perjantai 18. maaliskuuta 2016

Emma -gaala herätti kaipauksen Argentiinaan


Erinomaista pihviä ja punaviiniä vaatimattomalta lautaselta ja ihan tavallisesta lasista piskuisessa, tummasävytteisessä kansankuppilassa. Seinämaali on jo hieman rapistunut, lattia on täynnä naarmuja, kenties tangokenkien askeleista. Haarukka uppoaa keskikypsään, mureaan pihviin ja pyyhkii loputkin kastikkeet mukaan lautaselta ennen kuin päätyy suuhun. Hulautan talon viinillä sen alas. Se on loistava, kuten täällä aina.

Kaikki ovet ovat auki kadulle, sisällä on kosteaa ja kuumaa. Kosteus tunkee läpi ihosta, ja päätyy nihkeäksi paidanselkään. Valo on hämärä, ulkoa kuuluu autojen tööttäyksiä ja ihmisten naurua, korot kopisevat asfalttia vasten kun Buenos Aires valmistautuu lauantai-iltaan.



Olen kaivannut tuulahduksia sinusta, Argentiina.


Minun piti olla Tukholmassa työmatkalla ja jatkaa lentokentältä suoraan junalla Lappeenrantaan, mutta olenkin sen sijaan kaivanut esiin koltun ja tanssikengät, ja löydän itseni Social Winesin vieraana Emma-gaalasta. Mukana on myös Zuccardin viinitalon edustaja Richard, Argentiinan Mendozan hyvin tunnetulta viinialueelta. VIP-vieraiden illallisen kanssa tarjoillaan myös heidän viinejään.






Emma-gaala

 

30:tta kertaa järjestettyä Emma -gaalaa juhlittiin tänä vuonna Espoon Metro Arenalla. Istumme tilataksissa matkalla sinne, kun meille jaetaan VIP-nauhat ja tietysti lasillinen Zuccardin Blanc des Blancs alkumaljaksi, kevyttä, helmeilevää Chardonnaystä valmistettua kuohua. Tutustun samalla Exclusive Hillbilly -blogia pitävään Iiroon, sekä Vaimomatskuu -blogin Juuliaan, jotka yhtä lailla ovat mukana matkassa kohti Emmoja.   

Zuccardit ovat tehneet viinejä vuodesta 1963 Argentiinassa, ja nykyään tilaa johtaa kolmannen polven viinintekijä Sebastian. Meillä on Argentiinaan varsin lämmin suhde, alkoihan yhteinen tarinamme sieltä, Buenos Airesin hämyisestä tangopaikasta ja Iguazu Fallsin upeilta putouksilta. Hauskaa kyllä, meillä on suunnitelmissa palata tuonne toivon mukaan piakkoin - ja Mendozan viinialueet ovat olleet meillä kartalla tuolle matkalle.


Emma, ei ihan täysfemma, paitsi viinien osalta


Jopa VIPin sisäänkäynnillä on jonoa. Takkia ei meinaa saada naulakkoon. Kun olemme menossa sisään pöytiin, alkumaljat ja sen kuohuviini on loppu. Voisi kuvitella että 30 vuotta vanhassa tapahtumassa osattaisiin joitakin asioita jo hoitaa jouhevammin. Säädön kruunaa Krista Siegfrieds, joka seuralaisineen päättää etuilla suoraan eteemme, kun seisomme odottamassa koko seurueelle laseja kaikille saapuvaksi, ottaa parit meille haetut lasit ja liitää eteenpäin. Odotamme siis vielä hiukan lisää.











Pöydässä ensimmäisenä eteen tuodaan kylmä purjo-perunakeitto, eli vichysoisse, ja kyytipojaksi Devils Rockin rieslingiä. Hyvä yhteensovitus, joskaan ei täysi killeri. Samalla vuoden lastenalbumiksi palkitaan tuo mainio Hevisarusus.


Ympärillä pyörii julkkikset, mutta minua
kiinnostaa enemmän pääruoan kanssa
tarjoiltavan viinin tarina.




Santa Julia Merlot Reserva on nimittäin loistava valinta ylikypsän karitsan kupeeseen. Se maksaa Alkossa alta kympin, mutta yltää kuitenkin lihan kanssa erinomaiseen tasapainoon. Mehevä ja hieman paahteinen maku tuo lisäsäväyksen. Sitä on kasvatettu Mendozan rinteillä, kalkkipitoisen rinteen kumpareilla, jonne kevät- ja kesäsateet tuovat mukanaan lisää makuja kun vesi valuu ylhäältä alaspäin viinirypäleköynnöksiin.








Vastaapäätä istuva Richard kertoo viinin kuuluvan heidän Fair Trade -valikoimaansa. Käytännössä heidän tilallaan tämä tarkoittaa sitä, että tietty prosenttiosuus viinien tuotosta menee suoraan yhteiseen kassaan, jolla pyritään parantamaan työntekijöiden oloja. He saavat itse päättää miten rahat käytetään, ja tällä hetkellä tuosta rahastosta päättävää elintä johtaa määrätietoinen nainen. Tällä osuudella on rakennettu muun muassa lapsille tietokoneluokkia, virkistyskäyttöön uima-altaita ja mitä nyt yhteisö on tarpeelliseksi kokenut.








Jälkiruoaksi eteen tuodaan suklaaleivos, kahvia tai teetä ja makeaksi jälkkärijuomaksi Dooleys'tä. Saan vinkin että tuosta makeasta jälkkärilikööristä tulee kuulemma erinomainen yhdistelmä mansikkapirtelön kanssa. Kuka haluaa tulla kokeilemaan kanssain?

Tiedättekö mikä menussa oli kuitenkin parasta? Se oli ihan kokonaan gluteeniton. Että niinkun vau. Menu, kokonaan gluteenittomana, gaalassa. Niin, kyllä se vaan onnistuu jos haluaa.







Menun jälkeen lasia täytetään Jaume Serran kuohuvalla, joka on muuten aivan loistava esimerkki edullisesta kuohuvasta, johon kannattaa satsata jos on tulossa isommatkin bileet. Joukossa on mukana useampi ravintola-alan ammattilainen, ja jokainen vannoo tämän juoman nimiin silloin kun tarvitaan hyvää ja edullista kuohujuomaa. Tämä on itselleni aivan uusi tuttavuus, mutta mieluisa sellainen. HS:n viiniraati on kirjoittanut tästä cavasta muun muassa näin:

"Tämänkertaisessa testissä saatiin esiin yllättäjä Alkon vakiovalikoimasta: reilun 8 euron Jaume Serra Brut on laadultaan hyvin lähellä jopa kaikkein kalliimpia vuosikertacavoja."








Jossain tässä välissä Antti Tuisku palkitaan useammalla Emmalla ja Cheek vetää jonkin pystin kotiin hänkin. Meillä on hauskaa, ja bileet yltyvät, kuten ehkä ne huomasi, jotka Periscopelähetyksiäni Twitteristä seurasi.


Jatkot


Käykin niin mukavasti ettei iltamme lopu, vaikka gaala loppuu, eikä meistä kukaan jaksa lähteä virallisille jatkoille Pressaan. Jatkamme matkaa Salutorgetiin. Ja koska Social Winesin juomatalliin kuuluu myös tuo eräskin shamppanjasuosikeistani, Taittinger, jatkuu ilta sen parissa.

Jotkut väittävät että parhaat juomat kannattaa ottaa aina heti aluksi, mutta täytyy sanoa että kun ne jättää viimeiseksi, päättyy iltakin paljon mukavammin. Loistavan illan jälkeen lähden kotiin, tasku täynnä uusia, miellyttäviä tuttavuuksia niin viinin kuin ihmistenkin saralla.







Siirryn hetkeksi takaisin taas Argentiinaan. Me kävelemme pitkin Buenos Airesin Palermo Viejon kapeita katuja. Trendikkäällä alueella talot ovat värikkäästi maalattuja. Ilma on lempeä ja meillä on ollut ilta täynnä hyvää ruokaa, viiniä ja naurua. Mukavia ihmisiä. Vähän kuten tänäänkin. Suomen maaliskuinen ilma ei ehkä ole yhtä lempeä, mutta elementit ovat muuten olleet kohdillaan.

Mietin että Mendozan alue ja Zuccardin viinitilat pitää saada mahtumaan meidän Argentiinaan ainakin Patagonian lisäksi. Kunnes päästään sinne asti, meillä on onneksi edes argentiinalaiset viinit hellittämään Argentiinaikävää.


Reseptejä ja viinisuosituksia kannattaa muuten käydä kurkkaamassa Social Winesin Viinityttää -blogista.

10 kommenttia:

  1. Näyttää makoisilta ja onnistuneilta juhlilta kaiken kaikkiaan! Ja kauniina edustat myös :)

    VastaaPoista
  2. Mie en kestä! Viinitalon vieraaksi Emma-gaalaan ja että loppuillasta free flow samppanja. Kyllä se nyt joku tolkku pitäisi olla :) Ja sitäpaitsi tuo postauksen alku vain kuumensi Argentiina-haavettani. Ettei vain nyt kävis tää postaus tälle täti-ihmiselle liian kalliiksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt kyllä voi olla yhtään samaa mieltä tuosta tolkusta! :D

      Argentiina kannattaa kyllä ottaa haavelistalle, se on eri mukava paikka. Luulen, että Buenos Aires nousee edelleenkin meillä listalle todella korkealle kaikesta senkin jälkeen koetusta huolimatta. Sen tunnelma on ihana. Kyllä kannattaa mennä. ♥

      Poista
  3. Mä voisin lähteä Argentiinaan ihan vain niiden pihvien takia. :D Ja tietty siihen kylkeen kuuluu loistava viini, joista ei tosiaankaan siellä ole pulaa. Onneksi niitä saa ostettua myös tältä puolen palloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne oli kyllä jotain aivan uskomatonta, että voikin ruoka maistua niin hyvältä, ihan sellanen perussettikin! Ja viinit! Koskaan ei tullut mitään absoluuttista kuraa eteen!

      Vielä kun pääsis samoilemaan itse niille viinitiloille, ja toivottavasti pääseekin vielä. :)

      Poista
  4. On kyllä mieletöntä, että teidän tarina on alkanut kaikista paikoista nimenomaan Argentiinassa! <3 Tunnelma on varmasti ollut ainutlaatuinen :)

    Niin ja Gia, oot superkaunis! <3 ^^

    VastaaPoista

Mukavat kommentit tänne! // Nice little comments here!