tiistai 5. toukokuuta 2015

Kiitä kommentilla, rankaise risuilla tai ilahduta ikävöivää

Vaikeinta ei ole jäädä, vaan lähteä.

Olisi ollut niin helppoa jatkaa vaan sitä mukavaa elämää, mitä me Suomessa elettiin - jatkaa bileitä, brunsseja, treeniä ja sitä normiarkea. Oli unelma, josta tuli tämä matka. Asia mikä piti saada kokea.

Lähtemisen mukana tulee ikävä. Joskus se koittaa nopeastikin, joskus viiveellä. Aina se minulle tulee.

En ole koskaan ollut näin kauaa poissa kaikesta tutusta, kodista, ystävistä. Ei mikään ihme, että tällainen näin suuri ikäväkin on ihan uusi tunne.


Istuimme tähtitaivaan alla siemailemassa viiniä Uudessa-Seelannissa, ja tajusin että olen niin
niin kaukana Suomesta kun maantieteellisesti voi olla. Ja että meillä on kuusi kuukautta matkaa takana, siis puolet - ja yhtä paljon jäljellä. Niin kauan me ollaan oltu poissa meidän ystävien ja läheisten luota. Se on aika pitkä aika.








Pala kurkussa ja kyynel silmäkulmassa mietin kaikkia ystäviä, jotka toivottavasti meitä siellä kotona vielä odottavat. Osa elämästä puuttuu kun ei saa olla jakamassa hetkiä niiden muidenkin tärkeiden kanssa.

Vaikka olen aina pitänyt ystäviä arvossaan, tietynlaisia juttuja oppii näiden kokemusten myötä arvostamaan ihan uudella tapaa.








Kaiken tämän ikävän lisäksi, otettaisiin mielellään niitä risuja ja ruusuja. Sopii nimittäin oikein hyvin puoleen väliin matkaa saada palautetta teiltä!


Meillä on kävijämäärät blogissa ja seuraajat muissa some-kanavissa lisääntynyt ihan huimasti tässä matkan aikana - iso ja lämmin kiitos siitä! On kiva tietää että näistä jutuista voi olla muillekin apua ja inspiraatiota seuraavaa matkaa miettiessä. Myös niille jotka eivät itse bloggaa - tämä lämmittää myös siksi että yhden postauksen tekoon menee helposti 3-4 tuntia kun kirjoitetaan edes jollain ajatuksella, valkataan kuvat ja käsitellään ne webiin sopivaksi. Jo sadoista tai tuhansista kuvista valkkaaminenkin kestää ihan jonkin aikaa. Tähän ei tietenkään lukeudu se aika, joka menee elämyksiin itseensä - mutta se onkin sitä elämää mitä varten tänne matkalle on tultu.

Välillä te intoudutte tykkäämään ja kommentoimaan kovinkin paljon, mutta aina välillä on hirmuisen paljon hiljaisempaa. Siksipä me kuultaisiin huisin mielellään teiltä mukana matkaavilta mitä haluaisitte enemmän, mitä vähemmän, mikä on hyvin, mikä huonosti. Heitä ideoita tai kehitysehdotuksia, nimellä tai anonyymisti! Huonostakin saa huomauttaa, sillä ilman rakentavaa palautetta ei kehity.

Kiitä kehuilla, rankaise risuilla, tai ilahduta edes meidän ikävässä!







Kerro meille mikä mättää tai mikä ei - me luvataan kolmelle palautteen jättäjälle kortti pienen yllätyksen kera kotiin kustin polkemana, paitsi jos teiltä tulee sadoittain palautetta, sitten me lähetetään yksi kortti per kymmenen palautteenantajaa!

Ihan uniikkeja taideteoksia on kuulkaa tulossa, tämä voi olla panostus tulevaisuuteen jos Bellasta vaikka tulee huipputaitelija! Ellei muuta niin ainakin suuri seikkailijatar ja Batgirl.






Tulossa blogissa on aiemmista maista vielä postauksia, asioita Australiasta ja lisää tietysti tästä nykyisestä olinpaikasta Uudesta-Seelannista. Nettiyhteydet ovat täällä vaan vähän kortilla, joten kaikkea ei ihan heti saada pulkkaan. Ja taitaa olla ihan taivahan tosi, että näitä juttuja täältä matkalta kirjoitellaan vielä pitkään paluunkin jälkeen.

Myös meidän Reitti -sivu on päivitetty ajan tasalle paitsi kartan, myös tulevan toiveiden osalta.

Kiitos sinulle siellä ruudun toisella puolella kun olet mukana meidän kanssa matkalla, ja kiitos myös palautteestasi.


Oot ihq, kiitospus! ♥

60 kommenttia:

  1. Maaginen puoliväli :) Niin monen pidemmän reissun tehneen kanssa on tästä puhuttu, että puolivälissä tulee iso ikävä. Oli matka sitten 3kk, 6kk, vuosi tai mitä ikinä, niin puolivälissä ikävä iskee. Ja sitten se kyllä taas vähän helpottaakin. Ihanasti kuvasit fiiliksiäsi ja voin niin samaistua niihin, että kylmiltä väreiltä ei voinut välttyä. On ollut ihanaa seurata teidän matkaa ja ennen kaikkea nähdä miten homma onnistuu lapsenkin kanssa! Meillä ei ole lapsia, mutta niin monesti olen kuullut kommentin, että kyllähän mekin jos ei olis noita lapsia… Suosittelen jokaiselle sellaiselle tästä eteenpäin teidän blogia. Jos on unelmia ja erityisesti perheen yhteisiä, niin kyllä se onnistuu selvästi kolmistaankin :) Ei ole kummempia toiveita tulevia postauksia ajatellen, jatkossakin nämä aidot fiilikset ja kokemukset ovat enemmänkin kuin mukavaa luettavaa <3 Turvallista matkan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on jotain maagista siinä puolivälissä. Ehkä siinä tulee sellainen realitycheck ja kaikki tuntuu muutenkin sentimentaaliselta. :)


      Kiitos tosi kovasti palautteesta Milla! Me ei aina mielletä itseämme erityisesti lapsiperheblogiksi, mutta tarkemmin ajatellen, kyllähän sekin kulma aina vahvasti kulkee mukana kun pieni lapsi on matkassa.

      Tässä tulee ihan pala kurkkuun taas kun lukee näitä palautteita. ♥

      Poista
  2. Kylmät väreet tuli ja silmät kostui tästä kirjoituksesta. Uudessa-Seelannissa mekin monesti mietittiin, että ollaan niin kaukana kotoa. Kauimpana kuin vain voi olla... Itselläni on ollut tämän 8 kk:n aikana vain hetkellisiä ikävän fiiliksiä. Toki tilannetta auttaa varmasti se, että käväistiin viikon verran Suomessa joulukuussa ja että tärkein ihminen on kuitenkin aina tässä vieressä, mutta eihän ystäviä ja perhettä mikään korvaa. Onneksi on kaikki whatsappit ja skypet, ne auttaa niin paljon :)
    Jäätävän kaunis muuten tuo tähtitaivas Uudessa-Seelannissa. Nauttikaa hetkistänne siellä ja muutenkin rohkeasta irtiotostanne. Ja jatkakaa blogin suhteen samaan malliin. Terveiset LA:sta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienikin käynti kotiympyröissä jeesis varmaan, ja samoin aina kun näkee ystäviä matkan päällä, se helpottaa fiilistä!

      Toi tähtitaivas on kyllä aivan mahtava, just eilen istuttiin Kaikouran rannalla ihailemassa sekä tähtiä että mieletöntä kuunnousua. Ei tää elämä näinkään ole hassumpaa, mutta ystävien kanssa jaettuna se olis vielä hienompaa.

      Nauttikaa jenkeistä!

      Poista
  3. Teillä on aivan huikeita kuvia ja tunnelmia, pidän myös erityisesti kirjoitustyylistä!
    Mitä parannusehdotuksia tai postaustoiveita, matkan varrella aina pieniä käytännön vinkkejä lapsen kanssa matkustaessa, majoitusten varaamisissa, jne jne....
    Mahtavaa reissun jatkoa, mukana pysytään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta Kallion Kielo!

      Harvoin sitä nimittäin saa palautetta postauksissa kuvista ja kirjoittamisesta, joten lämmittää kuulla että ne ovat mieleen.

      Matkataan siis jatkossakin yhdessä! ♥

      Poista
  4. Vuoden ulkomailla asuneena, osaan jotenkin samaistua teidän tunteisiin. Tosin minä en ollut "kuin" Hollannissa, josta oli verrattain helppo käydä pari kertaa Suomessa.
    Löysin blogin ehkä kaksi kuukautta sitten ja kahlasin kaikki postaukset läpi lähes samalta istumalta. Niin koukuttava tämä blogi on :)
    Meidän perheessä löytyy minun ja mieheni lisäksi 1v 9kk poika, joka pienen ikänsä aikana on käynyt Euroopassa 4 krt ja Aasiassa 2 krt. Olen saanut tartutettua mieheen ikuisen matkakuumeen, joka minulla on ollut jo lähes 26v. Siis siitä saakka, kun olen nähnyt päivänvalon.
    Minä tai oikeastaan me haaveilemme aika ajoin kunnon irtiotosta maailmalle. Tai edes siitä muutamasta kuukaudesta. Mutta vielä ei ole ehkä sen aika, vielä ei ole sitä tarvittavaa kassaa. Mutta silti takaraivossa jyskyttää se, että no milloin sitten?
    Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä esimerkiksi Bellan isovanhemmat olivat mieltä? Appivanhempani, kun esimerkiksi kuuluvat jo siihen kastiin, joka tätä meidän nykyistäkään matkustamista ymmärrä… (mutta sen jätänkin omaan arvoon)
    Vai treffaatteko jossain päin maailmaa ?
    Blogi on jo näin mahtava enkä tosiaan oikeastaan keksi mitään sanottavaa. Kimpun ruusun lähettäisin :)
    Terveisiä täältä sateisesta Suomesta, NAUTTIKAA joka hetkestä !

    T. HeidiL

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä kysytään isovanhempien suhtautumista matkalaisiin.
      Täytyy myöntää, että antoihan ne matkasuunnitelmat monta miettimistä ja vähän pelkojakin. Ja miksei pelkokin olisi ollut mukana, kun on kysymys niin läheisistä ihmisistä. Tuli sitä varmaan kysyttyäkin, että onks tuossa mitään järkeä, niin suurelta suunnitelmat ja järjestelyt tuntuivat. Mutta kun on omasta pojasta, miniästä ja ukin ja mummin pikku säheltäjästä kysymys niin eihän heitä voi kieltää kokemasta elämänsä huippuhetkiä. Kyllä pärjääminenkin tuli mieleen, kun tietää millainen "ikiliikkuja" miniä on ja Bella vikkeläkinttuinen menijä. Miika taas puolestaan rauhallisempi, joka tasoittanee ylikuumenemista ja varmasti jarruttaa, niin, että lepohetkiäkin mahtuu matkaan. Kaikista pahinta olisi, jos yliväsymys kohtaa ketä tahaansa jolloin kiukuttelu tulee matkan varjopuoleksi. No ikävä tieteinkin vaivaa molemminpuolin, sekä matkalaisia ja täällä kotimaassa olijoita. Oli kuitenkin hyvä aika lähteä, ennenkuin Bella menee kouluun, jolloin monet asiat olisi vaikeampia hoitaa matkaa ajatellen. On myös hyvä, jos työvuosien välillä pääsee katkaisemaan päivän rutiinit ja katselemaan maailmaa uusin silmin. Toisaalta tieteinkin odotettiin, että tietokoneet ja muut sähköiset viestintävälineet olisi jääneet takaalalle, mutta hyvä näin, että saa tietoja ja hyviä kuvia matkanvarrelta sekä pysyy ajantasalla. Peloitti toki etenkin Bellan osalta, kun liikkuvat vaarallisilla alueilla ja maissa, jossa voi sairaudet iskeä voimakkaasti.
      Parasta tässä lienee, että vaikeudetkin kasvattaa yhteiseloa ja yhteistä vastuuta toisistaan, mutta sen kaiken kauniin ja hyvän kokeminen yhdessä lienee kuitenkin tärkeintä. Tähän loppuun voisi vielä todeta, että jokainen sukupolvi on aina lapsistaan ja niiden pärjäämisestä huolissaan olivatpa he lähellä tai kaukana ja hyvänolon tunne antaa voimia kaikille, joka auttaa kestämään myös niitä pahanolon hetkiä, joita jokainen matkansa varrella kokee.
      Terveiset; pojallemme, miniälle sekä mummin ja ukin pikku vipeltäjälle Bellalle. Terveiset vielä kaikille matkaa seuranneille.
      Jorma ja Eila Härkönen Lappeenranta

      Poista
    2. Palasin kommenttiboksiin lukemaan vastauksia ja löysin teidän vastauksenne. Ihanaa, kiitos! Kiitos, että vastasitte itse :) Oli mukavaa lukea teidän ajatuksianne. Ainahan ne asiat mietityttää, kun on tosiaan rakkaista ihmisistä kyse. Mutta vaikka se ottaa, se antaa myös paljon.
      Ihanaa kevättä !

      HeidiL

      Poista
    3. Mahtavaa Heidi että teilläkin matkustetaan perheenlisäyksestä huolimatta!

      Tälle pidemmälle matkalle ei taida koskaan olla optimaalista ajoitusta. Meillekin tämä tuli todella paljon aiottua nopeammin kun vuorotteluvapaasäädöksiä oltiin tiukentamassa. Se oli nyt tai ei koskaan, välittämättä niinkään täydellisestä valmistautumisesta. Toistaiseksi on mennyt hyvin, ja toivotaan että jatkossakin.

      Hyviä matkoja myös teidän perheelle, ja isovanhempien fiilikset tulikin tuolta ihan autenttisesti! :)

      Ihanaa kevättä myös sinne! ♥

      Poista
  5. Ihania ootte! <3
    Terkkuja aurinkoisesta Jyväskylästä :)

    VastaaPoista
  6. Oon seurannut teidän blogia aika lailla lähtöhetkestä lähtien, kun bongasin vahingossa instagramista teidän tilin :) matkailu on aina kiehtonu ja nuoresta iästä huolimatta reissussa on tullut käytyä. Mutta tän blogin kautta on herännyt kova hinku eksoottisemmalle matkalle ja pidemmälle ajalle. Maailman ympäri tietysti isoimpana unelmana!

    Suunnitelmia on paljon ja teidän laadukkaista postauksista ja ihanista kuvista must see-lista vaan kasvaa! Onneks aikaa on vielä vaikka kuinka, kun vaan rohkeuttakin löytyis :) mielenkiintosimpia aiheita- ehkä just sen takia, kun itselle lähinnä viikon euroopan rantalomat on tuttua- on maiden kulttuureista ja käytännön asioista kertovat postaukset.

    Huippua loppumatkaa kaikille!!

    Marikak

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, onpa mahtavaa kuulla että ihan alusta asti olet matkannut meidän mukana!

      Bucket -listaansa kannattaa kasvattaa jotta on sitten mistä valita. Ja sitten kannattaa miettiä mitä oikeasti itsekin haluaa, mihin haluaa panostaa, miten paljon jaksaa jnpp.

      Matkailu itsessään yleensä opettaa että elämä jotenkin aina kantaa, joten rohkeasti vaan ensimmäiset askeleet kohti pidempiäkin matkoja!

      Ihanaa kesänodotusta sinne ja superia että seuraat mukana matkassa Marika! ♥

      Poista
  7. Blogin aitous on juuri se mikä saa minut jatkamaan matkaa teidän kanssa. Kiitos kun saan olla mukana! Jatkakaa samaan malliin!

    T. Katariina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katariina palautteesta, tosi kiva kuulla että oikea fiilis välittyy!

      Tosi kivaa että matkaat mukana! ♥

      Poista
  8. Aussijuttuja mielenkiinnolla odotellessa, loppukesästä olisi tarkoitus sinne lähteä reissuun ja mielelläni kuulusin kulkemisesta siellä jne. Eli kaikki tieto on tervetullutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä postauksia on tulossa vielä ihan reippaasti, jotenkin aika ei tunnu riittävän matkan päällä suollettavan ihan kaikkeen ihan heti. Yritetään siis saada asap!

      Aussit on helmimesta, sulle tulee kiva reissu!

      Poista
  9. Aussijuttuja mielenkiinnolla odotellessa, loppukesästä olisi tarkoitus sinne lähteä reissuun ja mielelläni kuulusin kulkemisesta siellä jne. Eli kaikki tieto on tervetullutta :)

    VastaaPoista
  10. Time flies when you are having fun :) Olen vasta hiljaittain löytänyt teidän bloginne ja osa aiemmista postauksista vielä lukematta läpi, mutta se on vankka aikomus. Ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat jättää kaiken ja lähteä. Tekisin itse samoin, mutta perhe (=mies ja 2 lasta) eivät jaa fiiliksiäni, niin tyydyn toistaiseksi lukemaan tarinoita muiden irtiotoista sekä läppäri sylissä sohvalla teen "nojatuolimatkoja" ympäri maailmaa. Lyhyempiä reissuja olen onneksi päässyt tekemään, mutta minua kiinnostaisi vaikka puoleksi vuodeksi lähteä katsomaan miltä maailma näyttää esimerkiksi Uudessa Seelannissa. Kaikenlaiset postaukset ovat tervetulleita, teidän aitoja tarinoita on mukava lueskella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi vau, kiva kuulla että löysit tiesi tänne!

      Aina nämä perheen unelmat eivät mene yksiin, mutta toivotaan että jossain vaiheessa pääset kuitenkin toteuttamaan sinäkin haaveesi.

      Sillä välin, tosi kiva että jaksat matkata nojatuolissa meidän mukana. Uusi-Seelanti on muuten ihan huikea. Tänne kannattaa kyllä tulla.

      Poista
  11. Minäkin käyn usein lukemassa, vaikka harvemmin kommentoinkaan mitään. Eniten on jäänyt mieleen ne paikallisten ihmisen "haastattelut" - ne ovat aika "silmiä avaavia".

    Olen myös oivaltanut jotain itsestäni: itsestäni ei ehkä olisi lähteämään pitkään reissuun ja ehkä hyväkin niin. Aiemmin oli vähän sellainen fiilis, että "on pakko" matkustella, koska se on jotenkin trendikästä ja kotiin jääminen nössöä. Nykyään tiedän, ettei ei tarvitse jos ei halua: kotiympyröissäkin voi elää aika rikasta elämää. Ja tokihan siis tavallisia lomamatkoja on minustakin kiva tehdä, mutta pidemmät reppureissut eksoottisiin maihin on ehkä itselläni taakse jäänyttä elämää. Tämä ei kuitenkaan estä lueskelemasta teidän seikkailusta. :)

    Anne (Miikan kaveri)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva saada kuulla että nämä "Humans of" -jutut on olleet mielenkiintoisia, sillä ne ovat olleet yksiä mieluisimpia kirjoitettavia. Niihin on tullut tosi vähän palautetta, siksi kiva saada näinkin paljon postiviista eri kanavien kautta nyt jälkikäteen. Niitä on kyllä tulossa lisää kunhan päästään lokaalien kanssa kontaktiin.

      Sulla on ollut aivan mainio oivallus matkustamisen suhteen. Todennäköisesti tämän reissun jälkeen meidänkään ei ihan hetkeen tee mieli liikahtaa minnekään, kunhan asetutaan taas aloilleen.

      Superia että kävit kommentoimassa nyt, Anne! ♥

      Poista
  12. Olen tässä parin kuukauden aika miettinyt, mikä kirjoitustyylissä on muuttunut kun siitä on tullut niin kaunista. Luulen keksineeni syyn (ehkä!). Olette reissussa kolmistaan ja kirjoitustyylissä on osa Miikaa, osa Giaa - se toimii todella, todella hyvin - molempien parhaimmat puolet lyövät tekstistä läpi!
    Kommenttien puute vaivaa blogeja - se on iso kynnys kommentoida, mutta kyllä näitä silti luetaan - jatkakaa!
    Mua kiinnostaa nää luonnonihmeet ihan suunnattomasti, meillä rakastetaan luontoa ja siinä samoilua, oleilua, ihastelua ja Uuden Seelannin kohdalta otan erittäin mielellään vastaan vinkki kolmosia - sinne haaveilen vielä joskus pääseväni luontoa äimistelemään (joo, joo - vuoria ja vettä on täälläkin, mutta kun se nyt vain ON eri juttu eri puolilla maailmaa). Tykkäsin myös niistä alkupäässä tehdyistä haastatteluista eri maiden ihmisistä, se ihmisten samanlaisuus ja silti erilaisuus kiehtoo myös.
    Koti-ikävä on hyvä tunne - silloin on juuret jossakin jos sitä ikävöi - meiltä ne puuttuu, vai olisiko ne siirtyneet tänne Saksaan kun Suomessa ikävöidään Saksaa (mutta muilla reissuilla ei (viikko, kaks ei riitä ikävän synnyttämiseen))? Nauttikaa vielä siitä toisesta puolikkaasta - hyvin teillä näyttää menevän ja niiiiiiiiiiiiiiin huikeat maisemat 💚 (Neidin valitsema sydän ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos glenni palautteesta! Mä luulen että osaltaan on vaikuttanut myös se että meillä on enemmän aikaa kirjoitta ja miettiä näkökulmia näihin. Ja osaa peilata asioita eri tavoin.

      Uudesta-Seelannista tulee vielä ihan hirveästi juttuja, ja täähän on ulkoilmaihmisen unelma. Täällä on niin paljon kaikkea!

      Ikävä tulee eniten sitä rutiinin puutetta ja sellaista pysyvyyttä.

      Terkkuja sinne teille ja erityisesti neidille Bellalta!

      Poista
    2. juuh, rutiinien puute on varmasti aika raju muutos... mutta ihailen silti tota tein irtioittoa <3

      mä olen kertonnu paljon siitä missä Bella milloinkin on ja Neiti on todennut liki poikkeuksetta "Mäkin haluan!" ja lähettää runsaasti terkkuja Beltsulle takaisin!

      ps. meille saa tulla kylään - vieraat Suomesta auttaa pitämään kontaktit Suomeen ja samalla vahvistaa Neidin suomea, joka kieltämättä kärsii täällä, paljon tulee suoria käännöksiä saksasta ja mm. saksalainen sanajärjestys aina välillä hymyilyttää... :D

      Aina välillä sitä toivoo, että saisi olla kärpäsenä tein matkassa mukana katselemassa milloin mitäkin huikeita maisemia!

      Hei tuli vielä mieleen, että Bellan haastattelu olisi kiva! Sillai, että mikä paikka on ollut mukavin, mistä on tykännyt, mitä mieltä eri maiden ruoista, lapsista, luonnosta, nähtävyyksistä jne. Välillä kun se lapsen mielestä paras juttu voikin olla ihan jotain muuta kun mitä on itse luullut!

      Poista
  13. Teidän bloginne kuuluu varmaankin omaan blogien topkymmenikkööni- mukana on sisustusblogeja, perheblogeja ja muita. Kirjoitatte elämänmakuisesti- ja näköisesti, hauskasti, (upeita kuvia ja videoita!) rennosti reissustanne. Löysin Gian blogin ennen matkaa ja toki mielelläni lähdin seuraamaan tätä 'ulkomaiden komennustakin'. Ehkäpä joku maisema jää mieleen ja sinne on pakko päästä itsekin jonain vuonna. Ihailen sitä, että ette jääneet ihmettelemään vaan toteutitte unelmanne, toivon että tämä rohkaisisi itse kutakin lukijaa tavoittelemaan omia unelmiaan, mitä ne sitten ovatkaan. Blogin pitääkin olla teidän näköisenne, mutta paria asiaa toivoisin. Pohdintoja matkan varrelta edelleen- millaisia ajatuksia tuollaisella matkalla herää, tuleeko halu muuttaa omaa elämää suurestikin, vai palata entistä vakaammin siihen mistä lähdettiin? Mikä tuntuu tärkeältä, mikä vähemmän merkitykselliseltä, jne. Ja toisekseen- kun kuitenkin olette tehneet matkaa hyvin erilaisissa kulttuureissa ja erilaisten ihmisten parissa- millaisia ajatuksia tämä herättää? Kysehän on sapattivuodesta, mutta herättääkö esim. elintasokuilu tms. ahdistusta, halua tehdä jotain radikaalia, vai mitä? Entä muuten, matkailuhan avartaa, millä lailla se on muuttanut teidän suhtautumistanne kotimaahan/omaan itseen/tuttuihin asioihin ja läheisiin ihmisiin? nm Petra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi vau, nyt on ihan mahtavaa kuulla tällaista palautetta Petra! ♥

      Kulttuuripostauksia ja näitä silmiä avaavia juttuja tulee varmaan enemmänkin jatkossa, näitä kun ehtii pureskella vielä jälkikäteen hieman enemmän ajatuksella. Hyviä ideoita, ne on noteerattu, ja ihan loistavaa että nekin jutut kiinnostaa! Noi on sellaisia asioita mitä tulee paljonkin mielessä pyöriteltyä täällä matkan päällä.

      Nähdään jatkossakin!

      Poista
  14. Ihanat ystävät, teitäkin on ikävä. Meillä arki juoksee kovaa vauhtia eteenpäin :-) Syksyllä pitäis palata töihin. Ahkerasti täällä jokainen postaus on luettu ja luetaan jatkossakin. Ihana olla tällä tavoin jakamassa teidän kokemuksia. Ja ihana nähdä taas syksyllä <3 Jatkan privaattiviestein kuulumisia :) t. Marppa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marppa kuulumisista! ♥

      Mä palailen kunhan ollaan hyvien yhteyksien päässä! Isot halit teille!

      Poista
  15. Olen seurannut matkaanne alusta asti. Alussa vuosi tuntui pitkältä. Nyt siitä on jo puolet mennyt? Omaa sydäntä lähinnä on varmaan tuo teidän asuntoautoreissu. Itse olemme kierrelleet vain suomessa, mutta löytäneet upeita paikkoja ihan suomesta. Te kaipaatte ystäviä yms mutta miten tyttö? Onko hän mitenkään kaivannut suomea puhuvaa kaveripiiriään tai onko koko ajan niin paljon uutta ja ihmeellistä ettei ehdi pohtimaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan uskomattomalta tosissaan tuntuu että aika on mennyt näin nopeasti!

      Uudesta-Seelannista ja campervan-elämästä tulee vielä lisää postauksia kunhan ehditään kaikki suoltaa ulos sitä tahtia kun koeitaan. Ihan eri tavoin näkee paikkoja ja elämää kun on tuollainen menopeli alla.

      Lapsen kanssa matkaamisesta lisää tehdään postaushan kunhan ehditään, sellaisen teksti on jo kauan pyörinyt mielessä. Onhan pienelläkin ystäviään ikävä, ja etenkin Suomea puhuvia ystäviä. Onneksi sellaisia löytyy välistä täältä matkan päältäkin, kuten tänään täältä Wellingtonista, jossa päästiin yöpymään Suomi-perheen tykö. :)

      Poista
  16. Kiitos ihanasta blogista! Olen seurannut sitä alusta alkaen. Syitä: ammattimainen ja elämänmakuinen kirjoitustyyli (ja sellainen ettei lukijalle tule olo, että olisi luvatta tirkistelemässä!) ja laadukas kuvitus -- lukemiseen ei kyllästy! Pidän myös siitä, miten avaatte ajatuksianne eri kohteista tai ilmiöistä. Olen itse asunut lapsuudestani alkaen paljon ulkomailla, joten samaistun moniin asioihin, joita kuvaatte. Ehkä senkin vuoksi olen jäänyt blogikoukkuun :) Ihanaa loppumatkaa teille, jatkakaan samaan malliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kuulla palautetta ihan alkuperäislukijalta!

      Sekin on tosi mukavaa kuulla ettei jatkuva tuhannen kuvan ottaminen ja niistä valkkaaminen joka ikisessä paikassa mene ihan hukkaan. :)

      Vieläkö siellä matkailuinto on säilynyt ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen, vai tuntuuko siltä että jää mielmmin paikoilleen?

      Kivaa että olet pysynyt matkassa niin pitkään mukana! ♥

      Poista
  17. Täällä myös yksi viime syksystä asti blogia seuraillut, mut ekaa kertaa kommentoimassa :) Vuosi sitten talvella tuli vietettyä pidempi pätkä Aasiassa (3 kk) ja tulevana kesänä jälleen reissun päälle. Indonesia-postauksista olen erityisesti tykännyt, sillä niistä on saanut jotain vinkkejä kesälle. Kaipailisin postauksia esim. siitä mitä teillä on pakattu mukaan, onko paljon jouduttu jättämään matkasta ja miltä rinkan kanssa kulkeminen on tuntunut. Kiinnostaa myös se, kuinka Bella on sopeutunut reissuun, mitä hankaluuksia reissussanne on ollut ja mitä ikävöitte eniten kotoa. Itse haaveilin ennen vuoden maailmanympärimatkasta, mutta nykyään haaveilen enemmän lyhyemmistä reissuista :) käytännön asiat kuitenkin kiinnostavat! Jatkakaa samaan malliin, bloginne kuuluu mun TOP5-listalle :) Ja ihanaa reissun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, hienoa kuulla taas pitkän matkan seuraajasta!

      Aasiassa viihtyy hyvin Suomen pimeän ja kylmän talven yli, ja Indonesia toimii todella hyvin siihen.

      Mielessä on pitkään pyörinyt tuo pakkauspostaus, mutta jotenkin kaikki kokemukset ovat aina ajaneet sen yli. Pitää laittaa tuon postauksen kirjoittaminen vähän korkeammalle prioritettiilistalle, samoin kun tuo ikävointiasia. On nimittäin jännä mitä kaikkea sitä tulee ikävöityä täällä matkan päällä.

      Tämän matkan jälkeen taitaa meillekin riittää näin pitkien matkojen tekeminen vähäksi aikaa ja keskitytään vähän lyhyempiin...

      Huippua että matkaat meidän mukana! ♥

      Poista
  18. Blogianne on ilo seurata, niin oli koti-Suomen aikaankin mutta niin myös nyt. Kuvat ovat aina jotakin mahtavaa ja usein luen ensi jutun läpi ja sen jälkeen vielä selaan kuvat rauhassa läpi. Aikaa kirjoittamiseen varmasti kuluu ja sen huomaa. Myös lukemiseen menee aikaa. Mutta kumpikaan tuskin on heikkous. Toki joskus nautin myös lyhyistä postauksista, joita on jotenkin kepeän mukava lukea. Esim. Vappu :)

    Asuin muutama vuosi sitten reilun vuoden Australiassa, josta vierailimme myös Uudessa-Seelannissa. Sen jälkeen olen vielä asunut puolisen vuotta Pohjois-Amerikassa ja nuoruudessa lähes vuoden Espanjassa. Kun on pitkiä aikoja poissa kotoa, sitä alkaa arvostaa asioita ihan toisella tavalla. Matkailu totisesti avartaa. Olen huomannut näitä postauksia lukiessa haikeuden nousevan aika ajoin mieleen. Sanoin miehelleni jokin aika sitten, että olisipa hienoa päästä vielä joskus Australiaan. Hän kysyi, Eikö myös Uuteen-Seelantiin. No tottakai, en ollut uskaltanut edes mainita. Maahan ihastuin totisesti ja paljon jäi näkemättä. Kun silloin olimme Uudessa-Seelannissa taisimme pilke silmäkulmassa sopia matkustavamme sinne viidenkymmenen vuoden päästä uudelleen. Olisko siitä pidettävä kiinni. ;)

    Mahtavaa ja ihanaa matkan jatkoa teille!

    Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon lämmittävästä palautteesta Hanna! ♥

      Ja kiva kuulla vähän erilaisestakin lukutavasta - mutta tottahan se varmasti on että se määrä kuvia joka välillä näihin postauksiin laitetaan, vaatii lukijaltakin vähän aikaa jaksaa imeä itseensä se kaikki mitä ne pitää sisällään.

      Minusta se on jotenkin hienoa ymmärtää miten paljon niitä aiemmin itsestäänselvyyksiä ympärillään alkaa arvostamaan, näkemään asioita eri valossa, ja tajuamaan maailmaa ihan eri mittakaavassa.

      Australia ja Uusi-Seelanti ovat molemmat jotenkin niin suuria paikkoja ettei näitä tunnu saavan haltuun edes pidemmällä ajalla. Ja jos oikein haluaisi nautiskella, molemmille maille pitäisi antaa aikaa vuosikausia - joten 50 vuoden päästä eläkkeellä taitaa olla ihan hyvä aika!

      Ihanaa kesänodotusta sinne teille ja mukavaa kun olet matkassa mukana!

      Poista
  19. You guys ROCK! Siinä tahdissa kun teiltä tulee mielenkiintoista luettavaa ja upeita kuvia niin eihän sitä osaa edes ajatella että ois jotain kehityttävää! Bellan oma blogi on supersöötti ja tuo lisävinkkeliä reissuunne. Videojutut on olleet myös huippuja - harvoja jaksan vlogeista innostia mutta Gian ääni ei särje korvaan :D Älkää ressatko juttujen puskemisesta, kirjoittaa ehtii myöhemminkin. Toivottavasti matkanne jatkuu yhtä turvallisissa merkeissä kuin tähänkin mennessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittavasti Bellan blogi raahaa kamalasti perässä. Olisipa vaan aikaa päivittää molempia tosi aktiivisesti, koska Bellakin tuottaa todella paljon materiaalia jatkuvasti! Varsinkin nyt kun matkaan tuli uusi kamera ja videoita halutaan tehdä suurella innolla!

      Kyllä näitä jutunaiheita jää myöhemmäksikin vaikka kuinka, huolimatta siitä että yrittää kirjottaa niitä täältä matkan päältäkin valmiiksi.

      Kiitos hei tuosta äänikommentista. Omasta mielestään nimittäin ääni kuulostaa ihan kamalalta aina kun sitä jotain kautta joutuu kuulemaan. :D

      Rock on Ida, ja jatketaan samalla menolla - molemmat! ♥

      Poista
  20. Voi minä kyllä luen jokaisen postauksen, mutta kun nykyään koneaikaa on niin harvoin, meinaa kommentointi kännykällä unohtua. En osaa antaa risuja, sillä mulla on mielessä vaan ruusuja! Ihana näin tuoreena lapsiperheenä nähdä, kuinka lapsenkin kanssa voi reissata pitkään ja kauas. Kyllä mekin vielä lähdetään! Kiitos siis inspiraatiosta! Täällä ollaan ja pysytään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, mä niin tiedän tuon ongelman! Täällä reissussa on superhuonosti välillä nettiä käytettävissä läppärille, ja puhelimella kommentointi on niin aikaavievää ja hankalaa että se sitten jää. Oikein tulee välillä huono omatunto aiheesta. :/

      Teilläkin lienee matkailukokemuksen myötä terve suhtautuminen lapsiperhematkailuun, että ihan varmasti tuutte vielä tekemään käärönkin kanssa suuria seikkailuja. Niitä odotellessa!

      Kiitos lämpimästi palautteesta Rimma! ♥

      Poista
  21. Voi että olen niin kiitollinen teidän blogista! On aivan mahtavaa seurata, mitä kaikkea maailmalla on tarjottavana, oli sitten missä suunnassa pallolla tahansa! Toimitte kovana inspiraationa tämmöiselle parikymppiselle nuorelle, jolla vielä työura alussa eikä talous riitä vielä unelmien toteuttamiseen. Usein mietin keikkatyöntekijänä jonkun ravintolan tiskinurkassa, että teen senkin työn siksi että pääsisin vastaavalle matkalle kuin te! Voi että, ihanaa kun jaatte mielenkiintoisia tarinoita! :)

    Risuja ette kyllä minulta saa, postailkaa vaan kun ehditte ja jaksatte, me lukijat kyllä odotamme maltillisesti ja annamme teidän rauhassa reissailla ja kokea! :)

    Kiitos vielä kerran!! T: Anja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihan supersiistiä kuulla että inspistä löytyy nuoremmillekin täältä! Mä jotenkin niin toivon että nuoremmat lukijat tajuavat ettei oma asunto, perhe ja työpaikka ole aina esteitä unelmien toteuttamiselle, vaan päinvastoin voi edesauttaa niiden toteuttamisessa. Kaikki duuni on hyvästä, koska jokainen vie askeleen lähemmäs sitä tavoitetta mikä on! Tsemppiä siis sinne tiskunurkkaan!

      Kiitos sulle Anja kun olet mukana tällä matkalla meidän kanssa! ♥

      Poista
  22. Matkustaminen on unelmani mutta elämä on vienyt niin etten sitä pääse toteuttamaan. Ja onneksi on teitä jotka minulle matkaanne jaatte ja pääsee näin edes virtuaalisesti matkaamaan. Asiallista ja helppoa luettavaa kera ihanien kuvien. Uutta postausta aina kuumeisesti odotellen -Taikku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kuitenkin joskus pääset matkailemaankin jos se unelmasi on! Ja toivottavasti meidän postauksista ja vinkeistä on siinä vaihessa ollut apua siinä matkan varrellan. Kiitos kaunis palautteesta, ja ihanaa että olet mukana matkaamassa Taikku! ♥

      Poista
  23. Suuret kiitokset tästä blogista! Ollaan saatu mielettömästi hyviä vinkkejä seuraamalla teidän reissuanne. Olemme itse lähdössä neljä kuukautta kestävälle maailmanympärimatkalle syksyllä ja bloginne on ollut meille mieletön inspiraation lähde. Blogissanne olleet mahtavat kuvat ja kertomukset eri matkakohteista ovat saaneet meidät innostumaan paikoista, joista emme ennestään tienneet mitään. Indonesiassa meinasimme pysytellä vain Balilla, mutta postauksenne Gilin saarista saivat meidät muuttamaan suunnitelmiamme ja nyt aiommekin suunnata Gili Airille nautiskelemaan omasta rauhasta ja sukeltelusta.

    Ihailen, että olette pystyneet pitämään blogin niin aktiivisena reissun päällä. Pidän kovasti kuvistanne ja kirjoitustyylistänne. Käytän myös aina blogianne esimerkkinä siitä, että lapsenkin kanssa voi matkustaa ja tehdä kaikenlaista. Matkakumppanini eli tuleva mieheni kun on monesti väittänyt, että sitten kun joskus saamme lapsia, niin emme pysty enää reissaamaan. Bloginne on hyvin osoittanut, että lapsi ei ole mikään este pidemmällekään matkalle. Jatkakaa hyvää työtä ja hyvää loppumatkaa teille! Maailmanympärimatkamme johdattaa meidät Uuteen-Seelantiin vasta lokakuussa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi vau, tiedossa siis suuria seikkailuja sielläkin suunnalla! Gili Air on tosissaan aivan ihana paikka, ja jos se ei nyt ihan Malediivien veroinen ole, kyllä sieltä vastinetta rahalleen saa! Jos tuntuu siltä että se saari ei toimi, voi aina vaihtaa joko vieläkin hiljaisempaan Menoon tai vauhdikkaampaan Trawanganiin.

      Ja lapsi ei tosissaan mikään este ole, mutta matkailu on tietysti himpun erilaista kun on pieni mukana. Ei se elämä silti siihen lopu ja mukaan tulee muita hyviäkin ulottuvuuksia.

      Ihania reissun suunnittelemisia sinne ja terkkuja sinne miehelle ettei lapsista kannata liikaa stressata. :D Kiva kun olet meidän matkassa nyt mukana Tuulia! ♥

      Poista
  24. Ensinnäkin kiitos loistavasta blogista. Olen muutamissa postauksissa huomioinut, että harmillisen vähän on kommentteja ja toivonut, että se ei vähennä kirjoitusintoanne. Ehkä ne meille näkymättömät kävijämäärät kuitenkin kertovat kuinka paljon täällä todellisuudessa käydään. Mielelläni kommentoisin itsekin enemmän, mutta joskus sitä jää vain fiilistelemään ja kommentointi unohtuu.

    Ruusuja lentelee nyt kirjoitustyylistä, joka on sekä rentoa, että asiallista ja helposti luettavaa sekä kuvista ja aiheista, että myös päivitystahdista. Siellä on varmasti niin paljon nähtävää ja koettavaa, mutta silti blogi päivittyy tasaisesti, mikä näin lukijana on erittäin kiva. Jotkut bloggaajat myös pelkäävät pitkiä postauksia niin tekstin kuin kuvienkin osalta, mutta ainakin tämän ruudun takana niitä tykätään lukea. Vapaa päivänä, ajan kanssa, aamulla kahvikupin ääressä ;)

    Kaikkea hyvää sinne maailman toiselle puolelle. Suomessa kevät etenee ja puut ovat jo hiirenkorvilla. Koiralla on karvanlähtöaika ja ihmisiä tuntuu hymyilyttävän taas vähän enemmän samassa suhteessa kuin valo ja lämpö lisääntyvät.

    Ikävä on hyvä. Se kertoo välittämisestä. Ja kuinka hienoja tarinoita teillä onkaan jaettavana puolen vuoden päästä ja millaisia asioita kuulettekaan ystäviltänne. Jaettavana on koko vuoden tapahtumat :D Nyt vielä puoli vuotta kokemuksia pankkiin. Se menee varmasti (liian?) nopeasti, vaikka välillä vähän ikävä olisikin :) -Janni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina välillä on tosissaan vähän hiljaisempaa, ja sielloin sitä jää miettimään eikö kirjoituksessa ollut sittenkään mitään päätä tai häntää tai eikö se vaan ollut kovinkaan kiinnostava. Kävijämäärät ja kommentit eivät myöskään aina näytä olevan mitenkään korrelaatiossa, joten joskus huimastikin lukukertoja saanut postaus ei saa kommentin kommenttia. Jännä ilmiö, jota mielisi joskus tutkia enemmänkin. :)

      Täältä olisi kirjoitettavaa vaikka kuinka paljon lisääkin, mutta enempään ei vaan kykene, jos aikoo pitää tämän matkan vielä edes vähän lomamaisena. Lisäksi huonot yhteydet saattavat viivästyttää vastauksia ja joitain postauksiakin.

      Kiitos paljon rakentavasta palautteesta ja kiitollisena otetaan vastaan lämpimät ajatukset blogista! Superia että matkaat meidän kanssa Janni! ♥

      Poista
  25. Terveiset Lappeenrannasta :)
    Aurinko paistaa, ja satamassa terassit on jo avoinna.

    Olen seurannut matkaanne koko puolen vuoden ajan, ja jo ennen matkaanne seurasin blogianne säännöllisesti.
    Olen lukenut (ahminut) jokaisen kirjoituksenne, ja nauttinut kauniista kuvistanne. Tämä on kuin pieni matka itsellekin, kun kauniiden kuvien kautta pääsee näkemään paikkoja, joihin tuskin koskaan tulee itse matkustettu...tai eihän sitä voi tietää...

    Ihanaa seuraavaa puolta vuotta teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Lappeenranta, satama, Majurska ja vedyt! ♥ Tässä vaan koti-ikävä kasvaa vaikka miten on huimissa maisemissa!

      Kiitos hirmuisesti kivasta palautteesta, lämmittää kuulla että kuvat ja kirjoitukset toimivat sinne ruudun toiselle puolelle!

      Ihanaa kevättä Lappeenrantaan, ja syöhän pari vetyä meidänkin puolesta Hanna!

      Poista
  26. Kiitos blogista Perhe Härkönen :) Seuraan teidän matkaa, koska olen kiinnostunut aikuisten matkustamisesta ja lapsen kanssa matkustamisesta. Oma tyttömme on jo isompi, mutta hän ollut aina itsestään selvä osa suurinta osaa reissujamme. Tuntuu että jaamme saman asenteen: jos lapsen on halunnut ja saanut ja arki hänen kanssaan sujuu kotona, voi hänen kanssaan myös matkustaa. Minua kiinnostaisi myös budjettipuoli, miten olitte varautuneet, raha-asioiden käytännön järjestelyt ja onko budjetti pitänyt jos sellainen on.
    Kiitos Nepal-kirjoituksesta, paikallista luontoa ja eläimistöä ja niiden arvostamista koskevista jutuista ja Bellan kuulumisista ;) terkuin hennamaria.j

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole lapsi suuri este matkaunelmien toteuttamiselle - mahtavaa että meitä on muitakin jotka ajattelevat samoin!

      Meillä tulee näitä budjettipostauksia aina välistä, tänään on sinun onnenpäivä koska Aasian budjettipostaus meni juuri julki. :) Enemmän rahoittamisesta voidaan avata kunhan vaan ehditään, nehän ei varsinaisesti mitään valtionsalaisuuksia ole.

      Kiitos kun olet meidän kanssa matkalla mukana hennamaria! ♥

      Poista
  27. Mä olen seurannut teidän matkaa lähes alusta asti. Jokaisessa postauksessa on tullut esiin sen hetkinen fiilis siellä ruudun toisessa päässä. Tällaisia aitoja fiilistelyjuttuja on niin kiva lukea, oli ne sitten välillä koti-ikäväpainotteisia tai superpositiivisia. Teillä on vielä niin paljon edessä! Nauttikaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kuulla että olet pitkäaikainen seuraaja! Yritetään fiilistellä nimenomaan aidosti, tuoda esiin myös niitä huonoja puolia ja saada sellainen autenttinen fiilis sinne teillekin.

      Me yritetään siis jatkossakin saada sitä fiilistä teille sinne välitettyä! Kiitos kun olet täällä mukana Jenna! ♥

      Poista
  28. Kirjoitin pitkän jutun, mutta se hävisi jonnekkin bitti avaruuteen?

    No, yritetään uudestaan.

    Blogi on mahtava kuvaus teidän uskomattomasta loikasta kohti tuntematonta. Vaatii rohkeutta hypätä pois kaikesta. Tietämättä muuta kuin sen,että pääseehän sitä takaisin jollei onnistu. (jota en ikinä uskoisi teidän käyttävän :) )
    Elävästi kirjoitettu, Ryyditettynä todella, todella huikeilla valokuvilla. Joskin sanon, että älkää nyt hyvät hyssykät mitään 4h uhratko. Kokemukset jää näkemättä siinä näppäimistön ääressä. Muistattehan, teillä on unelma elettävänänne sielä.

    Ikävä tulee ja sen kuuluukin tulla, Siitä tietää,että elää elämää ja unelmaa täydellä sydämellä. Tunne on molemmin puoleinen kaikkien läheistenne, kuin puolituttujen ja työkavereiden kautta niihin kavereihin ja Bellankin ystäviin. Alun alkaen tutustuin Miikaan, suunnilleen siitä on ainakin yksi 15 vuotta. Giakin siihen sitten ilmestyi. Bella on positiivinen lisä tälle muutenkin niin huipulle tiimille.

    Risuja, Ei, Ruusuja, no mikä ettei, mutta jos voisin, niin antaisin gluteenittomia tuotteita roppakaupalla. :D Jatkakaa, samaan malliin.

    Gia, Pyyhi kyyneleet, Ikävä on, ja tulee olemaan. Kulauta skumppa lasi tyhjäksi ja hymyile. Sulla on maailma jalkojen juuressasi.
    Miika, Pidä huoli sun naisistasi. Ole vaadittaessa vaikka supermies, batgirlkin löytyy omasta takaa.
    Ja Bella, Ole reipas, rohkea ja kiltti. Ota lisää niitä tosi hienoja valokuvia niitä on kiva katsella.

    Hyvää, turvallista ja mahtavaa reissua. Me ollaan täälä, ihan varmasti kaikki vielä kun tulette takaisin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan iitukka minkä sanoit! ♥

      Ei sille minkään voi että postausten tekoon menee sen verta aikaa. Pelkkä teksti olisi vielä nopeaa, mutta nuo kuvat... Ja nehän sen koko fiiliksen tekee! Lisäksi veikkaan vähän että ellei näitä postauksia tehtäisi, noita kuvia ei välttämättä tulisi mihinkään niin käytettyä, mutta meille jää tästä muisto tässä muodossa! Lisäksi näistä toivottavasti on muillekin iloa. Se on siis ihan sen ajan väärti! :)

      Voi, en edes tiedä mitä tähän sanoa, muuta kun kiitos näistä sanoista, osasit sen kaiken sanoa niin kauniisti ja kiitos kun sanoit! Ihanaa kun olet meidän mukana siellä ruudun toisella puolella. ♥

      Poista
    2. No,no...eipäs nyt aleta herkistelemään ;)

      Tosiasiassa täälä on yks Nimerkki Fili78 joka on ihan vihreenä kateurest ku teil niin mahottoman mahtava reissu ja kaikkee, mutta kattokaas tottakai minäki oon kiitollinen noista kuvista ja uhratusta ajasta, mutta kunhan nyt muistatte ykkösjuttuna kuitenkin naatiskella. :) Ei sinne uudelleen heti pääse... :D

      Keep up the good feelings! :)

      Poista

Mukavat kommentit tänne! // Nice little comments here!