sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Ei ole helppoa olla maailman paras iskä


Ei varmasti ole helppoa olla maailman paras isä. Olla läsnä, vaikka mieli haluaisi vaeltaa päivän palavereissa, työntekijöiden huolissa ja asiakkaan ratkaistavissa haasteissa. Sanoa niille asioille edes hetkeksi hei, sulkea syliin pieni ihminen, ja jutella sille huoletta niitä näitä, kuunnella kaikkea miljoonaa asiaa, mitä iskälle pitää päästä kertomaan.





Ei varmasti ole helppoa olla maailman paras iskä. Mieli tekisi varmasti ottaa päiväunet, olla välittämättä vastuusta ketään kohtaan ja vaan huilata hetki viikon päätteeksi. Ja silti menet lattialle rakentamaan legoista hienoja lohikäärmeitä, taloja, avaruusaluksia. Laskeudut lapsen tasolle ja annat sen kaiken huomion, mitä pieni ihminen tarvitseekin.


Ei varmasti ole helppoa olla maailman paras iskä. Nousta viikonloppuna aikaisin, hakea maitoa jääkaapista tuttipulloon, kanniskella sylissä, opettaa ryömimään, syöttää sormiruokaa ja puuroa. Päristellä masua, vastata jokelteluihin samalla tavalla, vaikka olisikin kaivannut pidempiä aamu-unia.






Ei varmasti ole helppoa olla maailman paras iskä. Valvoa sairaalavuoteen vierellä, tai yrittää nukkua kovalla patjalla. Lohduttaa lasta kun häntä niin kovin pelottaa, kun samalla pelkäät itsekin, mitä kaikkea on vielä edessä. Ja silti kantaa akkareita, puuhakirjoja, duploja potilaalle, hakea smoothieita ja croissanttia heräämöstä saapuvalle.


Ei varmasti ole helppoa olla maailman paras iskä, samalla kun pyörittää arkea, suunnittelee matkoja ja muuttoja, pesee pyykkejä, astioita, käy kaupassa, tekee ruokaa ja oikeastaan haluaisi vaan olla jo määränpäässä, ilman sitä kaikkea työmäärää. Mietttiä, miten lapsilla olisi hyvä, paras, olla, miten asiat saadaan järjestettyä, vaikka tekisi vain mieli pakata rinkka, heittää se selkään ja lähteä, järjestelemättä mitään muuta.






Mutta ehkä silloin on helppoa olla maailman paras iskä, kun pienet, lämpimät ja mähmäiset kädet tarttuvat kädestäsi kiinni, pullaposket hymyilevät sinulle maailman valloittavinta hymyä ja tiedät, että sinä olet tälle ihmiselle tärkeintä, mitä maailmassa on. Tai silloin, kun kotiin tullessasi kuuluu jo pitkältä "Iskä, iskä, arvaa mitä!". Ehkä se, kun todistat ensimmäistä hymyä, konttausta, tai kun hän vilkuttaa ja taputtaa ensimmäistä kertaa, pyyhkii edes osan niistä aikaisista aamuista. Tai kun näet ilon ja innostuksen silmissä ensimmäisestä snorklailusta rauskun tai mustekalan kanssa.

Ehkä siinäkin on kiitosta kerrakseen, kun lapsi ei voi uskoa onneaan marraskuusta auringon alla, joka aamu, joka päivä, kehittyy ja kasvaa. Supisee pieniä salaisuuksia korvaan, antaa viimeisen ranskalaisen lautaseltaan, vaikkei olisi pakko, kutittelee sunnuntaisin vähän kainalosta heti aamusta.







Lapset eivät onneksi välitä, vaikket olisi ihan parhaimmillasi juuri silloin, sataprosenttisesti ladattu, ja vauhdikkaimmillasi. Heille riittää, että sinä olet sinä, ja juuri siinä, rutistamassa sormea, kuuntelemassa pienen mielen huolta, heittelemässä palloa vaikka ajatus vähän harhailisi, hyppäämässä meren aaltoihin vaikkei mieli tekisi, heittämässä ilmaan ja ennen kaikkea, ottamassa elämässä aina kiinni, vaikka mikä olisi.

Siksi juuri sinä, olet aina maailman paras iskä.



Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän facebooksivuilta ja instagramista- olethan jo seurannut?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!