sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Nusa Lembonganin koskemattomat korallit // Pristine corals of Nusa Lembongan


// English text beneath Finnish


Tiedättekö, on aina mahtavaa huomata, että hieman tallattujen polkujen vierestä löytyy upeita paikkoja, joita ei ole vielä löydetty. Tällä kertaa sivupolku vei meidät Nusa Lembonganille ihastelemaan mahtavia maisemia. Eikä vähiten vedenalaisia sellaisia.

En ollut aiemmin kuullutkaan paikasta nimeltä Nusa Lembongan, kunnes Thaimaan Koh Lipellä tutustuimme Andreakseen ja Teresaan, ihastuttavaan ruotsalaispariskuntaan perheineen, jotka antoivat meille vinkin kyseisestä paikasta. Meillä ei myöskään ollut aikomus tulla Indonesiaan, mutta koska matkasuunnnitelmat muuttuvat jatkuvasti ja olemme siinä onnellisessa tilanteessa että aika ei lopu heti kesken, niin päätimme jälleen kerran muuttaa suunnitelmia. Tähtäimessä olivat Gili-saaret, mutta koska Nusa Lembongan oli matkan varrella ja vaikutti kerrassaan houkuttelevalta, niin tokihan halusimme nähdä mistä oli kyse. Ja se olikin hyvä päätös!

Vedenalainen elämä oli mainospuheiden mukaan loistavaa, joten buukkasin muutaman sukelluksen World Divingin kautta. Näihin aikoin on sadekausi, ei kenenkään lomakausi ja eletään matalan sesongin aikaa. Yrittäjillä on hetki aikaa hengähtää, mutta se tarkoittaa myöskin sitä, että nyt kunnostetaan paikkoja high seasonia varten. World Divingillä tämä tarkoitti sitä että isompi vene oli parhaillaan maalauksessa ja moottorit oli lähetetty huoltoon Balille, sukelluskeskuksen toimistoa remontoitiin ja kylppäriä laajennettiin sekä kaikki paikat maalattiin uudestaan (jonka joutuu kuulemma täällä trooppisissa oloissa tekemään joka vuosi uudelleen).







World Divingia pyörittäviltä alkuperältään briteiltä Johnilta ja Suelta liikeni silti aina pieni hetki aikaa kertoa kokemuksia sukelluspaikoista ja antaa suosituksia snorklausreissuista. He olivat ostaneet sukelluskeskuksen kymmenen vuotta sitten, joten tietotaitoa ja ennenkaikkea palvelulähtöistä asennetta löytyi. Neuvojen lisäksi sain ihan konkreettistakin hyötyä, kun Johnin varaosakätköistä kaivettiin kameran sukelluskoteloon mutteri, jonka kotelon toimittaja oli syystä tai toisesta jättänyt paketista pois. Koteloon saatiin viimeinkin lisäkahva kiinni, joka (toivottavasti) helpottaa stabiilimpien kuvien ottamista ja parantaa teidänkin katselunautintoa, rakkaat lukijat.

Mutta ne sukellukset!

Aiemmassa snorklauspostauksessa kirjoitinkin miten ensimmäisenä lähdettiin katsastamaan löytyisikö mantoja. Harmillisesti reissu jäi mantattomaksi, mutta jo sillä sukelluksella kiinnitin huomiota erityisen hyväkuntoisiin koralleihin. Homma muuttui aina vain paremmaksi joka kerta kun hypättiin uudestaan veteen. Olen kolunnut kohtuullisen paljon eri maailman kolkissa sukelluspaikkoja, enkä muista olisiko juuri missään ollut näin hienoja koralleja, paitsi ehkä Malediiveilla. Ja siellä missä on koralleja, siellä on myös kaloja. Ja niitä täällä tosiaan riitti. Antaa jälleen kerran kuvien puhua puolestaan. Lopussa mukana myös pari videopätkää rauhallisen virtasukelluksen fiiliksistä.











Mantojen lisäksi paikallinen erikoisuus on mola mola, eli oceanic sunfish. Oli pakko googlettaa suomenkielinen nimi: möhkäkala. Möhkäkala! Kuka näitä keksii? Pysytään vain jatkossakin muissa kuin suomenkielisissä termeissä...


Mola molatkin elivät matalasesonkia - näillä leveysasteilla niitä nähdään yleensä syksyllä. Sen sijan pientä kalaa ja otusta riitti vaikka miten paljon, ja erityisen tarkkasilmäinen sukellusopas osoitti milloin minnekin kivenkoloon tai houkutteli esiin hieman harvinaisempiakin otuksia kuvattavaksi. Monesti sukellusoppaat vain koittavat katsoa ettei kukaan nyt ainakaan huku eikä mielellään eksykään, mutta muu "ylimääräinen" tehdään sitten päivästä, kokemuksesta, ja leipääntymisen asteesta riippuen vähän sinne päin.


Kehuin jälkikäteen sukellusoppaan toimintaa Suelle. Hän kertoi heidän pyrkivän palkkaamaan mieluiten paikallisia ihmisiä ensinnäkin sen vuoksi että nämä tuntevat vedet paremmin kuin kukaan, ja toisekseen he sitoutuvat pidemmäksi aikaa kuin monesti vain enemmän tai vähemmän ohikulkumatkalla olevat länsimaalaiset. Lisäbonuksena saa opetettua paikallisille kestävää kehitystä ja oikeaoppista suhtautumista vedenalaiseen elämään. Sue kertoi ikävän esimerkin männävuosilta, jolloin jossain päin saarta oli veneiden kiinnitystä varten kiinteitä ankkuripainoja pohjassa. Painot olivat kuitenkin liian köykäisiä tai huonosti kiinni pohjassa, joten kovalla tuulella vene saattoi lähteä ajelehtimaan kaikkine ankkureineen ja vetää mukanaan sata metriä korallia sileäksi. Nykyään vastaaviin asioihin kiinnitetään paljon huomiota, ja lisäksi saarella järjestetään säännöllisin väliajoin tietoiskuja esim. mantojen suojelusta.


Tämä oli iloinen tieto myös tulevia sukeltajia ja snorklaajia varten.







Sukellusten välillä lounaaksi Nasi Campur. Nam!



Myös seuraavan sukelluspäivän sukellusopas saa erityismaininnan. Maskini tuntui vuotavan hieman sukelluksen alussa, mutta en kiinnittänyt siihen sen kummemmin huomiota. Tyhjensin maskin (kyllä, sen voi tehdä veden alla puhaltamalla nenän kautta maskiin ilmaa, joka syrjäyttää maskissa olevan veden), ja sen jälkeen se olikin ihan ok. Hetken kuluttua maskiin alkoi kuitenkin tulla vettä sisään siihen malliin, että silmiä alkoi kirveltää pahemman kerran jatkuva merivedellä huuhtelu. Pikaisen viittilöintipalaverin seurauksena sukellusopas jätti minut ja sukellusparini odottamaan, että hän hakee varamaskin veneestä. Muutaman minuutin kellumisen jälkeen 10 metrin syvyydessä kanadalaisen Jillin kanssa vaihdoin haljenneen maskin ehjään, ja sukellus sai jatkua. Siitä eteenpäin sukellus olikin hieno.


Toisen päivän seuraavalla sukelluksella ei mikään hajonnut, mutta sain kokea nahoissani pienen kalan vihan. Olimme käyneet edellisenä päivänä snorklaamassa samaisessa paikassa (Mangrove) ja ihastelleet aivan valtavan upeita, monipuolisia ja koskemattomia koralleja, nyt hieman syvemmällä laitteiden kanssa. Olin hieman sivummassa kun huomasin, että sukellusopas viittilöi tohkeissaan ja osoittelee alapuolelleni. Katsoin alaspäin kreivin aikaan todetakseni, että olin rikkonut kohtalaisen reippaan kokoisen triggerfishin kotirauhaa ja sieltä se tuli torpedon lailla hampaat irvessä suoraan kohti naamaani! Ehdin juuri laittaa kameran eteen ja kala ui sitä päin, kävi ottamassa vähän lisää vauhtia ja hyökkäsi uudestaan päälle. Siinä vaiheessa olin jo vähän paremmin tilanteen tasalla ja ehtinyt kääntää jalat kalaa kohti ja blokkasin sitä räpylöillä. Oikeastaan aika tuttua kauraa uppopallomaalivahdille, paitsi yleensä vastustajat ovat vähän hitaampia ja lihavampia ja purevat vain harvoin.


Triggerfishit (Kiilasäppikala! Voi elämän kevät.) tekevät pesän jonnekin korallin kätköihin. Naaras on lähempänä pesää vahtimassa munia, ja uros puolestaan pysyttelee lähistöllä vahtimassa reviiriä. Reviiri lähtee pesästä kartionmuotoisena kiilana kohti pintaa, ja jos joku erehtyy kulkemaan siitä läpi, niin erityisen aggressiivisena tunnettu kala nostaa liipasinta muistuttavan niskaevänsä pystyyn varoitusmerkiksi (josta otuksen nimi oletettavasti kaikilla muilla paitsi suomen kielellä), ja jos ei vielä tästäkään ymmärrä niin sitten tullaan silmille, tunkeilijan koosta riippumatta. Ystäväni nimesi otuksen kilarikalaksi, joka jotenkin kuvastaa kalan luonnetta niin paljon paremmin. Videomateriaalia kyseisestä merten koulukiusaajasta heti ensimmäisen videon alussa.


Tiesin, että kalat pitävät muita otuksia - myös sukeltajia - toisina kaloina, ja yrittävät käydä joko pään tai evien kimppuun. Jos pään saa suojattua, niin seuraavaksi kohteena ovat evät, eli sukeltajan tapauksessa kädet ja räpylät. Jos joskus joudut samanlaisen attentaatin kohteeksi, kannattaa laittaa kädet vartalon ympärille, tarjota kalalle monoa ja uida pois sen reviiriltä. Näin sinä säästyt ehkä räpylöitä lukuunottamatta puremilta ja uroskala palaa kotiin sankarina naaraskalan hellittäväksi ajettuaan kotirauhan rikkojan matkoihinsa.


Otukset eivät ole aivan vaarattomia, vaan niillä on oikeasti melkoisen terävä purukalusto. Thaimaassa törmäsin taannoin sukellusoppaaseen, joka oli joutunut vastaavan hyökkäyksen kohteeksi. Kala oli purrut häntä kasvoista, jonka seurauksena toinen puoli hänen kasvoistaan oli halvaantunut. Tarkkana siis siellä sukelluksella reviirien kanssa!
















Kaiken kaikkiaan Nusa Lembonganin sukellukset olivat hämmästyttävän hyviä, ja vaikka niitä mantoja ei sukelluksilla sillä kertaa nähtykään, niin onneksi sain sukelluskeskukselta vinkin hyvästä kipparista, joka vei meidät pelipaikoille snorklaamaan.

20 vuoden sukellusurani ja muun muassa armeijassa saadun sukelluskoulutuksen takia olen aika tarkka sukelluskeskusten toimintaa tarkastellessa. World Divingin toiminta oli esimerkillistä - palvelu ystävällistä ja asiakaslähtöistä, laitteet ja varusteet hyvässä kunnossa, kaikki tarkastettiin huolellisesti ennen kuin vene irtosi rannasta eikä käynnissä oleva sukelluskeskuksen kausihuoltokaan menoa haitannut.

Saarta ei vielä ole löydetty siihen malliin että se houkuttelisi suuria massoja, joten ehdottomasti kannattaa suunnistaa sinne vielä kun ehtii ja korallit ovat kunnossa! Aivan maailmanluokan sukellusta sävytettynä rennolla fiiliksellä.

- Miika 









//

Nusa Lembongan remained unknown to us until we heard about it from the friends we met on Thailand's Koh Lipe. Pristine corals, diving and snorkeling with mantas and a relaxed feeling, so it was somewhat clear we'd change our travel plans once again and headed towards Indonesia. We were on our way to Gili islands and as Nusa Lembongan was on the way we headed there first.

I ended up booking few dives from World Diving which had been running under the British couple John and Sue's management almost ten years now. The shop was big enough to offer good quality of both equipment and service yet small enough to offer that cosy, family-like feeling. Since it was low season now they (along with all the other companies on the island) were going through yearly renovation and maintenance period to get everything top shape for busier high season. Despite all the maintenance work going on everything was running smoothly and the presence of renovation guys and porters went pretty much unnoticed.








The first and biggest thing that hit me underwater were the corals. They were among the best I've seen pretty much anywhere. And where there are corals, there are also fish. Mantas and mola molas are the main attraction here but the season for mola molas is in the fall and for some reason we didn't run into mantas despite there should be around 95% possibility to see them. However, we got a tip from Sue of a local captain that took us snorkeling with the mantas and it was a w e s o m e !

While talking with Sue after the dives I learned they prefer local divemasters as they know the waters better than anyone else and they are also willing to stay with them longer than western divemasters who are more or less just passing by. And great they were as the divemaster seemed to spot every small creature that there was hiding among the corals, and in addition to that the service was also top class overall.

In overall Nusa Lembongan surprised me positively both on the surface and underwater. It's still enough under the radar that masses haven't found it quite yet but I suspect that'll change in the upcoming years.

Go while it lasts and while the corals are still unspoilt!

- Miika 

6 kommenttia:

  1. Ihan mahtavaa! Sattuipa niin, että ollaan parhaillaan suunnittelemassa toukokuista reissua juuri Lembonganille. Tän postauksen jälkeen oon tyytyväinen valintaan - Gilit oli toinen vaihtoehto, mutta aikaa on vaan joko tai. Kiva saada vinkki hyvästä sukellusfirmasta. Mutta mutta hei, onko antaa hyviä majoitusvinkkejä (tai ravintolavinkkejä)? Tai vinkkiä mitä paikkaa kannattaa välttää, krhm. Melko budjetilla reissataan, ja meillä 1 vee 10 kk nassikka mukana. Monet paikat on jo täyteen varattuja... Sain napattua 6 yötä mushroom beachin puolelta tripadvisorin ykkösmestasta, mutta Jungut batun puolella olisi tarkoitus olla osa ajasta ja se on vielä täysi kysymysmerkki. Jos siis törmäsitte hyvään homestayhin niin olisin nimestä enemmän kuin kiitollinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Merri! Mahtavaa, että osui suoraan hermoon. Mushroom Beach ja sieltä Tanis Villa oli meidän valinta, ja se toimi erinomaisesti lapsenkin näkökulmasta katsottuna. Tehtiin aika kattava kierros ympäriinsä ja alueena Mushroom Beach oli kaikkein toimivin - toimiva ranta, sopivan rauhallista eikä älyttömästi veneliikennettä. Jungut Batun puolella puolestaan on paljon veneitä ja ranta ei vaikuttanut yhtä mukavalta, joskin sieltä kyllä käytiin yksi jos toinenkin majoitus katsomassa. Pemedal Beach Bungalows aivan pohjoispäädyssä olisi ollut meidän valinta, jos olisimme sinne päättäneet jäädä.

      Itse evästimme pääsääntöisesti Mushroom Beachilla, ja siellä niitä ravintoloita on vieri vieressä. Huonoa ruokaa ei muistaakseni saatu mistään, joskin jonkun paikan caesarsalaatti ei ollut ceasarsalaattia nähnytkään. Mutta jos pitäytyy paikallisissa ruoissa niin harvoin joutuu pettymään. Hai Baria monet kehuivat, mutta se jäi meiltä valitettavasti testaamatta. Jungut Batun puolelta erityismaininta kuitenkin Bali Eco Delille, josta sai kaikkea erityisen hyvää :)

      Meiltä on vielä tulossa lisääkin tavaraa Lembonganista, joten pysy linjoilla!

      Poista
  2. Piti vielä palata tänne. Teidän blogin lukeminen jäi vähemmälle kun oma reissu lähestyi, mutta kaikki Lembonganin vinkit pistettiin korvan taakse. Terveisiä nyt täältä pääkallopaikalta! Gilit päätettiin jättää välistä ja tylsistymisen uhallakin varattiin Lembonganille 9 yötä. Mutta tylsää ei ole ollut, aika tuntuu loppuvan kesken! Sukellus on ollut nautintoa, etenkin tämänaamuinen 20 mantan keskellä ;). Ja Devil's Tears.. Voisin käydä ihailemassa siellä joka päivä. Ja 2-vuotiaan kanssa reissaus on sujunut loistavasti. Ihan yleisesti koko blogia koskien: teidän kuvat on niin upeita, että olen haljeta kateudesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ihan mahtavaa! Nusa Lembongan oli kyllä aivan mahtava paikka - ja ne mantat, ne mantat! Devil's Tearista nyt puhumattakaan. Mekin siellä käytiin useampana iltana ihailemassa auringonlaskua ja eräänä iltana saatiin vielä delfiinitkin mukaan hypppimään aallonharjoilla.

      Hieno homma että toimi 2-vuotiaankin kanssa tuo (ja toisaalta miksi ei toimisi)! Mihin hotelliin muuten päädyitte?

      Hei, ihanaa että kuvista on iloa, ota ne pikemminkin inspiraation lähteenä seuraavista kohteista. :)

      Poista
  3. Majoitukseksi valittiin Villa Naturale, joka on aivan loistopaikka. Lapsiystävällinen ja vain minuutin kävely alas Mushroom Beachille :).

    Mahtavia seikkailuita teille, odotan innolla postauksia Great Barrier Reefin sukelluksista ja Fijin paratiisisaarista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisi ollut meillä myös vaihtoehtona, mutta karsiutui sitten pois tilanpuutteen takia. Hyvä paikka epäilemättä sekin!

      Poista

Mukavat kommentit tänne! // Nice little comments here!