Luksusmatkailuauto dollarilla päivässä - näin se onnistuu!

Karavaanarimatkailulla on omanlaisensa leima. Ei ihan syyttä suotta, sillä monet autot ovat pieniä, vanhoja tai vähän heikosti suunniteltuja tilankäytön suhteen ja karavaanarielämää harrastavat on stereotypisoitu tietynlaiseksi irvikuvaksi. Viimeeksi mainitusta ei ole vähiten kiittämistä Samuli Edelmania. Nykyään kuitenkin matkailuautoilu on nostanut profiiliaan ja sitä harrastavat vähän kaikenlaiset tyypit. Omasta tuttavapiiristänikin löytyy yllättävän monta, jotka joko omistavat tai vuokraavat matkailuauton lomiansa varten. 

Erityisesti kun menee luonnon helmaan, se on kätevä tapa liikkua.

Maailmanympärimatkalla olimme varanneet kansainväliseltä matkailuautoihin erikoistuneelta Apollo Motorhomesilta niin kutsutun auton siirron San Franciscosta Las Vegasiin. Hinta oli huimat dollarin päivässä.

Ja herttinen sentään mikä auto meille annettiinkaan alle! Laiva! Luksuskaara!

Tai ehkä USAssa kaikki matkailuautot vain ovat tällaisia? Otetaanpa ensin pari askelta taaksepäin ennen kuin astutaan autoon sisään.

Auton siirto eli relocation

Autojen siirtoja tarvitaan monasti Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja USA:ssa - asiakas on saattanut varata auton toisesta kaupungista, ja auto pitäisi saada siirrettyä sinne. Siirroilla on yleensä määrätty käytettävissä oleva aika, eli joskus voi olla että aikataulu ei salli muuta kuin yötä päivää ajamista paikasta A paikkaan B. Sellainen kannattaa ottaa vain, jos on tarve päästä edullisesti siirtymään. Ajaminen ei monessa paikassa ole mitenkään rentouttavaa isolla asuntoautolla kun tuuli ottaa kiinni ja heiluttaa sitä, tai pelkän auton painon takia saa pitää kielen keskellä suuta vain pysyäkseen kaistallaan.

Monasti kuitenkin houkuttimena siirtoon on annettu muutamia ekstrapäiviä matkan tekoon. Joskus siirrosta maksetaan myös bensarahaa. 

Meidän piti päästä San Franciscosta Las Vegasiin ja halusimme nähdä matkalla myös Yosemiten, joten kun tarjolla oli useamman päivän siirto, se oli meille enemmän kuin täydellinen vaihtoehto. Bensarahaakin tuli, mutta koska auto oli noin laivan kokoinen, sitä bensaa myös kului enemmän kuin mitä tuo raha kattoi.

Niin kutsuttuja relocationeita voit katsoa esimerkiksi näistä linkeistä USA:ssa, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa:

imoova (AU)
Apollo Motorhomes relocation (USA)
Jucy (AU)
Jucy (NZ)
Jucy (USA)
Transfer car (NZ)
El Monte (USA)

Lisää aiheeseen on paneuduttu Thrifty Nomadsin blogipostauksessa englanniksi.

Huomionarvoista on myös etteivät vuokrapaikat juuri koskaan ole keskusta-alueella. Jouduimme matkaamaan noin 30-40 minuuttia junalla San Franciscosta ja vielä lyhyen Uberkyydin päälle päästääksemme Apollon vuokrauspisteelle.

Lisäksi palvelu Apollolla oli järkyttävän hidasta. Vaikka olimme heti aamusta paikalla, saimme auton vasta vähän sulkemisajan jälkeen. Tästä hyvästä saimme tosin myös lisäpäiviä tuohon siirtoaikaan kun asiasta valitimme, joten tavallaan kai hyvä.

Auto sisältä ja ulkoa

Kun vihdoin pääsemme auton luokse on silmät tippua päästä. Tämäkö jättilaiva meille alle? Huhheijaa. Lisäksi sisätilat tuntuvat uudenkarheilta.

Onkohan tätä edes käytetty ennen meitä? Missään ei ole naarmuja tai käytön jälkiäkään.

Tässä matkailuautossa on totta tosissaan tilaa. Paitsi että etupenkiltä näkee ihan suoraan taakse (toisin kuin Uuden-Seelannin Kerttu-autossamme) täällä mahtuu sisätiloissa ohittamaan toisen ongelmitta. On eri paikat nukkumiselle ja syömiselle, on vimpan päälle laitettua keittiötä ja kylpyhuonetta.

Kuskilla on ruhtinaallisesti tilaa, ja kojelaudassa on paljon säilytystilaa ja erilaisia pidikkeitä, minne saa tavaransa mukavasti pysymään mukana tiukoissakin mutkissa. Niihin saa kätevästi puhelimet ja niiden laturit, lompakot, juomapullot, eväät, ja mitä sitä nyt ihminen siinä ajomatkalla tarvitseekaan.

Keittiössä on tilaa neljälle-viidelle ruokailijalle ja pöydän ääressä matkustavat ne, jotka eivät etupenkeille ehdi. Niinpä meidän matkalla Bella saa istua turvatuolissaan takana. Laatikostoja on paljon, tavarat löytyvät helposti ja pysyvät paikoillaan.

Keittiössä on uuni, mikro, iso jääkaappi ja pieni pakastin, huomattavasti kaappitilaa ja oikeastaan kaikki hienoudet mitä kotonakin. Laskutilaakin on ruhtinaallisesti. Ovissa on sulkumekanismi, joiden ansiosta kaapit eivät aukeile kun auto lähtee liikenteeseen. Todella näppärää.

Taulutelkkari ja DVD-soitinkin on, koska miksipä ei. 

Rehellisyyden nimissä pitkillä matkoilla telkkari saattaa joskus tulla ihan tarpeeseenkin.

Keittiö ja ruokailutilaa suurennetaan nappia painamalla auton ollessa parkissa. Kuskin puolelle leviää uloke ja tilaa tulee entistäkin enemmän. Ei nyt ehkä ihan tanssilattian verran, mutta huomattavasti kuitenkin.

Kuskin penkkien yläpuolella on nuorille tai lapsille sopiva makuupaikka, joka vetää ainakin kaksi helposti. Siitä tuleekin Bellan oma soppi.

Kylpyhuoneessa on kohtuullisen tilava suihkukoppi, pönttö ja pieni allaskaluste. Ainoa miinus tästä tulee sen osalta, että suihkun ovi tekee tilasta epäkätevän, jos se on vähänkään auki. Tänne olisi voinut suunnitella vähemmän tilaavievän vaihtoehdon.

Kaiken kruunaa tuplasängyn mahduttava oma, erillinen makuuhuone auton takaosassa. Sinne on sängyn lisäksi mahdutettu myös mukavasti säilytystilaa.

Illan hämärän laskeutuessa ja kylmän hiipiessä auton voi joko kytkeä majapaikassa verkkoon, tai käyttää lämmitystä kaasulla sen minkä kaasuvarat antaa myöten ja nauttia lämmöstä sisällä.

Katso alta superhieno esittelyvideo autosta ulkoa ja sisältä!

Ajaminen

Vaikka olemme jo Uudessa-Seelannissa tottuneet ajamaan asuntoautoa (ja vielä väärällä puolella tietä), tämä laiva tuntuu todellakin laivalta ratin takana. Se kääntyy hitaasti eikä sen kanssa tehdä äkkinäisiä liikkeitä.

Auto on myös niin iso, että sen ajaminen on jopa väsyttävää. Kun rullaamme pitkin Yosemiten kapeita vuoristoteitä, joutuu pitämään kielen todellakin keskellä suuta. Tuulen ottaessa vähänkin kiinni autoon, se heilahtaa helposti.

Kaikkialla ei ole kaiteita ja iltakin on pimeä. Jännittää ihan vähäsen.

Yosemitessa ei pitkiä ylämäkiä hurautella erityisen kovalla vauhdilla niinä päivinä kun siellä olemme ja liikumme puiston sisällä. Lie tämä silti parempi vaihtoehto kuin jättimäinen turistibussi, jossa näkyi olevan pelkkiä kapselipaikkoja yöpymiselle.

Illasta auton ollessa parkissa levitämme ulokkeen ja nautimme oleilusta autossa. Tilaa on hyvin.

Kun jätämme Yosemiten taaksemme, ei tie läpi Nevadan autiomaan kohti Las Vegasia ole ihan yhtä paha, sillä tiet eivät kulje vuorenreunaa. Ei se kuitenkaan tasaista ole, vaan siinä on kuoppia ja kumpuja jatkuvasti. Laivan ajaminen on todella rankkaa. Bensa-asemiakaan ei ihan joka nurkan takana ole.

Välillä ajamme sata kilometriä ilman ainuttakaan vastaan tulevaa autoa.

Vaihtelemme ajovuoroja kunnes yöllä saavutamme Las Vegasin. Pysäköimme tavaratalon parkkikselle, sillä emme ole löytäneet läheltä keskustaa mitään muuta sopivaa paikkaa. Väsyttää niin paljon ettei äänet häiritse. Aamiaismaisemat eivät erityisesti palkitse.

Kannattaako euron diili?

Kun vertaa kokemustamme Uuteen-Seelantiin, jossa ajelimme piskuisella Kertulla kuukauden, ja huomasimme miten tila kävi ahtaaksi kun ulkona oli turhan kylmä tai sade, tämä vaihtoehto tuntuu houkuttelevalta.

Toisaalta, ajaminen olisi ollut vieläkin raskaampa näin isolla vempaimella.

Luksusmatkailuautolla matkailu on passeli vaihtoehto siinä vaiheessa kun ajomatka ei ole turhan pitkä, tai sen voi tehdä verkkaisesti. Tämä on ehdottomasti niille, jotka tykkäävät nauttia luonnosta vähän vähemmän luonnon helmassa, mutta silti sen läheisyydessä, ja mahdollisimman mukavasti.

Lisäksi tämä on hyvin helppo vaihtoehto, erityisesti jos matkassa on mukana lapsia tai nuoria.

Jos tiukasti katsoo budjettia, saimme bensaan menemään bensarahasta huolimatta 400 dollaria. Vaikka ekstrapäiviä tulikin, oli aikataulu silti tiukka, emmekä voineet jäädä Yosemiteen niin pitkäksi aikaa kuin olisimme halunneet.

Vastaavan luksumatkailuauton vuokraamista voisi harkita uudestaankin kohteesta ja tarpeesta riippuen. Pitkille ajomatkoille tiukalla aikataululla valinta kuitenkin kääntyisi johonkin hieman pienempään ja helpompaan.

Päiväpatikointi korkeuksiin ja tunteellisia kupoleita Yosemitessa

El Capitan on ehkä Yosemiten kuuluisin kallio. Joskus sitä pidettiin ihan mahdottomana kiivetä. Nykyään sen katsotaan olevan jonkinlainen standardi kiipeilijöiden piirissä - kaikki gurut käyvät sen valloittamassa.

Vaikka kiipeilystä pidänkin, El Capitan lie omalle taitotasolleni vielä turhan haastava. Päätimmekin Yosemitessa satsata lähinnä päiväpatikointeihin.

Ihanan rauhallisen aamun jälkeen Glacier Pointissa päätimme ottaa jalat alle ja tehdä pieni patikkaretki ihailemaan El Capitania korkeammasta kulmasta kun mitä olimme sen aiemmin nähneet. Eväät mukaan reppuun ja suunta kohti Taft Pointia siis!

Tämä reitti on äärimmäisen helppo. Polku on suhteellisen tasaista, nousuakin on kaikkiaan vain noin 60 metriä, eikä haastavaa maastoa ole missään. Reitti valittiin myös muun muassa siksi, että vaelluskenkäni oltiin Fijillä pöllitty, enkä ollut ehtinyt hankkimaan uusia. Sellaisten valinta kun ei ole ihan läpihuutojuttu. Ja paljasjalkakenkien kanssa tämä tuntui sopivan helpolta.

Parkkipaikalta kyltit ohjaavat kahteen suuntaan. Toisesta pääsee Taft Pointille. Toisesta Sentimental Domelle. Tai siis Sentinel Domelle, jos kyltin lukee kerralla oikein. Kerrankos sitä silmät sen verta harittaa että nimestä tulee tunteellisempi kupoli.

Taft Point tarjoaa luontointoilijalle mahdollisuuden tarkistaa miten paljon korkeita paikkoja pelkää. Kävi ilmi, että pelkään niitä aivan tajuttomasti. Oikeastaan se ei ollutkaan minkäänmoinen uutinen.

El Capitan nousee vertikaalisti ylös kaikessa jylhyydessään. Uskomatonta. Ja tuon jotkut tosissaan kiipeää!

Kallionreunaa on näköalapaikalla vaikka ja kuinka. Uskaliaimmat meistä kurkkivat reunan yli. Minä päätin pysytellä visusta useamman metrin reunasta. Kyllä siitäkin näki miten korkealla oltiin. Korkeimmillaan Taft Point kohoaa 2345 metrin korkeuteen. Kuten Glacier Pointissa, myös täältä on hyvä näkymä suoraan Yosemiten Valleyn kylään.

Pieneen railoon on kaksi kiveä tipahtanut niin, että voin uskoa monenkin uhkarohkea turistin kokeilleen sinne hyppäämistä. Muutama on henkensä menettänytkin hyppäämällä BASEjumpia alas juuri tältä paikalta.

Syömme eväät näissä maisemissa ja uskaltaudun sittenkin kurkkaamaan hätäisesti kaiteen yli. Kun palaamme Winnie -matkailuautomme suuntaan, polulla meidät yllättää jälleen peurat.

Kaikkien näkymien jälkeen harmittaa ettemme voi antaa Yosemitelle kahta päivää ja kahta yötä enempää. Olemme nähneet vain pienen raapaisun siitä upeasta luonnosta, mitä sillä on tarjota. Mutta matkan on jatkuttava, ja se jatkuu yön läpi kestäneellä ajolla kohti Las Vegasta ja sen jälkeen Grand Canyonia.

Mutta katso nyt meidän parin minuutin hienon hieno video Taft Pointin ja tunteellisen kupolin patikoinnilta ensin. :)