tiistai 26. maaliskuuta 2019

Suomen miljoona-Härköset Marbellassa


Siellä niitä piisaa. Luksusjahteja, designerputiikkeja Guccista Dioriin, toinen toistaan korkeampia korkoja ja hymyileviä, ruskettuneita ihmisiä nojailemassa sähkönsinisiin Ferrareihinsa ja kirkkaanpunaisiin Bentelyihinsä. Sitten siellä talsii pari ihan vaan Desigualiin ja Esprit'n vaatteisiin pukeutunutta suomalaista työntelemässä pyörän perään kiinnitettävää Thulen lastenvetokärryä, josta tuttiaan mussuttava vauva iloisna huutelee vastaantuleville 'hola!' sillä välin kun nostelee paitaa ja painaa napaansa.

Eli miljoona-Härköset. Siis me.





Melkein niinkun ne Suomen miljonääriäidit, jotka viettivät luksuselämää juuri täällä Aurinkorannikon Marbellassa. Ja siitä Marbella on tunnettu - hyvin toimeentulevien ihmisten paikkana, jossa rahaa kyllä riittää.

Siitä ei jää epäilystäkään, kun astuu Puerto Banúksen rantabulevardille. Sen kokoisia jahteja lepää satamassa, että todennäköisesti pelkkä veneen käynnistäminen nielaisisi kevyesti toisen perheen aikuisen kuukausipalkan verran bensaa. Hienojahan ne kyllä ovat kaikki.






Ilmapiiri miljonäärien ja muutenkin vaan vähän varakkaampien suosimassa Puerto Banúksessa on seesteinen ja rauhallinen, huolimatta siitä, että on sunnuntai, ja ulkoilijoita on paljon. Toisella puolella on veneet ja satama, kapeahkolla kävely- ja ajotiellä on ravintoloita ja putiikkeja.


Marbellassa on ilmeisesti paljon kauniita puistoja ja aukioita, joilla fiilistellä rantabulevardin lisäksi, mutta olemme tulleet Miikan ja Biancan kanssa keskenään päiväpiipahdukselle tänne, joten panostamme pelkästään Puerto Banúkseen.

Ranta on kyseisenä sunnuntaina tyhjä, koska taivaalta ripottelee välillä muutaman pisaran, ja tuultakin piisaa yli bikinirajan verran. Aallonmurtajaa koristaa paitsi huikaisevat aallot, myös pieni majakka. Mukava pieni kävelypaikka tämä sunnuntaina, ja sen on huomannut moni muukin, erityisesti juoksijat.







Päädymme rantabulevardille ja Jack's smokehouseen, joka näyttää todella mukavalta paikalta, mutta myös siltä, että meidän miljoonan sentin lompakko kestää sen hintatason. Tätä ennen olen toki bongannut itselleni Valentinon ikkunasta kahdentuhannen euron upean cocktailmekon. Se, etten tiedä missä sille olisi käyttöä, on mielestäni ihan toissijainen asia.

Miikan mielestä ei. Itse hän miettii ostaisiko kolmentuhannen euron palmukuvioisen vihreävalkoisen puvun firman kesäjuhliin.




Erinomaiset sunnuntaidrinkkimme Aperol Twist ja Hubba Bubba maksavat noin kympin kappale, ja ovat erinomaiset kun niitä siinä siemailemme ja ihailemme jahteja ja ohikulkevia ihmisiä. Vuohenjuusto- ja maalaissalaatti saapuvat pöytään todella nopeasti, juuri parahiksi kun vanhempi, oikein elämäniloisen näköinen brittileidi on ehtinyt kertoa pariskunnan tavoitteesta viettää suurin osa ajasta täällä jatkossa, ihaillut meidän (ilman rannalla makaamista saatua) rusketusta, ja perheen pienimmän pullaposkia.







Salaatit eivät erinomaisuudestaan, ja paikan rantasijainnista huolimatta köyhdytä meitä reilua kahtakymmentäviittä euroa enempää yhteensäkään. Kurvaamme vielä Häagen-Dazsin jätskikiskan kautta, ja fiilistelemme vähän häämatkamme Las Vegasin osuutta samojen makujen äärellä.

Kävelemme takaisin kohti parkkihallia ja Mustaa Pantteria, ja huomaan kun Miika vilkuilee kadulle parkkeerattua mustaa Ferraria, ja huikkaakin hetken päästä, että tuo on kyllä hienompi, kun se sähkönsininen. Onhan se aika virtaviivainen.





Tällaisessa ympäristössä sitä väistämättä alkaa miettimään, olisiko sitä jotenkin onnellisempi, kun mitä tällä elintasollaan on. Kuinka paljon onnea se toisi lisää, että voisi käynnistää yhden noista luksusjahdeista, ja karauttaa sillä Välimerelle viettämään päivää, ehkä viettää hyvät bileet kavereiden kanssa? Rantaan on tietysti saavuttu sillä Ferrarilla, mustalla hevosella, ei Mustalla Pantterilla.

Toisaalta, on hyvä muistuttaa, että käteen jaetut kortit on ainakin tällä hetkellä ihan hyvät. Ja jos on jo onnellinen, tuleeko siitä onnellisemmaksi, että pyrkii saamaan kaikkea lisää? Ei tähän varmaan ole yhtä oikeaa vastausta kaikille. Se on ainakin varmaa, ettei absoluuttinen köyhyys lisää onnea, ja tekee elämästä pienen tai isommankin taistelun.




En muuten tiedä, onko Marbella tunnetumpi siksi, että siellä on kuvattu Uuno Epsanjassa, vai Suomen miljonääriäidit. No, nyt se on tietysti tunnettu siksi, että me, miljoona-Härköset, olemme käyneet siellä ja kirjoittaneet siitä blogiin. Mitäpä muutamasta telkkariohjelmasta, tai siitä, että foinikialaiset, karthagolaiset ja roomalaisetkin ovat asuttaneet paikkaa ja se on historiallisestikin merkittävä. ;)




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!