keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Júzcarin sininen smurffikylä Andalusian vuoristossa on vain 1,5h ajomatkan päässä Fuengirolasta


Pieni Júzcarin kylä on alunperin perustettu tinatuotannon takia 1700-luvulla. Vuonna 2011 se valjastettiin kansainväliseen mainostuotantoon smurffileffan tiimoilta, ja kaikki talot maalattiin siniseksi. Sen lisäksi kaikkialle tehtiin smurffiaiheisia seinämaalauksia, jopa parvekkeille laitettiin smurffihahmoja tuomaan fiilistä.







Jos kylä aiemmin oli lähinnä ympäröivän luonnon takia saapuvia vaeltajia tai pariskuntalomaa viettäviä, maalaismiljööstä viehättyviä tyyppejä täynnä, nykyään kylässä käy päivittäin noin 250 turistia ihailemassa smurffifiilistä. Kylässä itsessään on vain noin 200 asukasta.





Me olemme paluumatkalla Rondasta takaisin Fuengirolaan, ja päätämme pistäytyä Júzcarissa. Rondasta sinne on noin 25 km matka, joka pitää ajaa vielä takaisin isolle tielle, joten yhteensä koukkausta tulee noin 40 km jos matkan tekee samalla kun lähtee Fugesta Rondaan. Sekä Júzcariin, että Rondaan on yksistään matkaa ajaen noin 1,5 h Fuengirolasta.

Vuoristotie Júzcarin on todella kapea ja serpenttiinimäinen kun poikkeaa Rondaan menevältä päätieltä. En uskalla ajaa juuri 40 km/h vauhdikkaammin, ja silloinkin kieli keskellä suuta. Paikalliset sutii tietysti kovempaa, mutta sunnnuntai-iltapäivästä ei liikennettä juuri ole. Paikoittain pudotusta alas on sen verran, etten uskalla katsoa alas. Tienvarsilla päivystää lehmät, lampaat ja vuohet. Isommatkin bussit kyllä pääsee samaa reittiä perille, mutten tiedä miten niiden kanssa pystyisi tällä tiellä ohittaa.







Júzcar on ihan hauska kohde niin aikuisille kuin lapsillekin, koska kukapa meistä ei olisi pienenä smurffeja katsonut!

Henkilökohtainen lempparini oli huonon onnen Rontti, tuo kissaparka, joka aina sai nenilleen.

Osa vuoristokylän smurffikohteista on hieman elähtäneitä jo, ja kaipaisi ehkä pientä kunnostusta - kuten pieni leikkipuisto järjettömän hienoin näkymin. Kyläläiset istuvat sinisten talojensa edessä, kissojen ja koirien pyöriessä ympärillä.








Bella innostuu niistä kovin, ja hakee auton takakontista leikkelepaketin, jonka jälkeen eläimet ovat hänen ikuisia ystäviään. Ihan kilttejä ne on, eivätkä käyttäydy mitenkään aggressiivisesti.


Kylästä saisi varmaan eniten irti yöpymällä siellä yön tai pari, ja käymällä vähän patikoimassa ympäristössä. Lähistöllä löytyy paljon valkoisia vuoristokyliä ja upeaa luontoa. Viikonloppuisin siellä järjestetään vähän kaikenlaista pientä ohjelmaa.








Tällä kertaa me ehdimme hieman kierrellä kaupunkia ja fiilistella smurffihenkeä, poseerata tietysti sienitalon vierellä ja nauttia Andalusian vuoristoauringosta, kunnes matka jatkuu kotiin.


Kylä jää kuitenkin ehdottomasti vielä uudelleen käytävien listalle. Kenties ensi kerralla jäämme tänne myös yöksi.









PS. Myös Lähtöportin Mika on käynyt kyläilemässä smurffeilla, lue hänen postauksensa täältä!


Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!