maanantai 13. helmikuuta 2017

Poronkusema halki talven ihmemaan


Tavallaanhan sitä kuvittelisi että kun on suomalainen, on myös nähnyt ja ollut lähikontaktissa poron kanssa. Vähän samoin kun ulkomaalaiset varmaankin kuvittelevat kaikkien suomalaisten käyneen Lapissa. Vaan eipä kaikki ole poroa nähneet tai käyneet Lapissakaan.





Levillä ajattelin ilahduttaa reisiäni pitämällä päivän tauon laskuissa, ja tytärtäni vähän hauskalla tekemisellä yhdessä. Poroajelussa pääsisi fiilistelemään sekä luontoa että poroja.

Aina kun on kyse eläinaktiviteetista, kannattaa etukäteen selvittää mahdollisimman hyvin ettei ole tekemässä mitään, mistä eläin kärsii, ja että niitä pidetään hyvin. Porot ovat lähtökohtaisesti innostuneita vetämisestä, joten porojen tapauksessa jäljelle jää hyvinvoinnin varmistaminen. Valitettavasti on tapauksia missä tämä ei toteudu ja tuolloin vetäminenkään ei maistu. Huskysafarin päätimme jättää välistä, lue lisää niistä täältä.

Me kipusimme Riikka Kenttälän emännöimän Sammun-Tuvan porokyytiin kirpakkana talvipäivänä pienen bussimatkan päässä Leviltä. Autoa ei aktiviteettiin tarvitse, sillä keskeltä Sirkan kylää, eli Levin laskettelukylää, lähtee yhteiskuljetus Levin matkailuinfon edestä.











Riikan tokan porot eivät meinaa paikoillaan pysyä kun tajuavat saavansa kohta juosta.

Kun kaksi rekivaljakkoa lähtee juoksemaan kohti useamman kilometrin päässä olevaa taukopaikkaa, pakkaslumi heijastelee laskevan auringon säteissä kauniisti ja narskuu mukavasti jalaksen alla.

Istumme peiteltyinä paksujen peittojen alla. -18 pakkasastetta ei tunnu lainkaan niin pahalta kun voisi kuvitella, mutta olen minä itseni lämpimämmäksikin tuntenut joskus. Maisemat ovat hengästyttävän kauniit. Taaempi poro pyrkii meistä ohi jatkuvasti, on ilmeisen kova kiire.











En tiedä kauanko olemme istuneet nauttimassa maisemista metsän siimeksessä, mutta ehkä reilu puolen tunnin ajelun jälkeen olemme taukopaikalla. Poronkusema meille luvattiin. Virallisesti se on 6 km.

Perheyrityksenä pyörivän Sammun-Tuvan vanha emäntä, Riikan äiti, toivottaa meidät tervetulleeksi kodan sisälle. Tai en tiedä mikä tuo rakennus oikeastaan on, mutta sen sisällä on ihanan lämmin tulen loimussa kuksa kädessä. Hörpin lämmintä marjamehua ja jutustelen hollantilaisten ja sveitsiläisten kanssa samalla kun Riikka äiteineen valmistaa meille pororieskoja. Olen iloisesti yllättynyt siitä että minulle on varattu gluteeniton vaihtoehto matkaan.











Huomaan miettiväni että voisin mieluusti tulla tänne kotaan yöpymään, vaikkapa merkkipäivää juhlistamaan Miikan kanssa. Kotaa kuulemma vuokrataan. Hiihtovaeltajat ja lumikenkäilijät yöpyvät täällä joskus porukalla. Toiminnasta ei haluta kasvattaa liian suurta, sillä sitä pyöritetään perheen kesken.

Vielä jälkiruoaksi muille nisua, keksiä ja minulle ruokavammaiselle herkullista kääretorttua ennen kuin kokeilemme lassota poronsarvia. Riikka tuntuu olevan tässä hommassa haka, eikä ihme. Nainen on 5-vuotiaasta asti saanut harjoitusta.














Hyppäämme rekiimme ja aloitamme paluumatkan. Ylemme laskee sinertävä kajastus ja hengitys höyryää tulomatkaa enemmän. Taidamme kaikki kaivautua syvälle peittojen alle mahdollisimman lämpimään. Yhtä asiaa turistit eivät varmasti ole vielä oppineet: 'ei ole huonoja kelejä, on vain vääränlaista pukeutumista'.






Kun kävelemme takaisin bussille kysyn Riikalta mikä saa nuoren naisen jäämään Lappiin ja Sammun-Tupaa vetämään vaikka muut nuoret kaikkoavat kaupunkeihin ja työmiehiä on vaikea löytää avuksi.

"Täällä ihmiset on ystävällisiä ja heillä on aikaa. Luonto on aina lähellä ja siitä pääsee joka päivä nauttimaan. Täällä saa olla juuri sellainen kun on, ei tarvitse esittää mitään. Saa olla hiljaa tai saa puhua."







Pororetken teimme yhteistyössä Levin Matkailun ja Sammun-Tuvan kanssa heidän bloggaajavierainaan. Retken voi varata Levin matkailun kautta tai suoraan Sammun-Tuvalta. Retken hinta on 120 € / aikuinen ja 60 € / lapsi, ja se on hintansa väärti. Sivuilta käy myös ilmi että kota on nimeltään turvekammi. 

Vaikkei pororetki niin kiinnostaisi, Sammun-Tuvan kahvila vanhassa tuvassa on hurmaava. Se on myös hiihtoladun varrella, joten kannattaa poiketa!


11 kommenttia:

  1. Tuosta pororetkestä ja tyttärestäsi tulee niin mieleen sisarentyttärieni kanssa vuosia sitten tekemä matka pohjoiseen. Tyttöjen viihdyttämiseksi ehdotimme jossain vaiheessa heille tarjolla olevaa poroajelua, johon muistaakseni silloin 6- ja 12-vuotiaat tytöt suhtautuivat nihkeästi, että ei me millekään "lehmäajelulle" lähdetä ... no sain heidät sitten kuitenkin suostuteltua lähtemään ja yhden kierroksen jälkeen olivat jo ruinaamassa, että pääsemmekö toisen kerrankin! Taas yksi näitä esimerkkejä, että joskus lapsia pitää lievästi ohjata johonkin suuntaan, kun eivät välttämättä uusista asioista tiedä, että pitävätkö niistä vai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihan totta. Saadaan mekin kuulla aina välillä että ihan tyhmää on jonnekin lähteä. Syksyn melontaretkellä ennen lähtöä oli kamalan vastahakoinen muksu, ja sitten meloessa samasta suusta kuuluikin "mä sanoin et tää ois varmaan tosi tyhmää, mutta mikään ei vois olla parempaa kun tää!". Että ihan juuri noin, aina välillä pitää vähän ohjata ja uskaltaa olla rohkea lapsen puolesta. Koskee niin elämyksiä kuin harrastuksiakin.

      Poista
  2. Porot. <3
    Minä olen juuri yksi niistä, joka ei ole ollut Lapissa. En myös ole nähnyt poroja kuin kerran raatihuoneentorin joulumarkkinoilla Tallinnassa, ja silloin toivoin, että tyypit saisivat olla ihan vain kotonaan Lapissa. Minulla on kolme Lappihaavetta, joista olet nyt esitellyt revontulet ja porot. Tykkylumisia puita ei näy. Kaksi kolmesta saa jo aika kateelliseksi. Toisaalta elämä on valintoja. Voisin lähteä lauantaina Lappiin, mutta lähden Kuubaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, onhan se Kuubakin aika hyvä. :)

      Ja jos tykkylunta kaipaa, niin niitä näkyy viime vuoden pääsiäisreissulta Rukalta!

      Taisin muuten nähdä tuon samaisen poron Tallinnan joulumarkkinoilla. Se oli surullista katsottavaaa.

      Poista
  3. Ymmärrän Riikkaa hyvin. Suurkaupungissa asumisen jälkeen oon alkanut kaivata elämää lähempänä luontoa jossain pikkupaikassa. Jonain päivänä!

    Oon ollut lapsena tuontapaisella poroajelulla. Kiva tietää, että sellaiselle voi lähteä tulevaisuudessakin hyvällä omallatunnolla, ainakin jos löytää hyvän paikan. Poronkuseman mitan tiesinkin jo, muistan lukeneeni sen jostain toisesta blogista jokin aika sitten :) Tylsää, kun Lapin matkat on niin kalliita. Ja tylsää sekin, että silloin harvoin kun Suomessa talvella käydään, niin se on jouluna ja silloin vasta ne Lapin matkat vasta kalliita onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riikalla on tosissaan pointtinsa.

      Eihän Lappi kallis ole, varsinkaan aussien mittakaavalla. Aasialaisella ehkä, mutta laadussakin on eroa. :)

      Poista
  4. Katselinkin tuon poroajeluvideon jo aiemmin Facebookissa ja silloin jo mietin, että ai että kuinka ihanalta näyttää (vaikkakin aika kylmältä!) :D Aivan mahtavan kuuloinen tämä pororetki eikä mitenkään kauhean kalliskaan kokemukseen nähden - kyllä mielelläni lähtisin! <3 Reitti näyttää tosi kivalta... Joissakin paikoissa kun poroajelu tuntuu olevan jotain perus urheilukenttää ympäri, niin kyllä fiilis vähemmästäkin katoaisi.

    Näin lähikontaktissa en ole porojen kanssa ollutkaan, yhden olen kerran nähnyt melko läheltä metsävaelluksella ja autotiellä on tullut näitä joskus väisteltyä. Aijai! Nyt tuli porokuume! <3 Ja idea turvekammissa yöpymisestä kuulostaa ikimuistoiselta - peukku kokeilulle!

    Titta / IKILOMALLA

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valittiin ihan tarkoituksella vähän pidempi reitti, vaikka juuri noilla suunnilla poroajelut taitaa olla kyllä kaikki ihan kunnollisia.

      Porot on kyllä jänniä kun ne tulee vastaan ihan missä tahansa Lapissa. Ja turvekammi, todellakin! <3

      Poista
  5. En ole tainnut koskaan olla kunnon poroajelulla, ja viime Levin reissu taisi hujahtaa ohi ilman, että näin yhtään poroa. Mukavin porokokemus sen sijaan omilla reissuilla on ollut nähdä niitä Lapin vaelluksen aikana vapaana kuljeksimassa pitkin niitä aavoja erämaita. Kunhan tuo Minireissumies tuosta vähän kasvaa, niin taidan kyllä pakata sen rekeen ja mennä ajelulle itsekin :) Ihania tunnelmia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kyllä mukavia hetkiä kun näkee porot juoksentelemassa pitkin maita ja mantuja. <3

      Pakkaa ihmeessä minimies mukaan ja lähde retkelle, sitähän voi aloittaa vähän pienemmästäkin pienemmälle. :)

      Poista
  6. Aika rapsakka keli ja paras kuva oli takanaolevasta parissa, kun tytöllä aika lasittunut ilme. Vaikea tietää mitä ajatteli, mutta upea kuva! Tuollainen poroajelu voisi olla kiva kokemus, joskaan ei se mitään halpaa lystiä ole. Toisaalta eihän tuollainen ole jokapäiväistä huvia vaan sellainen kerran elämässä -kokemus.

    Tässä sitä odottaa kyllä seuraavaa Lapin reissu taas innolla, näillä näkymin keväthangille. Tekisi mieli nähdä noita poroja taas livenä, sillä viime viikot on nähnyt jo liiaksi Frozen -elokuvan Sven-poroa :-D

    VastaaPoista

Mukavat kommentit tänne! // Nice little comments here!