torstai 23. huhtikuuta 2015

Kössejä golfkentällä ja varpaita rantahiekassa - Great Ocean Road, osa II

Kolme päivää Great Ocean Roadille tuntui sittenkin liian lyhyeltä. Jos oikein haluaisi päästä lomamoodiin, täällä pitäisi viettää viikko tai jopa pari. Mielummin silti ehkä vähän lämpimämpinä aikoina, sillä vaikkei nyt tarvinnut hampaat kalistessa palella, pitkähihaista sai parina päivänä vetää päälle. Biksut olivat sittenkin liian vähän.

Great Ocean Roadilta kotiinpaluupäivänä käytiin tsekkaamassa 34-metrinen Aireys Inletin Split Point Lighthouse -majakka. Valaitakin täällä voi bongailla toukokuusta lokakuuhun, kun ne siirtyvät ohi. Oltiin tähän nähden siis vähän etuajassa, mutta onneksi ollaan Havaijilla häämatkalla saatu istua oman hotellin rannalla katsomassa iloisia hyppyjä ja suihkuja, ja kuuntelemassa laulua veden alla. Mahtavia eläimiä, nuo valaat.








Majakalta on muutenkin superhienot näkymät vaikkei valaskausi olisi meneillään. Nämä on niitä hetkiä kun ymmärtää oman pienuutensa tähän koko universumiin nähden. Merta riittää horisonttiin saakka, ja sen takaa löytyykin sitten jo Antarktis.








Majakka on rakennettu vuonna 1891 ja se ohjaa meriliikennettä edelleen. Rannikko on todella kivikkoinen, jonka todistaa myös hylkyreitiksi mahtavalla meritiellä ristitty tieosuus. Joidenkin kymmenien haaksirikkoutuneiden laivojen takia vuonna 1890 viranomaiset saivat aikaiseksi rakentaa tämän majakan. Paikalliset kutsuvat majakkaa nimeltä Valkoinen kuningatar, The White Queen. Ja onhan se, hyvinkin kuningatarmainen ylväässä asussaan näissä maisemissa.












Australia on myös täynnä mahtavia rantoja – ei liene kenellekään uutinen. Melbourne on etelässä ja täällä syksy tekee paraikaa tuloaan joten vesi on jo kylmää, eikä se kuulemma koskaan oikein kunnolla lämpenekään. Anglesean huikaisevan hieno ranta on silti ihana paikka hengailla. Pehmeääkin pehmeämpi hiekka varpaiden välissä on muuten todella terapeuttista.

Tiedättekö sen tunteen kun upottaa varpaat hiekkaan, ja samentinpehmeästi se ensin hyväilee jalkoja kunnes jyvä jyvältä valuu varpien väleistä takaisin sinne minne se kuuluukin?










Rannat houkuttelevat vuoden ympäri surffareita, joten vaikka kelit on pilviset tai sateiset, rannoilla voi todennäköisesti bongailla aaltoja kesyttäviä taitureita.

Me tyydyttiin nauttimaan hyvin tyhjästä ja leveästä rantaviivasta leikkien hippaa ja hengaillen. Sixpäcki kuplivaa olis ollut kiva juttu, vaan piti vielä selvitä takaisin kotiin Melbourneen.


Anglesea on myös siitä kiva paikka että hienolla golfklubilla voi bongailla kenguja! Kyllä vaan, ihan ihka eläviä kössejä siellä rivissä! Klubilla on luonnollisesti isot kyltit ettei sinne saa pelkästään kengubongailua varten mennä, ja tiettyhän meitä vähän kiinnosti itse pelaaminenkin. Ainakin sen verran että tiedusteltiin hintoja ja yllätyttiin miiten edullista Ausseissa on pelata. Vieraspelaaja maksaa 45 AUD (reilut 30 €) kierrokselta. Ai että, miksei me oltu tajuttu tätä aiemmin! Ei tämä nyt meidän Nepalissa pelaamaa Himalaya golf coursea olisi maisemiltaan voittanut (mikä voisi voittaa), mutta pieni ote palloon osumiseen olisi voinut olla kiva pitää yllä, ettei kotiin palatessa tarvitse rämpiä kenttiä läpi. Sorry jo etukäteen sinne tulevien kesien pelikavereille!

Hinta oli siksi positiivinen yllätys, että täällä maksaa kaikki aktiviteetit ihan jonkin verran. Jopa villieläinten, eli Phillip Islandin pingviinien katsomisesta joutuu pulittamaan yli 30 AUD per henkilö, ja premiumpaikoista vieläkin enemmän. Ausseissa ei ole halpaa olla turisti.


Mutta ne kengurut! Kyllä, hetken samoiltuamme treenialueella, bongattiin kuin bongattiinkin kengut hengailemassa paitsi melkein kentän väylällä ja sen lähimaastossa. Vähän erilainen raffi täällä pelaajilla.







Kymmenittäin kenguja paistatteli päivää eikä ollut meistä turreista moksiskaan. Lienevät sen verta tottuneet golffareihin ettei muutama kameran kanssa pällistelevä turre hetkauta. Parit pienet tassutkin näkyi isompien pusseista. ♥


Pienestä tytöntylleröstä saakka on tullut katsottua Kössiä, ja se ohjelma toimii muuten vieläkin kun Bellan kanssa sitä joskus katselee, ja vasta nyt, nuorekkaassa 35 vuoden iässä sain nähdä kössejä ekaa kertaa ihan luonnossa. Aina välillä mietin miten epistä on että Bella saa nähdä kaikki samat jutut jo noin pienenä. Jännää nähdä millainen maailmankuva tytölle muodostuu ja miten hän vanhempana maailman käsittää.














Jos muuten haluaa hoitaa homman kotiin golfklubilla kohteliaasti sääntöjen mukaan, niin auringonlaskun aikaan golfkentällä on kuulemma sadoittain kenguja. Golfklubin ravintolassa illallista nauttiessaan voi siis suurista ikkunoista samalla katsella, miten nuo vieterijalat niin kevyesti hyppivät ihan siinä ikkunan takana.

Kenguruthan ovat suuri vitsaus Australiassa, ja ne saattavat myös olla todella agressiivisia. Isoja kenguruita ei kannatakaan lähestyä, sillä ne saattavat käydä päälle ja alkaa nyrkkeilemään. Veikkaan että ihminen ottaa siinä tilanteessa takkiin aika 6-0.

Mutta Great Ocean Roadin jälkeen me voitiin ruksia listaltaan pois sekä koalat että kengut listalta.


Mitä muuten pitäisi tehdä jos vahingossa iskee lyönnillään golfpallon kengun pussiin?

2 kommenttia:

  1. Voi ihanaa noita kenguruita! :) Te näitte niitä kerta laakista ja paljon. Ihan huippua. Meidän saldo Ausseissa jäi hyvin vähäiseksi, joten hyvä että näitte niitä tuolla suunnalla, sillä ilmeisesti chäänssit vähenee pohjoiseen mentäessä. Koaloita siellä voi nähdä mm. Noosassa, mutta hienoa, että bongasittekin niitäkin jo nyt.
    Great Ocean Road näyttää huikeelta! Sinnehän on siis aivan pakko päästä joskus ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa oli saada nähdä näitä tyyppejä luonnossa! Hakeuduttiin tosin ihan paikan päälle, joten ihan takpihalla niitä ei mitenkään juoksennellut. :) Näittekö te näitä lain?

      Lämpimät suosittelut Great Ocean Roadille, ja mieluiten ajan kanssa! Voisin lähteä helposti tuonne takaisin pidemmällekin lomalle nyt kun tietää mitä kaikkea siellä on.

      Poista

Mukavat kommentit tänne! // Nice little comments here!