perjantai 29. marraskuuta 2019

Eräs marraskuinen ilta - eli arkea ja arjesta Fuengirolassa


Monet tulevat Fuengirolaan viettämään lokoisia lomapäiviä pidemmäksikin aika. Aika monet siinä vaiheessa kun eläkepäivät ovat alkaneet tai vähintäänkin häämöttää. Silloin ehtii ja näkee juuri niin paljon kuin haluaa ja jaksaa. Ei ole niin sidoksissa muihin aikatauluihin, eikä tarvitse huomioida esimerkiksi jälkikasvun tarpeita. Voi olla ja mennä ja viilettää ihan omia aikataulujaan, tai olla viilettämättä jos haluaa.




Hyvä esimerkki tästä on Samppanjaa muovimukista -blogin Anne, joka pystyy olemaan täällä Aurinkorannikolla pidempiäkin aikoja ilman työ- tai muitakaan velvotteita. Tai vähän lyhyemmän aikaa talvipakoa viettävä Sopusointuja -blogin Maarit. Tapaamme välillä bloggaajaporukalla viinin ja ruoan merkeissä ja vaihdamme kuulumisia, ja onkin hauska vertailla, miten erilaisia päivät ovat.

Kippis vaan sinne! :)

(menossa mukana myös Ida Adelia ja Riika Nick Artin Riika)



Jos viime talvena minulla oli paljon vapaammat aikataulut, koska vietin pääasiassa aikaa perheen kuopuksen kanssa kotona (eli useimmiten päivät ulkona eri paikoissa), rytmitti vauvakin ja hänen ruoka- ja unitarpeet kuitenkin päiviä. Samoin esikoisen koulun viennit ja noudot aikatauluttivat arkea omalta osaltaan.

Alle 12-vuotiaat eivät saa kävellä yksin koulumatkoja tai muutenkaan liikkua vapaasti Espanjassa.





Erityisen haastavaksi koulumatkat osoittautuivat niinä viikkoina, joina Miika oli Suomessa, ja olisi pitänyt olla hakemassa esikoista samaan aikaan kun kuopus veteli sikeitä sängyssä kotona. Onneksi täällä Fugessa muodostui nopeasti turvaverkosto, jolta sai apuja juuri tällaisissa periaatteessa pienissä, mutta silti merkittävissä asioissa.

Ei sitä oikein viitsi vauvaa jättää yksin kotiin, vaikka miten olisi vain vartin poissa.




Tänä vuonna olemme molemmat perheen vanhemmat kiinni päivisin. Hoitovastuuta olemme kuitenkin kuopuksen osalta jakaneet, eikä kumpikaan tee hommia täysipäiväisesti. Se on molemmille helpottavaa - on omia asioita, mutta myös vapaata enemmän perheen kanssa.

Erityisesti Miika pääsee tänä talvena nauttimaan aurinkoisista päivistä enemmän ihan vaikka rannalla tai paseolla, eli rantabulevardilla.

Huolimatta siitä, että täälläkin on koko arkipaletti pyöritettävänä, on elämä kevyempää, iloisempaa ja helpompaa kuin Suomessa. Etäisyydet ovat kaikkialle lyhyet ja ihan kävelymatkan päässä, jokaisen talon alakerrassa on oma pieni korttelikahvila vähintään, rantabulevardilla ihmiset hymyilevät, aurinko paistaa ja meri kimaltelee kauniina.

Kouluun ei oikeasti kävele edes kymmentä minuuttia, viidessä ehtii ihan hyvin jos hieman kiiruhtaa.

Haen yleensä aamukahvin joko alakerran kuppilasta, tai koulumatkalta. Tuttuja tulee vastaan rantabulevardilla melkein väistämättä aina, kun sinne menee kävelemään.




Mutta tietysti valo, värit ja lämpö tekevät vaan kaikesta mukavampaa.

Erä marraskuinen ilta tällä viikolla hoidimme ihan normaaleja arkijuttuja. Tehtiin ruoka, syötiin, Bella hoiti läksynsä, käytiin kaupassa. Kaikkea sellaista, mitä nyt vaan pitää tehdä. Koska ilta oli kaunis, päätimme lähteä vielä ulkoilemaan rannalle.

Ei paksuja haalareita, tuskaisia känkkäitkuja kun kutittaa ja kuumottaa seistä sisällä odottamassa lähtöä. Heitettiin vaan kengät jalkaan ja lähdettiin ulos. Paljain varpain mentiin rannalla hiekassa leikkipaikalla ja sen läheisyydessä.

Minä lyhythihaisessa, lapset pitkähihaisissa, kevyissä paidoissaan.





Katseltiin auringonlaskuakin, miten keltaiset, punaiset ja pastellit värjäävät taivasta. Tai heiteltiin iloisina hiekkaa ilmaan, ja ehkä vähän hiuksiin. Kierittiin siinä vielä kun se oli lämmintä.

Minä mietin että tämä on sitä arjen luksusta. Vaikka ruuhkavuosia pyöritetään maasta ja paikasta riippumatta ihan samalla tavalla, täällä se vaan tuntuu niin paljon mukavammalta.

Olin niin kiitollinen mielessäni siitä, että asiat on saatu järjestymään näin.






Se tästä tekee niin hienoa, vaikkei joka päivä ehdi tuntitolkulla kävellä paseota pitkin tai kokeilla uusia ravintoloita. Jotkut päivät ollaan iloisia siitä, että selvittiin taas hengissä tästä.

Mutta on nämä aika ihania, nämä marraskuiset illat.




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?


perjantai 22. marraskuuta 2019

Perheen kanssa Aurinkorannikolle pakoon talvea tai pysyvästi - miten hoituu koulut ja päivähoito?

Lapsiperheiden määrä on jatkuvassa kasvussa Aurinkorannikolla. Eläkeläiset eivät ole ainoita jotka lähtevät Suomen talvea ja pimeyttä karkuun. Se on ihan ymmärrettävää, sillä lasten kanssa kylmät ja märät ajat voivat olla haalarien pukemisineen haastavia, ja jotainhan se vaatearsenaali myös maksaa. Eikä siellä ulkona ole erityisen hauska seistä vesisateessa ja pimeässä töiden jälkeen, vaikka happea on pakko saada.

Perheiden määrä on ollut niin rankassa kasvussa, että Fuengirolassa sijaitseva Aurinkorannikon suomalainen koulu ei pysty vastaanottamaan kaikkia tulijoita. Itseasiassa, se ei pysty vastaanottamaan läheskään kaikkia halukkaita. Sitä varten on sitten kehittynyt erilaisia vaihtoehtoja tulijoille. Koulua täällä voi suomeksi käydä eskarista aina valkolakkiin asti.




Lisäksi perheissä voi olla pienempääkin väkeä, joka kaipaa erilaisia päivähoitoratkaisuja. Sellaisiakin Aurinkorannikolta löytyy, useammalla kielellä.

Koska meiltä kysellään näitä asioita vähän jatkuvasti, ajattelin kirjoittaa koonnin siitä miten lasten koulu- ja päivähoitoasioita voi ratkaista jos halajaa perheen kera Aurinkorannikolle pidemmäksi aikaa.

Sopiva ratkaisu riippuu paljon perheen tilanteesta, haluaako oppia espanjan ja ns. integroitua espanjalaiseksi, preferoiko suomalaista tai kansainvälistä opetusta, ja kuinka paljon haluaa pistää pätäkkää tiskiin.

Lisäksi on meitä muuttolintuja, jotka tulevat vain talvipakolaisiksi auringon alle. Silloin esimerkiksi paikallinen koulu ei toimi monestakaan syystä.



Kouluikäiset suomeksi


Jos lapsi on jo ehtinyt Suomessa oppivelvollisuusikään, on vaihtoehtoja useampia. Listaan ensin suomalaiset vaihtoehdot tähän.

Ensimmäinen vaihtoehto suurimmalle osalle on Aurinkorannikon suomalainen koulu, Colegio Finlandes Fuengirolan suomiyhteisön ytimessä Los Pacosissa.

Suomalaiseen kouluun aukeaa tammikuussa määrättynä päivänä ilmoittautuminen, jonka kautta paikkaa haetaan. Vuonna 2019 paikat täyttyivät viidessä minuutissa haun auettua. Kannattaa siis olla täpäkkänä paikalla täyttämässä hakemusta, jos aikoo saada paikan.

Ensi sijalla ovat koko lukuvuoden koulussa opiskelevat, joten esimerkiksi me, jotka vietämme vain kuusi kuukautta Aurinkorannikolla, joutuvat jonoon ja saattavat saada paikan jonosta. Koulu ei ole ilmainen, vaan siitä joutuu maksamaan joitain satasia per kuukausi, riippuen siitä onko lukuvuosi- vai kuukausimaksulla. Lukuvuosimaksulla kuukausikohtainen erä on edullisempi, sillä koulu saa Suomen valtiolta näistä oppilaista enemmän rahaa. Lue lisää ilmoittautumisesta ja hinnoista täältä.




Jos koulupaikka täältä ykkösvaihtoehdosta jää saamatta, voi suomalaisen lapsen laittaa joko Fuengirolan kotikouluun tai Valmennukseen-nimisen yrityksen opetukseen.

Näissä kummassakaan koulussa ei anneta lapsille varsinaista opetusta, vaan lapset tekevät Suomesta tuotujen koulukirjojen tehtäviä läksymäisesti. Jos lapselle tulee kysymyksiä, tuolloin voi opettajalta pyytää apuja. Kädentaitoja opetellaan askartelemalla, liikuntaa ruokatunnilla rannalla ja musiikkiakin satunnaisesti.

Viime talven kokemuksella arvioisin, että eskari-toinen luokka menee tällä metodilla vielä kohtuullisesti pidemmänkin ajan, mutta kolmannesta luokasta ylöspäin en itse pitäisi lastani kahta kuukautta pidempään. Opetus on lapselle olennainen osa koulua ja oppimista.

Jos lapsella on erityistarpeita, kannattaa sekin huomioida. Resursseja näissä ei välttämättä tai aina ole hoitaa niitä, joten se on paitsi pois koko muun ryhmän tarpeista, myös saattaa olla haitallista lapsen oman oppimisen kannalta jos tarpeeksi tukea ei saa.




Kustannus näistä vaihtelee, mutta Kotikoulussa se  noin 440€/kk/oppilas ja Valmennukseen karvan verran alle 400 € on suurin piirtein se hinta jonka joutuu tästä lystistä maksamaan. Lisäksi lapsi joko tarvitsee omat eväät, tai Kotikoulussa ostetettavia keittolounaslipukkeita, joilla saa alakerran Kukko-ravintolan toimittaman keittolounaan tai Valmennukseen -koulussa Sami's Beach Barista..

Näihin kouluihin pääsy on ilmoitusluontoinen, mutta toki jos ryhmät ovat täynnä, voi olla ettei niihin pääse. Fuengirolan Kotikoulu sijaitsee Los Bolichesissa Centro Finlandian rakennuksessa, Valmennukseen tilat taas Torreblanca-Carvajal -suunnilla.

Lue lisää Fuengirolan kotikoulusta täältä, ja Valmennukseen-koulusta täältä.



Vieraankieliset koulut


Lapselleen saattaa haluta myös vieraskielistä koulua - koskaan ei ole vielä kielitaidosta ollut haittaa tässä elämässä. Syyt saattavat olla muunlaisetkin. Ehkä kotona puhutaan kahta kieltä, tai ehkä Aurinkorannikolle on muutettu pysyvästi ja halutaan lapsi espanjankieliseen kouluun.

Aurinkorannikko on siitä kiitollinen paikka että kiitos monien kansallisuuksien vaihtoehtoja löytyy.

Fuengirolassa on tarjolla ainakin Svenska skolan ja sen lisäksi englanninkielinen St. Anthony's.

Brittikoulun hakuprosessi ei ole tuttu, mutta Svenska skolaniin haetaan samalla tavalla kuin suomikouluun, haku aukeaa tammi-helmikuussa, ja maksutkin ovat samaa luokkaa.

Svenska skolaniin ei ole ihan yhtä paljon tunkua ikäryhmästä riippuen, mutta haun kanssa kannattaa sinnekin olla ajoissa liikkeellä. Svenska skolan seuraa Ruotsin opetussuunnitelmaa, mutta ne ovat kohtalaisen samanlaisia suomalaisen opetussuunnitelman kanssa. Hintaan kuuluu ruokailu, ja koulu toimii ihan kuten normikoulu Pohjoismaissa.




Kansainvälisiä ja englanninkielisiä kouluja Aurinkorannikolla on paljonkin, katso lista niistä täältä.

Jos lapsen haluaa paikalliseen, espanjankieliseen kouluun, on lapsella oltava residencia, eli kirjat kaupungissa tai joko valmis NIE-numero tai ainakin prosessi sen hausta aloitettu. Lisäksi tarvitaan asukastodistus kaupungintalolta ja virkatodistus lapsesta espanjaksi ja passi. Tämä pitäisi hoitua suoraan Suomesta maistraatista espanjaksi. Rokotustodistus on myös tärkeä olla mukana.

Haastattelin aiheesta ystävätärtäni Ida Adeliaa, joka perheineen on muuttanut tänne ja päätynyt lastensa osalta paikallisen koulun ratkaisuun. Kouluun haetaan paikkaa kaupungilta, ja prosessissa pitää nimetä useampi koulu minne hakee. Haku pitää tehdä niin että sekä molemmat vanhemmat, että lapsi on fyysisesti paikalla jättämässä hakupapereita. Yksinhuoltajuuden ollessa kyseessä, tästä pitää olla kaikki paperit mukana Suomen maistraatista leimoineen, jotta asian voi todistaa. Rokotustodistuksesta Ida ei osannut kertoa mitä rokotuksia tarvitaan. He itse ovat seuranneet Suomen rokotusohjelmaa.

Paikalla kannattaa lisäksi olla tulkki, ellei itse osaa paikallista kieltä, sillä viranhaltijat harvoin osaavat kovinkaan hyvin muuta kuin espanjaa.




Kun sitten koulupaikka määrätään, pitää sinne ilmoittautua jälleen kerran kaikkien osapuolten fyysisesti läsnäollessa. Huomionarvoista on myös, että kaikki laput ja viralliset todistukset tulee olla virallisella kääntäjällä käännettyjä. Ei siis riitä, että itse vetelet käännökset Google translaten kautta. Lisäksi pelkkä hakemuslappunen oli noin 4-5 sivua, ja täytettävä espanjaksi, kertoi Ida.

Heidän perheessään kouluun sopeutuminen on käynyt hyvin huolimatta siitä, että kolmasluokkalainen laitettiin ikänsä mukaisesti Espanjan koulujärjestelmän neljännelle luokalle, ja esimerkiksi matematiikan opetus on ollut ässä vaiheessa arviolta Suomen kuudennen luokan tasoa. Kieltä kolmas-/neljäsluokkalainen on oppinut kiitettävällä tahdilla ja puhuu sitä perheestä parhaiten.

Espanjassa lapsilla alkaa koulu muuten jo 3-vuotiaana, joskin ensimmäiset vuodet mennään ilmeisesti enemmän leikin varjolla.




Vaihtoehtona Kulkurikoulu



Jos mikään vaihtoehdoista ei oikein tunnu hyvältä, on vaihtoehtona ottaa lapsi kokonaan kotiopetukseen.

Noin niinkun omalla muutaman viikon kokemuksella siitä, meille se ei olisi vaihtoehto, mutta voi hyvin olla jollekulle muulle. Kulkurikoulu auttaa liikkuvia vanhempia onnistumaan lasten kotiopetuksessa.

Eräs Espanjaan muuttanut suomalaisperhe ratkaisi lähiopetustarpeen Kulkurikoulun ja paikallisen au pairin avulla: lapsilla kävi oma opettaja päivisin opettamassa. Tämä voisi olla ihan hyvä vaihtoehto myös jos perheitä on useampia, ja pystyvät palkkaamaan yhdessä kotiopettajan hoitamaan lasten opetuksen.

Kulkurikoulun järjestelyistä, hinnoista ja toimintatavoista, sekä yhden perheen kokemuksista ja järjestelyistä voi lukea lisää tästä Espanja.com:in jutusta.




Alle kouluikäiset


Espanjan oma koulusysteemi alkaa tosissaan jo 3-vuotiaana. Lapset menevät täällä tarhaan yleensä kuitenkin jo yksivuotiaana tai aiemminkin, kun vanhemmat palaavat töihin.

En ole onnistunut haastattelemaan ketään, joka olisi laittanut sen ikäisen lapsen täällä tarhaan. Ulkopuolelta katsottuna tarhat vaikuttavat enemmän lapsiparkkihenkisiltä paikoilta, joissa ääntä ja vauhtia ei tunnu uupuvan. Tämä ihan täysin vain ohikulkevan fiiliksellä, ja voi olla todellisuudessa jotain ihan muuta.

Aika moni suomalainen tuntuu tulevan tänne vanhempainvapaiden nojalla ensimmäistä kertaa, jolloin toinen vanhemmista hoitaa nuorempia lapsia kotona. Se heijastuu varmasti pitkälti hoitotarjoomassa - alle 3-vuotiaille ei oikein suomenkielistä hoitoa löydy.




Me olemme itse ratkaisseet hoitokuviot yksityisellä hoitajalla, joka meidän kuopusta hoitaa tarvittaessa.
Yksityisiä, suomalaisias lastenhoitopalveluita täältä voi kyllä ostaa helpostikin, ja niitä on tarjolla suomalaisten keskuudessa useita. Jotenkin tuntuu kaikkien maailman kidnappausuutisten keskellä varmemmalta jättää yleisesti yhteisössä tunnetulle suomalaiselle oma lapsi hoitoon, kuin antaa ihan vieraalle paikalliselle, vaikka epäilemättä myös hyviä paikallisia hoitajia löytyy. Ne pitäisi vaan onkia jostain tietoonsa.

Tuntihinta yksityisillä hoitajilla liikkuu 8-15€ kieppeillä. Näitä palveluita löytyy useammasta Aurinkorannikon ryhmästä mainostettuna.

Tässä myös vinkkiviitonen vaikka ihan lomailevillekin vanhemmille, jos kaipaa puolison kanssa kahdenkeskistä aikaa. Hoitaja on helppo järjestää luotettavalta taholta.




3-vuotiaasta ylöspäin kuusivuotiaaksi vaihtoehtona suomenkielisille on Los Pacosissa sijaitseva Pacosin tupa, missä seurakunnalla on maanantaista torstaihin klo 9-15 kerho, jonka halutessaan voi ottaa myös puolipäiväisenä. Yhdeltä lapselta kustannus on 250€/kk ja matkaan tarvitaan omat eväät.

Perjantaisin Pacosin tuvalla kokoontuu kaikille avoin perhekerho, minne voi mennä minkä ikäisten muksujen kanssa tahansa. Se on ilmainen, mutta vaatii siis aikuisen läsnäoloa. Lisää Aurinkorannikon seurakunnan toiminnasta voi lukea täältä.

Fuengirolan kotikoululla on Tuiskula, joka ottaa myös lapsia samalla ikäskaalalla hoitoon. Kustannus on 380€/kk tai puolipäivähoito 200€/kk, ja Tuiskula toimii samalla tavalla ruokailun suhteen kuin kotikoulu muutenkin; joko omat eväät mukaan tai keittolipukkeiden ostoon mars!

Hinnoissa kannattaa ottaa huomioon, että joissain paikoissa annetaan useammalle lapselle sisaralennuksia.

Englanninkielisiä päiväkoteja löytyy enemmänkin. Jos sellaiset kiinnostaa, kannattaa katsoa ainakin tämän linkin takaa pitkä lista vaihdoehdoista Aurinkorannikolla. Ei siis pelkästään Fuengirolassa, vaan Malagasta ainakin Esteponaan saakka.




Fuengirolassa toimii lisäksi Le Petit Coco -niminen lastenhoitopaikka, joka on sellainen pienemmän Hoplopin tyyppinen tila, jonne otetaan kaksivuotiaasta ylöspäin. Paikka on auki klo 8.30 - 16.30, ja kuukausipassi maksaa jotakuinkin sama kuin Pacosin tuvan seurakuntakerho, eli noin 250€/kk. Eväät pitää pakata tännekin mukaan. Lapset eivät ulkoile, eikä heitä nukuteta päiväunille, eli sellaista jos tarvitsee, pitää asia hoitaa muulla tavoin.

Tänne saa myös jättää lapsen hoitoon drop-in -mentaliteetilla, eli jos vaikka haluaa muutamaksi tunniksi omaa aikaa, tai käydä vaikka vastapäisellä salilla treenaamassa. Hintoja pitää tiedustella paikan päältä. Yläikärajaa tänne ei taida olla.

Le Petit Coco'n sivuille voi klikata itsensä täältä, klik!





Suomalaisperheille on siis paljonkin erilaisia ja erihintaisia ratkaisuja tarjolla myös Aurinkorannikolla, mitä tulee lasten kouluun ja hoitoon. Siksi tämä varmasti onkin lapsiperheiden keskuudessa yhä enemmän suosiota kasvattava paikka: asiat on mahdollista saada toimimaan vaikka vain muutaman kuukauden, tai pidemmän ajan talvipaon osalta, tai vaikka haluaisi pysyvästikin muuttaa aurinkoisemman ilmaston perässä.

Jos perheasiat Aurinkorannikolla on tapetilla, kannattaa etsiä Facebookissa käsiinsä Aurinkorannikon Lapset -ryhmä, jossa voi kysyä kaikenlaista askarruttavaa asiaa.

Jos vielä keksit lisävinkkejä, kommentoi ihmeessä alle. Ja muuten - toivottavasti tästä koosteesta oli hyötyä!


Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?


maanantai 18. marraskuuta 2019

Ystäväkirja - kaikenlaisia paljastuksia, muistoja ja ajatuksia


Ystäväkirja osui kohdalle; ulkosuomalaisia on haastettu ihan urakalla viime viikkojen aikana ulkosuomalaisten blogien keskuudessa, joten osuihan se ystäväkirjahaaste meillekin. Tämähän on oikeastaan aika hauska, ja kertoo nyansseja ihmisistä. Joissain jutuissa ehkä vähän isompiakin asioita ja arvomaailmaa.

Minäpä vastailin esitettyihin kysymyksiin, toivottavasti viihdytte vastausten parissa!




Bloginimeni tarina


Matkakuume on ehkä nykyään vähän harhaanjohtavakin, sillä käsittelemme täällä niin paljon muutakin kun pelkkää matkailua, johon nimi viittaa. Toisaalta, emme suinkaan ole ainoita, joille on käynyt niin että alkuperäinen ajatus blogista on laajentunut. Ja onhan täällä paljon ulkomailtakin juttuja.

Matkakuume.net ei ollut itseasiassa meille mikään valinta bloginimeksi, sillä Miika oli aiemmin rekisteröinyt domainin itselleen ja laitellut sinne matkakuviaan esille omilta matkoiltaan. Oli luonnollinen jatkumo, että kun vuonna 2014 perustimme maailmanympärimatkaa varten blogin, josta ystävät ja sukulaiset voisivat seurata matkan etenemistä, käyttäisimme tätä olemassa olevaa nimeä ja domainia. Kyllähän se reissaaville passasi hyvin.




Perusjuttuja


Siviilisäätyni: Avioliitossa. Joulukuussa meille tulee 10 vuotta täyteen papin aamenesta.

Asumismuotoni: 
Järjetön. :D
Oikeasti, viimeiset kaksi vuotta on ollut ihan hullunmyllyä, kuten pidempään meitä seuranneet tietävätkin. Asumme juuri tällä hetkellä vuokralla Espanjassa talvipaossa. Marraskuun asunto on väliaikainen, meidän viiden kuukauden asunnon saamme joulukuun alusta. Se onkin sitten viides muutto vuoden sisään... Mutta se joulukuun asunto, se on tosi kiva. <3 Sitten taas Suomessa ostimme juuri hieman ennen lähtöä ihanan asunnon, minne palaamme sitten huhtikuussa. Ja itseasiassa, ostettiin juuri toinenkin, mutta se on vasta valmistumassa... Että mitä tähän kuvioon nyt sanoisi? :)

Ammattini:Viestinnän asiantuntija. Olen kouluttautunut jo alle kaksikymppisestä viestinnän ja markkinoinnin eri tehtäviin, ja samalla tehnyt alan töitä siitä asti. Välillä tosin mietin pitäisikö vielä astua opintielle ja tehdä väitöskirjakin, mutta toistaiseksi ei ole ollut sopivaa hetkeä hektisessä elämässä.


Työpaikka:
Viestintätoimisto. Olen kohtalaisen äskettäin päässyt osaksi ihanan lämmintä, ystävällistä, erittäin älykästä ja osaavaa minulle uutta työyhteisöä, jonka arvot ovat kohdillaan ja vastaavat omiani.





Kiinalainen horoskooppini: 
Ilmeisesti lammas. En noin ylipäänsä hirveästi perusta näistä roskoopeista.

Harrastukset:
Nukkuminen. Se on kuulkaa tosi rakas harrastus parin vähän ailahtelevaisen nukkumisvuoden jälkeen. Ensin hankala raskaus, ja sitten vauvavuosi taloremontteineen yms. Nyt kun lapsi nukkuu paremmin, nukun minäkin. Panostamme perheen aikuiset nyt ihan ajan kanssa palautumiseen.

Noin niinkun muuten rakastan patikointia (koska luonto ja maisemat), pyöräilyä, kovia ryhmätreenitunteja, jonka jälkeen on kaikkensa antanut olo. Sitten rakastan myös hyvää ruokaa ja viinejä, eritoten shamppanjaa, joten syömme aika usein ulkona, ja testaamme uusia viinejä. Ja sitten tykkään myös maalata, harrastus, jonka keksin viime talvena Fugessa. :)






Syvällistä


Periaatteet:
Näitä on niin hirveän monta, etten edes osaa avata tätä kokonaisuudessaan. Jokin pohjalla kytevä arvo on kuitenkin tasa-arvo, sillä uskon siihen, että ihmisiä, eläimiä ja luontoa pitää kaikkia kohdella tasavertaisesti. Se, mitä tasa-arvo kussakin tapauksessa tarkoittaa, voi olla sitten ihan eri juttu. Lisäksi oikeudenmukaisuus, rakkaus, rohkeus ja onni, ovat asiat, jotka ohjaavat minua. Olen muuten kirjoittanut tästä joskus ihan oman postauksen.

Maailmankatsomukseni:
En pysty lokeroimaan itseäni yhteen. Ei ole yhtä filosofiaa tai uskontoa, jonka kautta määrittelisin itseni.

Pohdin:
Todella paljon tulevaisuutta. Kärsin jatkuvasta ilmastoahdistuksesta, ja mietin, miten voisin elää vähemmän luontoa kuormittavasti, ja myös miten muut saisi mukaan tähän. Koska kaikki eivät ole valmiita luopumaan saavutetuista eduista ja elintasostaan, tarkoittaa se sitä että jossain vaiheessa joudumme kaikki todella radikaalisti vähentämään kaikkea. Mitä kaikkea se tulee tarkoittamaan? Miten maailma muuttuu? Mitä tapahtuu yhteiskuntajärjestykselle tai talousmalleille? Meille? Lapsille?




Vihaan:
Ihmisten kapeakatseisuutta ja itsekkyyttä, jossa tuijotetaan vain omaa napaa ja pidetään omia kokemuksia totuutena maailmasta. Sitten vihaan myös hiuksia ruoassa. Sellainen jos löytyy niin syömättä jää, koska sitten vaan oksettaa koko ajatus.

Halveksin:
Kts. yllä.

Pyrin:
Nukkumaan tarpeeksi ja löytämään hyvän tasapainon elämän muuttuvissa tilanteissa. Ei ole ihan helppoa se kuulkaa aina. Sitten pyrin ymmärtämään sen, että voin vain tehdä parhaani olosuhteet huomioon ottaen aina. Pyrin olemaan armollinen paitsi itselleni, myös muille. Maailma harvoin kaatuu mihinkään yksittäiseen asiaan. Useimmat jutut voi jälkikäteen fiksata jos ei ykkösellä mene oikein.

Rakastan:
itseäni, lapsia, Miikaa, ystäviäni ja elämää noin geneerisesti.

Haaveilen eniten:
Juuri nyt en oikeastaan mistään, mikä on vähän tylsääkin. Asiat lepää aika mukavasti just nyt. Siitä haaveilen, että keksin seuraavan toteutettavan unelmani.




Tarvitsen:
Tarpeeksi unta, jos nyt ei ole käynyt jo selväksi. :D Hiljaisuutta ja rauhaa tasaisin väliajoin ja tarpeeksi. Rauhallisen asumisympäristön. Rakkautta. Suukkoja. Halauksia. Silittelyä.

Pelkään:
Lentämistä ja käärmeitä.

Kaipaan:
Lähimpiä ystäviäni tänne Espanjaan.

Murehdin:
Ilmastonmuutosta.

Kerään:
Elämyksiä ja kokemuksia. Kauniita maisemia, auringonnousuja ja -laskuja. Tavara on turhaa ja katoavaista. Valokuvista ja muistoista ilahdun aina.






Lempi-


Värini:
Tykkään aika monesta. Juuri nyt keltainen, punainen, vaaleanpunainen, musta ja valkoinen.

Vuodenaika:
Tykkään oikeastaan kaikista, mutta silloin talven pitää olla talvi, syksyn ruskan kaunis, kevään saapuminen vehreä ja lupauksen kesästä antava ja kesän ihana, lämmin ja aurinkoinen. Ehkä silti eniten kesästä. Erityisesti loppukesän leudoista ja lämpimistä elokuun illoista.

Eläin:
Rakastan mitä tahansa elukoita. Haluaisin kissan tai koiran, mutta elämäntilanne ei juuri nyt ole paras lemmikille.

Kirja:
Kauhean paljon on hyviä kirjoja. Jos nyt vaikka suosittelen Aki Hintsan Voittamisen anatomiaa, Risto Siilasmaan Paranoidi Optimistia ja Miia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämeni lyömään nopeammin. Äskettäin kuuntelin Suvi Vaarlan Westendin, joka kertoo 90-luvun lamasta. Se oli koskettava, ja tuli turhankin lähelle.

Elokuva:
Kutsukaa huumorintajuani kehittymättömäksi, mutta senkin uhalla; nauran katketakseni joka ikinen kerta Kauhea kankkunen -leffan ensimmäistä osaa. Vaikka siis katson sitä kymmenettä kertaa.

Musiikkilaji:
Yksi ylitse muiden, aina ja ikuisesti; Kent.

Numero:
6. Ei se kyllä varsinaisesti ole koskaan mitään hyvää tuonut elämääni. :D

Asia minussa:
En taida olla ihan valmis vielä tässä itseni rakastamisessa kun en juuri nyt keksi ihan hirveästi lempiasioista itsessäni.




Ruoka:
Olen niin hirveän moniulotteinen tässä, etten osaa nimetä yhtä. Jos nyt vaikka pasta kaikissa muodoissa ja sitten gambas pil-pil, eli paikalliset valkosipuliöljyssä paistetut katkaravut.

Juoma:
Vesi, kuplavesi ja roséshamppis.

Lomakohde:
Ei tähänkään ole yhtä vastausta. Riippuu vähän mitä haluan tehdä. Malediiveille en lähde patikoimaan, mutta rannalle ja vedenalaista elämää katsomaan kyllä. Vastaavasti Uudessa-Seelannissa taas mieluusti patikoin. Buenos Airesissa fiilistelen ja tanssin tangoa. Maailmassa on mielettömästi upeita paikkoja koettavaksi.

Tuoksu:
Kukkaiset.

Kasvi:
Pionit on hirmuisen kauniita.

Säätila:
Espanjan Aurinkorannikko on yleensä aika kiva. Ei liian kuuma talvisin, jaksaa harrastaa patikointia ja muuta ulkoilmajuttua.

Tapa viettää vapaailta:
Ilman suunnitelmia!




Kysymyksiä


Pidätkö tytöistä vai pojista? 
Pidän molemmista.

Onko sinulla salaisuuksia?
Meillä kaikilla on vaikka miten muuta väittäisi. On ajatuksia, joita ei halua jakaa, on tekoja, mitä tekee kun kukaan ei näe, on asioita, mitä ei halua itsestään tiedettävän. Meillä jokaisella on jotain. Ja ilmeisesti esimerkiksi Google tietää suurimman osan niistä.

Onko sinulla valkolakkia?
On toki.

Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistys? 
Sain korvikset joskus alle kouluikäisenä.

Mitä tilaat baarissa? 
Yleensä kuplia jossain muodossa, ja hyvässä drinkkibaarissa otan suosituksesta jotain.

Poltatko tupakkaa?
En kyllä.

Omistatko eläimiä? 
Omistaisinpa. Kaikki pörröiset jutut on ihania. <3

Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä? 
Minulla on monta hyvää ystävää. Paras on kuitenkin Miika.

Mitä muuttaisit itsessäsi? 
Lista on liian pitkä. Mutta se on myös hyvä merkki siitä, ettei pidä itseään valmiina ja kaikkitietävänä, ja etteikö tiedostaisi sitä, että kehitettävää on!




Kerro jotain siitä...


Olit 10 vuotta nykyistä nuorempi: 
Tasan 10 vuotta sitten olin raskaana, ja olimme vastikään päättäneet Miikan kanssa mennä naimisiin tulevalla lomamatkalla Havaijilla. Kukaan muu ei tiennyt näistä kummastakaan. Leijailin pilvillä jatkuvasti, vaikka olin vastikään vaihtanut työpaikkaa, ja vedin todella työlästä projektia. Päivät alkoivat aikaisin ja loppuivat myöhään. En onneksi voinut huonosti ensimmäisen raskauden aikana, päinvastoin. Järjestelimme kaikenlaisia asioita taustalla, sormuksia, hääkoordinaattoria, valokuvaajaa. Kävimme salilla treenaamassa, ja iltaisin teimme ruokaa ja makasimme sohvalla katsomassa leffoja tai telkkaria. Se oli kovin onnellista aikaa.




Viimeksi koit romanttisen hetken:
Tänään kun hetken aikaa ehdittiin olla Miikan kanssa kaksin. Nuorempi nukkui ja vanhempi oli kaverinsa luona. Maattiin kahdestaan sohvalla puoliunessa lepuuttamassa itsekin. Miika silitteli selkää ja hiuksia.

Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla:
Miika arvostaa joka päivä arkihuumoriani, eikö? :)

Joku kehuu sinua taitavaksi:
Yritän aina kiittää kehusta, sillä toinen on oikeasti halunnut antaa tunnustuksen. Aina jotenkin tuntuu hassulta vatsassa, kun joku kehuu.

Teet itsellesi lounasta:
Helposti menee siihen, että haukkaa pari voileipää tai paistaa munakkaan jos itselleen vain tekee. Yleensä menen ulos syömään. P.S. Olen aika huono laittamaan ruokaa, mutta hyvä leipomaan!

Sinulla viimeksi oli kotoisa olo:
Kun saavuttiin taas Fuengirolaan talvehtimaan. Kärsin jonkinlaista epäsopivuutta Suomen kanssa viime keväästä aina lähtöön. Tirautin pari kyyneltä kun juna puksutti Malagan lentokentältä tänne, ja näin tutut maisemat.




Lausut kehuja:
Yritän kehua useamminkin kun näen syytä, ja muutenkin kertoa arvostuksestani ihmisiä kohtaan. Perheen kesken käymme joka lauantai kiitollisuuskeskustelun, jossa kerromme, missä toiset perheenjäsenet ovat onnistuneet.

Viimeksi luit jotakin syvällistä:
Luin Heli Thorénin blogista muutaman postauksen. Pidän Helin tyylistä kirjoittaa. Ilmaisutapa on jotenkin niin kaunis asiassa kuin asiassa.

Linkitä biisi, joka on koskettanut sinua viimeksi:
Ihan hölmöä varmasti, mutta laulettiin Hämä-hämä-häkki perjantaina perhekerhossa, ja liikutuin niin kovasti siinä kun katselin meidän kuopusta yrittämässä sormillaan muotoilla hämppisbiisin kuvioita. Hyvä että pystyin laulamaan biisin loppuun.




Heitän eteenpäin haasteen Ida Adelialle, Tarinoiden taival -blogin Heinille, Samppanjaa muovimukista Annelle, Sopusointuja Maaritille ja Karla Espanjassa -blogin Karlalle!


Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

perjantai 15. marraskuuta 2019

Ihmeellistä on se, miten lopulta kaikki aina sittenkin järjestyy vaikka mikään ei ole täydellistä


Kaikista eniten sitä aina miettii isojen muutosten siintäessä edessä, että mitenköhän nämä kaikki asiat hoituu. Että aivan järjetön määrä tässä on tullut otettua itselleen taas hommaa. Ja sitten miettii myös, että mitenköhän tässä käy?

Lähtöön liittyy aina paljon hoidettavia asioita. Lisäksi mukana kulkee aina eräänlainen tunteiden vuoristorata. On innostusta tulevasta, on luopumisen tuskaa tutusta ja turvallisesta, jossain vaiheessa iskee epätoivo siitä, miten koskaan tuleekaan ehtimään kaikki ne asiat, mitkä pitää saada kuntoon.

Lisäksi on jo valmiiksi paitsi ikävä sydämessä tärkeiden ihmisten läsnäolon puutteesta, ja silti kutkuttava tunne vatsanpohjassa kaikista uusista, tulevista kokemuksista.




Viimeiset viikot ennen lähtöä on täynnä to do -listoja, joista ruksitaan yksi asia kerralla, ja melkein samaa vauhtia se aina täyttyy uusista asioista. Juostaan kelloa, kalenteria ja Wunderlistia vastaan.


Muistettiinko ilmoittaa sinne, tänne ja tuonne, onko se ja se ilmoitus tehty, mitä piti noutaa varastolta, entä mitä sinne piti viedä? Pakkaa koko elämä pahvilaatikoihin. Muista lähettää sähköposti vuokranantajalle Espanjaan saapumisajasta, netistä, vakuudesta, varaa lennolle ylimääräinen laukku ruumaan. 

Uusi passit niiltä perheenjäseniltä, keneltä ne on menossa umpeen, selvitä lähin valokuvaamo, hoida valokuvat ensin kaikille, ja muista sitten tehdä passihakemukset. Muista ostaa tarpeeksi välipaloja ja juotavaa lennolle. Oliko puhelimeen jo ladattu äänikirjoja ja Muumilaakson tarinat viihdykkeeksi? Vastamelukuulokkeiden patterit, kaikkien härpäkkeiden laturit ei saa joutua vahingossakaan varastoon.

Vakuutusmuutoksethan hoidettiin jo, vai onko niistä verkkopankissa vielä jokin täytettävä liite? Ei kykene muistamaan ihan suoriltaan. Muistettiinko hankkia autolle green card vakuutuksesta, entäpä se matkavakuutuspidennys? Mitä sinne Espanjaan jäi varastoon, pitääkö nämäkin pakata mukaan? Vie-tuo tavarat, muistitko ostaa sitä shampoota, jota ilman päänahka ei pärjää, myy pois pinnasänky, ettei se turhaan odota kun tullaan keväällä takaisin. Ilmoititko lastenhoitajalle Suomessa? Entä Espanjassa, onko sekin nyt varmasti hoidettu? Muistitko ottaa kaikki paperit työpaikalta, entä viedä sinne ne kengät mitä tarvitset Suomessa käydessä?




Ja sitten vielä kolmetuhatta muuta juttua, viisikymmentä wilmaviestiä, budjetoinnit, paperit ja ai hei! Pankkihan oli vaihtamassa juuri nyt pankki- ja visakorttia! Oliko ne tulleet, vai elelläänkö Espanjassa pyhällä hengellä?


Ystäviltä satelee ihania viestejä, mutta juuri ennen kun pää painuu tyynyyn muistaa, ettei niihin ehtinyt vastata. Noh, ehkä huomenna, kun on taas päivä uus. Viimeiset kolme viikkoa ennen lähtöä on se hetki, kun ystävätkin aktivoituvat kahvittelu-, lounas- ja drinkkikutsuilla, ja se on myös se aika, joka on kaikkien lähtövalmistelujen osalta kaikista kiireisin. On pakko vastata, että 'sori, mutta enää ei ehdi, ei vaikka lähtöön on viikkoja.





Sitten aina jossain vaiheessa koittaa viimeinen päivä Suomessa. Viimeinen ilta ennen lähtöä. Koittaa lähtöaamu, ja jotenkin kaikki asiat vaan ovat rullanneet jotenkin siihen pisteeseen että sitä astuu koneeseen kohti määränpäätä.

Olo on aina surrealistinen - miten tähän pisteeseen sittenkin päädyttiin, melkein kaikki ruksit listoilta ruksittuna?




On asioita jotka aina jää hoitamatta, ja ehkä ne on sellaisia mitä sittenkin ehtii vielä myöhemmin. Ehkä kaiken ei aina tarvitse olla täydellisesti valmista. Ehkä mikään ei edes voi olla täydellisen valmista. Ehkä täydellisen valmis on käsitteenä tällaisissa tilanteissa oksymoroni. Ja ehkä tämä on vähän niinkun gradu; parempi valmis kun täydellinen.


Joskus Helsingin bussien näytöillä pyöri arkirunoja. Yksi niistä jäi mieleen.

"Tämä on kesken. Niin tämäkin. Sellaista on aikuisuus."






Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?


maanantai 11. marraskuuta 2019

Väärinymmärretty Fuengirola - käyttöohjeet Aurinkorannikon suomikohteelle


Meidän talvipakojen osalta saan ihan hirmuisen paljon aina viestejä siitä että "aah, kylläpä näyttää ihanalta" ja "voi että, vaikuttaa ihan paratiisilta tuo paikka". Fuengirolassa on ihan hirveän paljon hyviä puolia, mutta eihän tämä paikka nyt ihan suoraan paratiisi ole. Tai tavallaan kyllä on, jos sitä käyttää oikein, ja riippuu vähän mistä roikkuu. Joillekin tämä voi olla kaikin puolin parasta mitä maailmalla on tarjota. 

Minusta Fuengirolan suurin ongelma on, että se on monessa asiayhteydessä täysin väärin ymmärretty kohde, ja sillä on siksi ollut vähän jännähkö maine.

Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin - kaikki se, mitä postailen vaikka instagramin storyihin on ihan täyttä totta. Vaikea se olisi niitä juttuja feikatakaan. Mutta Fugessa on myös paljon muuta kun kaikki se, mikä päätyy somesyötteeseeni.





Kuten kaikissa paikoissa tässäkin on puutteensa, mutta jotain hyvää koko Aurinkorannikossa on pakko olla, kun sinne niin paljon ihmisiä haluaa tulla viettämään talvea joka vuosi uudestaan ja uudestaan. Jotku pysyvästi. Eikä pelkästään Suomesta. Rantabulevardilla kuulee suomen lisäksi ruotsia, englantia, hollantia ja tanskaakin.

Tässäpä muutamia väitteitä, ja ajatuksia niistä.


1. Fuengirolassa on vain kännäileviä, punanaamaisia, suomalaisia eläkeläisiä. Se on suomalaisghetto Espanjassa.


Kuten missä tahansa paikassa, täällä on paitsi ihan normaalia arkea eläviä ihmisiä, myös niitä, joille päihteet ovat ongelma.

Fuengirolassa on vuosittain kasvava määrä työikäisiä ja perheitä, jotka elävät ihan normaalia arkea, mutta suotuisammissa olosuhteissa kuin Suomen talvi. Koska eläkeläisillä on sattuneesta syystä helpompi irtaantua kotimaansa velvotteista, heitäkin näkyy paljon, mutta pääosin he ovat hyväkuntoisia ja aktiivisia ihmisiä, jotka nauttivat elämästä auringon alla, kuten kaikki muutkin täällä olevat.





Kännäileviä turisteja ihan joka maasta näkee kuulemma eniten turistisesonkina, jolloin me emme ole täällä olleet. Vähän niinkun Kaivohuoneellakin on kesäisin ihan hirveä määrä ördääviä suomalaisia, aurinko ja lämpö saa aina nämä piirteet ihmisistä vahvistumaan - ollaan ulkona ja otetaan ehkä pari liikaakin.

Lähtökohtaisesti kännääviä ei ole näppituntumalta sen enempää kun Kallion baareissakaan. Itse valitset millä tavalla aikaasi vietät. Jos et koto-Suomessakaan istu vetämässä tequilaa aamuysiltä Roskapankissa, et ehkä täälläkään tee vastaavaa


.

2. Fuengirolassa pärjää pelkällä suomenkielellä


Tämä väittämä on osittain totta. Jos valitsee ravintolat ja liikkeet, missä asioi kielen mukaan, on täysin mahdollista selvitä täällä pelkällä suomenkielellä. Mitä nyt ehkä Malagan lentokentällä pitää jokunen sana osata ymmärtää muutakin. Kyllä, ummikot pärjäävät ulkomailla helposti jos tulevat Fugeen.

Toisaalta, paikkansa voi valita myös niin, ettei asioi suomeksi koskaan, jos se on joku itseistarkoitus olla puhumatta suomea. Tähän pätee vähän sama kun tuohon ykköskohtaan: voit ihan itse valita, minkälaisissa paikoissa vietät aikaasi.

Lisäksi voit valita, kenen kanssa haluat sosialisoida. Meidän tuttavapiiri koostuu täällä melkein vain muista suomalaisista perheistä, ja olemme siihen varsin tyytyväisiä arjessa. Emme tulleet etsimään täältä suurta eksotiikkaa ja uusia ulkomaalaisia ystäviä, vaikkei meillä heitä vastaan mitään olisikaan, päinvastoin. Nämä ihmiset vaan osuvat arjessa kohdille.

Kielitaitoa ja kansainvälistä kokemusta meillä on molemmilla, jälkimmäistä yli kymmenen vuoden ajalta, joten se ei olisi ongelma lainkaan.





3. Kaikki suomalaiset Fugessa on juntteja, eikä niiden kanssa kannata olla tekemisissä


On vaikea ottaa kantaa tähän väitteeseen, sillä junttiuden ja sen asteen määrittelee jokainen itse. Mikä minulle on junttia, ei ehkä ole sinulle tai toisinpäin. Fuengirolassa on kuitenkin varsin kirjava suomalaisyhteisö. Ihmisiä tulee vähän kaikenlaisilla taustoilla, vähän joka puolelta Suomea. Se mikä kaikkia yhdistää on yleensä se, että Suomi ja/tai Suomen ilmasto on koettu ahdistavaksi, ja on haluttu löytää joku vaihtoehto sille.

Äänestyskartta kertoo varmasti eri alueiden ideologiasta eniten, eli jos sen tiedon jaksaa kaivaa, löytyy ehkä jonkinlainen perusvire alueen ihmisistä.





Meistä muiden suomalaisten läsnäolo arkea eläessä on ollut vain ja ainoastaan positiivinen juttu, sillä vuoden maailmanympärimatkan kokemuksella jatkuva kulttuuritaustansa selittäminen sadoille eri ihmisille oli aika väsyttävää puuhaa. Täällä kontakti toiseen lähtee ihan eri tasolta jos vastapuolikin on suomalainen, kun kun voi olettaa tietävänsä suurin piirtein millainen tausta toisella ihmisellä on. Ainakin kaikki tietävät mikä on sauna, sisu, Suomen marraskuu, Mannerheim, Sauli Niinistö, Tarja Halonen ja #nevöfoget lätkäkulta -95.

Sitten toisaalta, haittaako se, vaikka joku olisikin vähän juntti?



4. Fuengirola on loistava lomakohde


En ole koskaan ollut lomalla Fuengirolassa, joten en ole tästä ihan varma.

Olen elänyt täällä vain arkea, mutta toisaalta, täällä arki tuntuu ihan järjettömän hyvältä. Ilmasto on suotuisa, kaikki on lähellä ja välimatkat lyhyitä, sinun ei jatkuvasti tarvitse selitellä taustojasi ventovieraille ihmisille, jotka ei edes tiedä missä Suomi on, lapsillesi löytyy suomen- tai ruotsinkielinen koulu tai hoitopaikka, saat salmiakkia halutessasi suomikaupasta. Tai Juhlamokkaa, tai mitä nyt Suomesta koskaan kaipaatkaan.

Nämä eivät ehkä kuitenkaan ole niitä kriteereitä, jotka tekevät tästä hyvän lomapaikan. Nämä tekeävät Fugesta nimenomaan loistavan paikan elää arkea.

Ja sitähän me olemme tulleet tänne tekemään; elämään mukavampaa arkea. 





Käymme lähisalilla treenaamassa, asioimme kaupassa, näemme ennestään tuttuja suomalaisia kavereita, teemme ruokaa (myös) kotona, käymme kahviloissa, vietämme aikaa ulkona niin paljon kun mahdollista, harrastamme ja teemme mikroseikkailuja lähimaastoon.

Jos kaipaa helppoa ja aurinkoista kohdetta, eikä osaa kieliä, ja haluaa ehkä lähinnä vaan päästä lämpöön, Fuengirola voi olla aivan mainio kohde jo yksistään siihen.

Minä kehottaisin ehkä pitämään Fuengirolaa jonkinlaisena tukikohtana, jos viettäisin lomaa täällä. Täältä on lyhyt matka Andalusian ympäristössä oleviin sikahienoihin kohteisiin, kuten Ronda, Estepona, Granada, Sevilla, Sierra Nevada ja vaikka patikointipaikkoihin Caminito del Rey ja El Torcal de Antequera.








Fuengirola on paikka, joka on tarpeeksi iso, että täältä löytyy palveluita, mutta silti tarpeeksi pieni, että siellä itsessään ei tarvitse autoa, vaan kaikkialle pääsee kävellen. Aamupäivästä voi maata rannalla auringossa, ja kahden tunnin päästä voi olla Sierra Nevadan lumisilla rinteillä laskettelemassa.

Ja SE on Fuengirolan vahvuus.


5. Fuengirola on mieletön maisemiltaan


Jos tykkää ihanista auringonnousuista ja rannasta, Fuengirola on ihana. Rakastan tuijotella merelle, erityisesti kun aurinko alkaa nousemaan, ja taivaanranta värjääntyy upeilla väreillä.

Arkkitehtuuria ja pittoreskejä kyliä arvostavalle Fuengirola on varmasti kauhistus. Rakennuskanta täällä sijoittuu näppituntumalta noin 60- ja 80-luvulle ja sen välimaastoon. Laatikkomaisia talojahan täällä pääasiassa, ei kamalan kauniita.





Toisaalta, kun istuu rannalla, jota on 7 km verran, eikä katso taakseen, ei rakennuksetkaan niin häiritse. Lisäksi niiden taustalle nousee jylhät, huikeat Mijasin vuoret. Viimeeksi tänään huokailin rannalla että onpa kerrassaan ihanaa istua katsomassa näitä näkymiä täällä.






Fuengirolan lähimaastoista löytyy sen sijan silmäkarkkia vaikka ja kuinka. 15 minuutin ajomatkan päässä on Mijasin kylä, joka itsessään on jo hurmaava, ja josta aukeavat hurmaavat maisemat rannikon ylle.

Samoin Benalmadena pueblo on varsin samanhenkinen. Ihan Fuengirolan vanhassa keskustassakin on kauniita kujia ja taloja, joissa on vähän sellaista vanhan kaupungin henkeä.

Kauneus on myös katsojan silmässä. Eiväthän ne talot Suomessakaan erityisen kauniita ole, erityisesti harmaassa säässä.





6. Fuengirolassa ei varmaan ole mitään tekemistä


Riippuu vähän, minkä kokee tekemiseksi. Ihan ensimmäisenä voi aloittaa siitä, että kävelee 7 km pitkän rantabulevardin päästä päähän.

Sitten voi vaikka tehdä saman kävellen rantaviivaa pitkin, koska se on tosi paljon rankempaa. Sen jälkeen voi käydä testaamassa vaikka alkuunsa kaikkia mahdollisia tapaspaikkoja mitä on tarjolla, Tai ihan vaan muita ravintoloita.






Tai sitten voi vaikka vetää rannalla ihan oman kehonpainotreenin. Suomalaisille on tarjolla vaikka ja mitä aktiviteetteja omalla kielellään Sofia-opistossa. Lisäksi monet salit tarjoavat paljon treenitunteja, ja esimerkiksi joogastudio rantajoogaa.

Kesäisin on paljon vesipuistoja auki, ja sitten on vaikkapa minigolfratoja. Tai mikset menisi pelaamaan kierroksen golfia tai frisbeegolfia, jolle on ihan oma rata?




Mijasin vuorille voi patikoida Los Pacosin -kaupunginosasta, siinä menee mukavasti vaikka koko päivä.

Lapset voivat leikkiä kymmenissä eri leikkipuistoissa, ja vanhemmat nauttia samalla puistossa olevassa kahvilassa joko kahvia, tai vaikka lasin viiniä tai olutta. Täällä ei mikään laki moista kiellä.






Lähimaastossa riittää myös tarjontaa; maastopyöräilyä, kiipeilyä, museoita, taidenäyttelyitä, kauniita puistoja, suppailua, delfiiniristeilyjä, jalkapalloa, rullakiekkoa ja ihan vaikka ja mitä.

Enemmän on ehkä kiinni siitä, mitkä ovat omat mieltymykset ja mihin aikansa haluaa käyttää.


7. Fuengirolassa on vain huonoja suomituristiravintoloita ja kamalia hotelleja


Ravintoloita ja kahviloita löytyy täältä joka lähtöön. On sellaisia ei ihan minun makuun olevia, mutta sitten on aivan järjettömän hyviä paikkoja. Kaikkihan riippuu tässäkin mieltymyksistä.

Käymme kohtuullisen usein esimerkiksi GoGreen! -kahvilassa, jonka smoothiebowleja ja sandwichejä rakastamme kaikki tässä perheessä. Lisäksin meidän lempparikärjessä on mm. intialais-mexicolainen Sizzler ja libanonilainen Mezzanotte.





Vähän vähemmän käymme sellaisissa paikoissa, jotka tarjoavat suomiruokaa, mutta jos mieli tekisi vaikka poronkäristystä ja sitä olisi tarjolla, miksei?

Täältä löytyy siis ihan jokaiseen makuun ja lähtöön ravintoloita. Rannan kalaravintolat saavat monasti kehuja.

Mitä tulee hotelleihin, emme ole niissä juurikaan yöpyneet. Talviaikaan monet kaipaavat lämmitettyä uima-allasta, ja vain ja ainoastaan PYRistä ja Stella Mariksesta löytyy sellaiset. Niistä olemme pari kertaa ottaneet huoneen ihan vaan sitä varten, että pääsemme lämmitettyyn altaaseen uimaan.

Huoneet ovat... no, ehkä parhaat päivänsä nähneet noin 20 vuotta sitten.





Ilmeisesti täältä löytyy ihan mukavia hotelleja, mutta aika monet ovat rakennettu espanjastandardein, ja esimerkiksi äänieristys jättää toivomisen varaa. Melkein suosittelisin katsomaan myös, mitä esimerkiksi AirBnb'llä on tarjottavaa.





Sen jälkeen kun viime talvena saavuimme tänne talvehtimaan, olen ihmetellyt sitä, miksi Fuengirolalla on monelle niin huono kaiku. Tai tiedänhän minä sen - pitkällä aikavälillä on rakennettu mielikuvaa siitä, että tänne tulevat rassukat, joille halpa viina auringon alla on se tärkein juttu.

Todellisuus on kuitenkin ihan jotain muuta: lähistöltä löytyy huikeita kohteita, jonne ajaa 15 min - 2 h. Ketään ei pakoteta olemaan muiden suomalaisten kanssa viinaa kittaamassa, ellei niin itse halua, vaikka varmasti sellainen porukka halutessa löytyy. Niin löytyy mistä tahansa.



Tänä vuonna Aurinkorannikolla on kuulemma enemmän työpaikkoja suomalaisille tarjolla, kun mitä tulijoita on. Suomalainen koulu varattiin viidessä minuutissa täyteen kun ilmoittautuminen aukesi. Iso osa hakijoista ei saanut paikkaa.

Ja vaikka Fuge ei kohteena varmasti sovi kaikille, varsinkin jos sitä katsoo vain lomalasien läpi ja kaipaa suurta eksotiikka, haluaisin painottaa sitä, että moni lähtee tänne nimenomaan helposti järjestettävän, jouhevan ja aurinkoisemman arjen perässä, erityisesti jos mukana matkassa on perhe ja lapsia.

Ainakin siihen käyttötarkoitukseen Fuengirola on mitä parhain paikka lähteä. Ja huomattavasti mukavampi kuin marraskuun pimeä Suomi.



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?