Etäältä on aina helppo ihannoida.
Aina välillä kun kertoo uusille tuttavuuksille viettäneensä koko viime talven Espanjassa, koska se nyt sattui olemaan mahdollista, huomaan sellaisen pienen pilkahduksen ihannointia - "voisinpa tehdä jotain vastaavaa." Se on sellainen pieni, ohimenevä hetki, yllätysmomentin paljastuminen toisen kasvoilla, haikeus räjäyttää pankki itsekin, ja myös hetki, kun ehkä ohimenevän silmänräpäyksen ajaksi valaa uskoa toiseen siitä, että muutos voisi olla mahdollista.
Samanlainen reaktio on yleensä, jos joskus kerron tehneeni vuoden maailmanympärimatkan.
En useastikaan lähde sen kummemmin puimaan asiaa, koska se ei ole ensinnäkään tarkoituksenmukaista, eikä välttämättä myöskään sopivaa. Jos jotakuta kiinnostaa aihe enemmänkin, hän varmasti palaa asiaan joskus myöhemmin, kun siltä tuntuu.
Tämän vuoksi usein jää kertomatta se, että kaikki ehkä kuulostaa jotenkin ihanalta ja vaivattomalta, mutta todellisuudessa se vaatii vähän kaikenlaisten epämukavuuksien sietämistä, asioista luopumista, ja kaikkea sellaista, jonka takia moni ei lähde tekemään elämänmuutoksia.
Olen välillä huomannut kaipaavani rutiineja, turvallisuutta, arkea.
Sellaista arkea, mitä suurin osa ihmisistä elää. Se nimittäin kuormittaa hirmuisen paljon vähemmän, kun asioita ei tarvitse olla jatkuvasti järjestelemässä. Voi keskittyä siihen, että muistaa varata itselleen ryhmäliikuntatunnin, miettii, mitä ensi viikolla syödään, tietää, missä asutaan seuraavan vuoden, kahden tai ehkä jopa kymmenen päästä niin halutessa. Tai edes kolmen kuukauden päästä.
Ehkä se ei sinkkuna olisi ihan samanlaista, mutta minun elämässäni on vahvasti mukana parisuhde ja vielä kaksi lastakin. Se tarkoittaa sitä, että asiat pitää aina järjestellä neljän osalta, eikä kaksi neljästä hoida itse mitään omista asioistaan.
Tänä vuonna olemme muuttaneet jo käytännössä kaksi kertaa.
Ensin jätimme Fuengirolan vuokrakotimme ja lähdimme roadtripille. Reilu parin viikon roadtrippailun jälkeen saavuimme Suomeen, ja asetuimme hetkeksi asustelemaan ystävien nurkkiin. Sitten saimme vuokra-asuntomme alle. Asetuimme noin seitsemän muuttolaatikon verran asuttamaan sitä.
Se asunto on ollut onnellisten koti.
Sehän on pieni, niin pieni, että harva nelihenkinen perhe sellaisessa asuisi, mutta meillä ei ole ollut muutaman käytännönjärjestelyn lisäksi ongelmia mahtua kaksioon. Tavaravähyyden takia olemme todellakin voineet keskittyä olennaiseen - ryhmäliikuntatuntien varaamiseen, ruokalistojen suunnitteluun, harrastamiseen, rutiineihin ja arkeen. Ihanaan tekemiseen, vailla huolen häivää.
Valitettavasti asunto on meillä vain määräaikaisesti, joten ihan näillä näppäimillä joudumme pakkaamaan nuo seitsemän muuttolaatikkoa, ja siirtymään uuteen vuokrakotiin. Se ei onneksi ole kaukana, mutta se on pitänyt löytää, sopia, hoitaa kaikki asunnonvaihtoon liittyvät asiat, kuten vakuudet, vakuutukset, sähköt jne. Tiedätte varmasti. Ensi viikonloppuna kannamme tavarat taas uusiin neliöihin, sopeudumme taas kerran uuteen arkeen.
Ja tiedämme jo nyt, että sekin on vain määräaikainen. Ennen seuraavaa asuntoa, jonka tiedän, meillä olevan, väliin jää pieni väli. Joudumme siis varmasti muuttamaan vielä kolme kertaa tänä vuonna.
Asiat voisivat toki mennä helpomminkin, jos olisimme jo löytäneet ja saaneet Helsingistä meille sopivan kiintopisteen, mutta sitä ei ole vielä tullut vastaan. Ja toisaalta, jos aikoo talven viettää aurinkoisemmissa maisemissa, senkin kiintopisteen vuokraukset ja muu säätö pitäisi hoitaa kuntoon. Jos fyrkkaa, eli massia, eli hilloa, eli euroja riittäisi mielin määrin, ei tämäkään tietysti olisi haaste. Useimmilla meistä tavistyypeistä kuitenkin on jonkinlainen budjettiraamikin olemassa.
Että jos mietit että ihanaa, onpa noilla ihana elämä, ja voi vitsit mä haluan kanssa, voit ihan hyvillä mielin muistuttaa itsellesi, että onhan tässä aikamoista säätöäkin taustalla.
Siitä voi esimerkiksi lähteä, että esittää itselleen kysymyksen "kuinka monta kertaa vuoden aikana jaksaisin muuttaa?"
Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!