maanantai 1. kesäkuuta 2020

Puolisuomalaisuuden hinta - stipendi, johon ei ollut edes mahdollisuutta


Niin on yksi lukuvuosi taputeltu taas koululaisilta. Lukuvuosi oli kaikille ehkä kummallinen, ainakin erilainen, eikä lopetuksenakaan kaikki kerääntyneet ylitäyteen jumppasaliin hikoilemaan kukkamekoissa kyynel silmäkulmassa, kun hentoiset lastenäänet laulavat suvivirttä.

Vastaavanlaista vuotta on tuskin ollut koskaan suomalaisen peruskoulun historiassa. Maaliskuun puolivälissä hyvin valmisteltu koulujen digiloikka otti superhypyn, ja siirtyi muutamassa päivässä teoriasta käytäntöön pakotettuna. Ei ollut kivutonta kenellekään.

Mutta siitäkin selvittiin, ja niin se menee; useimmista asioista kyllä selviää, kun on pakko.




Ulkosuomalaisille koko koronatilanne on voinut olla astetta haastavampi kuin Suomessa pysyvästi asuville, jos on pitänyt arpoa lähteäkö takaisin Suomeen, vai jäädäkö paikalleen jos hätää ei ole.

Jos matkassa on mukana lapsia, se tuo aina ylimääräistä sumplimista. Eritoten jos ei ole ihan kokonaan ulkosuomalainen, vaan pikemminkin puolisuomalainen, kuten me.

Viimeiset pari talvea olemme tosissaan viettäneet Espanjan Aurinkorannikolla koska se nyt on sattunut olemaan mahdollista, kuten meitä seuranneet tietävätkin - mutta "vain" puolet vuodesta. Monasti somessakin näkyy kauniita kuvia, ja ihania tarinoita lähimaastojen mahtavuudesta, auringonlaskun pastellisävyistä, tuoreista hedelmistä ja kasviksista, jotka ovat auringon alla kypsyneet valmiiksi ja mehukkaiksi, ja milloin nyt mistäkin.

Palmut huojuvat terassinäkymässä ja meri välkehtii turkoosina.





Taustalla on aina kuitenkin paljon työtä, valvottuja tunteja, järjestelyjä, epävarmuutta, ja myös suljettuja ovia.

Niistä mitenkään pienin ei ole ollut se, että kouluikäinen esikoinen on joutunut vaihtamaan kesken lukukauden koulua, uuteen ympäristöön, uuteen maahan, tutustumaan uusiin kavereihin ja muodostamaan itselleen uuden normaalin puolen vuoden talvipaon myötä. Ja sitten myöhemmin vuodesta vielä takaisin vanhaan.

Onneksi hän on sopeutuvainen, muuten tällainen olisi ollut täysin mahdotonta. Me vanhemmat joudumme tietysti myös venymään koulupanosten suhteen. Se on ihan selvää.

Mutta kun tekee tällaista, on pakko kyetä hyväksymään joitain asioita:

  • kaikki ystävyyssuhteet eivät ehdi syventyä
  • se tarkoittaa ylimääräistä tekemistä, jotta todistuksen kirjoittava opettaja kykenee arvioimaan, mitä talven aikana oikeasti on opittu
  • tänä vuonna se tarkoitti myös ensin yhden etäjärjestelmän pikaista opettelua, ja raskaan evakuointipaluun jälkeen heti uutta perään

...ja ennen kaikkea se tarkoitti sitä, että siinä missä koulukavereilla on kaikki mahdollisuus todistella pitkin vuotta parempia tuloksia koulussa, ystävällisyyttä, hyvää käytöstä, kaveruutta ja vaikka ja mitä, ei esikoisella tietenkään sitä ole. Hän todistelee, että on pysynyt opetussuunnitelmassa mukana. 





Kun yksi ovi avautuu, toinen sulkeutuu, ja niin se menee tässäkin tapauksessa. Bella on saanut hirmuisen paljon hienoja kokemuksia, mutta todistusten jaossa hänellä ei ole minkäänlaista saumaa stipendiin.

Monet lapset onnistuvat, vaikkei niitä koulun perinteisillä mittareilla aina voikaan mitata. Joillekin jo pelkästään se, että selviää kouluun kotoa, voi olla suurempi saavutus kuin luokkakaverin kymppirivi todistuksessa. Joillekin se on saavutus, että on 100 tunnin sijan pinnannut vain 50. Jotkut ylittävät itsensä saamalla rivin seiskoja vitosten sijan.

Meidän kaikkien onnistuminen mitataan eri kriteereillä. 

Vaikka tuolla meidän pienellä suurella seikkailijattarella ei mitenkään ollut mahdollisuuksia stipendiin koulusta menneiden talvien puolisuomalaisena, meidän mielestä sellaisen jakamiselle meiltä oli joka ikinen syy maailmassa. Kiitos kuuluu sille, joka työn on tehnyt.

Sille pienelle tytölle, joka on sopeutunut, pärjännyt ja tsempannut kahden koulun välillä eri maissa, joutunut luomaan uuden kaveripiirin uudessa koulussa, palannut vanhojen pariin kuukausien jälkeen, hanskannut kahden etäkoulun systeemit, selvinnyt evakuointimatkasta ja hypännyt heti uuteen taas, tehnyt lisäkokeita, extratehtäviä, jotta opettaja pääsee osaamisestasi kartalle, opetellut uuden kielen, ja rohkeasti ja reippaasti tehnyt sen, mitä elämä on tänä vuonna tuonut vastaan, kaiken kaaoksen keskellä, vain vähällä kiukuttelulla. Sinä olet kesälomasi ansainnut. Onneksi olkoon, sinä pieni, rohkea tyttö - sinä et vain selvinnyt, vaan loistit tämänkin vuoden!





Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 

facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Vuoden 2020 #ReilutBlogit -kampanja kiinnittää huomion vaihtoehtoisiin matkustustapoihin ja lentämisen kompensointiin. Lue ihmeessä ja osallistu, jos et vielä ole niin tehnyt- kampanja on käynnissä koko vuoden!


Vastuullisuusasioihin voi tutustua Suomen johtavien asiantuntijoiden haastatteluissa Gian ja Tarinoita Maailmalta -blogin Annikan tuottamassa VastuullisuusPodcastista - klikkaa itsesi Spotifyihin tai Acastiin kuuntelemaan!



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!