torstai 9. heinäkuuta 2015

Villidelfiineitä syöttämässä täydellisenä päivänä // Wild dolphins on a perfect day



Tämä on tarina, oikeasti tapahtunut, ihmisen ja eläimen välisestä kunnioituksesta ja luottamuksesta.

1950 -luvulla Australian pieneen Tin Can Bayhin rantautui pahasti loukkaantunut delfiini. Ihmiset kylässä päättivät hoitaa sen ruhjeita ja syöttää sitä parhaansa mukaan. Meni jonkin aikaa kun delfiini parani ja lähti takaisin merelle. Se ei kuitenkaan unohtanut auttajiansa vaan palasi samalle paikalle aina välillä, lopuksi päivittäin.

Kun delfiinille syntyi poikanen, se toi sen mukanaan näytille. Poikasesta tuli täysikasvuinen delfiini, Scarry, ja jossain vaiheessa se alkoi saapumaan paikalle yksin. Aika oli jättänyt aiemmin loukkaantuneesta delfiinivanhuksesta. 1990-luvulla Scarry toi mukana oman poikansa, Mystiquen, Tin Can Bayhin.








Nykyään Tin Can Bayssa ei enää Scarryä näe, mutta Mystique seuraa isoisänsä ja äitinsä jalanjälkiä ja ilmestyy lähes jokainen aamu Barnacles Cafén rantaan yhdessä tyttärensä Harmonyn ja naarasdelfiini Ellan kanssa. Lisäksi mukaan tulee usein lauman matriarkka Patch, ennemmin tai myöhemmin. Päiviä kun delfiineitä ei näe on vuodessa noin 4-5, kertoo vapaaehtoisena työskentelvä Lynn.


Me olemme heränneet klo 5.30 kun kaikki muut vielä nukkuivat ympäröivissä campervaneissaan, pukeneet päälle ja pesseet hampaat, lähteneet ajamaan n. 40 km päästä kohti Tin Can Baytä meidän yön parkkipaikasta Ross Creekistä. Olen innoissani ja jännittynyt, sillä tämä on yksi niistä asioista, joka on ollut minun bucket listallani, ei Miikan tai Bellan.








Matka halki maaseutumaisemia kohti rantakylää on upea. Usva maalaa maisemia ja saavumme parahiksi katsomaan miten taivaanranta värjäytyy punaisilla väreillä kun aurinko tervehtii meitä uuteen päivään. Internet kertoi että paikalla kannattaa olla ajoissa, vaikka varsinainen delfiinien syöttäminen alkaa vasta aamukahdeksalta.

Seitsemän aikaan seisomme kahvilan ulkopuolella odottamassa avaamista, ja katselemme miten pelikaanit rantautuvat. Ja siellä pilkottaa jo yksi delfiinikin rannassa! Koko toiminta on säädeltyä, eikä kukaan, edes vapaaehtoiset, saa koskea delfiineihin ettei niihin siirry bakteereita tai tauteja. Pikkuhiljaa taaksemme alkaa muodostumaan jono.

Me pääsemme jonosta toisina sisään, ja käsien desinfioinnin kautta olemme noin vartin yli seitsemän polvia myöten vedessä seisomassa. Ja siinä ne ovat! Kaksi villidelfiiniä, ihan kosketusetäisyydellä! Tekisi mieli työntää käsi veteen! Vedessä seisovat vapaaehtoiset pitävät kuitenkin kaikkia silmälllä, ja ohjeistavat heti jos jotain sopimatonta tehdään. Lisäksi koskemisesta tai syöttämisestä esimerkiksi veneestä voi rapsahtaa tuntuvat sakot.









Delfiinit eivät tiedä kosketuskiellosta ja tökkivät tuttuja vapaaehtoisia nokillaan. Odotus on selvästi pitkä, molemminpuolisesti. On ihan uskomatonta seistä siinä delfiinien kanssa, jotka olisivat vapaita lähtemään siitä ihan minne tahansa! Ja välillä ne pärskivät meidän päälle vettä, välillä käyvät kymmenen metrin päässä leikkimässä. Muita lauman jäseniä Mystique ei Harmonyn, Ellan ja Patchyn lisäksi päästä mukaan syömään, eikä se tänä aamuna välitä leikkiinkutsustakaan.


Jos huomio siirtyy liiaksi muihin, Mystique ottaa poseerausasennon ja liukuu siinä edestakaisin. On niin herttaista etten ehkä kestä.







Lynn kertoo että delfiinit tunnistavat hänet muutenkin. Kajakoidessaan näillä vesillä, Mystique ja kumppanit tulevat usein tervehtimään Lynniä ja tuovat lahjoja tullessaan. Välillä kajakin etuosa on ihan täynnä pientä kalaa.


Kun kello lyö kahdeksan, kaikki me aikaiset ja onnekkaat, jotka olemme olleet vedessä ihan delfiinien vieressä, käsketään pois ja asetumme kymmenien metrien kiemurtelevaan jonoon. Yllättävän nopeasti on minun ja Bellan vuoro astua rannalle antamaan delfiinille se yksi kala, josta maksoimme molemmat 5 AUD per henkilö. Pelkkä katsominen maksaa myös samat 5 AUD, joten yhteensä lysti meiltä kolmelta oli 30 AUD. Ei hinta eikä mikään, ei varsinkaan kun 200 km etelään delfiinejä pääsee syöttämään yhdistetyllä valabongausristeilyllä noin 170 AUD /hlö.


Selfie delfiinin kanssa lopuksi? No totta munassa!












Onnesta soikeana poukkoilen rannan pelikaanien seassa aina kunnes Barnacles Café tarjoilee meille aamiaisen, jumalattoman hyvän gluteenittoman sellaisen! Paikallinen leipomo kuulemma toimittaa leivän ja heillä on kaikkea muutakin. Päätämmekin seuraavaksi etsiä leipomon käsiimme.














Ostan hyllyt lähes tyhjäksi kaiken onnen huumassa. Kun makaamme auringossa rantapuistossa syömässä näitä kello kahdentoista teen kanssa, voisin sanoa *poks* ja leijailla henkäyksenä pilviä kohti. Vielä pari päivää tämän jälkeen meidän Jucyn yllättävänkin näpsäkässä campervanin kylmälaatikossa on ehkä yhtä maailman parasta gluteenitonta leipää ja satsi leivonnaisia.


Ja muistot delfiineistä, ne on mukana aina.


Vähän elävämpää fiilistä saa retkestä tehdystä videosta!







Lisää gluteenittomuudesta Australiassa ja Tin Can Bayssä voi lukea Aromi -lehden sivuilta.


Ja laatujournalismia toimittava LongPlay on äskettäin julkaissut jutun Tampereen delfinaariosta ja sen toiminnasta. Kannatta panostaa muutama euro ja ostaa se. Lupaan että panostus on sen arvoinen.




//

There's a small village called Tin Can Bay in the Sunshine Coast region, Australia, where you can feed wild dolphins that come there almost every day of the year. You need to be there in time to get the best places, but the early morning does pay off. It's mind-blowing how friendly these wild dolphins are! This is totally worth the trip.

Don't forget to have a brekkie in Barnacles café. it's actually really delicious and they offer great gluten free things too. The bread is from the local bakery, that does the most amazing gluten free things. Be sure to pay a visit if your celiac or following a gluten free diet!

50 kommenttia:

  1. Ihanaa, että pääsitte tekemään tuttavuutta villien delfiinien kanssa! Upea tarina :) On se niin uskomatonta, että ne olisivat tosiaankin vapaita uimaan ihan missä tahansa, mutta ne päättävät tulla ihmisten luokse. Minunkin yksi parhaista ellei paras kokemukseni ja muistoni Australiasta liittyy juurikin delfiineihin. Me olimme Länsi-Australiassa Monkey Mialla kaksi viikkoa ja siellä villit delfiinit tulevat myös rantaan joka aamu parikin kertaa. Niille annetaan vain viisi kalaa per aamu, jotta ne eivät turvaudu ruoan saannissa liikaa ihmisiin. Monkey Mia on niin syrjässä, että siellä delfiinien katseluja ja syöttäminen (jos olet onnekas ja sinut valitaan yhdeksi viidestä) on ihan ilmaista. Me olimme tosiaan siellä parisen viikkoa ja toisina aamuina rannassa oli vain kourallinen ihmisiä lisäkseni. :)

    Kirjoittelin viime vuonna delfiineille kuuluvasta vapaudesta ja hieman myös Monkey Miasta: Kuuluuko delfiini altaaseen .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihan stoori teilläkin Elina blogissa! Näytti myös lievästi aurinkoisemmalta toi keli Monkey Miassa! :)

      Tuo meidän vapaaehtoinen, Lynn, kertoi että Western Australiassa on myös paikka missä villidelfiineitä saa syöttää, mutta sanoikin ettei se oli ihan samanlaista siellä. Meillä on täällä nyt samaan aikaan päällä koulujen lomat, joten ihmisiä on sen takia vähän enemmän liikkeellä, mutta oltiin onneksi ajoissa itsekin ihan juuri siitä syytä. Näyttää myös siltä että Monkey Mian delfiinit ovat pullonokkadelfiinejä kun taas nämä olivat Indo-pacific delfiinejä (mikä lieneekään oikea suomennos).

      Tämä jää ihan varmasti yhdeksi kohokohdaksi matkasta mieleen varsinkin minulle ja Bellalle. Tuo meidän perheen sukeltaja ei ollut yhtään niin suurissa poks-tunnelmissa kun on mereneläviä nähnyt enemmänkin. :)

      Poista
  2. Voi apua miten ihanaa :) Kuinka alttiita delfiinit sitten ovat bakteereille, jos näihin ei saa koskea? Vai onko se muutenkin jonkinlainen turvallisuus kysymys molemmin puolin etteivät kaikki ole kädet pitkällään? Ja anteeksi tietämättömyyteni, mutta KUINKA ISOJA nuo pelikaanit oikein ovat :D näyttävät aivan valtavilta! -Janni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juju siinä ettei delfiinejä saa koskea, kuten ei saisi mitään muutakaan meressä asuvaa, on se ettei eläinten ja kalojen luonnollinen suojakerros tuhoudu. Pinnalla on aina suojaava kerros, jotta bakteerit ja taudit eivät pääse kosketuksiin, ja ihmisistä saattaa vielä lisäksi tulla sellaisia bakteereita kosketuksessa ettei ne ole delfiineille, tai millekään muullekaan, entuudesta tuttuja ja saattaa näin olla ihan kuolemaksi. Sellaistahan ei haluta aiheuttaa, eihän?

      Lisäksi tuossa on varmasti vielä sekin aspekti että jos kaikki halaillisivat näitä, koko homma olisi yhtä kaaosta. Kukapa nyt ei haluaisi delfiiniä halata! :)

      Taisi olla eka kerta kun ollaan mekin NOIN lähellä pelikaaneja, ja nehän on siis ihan JÄTTIMÄISIÄ! :D VÄhän jännitti kulkea ohi, mutta nämä pelikaanit olivat vain kalakytiksellä tuolla, jos delfiineiltä vaikka jäisi vähän tähteitä. Omat silmät ei kuulemma koskaan saa olla samalla tasolla pelikaanin nokan kanssa, turvallisuussyistä.

      Poista
    2. Pakko kommentoida, kun ei tässä nyt ollut mitään järkeä.

      Delfiinit lilluvat siinä samassa rannan vedessä, jossa ihmiset ovat kuvien mukaan paljain jaloin ja käsin. Ihmisten iholla olevat mikrobit leviävät aivan samalla tavalla siitä veden kautta kuin kosketuksestakin.

      Poista
    3. Se käsien desinfiointi tuntui tosissaan vähän turhalta kun muuten seistiin kaikki siinä vedessä ilmaan mitään esipesuja tms.

      Sen sijan kosketuskielto on ihan eri asia. Suojakerros, joka kaikilla merenelävillä on pinnassa katoaa kosketuksessa, eli ei niin että mikrobit ja bakteerit leväisi siitä itse kosketuksesta, vaan siitä että se suojaava pinta kuluu ihan mekaanisesti siitä pois, ja sen jälkeen KAIKKI bakteerit, ei siis vain kosketuksesta, altistavat merenelävän mahdollisille tulehduksille mitkä ei suojasta muuten pääse ohi.

      Poista
  3. Voi ihanuutta! Määkään en nyt oikeasti kestä! :D Kiva myös tuo videokin, pääsi mukavasti sinne teidän fiiliksiin käsiksi. Tää paikka lähtee Bucket -listalleni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan helmeä tää, kannattaa laittaakin listalle! Tai sitten toi Elinan laittama Monkey Mia, joka vaikutti TOSI kivalta paikalta sekin, vaikka vähän kauempana matkan osalta. :)

      Poista
  4. No nyt en enää kestä ollenkaan!!! Lasten kanssa katsellaan näitä kuvia ja videota, enkä ole ainoa, joka haluaa tuonne NYT! Myös nuo leivokset kelpaisivat... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, suosittelen kyllä todella lämmöllä noita molempia! Jos nyt delfiinit oli primääri syy mennä paikan päälle, niin ei noi leivonnaiset ja paikan gluteeniton herkkuleipä huonoksi kakkoseksi kyllä jää - etenkin jos sattuu oleman keliaakikko. :)

      Tästä oli kyllä toi meidänkin pieni ihminen aika innoissaan, vaikka paikka äidin bucket listalla olikin.

      Poista
  5. Mua alkoi melkein itkettää kun tämä tarina oli niin ihana ja hellyyttävä! Ihanat delffiinit, tuovat lahjoja ja tökkivät tuttuja! Hyvä että ovat tarkkoja koskettamisesta ja muusta, vähän eri meininki kuin delffinaarioissa. <3

    Niin, ja myös pelikaanit aiheuttivat huokailuja täällä. Hirmu isoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kiva kun saa pari kärpästä yhdellä iskulla, eli pelikaanit ja delfiinit. :) Tarina oli kyllä todella hellyyttävä. Hieno osoitus siitä miten ajattelevia olentoja on kyseessä.

      Poista
  6. Ah, ihana teksti! Aina kun teidän blogia lukee lista matkakohteista pitenee...mikä ei tietysti haittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaahan se että saa lisää inspistä omalle bucket listalleen! Tää oli kyllä aika huippupaikka kaikin puolin. Niin delfiinien ystävälle kuin keliaakikollekin. :)

      Poista
  7. Veikeitä nuo delfiinit! Kaikesta päätellen ne kesyyntyvät helposti, aika hauskaa. Varmasti oli hieno kokemus päästä noin lähelle niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näillä nykyisillä delfiineillä tuo taitaa olla aika pitkälti sosiaalisesti opetettu juttu - kun vanhempi tai vanhemmat tekevät jotain, siitä oppii poikanenkin. Mutta onhan delfiinit sosiaalisia eläimiä noin ylipäänsä, se on monasti tutkittu juttu.

      Superia kun pystyy luonnossa pääsemään eläinten lähelle, siitä tajuaa vielä vahvemmin ettei näitä eläimiä olla tarkoitettu pieniin altaisiin uimaan.

      Poista
  8. Aivan ihana postaus! <3
    Tuo olisi niin mahtava kokemus päästä katsomaan villidelfiinejä noin läheltä! Tai vaikka vähän kauempaakin! :) Tosi ihana myös tuo video.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kovasti Hiipi! Ihanaa todellakin, mahtava kokemus kaikkiaan. :)

      Poista
  9. : D Mä olen joskus kuvannut pelikaaneja, ja jo niiden silmä yksistään on vaikuttavan näköinen. Sellainen "puusilmä".

    Delfiinint <3 Ei kai tuohon muuta voi sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on tosissaan aika massiivisia otuksia, vaikkei luulis! Ja meitä varoiteltiin kovasti ettei saa polvistua niin että omat silmät on nokan kanssa samalla tasolla tai voi käydä hassusti.

      Delfiinit joo. Ne on kyllä ihan ♥.

      Poista
  10. Mahtava juttu ja vielä hienompaa, että delfiinien suojeluun panostetaan noin paljon! Tulee kiva fiilis tästä, paikka jossa voi vierailla ehdottomasti hyvällä omalla tunnolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Australiassa on tarjolla paljon kaikenlaisia eläinnähtävyyksiä, useimmat on valitettavasti epäeettisiä, vaikka varmasti hauskoja kokemuksia olisivatkin sinällään. Nämä villieläinjutut on ihan ylitse muiden. Onneksi niitäkin paikkoja löytyy!

      Poista
  11. Toi tarina on jotenkin niin liikkis ♥ Ja aivan ihana elämys! Täytyy laittaa bucket listille, jospa mekin joskus maailman sille reunalle asti päästäis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa laittaa ihan koko Australiakin bucket listalle, maa on ihan uskomaton! Ja sille kannattaa antaa huolella aikaa. Delfiinit on todellinen bonus kokonaisuudessa!

      Poista
  12. Onpa taas ihana tarina <3. Ja niin kauniita kuvia kaikesta ja kaikista. Ja videokin vielä. Huippua! Teidän tyttö saa kyllä kokea valtavan paljon hienoja juttuja jo noin pikkuisena (=.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eikä ne edes ole sen bucket listilla! Mutta kyllä, perheen pienin oli myös superinnoissaan tästä, ja paikasta ostettua paitaa pitää saada pitää ihan joka päivä. :)

      Sen sijan en ole ihan saletti että tyttö täysillä arvostaa kaikkea tätä. Tänään aamulla nimittäin saatiin kysymys "voitaisko me kohta mennä kotiin, kun minä haluisin mennä kotiin katsomaan telkkaria.". Että silleen. :D

      Poista
  13. Onni aivan kuplii tästä tekstistäsi! Aivan ihana tarina ja kauniit kuvat.

    VastaaPoista
  14. Voi ei, minä olen onnesta soikeana kun saa lukea tällaista! Ihana tarina, ja vielä ihanampaa on se, että on tällaisia paikkoja, missä kunnioitetaan villieläintä ja on saatu noin vahva yhteys eläimen kanssa. Aivan huippua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se todellakin oli ihan huippukokemus, ja varsinkin juuri kun niin harvoin pääsee vapaaehtoisen villieläimen kanssa tällä tavalla tekemisiin. Aika mahtava tuo koko historia näillä, osoittaa ihan jonkinlaista tunneälyä näiltä tyypeiltä. ♥

      Poista
  15. Olisiko tässä nyt sitten se noin ainoa tapa tavata delfiinejä, jota kukaan ei paheksu :-) Jos ne kerran vapaaehtoisesti itse tuohon lahteen tulevat, vaikka sitten helpon ruuan houkuttelemana. Hellyyttäviä kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässäkin taitaa olla vielä asioita joita on mahdollista paheksua, kuten se että näille annetaan ruokaa ihmisten toimesta. Tosin, jos tuovat kajakkiin itsekin lahjoja, ei se ole tainnut näistä ihan toikmintakyvyttömiä tehdä vapaudessakaan. :)

      Poista
  16. Kävi mietityttämään tuo delfiinien ja ihmisten suhde. Kun ihmiseltä saa helpolla ruokaa, mikä on itsekseen selviytymisen taito. Mutta vissiin sekin olisi, jos kerran kanoottiin saattaa kerääntyä kalaa. :) Ihanaa, että olet päässyt toteuttamaan taas yhden unelman lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, taitaa olla vielä vaistot näillä tallella, ja saavat ruokaa itsekin kerättyä. Ja tietysti se, että haluavat tuoda vapaaehtoisille lahjoja kun muuten tapaavat, osoittaa sen että kokevat jonkinlaista kiintymystä ihmisiin, vaikka onhan nämä tutkimuksissa monasti todetta harvinaisen älykkäiksi eläimiksi. Ihania tyyppejä! ♥

      Poista
  17. Liikuttava tarina ja ihanat delfiinit! <3 Bucket listille lisätty myös täällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se lista vaan ottaa ja kasvaa, vaikka luulisi että lyhenisi mitä enemmän kilometrejä tulee mittariin. :)

      Poista
  18. Kaikki kunnia delfiineille, mutta nuo pelikaanit vasta upeita ovatkin! Itsestä tuntuu, että olisin enemmän ihastuneita niistä, mutta saattaisi sitten livenä vaaka kallistua delfiinien suuntaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiset tykkää äideistä, toiset tyttäristä, vai miten se nyt meni. :) Oli noi pelikaanitkin kyllä aikamoisia! Eikä ole aiemmin tullut törmättyä näin läheltä.

      Poista
  19. Vau! Tuo on kokemus joka pitäisi tehdä joku kerta lasten kanssa. Ehkä jonainpäivänä.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimii se ilman lastakin, suurin osa taisi olla ihan aikuisporukalla liikenteessä. :) Mutta vaikka tämä olikin minun bucket listillä, kyllä tuo perheen pienenkin aika innoissaan oli!

      Poista
  20. Teillä on kyllä aivan mielettömiä kokemuksia reissullanne! Villidelfiinien syöttämistä ja noita upeita pelikaaneja noin lähellä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä! Jäin joku päivä selaamaan instagramfeediä taaksepäin, ja vasta nyt tajuaa mitä kaikkea sitä onkaan saanut nähdä ja kokea. Pelikaaneja olisin voinut katsella vähän kauempaakin. :)

      Poista
  21. Huippua. Delfiinit ovat yksi valtamerien vaikuttavimmista eläimistä. Olemme päässeet todistamaan edelfiinien kohtaamisia Filippiineillä useampaan otteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Filippiinit onkin ihan mahtava paikka kaikkeen vedenalaisen elämän näkemiseen, oltiin siellä nelisen vuotta sitten! Vielä kun pääsisi näiden vekkuleiden kanssa joskus uimaankin!

      Poista
  22. Te olette kyllä nähneet niiin paljon tuolla teidän reissulla, tosi hauska seurata näitä uusia kokemuksia. :) Mä tykkään eläimistä, mutten usein harrasta ns. "eläinaktiiviteetteja" reissun päällä. Mistäköhän tuo johtuu, en osaa sanoa. Pitäisi varmaan vähän avartaa maailmankuvaa tässäkin asiassa, delfiinit ovat ihania ja eritoten mua kiinnostaa pingviinit. Niitä tulisi varmastit tultua käytyä katsomassa ihan tarkoituksella missäpäin maailmaa sitten sattuisin olemaankaan... blogit kyllä avartaa, nää suomalaiset matkablogit on saaneet mut jo innostumaan vaelluksesta ja vähän enemmän eläimista kuten nuo pingiviinit. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei joo, pingviinit on mahtavia! Joskus varmaan matkan jälkeen kirjoitellaan niistäkin, niitähän nähtiin Melbournessa jo. :)

      Eläinaktiviteetit on vähän haastavia kun ne usein on niin epäeettisiä, ettei niitä kaikkialla oikein voi harrastaa. Mekään ei mitään supervaeltajia olla koskaan oltu, vaikka ulkoilmaihmisiä kyllä muuten, mutta Uusi-Seelanti viimeistään räjäytti potin ja sai meidät nauttimaan siitäkin ihan eri tavoin. Luulin olevani ihminen, joka ei koskaan kyllästy valkoisiin hiekkarantoihin ja aurinkoon, mutta luulin väärin. Nyt nää kaikki elämykset ja kokemukset luonnossa jyrää täysillä. :)

      Poista
  23. Siis aivan mieletön juttu!!! Tää on ehdottomasti must-do-listalla, kun Ausseihin joskus (toivottavasti lähi)tulevaisuudessa suuntaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kannattaa suunnata, ja ehdottomasti bucket listalle!

      Poista
  24. Voi että! <3 Odotukset oli korkealla, kun delfiinejä oli kerran luvassa, joten säästelin tätä blogikirjoitusta sopivaa hetkeä varten. Tänään kun olin saanut lapset nukkumaan, niin kaivoin jätskin esille ja linnoittauduin lempituoliini rauhassa lukemaan. Valtavan kaunis kirjoitus, upeat kuvat ja hieno video. Kiitos! :) Aivan ihania delfiinejä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jopas ehdit säästellä tätä - toivottavasti odotukset täyttyivät! :)

      Delfiinit on ehkä mun omia lempieläimiä merestä, varmasti koska niillä on niin lempeä maine, vaikka olenkin kerran saanut tuta delfiinin läpsäytyksen, ja se kyllä tuntui ihan kunnolla. Delfiinit vaan on niin ♥!

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!