keskiviikko 17. elokuuta 2016

6 tunnin karhubakkanaalit Rukalla!



Vuonna 1900 Pariisissa pidettiin maailmannäyttely ja Suomen paviljonki rakennettiin sinne pieteetillä, osana Venäjän messualuetta. Kipsistä valetut, oikean karhun kokoiset teokset oltiin tehty koristamaan autonomisen Suomen paviljongin juurta.

Legenda, johon paljon matkaavat ehkä välillä törmäävät, on se että Suomessa on myös jääkarhuja. Se legenda jäi elämään, koska nuo tavallisiksi Suomen ruskeakarhuiksi tarkoitetut olennot käsitettiin jääkarhuiksi lehdistön saapuessa vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn paikalle. Kuva valkoisista karhuista tallentui lehtien sivuille, ja legenda oli valmis.




Paitsi tämän urbaanilegendaan luomisessa, myös Suomen kansallisidentiteetin muodostumisen kannalta Pariisin maailmannäyttelyllä oli vahva rooli, jos aihe sattuu kiinnostamaan.


Karhu ja suomalaisuus kuuluvat yhteen


Me lähdimme vahvistamaan kansallisidentiteettiämme Ruka-Kuusamon maisemiin karhunkatselun merkeissä. Inspiroiduin joskus suurin onni -blogin Hennan kertomuksesta karhunkatselusta ja olen siitä asti pitänyt sitä bucket listillä.

Teimme maailmanympärimatkasta tottuneina mittavan googletuksen Rukan, Kuusamon ja Kainuun alueella tapahtuvasta karhunkatselusta, aloimme kartoittamaan muiden kokemuksia ja arvosteluja eri paikoista ja päädyimme valitsemaan Karhu-Kuusamo Oy:n palvelut karhunkatselulle koska:

  • heidän katselupaikallaan oltiin nähty paljon karhuja, myös emoja ja pentuja
  • sen katselupaikka oli lammella
  • fasiliteetit katselulle vaikuttivat mukavilta, hyviltä ja uusilta




 

Mainittakoon jo tässä vaiheessa että mukavaa kyllä, Karhu-Kuusamon miehet innostuivat ehdotuksestamme blogiyhteistyöstä katselun tiimoilta, joka sopi meille mainosti kun itse saimme valita sopivan kumppanin.


Kun ihmiset sulkeutuvat mökkiin, karhut mellastavat lammella


Saamme meiliin ohjeet ajaa reilu puoli tuntia Rukalta kohti Kuusamoa. Kääntyilen vuokra-Audilla yhä pienemmille teille, kunnes ajamme todellista kinttupolkua. Pieneltä parkkipaikalta Kaitsu hakee meidät. Me kävelemme pitkin kuoppaista tietä muutaman minuutin ja haiseva haaska-Jeeppi vie ruokia perille edeltä.

Kaitsu ohjaa meidät sisälle uuden oloiseen mökkiin, jossa on kameraputkille omat huput, keittolevy, puucee ja neljä kerrossänkyä, joissa lepuuttaa päätään kun on katsellut karhuja tarpeeksi.







Olen mielessäni toivonut että näemme näitä metsän kuninkaita edes vilaukselta. Kun pääsemme mökkiin sisään, vastapäätä on jopa vähän kuumottavasti jo ensimmäinen karhu odottelemassa! Hyvä etten kilju innosta, mutta karhunkatselussa pitää pysyä hipihiljaa, olkootkin että olemme mökissä sisällä. Karhujen haju- ja kuuloaistit ovat huippuluokkaa, ja ne pelkäävät meitä enemmän kuin me niitä.




Kaitsu käy levittämässä kamalan hajuiset haaskat lammen reunaan moottorikelkalla (älkää kysykö millä rohkeudella ja miten kelkka kulkee maastossa) ja vähän jänskättää Kaitsun puolesta. Sitten hän hyvästelee meidät ja jäämme keskenään mökkiin kuikuilemaan karhuja.


Ei mene pitkään kun ensimmäinen karhu tulee... ja heti perään toinen... ja kolmas! 


Mitä ihmettä! Ne tonkivat ja ruoppaavat ja näyttävät nautiskelevan. Vaikka vähän sataa, se ei näytä niitä haittaavan.









Parhaimmillaan karhuja näkyy samanaikaisesti seitsemän! Esitys ei tunnu loppuvan koskaan, me kuiskuttelemme mökissä aivan julmetun innoissamme, ei meinata housuissamme pysyä. Aivan. Uskomatonta.

Mökistä löytyy kansio, jossa on kaikkien karhujen nimet, mutta emme niitä itse onnistu erottamaan toisistaan. Nimet ovat sympaattisia, Mörkö, Hittavainen, Kuningas, Pikku-Hitta, Pikku-Mörkö jne.






Kun ruoka on loppu, karhut vielä melskaavat keskenään - toisinaan joku ajetaan metsään, toisinaan kujeillaan yhdessä. Missään vaiheessa ei ole tilannetta etteikö yhtäkään karhua näkyisi. Neljän tunnin kohdalla meno hiljenee, mutta vain puoleksi minuutiksi.










Emot ja pennut ja tuntien iltapesu


Kaukaa horisontissa tunturin edessä alkaa näkymään pientä liikettä.


Emme voi uskoa silmiämme kun sieltä tallustaa emo kahden pennun kanssa! 


Tämäkin vielä! Ilta tuntuu olevan todellinen jackpot!

Emo ja pennut kulkevat suoraa meidän kopin ohi (katso tämä videolta alkaen 2:33), pysähtyvät ja nousevat pystyyn. Voihan onnenpäivä! Hetken kuluttua toiselta puolelta lampea kuuluu ääniä ja pennut emoineen katoavat pikaisesti. Muita karhuja alkaa taas näkymään. Ne ovat tulleet iltapesulle.










Useampi karhuista lähtee läträämään veteen, polskii ja ui, näyttää nauttivan siitä täysin rinnoin. Yksi, ilmeisesti Olas nimeltään, on erityisen viehättynyt tästä (katso myös tämä videolta kohdasta 5:05 ja 6:05). En ole eläessäni nähnyt mitään vastaavaa. Ihan kuin lampi olisi vain suuri kylpyamme ja karhulta puuttuu vain suihkumyssy ja kumiankka.


Tekee hetkittäin mieli lähteä mökistä rapsuttamaan karhun masua ja kysymään "Oletko sinä hieno kalhu, oletko, kyllä taidat olla!" sellaiseen lepertelevään äänensävyyn.






Taivaalle ilmestyy alueella viihtyviä merikotkia, jotka liitelevät puusta toiseen, tarkkaillen haaskanjämiä ja toisiaan. Taivas alkaa toistamaan hentoja pastellinsävyjä, kun kello on puoliyö. Toinen emo pentuineen käy näyttäytymässä metsän reunalla. Karhut jatkavat vielä, mutta meitä painaa edeltävien päivien Karhunkierroksen vaellusrupeama ja kohta nukumme kaikki kolme mökin sängyissä.






Aamulla heräämme ja karhut ovat muisto vain. Avaamme oven ja kurkkaamme varovaisesti ulos, ihan varmuuden vuoksi, ennen kuin lähdemme talsimaan kuoppaista tietä kohti autoa.


Adrenaliinipiikki on vielä aamullakin aika kova. Vaikka karhuja voisi nähdä vangittuna eläinpuistossa, se ei voisi koskaan olla sama juttu kuin tämä.


Näin niitä eläimiä kuuluukin nähdä. Ne vapaana ja me häkissä.





---


Meistä tämä oli joka ikisen sentin arvoinen kokemus.

Jos vastaava reissu kiinnostaa, katso lisää Karhu-Kuusamon sivuilta. Aikuiset 120 € / puolikas yö, 140 € / koko yö. Lapset -50 %. Heidän fb-sivuiltaan taas näkee aina tuoreimmat karhupäivitykset.




---


Karhunkatselun kritiikki


Koska kyseessä on eläinaktiviteetti, sen eettisyyttä on myös hyvä pohtia. Kritiikki karhunkatseluun tulee siitä, että paikalliset pelkäävät karhujen kesyyntyvän liikaa tottuessaan haaskojen syöntiin, ja näin ollen saattavat tulla liian lähelle asutusta.

Vastaus on yleensä, ettei karhuja ruokita niin paljoa haaskoilla etteivätkö ne edelleen hankkisi pääosaa ravinnostaan itse.

Kun valitset itsellesi yhteistyöyritystä, varmista muutama asia:
  • ettei katselupaikka ole liian lähellä asutusta
  • ettei karhuja tosissaan ruokita liikaa

Näkemän perusteella karhut pötkivät kyllä karkuun mahdollisimman nopeasti jos näkevät, haistavat tai kuulevat ihmisestä mitään.

20 kommenttia:

  1. Eiiii, nuo pennut! En kestä :') Karhubongaus taitaa olla nyt kova hitti, sillä niin monessa blogissa aiheesta on viime aikoina kirjoiteltu. Tänä kesänä en sattuneesta syystä pääse, mutta ensi vuonna on kyllä varmaan mentävä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omaan fiidiini ei ole osunut karhunkatselupostaukset - mutta en ihmettele että suosio on kova, sillä tämä on elämyksenä kyllä aivan hurjan hieno!

      Ota todellakin agendallesi ensi kesäksi. :)

      Poista
  2. Rehellisesti sanottuna en kyllä ollut lainkaan tetoinen, että on olemassa tällaisia karhusafareita ja ihan Suomessa! Huikea aktiviteetti! Ja ehdottomasti sellainen minkä haluaisin joskus kokea! Tätä pitää myös suositella Suomeen tuleville turisteille! ��

    Uskomatonta, että noin monta karhua asustaa tuolla alueella ja että ne nauttivat lammella pulikoinnosta. Oon elänyt siinä uskossa, että karhut muka asuvat jotenkin harvassa. En kyllä uskaltaisi tuon jälkeen lähteä metsään vaeltamaan! ���� Tai ainakin tulis pälyiltyä olan taakse vähän väliä.

    Aivan ihania kuvia saitte napattua. Ja aivan ihanasti kirjoitettu tarina. Oon ihan karhufiiliksissä. ��

    Titta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä taitaa nimenomaan olla ulkkareille mainostettu aktiviteetti ja tähän on suomalaiset heräämässä vasta nyt. Kai meillä on jotenkin ajateltu ettei suomalaiset itse näitä palveluita käyttäisi, mutta siis kuka nyt karhua oikeasti metsässä näkee? :)

      Itsekin olin jossain tuollaisissa uskomuksissa, että karhut on täysin erakoita, mutta ilmeisesti sitten ei. :D Siksi olin jotenkin osannut toivoa vain vilahdusta jostain yksittäisestä karhusta.

      Ne kyllä lähtee pakoon ihmisen haistaessa ja ääniä kuulleesa. On siis ihan todennäköistä että karhu on nähnyt sinut joskus mutta sinä et sitä. :)

      Poista
  3. Upeita karhuja! <3 noita kelpaa katsella tosiaan. Mutta ei mielellään kohtaisi metsässä noin isoa kaveria :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä kyllä ihan kylmiltään mielellään tapaisi metsässä nenäkkäin. :) Tämä oli juuri sopiva tapa!

      Poista
  4. Tämä on todellakin sellainen elämys, jonka haluaisin itsekin kokea! Mietin jo parhaillaan, millaiseen reissuun karhut yhdistäisi. Talviuni rajoittaa joka tapauksessa ajankohdan kesään. Hienoa ja minustakin yllättävää, että saitte nähdä noin paljon karhuja. Ehdottomasti paras kohta tuo, missä kaksi pentua nousee kurkkimaan takajaloilleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne Karhunkierrokselle nauttimaan maisemista ensin ja sitten karhunkierrokselle. Rukalla, Kuusamolla ja Kainuulla ylipäänsä on ihan hirveästi tarjottavaa suomalaisillekin. :)

      Se kohta oli kyllä meidänkin lemppari! ♥

      Poista
  5. Ihanaa kun teilläkin näytti olevan vilkas yö, niin oli meilläkin kuukausi sitten! http://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2016/08/02/kainuun-karhusafarilla-vilisi-nallukoita/ Todella tuntuu, että tänä kesänä moni matkabloggaaja on jo käynyt karhuja katselemassa ja jo on aikakin. Meillä on aarre! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Martinselkonen oli meillä myös listalla, mutta jotenkin nämä uivat karhut sitten houkutteli meitä enemmän. :)

      Ihan mieltsi yö teilläkin ollut! Suomi on kyllä niin mahtava ja monimuotoinen paikka. ♥

      Poista
  6. Helpompi lähteä tiikereitä katsomaan Afrikkaan kuin karhuja Kuusamoon... No niin, eihän tiikereitä tietenkään Afrikassa ole, mutta valitettavan moni jopa luulee niin :-D

    Asiaan: Kuusamo on itselle = Lappi, vaikka se ei ole Lappia nähnytkään. Aivan huippu mesta, mutta karhuja en ole nähnyt kuin Oulankajoen pohjassa - ja nekin oli sinne itse raahaamat, kun huippua Karhunkierrosta olin vaeltamassa. Haluaisin nähdän nuo karhut livenä, eli sinne kaljua vaan katsastamaan ja kutittamaan leuan alta. Tuskin on vihaisempi kuin meidän kissa, joka menisi villieläimestä käytökseltään ainakin puolille aasialaisturisteille.

    Kuusamo Rocks! Karhut Rocks! Porin Karhu - vedetään Pori yli ja Rocks! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä Lappiharha on sama missä itsekin olen elänyt, mutta ollaanhan sitä kyllä jo napapiirillä kun sinne mennään. :)

      Vaikka ne lammenpohjan karhutkin on kivoja, niin suosittelen kyllä katsomaan näitä livenäkin, ehkä silti ilman leuankutitusta.

      Sulla on kyllä Rami ihan pettämätön tapa käsitellä näitä ilmiöitä - rock vaan sille! :D

      Poista
  7. Ihanat kalhut, ja vielä vauvoja, melekosta!! Ja nyt on pakko kysyä, että kuinkas se pieni neiti B pysyi hiljaa? Muistan, kun tästä puhuttiin, ja sanoin, että voi sen viedä, jos se jaksaa olla monta tuntia hiljaa, ja vastaus tähän vienoon puolikysymykseeni oli about, et no arvaa... mut en arvaa, oliko se hiljaa? :D Huippua, että teille sattui noin mahtava ilta! Pitää lähteä itsekin joskus uudelleen, tekisi mieli noita pentusia vielä nähdä, ja olihan se muutenkin niin hienoa, että miksipä ei menisi vaikka useammankin kerran. Kiitos linkkauksestakin, vaikkei tuota juttua nykyisestä blogista löydykään, mutta pitänee korjata se asia pian :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se suurimman osan aikaa ihan nätisti. Välillä piti vähän komennella. :) Siisteintä oli kun perheen pieninkin oli ihan liekeissä, erityisesti pennuista. Oli hauska kuunnella kun eräässä harrastuksessa kysyttiin mitä kesällä on tehty ja kirkkain silmin jälkikasvu kertoo ensimmäisenä "Minä näin karhuja!". Ohjaaja kysyi että eläintarhassako. Vähän yllättyi kun kertoi nähneensä ihan luonnossa, ja pentujakin. Taisi siis olla aika mieleenpainuva keikka. :)

      Pennut oli ihania! Ja harmi kun ei ollut postausta enää, mutta ansaitset silti inspauksesta kreditsit. :)

      Poista
  8. Olettepa onnistuneet näkemään melkoisen shown! Minäkin haluaisin päästä joskus karhuja katsomaan. Kyllähän sillekin reissuille matkoineen ja majoituksineen vaan hintaa tulisi. Täytyy tuumailla josko sitä ensikesänä sellaisen reissun tekisi. Myös elämyksen tarjoajia pitäisi vertailla, että tulisi valittua vastuullinen yrittäjä. Tämänkin bisneksen kasvaessa on vaarana, että epäkohtia alkaa tulla, toivottavasti ei! Upean yön olette kokeneet ja tuo vesi tuo oman mausteensa elementtinä tuohon ympäristöön. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuleehan näille kyllä hintaa, varsinkin kun meilläkään ei ole omaa autoa ja pitää aina vuokrata kun lähtee vähän pidemmälle. Mutta onhan se sen arvoista. Tulee noille ulkomaanmatkoillekin hintaa kuitenkin.

      Toivotaan tosissaan että pysyvät jotenkin järjissään nämä yrittäjät, eivätkä kasvata bisnestä niin että ekosysteemi liikaa kärsii.

      Oli tuossa oma hommansa taas käydä läpi vaihtoehdot ja valita niistä, mutta kannatti! Oli siistiä kun saatiin vielä nämä kylpevätkin karhut nähdä ja kokea. :)

      Poista
  9. Vähän sama fiilis kuin Afrikan safareille lähtiessä: jospa nyt vaikka pari norsua näkisi, ja sitten tulee lauma ja sen mukana vielä pari pientä. Silloin on pieni ihminen onnellinen. Epäilemättä aivan mielettömän ihana kokemus.

    Tänään luin Hesarista karhunmetsästyksestä ja siitä, että haaskoilla ruokituilla on usein jotain suolistoloisia, jotka ihmiselle hengenvaaralisia. Vähän siis kyseenalaistan tällaisen haaskalla ruokkimisen, jotta ihminen voisi karhuja katsella. Jos ruokkiminen tosiaan vain niin vähäistä, että joutuvat marjastamaan itsekin, tilanne on toinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suolistoloiset ovatkin ihan uusi juttu. Yritin etsiä tietoa jo ennen karhunkatselua, ja siitä on kirjoitettu todella vähän, tai sitten en osannut etsiä oikeilla sanoilla. Olisi kiva saada joltain puolueettomalta taholta infoa tästäkin.

      Afrikan safareita vielä odotellessa!

      Poista
  10. On teillä kyllä ollut onni myöten - tuskin kai nuo järjestäjätkään pystyy mitään takuita antamaan siitä, että otsoja näkyisi?

    Ei ole muuten tullut mieleenkään, että moisia järjestetään. Tajusin juuri, etten ole koskaan karhua edes nähnyt, joten en osaisi yhtään arvioida, minkä kokoinen se edes on...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuolta mitään takuita saa, siksi paikan valinta onkin niin kriittinen juttu.

      Aika harva suomalainen on karhuja tainnut nähdä. Aika harva taitaa edes ymmärtää miten paljon kaikkea siistiä meillä Suomessakin on. :)

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!