sunnuntai 14. elokuuta 2016

Taivas ja helvetti - Karhunkierros 82 km vaellusta



Jalat painavat tonnin, rinkka kyhnää inhottavasti toista olkaa, en jaksa ajatella muuta kuin että toivottavasti pääsen kohta nukkumaan tai nukahdan seisaaltani. 
Olo on kuin zombiella. 


En saa siripireistä edes hetkeksi tarpeeksi sokeria vereen jotta piristyisin.Tuijotan tyhjänä eteenpäin havumetsää jonka sisällä samoilen ja yritän saada jalkoja nousemaan. Vituttaa.






"Kenen idea oli tulla tänne Karhunkierrokselle vetämään koko rundi?", saan lopulta tuskalla puristettua suustani.

Mukanamme olevan pariskunnan toinen osapuoli Merja muistuttaa että peiliin on syytä katsominen. Oma idea. Olipa typerä sellainen.


On ensimmäisen vaelluspäivän ilta. Kilometrejä on takana noin 25.


Pystytämme teltat laavulle aivan joen varteen. Haluaisin kaatua sänkyyn mutta minut pakotetaan syömään iltapala. Merja kaivaa rinkastaan punaviinipullon ja kaadamme sen nauraen veneenmalliseen kulhoon. Olo helpottaa ruoasta, viinistä ja lempikarkistani, salmiakista.








Käymme iltapesulla joessa. Aurinko ei ole vielä laskenut vaikka kello on kymmenen.


Kaikki on niin kaunista, hiljaista. Kaikki harmitus on tipotiessään.


Ensimmäinen päivä on takana. Olen kävellyt pitkin soita ja metsiä, vilvoitellut varpaitani kylmässä joessa pikkukalojen tehdessä niille hoidon, nähnyt jylhän Oulangan kanjonin, Suomen Grand Canyonin. Tämä kaikki on tehnyt kärsimyksistä sen arvoisen. Jos ei ole valmis näkemään vaivaa, ei näitä paikkoja koskaan itselleen saa.











Toinen päivä - paha puolimatka


Ensimmäiset porot tervehtivät meitä aamupäivällä metsässä. Pysähdymme paistamaan makkaraa ja tekemään lounasta Oulankajoen varteen. Miika kaivaa esiin rinkasta Realin retkimuonan, chili con carnen. Ruoka valmistuu hiljalleen nuotiolla. Me vaihdamme sukkia, vilvoittelemme jalkoja viileässä joessa, lepuutamme hetken. Ruoan jälkeen jatkamme matkaa.

Maisemat ovat välillä upeat, välillä jopa tylsähköt havumetsineen, maasto välistä vaikeaa, välistä helppoa.










Päädymme upealle näköalapaikalle, Ansakämpän autiotuvan yläpuolelle. Lonkankoukistajani kramppaa, samoin vasen pohkeeni.


Bonuksena tuliseksikin arvosteltu chili con carne alkaa vääntämään vatsassani aiheuttaen krampin. Autiokämpän vessaan on noin 50 metriä jyrkät portaat alas. Kaksinkerroin raahaudun ne portaat muiden nauraessa näylle näköalapaikalla. Kiitti kaverit. Vatsani ei taida vieläkään tykätä näin reippaista mausteista. Toinen chili con carne saa jäädä rinkkaan tai Miikalle.

Päästessäni ylös kramppien helpotettua nautin minäkin maisemista ja läksytän vähän muita.





 
Puolirampana lähden jatkamaan matkaa muun porukan vanavedessä harjun päällä joen vartta. Tämä autiokämppä olisi ollut hieno paikka yöpyä mutta meillä on kaksi yötä ja kolme päivää aikaa selviytyä läpi Karhunkierros. Minimisuositus on kolmesta kuuteen yötä.

41 km, eli puoliväli tuntuu olevan tuskaisen kaukana. Ylös mennään järjettömän pitkää, juurakkoista, kapeaa ja vaikeaa ylämäkeä. Se ei tunnu loppuvan koskaan. Niin ainakin kaikki kramppaavat kehonosani väittävät. Kevyt sade vilvoittaa ja pitää itikat poissa hetken. Kyseenalaistan tuossa ylämäessä monta kertaa taas homman järkevyyttä.

Merja käskee taas katsomaan peiliin kun peräänkuulutan taas syyllistä.


Vihdoin edessä siintää 41 kilometrin kyltti. Puolivälissä pidämme pitkän tauon koska vatsani kramppaa edelleen.






Tästä ei ole enää pitkä matka seuraavalle yöpymispaikalle, Jussinkämpälle. Miehet menevät edeltä pystyttämään leiriä, me naiset tulemme perästä. Perillä koittaa palkinto; järvi on tyyni ja lämmin kuin linnunmaito, telttapaikkamme kaunis. Uinnin jälkeen iltapalaksi valmistuu Realin kebab - kallis muihin muoniin verrattuna, mutta jokaisen euron arvoinen.


Miika kaivaa Pannierin shamppanjan esiin rinkasta ja skoolaamme tälle hetkelle kun kaikki on täydellistä.










Toisen päivän matkaksi määräytyi 20 km patikointia. Ymmärrämme jo nyt, ettei kolmantena päivänä tule onnistumaan Karhunkierroksen loppuunkävely. Aika loppuu yksinkertaisesti kesken. Kolmen yöpymisen minimi pitää sittenkin paikkansa, tai vaihtoehtoisesti olemme niitä huonokuntoisia joille ajattelimme suosituksen olevan.


Kolmas päivä - viimeistä viedään


Lähdemme puoli yhdeksältä aamusta ensimmäisenä Jussinkämpältä viimeisen päivän rupeamalle. 15 km pitää ehtiä patikoida 6 tuntiin. Ei kuulosta kovaltakaan hommalta ellei tunne maastoa, jossa parhaimmillaan saa mennä nelinkontin vaikeimpien paikkojen yli.





Ensimmäisenä vastaan tulee nainen napit korvilla. Kova veto. Yksin kierroksella. Muuten polulla on hiljaista, mitä nyt poro jolkottelee suoraan kohti. Suomaisemat puhuttelevat kovasti ja niitä onkin tarjolla.


Seuraavaksi pääsemme kävelemään Kitkajoen vartta pitkin, ihan sen reunaa. 
Upeat, upeat maisemat.


Karhunkierros yhdistyy ennen Juumaa Pieneen Karhunkierrokseen. Lähdemme sen ihanan leveitä polkuja kohti yhteysbussia, tietämättä että vastassa on jumalaton määrä portaita. Lonkankoukistaja ja pohje eivät ole vielä palautuneet. Ne ovat pitkät ehkä 200 jotain porrasta ylöspäin kohti maalia.

Ylhäällä vaiva taas palkitaan näkymillä.





Olemme melkein Juumassa.


Suovillat huojuvat rauhallisesti pienessä tuulenvireessä aurinkoisena päivänä. Lumpeenkukat heijastuvat peilityyneen järveen.








30 minuuttia ennen yhteysbussin lähtöä kohti Rukaa saavumme Juumaan ja ehdimme käydä vielä ihanan vilvoittavassa Kitkajoessa uimassa. Jätämme sinne 60 km vaelluksen hiet. Jos lisäaikaa olisi ollut, edessä olisi ollut vielä 22 km tuntureita. Mukaamme lähtee kuitenkin rinkallinen uusia kokemuksia ja muistoja uskomattoman upeasta Suomen luonnosta.


Suomalaisina meillä on paljon mistä olla ylpeitä. 
Tämä luonto meidän kannattaa säilyttää.



-----

Jos olet lähdössä vaeltamaan Karhunkierrosta katso lisätietoja alla olevista linkeistä:

Rukan omat sivut, yhteysbussiaikataulut, käytännän tietoa
Retkikartta.fi :n kartasto
Vaell.us -sivun artikkeli

Vertailun vuoksi, lue viikon vaelluksestamme Himalajalla.

Ja villinä vinkkinä: Oulangan luontokeskuksesta voi vuokrata kanootin ja lipua pitkin Oulankajokea yhteen suuntaan kadottaen 25 km itse vaelluksesta. Ensi kerralla menemme sillä. :)


Ja niille, jotka haluavat kokea meidän retken 14 minuutissa, se löytyy alta videona.

56 kommenttia:

  1. Heh :D Onneksi teillä oli samppanjaa mukana :)

    Meidän piti käydä kävelemässä se pieni karhunkierros 1-vuotias kantorinkassa, mutta se jäi niin monen muun suunnitelman jalkoihin. Ehkä ensi kesänä 2-vuotias kantorinkassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samppanja pelastaa paljon. :)

      Ehkä ihan hyvä ettette menneet 1-vuotiaan kanssa, joskin onhan se kevyempi kantaa. Mutta on se rankka ilmankin.

      Poista
  2. Kirjoitinkin jo facessa, että oli katastrofi lähellä, sillä luonnolle ei vittuilla ja pitää mennä heikoimman ja vaivaisimman ehdoilla ja ihmettelin vieläpä, miten joku kantaa lasia erämaahan, koska se painaa joka askeleella, mutta kuulin, että se oli noiden karpaasien sinne raahaama, joten sen kun raahaavat, vaikka kahvakuulia repussa, jos ei muuten ole tarpeeksi painava. Minua ainakin hirvittää ajatus, että kantaa jotain 20 kg tai edes 8 kg ylös Konttaisen portaita. Kyllä siinä joutuu avaamaan ensimmäisen ja toisenkin napin kauluksestaan ennen kun on ylhäällä. Todellakin kannattaa suunnitella moiseen reissuun paljon aikaa. Voi tulla myrsky tai jotain muuta arvaamatonta matkan varrella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä me varsinaisesti luonnolle lähdetty mitenkään vittuilemaan.

      Kovia oli kyllä kantohommat portaissa. Huhheijaa sentään mitkä portaat. Lohduttauduin ajatuksella kunnon pakaratreenistä.

      Poista
    2. Sanopas muuta! Tuntuu vain, että vaikka niitä pakaratreenejä tekee vaikka kuinka paljon, niin ne portaat ovat aina raskaat.

      Poista
    3. ...eikäne pakaratkaan sieltä paljoa kiinteämmäksi muutu. :D

      Poista
  3. Kiva lukea tällaisia rehellisiäkin vaellustarinoita välillä, sillä tätähän se usein on: raskasta ja rankkaa! Luonto kyllä palkitsee, mutta ainakin omilla vaelluksilla on melkeinpä aina myös tuo toinen puoli näkyvästi mukana :D Osittain siitä syystä olen itse suosinut kevyempiä päivähaikkeja, mutta kieltämättä enemmän ja enemmän nämä pitkät patikoinnit ovat alkaneet kutkuttaa...Varmaan ensi kesänä on mentävä. Aika tiukille olitte vetäneet aikataulun, mutta hienosti jaksoitte!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina välillä on hyvä käydä vähän kasvattamassa luonnetta näillä vaelluksilla, niin muistaa taas arvostaa kaikkia mukavuuksia. :)

      Päivähaikitkin on yllättävän palkitsevia!

      Poista
  4. Voi apua mikä vaellustarina! Vähän rajummin kerrottu, mitä videolla ymmärsimmekään sen olleen. ���� Onneksi selvisitte hengissä! Ei ihme, että rinkat painoivat kun viiniä ja shamppanjaa on kannettu mukana! ���� Mutta kyllä varmaan maistui ihan törkeän hyvälle pitkän vaelluksen jälkeen! �� Tämä reitti olisi meilläkin joskus haaveena toteuttaa. Ehkä suosiolla varaamme useamman päivän vaellusta varten ja otamme pienempiä päiväetappeja...
    Ei voi muuta sanoa, kuin että UPEA reissu ja luonto. Kyllä Suomi on kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viini oli onneksi muovipullossa ja shamppanjan kantoi Miika. :)

      Hieno keikka kyllä, mutta rankka! Ja siitäkin huolimatta suosittelen.

      Poista
  5. Mulla tama on ollut pitkään haaveena ja hyvän rehellisesti olitte tästä kertoneet. Joskus ehkä, ei kenties ensi kertaa yksin, vaan kiva olisi, jos saisin kaverin mukaan. Oli varmaan kuitenkin ihan selkeästi merkityt polut, että uskaltaisi ottaa tuon ensimmäiseksi pidemmäksi vaellukseksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei tuolla todellakaan eksy. Polut on selkeitä ja puissa merkinnät. Lämmin suositus kyllä!

      Poista
  6. Mä oon ihan viimeisen vuoden sisään innostunut kaikesta tällaisesta. Kiinassa pari tuskaista vaellusta joten tiedän sen vitutuksen tunteen kun jalka ei enää nouse, mutta on vain PAKKO. :D

    Suomenkin luonto on kuitenkin niin kaunis, että loppujen lopuksi kaikki on sen arvoista. Noi retkimuonat mua mietityttää, vaikuttaa tosi epäilyttäviltä (en oo koskaan syönyt) mutta varmaan lähes mikä tahansa maistuu siinä vaiheessa hyvältä? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks olekin jännä toi pakon tunne. :)

      Retkimuonat oli muuten kyllä ihan hyvät, erityisesti se juhlakebab, joka maksoi jotain 15 euroa pussi, mutta chili con carnen jättäisin kyllä itse hyllylle! :D

      Poista
  7. Niin tuttuja maisemia, mun mummola oli lähellä Oulankaa eli Kiutakönkäät ja Jäkälänmutkat on mun lapsuudenmaisemia :). Karhunkierros on ollut aina mun to do -listalla ja lyhyitä pätkiä siitä olen joskus kävellytkin, mutta taitaa olla pitkät patikat mun osalta tehty, sillä olen telonut jalkani siihen kuntoon, että en enää uskalla kovin kauas sillä lähteä. Sydämeni itkee verta, mutta minkäs teen, kun kroppa ei kestä :/. Ihailen maisemia sitten täältä kotisohvalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että! On ollut ihana mummolapaikka sulla!

      Kauneimmat paikathan kyllä näkee päivähaikeillakin niin halutessaan. Ja ainahan voi kokeilla tota melontaakin?

      Poista
  8. Melkoisella tahdilla veditte tuota reittiä! :D Ei ihme että hymy välillä hyytyi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän enempi aikaa olisi kyllä ollut tosi hyvä juttu. :)

      Poista
  9. Hieno veto upeissa maisemissa! Aina ei näemmä tartte lähteä merta edemmäs...u know :)

    VastaaPoista
  10. Olipa kiva lukea realistinen vaellustarina, kun tekis mieli lähteä tuonne ensi keväänä ilman yöpymisvälineitä...heh!
    nutskarhunkierros.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pärjää siellä ilman telttaakin jos menee autiokämpille. Ja kyllä kannattaa lähteä! :)

      Poista
  11. Ihanan rehti teksti! :) Aivan upeita maisemia ja mieli huutaa: "Mäkin haluan!" Harmi että taitaa jäädä vain haaveeksi, voisin vain kuvitella sitä allergisen nuhan, silmien vuotamisen ja aivastelun määrää. Minusta on vasta vanhempana tullut tällainen luontoon menevä mutta allergiat vie aika hyvin tuota intoa pois, harmillista. Tämä näyttää kyllä sellaiselta paikalta että olisi kaikessa koettelevuudessaan vaelluksen arvoinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meet tarpeeksi syksyllä niin ei siitepölyt vaivaa?

      Luontosamoilu on tosissaan viime vuosian nostanut päätään - mikä siinä oikein onkaan? Ehkä ulkomailla hengailu opettaa arvostamaan.

      Kyllä tänne kannattaa lähteä!

      Poista
  12. Moikka! Suunnitelmana olisi käydä kulkemassa osa karhunkierrosta ensi viikonloppuna ja ajatus teltan raahaamisesta laiskottaa, joten utelenkin että oliko kämpissä ruuhkaa vai olisiko niihinkin sopinut nukkumaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Itse asiassa ei käyty ensimmäisessäkään kämpässä sisällä, mutta ne olivat sen verran reippaan kokoisia että niihin olisi mahtunut oikein hyvin. Viikonloppuisin saattaa toki olla enemmän ihmisiä liikkeellä, mutta eiköhän tuolla suurimmat ruuhkat ole jo hellittäneet sen verran että teltan voi jättää kotiin.

      Tsemppiä sinne huikeisiin maisemiin! Toivottavasti kelit suosivat :)

      Poista
  13. Mä oon alkanut pikkuhiljaa lämmetä vaelluksille, ja tässä olisi ihan varmasti varteenotettava, joskin rankka, vaihtoehto. Kiitos rehellisestä matkaselostuksesta :D

    VastaaPoista
  14. Rehellinen kuvaus vaelluksesta :) Noi jalkahoitoa tekevät kalat oli aika jännät, enpä ois uskonut että sellaisia löytyy Suomen erämaista!

    VastaaPoista
  15. Mahtava selviytymistarina :D! Itse rakastan kävelemistä, mutta silti epäilen, että hermot menisi tuolla matkalla moneen kertaan. Mutta joo, Suomen luonto <3. On se vaan kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä oppii näillä keikoilla paitsi luonnosta, niin paljon myös itsestään! :)

      Suomi ja sen luonto. <3

      Poista
  16. Ihania Suomi-maisemia! :) Mulla ei ainakaan vielä kunto riittäisi tuohon kierrokseen, ainakaan kokonaisuudessaan. Mutta ehkä sitä voisi joskus harkita edes muutaman kilometrin kävelyä reitillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ole se matka joka tappaa, vaan nopeus. :)

      Kunhan varaa tarpeeksi aikaa ja hissukseen menee niin onnistuu se. Mutta pääsehään sinne päiväpatikoinnillekin!

      Poista
  17. Mitkä maisemat! Kiva kyllä lukea tällaista rehellistä arviota reitistä. Itsellä olisi varmasti vastaavat tunteet. Pitääkin ruveta kuntokuurille. Haluan lähivuosina aloittaa pidempien kuin parin tunnin päiväkävelyitten tekemisen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolta ei ehkä ihan kannata aloittaa sitten. :D Luulen, että vaikka kunto olisi mikä, silti moni asia ottaisi päähän. Maasto on haastavaa, ja kyllä sellasete parisataa porrasta rinkka selässä tuntuu joka tapauksessa aika vaikealta. :)

      Mutta sehän sen koko hienous onkin, itsensä ylittäminen niin monella tapaa!

      Poista
  18. Tänne pitäisi vielä joskus päästä. Upean näköiset maisemat ja hienot kuvat! Nyt alkoi kyllä vähän hirvittämään, että kestäisikö kunto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarpeeksi kun varaa aikaa niin matkan pituuskaan ei ole ongelma. Ja aina voi kävellä vain osia!

      Poista
  19. Hih, nuo sadattelut on kuin minun suustani, jos tälle reitille lähtisin - lisänä vain "Tilaa taksi/helikopteri/reki/ihan mikä vaan, että pääsen pois! :D

    Mutta näin vakavasti puhuen, maisemat on ihan huikeat ja kulkeminen luonnossa on takuulla sen sadattelun arvoista. Eikä ollut yhtään hassumpi idea ottaa skumppaa mukaan päivän kivun lievitykseksi.

    Tänä kesänä Facebook fiidini on ollut valtoimenaan kokemuksia Karhunkierrokselta, sillä tuttavapiiristä siellä on oltu harva se viikko. Enkä yhtään ihmettele miksi kuvat nähtyäni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa tämä on ollut siis joku kesän trendipaikka! :D Tai sitten se on vaan joku ikä, jossa vaiheessa pitää lähteä tekemään näitä. :)

      Sadattelu on ihan fine, kunhan on sitten sisua vielä jatkaa siitä!

      Poista
  20. Kyllä saatte ylpeitä olla suorituksestanne - voin suoraan sanoa, että minua olisi vituttanut niin moneen kertaan, että seuralaiset olisivat varmasti jättäneet matkan varrelle :-)

    Hengästyttävän upeilla maisemilla teitä on kuitenkin (shampanjan!) lisäksi palkittu - kiitos niiden jakamisesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuralaiset on siitä hyviä että niille voi aina naputtaa pahimmat höyryt ja sitten taas jatkaa. :D

      Shamppis ja maisemat, molempi parempi. :)

      Poista
  21. Kylläpä alkoi tehdä mieli vaeltamaan metsiin! Karhunkierroksella en ole vielä käynyt, mutta lähitienoilla Hossassa olen vaeltanut jonkin verran. Aina tosin paljon lyhyempiä reittejä, joten Karhunkierros vaatisi aivan erilaista asennoitumista. Ja pitäisi ehkä taas harjoitella tuota teltassa yöpymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karhunkierroksen voi hyvin kävellä osissa, esimerkiksi Oulangan luontokeskukselta Juumaan autiotupayöpymisillä noin 10km/päivä tahdillakin. Meillä oli kireä aikataulu muiden menojen vuoksi. Hossa on nosteessa, sai kansallispuistostatuksen juuri. Siellä on myös huikeat, vaikka erilaiset maisemat!

      Poista
  22. Varsinaisesti en ole koskaan vaeltanut, mutta jotenkin 25 km ei kuullosta kohtuuttomalta, sittenkään. Silloin tällöin tulee käveltyä viikonloppuna 10-12 km ja jotenkin voisin kuvitella, että jos sen tekisi aamupäivällä, niin lounastauon jälkeen voisi kävellä saman uudelleen. Mutta ehkä kantamukset ja hankala maasto tekisivät siitä haasteellisemman, eli ehkäpä tuo ihan suoritus sittenkin on :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, siitä voi sitten lähteä kokeilemaan miltä tuo 25 km noilla kamoilla tuntuu, niin saa vähän perspektiiviä siitä millaista se on.

      Joskus kilometrin matka taittui 10 minuutissa, joskus siihen meni 30 minuuttia. Maastossa liikkuminen on tosissaan vähän erilaista kun normikävely pääkaupunkiseudulla. :)

      Poista
  23. Huikea suoritus, onnea! Täytyy myöntää, että hymyilytti ajatukset "Kenen idea tämä oli." Sitä on itsekin joskus reissuilla miettinyt, kun reppu painaa ja väsyttää. Mulla ajatuksena lähteä tuonne ensi vuonna juoksemaan. Saas nähdä kuinka monta kertaa sillä reissulla käy mielessä "Kenen idea.." ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea vaan siihen juoksuun! Meistä Jussi oli viime vuonna käynyt 15 tuntiin juoksemassa tuon rupeaman läpi, ilman mitään kamoja siis. Siinä patikoidessa kyllä ihmeteltiin miten hemmetissä se oikein on onnistunut kun maasto oli niin kantoista, juurikkoista ja epätasaista. Erityisesti jos on yhtään märkää.

      Sitä ei tullut kysyttyä montako kertaa Jussi kyseli matkalla kenenköhän idea se lähtö oli ollut. :)

      Poista
  24. Karhunkierros on ollut pitkään mielessä, mutta ainakin tämän luettuani luulen että minulle riittää se pikkukierros! :) Aivan mahtava suoritus teiltä siitä huolimatta että hymyt meinasivat välillä hyytyä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienelläkin löytyy kyllä maisemia (ja portaita) ihan riittämiin. :)

      Poista
  25. Tässähän lukiessa tuli mieleen oma Karhunkierros Kala-Epen kanssa aikoinaan. Piti sitten raahata hänen perhokalastuvehkeitä (ja telttaa) koko reissu, kumpiakaan ei luonnollisesti käytetty kertaakaan. Siinä missä teillä oli shamppanjat kylmässä, niin me katsoimme Karhua silmiin samanlaisella kylmäysmenetelmällä. Meillä olisi kyllä riittänyt aika tuntureiden ylitykseen, mutta tavattiin mukavat paikalliset pirkot Siilastuvalla, niin päätettiin mennä loppumatka Juumasta mökille niiden autolla. Meni kalavehkeiden raahaminen kevyemmin ja viimeisen päivän vaellus ei jaloissa sitten enää painanut :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävispä teillä pirkkojen suhteen mäihä. :D

      Ajan kanssa tuonne kannattaakin lähteä, ei tällaisella kiireellä. Ehkä taas joskus uudestaan, ja tällä kertaa kokonaan. Tai sitten sen Hautajärven pään voisi jättää kokonaan välistä ja palata Oulangan luontokeskukselta. :)

      Poista
  26. Suomen luonto kannattaa tosiaankin säilyttää, se on ainutlaatuista. En voi kuin ihailla sitä, että jaksoit jatkaa vaellusta vatsakrampeista huolimatta. Haluaisin tosi paljon päästä itsekin kiertämään Karhukierroksen, mutta en ole varma, kestäisikö henkinen kantti.. kiitos siis tästä virtuaaliretkestä ja upeista kuvista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen voi onneksi tehdä lyhyemminkin ja aloittaa vaikka pienestä Karhunkierroksesta, joka tosin on vaikeusasteltaan huomattavasti helpompi. :) Karhunkierros on myös sikäli mukava paikka että sieltä taitaa olla kilometrin tai parin etäisyys jatkuvasti päätielle, minne voi tilata taksin... tai ainakin Pizzataksin. ;)

      Poista
  27. Hieno juttu! Tämä oli kiva lukea kun se iso Karhunkierros on suunnitelmissa. Meilläkin on aina se kuvitelma, että kaikki suositusajat ovat keskinkertaisella kunnolla varustetuille - että meille se on pala kakkua... Mutta maasto asettaa aina omat haasteensa.

    Tämä kosketti erityisesti: "Jos ei ole valmis näkemään vaivaa, ei näitä paikkoja koskaan itselleen saa."

    Hienoa että juhlistitte puolimatkaa sampanjalla. Juuri tuollaiset pienet elämykset tekevät retkistä ikimuistoisia! Ja harmi että teidän reissu jäi kesken. Ehkä joskus uudelleen?

    Jos sallit linkitän tähän oman juttuni, jonka voisin nimetä tämän teidän juttunne luettuani uudelleen "Rusinat Karhunkierroksen pullasta - Karhunkierroksen upeimmat maisemat päiväretkeltä ilman rasitusvammoja" :) https://johannasuomela.com/2016/09/04/pieni-karhunkierros-myota-ja-vastapaivaan/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudelleennimeäminen tosissaan sopisi kuin nyrkki silmään. :D

      Kiitos linkityksestä, tuo on hyvä itse kunkin lukea jotta saa myös fiilistä siitä riittäisikö pieni karhunkierros sittenkin. :)

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!