torstai 14. helmikuuta 2019

Ulkomaillemuuttajan tunnustukset: 10 syytä rakastaa muita suomalaisia!


Hei suomalainen! Minä rakastan sinua! Kyllä vain, rakastan ihan älyttömästi. Siihen on ihan kauhean paljon syitä. Rakastan toki myös tutustua toisiin kulttuureihin, rakastan käydä keskusteluja vieraalla kielellä, ja siinä on jotain kutkuttavaa, kun saan itseni ymmärretyksi vaikka, say, espanjaksi. Vaikka ihan vaan korrektisti kaupassa tai ravintolassa.

On myös tosi upeaa kuunnella ihmisten tarinoita elämästä, siitä, miten he ovat siinä, missä he nyt ovat, ja millaista heillä on kotimaassa.





Sitten pistän tähän pari selittävää sanaa maailmanympärimatkasta, ja siitä, miksi rakastan juuri suomalaisia ulkomailla. Jotkut kun lähtevät hiljaa karkuun, jos kuulevat ulkomailla halaistun sanan suomea, mutta minä en ole sellainen.


On ilta Himalajan vuoristossa, vuoden maailmanympärimatkaa takana 1,5 viikkoa, ja istumme vaelluspäivän jälkeen teehuonen kamiinan äärellä. Oppaat kertovat omasta elämästään, saksalainen vaeltaja omastaan. Selitämme olevamme vuorotteluvapaalla ja mikä se on, kerromme, että lasten koulu alkaa vasta 7-vuotiaana ja siksi nelivuotiaamme voi olla mukana, ja miten suomalainen koulutussysteemi ja terveydenhuolto pelaa.

On kamalan jännää, ja olemme ihan intopiukeena toimimassa Suomen brändilähettiläinä. Ei ole ikävä mitään tai ketään tässä vaiheessa, meillähän on kaikki!







Jos aiemmin olemme vähän karsastaneet suomalaisia ulkomailla, neljän kuukauden kuluttua Indonesian Gili Air -saarella kuulemme suomea, ja olemme iloisesti vaihtamassa paria sanaa - vain huomataksemme, että tyypeille tulee kiire pois koska, noh, vastaan tuli suomalaisia.





Siirrymme vuoden maailmanympärimatkaa kuuden kuukauden kohdalle. Olemme päätyneet Australian Gold Coastille rannalle, jossa tapaamme australialaisen perheen sunnuntaipicnicillä.


"Yes, we are from Finland, yes we travel for a year, yes, we have this thing called vuorotteluvapaa, yes, the school only starts at age 7, yes Suomi is a great country".


Tässä vaiheessa olen vetänyt saman räpin läpi ehkä noin kolmetuhattatsiljoonaa kertaa, voisin lausua sen unissani, ja kaipaan sitä, että voisin istua bisselle suomalaisen kanssa baarissa, ja hän korkeintaan kysyisi, oletteko vuorotteluvapaalla, säästittekö vai myittekö kaiken, vai miten olette pallonympärimatkalla vuoden.

Ei tarvitsisi selittää mitään siitä, millainen terveydenhuolto on, mikä koulutussysteemi Suomessa on, että meillä on presidentti (joskus myös nainen!), ketä on Cheek, Antti Tuisku, ei tarvitsisi selittää suomalaisista tavoista, marjoista, lauantaimakkarasta, juhannuksesta ja kaikesta siitä, mitä suomalaiset aina välillä tekevät-ostavat-harrastavat, ja ehkä joskus lauantaina saunan jälkeen peiton alla.







Bissekaveri ymmärtäisi kulttuurisidonnaiset vitsit. Kun sanon mikä on persu. Kun puhun kesän valosta.


Reilu puolen vuoden kohdalla olemme löytäneet suomalaisyhteisön Australiasta, ja vietämme juhannusta heidän kanssaan. Siinä ei tarvita selityksiä kokosta tai kaljasta. Huomaan nopeasti olevani illanvietossa naisten kanssa, ja kumoamme salmiakinmakuisia shotteja. Heh. Lapset ja miehet on lähetetty kotiin jo aiemmin. Juhannus on Suomineidon juhla.

Treffaamme myös Karinin ja Matin Uudessa-Seelannissa Milford Soundin risteilyllä. On vappu. On sanomattakin selvää, että korkkaamme skumpat.

I-ha-naa!



Olemme lisäksi olleet ihan iki-onnellisia siitä, että olemme törmänneet pariinkin Suomikauppaan sekä Australiassa, että Uudessa-Seelannissa. Salmiakkia, Fazerin sinistä, näkkileipää, aijjettä!


Nämä ovat myös niitä syitä, miksi Espanjan Aurinkorannikko on ollut meille niin houkutteleva vaihtoehto; emme me kaivanneet suurta seikkailua, meillä on sellainen jo ollut, ja se on paitsi mahtavaa ja hienoa, myös tosi väsyttävää. Tämä on aivan ihanaa, kun arki on jouhevaa, toimivaa, aurinkoista ja sopivan lämmintä, muttei liian, niin että hyvin jaksaa vielä ulkona liikkua ja tehdä kaikkea läkähtymättä.

Ja asioita ei tarvitse selitellä.

Mikroseikkailuja on kyllä koko ympäristö täynnä, jos sellaista kaipaa, ja kaivataanhan me aina välillä. Mutta se, että täällä Fuengirolassa on suomalaisia, on ollut meille vain iso plussa.






Tässäpä siis kaikki ne syyt, miksi ulkomaillakin on ihana asua muiden suomalaisten ympäröimänä.


1. Kaikki ymmärtää ilman selittelyjä miksi olet täällä


Kukaan, joka on kokenut Suomen marras-, joulu- ja tammikuun ymmärtää, miksi maakaimansa tulee talveksi Espanjaan. Myös se, joka tykkää talvesta, koska sekin tietää, että pimeäähän silloin pääsääntöisesti on. Todella harvoin joutuu keskustelemaan siitä, miksi täällä on. Joskus jutellaan siitä, miten tänne on päätynyt.

Ei tarvitse selittää kotimaan ikuiselta tuntuvaa pimeyttä, 12 tunnin auringonvaloa kuukaudessa, ja kaikkea, minkä te kyllä tiedättekin.



2. Kaikki tietää, että vaikket olisi erityisen rikas, irtiotto on mahdollista


Suurin osa tekee töitä, ainakin vähintään etänä, mutta kenenkään mielestä ei ole mahdottomuus olla myös vapaaherrana/-herrattarena Espanjassa. Paitsi taloudellisesti siis, mutta myös lupien osalta.

Tämä ei ole mitenkään itsestäänselvyys monessa massa, ja Suomen passi on yksi maailman parhaista ja mitenkäs se sen selittäminen nyt taas englanniksi menikään...



3. Ystävä- ja turvaverkosto kehittyy nopeasti


Koska olemme kuitenkin ulkomailla, kaikille on etu, jos tuntee vähän muita suomalaisia. Jos sattuisikin tulemaan iso hätä, mikä tahansa, on aina joku, kenen puoleen kääntyä.

Lastenhoitajia on myös mukavaa olla suomalaisia, sillä tavat ja kieli on samat.

Espanjaksi ei kumpikaan meidän muksuista kommunikoi, ja suomalainen elämänrytmikin on suomalaiselle tuttu. Monasti myös luotettavuus on helpompi todentaa toisesta suomalaisesta suositusten ja mahdollisten tuttujen kautta.




4. Kaikki tuntee kulttuuritaustasi


Aalto, Järnefelt, Sibelius, Aarnio, Kuusisto, Rosberg, Räikkönen, Canth, Paakanen, Armi ja Danny, Kekkonen, perkele. Ihmiset tietävät kulttuuritaustasi ja sielunmaisemasi, ja siitä, miksi Sylvian joululaulu aina itkettää. Olet todennäköisesti käynyt ainakin peruskoulun, saanut rokotukset, ja uinut kesällä järvessä.


5. Kaikki tietävät, että kaipaat saunaan (vaikket kotonakaan olisi himosaunoja)


"Kyllä se kuulkaa tässä viimassa tekis poikaa mennä saunaan."
"Niin tekis."
"Vois juosta sieltä tonne mereen."
"Lämpimämpää se olis kun avanto."

6. Saat sympatiat osaksesi, kun lähdet käymään Suomessa


Useimmiten lähtevälle sanotaan, että tuntuu sitten paremmalta kun pääset takaisin valoon ja aurinkoon.

Minä tosin uskon, että se tuntuisi ihan hyvältä vaikkei kävisikään.





7. Saat kaupasta kardemummaa, Fazerin sinistä, salmiakkia, pullaa, ruisleipää ja kaikkea, mitä sitten kaipaatkaan


Vaikka on ihanaa syödä paikallista ruokaa, aina välillä on todella mukavaa saada kotimaanmakuja suuhun. Niin ei myöskään ehdi oikeastaan tulla ikävä Suomeen, sillä saa rusinat pullasta molemmista maista. Ja pullasta puheen ollen, sitäkin saa, ja kardemummaa jauhettuna jos itse leipoo! Tavallisesta kaupasta ei täältä Espanjasta ole nimittäin löytynyt.

Suomalainen pistää toiselle suomalaiselle puodin pystyyn, mistä saa passelia apetta ja muita tarpeita tyydytettyä kun haluaa parantaa mahdollista koti-ikävää. Ja hittovie, kukapa nyt ei aina välillä tykkäisi hernerokasta, laskiaispullista ja Runebergintortuista?!

On ihan ok käydä syömässä lohikeittoa ja karjalanpaistia joskus, ja kaikki ymmärtää miksi.

Vuodessa ehti oikeasti tulla jo aika ikävä kaikkea suomalaista ruokaakin, mitä ei uskonut koskaan kaipaavansa.



8. Suomalainen auttaa toinen toistaan


Kun on parikymmentätuhatta muuta, jotka on jo kotiutuneet paikkaan, ei kaikkea tarvitse keksiä vuosien saatossa itse. Vinkkejä ja apuja tulee, välillä vaikkei pyytäisikään. Ja ilman muuta rapsutetaan toisen selkään, koska joskus saattaa itsekin tarvita apuja.

Harvalla on täällä lähisukua auttamassa tarpeen vaatiessa. Muista suomalaisista muodostetaan oma espanjaperhe.


9. Väärinkäsitysten mahdollisuuden väheneminen


Vaikka enkuntaitoni on ihan kiitettävä, saa omalla kielellään puheeseen paljon enemmän nyansseja. Väärinkäsityksiä ei juurikaan synny, eikä yhteydenpito ja ystävyyssuhteen lämmittely ole hidasta ainakaan kielen takia, kun löytää muita samassa elämäntilanteessa olevia suomalaisia ympyröistään. Lisäksi pystyt kuvaamaan kaikkea kohtaamaasi uusille, paikallisille ystävillesi monisanaisemmin.

Sama koskee suomalaisissa ravintoloissa ja kaupoissa asiointia vs. paikallisissa; englantiakaan täällä ei aina ymmärretä. Espanjantaitoni on vielä vähän heikkoa, ja se sekoittuu minulla kovasti italiaan.

"Un copa de vino rosso, por favor."

....

"Jaa, mää tarkotin kyllä punkkua, enkä roséta."




10. Aurinko, ystävät ja kaljaa - mitä muuta tarvitaan, mitä muuta tarvitaan?


Okei, viimeisin oli Samaen biisistä, mutta ihan pitää paikkansa - sinulla on aina kaveri, joka ymmärtää mutkat matkassa, kun asettautuu asumaan Aurinkorannikolle. Kaikki on käynyt läpi ne samat. Ja selittämistä ei aina tarvitse aloittaa siitä että "Juunou, in Finland, we wud do tis laik tät, änd deer wud bii nou problem, pöt hier....".

Melkein aina löytyy joku suomalainen omasta yhteisöstäsi, joka lähtee kanssasi rannalle tai rantabaariin purkamaan sydäntä tarvittaessa Espanjan auringon alla. Tai treenaamaan, tai kahville.

Tai minne nyt ikinä haluatkaan.






Minulle on muodostunut aivan ihana piiri ihmisiä omaan, pieneen espanjakuplaani jo tässä muutaman kuukauden aikana. Osa on ollut jo aiemmasta tuttuja, osan kanssa olemme tutustuneet vasta täällä. On ollut ihana huomata, miten uusistakin paikoista löytyy samanhenkisiä ihmisiä - ja erityisesti paikoista, joista ei koskaan uskonut, että niin voisi käydä (koska eikös Aurinkorannikolla ole vain juoppoja ja juntteja).

Ystäväasiakin on kaksipiippuinen juttu; toisaalta kaipaan niin paljon niitä meidän Suomessa asuvia, pitkäaikaisia ystäviä, meidän ihmisiä, mutta toisaalta, sitä lievittää hirmuisesti nämä ihmiset täällä. Enkä tarkoita lainkaan sitä, että he sijaistaisivat suomiystäviä. Päinvastoin, tässä on syntynyt ihan uusia, ja toivottavasti pitkäaikaisia ihmissuhteita.




Ehkä tämäkin asia on vähän sellainen kuin se pullajuttu - rusinat on meillä, koska saamme parhaat molemmista.

Mutta suomalainen, minä rakastan sinua niin paljon, että kun kohtaamme, tule ihmeessä luokseni, erityisesti ulkomailla.  Koska sinä olet ihana! 




Enemmän tarinoita, uusimmat jutut ja hetkiä elämästä muutenkin löydät meidän 
facebooksivuilta ja instagramista - olethan jo seurannut?



3 kommenttia:

  1. Mä en oo koskaan tajunnu tuota suomalaisten luikkimista pakoon kun kuulevat suomea ulkomailla... Oon kyllä kuullut sille selityksenkin. Kun suomalainen sen harvinaisen kerran elämässään ulkomaille lähtee, haluaa hän kuvitella olevansa ainoa suomalainen kun näin tekee.

    Mä myönnän olevani itse hiukka ilkeä muille suomalaisille ja testaavani heitä. Huikkaan "Moi!" tyyppien selän takana ja jatkan matkaani. Tähän on reagoitu usealla tavalla. Jotkut luikkii pakoon kauhuissaan ja juoksipa kerran yksi kiinni ja kysyi, et mis me oikein asutaan. Oli kyllä pettynyt kun sanoin, et täällä... Vuosien saatossa on myös kerennyt kehittyä silmää suomalaisten suhteen. Enää en viitsi mennä kaikkia tervehtimään. Aika hyvin tiedän milloin oon hiljaa.

    Mutta sitten on niitä ihania hetkiä myös! Kuten kerran kun leikittiin kivi-paperi-sakset metrossa ja yx mies huikkas Neidille metrosta poistuessaan "Sun äitis huijaa!" Pienetkin kohtaamiset lämmittää kummasti mieltä ❤️

    Sitten kun asuu ulkomailla pysyvästi, niin ollaan kateellisia kun joku Suomessa käy 😉 Oli se visiitti sit vaikka sinä synkimpänä ja pimeimpänä aikana. Se vaan on sellain juttu, et ei oo Suomen voittanutta. Se puhtaus, ihmisten mutkattomuus (voi kuinka kaipaan sitä, että kun kysytään kuis menee, ni sit kans odotetaan muuta kun "kiitos hyvin" vastukseks, vaik sun elämä olis just menny säpäleiks syystä xyz:ta...) niin ja sukulaiset sekä kaverit!

    Kyllä suomalaisten kanssa on vaan niin älyttömän helppoa tulla toimeen! Silti kun itse asun suurkaupungissa, niin mun parhaimmat kaverit on Jenkki-Aasia -akselilta. Juuh, saa selitellä monet monituiset kerrat koulusysteemiä, tasa-arvoa - you name it, mut vastapainoksi saakin sitten kuulla toiselta omasta kulttuuristaan. Se on aina yhtä palkitsevaa. Toisaalta. Mulla on Suomessakin noita ulkkareita kavereina. Täällä suurkaupungissa kavereiden tapaamista hankaloittaa se, että ne on ammuttu haulikolla ympäri kaupunkia ja matkat ovat ajallisesti pitkät. Kaikessa on aina puolensa ja puolensa silti.

    Muistan kun tuossa jokunen vuosi sitten naureskeltiin ukon kaa kaveriperheen puheelle (myös suomalaisia). Aikamoinen kielten sekamelska nimittäin. Puhetta höystettiin niin englannilla kuin saksallakin. No mitäs me nyt sit tehdään? Just tismalleen samaa 😂 Että ihan suomalaisten kanssa puhuessa huomaan kyllä, et ihan kaikki ei mee jakeluun kun puhun esim. Gymistä tai Krankenpostista jne. Pyydän tätä anteeksi, mut jotenkin ne vaan livahtaa huomaamatta kieleen...

    Tuossa männä viikolla kaipasin muuten ihan mahdottomasti mustikkakeittoa! Se olisi maistunut vatsatautiselle, mut eipä semmosta täältä löydy, eip 😞

    VastaaPoista

Mukavaa kun haluat kommentoida! Vastamme sinulle mahdollisimman pian. Kommentti ilahduttaa aina!