perjantai 6. marraskuuta 2015

Kun delfiinit itkivät

"Tampereen delfinaario suljetaan!".

Uutinen parin viikon takaa. Somessa ihmiset iloitsivat, mutta säröääniäkin alkoi kuulumaan.


"Miksi piti nostaa kohu, ja saada tällaista aikaan, miksi pitää kiusata vanhoja delfiinejä stressaavilla siirroilla uuteen paikkaan?". "Olisivat nekin aktivistit olleet hiljaa niin tällaista ei tarvittaisi".


Olen pitkään miettinyt mitä kirjottaisin taannoiselta käynniltämme Australian Melbournesta Sea Shepherdin päämajalta. Olen pitkään miettinyt miten näistä asioista voisi kirjoittaa. Olkoot tämä ensimmäinen osa merien ja siellä elävien puolustuspuheista.







Sea Shepherd on merta ja niiden asukkeja puolustava riippumaton järjestö. Joidenkin mielestä - jopa liian - radikaali. Minusta järjestö antaa äänen niille, joilla sellaista ei ole, ja vastustaa järjettömiä lakeja, jotka on laadittu elinkeinoelämän etu kärjessä, eikä luontoa ja koko planeetan hyvinvointia ajatellen.


Rahoilla ei tee mitään siinä vaiheessa kun maapallolla ei enää pysty elämään. 


Kaikenlaisten viimeaikaisten uutisten valossa olemme kovaa vauhtia viemässä palloa kohti peruuttamatonta tuhoa.

Meren tasapainon järkyttäminen on yksi osa tätä. Meri jos mikä on yksi todella suuri osa koko ekosysteemiä, ja kun sen tasapainoa järkytetään, se vaikuttaa meihin kaikkiin. Sen tuhoaminen on myös yksi asia joka vain kiihdyttää muutosta. Kiitos ilmastonmuutoksen muun muassa tuo kaukainen saarivaltio nimeltä Kiribati, missä mekin kävimme, on katoamassa maailmankartalta ensimmäisenä. Niin, ihan meidän itsemme aiheuttamana.






Melbournen Williamstownin satamassa lepää legendaarinen Steve Irwin. Taustalla olevaan Australian merivoimien lentotukialukseen verrattuna se on hävyttömän pieni. Toisin kuin sotalaivat, Steve Irwin on ollut oikeasti monessa taistelussa mukana. Paatti on nimetty sen hullun australialaisen mukaan, jonka rausku pisti kuoliaaksi. Irwin kuului järjestön suurimpiin lahjoittajiin ja puhui itsekin luonnon ja eläinten suojelemisen puolesta. Steve Irwin on Sea Shepherdin päämajan satamassa sijaitseva lippulaiva, ja meidän vieraillessa siellä alus oli korjauksessa ja huollossa ennen seuraavaa tehtävää. Laivaan pääsee ilmaiseksi sisään kierrokselle sunnuntaisin. Menimme. Tottakai.


Eräs niistä monista järjettömistä laeista tai kulttuuriperinnöistä, joita vastaan Sea Shepherd taistelee, on Japanissa tapahtuva Taijin delfiinien massateurastukset. Tätä on kuulemma tehty iät ja ajat, ja hallitus sallii sen muun muassa kulttuuriperimän nimissä. Lisäksi sillä tehdään bisnestä. Taiji dolphin hunt, eli Taijin delfiinimetsästyskausi on vuosittain kokonaiset kuusi kuukautta, aina syyskuun ensimmäisestä maaliskuun ensimmäiseen. Siellä raportoidaan kuolevan vuosittain tuhansista kymmeniin tuhansiin delfiiniä ja pientä valasta.










Lähestulkoon kaikki Sea Shepherdillä työskentelevät ovat vapaaehtoisia, palkatta yhteisen hyvän puolesta taistelevia. Steve Irwiniltä löytyy meidän käynnillä yksi vapaaehtoinen, joka on itse ollut paikalla Japanin Taijissa tarkkailijana, niin kutsuttuna Cove Guardianina. Taiji on kova paikka kenelle tahansa. Sieltä ei voi palata ilman järkytystä näkemästään. Älykkäiden ja empaattisten nisäkkäiden turhaa teurastamista on vaikea niellä. Kun kysyn mikä järkytti eniten, nainen ei osaa eritellä. Vaikeinta oli kuitenkin oma avuttomuus tehdä mitään.


Käytännössä Taijin delfiinijahdissa kalastajat bongaavat merellä delfiiniparvia, ja ne ajetaan sen jälkeen Taijin rantaan, eivätkä ne pääse sieltä pakenemaan. Ensimmäisenä sukeltajat menevät valitsemaan virheettömimmät yksilöt, jotka eristetään muusta joukosta. Nämä 'onnekkaat' pääsevät delfinaarioihin ja Sea Lifeihin ympäri maailmaa viihdyttämään ihmisiä.


Loput teurastetaan yksi kerrallaan.


Monet delfiineistä joutuvat shokkiin, ja vajoavat pohjaan ennen omaa vuoroaan. Tappaminen tapahtuu lyömällä selkärankaan piikillä, jonka jälkeen delfiini jää tarkkailijoiden antamien tietojen mukaan kitumaan noin 20 - 30 minuutiksi kunnes se on uinut viimeiset vedot valoa kohti.

Tässä video aiheesta, mutta varoituksen sanana: tieto lisää tuskaa.





Näin kertoo erään Cove Guardianin raportti:

"A pod of 60-65 Pantropical Spotted dolphins (including several babies) was brutally driven into the killing cove today, adding to an already bloody and horrific week in Taiji. The entire Pantropical Spotted pod was decimated within minutes and all that was left was a bright blood red cove.

Ten Spotted dolphins were ripped from the ocean and kidnapped from their family for a lifetime of captivity. Dolphin killers and trainers restrained these dolphins, as their family members, including babies, were slaughtered right beside them in the killing cove. As the slaughtering was still in progress, the bloody and injured captives were transferred via skiff and heartlessly tossed into one single 10'x10' harbor holding pen. The captives’ chances of survival are very slim due to injuries and the emotional trauma of being separated from their pod." 

(Tämä ja muita raportteja löytyy täältä.)







Taijissa toiminta on äärimmäisen valvottua, ja Sea Shepherd pääsee paikalle vain tarkkailemaan. Paikan päällä he siis pystyvät vain katsomaan toimettomana vierestä tapahtuvaa ja tallentamaan sen meille muille nähtäväksi. Tätäkin on pyritty estämään muun muassa kattamalla katoksilla varsinaiset teurastuspaikat.

Yhtä kaikki verestä punaiseksi värjäytyvä meri kertoo oman tarinansa. Osa tarkkailijoista on raportoinut kuunnelleensa veden alla ääniä.


Se kuulostaa siltä että delfiinit itkevät.

Kunnes tulee hiljaista.







Tampereen delfinaarion lopetusta on edeltänyt pitkäaikainen ilmapiirimuutos siitä mikä on eettisesti hyväksyttävää. Tervehdin uutista sikäli ilolla, että ihmisten käytöksessä näkyy inhimillisyyttä. Long Playn tuottamaa, 43-sivuista, äärimmäisen mielenkiintoista ja loistavasti taustoitettua artikkelia luin jokin aika takaperin mieli synkkänä.

Delfinaario on peitellyt toimintaan liittyviä asioita - tai tietysti vain jättänyt osan kertomatta. Koko bisnes on ollut eettisesti kestämätöntä. Jutusta kannattaa maksaa se muutama euro, tai liittyä vuosijäseneksi. Ylipäänsä laadukkaasti tehdyistä jutuista kannattaa maksaa jos maailman meno kiinnostaa. Ei, kaikki ei voi olla ilmaista. Ei ole sinunkaan työsi.

Delfinaario on toiminut muun muassa eläintarhaluvalla, joka edellyttää tutkimusten tuottamista. Käytännössä tutkimuksia ei ole tuotettu kuitenkaan pitkiin aikoihin lainkaan, ja tehdyt tutkimuksetkaan eivät kaikki täytä hyväksyttävästi teetetyn tutkimuksen kriteereitä. Entinen osastopäällikkö kertoo että delfiinit hankittiin alunperinkin viihdekäyttöön. Delfinaarioon on kuollut 14 poikasta 16:sta syntyneestä.


Poikaiskuolleisuus Tampereella on ollut 90 %.

Luonnossa poikaiskuolleisuus on 20-30 %.








Ilo delfinaarion sulkemisesta jäi lyhyeksi, sillä delfiineistä ei kanneta huolta loppuun saakka - ne joutuvat mitä ilmeisimmin vain toiseen delfinaarioon, sillä delfiinien vanhainkoteja ei ole olemassa.

Näin toiminta on tapahtunut: delfinaario on siis ensin vuosikausia ottanut irti hyödyn vangituista eläimistä. Nyt kun toiminta lopetetaan, eläimet laitetaan muualle, eikä niitä hoideta loppuun saakka. Vastuun kantamista olisi ollut huomioida tämäkin asia jo pitkälti ennen ja laatia siitä suunnitelma, huolimatta siitä että se tarkoittaisi rahan menoa ilman mahdollisuutta tehdä loppuvaiheen toiminnasta tuottavaa.

Sitä ei tietysti lasketa, että delfiinit ovat kultavuosinaan ehtineet tuottaa puistolle hyvät rahat.






Vaikka juuri Tampereen alkuperäiset delfiinit ovat Long Playn mukaan tuotu Floridasta, ja ne joutuvat nyt kärsimään siirtojen takia, Tampereen delfinaarion lopettaminen on silti tervetullut uutinen. Ehkä se tarkoittaa sitä, ettei Taijin kaltaisia kamalia tapahtumia tarvittaisi jatkossa. Ettei se olisi enää perusteltua. Että delfiineille olisi yhä vähemmän kysyntää, että delfinaariot pikkuhiljaa katoaisivat. San Diegossa Sea World painii jo suurten ongelmien kanssa, sillä paitsi että merieläinten kohtelussa ja tilojen pitämisessä on tullut esiin pahoja laiminlyöntejä, eläimet ovat olosuhteistaan johtuen tappaneet kouluttajiaan.

Long Playn artikkelista käy ilmi että muun muassa Sveitsi, Costa Rica, Chile, Intia, Kroatia, Kypros, Slovenia ja Unkari eivät salli lainkaan delfiinien maahantuontia ja viihdekäyttöä.

Oletteko koskaan nähneet kun delfiini hyppii vapaana meressä volttejaan?


Villieläimet eivät kuulu vangituiksi.






Matkallamme saimme kokea huikean hienoja kohtaamisia delfiinien kanssa. Ensimmäiset Indonesiassa, jossa Nusa Lembonganin auringonlaskua koristivat delfiinit aallonharjalla. Seuraavaksi siirtymällä kohti Gili -saaria, jolloin delfiinit päätyivät ilahduttamaan venekyytiläisiä. Sittemmin Sydneyn valasristeilyllä, jossa delfiinit valtasivat valokiilan, ja unohtumaton villidelfiinien syöttäminen Tin Can Bayssä.


Kaiken kruunasi Kiribatin sadat, iloisesti hyppivät delfiinit sukellus- ja snorklausmatkalla.









Ikäpolvi Japanissakin on vaihtumassa. Nuoremmat kalastajat eivät tätä kulttuuriperimää ole yhtä hanakasti toteuttamassa vaan irtisanoutuvat toiminnasta. Toivottavasti siinä vaiheessa kun sukupolvenvaihdos on täydellinen, ei ole liian myöhäistä.


Delfiinit ovat osa meren herkkää ekosysteemiä. Viimeaikojen tutkimusten perusteella delfiinit rajoittavat muun muassa epäpuhtauksien leviämistä. Syömällä pienempiä kaloja ja mustekaloja, ne estävät kalojen liiallisen lisääntymisen, joka osaltaan johtaisi muun muassa korallien nopeampaan tuhoutumiseen. Se taas johtaa merenpinnan nousuun. Ja se taas...





Sea Shepherdin vapaaehtoiset työskentelevät ympäri maailmaa eri kohteissa meren eläinten hyväksi. Tai itseasiassa he työskentelevät siellä meidän kaikkien takia, jotta maailma ja sen meret pysyisivät terveenä. Steve Irwin seilaa ympäri maailman meriä, silloin kun se ei ole Melbournessa huollettavana. Välillä se ottaa pahempiakin iskuja vastaan tehtävillään, kuten estämällä valasjahteja. Mutta otetaan enemmän siitä seuraavassa meren hyvinvointia käsittelevässä osassa.


Jakamalla tietoa ja kuvamateriaalia Taijista, Sea Shepherd toivoo saavansa kohdennettua kansainvälistä painostusta Japaniin, jotta toiminta saataisiin lopetettua. Yksi askel eteenpäin on delfinaarioiden lopettaminen, ja osoittaminen ettei epäeettinen toiminta ja turismi kannata.


Tietämättömyyttäni olen vuosia sitten itsekin istunut delfinaarion yleisössä. Enää en aio olla yhdenkään vastaavanlaisen paikan toiminnan kannattaja. En Suomessa, enkä ulkomailla.

Aiotko sinä?








Linkit:

Lue lisää Sea Shepherdin Taijin toiminnasta
(voit myös tukea järjestöä heidän sivuiltaan)

SeaShepherdin Cove Guardien FB-sivun videoarkisto

Lue koko Long Playn juttu Veden vangit koskien Tampereen delfinaariota
(maksullinen)

Lue Guardianin juttu Taijista

Katso Taijin delfiineistä tehty dokumentaarinen The Cove -elokuva


// Muutama päivä postauksen julkaisemisen jälkeen San Diegon Sea World ilmoitti lopettavansa miekkavalasnäytöksensä. Ylen uutinen täällä.

13 kommenttia:

  1. Kiitos tästä kirjoituksesta. Pysäyttävä. Videota en pystynyt katsomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä aihe on kieltämättä kokonaisuudessaan monella tapaa pysäyttävä. Videon katsominen teki itsellenikin pahaa. Ihmisten julmuus muita eläviä olentoja kohtaan on välillä käsittämätön.

      Poista
  2. Hyvä Gia! Loistavasti kirjoitettu. Itsekin olen kirjoittanut vastaavan postauksen . Mitä enemmän asiasta puhutaan ja kirjoitetaan, sitä useamman ihmisen silmät avautuvat. Koska kysehän on delfinaarioiden suosioiden kohdalla ollut paljon tietämättömyydestä. En usko ihmisten pahuuttaan menevän katsomaan, kun delfiinit hyppivät renkaiden läpi. He eivät vain ymmärrä millaista toimintaa tukevat pääsymaksurahoillaan. En minäkään ennen ymmärtänyt.

    Nuo Taijin tapahtumat menevät yli ymmärryksen. Se on sellaista julmuutta, jota ei vain pysty käsittämään. Täysin turhaa ja sadistista tappamista. :'( Jokaisen delfinaarioon tai SeaLifen menevän pitäisi ensin katsoa dokkarit The Cove ja Blackfish.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on Elina ollut aivan loistava tuo kirjoituksesi! Jotain samankaltaisia ajatuksia on itsellänikin joskus ollut delfiineistä ja haaveammateista.

      On asioita mistä ei vaan voi vaieta kun niiden totuus valkenee itselle. Vaikka miten pitää itseäänkin jokseenkin sivistyneenä ihmisenä, sitä huomaa jatkuvasti aukkoja tiedossa ja ymmärryksessä maailmasta, joten todennäköisesti on niin paljon muitakin ihmisiä, jotka näistä asioista ei tiedä.

      En ole pystynyt itse katsomaan noita dokkareita vielä, enkä tiedä pystynkö koskaan. Sitä toivoisi voivansa tehdä tällaisellekin asialle jotain konkreettisempaa että toiminnan saisi loppumaan.

      Kiitos kun olet kirjoittanut tärkeästä aiheesta sinäkin! ♥

      Poista
  3. Kaverini on ollut vapaaehtoisena jakamassa flaijereita valaiden ja delffiininen puolesta. Itse taisin käydä delfinaariossa tampereella joskus päiväkotiikäisena, ja ulkomailla en muista olenko käynyt. Luultavasti jossain. Videota en viitsi kattoa. Pyörii muuten varmasti koko päivän päässä ja illalla saa unta. Joskus aikaisemmin jotain nähny ja punanen väri meressä on kyllä kamalan näköistä. Toivottavasti ite nään jouluna australiassa/Uudessa-Seelannissa vapaita hyppiviä delfiinejä :) Ja täytyy kokeilla olisiko Irwin satamassa silloin me ollaan siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Video on tosissaan aika kovaa kamaa katsottavaksi. Tulee todella paha olo.

      Luulen että todella moni suomalaisista on istunut siellä samassa katsomossa katsomassa renkaiden läpi hyppiviä delfiineitä ihan tietämättömyyttään. Ei näitä asioita voi automaattisesti tietää ellei ole osunut jossain vastaan. Vankka uskohan kuitenkin monasti suomalaisilla on että meillä hoidetaan kaikki asiat hyvin ja vimpan päälle, vaikka viimeaikaisten esiin tulleiden asioiden valossa niin ei näytä suinkaan olevan.

      Meillä kävi hyvä tuuri ja nähtiin sekä Ausseissa että Kiiweissä delfiinejä. Uusi-Seelanti unohtuikin tuosta itseasiassa mainita, mutta se oli hieno aamu kun asuntoauto oli parkissa rannassa, vedeltiin aamiaista siinä auringon hiljalleen noustessa, ja samalla delfiinit hyppivät aallonharjalla siitä meidän ohi.

      Sydneyn valasristelyltä on monet tämänkin postauksen kuvista otettu!

      Poista
  4. En ole koskaan käynyt delfinaariossa enkä taatusti aio mennä! Olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että Tampereen todellakin pitäisi nyt hoitaa homma kotiin ja etsiä delfiineille sanctuary. Sitä on kuitenkin puuhattu Eurooppaan jo monta vuotta, joten nyt olisi sauma alkaa tuumasta toimeen.

    Sea Sephardit tekevät niin tärkeää työtä! Hatunnosto jokaiselle ja kiitos myös sulle tästä! Tartun itsekin taas aiheeseen, kun tulee sopiva rako.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirveän usein yritykset vaan ottavat käyttöön "pakko" -retoriikan. Että on pakko tehdä näin ja näin, tai ei ole sitä ja sitä. Vaihtoehtoisesti suunnitelmia voi tehdä kauaskatseisesti jo aiemmassa vaiheessa, eikä hätäreitä sitten yhtäkkiä kun rahaa ei tulekaan kassaan toivotusti. Alusta asti on ollut tiedossa että jossain vaiheessa delfiinejä ei enää ole montaa, ja tuolloinkin toiminnalle olisi pitänyt keksiä joku järkevä ratkaisu. Yleensä asiat myöskin alkavat toteutua kun joku ottaa asiakseen toteuttaa niitä - Tampereella olisi nyt ollut erinomainen tilaisuus osoittaa vastuunkantoa edes tässä vaiheessa. Sitähän ei ainakaan Long Playn mukaan olla erityisesti harjoitettu siellä toiminnan aikana.

      Sea Shepherdit ovat aivan mahtavia niin monella tapaa. Ihan uskomattomia tarinoita!

      Kiitos että haluat itsekin tarttua tähän aiheeseen Rimma! ♥

      Poista
  5. Kiitos tästä postauksesta ja asian nostamisesta esille. Aikoinaan kun the Cove-dokkarin näin, niin mikään ei enää palautunut ennalleen. En vaan voi uskoa ihmisten itsekkäitä tarkoitusperiä. Ja tosiaan onneksi tietämättömyyden voi parantaa, itse kukin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole sitä tosissaan itse pystynyt vielä(kään) katsomaan, enkä tiedä pystynkö. On vaikeaa tästä perspektiivistä katsottuna ymmärtää niitä asioita mitä Taijissa tapahtuu, ja sen että niin suuri rinki maailmalla on halunnut tällaista toimintaa tukea delfinaarioiden muodossa.

      Tärkeä aihe mistä puhua, ja toivottavasti tällä saadaan lisättyä tietoisuutta aiheesta!

      Poista
  6. Todella hyvä kirjoitus!

    The Cove -dokumentin katselu muutti minun elämäni. Moni asia on sen jälkeen ollut toisin. Tieto todellakin lisää tuskaa, olisi paljon helpompi sulkea silmät ja korvat ja mennä suuren massan mukana ajattelematta asiaa.

    Välillä tulee toivoton olo, että kuinka hirvittävään pahuuteen ihminen eläimiä kohtaan pystyy, vain siksi että voi. Uskon ja toivon että kun eläinten tunne-elämästä ja aisteista opitaan enemmän, kaikenlaisesta riistosta ja tehotuotannosta päästään - ainakin ns. sivistysmaissa.

    Ja nyt jo on juuri niin kuin Mahatma Gandhi on sanonut: ”Kansakunnan sivistyksen taso näkyy siinä, miten se kohtelee eläimiään.”

    VastaaPoista
  7. https://www.facebook.com/events/1283021351785649/?ti=cl

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja- Leena, ole hyvä, katso fb- viestit: "Muut" tai "Viestipyynnöt", kiitos!

      Poista

Mukavat kommentit tänne! // Nice little comments here!