Taustatietoa niille, jotka eivät ole seuranneet blogia tarpeeksi pitkään tietääkseen, ja kertauksena muille; viime syksynä myimme asuntomme Helsingistä, ratikkareitin varrella. Ihana, melkein satavuotias puutalo, joka ei sittenkään ollut meidän unelmamme. Sata neliötä tavaraa piti tyhjentää, ja se kaikki meni Pelican Self Storage -varastoon.
Koska olimme muutaman vuoden sisään tyhjentäneet kotejamme tiuhaan muuttojen ja remonttien alta, ajattelimme, ettei tavaraa nyt niin paljoa ole. Ja meillä ei muutenkaan mikään tavarapaljous ole koskaan kotona jyllännyt. Tuli sitä kuitenkin, noin 45 isoa, vihreää boksia, ja huonekalut, ja kaikenlaista sälää. Yleensä muutoissa mitoitetaan noin boksi per neliö, joten ilmeisesti meillä oli sentään puolet normaalia vähemmän.
Silti olin vähän järkyttynyt. Enkä ollut perheen ainoa.
Kun tulimme takaisin tänne Suomeen, halusimme vuokra-asunnon mahdollisimman läheltä esikoisen koulua. Se oli ihan tärkein kriteeri kaiken kannalta. Vaihtoehtoja oli aika vähän, mutta löysimme aivan ihanan kaksion, vehreillä näkymillä, parvekkeella, ja lähellä koulua. Se olisi myös kalustettu, joten meidän ei tarvitsisi koskea varastoomme, ainakaan ihan ensihätään.
Vähän mietittiin riittääkö kaksio, mutta vanhan talon huoneet ovat ihanan isot, avarat ja pohja hyvin suunniteltu.
Olemme kotiutuneet vuokrakotiimme mainiosti. Se on ihana, vaikka se on pienin asunto, missä olen asunut kahteenkymmeneen vuoteen.
Sisustukseltaan se on vähäeleinen ja jopa askeettinen, mutta jotenkin tuntuu, että se on oikein juuri näin. Me nukumme olohuoneessa, lapset ovat saaneet vallata makuuhuoneen. Keittiö on kunnostettu vanhaa kunnioittaen, ja esimerkiksi alkuperäiset kaapit on säilytetty.
Meillä on tavaraa vähemmän, kun mitä meillä on ollut ehkä koskaan, ja tilaa, tai ainakin tilantuntua, enemmän kuin koskaan. Olo on ihanan kevyt. Tavaran hallinnoimiseen ei mene juurikaan aikaa. Kaikki vaatteet, pyyhkeet ja lakanat mahtuvat yhteen vaatehuoneeseen. Kaapit eivät tursua. Ei ole hirveästi epämääräisiä kasoja, mitä siivota.
Tyhjemmässä kodissa on helpompi hengittää.
Ja siitä huolimatta jokaisella on oma soppi niin tarvittaessa. Tätä kirjoittaessa vauva on jo yöunilla, esikoinen syö iltapalaa keittiössä, Miika makaa olohuoneessa ja minä nautin parvekkeella kesäntuntuisesta illasta läppäri sylissä.
Jo ennen syntymäänsä länsimaalaisella vauvalla on satoja, joillain tuhansia, tavaroita. Suomalaiskodista löytyy keskimäärin 50 000 tavaraa. Kuluttajatutkimuskeskus on laskenut, että suomalainen pärjäisi keskimäärin 260 tavaralla. Aikamoinen ero.
Muutamia asioita kaipasin parin päivän jälkeen lisää tänne. Muutamia me ihan tarvitsimme. Esimerkiksi parvekkeelle tuolit, missä istua ja nauttia lasillinen, tai syödä aamiaista. Ne on niin siistit, että ovat välillä myös olkkarissa.
Muutama lattiatyyny, missä maata lasten kanssa, tai ylipäänsä peuhata. Lapset halusivat hieman omia leluja. Joitain vaatteita, eritoten nyt, kun rahti on viivästynyt. Pinnasänky, ja syöttötuoli, jotka toki saavat lähdön heti kun mahdollista. Yksi kattolamppu.
Pelicanin varasto, missä kaikki tavaramme on säilössä, on sen verran lähellä meitä, että ne saa sieltä halutessaan vartissa.
Meillä ei ole vielä mitään pysyvää kotia Helsingissä, minne viedä tavarat, käydä läpi, ja ihan oikeasti miettiä mitä vihreistä laatikoista edes tarvitsemme. Tällä hetkellä tuntuu siltä, ettemme juurikaan mitään. Voi olla, että olen myöhemmin eri mieltä, ja siksi on hyvä, että ne voivat olla varastossa.
En ole varsinaisesti konmarittaja, enkä tykkää heittää kelpoa tavaraa pois, sillä se jos joku on turhaa kulutusta. Etsin niille vaikka mielummin uuden kodin.
Tavara meidän varastossa on tietysti käytettyä, mutta jos sen kaiken hankkisi uutena, siihen saisi laittaa kymmeniä tuhansia euroja kaikkineensa. Nykyisellään rahallinen arvo ei varmasti vastaa sitä, mutten haluaisi laittaa kymppitonneja menemään hankkimalla edes puolet uudestaan, uusina. Varastovuokra on pieni hinta siihen nähden.
En ole koskaan halunnut haalia materiaa, vaan pikemminkin elämyksiä ja kokemuksia. Enkä varsinkaan ostaa muuta, kuin laadukasta tai tarpeeseen. Lisäksi hankin mieluusti monikäyttöistä, ja mahdollisesti kierrätettyä. Tämä pistää silti miettimään, mikä kaikki tästä tavaramäärästä on tarpeellista. Se selviää sitten aikanaan. Siihen asti, pysykööt laatikoissaan, varastossa.
Olo on ihanan vapautunut siitä, ettei aikaa kulu tavaran hallinnoimiseen, ja tämäkin koti tuntuu ihanan avaralta paikalta asua ja olla.
Sitäpaitsi, onko pakko esimerkiksi olla pyykkikoria, kun Ikeakassi ajaa ihan saman asian?
Postaus on tehty yhteistyössä Pelican Self Storagen kanssa, jotka ystävällisesti säilyttävät tavaroitamme siihen asti, kunnes tiedämme, mitä niiden kanssa haluamme tehdä.
Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!