perjantai 29. toukokuuta 2020

Yksinvaeltaja ja eräopas Minna Jakosuo toivoo ihmisten korjaavan luontosuhteensa ja matkustaa paljon, muttei ole lentänyt 21 vuoteen

Olemme VastuullisuusPodcastissa päässeet haastattelemaan todella mielenkiintoisia tyyppejä. Jokainen haastateltu on opettanut jotain uutta, ja avartanut näkemystä monestakin asiasta. Yhä selvemmäksi on käynyt, että tarvitsemme ilmastotalkoisiin ihan jokaista, eikä yhdelle yksittäiselle taholle voi sysätä kaikkea vastuuta.

Periaatteessa ehkä ainoat, joille kokonaisvastuun voisi sysätä, ovat poliittiset päättäjät, jotka periaatteellisella tasolla voisi kieltää kaiken ja asettaa samalla todella tiukat rajoitukset - mutta samalla romauttaa tämän nykyisen talousjärjestelmämme totaalisesti, ainakin oman maan kohdalta.

Summa summarum; yritysten pitää muuttaa liiketoiminta vastuulliseksi ja vähäpäästöiseksi tai hiilineutraaliksi ja kiertotalouden voimin toimivaksi, poliittisella tasolla tarvitaan vahvaa ohjausta ja rohkeita päätöksiä hiilineutraaliin yhteiskuntaan sekä kiertotalouteen ja sitten myös yksilöiden pitää tehdä parempia ja kestävämpiä kulutusvalintoja ja lähtökohtaisesti kuluttaa vähemmän.

Tämän viikon VastuullisuusPodcastin jaksossa puhumme luonnon monimuotoisuudesta, ja millä tolalla maailma sillä saralla makaa. Ei kovinkaan hyvällä nimittäin. 

Maapallon luonnon monimuotoisuus köyhtyy hälyttävällä vauhdilla. Yhtenä esimerkkinä pölyttäjiä, eli kaikenlaisia pörriäisiä, on kadonnut hurjaa tahtia. Ilman niitä myös monet kasvit katoavat ja ruokatuotanto kärsii ihan suoraan. Selkärankaisten villieläinten määrä on vähentynyt keskimäärin 60 prosentilla vain reilun 40 vuoden aikana. Suomessa eliölajeista uhanalaisia on jo 11,9 prosenttia. Kolmannes maamme linnuista ja sammalista ovat uhanalaisia, samoin selkärankaisista eläimistämme. 

Yhden lajin katoaminen johtaa toiseen ekosysteemissä.






Jaksossa aiheesta on juttelemassa ympäristöasiantuntija Jussi Mäkinen, ja eräopas, yksinvaeltaja ja ilmastovouhottaja Minna Jakosuo. Erityisesti Minna on muuttanut elämänsä todella vähäpäästöiseksi, ja monen silmissä hän on luopunut paljosta. Hän ostaa kaiken mahdollisen käytettynä, mutta lähtökohtaisesti hän ei halua ostaa mitään. Kaikki vanha korjataan jos se menee rikki, ja kosmetiikka on vähennetty minimiin.

Hän miettii paljon, kuinka paljon ajaa autolla, menee mieluiten bussilla tai junalla kun jonnekin lähtee ja järjestää jopa asiakkailleen kimppakyytejä tai yhteisbusseja. Lentämään hän ei suostu lainkaan.

Minna Jakosuo, miten sinusta tuli sinä?


Kun Minna Jakosuon isä ja äiti halusi viettää viisikymppisiään Teneriffalla, tytär lähti mukaan. Siitä on aikaa 21 vuotta, eikä hän ole lentänyt sen jälkeen, koska ei koe sitä vastuulliseksi eikä tarpeelliseksi. Eräopas ja luontoyrittäjä on kuitenkin matkaillut paljon senkin jälkeen.

"Prahassa kävin liftaamalla ja Puolassa bussilla. Yleensä olen matkustanut junalla tai bussilla. Viime vuosina olen käynyt lähinnä Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä", Jakosuo kertoo.

Erityisen hyvin eräopas ja luontoyrittäjä viihtyy tietysti luonnossa. Matkakohteita kertyy Suomen sisälläkin pelkästään suuri määrä vuosittain. Eikö yhtään himota lähteä ulkomaille, kun näkee kuvia hienoista kohteista ulkomailla?

"Suomessa on ihan hirveän paljon hienoja kohteita, ja tuntuu melkein siltä, etten ehdi niihinkään kaikkiin käymään. Jos ystäväni tai somevaikuttajat päivittävät kuvia tai kuulen heidän juttuja ulkomaanpaikoista, en koe, että minunkin pitää päästä niihin. Välttelen sitäpaitsi sellaisia paikkoja, mistä kaikki muut ottavat instakuvia. Arvostan enemmän rauhaa, ja luonto on minulle pääosassa", Minna sanoo.




Lentäminen ei ole ainoa asia joka lämmittää ilmastoa, mutta se on yksi, ja monelle yksi suurimpia päästöjen kasvattajia henkilökohtaisessa hiilinjalanjäljessä. Siksi Jakosuo ei koe lentämistä tarpeelliseksi, ja pyrkii selviämään muutenkin mahdollisimman vähällä kuluttamisella itse. Yksikin lento saattaa heittämällä olla päästöiltään yhtä suuri, kuin ihmisen vuotuinen hiilijalanjälki saisi olla, mutta jonka rajan lähes kaikki suomalaiset ylittävät melkein väistämättä pelkällä asumisella.


"Koen itseasiassa vaikuttajat ja bloggaajat monella tapaa ongelmalliseksi ilmiöksi. Minusta tuntuu, ettei bloggaajat osaa kantaa vastuuta, varsinkaan ilmastoasioissa. Ollaan valmiita suosittelemaan vähän mitä tahansa, miettimättä ilmastoseuraamuksia; vaatteita, ruokaa, tavaraa, matkoja - joilla on ilmastovaikutuksia aina. Esimerkiksi matkabloggaajat kirjoittavat paljon vaikkapa Islannista, jonka luontoa tuhotaan turismin voimin jatkuvasti, eikä sinne kaivata enempää turismia. Some saattaa kehittää ihmisille kateutta, visuaalisesti kun näytetään hienoja paikkoja, muut saattavat miettiä että "tuonne minäkin haluan". Ei pysähdytä miettimään mitä oikeasti halutaan, vaan mennään sen mukaan, mitä muut tuputttavat", Jakosuo toteaa.

"Luonto pärjää ilman ihmistä, mutta ihminen ei pärjää ilman luontoa"


Somessa Minna tuli minuakin ensimmäisenä vastaan, vaikuttajana. Naisten retkeilyryhmässä puhuttiin tyypistä, joka viettäisi kuukauden yksin erämaassa. Vau, ajattelin. Siinä on kova muija. Kovempi kun minä, koska en haluaisi oikeastaan olla missään yksin kuukautta. Ja vaikka luonto onkin sydämen asia, erämaa + kuukausi + yksin -kombo ei kuulosta houkuttelevalta. Minna Jakosuolle se on silti paras loma koskaan.

Sitten törmäsin Minnaan työyhteydessä seuraavan kerran, ja sitten koitti viime vuoden toukokuu, ja kilpailimmekin vastakkain Amazing Keski-Suomi -kisassa. Minnan Keski-Suomen -joukkue vei voiton, ja vedettiin yhdessä saunakaljat reippaan paripäiväisen jälkeen porealtaassa sen kunniaksi.

Totesin, että kiva tyyppi vielä sen lisäksi, että on kova muijakin




Minna määrittelee itsensä eräoppaan ja luonnon ystävän lisäksi ilmastovouhottajaksi. Ilmastoasiat ovat erittäin lähellä sydäntä, ja sen huomaa ihan kaikesta. Hän kertoo, että ihmisten suhden luontoon on muuttunut viime vuosikymmenten aikana paljon, ja hän näkee työssään yhä enemmän asiakkaita, jotka eivät ymmärrä luonnon päälle yhtään. Se tietysti heikentää myös ymmärrystä käsillä olevasta ilmastokriisistä.

"Olen toisaalta iloinen siitä, että luontoasioita on nostettu enemmän, sillä se lisää tietoisuutta. Olen nähnyt asiakkaissakin paljon sellaisia, joilla ei ole luontosuhdetta millään tapaa. Nyt on näkynyt jo sellaisia sukupolvia, jotka ei ole koskan käyneet mato-ongella, lämittäneet puusaunaa, tai tienneet esimerkiksi että paljain jaloin voi kävellä, koska on pelätty käärmeitä tai muuta puremassa ruohikossa. Välillä olen joutunut vääntämään rautalangasta monta asiaa. Ei myöskään ymmärretä sitä, että luonto pärjää ilman ihmistä, mutta ihminen ei pärjää ilman luontoa.", Minna kertoo hieman surullisella äänensävyllä.

Miksi lentäminen kannattaa mielestäsi vaihtaa?


Ennen koronaa, useimpien elämä on ollut viritettynä niin tiukalle, että moni on kokenut lentämisen ainoaksi vaihtoehdoksi lähteä lomalle. Korona ehkä muuttaa tämän - tai sitten ei. Se jää nähtäväksi.

Koronan aikana olemme saaneet vuotuiset päästövähennykset Pariisin ilmastosopimuksen tasolle. Erään tutkimuksen mukaan yksi suurimpia yksittäisiä asioita, joka on vähentänyt päästöjä on ollut lentoliikenteen väheneminen - mutta asiasta ei ole täyttä varmuutta. 





Kun lomailusta puhutaan, lisäksi maata pitkin matkailulle on pitkään annettu jonkinlainen ekohippeilyn leima, ja mielikuvissa siitä on tehty vain vaivalloista ja hankalaa - ei mitenkään nautinnollista ja monta hyvää asiaa mahdollistavaa.

"Myös matkanteko voisi olla osa sitä matkaa, eikä välttämätön paha. On kummallista, miten kaiken niin kutsutun kivan pitäisi alkaa heti. Reittejä voisi suunnitella niin, että näkee enemmän, ja tutustuu syvemmin kulttuureihin. Aina voi poiketa myös pienemmille reiteille, minne ei tulisi lentäen mentyä. Ehkä ei aina tarvitsisi lentää suoraan keskelle turistirysää", Jakosuo toteaa.

Parhaimmillaan maata pitkin matkustaminen voi olla todella nautinnollistakin. Matkamme Andaluciasta Helsinkiin keväällä 2019 kulki aivan ihanien maisemien halki Euroopan viinitilojen. Kävimme paikoissa, jonne emme todellakaan olisi eksyneet muuten, kuin maata pitkin matkustaen. Harmitti tehdä pikainen evakuointipaluu tänä keväänä ja vain ajaa kukkivan, keväisen Espanjan, Ranskan ja Saksan halki pysähtymättä muuten, paitsi pakolliset. Olimme ihan kaikki odottaneet paluumatkaa, huomattavasti leppoisampana kuin mitä se nyt oli koronan takia.


Mutta eikö armoa saa edes ne, joilla on lapsia tai sukulaisia ulkomailla? Tai jos on itse muuttanut ulkomaille?


"Muuttaminen on oma valinta. Jos oma lapseni muuttaisi Jenkkeihin, en lähtisi todennäköisesti käymään, vaan Skypettäisin, vaikken sitäkään ole koskaan vielä käyttänyt. Voisin miettiä pitäväni pitkän loman, ja käydä ehkä rahtilaivalla sitten siellä. Ystäviäni asuu maailmalla, mutta en ole lentänyt heitä katsomaan. En koe, että meillä olisi jääänyt mitään pois, juttu on jatkunut siitä, mihin se kymmenen vuotta sitten jäi", hän sanoo.




Entä lapset, eikö lasten kuulu saada nähdä maailmaa nykyaikana?

"Yksi lapsistani on lentänyt kaksi kertaa, kaksi muuta ei ikinä. Aina välillä he ovat kysyneet että "miksi me ei mennä minnekään". Erityisesti joululomien jälkeen on aiemmin ollut kova pala kun koulussa on kysytty "no, mitä teitte lomalla" ja kaikki muut koulussa olivat käyneet lentäen jossain. Kerroin lapsille sen sijan että olemme käyneet tosi monessa kansallispuistossa, vaelluksella ja esimerkiksi Jäämerellä. Enää omat lapseni eivät kinu lentäen minnekään. Tämä on heille normaalia."
"Lapsille voi opettaa toisenlaisiakin arvoja, elämyksiä voi saada lähempänäkin. Lähimmäisenrakkaudessa ja kasvatuksessa on ehkä vikaa, jos ainoa, mistä löytää iloa on matkailu lentäen. Jos lapselle opettaa, että ilo löytyy Thaimaan bungalowista ja muuten vuodesta sitä ei ole, niin tottakai hän ajattelee niin. Oma tyttöni muistelee edelleenkin vuosien jälkeen sitä, että nukuimme yhden kesän kokonaan teltassa. Se oli hänelle iso juttu joka toi paljon iloa. Sitä on muisteltu pitkään senkin jälkeen. Hinta oli edullinen, eikä siitä tullut hiilijalanjälkeä lainkaan. Lapset harvoin tarvitsevat suuria elämyksiä ja extremekohteita löytääkseen iloa."

Lento- ja risteilyliikenteen subventointi ei myöskään saa kiitosta Minnalta. Raskaasti subventoidut matkailualat (mm. yritystuet, lentopetrolin verottomuus) vääristävät kilpailua, erityisesti pienyrittäjän näkökulmasta.

"Jos esimerkiksi voisin järjestää vaelluksen satasen kustannuksilla, ja saada siitä 600 euroa, tottakai se olisi meillekin kannattavampaa, ihan kuten risteilyalus voi myydä halpoja lippuja, ja silti saada risteilystä hyvän katteen. Itse jos saisin tukia enemmän, voisin myös työllistää enemmän ihmisiä, sillä kysyntää retkille on ollut todella paljon - ainakin ennen korona-aikaan", Jakosuo sanoo.




Korona on tietysti iskenyt ihan jokaiseen toimialaan, myös Jakosuon eräopastoimintaan, kesän retkiin, kuin myös kansallispuistossa olleeseen kahvilatoimintaan Heretyssä, missä hän vuokraa myös retkeiluvarusteita edullisesti kannustaakseen ihmisiä liikkumaan luonnossa. Toiveena Minnalla olisikin, että suomalaiset kannattaisivat suomalaisia yrityksiä ja kantaisivat koronakekoon kortensa käyttämällä suomalaisia palveluita tänä kesänä. Viimeisimmän uutisen mukaan suomalaiset vievät ulkomaille 5 miljardia euroa, mutta ulkomaiset matkailijat tuovat vain 3 miljardia Suomeen. Voisimme pistää oman talouden rattaisiin siis jopa 2 miljardia enemmän, suosimalla suomalaista.


Erityisesti Minna Jakosuo toivoo kuitenkin, että ihmiset ymmärtäisivät luonnon monimuotoisuuden päälle, ja pitäisivät sitä jo pelkästään itseisarvona.
"Kaikkien pitäisi miettiä, että maapallo on kaikkien meidän yhteinen koti, emmekä me antaisi omaa kotiamme pilattavaksi. Meidän pitäisi päinvaston tehdä kaikkemme, että se säilyisi", hän sanoo.


Minna Jakosuota voi seurata hänen blogissa, Instagramissa tai Facebookissa




-----------

VastuullisuusPodcastin 11. jakso - Minna Jakosuo ja Jussi Mäkinen - Luonnon monimuotoisuus ja sen säilyttäminen 

Minna Jakosuo on keskustelemassa VastuullisuusPodcastin 11. jaksossa yhdessä ympäristöasiantuntija Jussi Mäkisen kanssa luonnon monimuotoisuudesta. Myös äskettäin SYKEn ja Luken julkaisemassa raportissa puhutaan siitä, miten monimuotoisuutta tulisi vaalia. Meillä on isoja ongelmia nimittäin sen suhteen.

Maapallon luonnon monimuotoisuus köyhtyy hälyttävällä vauhdilla. Yhtenä esimerkkinä pölyttäjiä, eli kaikenlaisia pörriäisiä, on kadonnut hurjaa tahtia. Ilman niitä katoavat monet kasvit, sekä ihan suoraan ruokatuotanto kärsii. Selkärankaisten villieläinten määrä on vähentynyt keskimäärin 60 prosentilla vain reilun 40 vuoden aikana. Suomessa eliölajeista uhanalaisia on jo 11,9 prosenttia. Kolmannes maamme linnuista ja sammalista ovat uhanalaisia, samoin selkärankaisista eläimistämme. Yhden lajin katoaminen johtaa toiseen ekosysteemissä.

Biodiversiteetin huonoon jamaan vaikuttaa ensisijaisesti ihmisen toiminta. Suuressa merkityksessä on paitsi ilmaston lämpeneminen, myös kaupungistuminen, ja luonnon raivaaminen pois ihmisen tieltä. Samalla kuolee paljon eliölajien koteja.

Luonnon monimuotoisuudesta kanssamme on keskustelemassa ympäristöasiantuntija Jussi Mäkinen, joka työkseen arvioi eri hankkeiden ympäristövaikutuksia ja niiden minimoimista, sekä eräopas, yksinvaeltaja, luonnon ystävä ja ilmastovouhottaja Minna Jakosuo, joka on mm. vaeltanut kuukauden yksin erämaassa, ja elää ja hengittää luontoa - ja näkee hyvin läheltä ja konkreettisesti sen muutokset.

Minne on kadonneet yöpakkaset? Entä 65 % Afrikan leijonista? Ja onko sillä oikeastaan edes mitään merkitystä Suomen kannalta?

"Joissain arvioissa on sanottu, että noin 20 prosenttia maapallon maapinta-alasta olisi riittävä taso, jotta se riittäisi ylläpitämään luonnon monimuotoisuutta. Etelä-Suomessa suojeltuja alueita on noin 2 %. Ollaan noin kymmenesosassa siitä, mikä arvioidaan riittäväksi tasoksi", kertoo Jussi Mäkinen.

Tässä jaksossa VastuullisuusPodcastia käydään läpi missä jamassa tällä hetkellä ollaan, miten se näkyy, ja mitä voimme tehdä luonnon monimuotoisuuden osalta.



Kuuntele jakso:



...tai Google Podcastista, tai suoraan www.vastuullisuuspodi.fi -sivulta!


----

Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Vuoden 2020 #ReilutBlogit -kampanja kiinnittää huomion vaihtoehtoisiin matkustustapoihin ja lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt- kampanja on käynnissä koko vuoden!

Vastuullisuusasioihin voi tutustua Suomen johtavien asiantuntijoiden haastatteluissa Gian ja Tarinoita Maailmalta -blogin Annikan tuottamassa VastuullisuusPodcastista - klikkaa itsesi Spotifyihin tai Acastiin kuuntelemaan!


perjantai 22. toukokuuta 2020

Esikuvia kuten Tarja Halonen - sellaisia tarvitsemme kaikki


Reilu kolmekymmentä vuotta sitten kova keskustelunaihe sukulaisjuhlissa ja vähän kaikkialla muutenkin oli se, mikä sinusta tulee isona. Siis niin, että kysymys oltiin aina suunnattu minulle. Mikä minusta tulisi isona?

Tosi hyvä kysymys. Suoranaisesti miljoonan dollarin kysymys ainakin sille pienelle tytölle, joka ei oikeastaan tajunnut yhtään mitään vielä siitä miten maailma toimii, eikä osannut katsoa kristallipallosta mihin se muuttuu. Ja että se muuttuu niin isosti, ettei nykyisistä ammateista edes vielä tuolloin tiedetty.





Olin kuitenkin katsonut Ben Matlockia telkkarista iltapäivisin aika usein, koska noihin aikoihin ei ollut juutuubia tai netflixiä, mistä olisi kätevästi voinut katsoa mitä vaan, milloin vaan, ja millä laitteella vaan. Sekin oli jo edistystä, kun veivattavasta lankapuhelimesta tuli kotiin näppäinversio, ja kylkeen puhelinvastaaja kasetilla. Veljen Commodore64 :lla sentään hakattiin decathlonia ja boulderdashia - kaksiulotteisena pikselimössönä tottakai.

Mutta Matlock oli luonut huiman kuvan juristin hommista, joten juristi vaikutti aika kivalta työltä. Sitten olin myös nähnyt kokkeja keittiössä, ja kukapa ei hyvästä ruoasta tykkäisi, lapsenakin. Jostain olin myös bongannut kapellimestarin olemassaolon, ja lupaavasti alkanut muusikonura olisi houkutellut sillekin polulle.

"Kuule, kapellimestarin ja kokin hommat ovat kyllä enemmän miesten hommia.", sainkin eräs kaunis kerta kuulla.

Jahas? Onko tosissaan näin? Tiedonjanoisena pienenä ihmisenä kyselin perään että miksi.

"Se nyt vaan on niin, että ne on enemmän miesten hommia."

Eikä se suinkaan jäänyt viimeiseksi kerraksi kun sain kuulla, ettei tytöt tee sitä tätä ja tuota, enkä kuulu sinne, missä olin, tai en saisi tavoitella sitä mitä halusin. Välillä otti päähän todella rankasti se, miten sukupuolensa takia mitätöitiin vähän jatkuvasti eri käänteissä, vain koska ei halunnut sopeutua perinteisempään ja annettuun rooliin.




Tein silti niitä asioita mitä halusin huolimatta siitä, että se ei monelle olisi sopinut, vaikka kapellimestaria, juristia tai kokkia minusta ei tullutkaan.

Helppoa? Ei todellakaan. Ihan kaikkea muuta.

Välillä koko oma elo ja olo on tuntunut varsinaiselta rämpimiseltä, eritoten koska rakenteellisia ongelmia on edelleen; hoitajien palkat ja koti- ja seksuaaliväkivaltarikoksissa naiset ovat uhriluvuissa yliedustettuina noin muutaman mainitakseni. Eikä siellä pörssiyritysten johdossakaan turhan montaa naista vielä istu.

Eteenpäin on tultu huimasti, mutta tekemistä on sillä saralla vieläkin.





Kun Tarja Halonen pyrki presidentiksi, moni pitivät sitä lähes pyhäinhäväistyksenä. Nainen presidentiksi? Sehän ei käy päinsä.

Keskusteltiin niinkin järkevistä asioista kuin että miten armeijan käymätön nainen voisi johtaa puolustusvoimia, tai millä tavalla puolisoa tituleerattaisiin. Kun Tarja Halonen valittiin presidentiksi, häneen kohdistui tarpeettoman paljon ulkonäkökeskeistä mediahuomiota, eikä tästä maneerista olla valitettavasti päästy mediassa vieläkään naisten osalta.

Keskittämällä huomio ulkonäköön, se viedään samalla pois kaikesta olennaisesta, eli varsinaisesta osaamisesta. Kritisoimalla ulkonäköä pyritään mitätöimään kohteen osaamista.


Mutta Tarja Halonen osoitti meille kaikille, että naisestakin voi tulla presidentti. Tai oikeastaan ihan mitä vaan. Sillä istumalla kun presidentti Tarja Halonen istui vallan kahvaan, hän loi uskoa meihin kaikkiin siitä, että meistä voi tulla kapellimestareita, kokkeja tai vaikka presidenttejä - sukupuolesta riippumatta.

Sanomattakin on selvää, että tällä mentaliteetilla kasvatamme tietysti myös omat tyttäremme.




Presidentti Tarja Halonen on ollut yksi suurimpia esikuviani.

Hän on onnistunut vakuuttamaan myös arvokeskustelussa - heikompien ja syrjittyjen puolia kuuluu pitää. Ihan samoin ajattelen minäkin, sillä olen ollut nimenomaan siellä heikomman ja syrjitymmän asemassa. Joka ikinen kerta, kun joku asettui siinä tilanteessa pitämään puoliani, olin äärettömän kiitollinen. Muistan kyllä teidät kaikki.

Työ heikompien puolestapuhujana ei loppunut presidentti Tarja Halosen kahteen kauteen, vaan hän on jatkanut kansainvälisissä luottamustehtävissä ja politiikassa sen jälkeenkin, ja tekee niin yhä edelleen. Lista on kattava ja kunnioitettava. Yksi tehtävistä on Earth Dayn, eli Maan Päivän -järjestön neuvonantajakomitena jäsenenä toimiminen.

Järjestö haluaa kaikessa yksinkertaisuudessaan estää maapallon ylikuluttamisen ja hillitä ilmastonmuutosta. Se on toiminut jo 70-luvulta asti, eli siltä vuosikymmeneltä kun aloimme elää yli maapallon kantokyvyn vuosittain.

Julkaisimme VastuullisuusPodcastin 22.4. Earth Dayn 50-vuotisjuhlapäivän kunniaksi.




Tänään olemme julkaisseet 9. jakson VastuullisuusPodcastia, jossa vieraanamme on presidentti Tarja Halonen keskustelemassa ihmisoikeuksista ja ilmastokriisistä.

Ilmastokriisistä tulee väistämättä myös ihmisoikeusongelma. Se tulee iskemään pahiten niihin, jotka nyt ovat jo haavoittuvassa asemassa.

Lähin esimerkki on tältä päivältä: Intiaa ja Bangladeshia on riivannut yksi pahimpia hirmumyrskyjä koskaan. Molemmissa maissa on köyhyyden takia vaikea hoitaa pelkästään koronaepidemiaa. Bangladeshissa on lisäksi pakolaisleirillä yli miljoona rohingya-pakolaista, myös paljon lapsia. UNICEF arvioi ennen syklonin iskua, että kaikkiaan ainakin 19 miljoonaa lasta on vaarassa syklonin takia Intiassa ja Bangladeshissa. Hätämajoitustiloissa ja pakolaisleireilla ei pystytä takaamaan turvaväliä, mitä taas koronaepidemian hoitaminen vaatisi.

Hirmumyrskyt, ja säiden ääri-ilmiöt taas on muutenkin lisääntyneet kiitos ilmastonmuutoksen. Meillä Suomessa ei ole näistä juurikaan hätäpäivää - meillä kärsitään lähinnä talvien puutteesta ja yhdeksän kuukautta kestävästä marraskuusta etelässä .

Mutta meitä heikommassa asemassa olevilla on todellinen hätä. Siksi ilmastokriisi on myös ihmisoikeusongelma. Ilman ilmaston lämpenemisen hillitsemistä, emme pysty takaamaan ihmisoikeuksien mukaisia elinolosuhteita alati kasvavalle määrälle ihmisiä, ehkä jossain vaiheessa edes itsellemme. Liian moni kärsii jo.

Presidentti Tarja Halosen haastattelun aiheesta voit kuunnella Spotifystä, AcastistaApple Podcastista Google Podcastista tai suoraan VastuullisuusPodcastin sivuilta.




“Me emme selviä tästä, ellemme saa yhteiskunnan kaikkia sektoreita mukaan.”, toteaa presidentti Tarja Halonen ilmastokriisistä VastuullisuusPodcastin yhdeksännessä jaksossa. Lääkkeeksi presidentti Tarja Halonen toivottaa tervetulleeksi niin yksilöt, päättäjät, yritykset, tutkijat ja yhteiskunnan kaikki toimijat ratkaisemaan ilmastokriisiä yhdessä, ja toteaa kriisin vaikutusten olevan suurin niihin, jotka ovat jo valmiiksi heikoimmassa asemassa. 
“Kyllä ne on ne ryhmät, jotka ovat tottuneet elämään kaikista lähimpänä luontoa - alkuperäiskansat, jos ajattelemme Brasilian sademetsiä, tai arktisen alueen ihmisiä, jotka ovat vuosituhansia eläneet luonnon kanssa yhdessä. Sitten tietysti globaalisti, kyllä ne ovat niitä, jotka muutenkin ovat kaikista haavoittuvimmassa asemassa; lapset, vanhukset, vammaiset ja isona ryhmänä köyhät”, presidentti sanoo.
Suomalaiset saavat presidentti Tarja Haloselta ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä arvosanan tyydyttävä plus. Hän antaa erityisesti kiitosta lapsille ja nuorille, jotka jaksavat olla kiinnostuneita tulevaisuudesta. Presidentti Tarja Halonen huomauttaa, että voisimme ottaa oppia Bhutanista, joka on kehittänyt onnellisuusindeksin, joka kertoo miten hyvin maalla menee. Indeksiin on liitetty myös luonnon hyvinvointi, joka heijastuu ihmisten hyvinvoinnissa.

----


Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Vuoden 2020 #ReilutBlogit -kampanja kiinnittää huomion vaihtoehtoisiin matkustustapoihin ja lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt- kampanja on käynnissä koko vuoden!


Vastuullisuusasioihin voi tutustua Suomen johtavien asiantuntijoiden haastatteluissa Gian ja Tarinoita Maailmalta -blogin Annikan tuottamassa VastuullisuusPodcastista - klikkaa itsesi Spotifyihin tai Acastiin kuuntelemaan!