron hintaan. Kuriositeettina Desbrossessa on myös karkkibaari!

Berliinissä ruoka on sen verran edullista että hinta on siihen nähden korkeahko, tosin annos on laadukas ja hyvä, kuin myös palvelu. Lisäksi kävin hemmottelemassa itseäni iltapäiväteellä muiden tyttöjen shoppaillessa, ja sekä tarjottavat ruoat, teet että palvelu olivat huikaisevan hyvät.










Ritz-Carltonin salainen ase lie kuitenkin Fragrances -baari, jota luotsaa sympaattisen neron näköinen Arnd Heissen. Baarin drinkit ovat tajunnanräjäyttäviä. Sama mies on tehnyt myös aulabaarin, The Curtain Clubin, drinkkilistan. Myös sen drinkit ovat suorastaan jäätävän hyviä. Sanon näin vaikka inhoankin koko jäätävä -ilmaisua. Oma Alice in Wonderland -cocktailini oli pumpulinkevyt, vadelmainen ja juuri sopivan makea.







Curtain Clubin avaa joka päivä punapukuinen Beefeater, elämäänsä tyytyväinen eläkeläinen Robert, joka tuntuu nauttivan jokaisesta hetkestä roolissaan.









Kokonaisuus


Majoittuminen Ritz-Carltonissa on todennäköisesti jokaisen sentin arvoinen kokemus. Pärjäähän sitä vähemmälläkin, mutta miksi pitää jos ei ole pakko? Hotels.com :n asiakkaat ovat arvostelleet hotellin yhdeksi Berliinin suosikeista, ja ymmärrän hyvin miksi. En ihan heti keksi tästä paikasta huonoja puolia, sillä kaikki toimi kuin rasvattu ja puitteet olivat kunnossa.

Voin kaikella lämmöllä suositella Ritz-Carltonia niille, jotka haluavat hyvää.

Esimerkkihinta: 2 yön yöpyminen hotels.comin erityishinnalla 310 euroa kahdelta hengeltä elokuulle 2016. Vastaavasti neljän tähden Axel hotelli Schönenbergissä 286 euroa.







Postaus on tehty yhteistyössä Ritz-Carltonin kanssa. Mielipiteet hotellista ja sen toiminnasta ovat omia, eikä suositusta meiltä pysty rahalla ostamaan.