tiistai 14. lokakuuta 2014

Entäs duunit? Entäs unelmat?

Ajatus piiiitkästä matkasta on elänyt takaraivossa jo useita vuosia. Aiemmin se on ollut lähinnä unelman tasolla, hautonut mielessä sellaisena "sitten joskus" -ajatuksena.

Töiden osalta ajatus parhaasta tavasta toteuttaa tämä on ollut vuorotteluvapaa, ja mieluiten ennen perheen pienimmän ihmisen oppivelvollisuuden alkamista. Ajateltiin että aikaa on vielä muutama vuosi. Vuoden breikki työhön ei ole tuntunut mitenkään katastrofaaliselta urakehityksen kannalta.


Viime vuoden puolella alkoi kuitenkin liikkua huhuja, joiden mukaan vuorotteluvapaan ehtoja oltiin tiukentamassa vuoden 2014 aikana. Ehdotettuihin lakimuutoksiin tutustuessa kävi selväksi, että uusi lainsäädäntö tekisi  meidän osaltamme vuorotteluvapaan pitämisestä kertaluokkaa hankalamman. Työhistoriaa vaadittaisiin 10 vuoden sijan 16, joka hankaloittaisi aikatauluja oppivelvollisuuteen nähden. Toinen tiukennus lakiin koski vuorotteluvapaasijaisen palkkaamista. Vanhan lainsäädännön mukaan sijaisen piti olla vähintään yksi arkipäivä työttömänä työnhakijana ennen työsuhteen aloittamista, kun taas uuden lain mukaan vaadittiin 3kk työttömyys viimeisen 14kk aikana. Molempien työnantajilla on rekrytointirima kohtuullisen korkealla, ja soveltuvia tekijöitä on hankalaa löytää, saati sitten että heidän vuorottelusijaisuuteensa vaaditut työttömyysehdot täyttyisivät, varsinkaan lakimuutoksen jälkeen.






Mikäli siis mielimme lähteä maailmalle vuorotteluvapaan turvin, oli selvää että peliliikkeitä pitäisi tehdä nyt eikä sitten joskus. Työnantajien kanssa aloitettiin keskustelut 2014 tammi-helmikuussa, ja alettiin kartoittaa mahdollisuutta vuorotteluvapaan pitämiselle. Gia saikin vihreää valoa asian edistämiselle nopeasti, ja sopiva sijainenkin löytyi omien verkostojen kautta. Miikan työnantaja sen sijaan antoi odottaa vuorotteluvapaamahdollisuuden järjestämistä aikalailla loppumetreille saakka. Vihreää valoa saatiin yhdennellätoista hetkellä, ja ratkaisevana tekijänä oli uuden toimipisteen avaaminen Ouluun, jossa IT-markkinat ovat olleet melkoisessa myllerryksessä viime aikoina ja todennäköisyys sopivan sijaisen löytämiseen on suurempi.


Uusi vuorotteluvapaalaki astui voimaan 1.9.2014 ja käytännössä sitä ennen lähetetyt sopimukset takaisivat vuorotteluvapaan pitämisen vanhan lainsäädännön mukaan. Sopimus saatiin TE-keskukseen viimeisenä mahdollisena päivänä, toimiston sulkemisajan jälkeen - mutta silti ajoissa.

Teoreettinen sopimus vuorotteluvapaasta oli siis tässä vaiheessa olemassa. Käytännön tasolla ollaan siinä tilanteessa, että pitäisi vielä löytää se sijainen. Aikaa on... ei ihan hirveän montaa päivää, mutta toivoaan ei saa menettää! Hyviä työntekijöitä on työnantajalla rekryprosessissa.

Tämä Suomen vuorotteluvapaasysteemi on vertaansa vailla, ja erinomainen asia varsinkin eläkeiän nostoa ja työssäjaksamista  ajatellen. Vaikka nykyään ihmiset eivät samalla tavalla fyysisesti uuvu työnteosta, nk. ajatustyöläiset joutuvat työssään henkisesti koville. Odotukset ovat työpaikoilla usein korkealla ja työ ja vapaa-aika sekoittuvat helposti. Vuorotteluvapaa antaa hyvän hengähdystauon jaksaa pidempään vaativassa työelämässä.


Toimistolla ehtinemme istua vielä tarpeeksi monta vuosikymmentä tämänkin jälkeen.





Maailmalle ei kuitenkaan olla lähdössä mitenkään tyytymättöminä nykyisiin työnantajiimme - päinvastoin, työt ovat mielenkiintoisia ja työkaverit huippuja. Aikaikkuna tämän toteuttamiselle oli sulkeutumassa. Sitten joskus muuttui muotoon nyt pakottavista syistä. Valitettavan usein se sitten joskus jää myös toteuttamatta.

Tätä kirjoittaessa Gian vuorotteluvapaa on siis kirjoissa ja kansissa, ja Miikan osalta jää nähtäväksi lähdetäänkö vuorotteluvapaalla vai muulla vapaalla matkaan. Sanomattakin lienee selvää, että on eletty kohtuullisen jännittäviä hetkiä kaikenlaisten järjestelyjen kanssa, ja asunnon lisäksi tämä on ollut toinen kahdesta isoimmasta säädöstä. Asunnon kanssa ollaan päästy jo lopputulemaan. Tätä asiaa odotellaan vielä ratkaistavaksi.

Hatunnosto kuitenkin molempien työnantajille, jotka ovat antaneet eväät unelman toteuttamiseen.


Pitää sietää vähän epävarmuutta. Pitää olla valmis luopumaan asioista. Pitää uskaltaa elää hetkessä ja lähteä tavoittelemaan sitä, mistä unelmoi. Vaikka siinä aina on riskinsä.




2 kommenttia:

  1. Hei löysin blogisi mutkan kautta ja halusin heti kommentoida, että hieno veto! Terveiset täältä Californiasta, jonne vuoden irtiottomme on meidät vienyt. Olen samaa mieltä, vuorotteluvapaa on loistava keksintö ja sillä on hieno ajatus työntekijän työuran jaksamisessa. Mieheni sai sen ja sen turvin tien päällä ollaan :) Omalta osaltani en valitettavasti sitä saanut ja jouduin haikein ja vaikein päätöksin irtisanoutumaan 16 vuoden työurastani. Harmitti! Mutta kun vaakakupissa oli unelmat otin ison riskin. Mutta nyt reilun kuukauden reissussa olon jälkeen mikään ei ole tuntunut näin oikealta. Kyllä elämä kantaa. Ja jos jotain olen tässä viimeisen puolen vuoden aikana oppinut on se, että asioilla on tapana järjetyä.
    Upeaa reissua teille! Nauttikaa!

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia viestistä ja tsemppauksista, Sanna! Aina yhtä mahtavaa kuulla kun joku uskaltaa seurata unelmiaan. Uhrauksia täytyy valitettavasti joskus tehdä, mutta silloin pitää vain olla luottoa siihen että siivet kantavat ja hypätä. Fiiliksistäsi päätellen riski oli ottamisen arvoinen, ja ikäväähän se olisi ollut vielä vuosien päästäkin miettiä, että "olisiko sittenkin pitänyt..."

    Tsemppiä sinne Kalifornian aurinkoonkin, ja kiitos vielä kun jaoit kokemuksesi kanssamme! =)

    VastaaPoista

Mukavat kommentit tänne! // Nice little comments here!