sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kuolemanpelkoa 180 metrin korkeudessa - Omis zipline


Se on 180 metrin korkeudessa, se on 700 metriä pitkä ja se kulkee maksimissaan 80 kilometrin tuntinopeutta. Siinä roikutaan köyden varassa. Kyllä, se on pelottava, varsinkin jos yhtään pelkää korkeita paikkoja.






Noin 45 minuutin ajomatkan päässä Splitistä on upea luontokohde, Cetina Canyon, ihan Omiksen kaupungin vieressä. Siellä voi harrastaa vaikka ja mitä, muun muassa white raftingia, jokiristeilyjä, patikkaretkiä ja luontosamoilua. Ja sitten siellä voi roikkua todella korkealla köyden varassa 180 metrin korkeudessa ja pelätä henkensä edestä.


Ainakin jos on sellainen mammari kun minä.


Omis zipline taitaa olla yksi tunnetuimpia ja hauskimpia tekemisiä kun matka käy Splitiin tai Makarskan Rivieralle. Tripadvisorissa se on rankattu hauskimmaksi luontotekemiseksi alueella. Zipline, eli vaijeriliuku on vedetty tuon kauniin kanjonin yli, ja sitä pitkin liu'utaan korkealla ilmassa.





Ensimmäinen liuku on pahin


Meidät poimitaan mukaan ravintola Kastil Slanican edestä pickupiin, jossa on jo 5 muuta turistia meidän lisäksi. Ajamme vähän kuumottavaa serpentiinitietä ylös vuorelle ja 10 minuutin kuluttua sovittelemme päälle valjaat ja kypärät ennen kuin kiipeämme testivaijerille lyhyeen koulutukseen.

Opimme oikean liukuasennon ja jarrutuksen, sekä ohjaajien käsimerkit. Että tietää milloin kannattaa jarruttaa, niin ettei kimpoa takaisinpäin, ja milloin kiihdyttää ettei jää matkalle.







Sitten lähdemme kiipeämään kivistä polkua vieläkin korkemmalle. Miikan kasvoista paistaa innostus, omistani pelko. Saavumme ensimmäiselle lähtöpaikalle. Autenttisista tunnelmista voi katsoa lisää tästä videosta. En suoraan sanottuna tiedä tuleeko jotain housuihin tai pystynkö hengittämään jos lähden tuosta liukumaan kanjonin yli. Perhoset vatsassa on lievä kuvaus olotilasta. Siellä melskaa pikemminkin noin 34 jumbojettiä ilman lennonohjausta ja ehkä pilottiakaan.












Kun ihminen lähtee liukumaan, hänet näkee muutaman sekunnin ajan, ennenkuin hän katoaa pieneksi ja vaikeasti erotettavaksi pisteeksi jossain kaukana. 


Se asettaa perspektiiviin koko kanjonin ja sen korkeuden. Aika pieniä me ihmiset olemme. Luonnon armosta täällä.

Kaikki muut ryhmästä ovat menneet Miika mukaan lukien, ja seison lähtöasemissa valmiina tandemliukuun oppaan kanssa. Yksin en todellakaan tuosta lähde! Jahkaan siinä minuuttitolkulla. Lopulta jalat irtoavat vain koska opas puoliksi pakottaa ne irtoamaan. Ja sitten se liuku lähtee. Huudan. Miika ystävällisesti videoi kaiken toiselta puolelta suoraan Facebookliveksi.

Kun vähän uskallan avata silmiä ja katsoa maisemia, ne avautuvat eteen huikeana.

Onhan tämä aivan mieletön elämys!




 Miten päästään alas?


Omis ziplinen vaijeriliukuja on yhteensä 8, jotka täytyy mennä kaikki jos mielii huipulta alas. Ensimmäisen jälkeen ei voi enää perua, sillä muuta reittiä alas ei ole. Lohdutuksena voi sanoa että ensimmäinen on pahin. Lopuista liu'un yksin ja jopa nautin niistä.

Vain kaksi viimeistä aiheuttaa pientä sydäntentykytystä.







Yhden liu'uista saa mennä puolison tai kaverin kanssa. Ja tottakai me menemme sen yhdessä. :) Kun palaamme Miikan kanssa takaisin merenpinnantasolle noin kolme tuntia myöhemmin lähdöstä, olemme molemmat todella fiiliksissä kokemuksesta.

Huippuelämys!


Zipline lasten kanssa


Muutaman päivän päästä ystävämme saapuvat Splitiin Bella mukanaan. Yhteensä porukassa on viisi 5-10 -vuotiasta lasta ja 8 aikuista. Päätämme suunnata omakustanteiselle uusintakierrokselle ziplinelle ystävien kanssa. Lapset menevät kaksi kerralla yhden ohjaajan kanssa. Ensimmäisenä ryhmästä kanjonin ylittää Bella kaverinsa ja ohjaajan kanssa.


Mietin hetken mielessäni onkohan ihan reilua pistää oma muksu ensimmäisenä leijonan kitaan.







Henkilökunta hoitaa meidän ryhmän erinomaisen hyvin. Muksuille olemme ottaneet mukaan vähän eväitä ja juomaa ettei noin kolmen tunnin rupeama käy tuskaiseksi.

Kun kysyn jälkikäteen pelottiko liukuminen, Bella vastaa: "Se ensimmäinen pelotti ehkä ihan piku-piku-piku vähän. Mutta sitten se oli hauskaa. Kunnes sitten jossain vaiheessa ne jotkut niistä loppuliu'uista oli vähän tylsiä.".










Minä itse menen tämän toisenkin kerran ensimmäisen liu'un yhdessä oppaan kanssa. Tällä kertaa uskallan sentään katsoa alas koko matkan ja olla huutamatta ihan yhtä pahasti. Ja ne maisemat, ne todellakin ovat aivan huikaisevat.

Yksi kerta, sisältäen kaikkiaan 8 ziplinea, maksaa 400 kunaa, eli noin 53 euroa tämän hetken kurssilla. Lue lisää, tai buukkaa retki zipline croatian sivuilta.




PS. Järjestäjiä voi pyytää poimimaan mukaan Kastil Slanica -ravintolan parkkipaikalta, joka on ihan lähtöpaikan lähellä. Paluu tapahtuu myös ihan sinne lähelle. Ravintola tarjoilee nimittän erinomaista ruokaa upeissa maisemissa, joten tänne voi hyvin ottaa lounaan tai päivällisen zipline-kokemuksen jälkeen.

Jos haluat perinteistä pekaa, muista tilata se etukäteen, sillä sen valmistamisessa menee noin päivä. Ja saa sieltä sammakonreisiäkin, joita ei tosin maistettu.








Kroatiassa olimme VisitCroatian vieraina. Osa ohjelmasta oli järjestettyä, osan järjestimme itse. Useimmat kohteista oltiin saatu ohjelmaan mukaan omasta pyynnöstämme, jotta kävisimme kohteissa jotka muutenkin meitä kiinnostaisivat.

6 kommenttia:

  1. Vitsit mua harmittaa, etten tiennyt tämmöisestä. Syyskuussa oltiin Makarskassa. Osa mein porukasta oli tuolla jokea laskemassa, itse jouduin uimataidottomana jättämään sen väliin, mutta tuommoinen vaijeriliuku olisi ollut just meikäläisen heiniä. Täytyy pitää mielessä, jos joskus päätyy uudestaan seudulle. :)

    Upeat maisemat kyllä, vau!

    VastaaPoista
  2. Sain kroatialaiselta kaveriltani viestiä, että tuolla on myös melkein 2 kilometriä pitkä liuku. Ilmeisesti tässä kahdeksan liu'un paketissa ei ole sitä mukana? Siinä on 12 minuuttia aikaa pelätä kuolevansa. :) Tuo pikkuihmsten rohkeus on kyllä omaa luokkaansa. Lopun "tylsyys" ehkä sitä, että liu'ut kai lopulta aika samanlaisia ja lapsen keskittymiskyky vähän erilainen. Mutta kyllä olisin hermona minäkin, voi mahdoton.

    Olen kerran liukunut parisataametrisen kahden saaren välillä Borneolla. Se oli ainakin pari vuotta sitten maailman pisin veden ylittävä. Ei ihan sama kuin kilometrejä jossain rotkossa. Huih!

    Tiedoksi Daphnionille, että taitaa olla niin uusi, ettei vielä syyskuussa ollut toiminnassa. Silleen siis turha harmitella.

    VastaaPoista
  3. No onpas Bellakin rohkea! Ei olisi minusta tuohon hommaan, sen verran pelkään korkeita paikkoja. Enkä syty ollenkaan adrenaliinilajeista. Ainoa mistä tykkään on lumilautailu, niissä helpoissa rinteissä, kaikessa rauhassa laskien :) Sinänsä tuo kuulostaa ihan hienolta jos adrenaliinilajeista tykkää, paremmalta kuin esim. joku benjihyppy mitä en ole koskaan ymmärtänyt :) Tuossa sentään pääsee nauttimaan maisemista aika upeasta näkökulmasta.

    VastaaPoista
  4. Varmasti huikea kokemus! Täytyyhän tuon touhun olla hauskaa, kun lähditte vielä toisenkin kerran. Mulla ei ole valtavaa hinkua vaijeriliukumaan, mutta tilaisuuden tullen voisin silti kokeilla. Esimerkiksi benjiä en tule koskaan hyppäämään, mutta tämä olisi varmaan sellainen siedettävä adrenaliinilaji. Splitin seutu on vielä käymättä, joten hyvä tietää että tällainenkin olisi mahdollista.

    VastaaPoista
  5. Tuo on niiiiiin hauskaa! Minulla takana zipline-kokemukset Costa Ricassa ja Etelä-Afrikassa. Costa Ricassa mentiin sademetsän yllä, Etelä-Afrikassa vesiputousten. Nuo teidän kanjonimaisemat ovat ihan mielettömän upeita. Se tuossa on hauskinta, että vauhdin hurman lomassa voi ihastella aivan superhienoja maisemia. Mutta mikä 8 liu'ussa kesti 3 tuntia? Kuulostaa tosi pitkältä ajalta. Joutuiko niiden välillä kävelemään pitkiäkin matkoja vai oliko alun nousu jotenkin ihan superpitkä?

    VastaaPoista
  6. Toi on niin mahtavaa touhua! Upeat maisemat kaupan päälle, menisin koska vaan tonne. Itse olen mennyt Hennan tavoin Etelä-Afrikassa tollaisilla liu'uilla ja se oli kyllä elämys!

    VastaaPoista

Mukavat kommentit tänne! // Nice little comments here!