keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Kiitos vuosi 2014, hiestä, hampaiden kiristyksestä ja unelmien toteutumisesta!

Takana on ihan hullu vuosi hikeä, hampaiden kiristystä, mutta sitten lopuksi myös sen unelman toteutuminen. Tätä kirjoitamme Koh Lantan hiekkarannoilta Thaimaasta.

Vuosi sitten meidän uuden vuoden lupaus oli tehdä unelmista totta. Päätettiin että molemmat ottavat lomien jälkeen esille työnantajan kanssa vuorotteluvapaan mahdollisuuden. Keskustelut alkoivat tammikuussa, ja samassa käynnistyi myös se valtava henkinen ja fyysinen työ, mitä vuoden matkusteluun valmistautuminen vaatii. Suurin osa työstä oli selkeästi henkisen kynnyksen ylittäminen. Oman pään sisällä olevien rajoitteiden ohittaminen oli haastavinta. Ei mitään mutkutteja ja sitkutteja. Piti ajatella että totta hemmetissä me pystytään ja tehdään tää!

Piirreltiin erilaisia skenaarioita siitä mitä tehdään jos vain toinen saa vuorotteluvapaansa hyväksyttyä, jos kumpikaan ei saa, tai jos molemmat saa. Mietittiin myydäänkö meidän ihana, vastaremontoitu koti Helsingin kantakaupungissa, vai vuokrataanko se. Mietittiin ollaanko valmiita irtisanoutumaan töistä pakon edessä. Aika isoja juttuja. Ja aika paljoon oltiin myös valmiita.


Välillä keskusteluissa oltiin ihan hukassa ja tuntui siltä että sokea talutti kuuroa.


Gian vuorotteluvapaa saatiin sovittua sillä ehdolla että sijainen hänelle haetaan itse. Ja sehän kyllä sopi! Olisi ikävä jättää itselleen niin tärkeä asia muiden hoteisiin, jotka ehkä vähän vasurilla asiaa selvittelisi. Siitä lähti koneisto käyntiin ja alettiin tekemään töitä sijaisen löytämiseen, mitä villeimpiä suunnitelmia, laskemaan budjettia, surffaamaan internettiä apinan raivolla ja kyselemään jo aiemmin pitkään matkanneilta vinkkejä ja neuvoja. Se oli aika rankkaa aikaa, ja tuntui siltä että varsinkin Bellalle jouduttiin sanomaan ihan liian monta kertaa "äiti/isä ei nyt ehdi lukea/pelata/leikkiä, mutta mene sinä pihalle/huoneeseen leikkimään itse". 







Suurimman osan aikaa kaikkia järkkäilyjä seurasi vielä huono omatunto lapsen huomiottajättämisestä. Lohduttauduttiin molemmat sillä että kohta olisi vuosi aikaa olla yhtenä yksikkönä, antaa kaikki mahdollinen aika perheelle. Voitaisiin leikkiä apinoita palmuissa, pöristellä haikaloina turkooseissa vesissä ja juoda ehkä miljoona mangoshakea.


Välissä ehdittiin käydä Gian maisteripromootiossa yliopistolla ja tehdä vuoden ainoa matka kaksin Lontooseen Bellan nauttiessa isovanhempien jakamattomasta huomiosta.








Pikkuhiljaa asiat alkoivat selviämään ja syksyllä käynnistyi iso pyörä. Samaan aikaan kun töissä oli kiireisintä koskaan, piti tyhjentää koko koti tavaroista vuokralaisia varten, pakata elämä kahteen rinkkaan, ostaa liput ja hankkia tarpeelliset tavarat. Oltiin välillä niin väsyneitä että koalakarhun päivärytmi alkoi kiinnostamaan ihan toden teolla.

Ja sitten marraskuun neljäs päivä koitti - se päivä kun me parien läksäreiden jälkeen lastattiin rinkat kuljetushihnalle, hyvästeltiin Helsinki-Vantaalla Jorma ja Eila, jotka Lappeenrannasta asti ajoi meille kentälle viimeiset vedyt, ja aloitettiin suuri seikkailu.







Vuosi 2014 oli täynnä järjetöntä kiirettä ja hampaiden kiristelyä, mutta se oli myös kaikkea sitä mitä sen pitikin jotta unelma saatiin toteutettua. Takana on kaksi kuukautta vuoden matkasta ja tämä on NIIIIIIIN ollut sen arvoista. 


Kyllä se työtä vaatii. Mutta älkää ihmiset hetkeäkään epäröikö, jos teillä on pieninkin mahdollisuus saada unelmanne toteen!



Parhaimmat matkahetket vuodelta 2014 ovat olleet:



1. Himalajan auringonnousu Nepalissa











2. Koko se kamala, ihana, järkyttävä, huikea trekki siellä Himalajalla








3. Norsut ja villieläimet Chitwanissa Nepalissa






4. Sen tajuaminen, että voi jäädä vaikka kahdeksi kuukaudeksi turkoosiin lätäkköön lojumaan aurinkoon jos niin haluaa






5. Perhe. Hengailu. Nauru. Ilo.








6. Toukokuun matkan kotiaamiainen Villen luona Lontoossa





7. Greenwhichin näkymät yli koko Lontoon.







Kiitos kaikille vuodesta 2014, tuesta, ymmärryksestä, ilosta ja onnesta, jonka olette kanssamme jakaneet. Tehdään vuodesta 2015 huikea yhdessä!




sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Häivähdys vanhaa Nepalia // A glimpse of ancient Nepal

Tämä tulee taas reippaasti jälkijunassa, mutta Nepalista oli niin paljon kerrottavaa että muutamat postaukset jäivät muiden kiireiden jalkoihin. Tämä postaus pyörii kuitenkin pääsääntöisesti reilun tuhannen vuoden takaisten asioiden äärellä, joten tämä lienee kuranttia näin muutaman viikon viiveelläkin.

Kathmandussa otettiin pari päivää aika iisisti. Päivät Nepalissa alkoivat käydä vähiin ja paikallisista nähtävyyksistä oltiin tutustuttu ainoastaan apinatemppeliin, joten päätimme Bellan ja kaverimme Elinan kanssa lähteä vielä katsastamaan Nepalin vanha pääkaupunki Bhaktapur Gian jäädessä huilailemaan. Newari-kulttuurin pääpaikka ja Nepalin itseoikeutettu kulttuuripääkaupunki on perustettu 700-luvulla, ja se oli Nepalin pääkaupunki 1100-1400 -luvuilla. Kulttuurintäyteinen päivä siis tiedossa!








Bhaktapur on parinkymmenen kilsan päässä Kathmandusta, ja sinne pääsee mukavasti ajelemaan Nepalin ainoaa (kyllä, usko pois) kunnolla asfaltoitua ja kuopatonta tietä. Taksimatka rämällä pikku Suzukilla saatiin neuvoteltua 800 rupian eli vajaan seitsemän euron hintaan, ja mahtuipa mukaan vielä joku paikallinenkin joka sattui olemaan samaan suuntaan menossa. Bonusjamppa osoittautui entiseksi oppaaksi joka oli kierrellyt vaellusreittejä enemmänkin, ja matkan aikana hän kertoi mielenkiintoisia tapahtumia Nepalin historiasta, kuningasperheestä ja politiikasta ylipäätään. Aivan veretön ei ole tämänkään maan historia ollut, vaan muutaman kymmenen vuoden aikajänteelle mahtuu niin sisällissotaa kuin kuningasperheen sisäisiä murhiakin. Parhaillaan täällä ollaan kirjoittamassa perustuslakia, jonka pitäisi olla valmiina tammikuussa 2015. Korruptio kuitenkin jyrää hallinnossa, eikä toiveita ainakaan nopeista muutoksista parempaan ole tiedossa.








Bhaktapurin tunnelma on täysin erilainen kuin kaoottisessa Kathmandussa - osassa kaupunkia ajoneuvot ovat kiellettyjä, ja vanhoja, mutkaisia ja kapeita kivikatuja pitkin liikutaan jalkaisin , koittaen väistellä vapaina juoksevia kanoja ihaillen samalla vuosisatoja vanhoja toinen toistaan upeampia temppeleitä.

Kaupungin sisältä löytyy muutama aukio, jotka ovat luonteiltaan hieman toisistaan poikkeavia. Suurin ja kaunein eli Durbar Square julistettiin UNESCOn maailmanperintökohteeksi 1979, ja se toimii yhä edelleen päänäyttämönä monille hindujen ja buddhalaisten juhlille. Durbar Squarella riittää nähtävää todella paljon. Temppeleitä on useita, ja sekä puu- metalli- että kivitaidetta löytyy joka lähtöön - upeista elefanttiveistoksista kama sutra -tyyppiseen kuvastoon.








Pottery Square puolestaan on nimensäkin mukaisesti savenvalajien keidas, ja siellä voi seurata vierestä miten vanhat mestarit pyöräyttävät käden käänteessä säästöpossun. Niitä ja monia muita luomuksia voi sitten lunastaa itselleen pienen tinkimisen jälkeen vieri vieressä olevista kojuista. Valokuvia olisin mielellään ottanut Pottery Squarelta enemmänkin, mutta jokainen kuvauskohde tuntui haluavan itselleen pienen palkkion kuvauksesta, joten yhden maksetun ja muutaman salakuvan jälkeen ajattelin että pitäkööt säästöpossunsa. Bellalle sentään ostettiin pieni pöllö Herra Huhulin kaveriksi.








Bhaktapuriin joutuu maksamaan 1500 rupian eli vajaan 13 euron sisäänpääsymaksun, joka paikallisiin hintoihin nähden tuntuu korkealta. Rahoilla kuitenkin pidetään paikka kunnossa, entisöidään vuosisatojen ikäistä kulttuuriperintöä ja säilytetään kohdetta jälkipolvillekin nähtäväksi. Erittäin suositeltavaa vaihtelua Kathmandun saasteille ja hektisyydelle. Poikkeuksellisen sinnikkäät oppaat, kauppiaat ja taksikuskit hieman lannistavat tunnelmaa pakkomyynnillään, mutta kun tämän onnistuu suodattamaan niin kulttuurinautinto on taattu. Tämän lisäksi myös gastronominen erikoisuuskin löytyy, ja makunystyröitään voi hemmotella paikallisella herkkujugurtilla eli Royal King Curdilla. Nam!





























//

There were so many exciting issues in Nepal that not all posts could be published while we were there. This is one of them but as this text covers mainly issues over thousand years old a delay of few weeks can hopefully be forgiven,

Bhaktapur is an ancient culture capital of Nepal. Founded in the 8th century it was the capital of Nepal from 11th to 15th century. Located a 20 km away from Kathmandu it is easily reached via an exceptionally well paved highway. We were hanging there for a one day with Bella and our friend Elina while Gia decided to stay in the hotel having a rest.

Bhaktapur is totally different than Kathmandu. Vehicles are prohibited in some parts of the city and it feels very peaceful after Kathmandu's traffic, pollution and chaos. City has number of squares that are connected via a myriad of narrow pathways. The main square, Durbar Square was enlisted as UNESCO world heritage site in 1979, and for a good reason. It has number of architectural wonders and there are tons of masterpieces of wood, metal and stone carving with topics varying from huge elephants to Kama Sutra.

Pottery Square is, like the name suggests, the place where potters work with their old wooden wheels
giving shape to number of things. You can find different animals, necklaces and whatnot made of clay. We ended up buying a small owl so that Bella's beloved Mr Huhuli would have some company.

Entrance fee to Bhaktapur is 1500 rupias (a bit less than 13 euros) which feels a bit high compared to overall price level of the country but then again, it's used to maintain the city and to renovate ancient architectural masterpieces of culture for generations to come. Highly recommended especiallly for a break from Kathmandu's chaos. Local guides, merchants and taxi drivers are eager to sell their services but once you get to filter it out you can fully enjoy the culture. Also, don't forget to taste local delicacy, Royal King Curd. Yummy!

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Jouluperinteet // Christmas traditions

Ei olla koskaan oltu mitään suuria joulun juhlijoita. Joskus ajatus koko joulusta ja sen pakonomaisista perinteisestä on tuntunut jopa vähän ahdistavalta - mutta joskus ihan rauhoittavaltakin.

Päätimme luoda meidän perheelle ihan omat perinteet. Välillä niiden noudattaminen onnistuu paremmin, välillä huonommin. Viime vuonna ei esimerkiksi päästy lämpimään, vaan vietettiin pimeä ja vetinen joulu Suomessa, kun säästimme hyvää, eli tätä meidän vuoden matkaa varten.

Ja perinteet.. no jostainhan nekin on alunperin aloitettu. Tiedätkö muuten sinä miksi teet tiettyjä perinteitä jouluna ja mistä ne tulevat?







1. jouluperinne: Lähde matkalle.

Osta koko perheelle aikaa olla yhdessä ilman stressiä. Ei tarvitse miettiä kaikille lahjoja, jota kukaan ei tarvitse, mutta jotka kuuluu muistamisen nimissä ostaa. Ei tarvitse stressata joulusiivoamisesta ja nuolla jokaista nurkkaa, vaan lähinnä stressata siitä monetko bikinit rinkassa on tarpeeksi.

2. jouluperinne: Ei aineellisia lahjoja.

Matkalle ei jaksa roudata mukana paketteja, eikä rinkkaan edes mene ylimääräistä tavaraa. Matkalla voi ostaa hieronnan, aterian tai jonkun muun aineettoman lahjan, tukea samalla vähän enemmän paikallista työllisyyttä ja tukea vähän vähemmän kulutushysteriaa. Myös esimerkiksi yhdessä tehty snorkkeliretki tai island hopping toimivat todella hyvin!








3. jouluperinne: Syö mitä haluat.

Ei ole pakko ahtaa itseään täyteen jouluruokia. Matkalla voi kävellä haluamaansa ravintolaan ja syödä juuri sitä mitä haluaa. Joulutorttuja ja Fazerin suklaata on tosin vähän ikävä.

4. jouluperinne: Älä stressaa.

Koska ei ole tarvis, ja koska joulun kuuluu olla rauhoittumisen aikaa. Ota rennosti.


Mutta me tiedämme kyllä että on olemassa myös jouluihmisiä, jotka ihan oikeasti nauttii kaikesta siitä mitä joulu ja sen ympärillä hössöttäminen tuo mukanaan, ja hyvä niin. Erilaisuus on hyvä juttu, koska muuten kaikki olisi täällä. :)


Oikein hyvää ja rauhallista joulua sinne kaikille!


Rakkaudella,


Härköset








PS. Kiltti joulupukki - olisi tosi, tosi mukavaa jos voisit tuoda meille tänne uuden kameran tämän meidän juuri rikkoutuneen tilalle.


//

Christmas and all the traditions that come along with it has never really been our cup of tea. Sometimes it has even felt a bit exhausting to think about celebrating Christmas - even if some years it has offered a welcome break in to routines.

But we've never been Christmas people, so we decided to make up our own traditions. All the existing ones has also started somewhere.. By the way, do you know where all the traditions you perform every Christmas actually comes from?

1. Christmas tradition: Go and travel

Buy a holiday for your whole family. Buy some time together with everybody, without stress. No worries about buying presents nobody actually needs, but you need to get just for the sake of it. No need to stress about cleaning, only thing to stress about is how many pair of bikinis you will need with you.

2. Christmas tradition: No material presents

While traveling you don't want to carry around a lot of extra stuff so no presents are needed. If you wish, you can just buy a massage, a nice dinner or something non-material for your family. A snorkeling trip or island hopping works great too! Plus you support the local employment.

3, Christmas tradition: Eat what you want.

No need to eat the Christmassy stuff unless you want to. You can just walk in to any restaurant and have what you feel like. We do however miss some of the traditional Finnish Christmas stuff here...

4. Christmas tradition: Relax.

You are in no hurry anywhere so just chill. That's what Christmas is for.


But we do know that there's people who actually enjoy Christmas and everything that comes with it - and it's a good thing. It's a richness. And all the places would be totally crowded if everybody would think like us. :)

Have a peaceful and relaxing Christmas, where ever you are!


Love, 

the Härköset



PS. Dear Santa, we'd really, really love it if you could bring us a new camera instead of the one that just got broken.