sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Päivä matkabloggaajan kanssa - kalavelkoja, hampurilaisia ja polvistuvia lentokapteeneita


Hurjan suositut päivärutiinien avaamiset lifestylebloggaajien puolelta on löytänyt tiensä matkabloggaajienkin kirjoituksiin.

Tämä matkustaminen on kyllä jotain ihan uskomatonta välillä, eikä postauksiin, facebook-sivuille tai instagramiin saa edes osaa siitä esitettyä millaista kulissien takana on. Harvat postauksetkaan ovat mitenkään suoraa selostusta siitä millaisilta päivät näyttävät.

Maailmanympärimatkalla jokainen päivä on erilainen. Ihan oikeasti. Moni ei halua ottaa uskoakseen, mutta mitään lekottelulomailua tämä ei suurimmilta osin ole.

Siksipä ajattelin jakaa teille kahden perättäisen, mutta hyvin erilaisen päivän tapahtumat.


TORSTAI

06:32

Heräilen koiranunestani jälleen kerran, eikä nukuta vaikka olen aivan kuolemanväsynyt. Olipahan eeppiset bileet eilen. Koko muu perhe tuhisee kahdeksatta tuntia unta vieressä, minulla on alla kolmisen tuntia jatkuvaa heräilyä.






07:46

Herään taas, otan lasin vettä ja huomaan Bellan availevan silmiään ääniin. Kömmin tytön viereen Hard Rock Hotellin huoneemme toiseen jättipehmeään sänkyyn halailemaan. Hetken päästä menen takaisin meidän omaan sänkyyn ja yritän levätä.

11:30

Muut ovat syöneet Miikan hakeman aamiaisen, minä olen juonut proteiinijuoman, enkä jaksa sängystä millään ylös. Ei tule ikä yksin. Miika ja Bella pakkaavat kamat ja lähtevät viettämään viimeistä päivää Las Vegasissa hotellin uima-altaille. Olin ajatellut tehdä niin itsekin, mutta pehmeä sänky ja ilmastoitu huone +35 asteen auringonpaisteen sijan houkuttelee liikaa.

Viestittelen Sannan kanssa eilisillasta ja siitä miten kamat saadaan toisillemme ja selaan läpi eilisiä kuvia koneelta. Vilaisen samalla fb-feediä ja ihailen sitä miten matkabloggaajakollegani jaksavat suoltaa viisikin juttua viikossa blogeihinsa. Eivät taida matkustaa kovinkaan rankasti ja pitkään.

En jaksa tehdä kuville mitään ja isken pään takaisin tyynyyn.







13:45

Loppuperhe tulee takaisin altaalta, Bella menee lounaan ja suihkun jälkeen nukkumaan. Jatkan nukkumisen yrittämistä.

15:43

Miika on käynyt hakemassa meille tacoja lounaaksi. Otetaan pieni ruokalepo kaikki yhdessä, ja sen jälkeen saankin itseni vihdoin ylös ja suihkuun. Hiljaa hyvä tulee.

17:00

Herättelen Bellaa päiväunilta, Miika käy hoitamassa asioita. Suihkun ja päivällisen jälkeen poistun ensimmäistä kertaa huoneesta tänään. Alhaalla selviää että viimeinen bussi Las Vegasin stripille, eli pääkadulle, on lähtenyt viideltä.

Päätämme kävellä laskevassa auringossa Sodoman ja Gomorran ytimeen.







18:00

Haemme hienon Miracle Miles -kauppakeskuksen Jamba Juicesta välipalasmoothiet ja kävelemme stripillä. Bella on ensikertalaisena aivan hämmästynyt kaikista valoista ja piirroshahmoiksi pukeutunista ihmisistä, jotka kävelevät kaduilla.

Minä en oikein vieläkään tiedä mitä tästä kaupungista pitäisi ajatella.








19:00

Pienen odottelun jälkeen Bellagion suihkulähteet aloittavat tanssinsa. Vesi pyörii ja hypähtelee musiikin tahtiin. Elton Johnin Your Song herkistää. Kaunista.

On erityisen liikuttavaa seurata pienen ihmisen hämmästynyttä katsetta tätä kaikkea katsellessa.


I hope you don't mind
I hope you don't mind that I put down in words
How wonderful life is while you're in the world










20:00

Kävelemme The Mirage -hotellille koko stripin läpi ja haemme eilen sinne jättämäni tavarat hotellin concergieltä, tuolta kaikkien matkailijoiden pelastajalta. Jätämme vaihdossa pussin Sannalle ja kumppaneille. Otamme Uberin kotiin. Vinson on sattumalta sama kuski joka meitä tyttöjä edellisiltana kuskasi katsomaan aussipoikien paljaita pakaroita.

Tyttö hoitaa hotellilla iltapesut, luemme iltasadun ja hän menee nukkumaan. Me aloitamme pakkaamisen. Huomenna on taas yksi lähtö. Yhä väsyttää vaan.

22:30

En jaksa enää pitää silmiä auki, on pakko mennä nukkumaan. Ei puhettakaan että jaksaisin edes miettiä blogin päivittämistä, kenenkään viesteihin vastaamista tai minkään some-kanavan päivittämistä. Onneksi lähes kaikki tavarat on sentään pakattu.



PERJANTAI


07:15

Kello herättää uuteen päivään. Unet olivat onneksi hyvät, mutta olo on vieläkin...outo.

Kolme tuntia koneen lähtöön. Viimeinen USA:n sisäinen siirtymä ennen kotiinpaluuta. Käyn suihkussa, syömme huoneessa, pakkaamme viimeiset tavarat.






09:00

Check-out hotellilta menee kivuttomasti. Vasta kolmas Überauto ei peru ja hakee meidät hotellin edestä. Olemme Davidin ensimmäiset asiakkaat koskaan. Check-in koneeseen menee kivuttomasti.

10:00

Miika on unohtanut tyhjentää vesipullot turvatarkastukseen. Mies eskorteerataan ulos tyhjentämään pullot ja hän saa vetää koko jonotuksen uudestaan. Me lähdemme Bellan kanssa lyhyellä junakyydillä toiseen terminaaliin lähtöportille odottamaan.









10:45

Kone on ajallaan. Istun jälleen puristamassa tiukasti Miikan kättä koko nousun ajan kun kone nousee Las Vegasista kohti Denveriä. Frontierin henkilökunta on hauskinta koskaan. Kuulutukset ovat aivan hulvattomia. Stuertti saa turvallisuusesityksen jälkeen raikuvat aploodit koko koneelta.

"If you have any questions or concerns, please turn to Victoria, as she is the newest crew member, and quite frankly, she still cares."

"This is strictly a non-smoking flight. If we would detect any smoking in the plane or the lavatories, we will duct tape you outside the plane."

Yritän luonnostella postausta, mutta päädyn auttamaan Miikaa Fijin yhden sukelluspostauksen kuvien kanssa.








13:20

Kone laskeutuu ajallaan Denveriin. Meillä on reilu 10 tunnin vaihto täällä. Vielä tuntuu hyvältä, mutta tiedän että päivästä tulee vielä pitkä. Lisäksi eilinen syömättömyys on kostautumassa ja vatsa huutaa ruokaa. Meinaa tulla nälkäkiukku, eikä mikään tunnu hyvältä. Olen täysin kärsimätön Miikan huomattavasti verkkaisempaan tapaan hoitaa asioita, ja lähden tiuskien ottamaan asioista selvää.

Olemme sopineet hyvin väljästi "tärskyt Denverin keskustaan" viime heinäkuussa meillä couchsurffanneen ystävämme Robinin kanssa. Löydämme keskustaan menevän bussin lipputiskin kolmen kysymisen jälkeen ja saamme 11 dollaria maksavat liput.


13:50

Bussi lähtee kohti keskustaa. Googlettelen gluteenittomia ruokapaikkoja jostain keskustan lähettyviltä. Emme tiedä kaupungista yhtään mitään. Yritän samalla vastailla yli-innokkaan viisivuotiaan kaikkiin kysymyksiin. Kuten siihen näkeekö Jeesuksen tai taivaan isän lentokoneesta ja jos ei niin miksi ei.

Löydän ilokseni "10 best glutenfree places to eat in Denver" -artikkelin. Koskan ilmeisesti suolaisen ja rasvaisen ruoan himo iskee nykyään vasta toisena päivänä juhlien jälkeen, valitsen ruokapaikaksi parhaaksi äänestetyn Highland Tap & Burgerin.

Juuri kun hyppäämme 45 minuutin bussimatkan jälkeen pois bussista, huomaan Robinilta viestin missä tavattaisiin. Samassa puhelimeni lakkaa toimimasta.

Kylläpä ottaa pannuun. Huudan mielessäni sitä kuuluisaa v-sanaa.







Onneksi ehdin antaa ravintolan osoitteen Miikalle selvitettäväksi omaan puhelimeensa. Lähdemme kävelemään taas kerran tuntemattomassa paikassa kohti kartan osoittamaan pistettä noin kilometrin päähän.


15:00


Bellalle tarjoillaan nopeasti pienet burgerit, jotka ovat (kerrankin!) pienen mieleen. Burgerit menevät vauhdilla alas ja seuraavaksi tyttö laitetaan nukkumaan ravintolan sohvalle. Onneksi perheen pienin on pienestä pitäen totutettu nukkumaan missä tahansa, olisi tämäkin matka saattanut olla aikamoista tuskaa ilman sitä jaloa taitoa.

Toivon vaan että olisin itse yhtä hyvä nukkumaan.










16:00

RÖYH!

Olen juuri syönyt ehkä maailman parhaimman hampurilaisen ikinä! Voi herraisä! Biisoni-pekoni-juustohampurilainen oli ihan kaikkea sitä, ja niin paljon enemmän kun mitä juuri nyt halusin ja tarvitsin. Tekee lähes mieli itkeä. Sanon vaan että jos koskaan tulet Denveriin ja olet hampurilaishimoinen, tai vaikket edes olisi, kannattaa tulla tänne!

Nälkäkiukku on kadonnut ja Miika on saanut Robinin kiinni. Robin sanoo tietävänsä paikan ja tulee luoksemme heti kun vaan mahdollista.


17:00

Ihan mahtavaa nähdä Robin yli vuoden jälkeen! Käymme läpi matkakokemuksia ja vertailemme niitä osittain samoista kohteista. Nepalin trekiltä tuntuu olevan aika yhtälaiset fiilikset. Robinkin on rakastunut Hoi Aniin.  (Tästä vinkkasimme MeNaisiin muuten ihan äskettäin kun kyselivät matkavinkkejä!).

Puhumme paljon siitä miten raskasta näin pitkän ajan matkailu on.

Robin kertoo arvostavansa niin paljon vielä vuodenkin jälkeen omaa sänkyä, rauhallisia viikonloppuja ja ihan vaan tavallista hengailua. Tunnistan fiilikset.

Robin vahvistaa myös sen mitä olen pienessä mielessä välillä pyöritellyt - kavereita ei jaksa enää jossain vaiheessa juurikaan kiinnostaa sinun matkasi ja kokemuksesi, ei edes sitten kun palaat. Se on heille liian kaukainen juttu, vaikea ymmärtää. Palatessa kysymykset ovat pitkään matkanneen mielestä jopa absurdeja; "mikä oli paras paikka missä kävit" tai "miten olet muuttunut".

Ei ole parhaita paikkoja. On hyviä rantakohteita, hyviä kaupunkikohteita, hyviä ruokakohteita, asuttavia paikkoja ja hienoja ulkoilmaelämäpaikkoja. Muutosta on myös vaikea selittää. Vähän niinkun lapsen saaminen - se pitää kokea itse.









18:00

Lähdemme lähelle leikkipuistoon ja jäätelöbaariin jälkkärille. Ilta Denverissä alkaa hiljalleen pimetä, juttu jatkuu aina vaan. On mukavaa. Ja tämä kaupunginosa on ihanan tunnelmallinen.

Yhdeksältä Robin lähtee viemään meitä takaisin kentälle. Toivottavasti joskus pääsemme tänne vielä Rocky Mountainsille laskettelemaan tai trekkaamaan. Tai molempia. Halaamme.







22:00

Taas uusi turvatarkastus, taas päästään näyttämään passit ja liput. Koska edellisellä, Las Vegasista lähtevällä lennolla oli nimenomaan käsketty jättää läppäri reppuun, Miika jättää sen sinne täälläkin ja saa palkkioksi väsyneen oloiselta turvallisuusmieheltä pienen saarnan.

Reppu ja läppäri pitää läpivalaista uudelleen, tällä kertaa erikseen. Terminaalissa ruokatarjonta on heikohkoa. Haemme jälleen kerran niin tutuksi käyneestä mäkkäristä evästä ja iskemme leirin pystyyn lähtöportin lähelle.

Aika vierähtää turhaan vikkelään, yritämme vielä vähän levätä ennen koneen lähtöä. Yölennot ovat yksi suuri vitsaus, ja tulen jatkossa välttelemään näitä kuin ruttoa.









22:50

Koneen on määrä lähteä, ja rullaamme kohti kiitorataa. Viime hetkellä kapteeni kuuluttaa tietokoneongelmista. Kaikki pitää sammuttaa ja käynnistää uudelleen. Kylmähiki alkaa nousta lentopelkoisen otsalle.

Hetken kuluttua kapteeni kuuluttaa ettei vika ole korjautunut bootilla ja käännymme takaisin portille.

Tässä vaiheessa olen jo valmis poistumaan koneesta.


00:15


Kello on vartin yli kaksitoista yöllä, Bella nukkuu ja minä tiedustelen stuertilta vaihtoehtojani. Voin kuulemma hypätä pois koneesta nyt, mutta mitään takeita ei ole että uutta lentoa löytyy tai kuka sen maksaa. Vaadin saada tietää mikä ongelma on ollut.

Koneen kaikki kolme stuerttia tulevat rauhoittelemaan mutta kädet tärisevät yhä pahasti ja tuntuu siltä että paniikkikohtaus saattaa iskeä hetkenä minä hyvänsä. Nämä on niitä hetkiä kun ihmettelen itsekin miten olen koskaan

a) lähtenyt maailmanympärimatkalle,
b) lentänyt niin paljon elämäni aikana,
c) istun juuri nyt, juuri tässä koneessa.


Yksi stuerteista on pyytänyt kapteenin paikalle. Kapteeni kävelee läpi koko koneen taakse meidän paikalle ja polvistuu eteeni. Hän kertoo mikä ongelma oli, mistä se johtui ja mitä sille tehtiin.


"I'm ready to go home to my family too on Sunday, you know."


Rauhoitun. Tiedän kuka siellä on ohjaissa ja mitä on tapahtunut. Tiedän että hänellä on perhe, insentiivi tehdä kaikki turvallisesti. Kone lähtee vihdoin nousuun ja me olemme kyydissä.


Puristan Miikan kättä tiukasti. Bella on nukkunut vieressä jo tunnin autuaan tietämättömänä maailman suurista ja pienistä ongelmista.





05:25

Kone laskeutuu alkumyöhästymisistä huolimatta etuajassa Orlandon kentälle. Olen nukkunut noin 10 minuuttia koko lennon aikana. Vaihdamme terminaalia taas.







07:00


Saamme vihdoin Budgetin automme ja lähdemme kohti Orlandon hotelliamme. Lähdin eilen aamulla Las Vegasista aamuseitsemältä. Kävin tekemässä kymmenen tunnin välilaskun Denverissä, söin elämäni parhaan burgerin siellä. Tapasin ystävän.





Roudasin itseni ja perheen Denveriin ja takaisin jälleen yhdelle lennolle. Selvittelimme ruokapaikkoja, bussilippuja, lentokoneen toimintaa, auton vuokrausta, ehdin pelätä niin pirusti ja lensimme taas vähän lisää. Olen nukkunut 10 minuuttia viimeisen 24 h aikana.

Nyt olen toisella puolella USA:ta, Floridan Orlandossa. Aurinko nousee taas uuteen päivään.


Maha kurnii. Olen kuolemanväsynyt.

Haluan vain hotellille nukkumaan pitkät, pitkät päiväunet.







En tiedä milloin jaksan kirjoittaa mistään viimeisen parin viikon takaisista kaikista jumalattoman hienoista ja upeista elämyksistä blogiin. Olen iloinen tietäessäni että seuraava lento suuntaa kohti Helsinkiä, vaikka vielä aion ottaa matkasta viimeisetkin irti.


Floridasta tulee hieno. Kunhan saan ensin unta palloon.


Tällaista, ihmiset, on maailmanympäri matkaavan matkabloggaajan elämä.



Matkabloggaajien päivä mun kanssa -postaukset laittoi aluilleen London and beyondin Lena.

38 kommenttia:

  1. Mahtava kirjoitus! Elin jälleen monia tunteita ja muistoja uudelleen, joista ei ole koskaan tullut kirjoitettua mihinkään. Väsymys paikkaa vaihtaessa, epävarmuus, jatkuva suunnistaminen, tavaroiden rehaaminen, selvittelyä selvittelyn perään, uusia nähtävyyksiä joista ei vaan jaksa innostua enää jokaisesta jne jne. Voin vaan kuvitella minkä lisän joukkoon tuo lentopelkosi.

    Ystäväsi Robin on täysin oikeassa mitä tulee ystävien suhtautumiseen. Kysymys parhaasta paikasta on ehdottomasti yleisin. Toinen meille eniten esitetty "Miten ihmeessä kestitte 24/7 kahdestaan noin pitkään?". En ole osannut vastata kumpaankaan. Kaipasin myös arkea ja rutiineja. Sitä, että pyykeille on oma paikka mihin ne viikataan, eikä se ole minkään muotoinen rinkka.

    Niin ja ei sitä aikaa bloggaamiseen ole kyllä meillä ollut koskaan :D Viikko on suorastaan uskomaton, jos saamme kaksi juttua ulos. Nykyään tuntuu, että hyvä jos yksi. Jokainen tylilllään. Niin ja onneksi muuten tämä sama matkabloggaajien verkosto toimii hyvänä tukiryhmänä sitten kun Helsingissä joskus haluaisit omia reissukokemuksiasi kertoa. Joudut tosin vastineeksi ehkä kuuntelemaan muidenkin vuodatuksia omista matkoista ;) Tervetuloa siis takaisin kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin sitä näitä tunteita tulee naputeltua talteen. :) Yllättävän paljon näyttää silti ihmisiä kiinnostavan niiden matkajuttuje ohella! On todella vaikeaa selittää kenellekään, joka ei ole vastaavanlaista matkaa tehnyt, mitä kaikkea se vaatii, ellei budjettia ole rajattomasti, ja suunnitelmia tehty yksityiskohtia myöten etukäteen. Superia saada vertaistukea teiltä muilta, jotka tämänkin puolen on nähneet. :)

      Ja just toi! Kamoille oma paikkansa! Tiedän missä dödö on kun tarvitsen sitä suihkun jälkeen! Missä puhtaat alushousut on! Missä pyykkikori on! Ja hitsit sentään, omaa blenderiä, sitä on kaivattu ja huolella! Ihanasti kiteytetty Milla. ♥


      Sen on huomannut jo matkan päällä, että mitä pidemmälle matka jatkuu, sitä kaukaisemmaksi se ystäville muuttuu. Ja se on toisaalta ymmärrettävää, sillä he pyörivät oman arkensa ympärillä, ja se on täysin erilaista tällä hetkellä. Ja tätähän on vaikea edes selittää kaikilta kokemuksiltaan, saatikka ymmärtää toisella puolella. Tietysti sellainen aito kiinnostus pelastaa paljon. :)

      Parisuhde kannattaa kyllä olla kuosissa kun tällaiselle matkalle lähtee, mutta jotenkin outoa ajatus etteikö toista kestäisi. Tietty toisen naamaan saattaa välillä tympääntyä, mutta voihan sitä täälläki ottaa vähän omaa aikaa. Yllättävän sopeutuva eläin se ihminen sitten kuitenkin on.

      Mä en ole varma jaksanko kertoa yhtään mitään hetkeen kun palataan, mutta pidän mieluusti option auki! Ehkä sellanen maailmanympärimatkaajien kokoontumisajo jossain välissä olis paikallaan. Kaikki saa päästellä juttujaan ulos vuorotellen! :)

      Poista
  2. Aivan. Loistava. Postaus. Se on just niin tätä! Niin kuin Millakin tuossa yllä jo totesi, postauksessa oli tosi paljon samaistuttavia fiiliksiä tien päältä, mutta eniten kolahti just tuo, että ei niitä kavereita oikeasti jaksa enää tietyn pisteen jälkeen kiinnostaa sun reissus. Kaikkein yleisin kysymys paluun jälkeen meille oli kans "No mikä oli paras paikka, missä kävitte?" ja kuullaan sitä edelleen, jos nähdään joku semituttu tyyppi, joka on jostain kuullut että me ollaan oltu maailmanympärireissussa. Seuraava kysymys sit yleensä on, että mikäs se teidän reitti olikaan tai sit tuo että miten kestitte toisianne yhdeksän kuukautta putkeen 24/7.

    Ja sitten, kun palasi takaisin Suomeen ja huomasi toden teolla sen, ettei juurikaan ketään_oikeasti_kiinnosta sun huikea matka, jonka oot just tehnyt ja se on ollut sulle sun tähänastisen elämäsi hienoin kokemus, niin hitto, että se pistää harmittamaan. Toki siinä myös yrittää ymmärtää hokea itelleen, että se tuntuu varmasti kaverin näkökulmasta todella epäkonkreettiselta ja vaikeasti hahmotettavissa olevalta, joten ei sitten viitsi enää itsekään ottaa asiaa niin esille tai yrittääkään keskustella siitä, miten upea matka todella oli, ja minkälaiset jäljet se jätti. Kannattaa siis jo valmistautua tosiaan etukäteen näihin fiiliksiin... Mutta no worries mate, että joutuisitte yksin jäädä fiilistelemään reissuanne! Meitä samantyyppisen rykäisyn tehneitä täältä onneksi löytyy, ja me jaksetaan jauhaa niin siitä matkasta, sen kaikista huikeista kohteista kuin niistä jälkifiiliksistäkin! :D

    Niin ja ah, miten ihana tunne se kuule onkaan, kun satte takaisin vaatekaappinne ja omat sänkynne! Muistan vieläkin sen fiiliksen, ja se on palannut monesti takaisinkin tässä muuton jälkeen. On niin mahtavaa, että on kodissa olemassa eri huoneet eri toiminnoille (vrt. esim. asuntoauto, teltta, bungalow, tai ihan vaan kotoisa farmariauton takakontti) ja on vaatekaappi jossa on HYLLYT erilaisille, eri tilaisuuksiin sopiville vaatteille, eikä tarvitse trekata, nukkua, käydä kaupungilla ja hengata landella samoissa releissä.

    Nauttikaa vielä Floridasta ja tervetuloa sitten takaisin tänne koti-Suomeen! Treffataanhan sitten pian, joohan? Oon oikeasti odottanut täällä jo, että tulisitte takaisin. On ollut kiva "tutustua" suhun ja teihin lisää tämän vajaan vuoden aikana tämän blogin kautta ja fecessä jubaillen, ja vaikka ehdittiin tavatakin ennen teidän lähtöä, niin kiva silti saada teidät takaisin ja päästä treffaamaan jälleen face to face! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sitten kun tuohon reittikysymykseen vastaa, tuskin kukaan edes tajuaa paljonko säätöä senkin takana on ollut! :D Ja kyllähän sitä kestää. Ihan hyvinkin. En oikeasti olisi selvinnyt tällaisesta matkasta ilman sitä toista. En varmaan voisi koskaan tehdä sellaista yksin.

      Niin hyvin ymmärrän jo nyt tota paluuta ajatellen noita juttuja mistä tossa kirjoitat - tällä matkallakin saa vastaantuleville tyypeille selostaa ja on tosi vaikea yrittää paitsi lyhyesti summata kaikki jutut, välittää sitä fiilistä mitä näistä kokemuksista on kertynyt. Toisaalta muistan itsekin kyselleeni Robinilta kaikenlaista jännää (ja varmaan sultakin! :D), kun Helsinki oli Robinin viimeinen paikka. "Onko ihan kamlaa palata nyt kotiin, tuntuuko haikeelta" ja ihmettelin kun Robin oli silleen "no en mä tiedä, aika ihanalta oikeestaan tuntuu mennä kotiin". Ja just niin! Hyllyt! Huoneet! Omat tavarat! Ei enää bungaloweja, rinkkoja tai niitä takaluukkujakaan! :DD

      Mut fiilistellään näitä juttuja sitten yhdessä, mä olen ihan sitä mieltä että sellanen kokkausilta maailmanympärimatkaajien kesken olis paikallaan! Ihanaa päästä näkemään sua ja vatsaakin, kun en ole edes ehtinyt tässä säätöjen keskellä blogin puolella käydä onnittelemassa. Mut kyl te tiiätte. Mitä tää on. Ja miksi ei. Ja että silti ootte ♥.

      Poista
  3. ihana postaus ja hienoja kuvia jällleen kerran. usan stuertit on kyllä ollu hauskoja, kerrankin yhellä sisäisellä lennolla (4 tuntii) se laulo siellä käytävillä ja jutteli ihan kaikille ja oli (muka) tosi kiinnostunut :) voi kun suomessakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava stuerttikokemus sullakin, ja ilmeisesti täällä otetaan vaan asiat vähän eri fiiliksellä. :) Täytyy sanoa että viihdyn tässä ystävällisessä ilmapiirissä.

      Monen mielestä pinnallista, minun mielestäni tällä saa vaan aikaan paremman positiivisuuden kierteen!

      Poista
  4. Ihana lukea konkreettisia asioita päiväkohtaisesti. Vaikka kävikin vaan lyhyellä reissulla, niin sen verran siellä mennä koheltaa ettei siinä paljon ehdi blogeja miettimään. Ainoastaan Instagramia pystyi jotenkuten päivittämään. Sekin tosin kulkee nyt jälkijunassa ja varmaan ihan näillä näppäimillä ihmisten mielenkiinto alkaa lopahtaa jatkuvaan kuvatulvaan Facebookissa (ja Instagramissa). ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mieti kun tätä on jatkunut jo melkein vuoden! Ihan mahdotonta yrittää pitää blogia jatkuvasti täysin ajan tasalla. Jotain 30+ postausta odottaa kirjoittamista ja kuviaan.

      Näissä jutuissa kiinnostus taitaa mennä vähän niinkun uutisissakin; ensin kaikkia kiinnostaa, ja ensimmäisen piikin jälkeen se laskee kuin lehmän häntä. ;) Onneksi näyttää statistiikkojen mukaan silti nämä blogihöpinät vielä lukijoita kiinnostavan, vaikka se ei kommenttimäärissä aina näykään!

      Teillä näytti olleen ihana matka! ♥

      Poista
  5. Todella mielenkiintoinen postaus, jonka kirjoittaminen oli varmasti hyödyllistä lukijoille, mutta myös itsellesi :). En todellakaan kuvittelisi, että maailmanympärimatka olisi helppo, sillä en usko, että jaksaisin itse noin jatkuvaa matkustelua. Aivan varmasti upea kokemus, mutta itsestäni ei vain olisi siihen (tai olisi, jos haluaisin :P ). Tuo sturetti oli varmasti mahtava tyyppi :). Oli muuten hienoa, että kapteeni tuli vielä sanomaan noin, koska luulisi, että tuollainen kommentti rauhoittaa edes hiukan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä voi varmasti muistella siinä vaiheessa kun kotiympyrät alkavat ottamaan pannuun, ja muistella oliko _ihan_ kaikki sittenkään niin ihanaa. :D Matkalla on ollut paljon aivan tajuttomia juttuja ja huikeita kokemuksia, mutta kääntöpuoli on se ettei pitkään aikaan ole ollut mitään kiintopistettä, kotia, jossa voisi sitten ottaa takaisin se matkaväsymys mikä reissussa aina tulee, aina vaan seuraava hotelli tai majapaikka. Ja sitten mennäänkin jo seuraavaan paikkaan näkemään uusia juttuja, odotetaan seuraavaa yölentoa jne.jne.

      Lähtisin uudestaankin, mutta muutaman jutun tekisin kyllä eri tavalla. Ja ymmärrän myös niitä, jotka ovat jo kaukaa viisaita eivätkä edes lähde jos ei mieli tee. Ei kaikkien tarvitse. Todellakaan!

      Oli aivan todella mahtavaa että kapteeni tuli rauhoittelemaan tuonne. Olis ollut ihan kamala lento ilman. Ja koska olen käynyt Finnairin lentoturvallisuuskurssi, tiedän kyllä mitä tuolla tapahtuu tai voi tapahtua. Nousun jälkeen kaikki on aina helpompaa.

      Poista
  6. Joo-o... tuttua fiilistä. Ei ole aina herkkua, ja sitäkin on monen kaverin kotona todella vaikea ymmärtää. Toisaalta eipä se elämä kotona arjessakaan ole aina herkkua, mutta on jotenkin hassu ajatus, että se arki ei iskisi monen kuukauden matkallakin. Mekin suurimmaksi osaksi reissattiin niin alkeellisissa oloissa, että ei aina väsyneenä paljon naurattanut, mutta kyllä se henkinen väsymys iskee pidemmän päälle, vaikka reissaisi missä ja ikävä omaan sänkyyn ja suihkuun kasvaa eksponentiaalisesti...

    Mulla ei jostain syystä ollut tunnetta, että kavereita ei oikeasti kiinnosta. Toki on varsin mahdollista, että oon vaan innostuksissani pölpöttänyt niin, etten ole huomannut, etteivät muut enää edes kuuntele. Sen kyllä huomasi, että monen on vaikea jotenkin hahmottaa koko asian valtavuutta. Meiltäkin edelleen kysytään tuota parasta paikkaa/kohdetta, kun tulee reissusta puhetta. Siinä on ehkä vähän erilainen kokemus teihin verrattuna - meillä on selkeästi kyllä mielessä ne kohokohdat, ja vastataan usein sellaisella muutaman paikan litanialla. Meillä 15 maasta vain kaksi olivat jonkinlaisia pettymyksiä, ja niissäkin todella paljon hyvää ja ehdottomasti olivat käymisen arvoisia, mutta lähinnä siis tuli tunne, että ei noihin paikkoihin enää... loput 13 olivat huippuja ja näistä sitten vielä muutama oikeein loisti jostain tietystä syystä, ja ne sitten yleensä luetellaan. Mutta ei toki mitään yhtä parasta paikkaa. Sitten taas nuo kysymykset kuten "mitä olet oppinut", "miten olet muuttunut"... Vastasin kerran jollekin, etten ole oppinut mitään (kun kysyjä selkeästi haki jotain suurta henkistä valaistumista). Siitäkös haloo syntyi, että eihän niin voi olla! No... Dalai Lama käski luennollaan pitämään huolta henkilökohtaisesta hygieniasta, mutta siitä olen pyrkinyt huolehtimaan aiemminkin :D Tokihan sitä pinna piteni ja toisaalta oppi aika paljon napakammin pitämään puolensa kaiken maailman kusetusyritysten edessä kuin mitä aiemmin, ja tietysti oppi aivan valtavasti siitä, millä tavalla muualla eletään, mutta mitään sellaista suurta valaistumista ei kyllä tullut, eikä sitä haettukaan. Me oltiin matkalla, ei valaistumassa. Piste.

    "Miikan huomattavasti verkkaisempaan tapaan hoitaa asioita"... mä voin niin nähdä tämän tilanteen :D Ootte ihania ♥ Ja voi video, Bella on kasvanut niin paljon! Ihana nähdä teitä pian! Florida on huippu, pitäkäähän hauskaa, ja ihan kohta nähdään aamupalalla! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo-o, ja sitten on sellainen juttu kun "turistiähky", ei vaan jaksa olla niin innoissaan aina uudesta nähtävyydestä ja paikasta, vaikka se miten olisi siisti. Toisaalta, sitten kun iskee, tietää todellakin että paikka on aivan mahtava! :D Kaikki tuntuu välillä kuvittelevan että lomallahan tässä vaan lekotellaan, joka TAVALLAAN on ihan totta, mutta tavallaan kyllä ei. Jokaisessa maassa pitää vielä vähän ottaa selvää miten hommat toimii, ei ole mitään valmista kulttuuritietoa ohjelmoitu aivoihin uusista paikoista.

      Kuule, teillä taitaa olla geneerisesti ottaen huomattavasti matkustavampi tuttavapiiri ja vanhemmatkin kuin noin niinkun keskiverrosti ihmisillä on. Mä luulen että sillä on tosi iso merkitys tässä. Ei niin etteikö meidänkin tuttavapiirissä matkustettaisi, mutta vähän eri tavalla.

      Meillä on kyllä olemassa ihan samanlainen litania, minkä on jo oppinut kertomaan noihin kysymyksiin parhaista paikoista, mutta samalla sitä haluaisi saada ihmiset ymmärtämään ettei maailma ole ihan niin mustavalkoinen ja mikä kaikki siihen arvioon vaikuttaa. Se että meidän mielestä vaikka Fiji oli mahtava, oli sen monipuolisuuden takia mitä siellä koettiin. Jos sinne lähtee 2 viikon resorttilomalle, luulen että saman saa halvemmalla muualtakin. Noin niinkun kiteytettynä.

      Dalai Laman vinkit kannattaa ehkä sittenkin laittaa korvan taakse. ;)

      Hehhe, ihan varmasti näet niin, ja varmaan moni muukin joka meidät tuntee muutenkin. :D Ja sitten kun saatiin ruokaa tuulensuojaan niin homma oli taas uomissaan. Verensokerit, ne on veikeitä tekijöitä moneen asiaan ne! :D

      Jännittää nähdä minkä ikäisenä Bella ohittaa mut pituuskasvussa. Siinä ei ehkä turhan kauaa mene. :P Ja itte ootte. Ihania siis. ♥

      Poista
    2. Joo, ähky tulee, se on vissi, eikä silloin jaksa todellakaan innostua maailman hienoimmista nähtävyyksistä. Mutta totta tuo, että kun kolahtaa niin kolahtaa... meidän vihoviimeinen kohde oli Malediivit, enkä usko että sen hohto yhtään kärsi, myös Bhutan jäi mieleen tyyliin maailman siisteimpänä paikkana. Ja jännä juttu, mutta aika kultaa muistot, ja niistä paikoista, joissa on ollut väsynyt eikä ole niin kovasti jaksanut innostua, mutta siinä paikassa ei varsinaisesti ole ollut mitään vikaa, saa jonkin ajan päästä hyvätkin jälkifiilistelyt aikaiseksi. Sitten taas ne, joissa jostain ihan oikeasta syystä ei ole viihtynyt, niin jäävät mieleen ihan yhtä persareina kuin alunperinkin.

      Ja totta, muut paljon matkailevat jaksavat kyllä kuunnella ihan eri tavalla, mutta on meilläkin kuitenkin suurin osa kaveripiiristä niitä "normaalisti" reissaavia, vaikka näitä maailmanmatkaajasankareita paljon onkin. Ehkä ovat sitten kuitenkin kiinnostuneita sen verran eksoottisista kohteista, että jaksoivat meitä kuunnlla. Ainoa keskustelun hankaluus, joka jäi mieleen, oli juuri tuo muiden vaikeus ymmärtää, että aina ei ole kivaa, siis pidempiäkin jaksoja. Ja tuntuu, että se oli kaikkein hankalin juuri niiden paljon (mutta lyhyitä matkoja) matkustavien ymmärtää. Kotona viihtyvät epäreissaajat sen ymmärtävät, ja sitten taas muut pitkämatkalaiset, ne on nuo puolivälin tyypit, joiden päähän se ei mahdu :)

      Verensokeri on yksi oleellisimmista asioista matkalla :D Ja täällä yksi pieni mies kasvaa pituutta niin hullua tahtia, että menee kanssa varmaan kohta musta ohi :P (8 cm tullut lisää kahdessa kuukaudessa)

      Poista
    3. Ai kamala, en tajua mihin ne vauvat katoaa! :D

      Kattellaan mitä paluu tuo mukanaan, mutta eiköhän se kaikin puolin hyvin mene, varsinkin jos kaverit on täällä käyneet edes vähän lukemassa näitä fiiliksiä!

      Pian nähdään, pus! ♥

      Poista
  7. Loistava postaus!:) Sullekin varmaan tosi kiva lukea sitten joskus myöhemmin!
    Tykkään tosi paljon henkilökunnasta jolla on huumoria :D Jos olet koskaan matkustanut Air New Zealandilla, niin niillä on tosi hauskoja videoita!

    ❀Cinderella Days❀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä on tai ehkä ei, kirjoitettua nyt kuitenkin tuli! :D

      Air New Zealandin videot on aivan hulvattomia, ihan siihen pisteeseen että harmitti oikein lentää Virginillä Uuden-Seelannin pätkät! Mahtavaa kuitenkin kun halutaan saada asiakas viihtymään. :) Ei tosin varmaan menis Suomessa läpi.

      Poista
  8. Mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos että jaat myös tätä puolta meille. Huikeaa loppureissua teille😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos satu! Aina välillä sitä jaksaa näitäkin kirjoitella. Pitkistä reissupäivistä palautuminen aina kestää, ja joskus myös niistä kokemuksista mitä sinne matkan päälle mennään hankkimaan. :D ♥

      Poista
  9. Tiivistit aika hyvin sen, miksi itse en tuollaiselle reissulle lähtisi. Mut hei! Ihan mahtavaa, että te ootte kohta suorittannu koko reissun! Oikeesti - ihan HUIKEETA! (Beltsun unista olen kateellinen - tuleva reissu huolettaa juurikin kahden peräkkäisen yölennon takia - toiv. ei tule yöraivaria, eli kauheeta huutokohtausta kesken unien lentokoneessa... ja nuo lähtevät hampaat ei aiheuta lisäkiukkuja... toisaalta tuo nukkuu ihan ok jos vaan saa unenpäästä kiinni, toivottavasti... mut on kyllä ns. levoton nukkuja, eli pyörii aika paljon unissaan - ei vissiin ois kannattannu edes haaveilla lähtevänsä noin huonon nukkujan kanssa minnekään yölennolle - saatika neljälle... ainii, mulla on kaks huonoo nukkujaa vielä reissussa mukana :D)

    Tää pisti silmääni: "kavereita ei jaksa enää jossain vaiheessa juurikaan kiinnostaa sinun matkasi ja kokemuksesi, ei edes sitten kun palaat" - no eipä niitä kavereita kiinnosta sekään kun olet ulkosuomalainen, se on vissiin se kuuluisa oma napa ;) ja kyllä, mä ymmärrän miksei kiinnosta - en ole heidän kanssaan tekemisissä jatkuvasti ja muutenkin intressit erilaiset - onneksi on sitten niitä kavereita, jotka elää samaa juttua ja on enemmän mukana mm. ihmettelemässä eskarin eroja.

    Saman koin muuten ollessani Jenkeissä vaihtarina - muut jatkoi elämäänsä ja mä tulin ite "huikeiden" elämysten jälkeen takasin ja kaverit oli vähän, et "asetus nyt taas tohon samaan koloon, missä olit ennenko lähit vaihtariks", mut niin se vaan menee - se, joka jää, elää sitä samaa vanhaa elämää ja osa saattaa olla hieman kateellisiakin ja siksi eivät halua kuunnella niitä kertomuksia jne. Tsempit paluulle - hyvin se tulee menemään eniveis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmasti juurikin niin että etäisyys kasvaa henkisesti ja fyysisesti niin suureksi ettei se jaksa kiinnostaa vaikka miten ystävyyssuhde olisi pohjalla. Ja kokemuksia voi olla vaikea siirtääkin mitenkään ymmärrettävään muotoon. Ja kateus, niin, sehän on kyllä perisuomalainen tunnemuoto. Itse olen aina pyrkinyt kääntämään sen positiiviseksi miettien että vaaaau, mitäs mun pitäis tehdä jotta pääsisin tuohon samaan tilanteeseen!

      Mä toivotan teille paljon tsemppiä lennoille. Kyllä ne varmasti hyvin menee, ja jos ei mene, onneksi aina voi nukkua kun pääsette perille ja nollata vaikka siitä meneekin "aikaa hukkaan". Kannattaa silti. Kokemuksen TODELLA syvällä rintaäänellä. ♥

      Poista
  10. Kuten edellä kaikki ovat jo todenneet niin todella ihana postaus :) Kiva lukea ihan vain arjestakin reissun päällä, eikä aina yksittäisistä kohteista ja upeista viinitiloista ja hobitti-luolista :) Upeita kirjoituksia siis nekin, mutta kiva kuulla tästä toisestakin puolesta. Hieman myös liikuttavaa.. Etenkin tuo missä Bella nukkuu äitin jalkojen välissä. Mitä eteen tuleekaan niin äiti pitää huolta <3 Mahtavaa, että tytöllä on muutenkin noin hyvät unenlahjat.

    Itsekin lentopelkoisena tuo 24h/valvominen on jokseenkin tuttua. Tajuaa, että nyt voisi nukkua, mutta ei vain pysty ja puristaa penkkiä rystyset valkoisena, kun matkakumppanin käsi on jo melkein kuoliossa, kun sitä on puristettu koko alkumatka :/ Ihanaa, että itse kapteenikin tuli rauhoittelemaan. Joskus, kun kone on myöhässä ja selkeästi jotain hässäkkää niin ahdistaa, kun kukaan ei kerro mistä viivästys johtuu. Huh. Ihanaa loppulomaa ja tsemppiä vielä kotiinpaluu lennolle :) -Janni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hauskaa että tästä tykätään niin paljon. :D Jotenkin huvittavaa että vaikka ollaan käyty ja kirjoitettu ties minkälaisista paikoista, tällainen vetää silti ihan hurjan määrän lukijoita!

      On kyllä ollut niin suuri siunaus tuo lapsen kyky nukkua missä tahansa, koska kaikkihan kyllä tietää mitä siitä tulee jos lapsi ei nuku. Tämä yksilö ei tosin mitenkään simahda kesken kaiken, kuten jotkut lapset tekee, vaan pitää erikseen aina laittaa nukkumaan. Ei sinällään kuitenkaan ongelma kun sen tietää. :)

      Itselläni tuossa lentopelossa nousut on pahimpia. En niinkään välitä itse kyydistä, se on lähinnä tylsä, mutta nukkuminen ei vaan onnistu sillä havahdun kaikkiin ääniin ja ohikulkeviin ihmisiin. Pitää olla todella väsynyt että uni onnistuu. Nämä typpit kuitenkin hoitivat tämän tilanteen paremmin kuin hyvin. Kaikki pisteet Frontierille.

      Ja sitten toivotaan että paluulento on kaikin puolin onnistunut. Kiitos Janni! :) ♥

      Poista
  11. Jokseenkin tutulta kuulostaa. Useimmin kysytyt kysymykset meidän kohdalla ovat olleet varmaankin just tuo, että mikä oli paras paikka (oma reaktio tähän: ei mitenkään pysty nimeämään vain yhtä paikkaa) ja miten parisuhde kesti (oma reaktio: wow, ihmisillä on vissiin aika surkeita suhteita, jos oletus on, että puolisoa ei mitenkään jaksaisi katsella kuukausia). Lisäksi on kysytty, oliko matkalla mitään ongelmia (sairaudet, ryöstöt tai varkaudet tms.) ja missä oli parasta ruokaa.

    Tuon yölentojen aiheuttaman väsymyksen tunnistan myös, koska jostain syystä mulla oli vaikeuksia nukkua koneessa meidän maailmanympärireissulla. Aiemmin ei ole ollut ongelmaa, mutta tuolla reissulla oli monesti. Ei ole minullakaan siis ikävä niitä yölentoja. Sen sijaan koti-ikävää tai odotusta kotiin palaamisesta ei mulle missään vaiheessa tullut. Ei olisi tehnyt yhtään tiukkaa jatkaa reissaamista ja rinkasta elämistä, ja lähtisin vaikka heti uudelleen vastaavalle reissulle (vaikka sitten yölentoineen päivineen).

    Samat fiilikset myös siitä, että bloggaaminen reissussa kävi oikeasti välillä työstä. Nettiyhteyksien kanssa tappelu tuli todella tutuksi monessa paikassa, ja ne huonot verkot olivatkin mun mielestä suurin ongelma bloggaamisessa. Postauksia oli mulla välillä jonoksi asti odottamassa, että ne vain jotenkin saisi ladattua eetteriin. Eli jos jotain oli ikävä kotoa niin sitten kunnollista verkkoa. :D

    Komppaan muita kommentoineita siinä, että kannattaa varautua siihen, ettei kaikkia kavereita todellakaan kiinnosta jutella reissusta sanaakaan. Ehkä se tuntuu liian kaukaiselta asialta heille, en tiedä. Mutta osaa varmaan kiinnostaa, joten ei niiden juttujen kanssa tartte sentään ihan yksin jäädä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa kaavaa näyttää noudattavan kaikkien paluut ja kyselyt - vaan ne on varmasti vastapuolelle niitä helpoimpia, ja varmasti myös kiinnostavimpia. Vaikeaa sitä voi olla kuvitella millainen tällainen matka on. Meiltä ei itseasiassa tuota parisuhdepuolta olla juurikaan kyselty, ihme kyllä, tai sitten ihan vaan kohteliaisuudesta. Ehkä eri tilanne sitten kun tullaan takaisin. Ja eihän sitä nyt aina kaikesta samaa mieltä olla, mutta ei sitä aina olla kotonakaan.

      Mä en varsinaisesti kaipaa juuri sitä kotia mikä meillä on, mutta kylläkin paikkaa jossa viettäisi pitkät ajat putkeen, josta tietysti ajan myötä muodostuisi eräänlainen koti. On aina ollut niin mukavaa kun on päätetty pidemmäksi aikaa pysähtyä jonnekin ja olla ajan kanssa. Edes paria viikkoa yhdessä paikassa, ilman jatkuvaa rinkan pakkaamista jne. Ja ystäviä. Kyllä mulla heitä on ollut kova ikävä. San Franciscossa oli aivan helmeä kun ystäviä oli ueampia sattumalta ja samoin Thaimaassa uutena vuonna.

      Voisin jatkaa matkustelua, mutta en samanlaisella vauhdilla, vaan rauhallisemmin ja verkkaisesti. Yölennot jättäisin itse kyllä väliin. :D

      Ja voihan nettiyhteydet! Ne on just saaneet aikaan sen että postauksia on jossain tuolla taustalla noin 30+ toteuttamatta. Samoin sähkön puute, jolloin kirjoittaminen ja kuvien käsittely on ollut mahdotonta. Niitä nyt sitten tulee joskus kotiinpaluun jälkeen. Ja meillä on kyllä mennyt aika myös siihen lentojen, hotellien ja tekemisten säätämiseen, sekä ihan paikan päällä elämiseen ja kokemiseen, eli välillä on senkin takia jäänyt postaukset kirjoittamatta.

      Ehtiihän sitä onneksi, tässä valmiissa maailmassa. :) Ihanaa myös saada vertaistukea teiltä muilta matkabloggaajilta! ♥

      Poista
  12. loistava, LOISTAVA kirjoitus. On vaan niin mahtavaa päästä virtuaalireissuun kanssanne. Nälkäkiukkuitkupotkuraivareineen kaikkineen :-) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina välillä sitä miettii haluaako näitä muistaa edes jälkikäteen vai antaa vaan ajan kullata muistot, mutta kai se niin on että jokainen kokemus kasvattaa. :)

      Kiitos kun olet mukana! ♥

      Poista
  13. Yhdyn kyllä muiden kommentteihin, että tätä oli mielenkiintoista lukea! Tunnelmat teillä on jo Floridassa onneksi vaihtuneet =) Tämä postaus inspiroi mua alkamaan miettiä jo seuraavan reissun jälkeistä reissua jostain syystä! Ja myös päädyin kirjoittamaan vastaavanlaisen arkistoorin omaan blogiin. Mukavaa loppureissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä Floridassa on oikein hyvät oltavat! Ja oli tavallaan Denverissäkin, vaikka kokemukset jäivät vähän vähänlaiseksi siellä. :D Eniten tässä ressaa aina nuo siirtymiset paikasta toiseen, varsinkin kun lennot on usein ihan keskellä yötä ja sekottaa rytmin täydellisesti.

      Hitsit, heti kun päästään vähän vähemmänlaiseen säätöön niin pitää käydä TODELLA paljon aktiivisemmin lukea muiden blogeja ja juttuja! Koko ajan tulee ulos kaikkea mielenkiintoista, jolle ei vaan ole ollut aikaa, jos on halunnut a) löytää seuraavan yöpaikan tai b) nukkua. Onneksi maailmassa aikaa vielä riittää.

      Ihanaa syksyä sinne, kohta näkyillään! ♥

      Poista
  14. Heippa! Semmosta kyselisin sieltä amerikan mantereelta, kun mekin tullaan sinne talvella kolmeksi kuukaudeksi reissaamaan( Haaveissa mm. Los Angeles, Las Vegas, Grand Canyon, San Fransisco, Miami, Nashville, Chigago, New York..) niin onko sielä aina paras vuokrata auto heti kun saapuu kaupunkiin? Vai pärjääkö edes joten kuten julkisilla? Mistä firmasta ootte huomannu edullisimmaksi/kätevimmäksi vuokrata, eli mistä kannattaisi vuokrailla? Lentokenttä vai keskusta? Yksi vaihtoehto olis toki vuokrata auto kokonaan koko reissulle mutta julkiset näyttää olevan niin edullisia, esim Losin ja San Franciscon välillä esim!?

    VastaaPoista
  15. Se riippuu vähän kaupungista ja myöskin mitä aiotte tehdä, sekä myöskin mikä teidän budjetti on ja jaksaminen. Monessa kaupungissa pärjää ilman autoa ja julkinen toimii kohtuullisen hyvin. Jos kuitenkin aiotte esimerkiksi mennä Los Angelesista Las Vegasiin ja mielitte nähdä vaikka Grand Canyonin, oma auto on aika must juttu. Lisäksi saatte tuolloin itse määrätä tahdin.

    Jos vaikka Las Vegasissa ette muuta aio tehdä kun olla stripin keskittymässä, autoa ei tarvitse olettaen että joko hotellinne on stripin vieressä, tai sieltä on kuljetus sinne. Jos taas otatte edullisemman hotellin kauempaa, Vegas on niin iso että auto tarvitaan. Lisäksi vaikkapa outleteissa käyntiin tarvitaan auto. Tai voihan sitä taksia ja Uberiakin käyttää, mutta nopeasti tulee edullisten autovuokrahintojen kanssa samoihin summiin taksilla ajelut.

    Sitten esimerkiksi San Franciscossa julkinen toimii superhyvin, myös pyörällä voi liikkua ja Uber on halpaa hommaa, mutta heti jos aiotte lähteä vaikkapa viettämään päivää rannalla tai Napa Valleyin tiloille, tarvitsette auton. Me ei otettu kentältä autoa, vaan vuokrattiin sitten niiksi päiviksi kun tarvittiin. Lisäksi asuinpaikkamme oli todellakin pelipaikoilla, joten autoa ei tarvittu muuten.

    Havaijilla jos halusi nähdä yhtään mitään muuta kuin Honolulun oman ajan kanssa auto olisi ollut tarpeellinen. Me ei siellä jaksettu muutta kun hengailla siellä Honolulussa, joten ei otettu.

    Los Angeles on myös sen verta iso, että siellä auto on melkein must, ellei aio vain hengailla hotellilla ja sen lähimaastossa, siellä myöskään julkinen ei toimi hirveän hyvin.

    Parhaat hinnat saa yleensä Budgetilta, sillä heidän hintoihin kuuluu useimmiten myös vakuutukset hintaan. Ei kuitenkaan aina. Nämä kannattaa muistaa katsoa kun noita autoja etsiskelee, sillä vaikka hinta vaikuttaa alhaiselta, vakuutukset ovat yleensä tuplat päälle. Jenkeissä ei kannata paljoa muilla mennä kuin täysillä vakuutuksilla, sillä jos jotain käy, korvaukset nousevat äkisti todella korkeiksi, ja omasta pussista on sitten kurja maksella sellaisia rahoja.

    Kannattaa myös etsiä etukuponkeja googlettamalla, saatiin niillä parhaimmillaan pois satasia autovuokrista. Ne löytyy todella helposti.

    Paljon siis riippuu siitä mitä aiotte tehdä ja nähdä, minkälainen reitti on, ja millä budjetilla liikutte. :)

    Jos lisää kysyttävää, kysy ihmeessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos vastauksesta! Pitääpä laittaa ylös tietoja, ja tuo Budget oli tosi tarpeellinen sekä hyvä vinkki ja alekupongit! :) Me ollaan tosi budjettimatkalla.. joten ei varmaan joka kaupungista raski vuokrata. Mutta tosiaan tuonne Las Vegas suunnille voisi vuokrata ainakin, siellä päin ollaan muutenkin ekana! Ensimmäinen kerta Yhdysvalloissa! :)

      Poista
    2. USA on hieno paikka, ja ihan älyttömän paljon nähtävää! Tulette huomaamaan että tuntuu siltä että aika loppuu kesken. :) Yosemite kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan listalle ja käydä pari päivätrekkiä siellä heittämässä (meiltä tulee tästä myöhemmin postaus, kunhan keritään).

      Hieno jos vinkeistä oli apua, myös "vuokra-autoilua USA:ssa" -postaus tulee myöhemmin.

      Kannattaa muuten myös katsoa mm. Apollon sivuilta löytyisikö sieltä nk. re-locationia. Ajettiin SFO:sta Las Vegasiin euron päivässä (+vakuutukset) maksavalla iiiiiiisolla luksusmatkailuautolla ja tehtiin sillä se Yosemite-kiepautus. Pienempiäkin autoja löytyy, ja tällaisella voi säästää aika pitkän pennin.

      Ihanaa matkaa! ♥

      Poista
  16. Mahtava postaus! Olen satunnaisesti seuraillut matkaanne viime keväästä lähtien. Reilu 2 viikkoa sitten lähdin itse noin 6 kk maailmanympärimatkalle, tosin toiseen suuntaan kiertäen kuin te. Mielenkiintoista lukea arjestanne ja katsoa missä vaiheessa itselle tulee samoja fiiliksiä. Tosin sanoisin, että säilytyspaikkojen puutteeseen ehdin tuskastua jo viime viikolla San Franciscossa :)

    Ihanaa loppureissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan mahtavaa että lähdit vetämään reissua itsekin! Meillä oli tuo reittivalinta vähän pakolline näin päin kun Miika halajasi Himalajalle trekkaamaan, ja kelit ei olisi myöhemmin olleet suotuisat. Lisäksi sinne jäi kaikki talvikamppeet paikallisille, mitä ei haluttu kantaa koko reissua mukana.

      Tuo säilytyspaikkojen puute, ja jatkuva rinkasta kaivelu on kyllä yksi tuskainen homma. Sitä osaa arvostaa niin paljon juuri noita hyllyjä, laatikoita ja vaatekaappeja tämän jälkeen. Että niinkun kaikelle on oma paikkansa. Aika nopeasti se tulee vastaan, varsinkin jos paikkoja vaihtaa tiuhaan ja jatkuvasti saa olla pakkailemassa kamoja.

      Matkaväsymys tulee sitten kun tulee - jos tulee. Sekin riippuu paljon siitä millä vauhdilla menee, ja paljonko on etukäteen suunniteltu.

      Mutta aivan superihanaa reissua sinne saija, ja ihanaa kuulla että olet meidän mukana matkannut! Pitääkin tulla kurkkailemaan sunkin blogia tässä kunhan päästään kotiin asti rauhoittumaan. Oot kuitenkin tehnyt aivan huipun päätöksen lähtiessäsi! ♥

      Poista
  17. Hei moi! Monta kertaa on ollut tarkoitus komemmentoida, mut lähettämisvaiheessa tekniikka on yleensä tökkinyt ja sitten se on jäänyt. Olen alusta asti käynyt lukemassa teidän juttuja ja elänyt kovasti hengessä mukana. On ollut aivan mahtava lueskella teidän juttujanne ja matkata maailman ympäri täältä kotisohvalta käsin. Kiva oli kuulla myös matkaväsymyksestä, vaikken nyt mitään vaaleanpunaista ja glitterillä höystettyä kuvaa olekaan saanut teidän reissustanne. Ja siis tarkoitan tällä sitä, ettette ole maalailleet pilvilinnoja, vaan kuvailleet ja kertoilleet hyvinkin realistisesti ja elämänmakuisesti myös niistä "paratiisiranta"kohteista. Mahtavaa loppureissua ja tervetuloa kotiin! Ja kiva kuulla, että matkapostauksia riittää vielä pitkäksi aikaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi himputti, ollaan noista teknisistä ongelmista kuultu muualtakin. Ollaan päätettykin jo siirtää blogi uudelle alustalle kun tullaan kotiin - on sen verta iso homma ettei kesken matkan olla sitä voitu tehdä. Toivottavasti siis jatkossa on helpompi kommentoida tänne, ja ihanaa että onnistui nyt!

      Tosi monet paikat missä ollaan käyty on ollut monella tapaa ristiriitainen, sillä vaikka siellä on paratiisia ja ihanaa ja kaikkea, sillä kolikolla on myös kääntöpuolensa. Jopa Australialla ja Uudella-Seelannilla, kuin myös USA:lla, jotka kaikki ovat kuitenkin länsimaalaisia maita muuten. Kuulostaapa hyvältä että ollaan osattu antaa täältä jotain realiteettiakin lukijoille, sillä joskus tuntuu siltä että moni kuvittelee tällaisen matkaamisen olevan vain lomaa ja helppoa elämää.

      Ja ihan huippua Riikka että jaksoit säätää kaikkien teknisten juttujenkin läpi ja päädyit kommentoimaan tänne! Meillä ei matkat lopu vaikka maailmanympärimatka siintääkin loppuaan, joten toivottavasti nähdään myös jatkossa! ♥

      Poista
  18. Mä ehdin vasta nyt lukemaan tämän postauksen kun yritän vähän catch-upata blogeja, ja voi vitsi, kävitte sitten Denverissä! Kivalta kuulostaa päivä, ja melkein oltiin kentällä samaan aikaan, mutta ei ihan - meidän lento tuolloin perjantaina kohti Teksasia lähti jo kuuden maissa. :) Pitää laittaa tuo burgeripaikka korvan taakse...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missed by inches, niinkun Helsingissäkin! Paitsi puolethan sä ehditkin tavata siellä. ;)

      Se burgeripaikka oli kyllä ihan helmi. Ja muutenkin tekis mieli palata Denveriin jo heti nyt. Onnekas sinä, joka asut siellä niin lähellä!

      Poista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!