torstai 23. heinäkuuta 2015

Fijin salainen helmi - Navotuan pieni kylä Naculan saarella

Oikeastaan en haluaisi kertoa teille tästä paikasta mitään, ettei sinne löytäisi muut. Että se pysyisi sellaisena kuin se nyt on. Ettei pienestä Navotuan kylästä Naculan saarella Yasawan saariryhmällä tule paikkaa, josta katoaa sen alkuperäinen taika.







Yasawan saariryhmä on se paikka, minne kaikki reppureissaajat suuntaavat Fijillä.

Yasawa Flyerin katamaraaneille myydään reittimatkojen lisäksi Bula-passeja, joilla saa eri määrän päiviä saarihyppelyyn ja yöpymisiä eri saarien resorteissa. Pakolliset ruokapaketit maksavat ekstraa. Huoneita on tarjolla dormeista aina vähän parempiin kahden tai kolmen hengen huoneisiin. Dormeista pulitetaan 25 € per yö ja ylöspäin ja huoneista noin 80 € ja siitä ylöspäin aina useampaan sataseen. Ruokapakettien hinnat vaihtelevat noin 40 €/pvä/hlö aina 70 €/pvä/hlö kohteesta riippuen.

Meiltä kolmelta hinta resortissa olisi päivältä halvimmillaan lähemmäs 200 € todella yksinkertaisista olosuhteista.










Viisituntinen matka Port Denarausta kohti katamaraanin viimeistä pysäkkiä saariryhmällä on maisemiltaan huumaavan kaunis. Pieniä saaria, isompia saaria, kauniita, pitkiä rantoja, tasaisia, kauniin sinisiä snorklailuvesiä. Tulee mieleen että voisihan sitä vaikka ostaa purjeveneen ja käydä näitä paikkoja läpi.

Resorteissa on siis odotettavissa paitsi valkoisia hiekkarantoja ja kuin maalipurkista kaadettua sinistä vettä sen kaikissa sävyissä, myös muita reppureissaajia, ei mitenkään erityisen edulliseen hintaan. Osa resorteista on erikoistunut erityisesti biletykseen. Veneessä pääosa matkailijoista onkin twenty-something sukupolvea rinkat selässä ja jonkun maan markkinoilta ostetut repparin kuteet päällä.

Ja sitten on pieni Navotuan kylä, jonne matkataan sillä samalla Yasawa Flyerillä. Viiden tunnin venematkan päässä, Yasawa Flyerin viimeisellä pysäkillä on meitä vastassa Big Joe kylän veneellä. Kun muut hyppäävät resorttien venekyyteihin, iso mies huutaa meille "Bula!", hyppäämme veneeseen ja Big Joe lähtee kuljettamaan kohti noin 60 ihmisen kyläyhteisöä saaren toiselle puolelle.











Käsi turkoosissa vedessä 45 minuutin jälkeen rannalla näkyy Thyma, Mela ja muutama muu kyläläinen laulamassa meille tervetulolaulua.


"Bula! Welcome home!", meille huudetaan.


Valkoista hiekkarantaa pitkin meidät viedään kylän toiseen rantabureehen. Thyma istahtaa sängylle ja kertoo kylän säännöistä. Naiset eivät saa käyttää housuja joten kylään mennessä vain hame on sallittu. Saronki pääsee kovaan käyttöön. Meidän odotetaan osallistuvan sunnuntaikirkkoon, yhteisö on hyvin uskonnollinen. Onneksi vain yhteen messuun, sillä sunnuntaisin niitä on kolme. Bikineissä vain rannalla, ja mieluiten vähän sivussa. Olemme tervetulleita juttelemaan kenen kanssa tahansa kylässä, ja ruokailu tapahtuukin aina jonkun kyläläisen luona, vuorotellen.










Bure on yksinkertainen ja toisen buren kanssa jaettu vessa ja suihku seuraavat samaa linjaa. Kaikki tarpeellinen kuitenkin löytyy. Parasta tässä on, että avaamalla ikkunaluukun aamulla, saattaa suoraan sängystä ihailla aivan uskomattoman kaunista auringonnousua. Ennen päiväunia voi tuudittautua aaltojen pieneen suhinaan, sopivaan tuulenvireeseen ja veden turkooseihin väreihin.

1800-luvulla perustetun Navotuan kylän kyläpäällikölle olemme hankkineet neuvosta kavajuuren. Juuresta tehdään kavaa, perinteistä juomaa, jolla on kuulemma rauhoittava vaikutus. Perinteisissä fijiläisissä kylissä ei alkoholi ole sallittua, sillä fijiläiset miehet kuulemma tuppaavat tulemaan aggressiivisiksi ja kovaäänisiksi alkoholia juodessaa. Vain kava on sallittua kylärauhan takaamiseksi.
[ Suomalaiset tunnetusti vain rauhoittuvat juodessaan. ]

Syömme ensimmäisenä lounasta Seran luona. Emäntä ei paljoa englantia osaa mutta hymyilee ja tarjoilee innoissaan tekemiään ruokia - kassawa-juuresta tehtyjä paloja, lehdistä ja jauhoista tehtyjä pikkulettuja, riisiä ja dalia eli papumuhennosta jota matkalla on aiemmin syöty paljonkin Nepalissa.

Mukana on Theresia, Thyman pieni lapsenlapsi, jonka kanssa Bella löytää heti yhteisen sävelen. Seran ja Thyman miehet ovat veljeksiä keskenään. Toistensa miehille he eivät ole kuitenkaan koskaan puhuneet. Se ei ole sallittua.











Lounaan jälkeen isokokoinen mies, Denia vie meidät tapaamaan kyläpäällikköä, jolle kavajuuri lahjoitetaan. Pelkään jatkuvasti mokaavani jotain, ja aiheuttavani jonkun kulttuurillisen katastrofin. Ilmeisesti aika turhaan. Kyläpäällikkö kömpii matalassa majassaan lattialta päiväunilta pelkissä sortseissa ja vetää teepparin päälle kun tullaan oviaukosta sisään.

Seuraa seremonia, jossa päällikkö vaikuttaa lähinnä kyllästyneeltä. Olen lievästi huvittunut. Kovaa se kyläpäällikön homma, joutuu vastaanottamaan jotain tuntemattomia turreja ja kavajuuria, kaikkea sitä. Homma periytyy isältä pojalle. Sopii siis toivoa että tulee hyviä poikia. Ja näemmä hommiinsa voi kyllästyä muuallakin kuin konttorilla.

Kuuluisasta fijiläisestä kava-sessiosta saamme osamme pariinkin otteeseen vierailun aikana, mutta ilman kyläpäällikköä. Rentoa hengailua jonkun kämpillä, toinen kylän yhteisessä talossa, community hallissa.















Meidän koko perheeltä yksi yö kylässä maksaa noin 60 €. Siihen kuuluu majoituksen lisäksi aamupala, lounas, iltapäivätee ja illallinen. Fijiin nähden hinta on hyvin edullinen. Tämä maa ei nimittäin mitenkään erityisen edullinen paikka ole. Ja parasta kaikesta, täällä ei tarvitse hengailla kymmenien muiden turistien kanssa, jauhaa niitä samoja juttuja joita on jauhanut jo kuukausitolkulla, vaan saa tutustua siihen miten tässä maassa kylissä oikeasti toimitaan.

Olemme päässeet siihen pisteeseen matkustamista ja tätä matkaa ettei yhden rannan takia jaksa lähteä näkemään vaivaa, sillä ranta on ranta on ranta ja niitä löytyy läheltäkin, vaikka Yasawa on tunnettu myös upeasta rantaviivastaan. Snorklauksessakin saa olla aika hyvät vedet tarjolla että niiden takia viitsii erityisesti vaivautua lähtemään jonnekin. Pikkukaloja ja hyväkuntoisia koralleja on jo nähty, ja vähän isompiakin.

Edes Yasawalla sijaitseva Mantaray resort ei saa meitä hihkumaan innosta vaikka rauskukausi olisikin meneillään - Indonesiassahan me jo snorklailtiin noiden vesien batmanien kanssa. Navotuan kylässä pääsee lähelle ihmisiä, katsomaan sitä arkea mitä ihmiset paratiisissa resorttien ulkopuolella elävät, millaista elämä oikeasti muualla on. Syömään ja elämään samaa tahtia. Hengittämään samaa ilmaa.

Kulttuurillinen kokemus on täydellinen.













Päivät kuluvat milloin mitenkin. Heräämme usein joko aamujumalanpalveluksen kaukana kumahtavaan kelloon, tai kylässä vapaana paimentavien kukkojen kutsuhuutoihin. Tai sitten ihan omia aikoja, bureen pimeydestä huolimatta kuitenkin yleensä jo seitsemältä. Kun illalla täysi pimeys laskeutuu seitsemältä ja meidän rantahengailua valaisevat vain tuhannet tähdet, ei öitäkään tule valvottua myöhään.

Joskus jaksamme nousta katsomaan auringonnousua, ja vähän myöhemmin siitä saan ylhäisessä yksinäisyydessä joogata aiempien automatkojen jäykistämää selkää kuntoon rannalla. Mela kutsuu meidät aamupalalle, joku hakee meidät lounaalle.


















Kävelemme kylän läpi katsomaan viljelyksiä, joka tekee kylästä omavaraisen ruoan suhteen, tai käymme katsomassa kyläkoulua. Bella jää sinne muiden lasten kanssa innoissaan. Seuraavan kerran näemme tytärtämme, kun koulu on päättynyt.

Lapset kerääntyvät usein päivällä ja alkuillasta leikkimään meidän bureen ympäristöön Bellan kanssa. Yksi pikkutytöistä rakastaa selfieitä ja liimaantuu aina kylkeeni kun näkee kädessäni kameran tai puhelimen.
















Jaksamme sentään käydä ihailemassa auringonlaskua mereltä. Kaikki ihmiset ovat todella ystävällisiä ja meille tarjotaan ruoaksi aina parasta mitä antaa on. Ei se ehkä paljoa ole, mutta nämä ihmiset tekevät sen täydellä sydämellä. Yrittävätpä nekin tuoda muutenkin täyten pöytään jotain lisää, joille gluteenittoman ruoan tarve ei ole mennyt rikkinäisellä puhelimella perille etukäteen.

Harvalla kyläläisellä on kaikki hampaat suussa jos ikää on yli viisitoista. Harvan pienenkin lapsen hampaissa ei ole mustia tai tummia jälkiä.

Se ei kuitenkaan estä ketään hymyilemästä.










On helppo soljahtaa kylän verkkaiseen rytmiin, ystävälliseen ilmapiiriin. Olisimme pidempäänkin kuin neljä yötä ja viisi päivää mutta ikävä vatsatauti iskee eräs ilta koko perheeseen ja nostaa bonuksena korkean kuumeen. Lääkäriä ei ihan lähettyviltä löydy, joten meidän pitää muuttaa suunnitelmia, jättää kylä ja aiottu resorttikäynti välistä ja suunnattaa viisituntinen takaisin pääsaarelle Viti Levulle lääkärille. Tämä on yksi paratiisin kääntöpuolia. Saman matkan joutuvat tekemään myös esimerkiksi raskaana olevat naiset, kuukausi ennen laskettua aikaa ja jäämään odottamaan synnytystä.


Peter, Gail tai Don - kylän muut vieraat eivät ole sairastuneet vaikka ovat syöneet tasan samoja ruokia ja juomia kun me, joten pikalaihdutuskuuri on peräisin jostain muualta. Todennäköisesti Bellan kautta kylän muilta lapsilta.











En haluaisi kertoa teille Navotuan kylästä, sillä haluaisin pitää sen sellaisenaan. Ettei kukaan mene ja pilaa sitä tunnelmaa, että voin itsekkäästi joskus palata takaisin tähän. Snorklata turkooseissa vesissä rauhassa, viettää kavaseremoniaa Aporosan kotona, syödä Melan tekemiä kookos-kassawapalloja iltapäiväteelläni.

 Istua ja olla ja miettiä että voisi se elämä olla tällaistakin.



On silti aika laittaa jäähyväisleit kaulaan, aurinkolasit silmille, ja lähteä kohti seuraavia seikkailuja täällä Fijillä. 

Koko Fiji -kuukauden suunnitelmat löytyvät täältä.









52 kommenttia:

  1. mahtavia kuvia ja juttuja ! ihana lukea näitä suomen +15 kesässä ! aika hintavaa tuntuu olevan kaikki, onko se vaan turisteille ym. vierailijoille noi hinnat ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nuo hinnat taitaa ihan kaikille korkeat olla. SIkäli tietysti kylässä ei tarvitse paljoa mitään ostaa paikallisten, sillä ovat todella omavaraisia. Merestä tulee kalaa, ja plantaasit antavat kassawaa ja hedelmää tarpeisiin. Mutta kyllä täällä hinnat ovat aika kovat kun menee ihan tavalliseen supermarkettiinkin pääsaarella, missä myös paikalliset asioivat. Ihmiset asuvat kaikkialla todella vaatimattomasti, ja juuri eilen eräskin paikallinen valitteli ettei satasen viikkopalkka tahdo riitää mihinkään, mutta oma kasvimaa jeesii paljon.

      Saarivaltiot on tietysti aina kalliimpia kun tänne pitää tuoda vähän kaikki, Silti yllättävän korkea hintataso kaikessa.

      Poista
  2. Aika mahtava paikka! Ei sellainen, jonne itse haluaisin lomalla, mutta teidän matkustustyyliin ja avoimuuteen tuo sopii aivan upeasti. Oli hauska lukea kyläläisten toimista ja kulttuurista. Mekin kävimme maailmanympärimatkallamme Fidzillä, mutta pysyimme pääsaarella. Syynä juurikin tuo mainitsemasi hintataso ja reppureissaajien bileparatiisit. Me löysimme syrjäisestä paikasta ihanan hiljaisen resortin, jonka bungalowissa asuimme edullisesti vajaan viikon. Lähellä oli vain pieni kylä, ei juuri muuta. Vuokrattiin auto ja ajeltiin ympäriinsä. Valitettavasti sain kuitenkin viimeisenä päivänä ruokamyrkytyksen ja tuli lääkärireissu. Toivottavasti te paranitte pian vatsataudista! Fidzi ja ihmiset siellä on ihania. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mekään tällaista paikkaa valittaisi kahden viikon lomakohteeksi, mutta loma on eri asia kuin vuoden maailmanympärimatlka, jonka tarkoituksena on nähdä ja kokea paljon, paljon erilaisia asioita. Resortteja on tarjolla paljon lähempänäkin ja helpomman matkan päässä, mutta kaljottelevat reppureissarit on jo aika monta kertaa nähty, eikä muutama valkoinen rrantakin oikein riitä meille enää motivaattoriksi lähteä tekemään tuntien matkaa. :) Tämä kokemus oli sellainen joka jää varmasti ikuisesti muistoihin, ja on aivan mahtavaa päästä lähelle sitä oikeaa elämää, mitä paikalliset elää. Voihan sitä maailman kiertää viiden tähden hotelleissakin, mutta onko silloin oikeastaan mitään uutta nähnyt?

      Pääsaartakin päästiin nyt näkemään enemmän kuin tarkoitus oli, mutta kohta matka jatkuu kohti Taveunia, jota kutsutaan paradise islandiksi. Toivottavasti sielläkin pääsee näkemään vähän muutakin, vaikka majoitus onkin entisessä viiden tähden resortissa. :) Se osuus oltiin varattu enempi sellaiseen hengailuun, kun aikaa tosissaan on se kuukausi täällä.

      Vatsatauti on onneksi jo helpottamaan päin, vähän rippeitä vielä jäljellä mutta kyllä se tästä. Taitaa olla aika tavanaomaisia nämä vatsaongelmat täällä - niin ainakin lääkärin mukaan, joka saatiin hotellikäynnille, eikä onneksi tarvinnut raahautua enää pitkän matkan jälkeen minnekään klinikalle!

      Poista
    2. Toivoisin, että voisimme olla matkoilla yhtä avoimia ja sosiaalisia kuin te. :) Valitettavasti me kaikki ei vaan olla samanlaisia ja me ollaan taas enemmän omissa oloissamme viihtyviä. En kuitenkaan haluaisi ajatella, että emme sen vuoksi ole nähneet matkoilla mitään uutta. Ainakaan itsestä ei tunnu siltä.

      Poista
    3. Voi Elina, en jotenkin tajunnut ettei tuosta välttämättä saa oikealla tavalla kiinni. :) Tehän teette matkoilla vaikka ja mitä - ainakin blogin kirjoitusten perusteella! Monessa maassa jää niin paljosta paitsi jos jää pelkästään resorttiin hengailemaan, ja ettehän te niin maailmaa kiertäneet, näitte ja koitte paljon. Etenkin lyhyillä lomilla tajuan sellaisen ihan vallan mainiosti, en jaksa silloin aina itsekään tehdä mitään erityistä, mutta pitkä matka on ihan eri asia meille. Vuodessa ehtii tylsistyä jos aina on vaan sitä samaa.

      Meillä taitaa tuo yksityisyyden tarve mennä aika aalloissa, välillä on kiva olla porukassa, välillä halutaan vaan olla ihan omissa oloissa. Ei täällä tarvinnut niin paljoa osallistua ellei halunnut, esimerkiksi päivällä sai rannalla olla ihan täysin rauhassa, paikalliset eivät siellä loikoilleet lainkaan, eikä buressa ollut ketään muuta. Aika mukavalla tavalla tuohon kylän toimintaan sai osallistua omaehtoisesti. Jos ei huvittanut sai aina jäädä omiin oloihinsa. Taitaa tosin olla aika taivahan tosi että lapsen, ja sosiaalisen sellaisen kanssa on pakko olla ehkä enemmänkin tekemisissä muiden kanssa kuin joskus haluaisi. :)

      Poista
  3. No nyt on sellaisia kokemuksia joita mielellään hakisi itselleenkin! Mahtavia kuvia mahtavasta paikasta, mutta erityisesti loistavasti kirjoitettu tarina - melkein hetkittäin tuntui kuin olisi ollut mukana. :) Tuo vaikuttaa aivan täydelliseltä paratiisilta, tuollainen verkkainen elämänrytmi sopisi mulle hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nomen, tack så mycket sarrri! Ihanaa kuulla että fiilis on välittynyt sinne, ja todellakin suosittelen kokeilemaan jotain tällaista! Ihan eri boogie kun hengailla muiden turrejen kanssa poolilla drinksu kädessä. Täytyy sanoa että monella tapaa tuo paikka on paratiisi - mutta en tiedä olisiko sitä mieltä jos elämä olisi jatkuvasti sitä. Luulen että jossain vaiheessa sitä alkaisi kaipaamaan oikeita lattioita, puhtaita pintoja ja lämpimiä suihkuja (vaikkei ne nyt suorastaan kylmiäkään tuolla ollut. :). Elämisen rytmi oli jotenkin aika ihailtavaa, sillä vaikka kaikki oli jotenkin rentoa, silti asioita tapahtui, erona esimerkiksi moneen Aasian maahan, jossa asiat usein näyttää jäävän vaan tekemättä. Ja se koko yhteisön sydämellisyys! Paljon täältä voisi ottaa oppia moneen maahan!

      Poista
  4. Tuli jotenkin ihan kylmät väreet tätä lukiessa tuosta kylän yhteisöllisyydestä ja vieraanvaraisuudesta. Niin ainutlaatuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todellakin. Onhan suomalaisetkin vieraanvaraisia, mutta ihan eri tavoin. Asiat voisi tehdä aina iloisesti ja hymyillenkin. Ehkä on helpompi olla iloinen auringossa palmun juurella kun kylmässä kuusen alla? :)

      Mahtavaa kuulla että fiilikset välittyy sinne asti!

      Poista
  5. Minulle tuli kyllä jutusta mieleen suuri teatteri ja tarina, jota sitten näytellään turistien iloksi ja samalla kerätään rahat pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulle saa tästä postauksesta tulla mieleen ihan mitä tahansa, Anonyymi.

      Poista
  6. Olipa mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava juttu. Voin uskoa, että ei ollut helppo lähteä pois ja ikävä, että se tapahtui sairastumisen merkeissä. Onneksi olette jo kunnossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmitti kun tuntui että käynti jäi vähän puolitiehen. Tosin sairaana oli aika mukava päästä vähän normaalimpiin oloihin, kuten tavalliseen vessaan ja lämpimään suihkuun. :) Sen kaiken ruokailun jälkeen pieni vyötärönpalautusdieetti ei ehkä ollut ihan huonoin juttu. ;)

      Poista
  7. Upeita kuvia ja pikkutytölle varmasti upea kokemus! Hienoa, että hän menee noin rohkeasti mukaan paikallisten touhuihin. Olin itse vuosi sitten Yasawa saarilla myös ja majoituin Barefootilla, Naculassa ja South Sea Islandilla (joka oli niin pieni saari, että sen käveli ympäri 5 minuutissa). Fiji on upea paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä matkan varrella oli pari todella kivannäköistä resorttiakin, joista yhteen olisin halunnut mennä käymään ihan vaan päiväksi tai pariksi, ja tarkoitus olikin. Kurjaa ettei ehditty sitä nähdä, ja olisi ollut kiva vähän verratakin miten kylän homestay ja resortit vertautuivat keskenään. Onneksi vielä kolme viikkoa Fijiä muuten, täällä on tosissaan ihanan letkeä fiilis! ♥

      Poista
  8. Voi apua, nyt en enää kestä. Mie romahan… Meinasi tulla itku tätä lukiessa! Niin ihanasti kirjoitettu, niin mielettömän upeat kuvat, niin käsittämättömän upea paikka, josta en olisi osannut edes haaveilla ennen postaustasi. Kiitos! Tämä oli todellakin tämän sateisen päivän pelastaja. Tähän juttuun haluan vielä palata. Olen aiemminkin haaveillut maailmanympärimatkasta, mutta nyt, luettuani teidän upeita juttuja, olen tullut vakuuttuneeksi, että minun ON päästävä maailmanympärimatkalle. En tiedä, pystyisinkö ihan vuodeksi, ainakaan lähiaikoina, irrottautumaan, mutta vaikka edes kolmeksi-neljäksi kuukaudeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, kyllä se maailmanympärimatkaaminen vaan kannattaa! Tai ainakin pidempi matkailu. Tuossa 3-4 kk, ehtii siinäkin jo todella paljon! Tuntuu siltä että mitä pidemmälle tämä matka jatkuu, sen verkkaisemmaksi käy meidän liikkumistahti, joten lyhyemmässä ajassa on siinä omat puolensa.

      Tuossa aiemmin pohdin noita Elinan kanssa vaihdettuja kommentteja tässä postauksessa, ja mietin etten olisi koskaan aiemmin lyhyemmällä matkalla tehnyt tällaisia juttuja, mutta koska nyt on enemmän aikaa ja jaksamista tulee tehtyä näitäkin. Ja täytyy sanoa että nämä kokemukset ovat niitä parhaita! Ja pistä tämäkin paikka todellakin korvan taakse tulevaisuutta varten! Jos eksyt Fijille, saat vähän muunlaistakin kokemusta kun vaan ne resortit missä kaikki muutkin käy. :)

      Poista
  9. Vaikuttaa aivan mielettömältä kokemukselta!! Tuollainen paikallisiin tutustuminen on niin arvokas osa matkustamista. Tuon takia minä Euroopassa reissatessa välillä sohvasurffaan, jotta pääsisin käsiksi paikallisten elämänmenoon. Ja kuvien perusteella vaikuttaa siltä, että vaikka te aikuistekin olette viihtyneet, niin Bella on viihtynyt kaikkein parhaiten. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vitsit sentään, me käytettäisiin myös mieluusti enempi sohvasurffausta jos vaan löytyisi halukkaita majoittamaan kolmihenkinen perhe - tuntuu vaan olevan (joskus ihan ymmärrettävästikin) pieni kynnys monelle. Havaijilla ollaan kohta toisen perheen luona muutama yö, joka tuntuu tosi mukavalta vaihtoehdolta niin saa vähän eri näkökulmaa Havaijiin. Itse majoitetaan aina välillä kotona sohvasurffareita ja on vain positiivisia kokemuksia siitä.

      Bella viihtyy missä tahansa missä on kavereita ja saa vapaasti juosta ja häsätä. Tosin eräs äiti tuli parin päivän päästä sanomaan "I was first wondering when you said that your daughter might be a bit wild and you were looking for her, but now that I've seen her for a few days, I know what you mean.". :) Ihan hyväkäytöksinen lapsi se on, mutta oli muun muassa houkutellut kaikki paikallisetkin tytöt perässään kipeämäään puuhun. Ilmeisesti ei ollut kylässä ennen tapana. Nyt on. :D

      Poista
  10. Kuten joku jo mainitsikin niin todella mukaansa tempaavasti kirjoitettu :) Ihanaa. Saako tälläinen lapseton pikku ihmisistä mitään tietämätön kysyä, että kuinka nuo muksut kommunikoi keskenään? Onko Bella monikielinen tai osaavatko reissulla tavatut lapset englantia? Vai onko lapsilla se ihmeellinen taito olla avoimia ja välittömiä, vaikka kielimuuri olisikin välissä? Joskus on niin hellyttävää, kun täysin vieraat lapset törmäävät meillä töissä toisiinsa ja alkavat välittömästi juttusille ja katsovat silmiin, kun aikuiset kohdatessaan jäykistyvät ja karttavat katsetta :D Jos olisi paljon opittavaa fijiläisiltä niin joskus tuntuisi olevan myös pieniltä lapsilta :) -Janni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahtista kuulla että kirjoitus vetosi! :)

      Muksuilla toi kommunkointi toimii jotenkin ihan ilman yhteistä kieltäkin. En aina oikein tajua miten ne saa homman toimimaan. Fijillä kaikki joutuu opettelemaan englantia ihan lapsesta asti, koska opetuskieli on brittikolonian peruja englanti. Ja Bella taas on oppinut puhumaan ja kommunikoimaan englanniksi ihan itsestään tällä matkalla. Me välillä kuunnellaa ihan hämmentyneenä vierestä miten pieni tyttö muodostaa lauseita, jotka on aika vaikeitakin. Välillä kyselee meiltä apuja joillekin sanoille ja sitten taas mennään. Todella uskomatonta. Eli matkan jälkeen skidi puhuu kolmea kieltä, ja vieläpä kohtuullisen sujuvasti. Mutta kyllä leikki ja häsääminen onnistuu ilman yhteistä kieltäkin, se on monasti huomattu. Riittää että on intoa ja leikkimieltä. :)

      Todella hyviä huomioita Janni lasten tavoista toimia ja kommunikoida. Kyllä, meillä aikuisilla olisi monasti todella paljon opittavaa näiltä niin monella saralla. ♥

      Poista
  11. Jotenkin tämä juttu tuo mieleeni ihan tavallisen parin viikon rantalomamme Malediiveillä pienellä Angatan saarella vuosikymmeniä sitten. Saarella, jonka kävely ympäri 10 minuutissa ja jossa oli vaan muutamia majoja rannalla ja yksi ravintola, elämä muodostui nopeasti hyvin pienieleiseksi: aamiainen, aamukävely, rannalla, lounas, riippumatossa, snorklausta, päivällinen, aina melkein sama rauskuelokuva, jos oli sähköä, pimeässä takaisin majalle ja sama alusta. Ensin mietin, että miten täällä saa 2 viikkoa kulumaan, mutta jo toisen viikon alussa ei päivien lukumäärällä enää ollut väliä, tätä olisi hyvin voinut jatkaa vaikka ne 6 tai 12 viikkoa, mitä jotkut saarelle tulleet englantilaiset eläkeläiset tekivät.
    Herätät siis selvästikin muistoja ja mielikuvia jutullasi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tiennyt että Malediiveiltakin löytyy tuollainen vaihtoehto! Kaikki saaret siellä on niin pieniä että niiden kiertämiseen tuskin kauaa menee, yhdelläkään. Mietin joskus kyllästyisikö siihen joskus itsekin kun vietimme 16 päivää, mutta hyvin ne meni. Kyllä siihen voisi tottua.

      Epäilen tosin että viihtyvyyteen vaikuttaa sekin että tietää pääsevänsä pois milloin tahansa. Jos tuo elämäntyyli olisi ainoa vaihtoehto, en tiedä tuntuisiko se ihan samalta.

      Poista
  12. Se on kyllä mahtavaa, miten lapset löytävät niin usein leikkikavereita. :) Saaresta en oikein osaa kommentoida kuin mahtavaa, että pääsitte tutustumaan noin läheisesti kulttuuriin. Oli varmasti unohtumatonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsilla on maaginen kyky tulla toimeen huolimattta siitä onko kielimuuria vai ei. Leikki on leikkiä ihan kaikilla kielillä. :)

      Poista
  13. Ymmärrän, että haluaisit pitää paikan omanasi! Toisaalta kylän mahdollisuudet vastaanottaa turisteja ovat sen verran rajalliset, että ihan heti siellä ei matkailu räjähdä käsiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi! Vannotinkin etteivät rakenna koko paikkaa täyteen bureita, sillä sen jälkeen se on ihan sama meneekö tänne vai resorttiin asumaan. Viehätys on juuri siinä eksklusiivisuudessa - olla yksi niitä harvoja joka tällaisen paikan löytää, sinne uskaltautuu ja pääsee kokemuksesta nauttimaan.

      Suomalaisille lie kohtuullisen turvallista vielä kertoakin kun lennot on kohtuullisen pitkät. :)

      Poista
  14. Mielenkiintoinen erilainen paikka, varmasti loistopaikka rentoutumiseen maailmanympärimatkan ajoittain varsin hetkisessä menossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta täällä tosissaan oli se kokonaisvaltaisesti rento fiilis, ei mitään turhaa ja ylimääräistä mistä stressata.

      Poista
  15. Voihan Fidzi! Minun piti virittää itseni sopivaan tilaan ja koloon sohvan pohjalle, ennen kuin suostuin lukemaan tämän tuoreen Fiji-postauksen. Niin kova ikävä takas sinne Bula-maahan ja turkoosiin mereen.
    Mutta voi mitä onnea ja originellia olette saaneet kokea siellä. Samantyyppistä meilläkin oli, mutta ei aivan noin autenttista. Kava-päällikkökin näytti samalta (ilmeisen hyvissä kavoissaan olevalta) ;) Kiitos näistä kuvista ja tämän paikan jakamisesta <3 Tuo Bula-passi oli ihan uusi tuttavuus! Kiva tietää, jos joskus olen vielä niin onnekas että päädyn uudelleen Fijille! Oi nauttikaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fiji on kyllä yllättänyt todella positiivisesti! Meno kaikkialla on jotenkin rennon letkeää, muttei sitten kuitenkaan sellaista hälläväliä -meinikiä mitä Kaakkois-Aasiassa usein näkee.

      Kava ilmeisesti vaikuttaa paikallisiin eri tavoin, samoin kun alkoholi, sillä meillä ainoa vaikutus on ollut lähinnä kielen puutuminen. En tiedä pitäisikö sitä vedellä litratolkulla pidemmän aikaa jotta saisi jonkinlaisen vaikutuksen aikaan. Ja kyllä, tänne voisi helposti unohtua, tai tulla uudelleenkin. Harmi että lennot ovat jokseenkin pitkät!

      Poista
  16. Vau, vau, VAU! Mitä biitsiä ja miten ihanan paikallinen majoituskokemus! Aah, kelpaisi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Biitsistä niinkään, mutta kokemus! Sille peukku :)

      Poista
  17. Tämä on kyllä juuri sellaista matkailua, jota itsekin halua(isi)n tehdä!! Ihanaa, että pääsee osaksi matkatarinoita tällaisten blogien välityksellä. :) Tyttärenne näyttää aivan blondilta fijiläiseltä!! :D Ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kokemus oli yksi niitä miksi tämä matka haluttiin tehdä. Resortteihin pääsee lähemmäskin ja helpommalla vaivalla. :)

      Tuossa kun tuo muksu näiden lasten kanssa leikki, ilman mitään kulttuuri- ja kielimuureja, vahvistui vaan tämä valitettavan ajankohtainen aihe siitä että samanlaisia me kaikki pohjimmiltaan ollaan, sama se mistä maasta, millä ihonvärillä, millä äidinkielellä.

      Poista
  18. Aivan ihanaa päästä teidän tarinoiden mukana näihin mahtaviin ja ihmeellisiin paikkoihin. Kiitos :)

    VastaaPoista
  19. Ihana paikka! Juuri tuollaisia kokemuksia sitä reissuilla arvostan minäkin, tutustumista oikeaan paikalliseen elämänmenoon - harmittavan harvoin noita tilaisuuksia vain tulee. Harmi, että vatsatauti katkaisi kylävierailunne, mutta onneksi ehditte olla paikan päällä hetkisen aikaa ja mekin saimme lukea tämän tarinan. Ja on sillä kyläpäälliköllä tosiaan vaan inhottava duuni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä kokemuksia kun vaan sais lisää!

      Vatsataudit on ikävä kyllä osa matkailua, ja ollaankin ihan ihmeissään oltu kun 8,5 kk selvittiin ilman. Tuli nyt sitten ehkä toistaiseksi haastavimmassa paikassa päälle, tietenkin. :/

      Poista
  20. Wow! Tässä on juttu ja paikka, mikä kaikkineen kiinnostaa. Paikallinen elämä, paratiisisaaret, ihanat hökkelit ja kaikki tuo letkeä elämänmeno. Näyttää aivan ihanalta, unelmalta. Mulle nuo paikalliset kokemukset on tärkeitä; niitä, jotka avartavat eniten. Tuonne mä haluan päästä ja just juttelin tuon poikaystävän kanssa, joka on jo ollut tuolla. Kuulemma lähtisi uudelleenkin ;). Nauttikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä kokemuksista saa juurikin perspektiiviä eri tavalla kun jos vaan jatkuvasti makoilee resorteissa, joka tosin on sekin aina välillä mukavaa sekin. Jos poikaystävä on jo valmiiksi ihastunut Fijiin, kannattaa ottaa tämäkin paikka jossain vaiheessa agendalle, etenkin jos sen saa näpsästi yhdistettyä johonkin muuhunkin matkaan!

      Poista
  21. Voi että, aivan ihana tarina! Olisi todella hienoa päästä kokemaan jotain tuollaista!
    Toivon todella minäkin, että tuo paikka säilyttää tuon upean, idyllisen, aidon tunnelmansa eivätkä turistit löydä sotkemaan sitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän vastaavia kokemuksia voi saada muissakin paikoissa AirBnb:n ja sohvasurffauksen kautta. Ei ehkä ihan samalla tavalla, sillä harvoin lie kyläyhteisöt ihan näin tiiviitä, mutta jotain siihen suuntaan - jos ei siis ole ihan lähiaikoina Fijille menossa. :)

      Kylällä oli mietinnässä josko rakentaisivat vähän enempikin näitä bureita tai jopa backpackereille kokonaisen dormin vähän kauemmaksi. Yritin selittää ettei kannata kadottaa paikan tunnelmaa ottamalla tänne liikaa ihmisiä. Toivottavasti ymmärsivät sen, vaikka kolikon toinen puoli on tietysti kylälle suuremmat tulot..

      Poista
  22. Huh, nyt oli juttu.

    Olen mä lukenut, kuina on asuttu keskellä viidakko, jossain tolppienpällä olevassa majassa ihmissyöjien kanssa, ja vain suoriuduttu päivästä toiseen, mutta ne ei ole koskaan olleet kovin uskottavia : D

    Tuollainen majoitus, tuo elämä siinä ympärillä, ja pikku tyttö mukana. Aivan mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fiilis oli todella autenttinen. Ehkä ne viidakot ja ihmissyöjät voi jättää ihan suosiolla muille, niille joilla on seikkailuhenkeä vähän enemmän. :)

      Resortissakin hengailussa on puolensa, mutta niitähän löytyy pilvin pimein maailmalta, nämä kokemukset kyllä palkitsevat.

      Poista
  23. Ai mikä harmi tuo vatsatauti! Mutta ihanaa, että ehditte nauttia muutaman päivän kuitenkin, kuulostaa siltä, että kyseessä oli aivan uniikki elämys :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uniikilta se kyllä tuntuikin!

      Vatsataudit ylipäänsä on aika harmillisia juttuja, etenkin kun on jossain hyvin kaukana sivistyksestä, tai edes lähimmästä kaupasta josta saisi jaffaa, poweradea tai mitään vastaavaa. :)

      Poista
  24. Jutusta ei selvinnyt: miksi halusit kuitenkin kertoa paikasta, vaikka mainitsit ettet tahtoisi sitä paljastaa? Muuten kaunista tarinaa ja kauniita kuvia! Tuo on hyvin tuttua, että rantoihin kyllästyy, mutta aitoon paikalliskulttuuriin ei. :) (kulkuritarinat.net)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen ettei ole suurtakaan riskiä tämän paikan ylikansoittumisesta jos tämän suomalaisille paljastuu - sen verta pitkä ja kallis matka tänne on! :) Sen sijan toivon että ne harvat jotka tänne päin tulevat Suomesta saavat mahdollisuuden kokea jotain yhtä ainutlaatuista!

      Rantoja tosissaan löytyy läheltäkin ja niin hienoja on jo tullut nähtyä ettei näistä ole edes kilpailijaksi niille. Ei niitä rantoja siis kannata yksistään metsästää, mutta toki ovat kiva lisä. Varsinkin kun se löytää näin hyvä kokemuksen rinnalle. :)

      Poista
  25. Unfortunately I can't speak/read Finnish (and I have no idea if you speak English), but I love your photos! I lived in Navotua for 2 years, actually helped in the construction of the green bure, and have so many wonderful memories of the place. It's great to see some of the people I knew- Wasiti is so tall now, when I left she was 4!- it's been almost 4 years since I left. I really hope you enjoyed your time there. Thanks for being adventurous and benefiting the local community by choosing to stay in Navotua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Navotua was just lovely! Oh, we totally loved it, it was one of the highlights of our 1 year around the world trip, even if we managed to caught a stomach flu, the only on on the trip, right there.

      We wanted to share this experience, so that anybody thinking about the Yaswas would know to go there, and support their community. We have unfortunately lost any emails to the,, would you happen to have any?

      We also made a rather long 12 minutes video, that we haven't yet promoted in our networks, but you can find it here, https://www.youtube.com/watch?v=aCU_370CIrI

      A little piece of our hearts were left at the village. Incredible.

      Thanks for commenting Conor!

      Poista

Mukavat kommentit tänne! // Nice little comments here!